Lautapeli, naula ja vasara

Vieraskynässä - anselmi

2011-12-24T01:19:00.000+02:00

Rolling, rolling, rolling

Jatketaan syksyllä alkanutta "Älä anna lähiblogisi kuolla" -kampanjaa. Pahoin kuitenkin pelkään, että adebisi ennen pitkään alkaa taas kirjoittaa. Viimeistään kun Secret Santa -paketti saapuu perille, on hänen pakko päästä leveilemään uusilla peleillään!

Viestin otsikko ei liity Country & Western musiikkiin, vaan noppavetoisiin peleihin, joita on Rauman kirjastolla jostain syystä tullut lyhyen ajan sisällä testattua lukuisia. Tuntuu kuin kaikissa parin viime vuoden aikana ilmestyneissä peleissä pitää olla noppa jollakin tavalla ympättynä mukaan mekaniikkaan. Hassua sinänsä, kun ottaa huomioon että muutama vuosi takaperin noppa oli lähes kirosana uusissa lautapeleissä. Ehkä asiat vain menee sykleissä.

Ensimmäinen testattava oli Quarriors, joka tiivistettynä on Dominionia nopilla. Pelaajalla on pussi, josta omalla vuorolla kaivetaan vakiomäärä noppia. Nopat heitetään ja nopista riippuen silmälukuina voi tulla eri määrä magiaa tai erilaisia öllömöhkiäisiä. Haluamiaan noppia voi laittaa sivuun tai uusia heiton korkeintaan kaksi kertaa. Heitoilla saadut öllömöhkiäiset hyökkäävät myötäpäivään muiden pelaajien pöydällä olevia öllömöhkiäisiä vastaan. Tappelut ratkeavat nopissa olevien hyökkäys- ja puolustusarvojen perusteella. Puolustavan pelaajan möhkiäiset joko torjuvat hyökkäyksen tai menehtyvät. Menehtyneet möhkiäiset siirretään pelaajan edestä hänen hylkykasaan. Hyökkäävän pelaajan möhkiäiset eivät menehdy hyökätessä. Nopista saadulla magialla pelaaja voi puolestaan hankkia uusia noppia. Uusien noppien silmäluvuissa on yleensä enemmän magiaa, parempia möhkiäisiä ja erilaisia taikoja, jotka antavat lisänoppia, uusia heittoja tai vahvistavat möhkiäisiä. Käytetyt nopat menevät aina pelaajan hylkykasaan. Pelin voittaa eniten pisteitä kerännyt pelaaja. Pisteitä saa kun onnistuu pitämään möhkiäisiä hengissä edessään kokonaisen kierroksen. Pistemäärä riippuu möhkiäisestä. Pisteytetyt möhkiäiset laitetaan vuoron alussa hylkykasaan ja pisteytyksen yhteydessä voi halutessaan poistaa hylkykasasta noppia. Kun nopat pussista loppuvat, sekoitetaan hylkykasassa olevat nopat takaisin pussiin. Peli päättyy, kun joku pelaajista saavuttaa tietyn pistemäärän tai kun myytävät noppalajit alittavat tietyn lukumäärän.

Dominioniin verrattuna Quarriors oli miellyttävämpi pelikokemus. En ole Dominionin suuri ystävä, mutta Domppaan verrattuna Quarriorsissa viehätti pelin sujuvuus. Noppien heittäminen on yksinkertaisesti nopeampaa kuin korttien kanssa plärääminen. Tarinan kaarta Quarriorsissa on kenties Dominioniakin vähemmän.

Seuraavaksi Sintonic kaivoi repustaan Troyesin. Testaajina minun ja Sintonicin lisäksi Lorean. Peli on yhdistelmä työläisten asettelua ja toimintojen suorittamista oikeaväristen noppien silmäluvuilla. Noppien suuremmat silmäluvut ovat yleensä hyödyllisempiä kuin pienemmät. Työläisten lukumäärän ja sijainnin perusteella pelaajat heittävät vuoron alussa yhtaikaa valkoisia (papisto), keltaisia (kauppias) ja punaisia (sotilas) noppia. Nopat asetetaan laudalla pelaajan alueelle. Vuorollaan pelaaja tekee yhden toiminnon samanvärisillä nopilla ja poistaa käytetyt nopat laudalta. Toimintojen avulla pelaaja voi asettaa työläisiään uusiin asemiin, tienata rahaa, hankkia vaikutusvaltaa tai kerätä voittopisteitä. Rahan avulla pelaaja voi omien noppien sijaan tai niiden lisäksi ostaa toisten pelaajien noppia. Vaikutusvallan avulla voi heittää noppia uudestaan tai muuttaa noppien silmälukuja. Peliä pelataan viisi kierrosta, jonka jälkeen on loppupisteytys. Kolmen ensimmäisen kierroksen alussa arvotaan uusi toimintokortti papisto-, kauppias- ja sotilasosioihin sekä eräänlainen hyökkäyskortti laudan alareunaan. Hyökkäyskortin ehdot suorittamalla kortti poistuu ja hankkeessa mukana olleet saavat voittopisteitä. Voimassa olevat hyökkäykset tulee torjua vuoron alussa yhteisvoimin, muuten pelaajat menettävät hyökkäyksestä riippuen asemia laudalla, rahaa tai vaikutusvaltaa. Hyökkäykset vaikuttavat yleensä pelaajiin eri tavoin, joten toisinaan yhteistyö kiinnostaa toisinaan taas ei. Loppupisteytykseen vaikuttaa pelaajille alussa jaetut pisteytyskortit, jotka paljastetaan muille pelaajille vasta pelin lopussa. Pisteytyskorttipakasta jaetaan yksi kortti jokaiselle pelaajalle. Pisteytyskortit kertoo mistä saa lisäpisteitä esim. tyyliin 6 rahaa pelin lopussa antaa 1 lisäpisteen.

Alkuun pelissä hieman kesti hahmottaa mitkä asiat vaikuttavat mihinkin. Erityisesti rahan ja vaikutusvallan käyttö tahtoi mennä välillä sekaisin. Testipelissä meillä oli pitkään voimassa hyökkäyskortti, joka söi kaikkien vaikutusvaltaa. Rahaa oli kuitenkin tarjolla runsaasti, joten toisten noppia ostettiin surutta pois. Tämä aiheutti harmia erityisesti viimeisellä kierroksella, kun muut pelaajat syytivät sinulle arvotonta rahaa vieden tärkeät toimintonopat mennessään. Peli päättyi lopulta Sintonicin selvään voittoon, vaikka hän joutui vaihtamaan strategiaansa pelin aikana. Kokonaisuutena Troyes on testatuista neljästä noppapelistä kiinnostavin. Pelaaminen tapahtuu selkeästi noppien ehdoilla. Nopat eivät kuitenkaan ole pelkkä tuurielementti, vaan ohjaavat pelaajien päätöksiä tehokkaasti. Sopeutuminen ja luovien ratkaisuiden löytäminen annettujen noppien silmäluvuilla on avain voittoon.

Pari viikkoa myöhemmin oli aika laittaa kieli reippaasti poskelle, kun Sintonic levitti pöydälle King of Tokyon. Meidän lisäksi mukana testaamassa oli mk7 sekä kerhon uusin tulokas minotaur. Pelissä jokaisella on oma hirviö, jonka terveys on alussa 10. Pelinopan silmälukuina on 1,2,3,salama, sydän ja käpälä. Salama antaa pelissä käytettävää valuuttaa. Sydän lisää terveyttä. Käpälä vastaavasti heikentää kilpailevan hirviön terveyttä. Pelilauta on yksinkertaisesti kuva Tokiosta. 5-6 pelaajan pelissä käytetään myös laudalla olevaa Tokionlahtea. Tavoitteena pelissä on pysyä hengissä ja kerätä 20 voittopistettä. Pelin voittaa ensimmäisenä vähintään 20 pistettä kerännyt tai viimeisenä hengissä oleva hirviö. Vuorollaan pelaaja heittää kuutta noppaa ja heiton voi uusia korkeintaan kahdesti. Pisteitä voi kerätä heittämällä riittävästi samansuuruisia numeroita. Kolmella samalla saa numeron osoittaman määrän pisteitä. Jokainen ylimääräinen noppa samaa numeroa antaa lisäpisteen. Esimerkiksi heittämällä 5 kakkosta saa 4 pistettä (2+1+1). Lisäksi pisteitä voi kerätä hengailemalla Tokiossa. Kun onnistuu häätämään toisen pelaajan pois Tokiosta, voi mennä itse tilalle. Häätämällä toisen pois ja pysymällä Tokiossa kokonaisen kierroksen kerää pisteitä. Tokiossa hengailulla on kuitenkin hintansa. Heitetyt käpälät kohdistuvat aina hirviöön, joka roikkuu Tokion pilvenpiirtäjissä. Toisaalta Tokiossa oleva hirviö läimäisee käpälällään kaikkia kanssahirviöitä. Heitetyt sydämet parantavat omaa hirviötä, paitsi Tokiossa ne menevät hukkaan. Valuutalla pelaaja voi hankkia kortteja, jotka antavat lisäominaisuuksia kuten lisänoppia, suojia, lisäpisteitä, jne. Kortteja on tarjolla kolme kappaletta, mutta rahalla nekin voi uusia.

Ennen pelaamista olin lukenut Matt Draken (http://drakesflames.blogspot.com) arvostelun pelistä ja ensivaikutelma oli, että hohhoijaa taas yksi teinipojille suunnattu öllömöhkiäispeli lisää. Voi kun osasinkin olla väärässä. King of Tokyo on erinomainen esimerkki pelistä, jossa teema kannattelee peliä. Melkein tunsi roikkuvansa Tokion pilvenpiirtäjissä ja harmitteli muiden häirintää, kun yritit telmiä kaupunkia tasaiseksi. Pelissä voi ottaa isoa riskiä menemällä Tokioon heikossa hapessa, mutta todennäköisyydet puhuvat usein puolestaan. Meidän pelissä tämän sain tuntea nahoissaan minotaurin hirviö. Player elimination on keskeinen osa peliä, mutta koska peli kestää vain parikymmentä minuuttia se ei juuri haittaa. Loppua kohden peli tiivistyy ja meidänkin pelissä kaikilla kolmella vielä mukana olleella hirviöllä oli vahva mahdollisuus voittoon. mk7 ei kuitenkaan kyennyt 8 heitolla saamaan yhtä kolmosta, joten korjasin voiton seuraavalla vuorolla. King of Tokyossa ja Quarriorsissa on paljon samoja elementtejä, mutta King of Tokyossa teema on paremmin läsnä ja tekee pelaamisesta nautittavampaa. King of Tokyo on erinomainen lyhyt täytepeli ja ainoa kysymysmerkki on miten se kestää uudelleenpelaamista?

Viimeisenä testipenkissä oli Stefan Feldin suunnittelema noppavetoinen Castles of Burgundy. Pelissä jokaisella on oma erilainen kartta, joka koostuu erivärisistä alueista. Alueet puolestaan koostuvat yhdestä tai useammasta kohdasta, joita peitetään alueen väriin sopivilla laatoilla. Jokaiseen kohtaan on merkitty silmäluku. Noppien silmälukujen perusteella laattoja hankitaan yhteisestä varannosta omaan varastoon ja toisaalta asetetaan omasta varastosta kohtiin aiempien laattojen viereen. Alueen valmistuessa siitä saa pisteitä. Suuremmat ja aikaisemmin valmistuneet alueet antavat paremmin pisteitä. Vuoron alussa pelaajat heittävät kahta noppaa. Noppien silmälukujen perusteella pelaaja tekee omalla vuorollaan kaksi toimintoa. Yleensä toiminto on joko hankkia laatta varastoon tai siirtää laatta kartalle. Kartalle vietäessä laatat usein antavat jonkin ylimääräisen toiminnon. Esimerkiksi laivalaatan asettaessaan pelaaja saa tuotelaattoja ja putoaa samalla vuorojärjestyksessä pykälän alaspäin. Muita toimintoja on muun muassa myydä tuotteita tai hankkia modifiointilaattoja, joiden avulla voi säädellä noppien silmälukuja. Tuotteita myymällä saa voittopisteitä ja rahaa. Rahan avulla voi ostaa laattoja yhteisestä varannosta ilman toimintoa. Peli koostuu 5 vaiheesta ja vaiheiden välillä yhteiseen varantoon asetetaan uudet laatat. Jokaisessa vaiheessa pelataan 5 kierrosta, joten pelaajalla on pelin aikana käytettävissä vähintään 50 toimintoa.

Pelissä pelaajien välinen vuorovaikutus syntyy yhteisen laattavarannon kautta. Oleellista on hankkia itselleen kriittiset laatat yhteisestä varannosta ennen kuin joku ehtii napata ne nenän edestä. Muiden peliä seuraamalla voi yrittää vaikuttaa siihen ettei kilpaile verissäpäin samoista laatoista. Huono noppatuuri vaikeuttaa elämää, varsinkin jos ei ole modifiointilaattoja käytettävissä. Pelimme eteni tasatahtia minun, Sintonicin ja mk7 vaihtaessa vuoronperää paikkaa keulilla. Loppupisteytyksessä pisteitä kertyi lähes 250, mutta voitin Sintonicin vain muutaman pisteen erolla. Vaikka peli oli tiukka, tuntui se hieman pasianssimaiselta. Troyesiin verrattuna nopat eivät ohjanneet peliä yhtä selvästi, koska laattatilanne omalla kartalla oli määräävä tekijä. Huonoilla heitoilla hankki mieluummin modifiointilaattoja tai myi tuotteita kuin hankki laattoja, jotka eivät sopineet suunniteltuihin karttapaikkoihin.

Loppuun vielä yhteenvetona oma suosikkijärjestys testatuista noppapeleistä: 1.Troyesin, 2.King of Tokyon, 3.Castles of Burgundy ja 4.Quarriors.

Warcon 2011

2011-09-14T22:22:00.002+03:00

Mennyt kesä oli kohtuu hiljaista lautapelirintamalla, kun vapaa-ajan on treenit tahtoneet syödä. Mutta viimeinkin tapahtui jotain blogiinkin kirjaamisen arvoista, kun kävimme anselmin kanssa Warconissa, joka on Suomen lautapeliseuran järjestämä "virallinen" sotapelitapahtuma.En vielä omaa raporttiani ole ehtinyt kirjoittaa mutta anselmi ystävällisesti taas lupasi nostaa kirjoitusten tasoa lähettämällä kynänsä vierailulle. Tässäpä anselmin raportti conista, olkaa hyvät:

---

EnsimmäinenWarConini oli kaikin puolin positiivinen kokemus. Aiempi sotapelikokemukseni onrajoittunut pääasiassa Memoir 44:seen, joten kokeneemmillepelaajille luvassa oli lähinnä helppoa tykinruokaa. Pelaamaan ehdin vainlauantaina, mutta onnistuin ujuttamaan tiukkaan aikatauluun kaksitestauslistallani jo pitkään ollutta peliä.

Aluksivuorossa oli CC Ancients -turnaus, missä Marko antoi mainionoppitunnin pelistä ja kuinka sitä pelataan. Pelattava skenaario turnauksenalkukierroksissa oli Bagradas. Arvonnassa sain roomalaiset, joka onaloittelijalle kenties kiitollisempi puoli pelata. Kiitollisempi sen vuoksi,että karthagolaisilla on skenaariossa enemmän erilaisia joukkoja, ja näin ollenenemmän sääntöjä muistettavana.

Sääntöjenlukemisen perustella kuvittelin Karthagon norsuja erityisen vahvoiksi jasuhtauduin niihin varovaisella kunnioituksella. Nostin rintamalinjaa ja vedinkeskustassa kevyttä jalkaväkeä pois parempien yksikköjen edestä odottamaannorsujen rynnistystä. Oikealla Karthago kävi ärsyttämässä joukkojani kevyenjalkaväen keihäillään. Nostin oikeaa sivustaa ja vastasin samalla mitallaaiheuttaen mukavasti tappioita. Karthago veti tappiota kärsineet joukkonsaparempaan suojaan ja kävi kovaan rynnistykseen keskeltä norsuillaan ja oikealtaratsuväellään. Norsujen mylvintä päättyi huonosti. Vastaiskussa heitin lähesyksinomaan kypäriä ja keskustan johtajan ansiosta ne laskettiin Karthagontappioiksi. Kolme norsuyksikköä luhistui kuolleena taistelutantereelle.Oikealla sivustalla Karthago menestyi paremmin lyöden yhden roomalaisjalkaväenja hajottaen muiden tuet. Pelitilanne oli Roomalle 3-1.

Menestyksestähuumaantuneena jatkoin aggressiivista linjaa. Hyökkäsin oikealla sivustalla,vaikka joukot olivat huonosti organisoituneina. Tämä kostautui Karthagonlyödessä kovaa takaisin nujertaen osan oikean sivustan kevyestä jalkaväestä jaapujalkaväestä. Jäljelle jääneet yksiköt yritin pelastaa keskustaan vahvempienyksiköiden suojaan. Oikea sivustani oli kuitenkin käytännössä halvaantunut jaKarthago onnistui napsimaan heikentyneitä joukkoja kuin kypsiä marjoja.Pelitilanne taisi tässä vaiheessa olla Karthagolle 4-6.

Tilanteenrauhoituttua oikealla siirsin pelin painopisteen vasemmalle, jonne pääosakädessä olevista korteistani oli. Siirsin toisen keskustan johtajista oikeaansivustaan. Seuraavalla vuorolla hyökkäsin Karthagon kevyen ja warrior-jalkaväenkimppuun vahvalla erikoiskortilla. Tällä kertaa nopat eivät kuitenkaan olleetsuosiollisia ja sain aikaiseksi vain vähäisiä tappioita. Karthago pelasivastaiskukortin tuhoten kaksi roomalaisyksikköä. Peli päättyi Karthagonvoittoon 4-8.

Pelkästäänyhden pelin perusteella voi todeta, että CC Ancients onerinomainen peli. Peli vaatii enemmän strategista suunnittelua kuin Memoir44, koska linjasta irtautuneet joukot ovat vastustajalle helppojapisteitä. Lisäksi johtajat ovat merkittävä apu joukoille ja niiden tehokaskäyttäminen on tärkeää. Pelin lisäominaisuuksista huolimatta peliaika on Memoir44:n luokkaa.

Alkupalanjälkeen siirryin päivän pihviin, eli Britanniaan. Arvonnassasain keltaisen. Koska keltainen on aloittelijalle vaikea väri, päätimme vaihtaa keken kanssa värejä. Pelasin siis vihreää, eeromsinistä ja Vesa (?) punaista. Keken ohjaissa peli lähtinopeasti käyntiin. Ennen kuin ehdin kissaa sanomaan, oli roomalaisten keltainenvyöry pyyhkäissyt yli Britannian vieden mukanaan suuren osan belgeistä jabriganteista. Kyllä walesilaisilta taidettiin retorisesti kysyä haluavatko healistua, johon katsoin parhaaksi vain nyökyttää päätäni toivoen että kartallejäisi edes yksi vihreä laatta.

Peliäpelasin ilmeisesti niin kuin sitä vihreällä pitääkin, eli passiivisestipuolustaen. Roomalaisten poistuttua 5.kierroksen lopussa jäi kartan eteläosaanpaljon tyhjää tilaa, jota olisin voinut walesilaisilla vallata enemmänkin.Pelkäsin kuitenkin, että irlantilaiset hyökkäävät selustaan ja tyydyin luomaanvain vasallialueen lähelle Yorkia. Yritin vallata eteläisiä alueita juuteilla,mutta passiivinen pelaaminen walesilaisilla teki juuteista sakseille helponheimon tuupata mereen.

Myöhemminpelissä yritin tanskalaisilla kerätä pisteitä parhaani mukaan. Jotenkinepähuomiossa kuitenkin suuntasi valtaukseni liiaksi pohjoiseen enkä päässytkeräämään parhaita mahdollisia pisteitä. Huonosti suunnatut valtauksenihyödyttivät erityisesti punaista ja haittasivat sinistä. Sininen läimittiinkinpelissä oikeastaan vähän puolivahingossa siihen kuntoon, että eerom järjesti itselleen ajankulua pelaamalla toista peliä viereisessä pöydässä.Vasta lopussa hän pääsi normanneilla takaisin pelipöytään, mutta silloin pelioli jo hänen osaltaan ratkennut. Lopputulos punainen 247pistettä, keltainen 240pistettä, vihreä 217 pistettä ja sininen 130 jotain pistettä. Suoritukseni oliilmeisesti täydellinen keskiarvo pisteistä mitä yhdellä värillä keskimäärin saakerättyä.

Pelikokemuksena Britannia oli kaksijakoinen. Peliä voisi kuvaillaraskaansarjan versioksi Smallworldistä. Itse en ole Smallworldinerityinen ystävä, mutta Britannia oli huomattavastimiellyttävämpi kokemus. Teema ja pelin historiallinen ulottuvuus tekevät siitäkiinnostavan. Peli kuvastaa hyvin kuinka eurooppalaiset heimot ovatvuoronperään käyneet Brittein saarilla ryöväämässä kuin lomamatkalla konsanaan.Pelin pituus (meidän peli 4,5 tuntia) tekee pelistä kuitenkin hiemanpuuduttavan. Vihreä väri ehkä lisää tätä puuduttavuutta, koska sillä pääasiassapidetään tiukkoja puolustuslinjoja. Muilla väreillä on enemmän aaltoilua pelinkuluessa. Tiivistettynä, 3-4 kierrosta lyhyempänä, Britanniaa pelaisi varmastiuseamminkin.

Kiitoksetjärjestäjille ja kanssapelaajille hienosta conista.

Kulttuurishokkeja

2011-06-22T12:03:00.005+03:00

Kolmen kuukauden pimento katkeaa nyt.

Tässä kun kolmannen kerran reilun vajaan neljän vuoden sisään on muuttanut, niin huomaa, että kyllä se lautapelikuvioiden uudelleenmuotoilu vain oman aikansa ottaa. Puhutaan ehkä noin 6-12 kuukaudesta.

Aikoinaan TKK:lla opiskellessa meille muodostui oma peliporukka, joka toimi samalla ponnahduslautana koko harrastukselle. Sitten oli edessä muutto Kuopioon ja kaverit jäivät pääkaupunkiseudulle. Muutto kotikaupunkiin oli kuitenkin ehkä kaikkein helpoin siirtyminen toistaiseksi, sillä itsellä oli luonnollisesti jo valmiit sosiaaliset kuviot tiedossa. Lisäksi Kärmeksen välitön ja avoimen vastaanottavainen meininki takasi sen, että peliseuraa myös pahimman luokan gamer's gameihin löytyi. Pian tie vei kuitenkin Raumalle, jossa pudottiin lähes totaaliseen lautapelityhjiöön ja näin oli pakko alkaa etsimään pelikavereita seuranhakuilmoituksilla ja kadulla vastaantulijoita pelipöytään haastamalla. Kuukausien vieriessä porukkaa alkoi löytymään jopa niin paljon, että vuoden kuluttua pelikerhon perustaminen tuli ajankohtaiseksi. Homma meni vieläpä niin hyvin putkeen, että nykyään Raumalla toimii varsin vireä joskin vielä toistaiseksi vain muutaman aktiivin varassa pyörivä lautapelikerho.

Nyt sitten keväällä tuli eteen paluu piäkaupunkiin. Siirtymä osoittautui kuitenkin hankalammaksi kuin odotin. Toki totaaliselta tyhjiöltä on pelastanut Lepuskin pelikerho, jossa on tullut vierailtua aina kun vain on ehtinyt (enimmäkseen Eclipseä mehustelemassa). Mutta legendaariset sessiot kuitenkin vielä puuttuvat, sillä Lepuskin neljän tunnin kerhossa ei kaikkea ehdi ja osa vanhoista pelikavereista on häippäissyt toisiin maisemiin. Jälkeenjääneidenkin kalenterit tuntuvat olevan tätä nykyä kovin täynnä. Jotenkin tilanteen koomisuutta kuvaa hyvin se, että saimme alkuperäisellä porukalla pelit taas kasaan tällä viikolla, mutta ei suinkaan etelässä vaan Kuopiossa, jonne kaikki vain sattumalta reissuillaan osuivat yhtä aikaa. Millekään raskaille peleille ei kuitenkaan ollut aikaa mutta pöydässä fiilis oli hyvin nostalginen. Tällä viikolla väännettiin kolme erää El Grandea, pari Carcassonne: Kivikautta ja yksi Twilight Struggle. Olin vissiin sen verran innoissani vanhasta porukasta, ettei keskittyminen riittänyt yhteenkään voittoon. Kakkossijoja sen sijaan tuli senkin edestä.

Mutta eiköhän tässä pikkuhiljaa peliporukkaakin ala löytymään, kun on kaiken muun ylimääräsen järjestelyn yms. härdellin tässä saanut hoidettua ja elämä asettuu kunnolla uusiin uomiinsa.

Lopuksi vielä mainitsemisen arvoinen juttu:
Viime viikolla tuli tehtyä ennakkoluuloton temppu. Pakkasin nimittäin kertausharjoitukseen mukaan minigrip-pussiin Carcassonne: Kivikauden. Lainkaan ei ollut hajua kertauksen aikatauluista ja ohjelmasta mutta jotenkin ihmeen kaupalla kaiken säpinän keskellä löytyi aikaa pelata jopa puolentusinaa erää. Lopussa porukka alkoi jo sen verran hyvin taitamaan pelin, että viimeisessä jäin jopa toiseksi =) (tästä alkoikin sitten voitoton putki, joka on tällä hetkellä 8 pelin mittainen eikä ole vieläkään katkennut). Putkeen sisältyy myös erä Through the Agesia, jonka timon peijooni vei. Tuosta pelistä mieleen jäi opetus, että James Cook tulee pöytään II. aikakaudella. Tähtäsin nimittäin alusta asti Cookiin ja raivolla kolonisoin kaikki uudet alueet. Muistelin kuitenkin kyseisen leaderin tulevan peliin vasta III. aikakaudella ja näinpä nappasin II. kauden alussa Newtonin itselleni. Kyllä harmitti, kun hetkeä myöhemmin kortti, jonka varaan koko pelini olin pelannut, lipui ohi.

Eclipse

2011-03-31T18:02:00.002+03:00

Niin se menee, että voi joskus löysäläiselläkin olla kiireitä. Näin on blogin päivittämiset ja pelailut jääneet harmittavan vähälle.

Intoa on kuitenkin ollut ja tässä sitä katsellaan päivin ja öin unia tulevasta Eclipsen julkaisupäivästä. Eipä muista milloin olisi ollut näin innostunut jostain pelistä. Melkein taidetaan joutua palaamaan vuoteen -92, kun 10-vuotias pikkumies mehusteli SNES:iä ja Zelda III:sta Nintendo-lehdestä. No ehkä sitä vielä pikkusen paremmin pysyy housuissaan, kun ei ainakaan toistaiseksi ole piirtänyt kaikkia vihkoja täyteen pelihahmojen kuvia =)

Eclipsea tuli siis testattua Helconissa 2010 ja silloin se nousi heti odotuslistalle. Odotusten kasvamisesta saa kuitenkin kiittää/syyttää pari viikkoa sitten Leppävaaran kirjastolla pelattua toista Eclipse-matsia. Pelikertojen välissä vierähtäneiden kuukausien aikana oli varmistunut, että Lautapelit.fi julkaisee Eclipsen syksyllä 2011 ja pelin suunnitelitjakin olivat sen myötä tarttuneet taas entistäkin suuremmalla tarmolla työstöhommiin.

Vaikutuksen tekivät niin eteenpäin mennyt ulkoasu kuin uudet peliä selvästi parantaneet diplomatiasäännöt sekä tarinan kannalta mielenkiintoiset supernovaruudut. Erityisen suuren vaikutuksen kuitenkin teki pelin ilmeinen tasapaino, josta ei vielä ensimmäisellä kerralla saanut oikein otetta. Itse nimittäin pelin alussa en päässyt lainkaan levittäytymään, kun huomasin olevani vihamielisten Ancientsien ympäröimä. Siinä sitten muut saivat melkoisen etumatkan. Luulin jo pelin olleen pelattu, mutta ei. Alieneita vastaan taisteleminen toi mainetta (=voittopisteitä) ja onnistuin samalla löytämään uutta teknologiaa, joka auttoi meikäläisen taas peliin mukaan. Lopulta hävisin voiton vain yhdellä pisteellä sijoittuen kolmanneksi (pisteet 44-43-43-36-XX-XX).

Kerrankin tuntuisi käsissä olevan peli, joka ei oikeasti suosi vain yhtä strategiaa. Meikäläinen oli kovin sotaisalla linjalla ja pärjäsin hyvin pasifististeja vastaan. Hyvä hyvä. Monesti onkin peleissä ärsyttänyt se, että väkisin pakotetaan tiettyyn muottiin jos voitosta haluaa taistella.

Toinen loistava piirre Eclipsessä on sen kevyt mekaniikka. Vaikka informaatiota ja sivilisaation tilaa kuvaavia erilaisia mittareita on useampia, on niiden ylläpitäminen ja tuotannon seuraaminen äärimmäisen helppoa. Helppous johtuu lähinnä siitä, että monet osista liikkuvat pelin aikana vain kertaalleen eikä niistä tartte enää sen jälkeen murehtia. Tämän seurauksena suurin osa peliajasta kuluu päätöksien tekemiseen eikä nappuloiden siirtelyyn tai päässälaskuihin.

Paljoa ei pahaa sanottavaa pelistä löydä. Toivotaan projektin lopun menevän hyvin ja pelin saavan loistavan vastaanoton Essen 2011 -pelimessuilla. Henkilökohtaisesti uskon, että Eclipsellä on todella mahdollisuus tehdä suomalaista historiaa ja nousta jopa kansainvälisesti tunnustetuksi peliksi.

---

Muuta:
Eclipsen lisäksi ainoa toinen maaliskuun aikana pelattu peli on yksi harjoituserä Small Worldia mutta siitä ei sen enempää.

Lisäksi kirjoitin loppuun Twilight Strugglen arvostelun, joka oli jäänyt roikkumaan jostain viime vuodelta. Klicken Sie hier, bitte!

Kellarin möröt

2011-02-20T22:14:00.000+02:00

Kylmät kelit hellivät lautapelaajia. Kerrankin kaupunkilainen saa säästä tekosyyn sulkeutua sisätiloihin. Tammi-helmikuun niukkaa pelimäärää koitettiin hiukan korjata viikko takaperin, kun sulkeuduimme viikonlopuksi erääseen Vammalalaiseen kellariin. mikkokin lauantai-illalla tullessaan naureskeli, että loistavasta kelistä huolimatta pihalla ei näkynyt mitään merkkejä elämästä, ei edes jalanjälkiä.

Tunnelma oli tiivis ja ilma käsinkosketelvaa, mutta pelit laadukkaita (yhtä lukuun ottamatta):
Troyes
Brass
Twilight Struggle
Entdecker
Aavikon Karavaanit
Space Walk
Glen More

Näistä Entdecker oli ainoa kokonaan uusi tuttavuus. Ihan kiva peli, mutta jotenkin tuntui, että aika on jo ajanut pahasti ohi. En tiedä miten se on mahdollista, sillä saman aikakauden ja jopa vanhemmista peleistä löytyy todella hyvin aikaa kestäneitä tapauksia. No joka tapauksessa aika kului kohtuullisesti ja peli itsessään toimii ihan ookoo. Teema varmaan oli pelin parasta antia, sillä löytöretkeilyssä on hohtoa ja uuden löytämisen jännitys välittyi hyvin.

Twilight Strugglen onnistuin taas opettamaan uudelle henkilölle, kun lectus hyppäsi amerikkalaisten johtoon. Aika hieno suoritus, kun kaveri onnistui sinnittelemään ummikkona mid-warin puoliväliin saakka.

Brassissa puolestaan elettiin erikoisimpia hetkiä, joita ko. pelin parissa toistaiseksi olen elänyt. Hiili- ja rautamarketit olivat noin puolet pelistä tyhjinä siitäkin huolimatta, että molempia rakennettiin roimasti. Näin ollen rahaa paloi kasoittain. Itsekkin pyörin nollassa incomessa rautatievaiheeseen saakka eläen pelkällä lainarahalla. Toinen erikoisuus oli, että kanaalivaiheessa pisteitä itse kullekin kertyi vain 20:n molemmin puolin, kun aikaisemmissa peleissä haarukka on ollut 30-60 välillä. Vipuvartta kuitenkin kehittyi sen verran, että loppupisteet nousivat 190-120 välille, mikä vaikutti normaalimmalta.

Ainoa huonompi peli oli Space Walk, joka oli puoliksi uusi tuttavuus. Jostain syystä ei vaan nappaa. Tulee likaa Lotus mieleen.

Kellarin ulkopuolella pelattuja pelejä:
Callisto - yksi kerta riitti. Onko tämä se mihin Knizia nykyisin pystyy? Blokus on 100x parempi.
Toukon perhosproto - palaute annettu Toukolle
Settlers of Catan - kummipojan ja hänen veljiensä kanssa pelattu peli. Itseoikeutetusti kummipoika voitti.

Coast-to-Coast

2011-02-10T17:01:00.000+02:00

Nonni, muutto Raumalta Espooseen on takana (melkein). Aika iso projekti tuommoinen on ja kovasti häiritsee harrastustoimintaa.

Jäähyväiset Raumalle heitettiin kirjastolla pelatulla Dominant Speciesillä. Mukana oli sintonicci ja anselmi. Mielenkiintoista oli muuten huomata, että aloitustilanne kolminpelissä oli epäsymmetrinen. Yksi pelaaja sai olla aivan rauhassa, kun kaksi muuta jo lähtökohtaisesti kähisivät keskenään. En tiiä pelattiinko väärin mutta ei ainakaan näillä tutkimisilla löydetty parempaakaan tietoa ohjeista.

Nyt toisella pelillä oli ehkä hiukan hajuja mitä pitäis yrittää tehdä tai välttää. Ongelmaksi tuossa pelissä vain tahtoo muodostua se, että vaiheita on edelleen niin pirusti ettei kaikkea millään muista ottaa huomioon. Tai jos muistaa, niin sitten ne hommat unohtuvat, kun päässä pyörii sata muutakin asiaa.Oma peli kaatui yhteen tällaiseen fataaliin unohdukseen pari kierrosta ennen loppua. Siihen asti olin ollut kohtuu hyvin iskuetäisyydellä sintonicista, joka kyllä pelasi mahtavasti koko pelin. Niin se on - yksi virhe ja se on laakista lappalainen.

Espoon päässä olen toistaiseksi ehtinyt käymään kertaalleen SLS:n kerhohuoneella pyörähtämässä. Nopeat Samarkandit vedettiin ansin säännöillä (jotka ilmeisesti olivat hieman vialliset). No kaikesta huolimatta peli oli erinomaisen hyvä. Ittelle tuli lähinnä mieleen sekoitus Aavikon Karavaaneja ja Menolippua. Ollakseen niinkin lyhyt kuin 45min, peli tarjosi mukavasti valintoja ja jätti mulle ainakin halun koittaa uusiksi. Ja kokeneemmalla porukalla (nyt mukana oli 3 aloittelijaa) homma menee kuulemma 30 minuuttiin. Eihän Samarkand nyt mitään Koben härkää ole mutta tälläiseksi pikaruuaksi todella maittava annos.

Täältä tähän.

Twilight Strugglea pitkästä aikaa

2011-01-16T10:37:00.004+02:00

Nice. Kun asiaa harmittelee, niin sillä tuntuu olevan tapana korjaantua. Nytkin eilen jymy-r:n kanssa väännettiin erä Twilight Strugglea, joka siis oli jäänyt syksyn ajaksi paitsioon. Ja kylläpä teki eetua.

---

Tällä kertaa jymis pelasi USA:lla ja meikä Neuvostoliittoa. Heti alussa onnistuin heittämään jenkit Lähi-Idästä pois mutta sen kustannuksella jäin kovin kovin heikoille Aasiassa, sillä vain Korean niemimaa ja Afganistan tunnustivat punaista. Eurooppaa Jenkit onnistuivat dominoimaan Italian, Ranskan ja Länsi-Saksan turvin.

Kun tilanne näytti löytäneensä luonnollisen joskin labiilin tasapainotilan, kääntyivät katseet Afrikkaan ja Etelä- ja Väli-Amerikkoihin. Fidel ei ollut vielä Kuubassa noussut valtaan, joten neukkujen tie Atlantin taakse näytti vielä kovin kivikkoiselta - varsinkin kun ydinsodan partaalla keikkuminen esti tehokkaasti suuremmat sotilasoperaatiot strategisesti tärkeimmissä valtioissa. Jenkit käyttivätkin hetkensä todella hyvin hyödykseen levittäen kapitalismin ideologiaa latinalaiseen Amerikkaan kuin riivattuina.

Mutta eivät kommunistitkaan toimettomiksi heittäytyneet. Vanhan siirtomaavallan hajoaminen jätti Afrikkaan ja Aasiaan hedelmällisen maaperän kylvää marxilaista sanaa, joka sikiäisi köyhissä oloissa, syntyisi kolmannessa maailmassa, eikä kärsisi kapitalismin aikana. Näin Afrikka alkoi näyttämään kovin punaiselta ja erityisesti Algerian ja Etelä-Afrikan ympärysmaiden lisätessä nimiensä perään sanat "sosialistinen kansantasavalta" olisi jenkeillä kova homma saada saappaansa yhdenkään afrikkalaisen savimajan oviverhon väliin. Dekolonisaatio soi neukuille myös mahdollisuuden löytää lisää liittolaisia Kaakkois-Aasiasta ja näin luikerteli punainen käärme vapaakaupan paratiisiin.

Lopulta saman käärmeen onnistui uida valtameren yli, jossa se puri lujaa - niin lujaa, että vaikka Neuvostoliitto myöhemmin romahtakin jäi maailman riittävän paljon sosialistisia veljiä takaamaan Neuvostoliiton voiton.

---

Twilight Struggle on loistava peli kertakaikkiaan. Jymiksellekin jäi tappiosta huolimatta kova halu pelata uudestaan ja sama homma itsellänikin on.

Aikaa ei kuitenkaan riittänyt revanssimatsiin, joten tyytyminen oli Scrabbleen, jossa jymy-r lupasi minut löylyttää ja sanoi tarjoavansa kaksi olutta, jos voittaisin. Homma meinasikin näyttää pahalta mutta sitten (hirveellä munkilla tottakai) kaveri aukaisi meikäläiselle paikan kirjoittaa sana "boheemit" laudan nurkkaan. Kahden "3x sanapisteet" -ruudun yli yltänyt ja meikäläisen telineen tyhjentänyt sana oli melkoinen jättipotti, jolla ponkaisin niin kauas johtoon, ettei tavoittamista enää ollut. Kaiken hyvän päälle seuraava nosto oli hävyttömän hyvä "ilmanen". Olisi ollut aikaimoista murskaamista, jos laudalla olisi ollut yksi vapaa "i" mutta niin ei tällä kertaa käynyt, että olisi kahdesti peräkkäin koko telineen tyhjentäminen onnistunut. Oluita tässä siis odotellaan =)

Lehtijuttua ja viskiä

2011-01-10T16:23:00.005+02:00

Alkuvuoteen ei ole mitään eriskummallisen järisyttävää kuulunut. Oli tuossa vain yksi koko sivun kuva ja toisen kokonaisen juttu paikallisen sanomalehden viikkoliitteessä mutta tommonen hommahan menee jo rutiinilla ;-)

Sivu1
Sivu3
Sivu4
Sivu5

Viime vuoden lopulla kehuin, etten anna uudenvuodenlupauksia. Semmosen menin kuitenkin lupaamaan ittelleni, etten tule kommentoimaan/puuttumaan muiden peleissä tekemiin siirtoihin varsinkaan aloittelijoiden kanssa pelatessa. Tehkööt virheensä rauhassa ja oppikoot sitten niistä. Jälkikäteen voi analysoida mutta pelin aikana kommentoimalla saa vastapuolelle aika varmasti vain vitutuksen tai vähintäänkin tyhmän olon aikaiseksi.

Uudet tuttavuudet:

Uusia kokeiltuja ovat olleet Humpuuki ja Lotus. Kummatkin sen verran mitättömiä ilmestyksiä, ettei sen kummempia jorinoita jaksa sepustaa. Humpuuki on käytännössä sama peli kuin Rappakalja, joka kuitenkin on hauskempi, sillä jotenkin sanat saavat värikkäämpiä selityksiä kuin kuvat. Lotuksesta puolestaan näki jo päältä päin, ettei tule olemaan hauskaa eikä se sitä myöskään ollut. Joko valinnat olivat ilmeisiä tai sitten vaihtoehtoa ei jäänyt. Hyi, mikä peli.

Sen sijaan parempi uusi kokeilu oli Galaxy Truckerin Big Expansion, jonka uudet laput ja lätkät toivat mukavaa vaihtelua vanhaan. Oikeastaan vanha ei enää tuntunut miltään uuden jälkeen. Aloittelijalle peli on kuitenkin lisäosan kanssa todennäköisesti kovin sitkeä pala purtavaksi, sillä sääntöjä ja muistettavaa riittää. Jo pelkkä peruspeli tuntuu välillä olevan noobille hiukan hankala hahmottaa.

Rough Road ja pari Ison lisurin korttia myös vaikeuttavat matkaa aika rankasti (tai sitten vain sattui mahottoman huono tuuri). Kävi nimittäin niin, että kolmannella reissulla alukseeni jäi yksi heikko kohta, josta tapahtuma toisensa jälkeen hajoitti koko aluksen sitten palasiksi. Lopulta vain oikea etukeula pääsi perille. Pahinta vahinkoa teki Space Billiards. Olin sillä hetkellä jonon keulilla ja takaa lähtien muut kolme pelaajaa pääsivät vuoronperään paukuttamaan yksin meikäläistä asteroideilla. Kun heti ensimmäinen iso osui just siihen ainoaan heikkoon kohtaan ikävästi, pääsivät myös pikkuiset tekemään tuhojaan.

Uusista tuttavuuksista parhaan maun on kuitenkin jättänyt Glen Morea, jota on nyt nelisen peliä takana ja on se oikein hyvä. Nopeudessaan aika tarkalleen ja viihdyttävyydessään suurin piirtein Notre Damen luokkaa. Pelit toki ovat hyvin erilaisia ja Glen Moressa on vähän enemmän vuorovaikutusta, joten ei niitä sitten enempää kannatakaan vertailla. Itte tykkään Glen Moren vuorojärjestyksen määräytymismekaniikasta. Muistuttaa vähän Thebesiä mutta sillä erotuksella, että tässä täytyy hyvin tarkkaan miettiä, kannattaako kovin montaa "ilmaista" vuoroa käyttää. Lopussa tuleva -3pts/käytetty vuoro on aika kova rankaisu, kun pelin voitosta näköjään taistellaan semmosella 60 pojolla. Tietysti jos joka vuorolla saa vähintään sen 4pts kerättyä, niin silloinhan niitä vuoroja ilman muuta kannattaa käyttää. Teema pelissä on ainakin viskin ystävälle plussaa.

Vanhat tutut:

Secret Santan peleistä ekana pöytään pääsi Brass, joka oli kesän 2010 rakkaustarinoita. Jos tunteet olivat vähän laimenneet pimeiden kuukausien aikana, niin nyt alkoivat mehut taas virtaamaan. sintonic ja sinin kanssa kolminpeliä harjoiteltiin/muisteltiin oikein sääntökirjan avulla ja kyllähän se siitä pikku hiljaa mieliin palautuikin. Lähdin kokeilemaan vähän erilaista strategiaa ja jätin kesällä niin tutuiksi tulleet laivat kokonaan rakentamatta. En aivan tehokkainta mahdollista peliä onnistunut pelaamaan mutta ihan ok kuitenkin (185pts). Kaverilla oli onnekseni kuitenkin hiukan enemmän sitä tyhjäkäyntiä ja ilman sitä olisinkin varmasti hävinnyt. Lopussa marginaalia kakkoseksi tulleeseen sintonicciin nähden jäi edukseni 10-15pts

Melkein heti vuoden alkuun saatiin jo taannoisen vuosikatsauksen surkutteluaiheista korjattua, kun sintonicin ja tikun kanssa väänsimme erän Through the Agesia. Olipa aikaisempiin verrattuna varsin eriskummallinen peli, sillä kukaan ei kerännyt missään vaiheessa yli 25 sotilasvoimaa, joten kahakat ratkaistiin varsin pienillä marginaaleilla. Pelin hienoin hetki nähtiinkin, kun julistin tikulle kulttuurisodan. Tuulettelin jo voitonvarmana mutta liittoumien kautta tiku onnistui taikomaan ittelleen hurjan kasan voimaa aiheuttaen lopulta meikäläiselle tappion. "Mmm... That one backfired!" Ittellä jäivät myös maatalous sekä kaivostoiminta kokonaan kehittämättä, mikä se vasta eriskummallista olikin. Kulttuurin kuitenkin panostettiin alusta asti huolella ja sillä se voitto lopulta irtosikin. Rokkistara ja elokuvat toimivat ihan kivasti yhteen =)

Muuten tässä pöydässä on pyörinyt 7 Wondersia, BattleLorea, Agricolaa, For Salea ja Carcassonne - Kivikautta. Ihan kiitettävästi pelejä on kertynyt ja tilastointi voisi olla aika hauskaa mutta sitä varten pitäisi ehdottomasti kunnon taskutietokone hommata, jotta voisi sitten heti pelin jälkeen naputella tulokset muistiin. Näin jälkeen päin ison kasan kerralla BGG:hen näpyttely on vain kovin rasittavaa.

Vuoden 2011 ekat pelit

2011-01-05T17:31:00.005+02:00

Vuodenvaihde meni kivasti pelatessa kuusinpeliä Carcassonnea miljoonalla lisäosalla. Päälle höystettiin pari erää For Salea samalla porukalla (maija, maria, anna, dave, jani ja minä). Carcassonnessa tuli trubaduuriin isänniltä (anna ja jani) mutta For Salessa näytin molemmissa erissä närhet.

Seuraavana päivänä tahtoi tuo koistinen vaivata mutta silti saimme anselmin ja typokon kanssa Shoguni-matsit pystyyn. Siinäpä nähtiinkin jännät tilanteet lopussa:

1) Olin hyökkäämässä anselmin linnaprovinssiin ylivoimalla 7-4. Sitä ennen oli kuitenkin vuoro typokolla, joka hyökkäsi neljällä äijällä anselmin 8-9 äijää vastaan sillä seurauksella, että anselmilla jäi 4-5 torniin. No hävisin tietysti taistelun. No ei se mitään
2) Vuoden lopussa talonpojat nousivat kapinaan alueella, jossa minulla oli linna ja 6 äijää sitä puolustamassa. Varma nakki ajattelin, mutta jälleen vuoro oli ensin typokolla, joka otti oikein kunnolla revolttia niskaan. Heittäen 4+4+5 vihreää kuutiota torniin. No tietty ne sinne suurelta osin imeytyivät ilmestyen sitten meikäläisen vuorolla sieltä taas näkyviin. Talonpojat valtasivat "vahvasti" puolustetun linnani vieden meikältä 5 pointsia.

Jäin Lopulta viimeiseksi häviten voittaja anselmille 4p ja typokolle 3p. Aika leksa loppuratkaisu kuitenkin.

Sunnuntaina vielä jatkettiin mikon kanssa BattleLore-kampanjaamme. Ykkösskenun uusinnassa otin vehvan revanssin pistein 7-0. Toinen matsi meni jatkoerille saakka, kun emme saaneet kahden pisteen eroa aikaiseksi. Mulla oli kyllä 6-5 tilanteessa pari ottelupalloa, jotka mikko onnistui ihmeen kaupalla selvittämään. Lopulta mikko vei 7-9.

Muuta:
Nyt on BGG:ssä mielenkiintoinen Microbadge of the Month -äänestys, kun on oma lätkä mukana.

Vuosikatsaus 2010

2010-12-31T15:45:00.003+02:00

Aika pistää vuotta 2010 pakettiin. Katsotaanpas eka mitä uuden vuoden lupauksia sitä on tuli itselleen tehtyä vuosi takaperin.

Lupasin yrittää kokeilla:
Brass - check
War of the Ring - check
Battlestar Galactica - check
C&C: Ancients - fail
Paths of Glory - fail
Hannibal: Rome vs. Carthage - fail
18xx - fail

Lisäksi:
maalaa Space Hulk - fail

Elikkä aika heikko näytän olemaan pitämään lupauksiani. Näinpä täytyy välttää tänä vuonna antamasta liikaa. Ainoa lupaukseni olkoon siis, että maalaan Space Hulkin. Projekti on onneksi jo puolivälissä, sillä genestealerit ovat jo saaneet viimeisiä highlighteja lukuunottamatta värit pintaan. Ei niistä ehkä aivan tullut sitä showcase-tasoa, jota lähdin sutimaan mutta pelikäyttöön riittäviä.

Mutta entäs pelivuosi 2010 kokonaisuudessaan?

Alkuvuodesta hitti oli 1960: The Making of the President mutta juhannuksen jälkeen peli on maannut koskemattomana. Hiukan sama vika on Twilight Strugglella, jota toistaiseksi viimeisen kerran on pelattu kesäloman lopulla elokuussa. Polte pelaamaan on kuitenkin molempien kohdalla kova, joten huolestunut ei tartte olla.

Kesällä puolestaan ihastuin El Grandeen, jonka jo pari vuotta aikaisemmin olin tuominnut hiukan kuivaksi mutta niin vain peli teki comebackin. Toiseksi kesän rakkaudeksi muodostui Brass, jonka maineen aapee pelasti. Olin nimittäin jo 5-6 pelin jälkeen olevinaan tajunnut homman nimen, mutta niin vain aapee tuli ja pesi mennen tullen näyttäen, että kyllä pelissä riittää vaihtoehtoja.

Loppuvuoden kovimpia sanoja ovat olleet Aavikon Karavaanit ja vasta joulukuussa Raumalle asti päässyt 7 Wonders. Oisko pienoista syysväsymystä havaittavissa, kun näin kevyet pelit saavat eniten peliaikaa? Itse asiassa koko vuotta kun tarkemmin katsoo, niin siirtymä raskaista kevyisiin on selvästi havaittavissa.

Läpi vuoden pöytään on tainnut päästä ainoastaan Carcassonne - Kivikausi. Laatikostakin huomaa, että peli on kulkenut usein matkassa. Läpi vuoden kaikkein kovimmat poltteet päästä pelaamaan on ollut kuitenkin Through the Agesia, johon sopivia tilaisuuksia näyttää löytyvän aivan liian harvoin ja viimeisimmästä pelistä tuntuu olevan jo iäisyys.

Muuten täytyy olla tyytyväinen, että kuluneen vuoden aikana on itselle uusia pelejä tullut testattua lähes jokaisella pelikerralla. Tästä suuri kiitos menee erityisesti mikolle ja sintonicille, jotka ovat kovasti kokoelmiaan kartuttaneet ja ahkerasti pelejä pöytään raahanneet. Joten on kai tässä jotain referenssiä, jotta voi erilaisia mielivaltaisia titteleitä jakaa.

Vuoden uroteko:
Carcassonne - Kivikausi
Perusteluina tasainen suoritus koko vuoden läpi porautuen yhä tiukemmin aivan kärjen kantaan.

Vuoden ikimuistoisimmat hetket:
BattleLore
Viikonlopun mittainen 10 taistelun kampanja, jota johdin mikkoa vastaan jo 5-1, mutta niin vain homma päättyi lopulta tasapeliin. Otti pattiin lopulta niin paljon, ettei meinannut uni tulla seuraavana yönä.

Vuoden paras peli:
Twilight Struggle
Peli kypsyi hitaasti mutta aikaa saatuaan kohosi lopulta meikäläisen henkilökohtaiseksi uudeksi suosikiksi.

Vuoden heikoin suoritus:
Game of Thrones
Hemmetin pitkä, paljon odottelua, vähän päätöksiä. Edes voitto ei auttanut. Hyvin todennäköistä, etten tule antamaan lainkaan uutta mahdollisuutta. (Senji muuten pääsi aika lähelle samaa eikä senkään kohdalla pelin voitto muuta mielipidettäni)

Vuoden yllättäjä:
7 Wonders
Olin hyvin kriittinen hypetyksestä huolimatta (tai sen takia) eikä homma varsinaisesti muutenkaan kiinnostanut. Niin vain kuitenkin tuli ja ihastutti.

Vuoden pettymys:
Greed Inc.
Kovat odotukset ja hehkutus, ja ekan pelin jälkeen vielä näyttikin hyvälle mutta jo toinen peli alkoi maistumaan puulta. Ei huono peli kuitenkaan vaan ainoastaan kova pettymys

Vuoden 2011 odotetuin peli:
Eclipse
Loistavaa työtä Suomen pojilta. Jätti välittömän halun pelata lisää. Kun vain saisivat paketin julkaisuun.

Ensi vuodelta en Eclipsen julkaisusn lisäksi odota juuri mitään erikoista. Muutamia pelejä haluaa päästä jauhamaan lisää ja toivottavasti pari erinomaista uutuuttakin löytyisi. Alkuvuodesta on edessä muutto pääkallokaupunkiseudulle ja sitä myöten varmaan alan pyörimään paikallisissa pelikerhoissa. Be warned; I'm coming.

Joulupukki on jo ovella

2010-12-22T23:51:00.000+02:00

Huomenna on joulu ja viimeinkin paljastuu pukin kontin sisältö. Oiskohan siellä vaikka muutama mukava peliyllätys?

Farlander:
Tässäpä virolainen viritys, joka ei kyllä liikaa kehuja ole saanut. Pari vuotta takaperin näitä oli yhden jos toisenkin Sokoksen poistokorissa 5e hintaan myynnissä. Kansi kyllä näytti mielenkiintoiselle, mutta kun BGG:ssä järjestään peli tyrmättiin, niin enpä napannu mukaan. No onneksi kirpputorinuohoaja mikko tämänkin pelin jostain oli eurolla kopannu ja päästiin testaamaan.

Peli on todella-todella yksinkertainen eikä sääntöjä ainakaan ole liikaa. Omalla vuorolla pelataan nappi ja sen jälkeen äijät vaipuvat berserkkiin ja hyökkäävät väkisin. Vaikka pelaaja onkin eräänlainen hallitsija, ei hänellä ole mitään kontrollia sotaisaan kansaansa, joka heti tilaisuuden tullen lähtee potkimaan heikompaa naapuria kiville. Mikäli vaihtoehtoja on useampia, voi pelaaja kuitenkin valita minne äijät sinkoavat.

Pakkohyökkäyksistä seuraa mielenkiintoisia tapahtumaketjuja. Kun kerran erehtyy sörkkimään ampiaispesää, siitä seuraava aalto vyöryy äkkiä laudan halki ja tilanne onkin yht'äkkiä aivan toinen. Hyökkäyskaskadien laskeminen onkin yksinkertaisessa pelissä se suola sikäli kuin sitä on.

En nyt ehkä itte nimeäisi peliä aivan tuubaksi, sillä tapahtumaketjut ovat sen verran mielenkiintoisia. Mutta ei peli missään tapauksessa kovin hyväkään ole. Onneksi paketti on rutisetettu 15-30 minuuttiin, mikä nostaa arvosanaa huomattavasti.

N.Y. Chase:
Scotland yardin uudelleenversiointi N.Y. Chase on mikon toinen kirrpislöytö. Eikä lainkaan hassumpi olekkaan. Scotland Yardia en edes muista pelanneeni skidinä, joten pelin mekaniikka oli uusi. Ehkäpä tästä positiivinen asenteeni johtuukin.

Ilmeisesti muutamia eroja esikuvaansa kuitenkin (kuulemma) löytyy:
-etsivät voivat asettaa tiesulkuja
-etsivät voivat lentää helikopterilla minne tahansa
-X:llä on käytössää merireittejä

En ole näitä väitteitä mistään tarkastanut mutta luotetaan nyt ihmisten muistikuviin. Joka tapauksessa peli vaikutti varsin laadukkaalta ja huolella suunnitellulta. Meikäläiseen teki vaikutuksen mm. läpinäkyvät nappulat, joiden ansiosta nappulan alla olevan ruudun numeron pystyi näkemään ilman nappulaan koskemista.

Yksi peli on vasta takana ja siinä pelasin etsivää. Vielä pitäis X:ää päästä pelaamaan, sillä se kuulemma on erityisen hauskaa. Kyllä meikä tykkää. Eihän tämä nyt mikään lihaisa peli ole mutta varsin viihdyttävä omassa lajissaan.

BattleLore Epic:
BattleLore jää meikän papereissa hieman Memoirin varjoon lähinnä pelinopeutensa vuoksi. Mielenkiintoista olikin nähdä, miten Epicin tuplakokoinen lauta vaikuttaisi. Mukava yllätys oli huomata, että peli rullasi vähintäänkin yhtä nopeasti, sillä vuorolla aina pelattiin kaksi korttia yhden sijaan. Äksöniä siis riitti.

Vaikka peli rullasikin, venyi mikon ja meikän välinen matsi aika eeppisiin mittoihin ollen lähen neljätuntinen. Syynä ei kuitenkaan ollut peli vaan pelaajat. mikon riisuttua meikäläisen kokonaan hyökkäysaseista tappamalla viisi kuudesta ratsuväkiyksiköstäni ja jättämällä viimeisenkin rammaksi (11 hyökkäyksellä!!!!!) olin 6-1 tilanteessa pakotettu vaihtamaan puolustuslinjalle. Parhaani mukaan siinä sitten grindailin ja pääsinkin lopulta 6-5 tilanteeseen. Sitten kuitenkin tuuri loppui ja naapuri nitisti sen viimeisen tarvittavan voittopisteen.

Pitkällisistä peleistä huolimatta aika meni nopeasti ja kyllä epicci perus BattleLoren voittaa. Täytyykin hommata Memoiriin breaktrough scenaarioita ja kattoa, josko ne tuovat peliin vielä lisää syvyyttä.

Rappakalja Extreme:
Pikkujouluissa testattu Rappakalja Extreme osoittautui hulvattomaksi tietovisaksi. No tietovisat on aina tietovisoja ja ne ovat hauskoja sopivan pienissä määrissä nautittuna. Tämä pitää paikkansa varsinkin Rappakalja Extremen kohdalla, sillä pelissä on liian vähän kysymyskategorioita ja niistäkin suurimmassa osassa täytyy arvailla jonkin vieraskielisen mongerruksen tai sivistyssanan merkitystä. Näinpä loppujen lopuksi hauskin kategoria oli "päivämäärät", jota yleisesti ottaen muuten vihaa.

Muuta:

Rauman lautapelikerhon pikkujoulut vieteltiin männä viikonloppuna ja pelien lisäksi taidettiin ottaa jotain muutakin. mikko valittiin samalla kertaa Rauman pelikerhon aktiiviksi, kun meikäläinen väistyy etelän suuntaan. Sanosinpa, että hyvä valinta sillä siihen tahtiin mies on ostellu uusia pelejä ja mainostanu pelipäiviä facebookissa että aktiivisuus ylitti meikäläisen tekemiset jo ennen virallistamistakin.

Tuloksia tilastointia varten:

Aavikon karavaanit (4p): adebisi 80 - pool 74 - aati 57 - kaide 47
Aavikon karavaanit (5p): mikko 68 - aati 67 - kaide 66 - adebisi 47 - pool <46
Aavikon karavaanit (4p): maria 86 - maija 74 - adebisi 74 - dave 67
Aavikon karavaanit (4p): adebisi 96 - hannu 67 - sintonic 62 - mikko 57
Bang (7p): sheriffit kaide/vladi/adebisi (voitto) - ryökäleet mikko/jinxter/anselmi/tiku (tappio)
BattleLore Epic (2p): mikko 7 - adebisi 5
Carcassonne - Kivikausi (3p): adebisi 138 - pool 126 - tiku 59
Carcassonne - Kivikausi (4p): mikko 122p - hannu 91 - adebisi 89 - sintonic 62
Farlander (4p): mikko 14 - adebisi 10 - aati 3 - anselmi 2
Farlander (4p): adebisi 16 - hannu 10 - sintonic 3 - mikko 0
Miksi juuri Mäntsälä (5p): adebisi - tiku - jinxter - kaide - anselmi
N.Y. Chase (3p): mikko ja minä (voitto) - X maija (tappio)
Rappakalja Extreme (7p): adebisi - kaide - anselmi - mikko - tiku - jinxter - vladi
Rappakalja Extreme (7p): adebisi - kaide - anselmi - anni - mikko - tiku - jinxter

Maria, Senji ja 7 Wonders

2010-12-14T20:02:00.004+02:00

Maria:

Maria Teresan nousu nuorena naisena Itävallan valtaistuimelle vuonna 1740 sai naapurivaltiot sotajalalle, kun he näkivät hempukan Itävallan johdossa olevan liian kokematon käydäkseen sotaa menestyksekkäästi. Naapurit meinasivat käyttää tilaisuutta hyväkseen. Tähän asetelmaan tartutaan Mariassa, joka on harvinaislaatuinen 3 hengen sotapeli. Yksi pelaa luonnollisesti Itävaltaa, toinen Preussia/Hollantia ja kolmas Ranskaa/Baijeria.

Pelin osapuolet ovat hyvin erilaisia pelata. Käytännössä Ranska ja Preussi käyvät kilpajuoksua kumpi ehtii valloittamaan enemmän Itävaltaa, joka puolestaan yrittää sinnitellä ja käydä viivytystaistelua koukatakseen jossain välissä jomman kumman vihulaisen niskaan. Ranska ja Preussi eivät siis ole sodassa keskenään eivätkä voi ryöstää toisiltaan voittopisteitä. Kuitenkin Preussia pelaava käy Hollannin kautta omaa erillissotaansa Ranskaa vastaa Itävallan liittolaisena. Näinpä jos jollakulla on taipumusta jakomielitautiin, niin tässä pelissä se viimeistään puhkeaa kukkaan. Rintamasta riippuen kaikki ovat yhtäaikaa sekä vihollisia että liittolaisia keskenään.

Mekaanisesti homma on melko simppeliä sotaa, mikä on ehdottoman hyvä juttu. Ei tarvita mitään mittavia apulappuja ja modifierien laskemista vaan pelkkä yhteenlaskutaito riittää. Taisteluvoima = Joukon koko + Taistelukorttien arvo. Enemmän hyökkäysvoimaa kasaan saanut voittaa ja häviäjä kärsii erotuksen verran tappioita. Jottei homma kuitenkaan liian suoraviivaiseksi menisi, kartta on jaettu alueisiin, joilla jokaisella tarvitaan omanlaiset korttinsa. Tämä karttarajoitus vaikuttaakin suuresti taktisiin valintoihin.

Sota on taktiikkaa. Politiikka sen sijaan on strategiaa. Pelin aikana on syytä tarkkaan miettiä mihin korttinsa käyttää, koska ne ovat käypää valuuttaa myös politiikassa, jota edustavat monet äänestykset. Äänestystulosten perusteella mm. alussa Preussin liittolaisena taistelevat saksit saattavatkin hypätä Itävallan kelkkaan, jolloin pelin valtasuhteet muuttuvat huomattavasti.

Itse pelasin Itävaltaa, jonka asema vaikutti kovin kovin heikolta. Sotilaalliset ja poliittiset resurssit olivat todella niukat vastapelaajiin verrattuna eikä niillä juuri agressiivista peliä pelattu. Toisaalta voittoon Itävallalle riitti 8 voittopistettä siinä missä Preussi ja Ranska tarvitsivat 13 ja 11 pojoa, joten kaipa peli jonkinmoisessa tasapainossa on.

Miltäs peli sitten tuntui - no hyvin toivottomalta. En oikein missään vaiheessa tuntenut olevani Itävallalla lähelläkään voittoa. Resurssit (5 korttia/vuoro) eivät vain yksinkertaisesti riittäneet kahden rintaman sotaan, kun vastassa oli vihollisia, jotka saivat yhteenlaskettuna lähes 20 korttia/vuoro. Toisaalta pelasin ehkä turhan agressiivisesti, kun olisi vain pitänyt suosiolla hävitä kaikki taistelut pelaamatta korttiakaan ja panostaa politiikkaan kunnes vihollisten resurssiylivoimaa olisi keikautettu.

Itävallan olisi myös ilmeisesti myös turvauduttava likaiseen peliin, jotta pääsisi jonkinmoisiin sopimuksiin vihulaisten kanssa. Pelissä suullisesti tehdyt lupaukset on näet pidettävä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että uhkaa antavansa kolmannen pelaajan voittaa jos sopimusta ei synny.

Äkkiseltään heitin nyt arvosanaksi kuutosen. Täytyy kuitenkin vielä jokunen peli ottaa alle, sillä räppäsinhän aikoinani Twilight Strugglellekin ekan pelin jälkeen seiskan mutta myöhemmin se on noussut aina kymppiin. Samanlaiseen nousuun tuskin on aineksia kuitenkaan...

Senji:

Sitten käsittelyyn Senji, jota testattiin kirjastolla. Täytyy sanoa, että mahdottoman ärsyttävä peli. Ainakin viidellä pelaajalla downtimea oli aivan älyttömästi. Pääasiassa tämä johtui sinänsä hienosta mutta peliä suunnattomasti hidastavasta säännöstä, jonka mukaan peliä johtava pelaaja on keisari ja saa määrätä järjestyksen, jossa muut toimintonsa tekevät. Siinähän sitten istuskelet toistakymmentä minuuttia ja odottelet lähtölupaa, kun yksi pähkäilee sopivaa järjestystä vajaalle parille kymmenelle yksittäin resolvattavattavalle toiminnolle.

Sinänsähän pelissä muuten ei ollut älytöntä vikaa. Muistutti aika tavalla Game of Thronesia, joka sekin on aivan hanurista.

Jos jotain hyvää pelissä on, niin se on downtimesta huolimatta ainakin 2 kertaa lyhyempi kuin Game of Thrones. Lisäksi neuvotteluvaihe ja siinä syntyvät keskustelut olivat hauskoja. Kaikki yrittivät kieroilla ja velmuilla ittelleen suotuisia sopimuksia. Ja välillä ilmoille kajahti aika runsassanaisia ilmaisuja. Kirjaston tätikin kävi ovella sanomassa "Minä laitan tämän oven kiinni..."

Lopuksi voisi vielä kehua suunnittelijoiden japaninkielen taitoa. Pelin lootassa olevat kanjit nähtyäni ymmärsin, että "Senji" tarkoittaa sota-aikaa. Onnettomat ranskalaiset ovat vain kaikissa komponenteissa sotkeneet kanjit keskenään ja nyt ne tahtovat sanoa, että "Jisen" elikkäs aikasota.

7 Wonders:

Viime viikonloppuna pääsin myös testaamaan 7 Wondersia, jota siellä täällä on hehkutettu. Itte kuitenkin jostain syystä olin aika skeptinen homman suhteen, sillä se kuullosti hieman samanlaiselta kortinlätkinnältä kuin Dominion. Itse en Dompasta niin ole koskaan perustanut joskaan ei se vastenmielinenkään ole. Näinpä 7 ihmettä pääsi hypetyksestä huolimatta iskemään oikein tosissaan puskasta. Mulle ainakin maistuu.

Pelissä on ultrafast-Civilization meininkiä, mutta siitä huolimatta teema tuntuu olevan hyvin läsnä (toisin kuin esim. Peloponneksessa). Vuorovaikutuksen määrä vaikuttaa sopivalta kevyeen pelailuun, sillä halutessaan voi ihan rauhassa itsekseen rakennella, mutta hyvin pian sitä alkaa naapureiden tekemisiä kyttäämään.

Saa nähdä miten peli kestää aikaa mutta ainakin tässä vaiheessa vaikuttaa hyvältä.

Muuta:

Tässä männä viikonloppuna tuli koettua yksi lautapeliurani suurimmista järkytyksistä - on tullut pelattua Caylusta viisi vuotta VÄÄRIN. Ja tuo peli piti olla se, jonka säännöt osasi etu- ja takaperin... Kiitos korjauksesta kuuluu sintonicille, joka huomautti, että linnan rakentamiseen tarvitaan kolme ERILAISTA kuutiota, joista yhden täytyy olla läskiä. Tähän asti oli tullut pelattua säännöllä "kolme kuutiota, joista yksi läskiä". Ei sinänsä mikään todella dramaattinen korjaus, mutta tekee kyllä kunkun suosioista kuutioträkin paljon käyttökelpoisemmaksi ja muuttaa pelin flowta vähän hitaammaksi. Samalla 1. pelaajan avaus muuttuu, kun hän ei voikaan suoraan pelata linnaan heti ensimmäisellä kierroksella. Muuten samat strategiat edelleen pätevät.

BGG Secret Santa:

Paketti Ukrainasta saapui. Latasin kuvan BGG:hen

Tilastokatsaus:

Joulukuun alku on ollut mahtava ainakin marraskuuhun verrattuna. Tähän mennessä pelattuja pelejä on kertynyt jo toistakymmentä, kun koko marraskuun saldoksi jäi surkea seitsemän. Myös pistetilasto näyttää päinvastaisia lukuja, kun joka toinen peli on päättynyt meikän voittoon. Tai jos ei voittoa ole herunut, niin kakkossijalle useimmiten. Ainoana kivenä leivässä tuntuu olevan 7 Wonders, jossa hyvä suoritus meikälle tuntuu viimeisen sijan välttäminen.

2x Hansa Teutonica (4p): 2 voittoa
1x Caylus (5p): 1 voitto
1x Race for the Galaxy (4p): 1 voitto
1x Senji (5p): 1 voitto
1x Miksi juuri Mäntsälä (6p): 1 voitto
6x 7 wonders (4p): 3x 2.sija, 1x 3.sija, 2x 4.sija
1x Carcassonne - Kivikausi (5p): 2. sija

Tarkemmat tilastot, pelaajien nimet ja loppupisteet löytyvät mk7:n ja sintonicin BGG:n pelitilastoista.

Dominant Species

2010-11-21T15:17:00.005+02:00

Vuoden 2010 uutuuksien testaus jatkui viikko takaperin Dominant Speciesillä, joka on jatkoa GMT:n syrjähypyille europelien maailmaan. Toki vuorovaikutus pelissä on erittäin vahvaa, eli mitään aivan saksalaista kauhufilmiä ei tartte pelätä.

Teema on ainakin äärettömän mielenkiintoinen - evoluutio ja lajien välinen selviytymistaistelu. Primordial Soupin tasolle ei kuitenkaan mennä vaan nyt riittää matkata vain muutama kymmentä tuhatta vuotta taaksepäin. Jääkausi uhkaa ja vanhat ekologiset lokerot häviävät. Edessä on väistämätön taistelu elintilasta.

Dominant Speciesissä pelaajat leikkivät jumalia ja ottavat vastuulleen yhden eläinluokan edustajat: nisäkkäät, linnut, matelijat, sammakkoeläimet, hämähäkit tai hyönteiset. Jokaisella luokalla on omat erikoiskykynsä, jotka auttavat taistelussa elintilasta. Pelkkään erikoiskykyyn ei kuitenkaan voi nojata, vaan kaikkien on opittava käyttämään uusia ravinnonlähteitä.

Pelin ydin on workerplacement yhdistettynä aluehallintaan. Ensin vuorotellen asetellaan action pawneja (=workkereita) toimintoruutuihin ja sitten aletaan hommiin. Siinä voi omia lajejaan sopeuttaa uuteen ravintoon, pistää vaeltamaan laudalla, lisääntyä jne. jne. Tavoitteena on tietysti päästä alueilla dominoivaan asemaan. Homma vain on hiukan tavallista kierompaa, sillä alueita voi hallita kahdella eri tavalla: joko pelaajalla on siellä lajienemmistö tai sitten oma eläinluokka on parhaiten sopeutunut siellä elämään. Voittopisteet jaetaan lajienemmistöjen perusteella, mikä ratkaistaan perinteisesti El Grande -tyyliin kuutiomäärillä. Erikoistoimintoja antava sopeutuminen taas ratkaistaan sen mukaan kenelle on eniten sopivaa ravintoa tarjolla.

Kierous ei kuitenkaan rajoitu pelkästään kahteen eri hallintatapaan. Ennen pisteytystä nimittäin pelissä tehdään hirvittävä määrä toimintoja, joiden aikana tilanne laudalla ehtii elää moneen kertaan eikä mistään voi olla pelin aikana varma. Tämä vaikeuttaa oman vuoron suunnittelua mutta onneksi pisteytysmekanismi on sellainen, ettei sillä loppujen lopuksi ole väliä koska yleensä aina löytää jonkin alueen, joka kelpaa itselleen pisteytettäväksi. Tosin ei siitä ehkä saa aivan niin paljon pisteitä kuin alunperin kuvitteli jotain kuitenkin.

Jos jotain kritisoitavaa jäi ekan pelin perusteella, niin pelin ulkoasu oli tylsä. PISTE. Lisäksi tuntui, että oman action pawnin pelaaminen pisteytysruutuun on pakkoliike. Yhdellä kierroksella jätin väliin ja heti jäin muista roimasti jälkeen. Mutta tätä ei nyt vielä voi totuudeksi julistaa, sillä pelejä on takana vain se yksi ja vaihtoehtoisia strategioita saattaa lisäpeleillä hyvinkin löytyä.

Ehdottomasti kuitenkin hittipeliin on aineksia ja kolmanneksi jäämisestä huolimatta kutkuttamaan jäi. Peli-illan isäntäpariskunta sintonic ja sini veivät kärkisijat mk7:n ja maijan ollessa kaksi viimeistä. Se on aina hyvän pelin merkki, jos tappiosta huolimatta jää pelihaluja ja revanssihenkeä.

---

Muita viikko takaperin viikonloppuna pelattuja olivat Carcassonne: Kivikausi, Samurai, Mykerinos, Alcatraz ja Princes of Florence. Eli todellista uutuuspelien tulvaa tässä on koettu =)

Musita ei sen enempää ole kommentoitavaa paitsi, että Florencessa jäi erityisesti harmittamaan Alean pelien surkea ulkoasu, joka jopa haittaa pelaamista. Pastellivärit, pieni/vaikeaselkoinen fontti ja kuvien puute tekevät pelistä tuskaa varsinkin, kun pitäisi vielä muidenkin peliä yrittää seurata. Raivostuttavaa. Täytyy kuitenkin sekin merkkitapahtuma mainita, että anselmi voitti pelin (Florencen) ja itte jäi jopa toiseksi viimeiseksi, kun maria ja maija kiilasivat vielä lopussa parilla pisteellä edelle. Davekin oli aivan niskassa.

---

Seuraavalla kerralla voikin luvata raporttia Mariasta (lautapelistä).

Helcon 2010

2010-11-14T17:17:00.013+02:00

Helcon 2010 on takana. Omalta osaltani vierailu oli yhden päivän mittainen. Mielellään tuota olisi pidempäänkin viihtynyt mutta aina se ei vain onnistu. Plussan puolelle kuitenkin reissu jäi - eikä vähiten uuden ilmavamman tilan ansiosta.

Pääkohteeni ja ainoa ns. pakkotavoitteeni tälle kerralle oli päästä testaamaan Onni Gamesin Eclipseä. Lautapeliseuran foorumin pelin kehitysketjua, puskaradiota ja BGG:tä seuraamalla olin päätellyt, että nyt Suomen pojat yrittävät tehdä stefua lainatakseni "Graalin maljaa". Avaruusoopperaa on moni koittanut vääntää lautapelimuotoon, mutta yritykset tuntuvat olevan pääsääntöisesti kovin rönsyileviä tai sitten tunkkeja. Näinpä olikin nyt kiinnostavaa päästä tsekkaamaan miten pohjolassa on homma hanskattu.

Ensimmäisen kerran pöydän ohi kävellessäni ihmettelin, että onpa pelissä paljon liikkuvia osia ja käsittämättömiä symboleita. Pian istuinkin sitten itse pöytään ja tarkempi tutustuminen ja sääntöselitys osoittivat havainnot oikeiksi. Tosin symbolit saivat nyt jonkin merkityksen. Sääntöjen opetteluun meni ehkäpä noin 40min, mikä on tietysti kohtuullisen pitkä aika mutta on sitä pidempiäkin introja nähty. Sääntöjen perusteella ei nyt kuitenkaan vielä syvää hyvää kuvaa pelin dynamiikasta pystynyt saamaan varsnkin, kun suurin osa mukana olleista vielä päätyi pelaamaan jotain alien-rotua, joilla kaikilla oli mahtavia erikoisominaisuuksia.

Eclipsen draamankaari noudattelee suunnilleen seuraavaa:

Tutkitaan lähiavaruutta -> perustetaan siirtokuntia -> tutkitaan lisää -> kohdataan naapureita -> ei tykätä niiden naamasta -> varustaudutaan sotaan -> final showdown

Siinä sivussa sitten kehitellään tekniikkaa ja mietitään miten vähät resurssit saadaan riittämään yhä raskaammaksi käyvän koneiston pyörittämiseen. Ja kaikki tämä tehdään vain yhdeksässä kierroksessa, mikä tarkoittaa rajattua peliaikaa ja on hieman epätyypillistä mutta hienoa tälle aihepiirille. Tekemistä ja pohdittavaa riittää. Varsinkin kun pelissä on hiukan helppo harhautua tekemään asioita, jotka eivät tuota lainkaan pisteitä. Kaikilla onkin syytä olla kirkkaana mielessä, mistä niitä senttejä oikein tulee.

Ittellä ei tuo nyt aivan hirmu hyvin pysynyt mielessä ja tulos oli sen mukainen. Siihen päälle pelin dynamiikasta mitään tajuamattomalle hiukan vaikea Empire-rotu pelattavaksi, sampon "himmaile alussa Empirellä"-strategiavinkin ylivarovainen tulkinta sekä vähän huonoa tuuria exploreissa ja parissa taistelussa. Ei paljoa vastusta voinut tarjota. Saattoi tietysti silläkin olla vaikutusta, että vastassa oli kaksi Suomen parhaimpiin (ellei parasta) kuuluvaa lautapelaajaa stefu ja petri sekä toinen pelin suunnittelijoista sampo... Lisäkseni ainoa täysin ummikko mukana oli siirtola. Karseasta selkäsaunasta huolimatta 3h peli jätti ehdottoman positiivisen fiiliksen eikä tylsää ollut. Kyllä yksistään jo tämän takia kannatti Raumalta pääkallokaupunkiin matkustaa.

Proton tyylikästä ulkoasua. Keltainen Empire vyöryi vielä tässä vaiheessa lupaavasti.

Teknisesti peli tuntui hyvin hiotulta. Vaikka liikkuvia osia oli paljon, niin kaikki pysyi hyvin kasassa ja oman tilanteensa näki helposti. Erityisesti tykkäsin siitä miten resurssien tuotanto ja varasto oli toteutettu. Ei turhaa laskemista tai isoja kuutiokasoja. Yhdeltä träkiltä näki suoraan varastotilanteen ja toiselta tuotannon sekä kolmannelta kulutuksen. Upkeeppikin on hyvin kevyt, kun ei kamista tartte jatkuvasti olla paikasta toiseen siirtämässä.

Protoversioksi ulkonäkö oli jo aika hyvällä mallilla mutta jotain kehitettäväkin on. Tässä vaiheessa suurimmat rakentavat kommenttini liittyvätkin lähinnä ulkoasuun.

Pelattavuuteen vaikuttavia:
1) Symbolit ovat vähän kryptisiä esim. (kirjekuori)neutronipommi, isoissa aluksissa olevat "mustat" voimalähteet sekä hull-valuen ja damage-merkkien samanlaisuus muutamia mainitakseni.

2) Monoliitit ja alueiden pistearvot eivät erotu laudalta niin selvästi, että niiden avulla pystyisi saamaan pelitilanteesta selkeän kuvan.

Tunnelmaan vaikuttavia:
1) Toivoisin myös muun ulkoasun paranevan entisestään ennen lopullista versiota, sillä tälläisissa vahvasti temaattisissa peleissä on ulkokuorella on uskomattoman suuri merkitys. Hyvännäköinen peli houkuttelee pelaamaan ja auttaa eläytymään. Yksityiskohtia on myös kiva katsella ja peliä pelaa mielellään jo pelkästään löytääkseen jotain uutta.

Muita ilmaan heitettyjä ajatuksenvirtamietteitä:
1) Ovatko alien-rotujen strategiat kiveen hakattuja? En tiedä. Tietysti aina voi valita yleispätevän Terranin, mutta ei alienienkaan pelaaminen saisi liian yksioikoista olla.

2) Pisteitä saa alueista, teknologiasta, monoliiteista ja sotimalla saavutetusta famesta, jonka määrä kuitenkin jossain vaiheessa saturoituu. Hiukan ehkä toivoisin vaihtoehtoja kehittää omaa avaruusmahtiaan erilaisiin suuntiin ja, että pelissä olisi mahdollista pärjätä myös erikoistumalla. Trade-offina tällöin joutuisi tekemään sen valinnan, että jää jollain toisella asteella haavoittuvaksi. Nyt ehkä ainoa valinta on, käyttääkö raaka-aineet sota-aluksiin, orbitaaleihin vaiko monoliitteihin. Tosin vaikeaa pelin monimutkaistaminen voi olla, sillä sit mennään helposti yksinään nurkissa nysväämiseen tai sitten homma alkaa rönsyilemään.

3) Ainakin nyt erikoistumisen asteen määrää se mitä nyt sattuu explorella löytämään ja tähän ehkä toivoisi enemmän kontrollia tai valinnan varaa. Orbitaalit vähän tätä vastaavat mutta nekin täytyy erikseen kehittää tieteen avulla ja niillä ei raaka-aineita louhita. Tietyllä tapaa tämä liittyy 2)-kohtaan. Joka vuorolla pitäisi joutua miettimään tarkkaan mihin resurssinsa työntää. Jos resuja on montaa eri tyyppiä, joilla kaikilla tehdään eri asioita, niin strategisia valintoja jää paljon vähemmän tai ne ovat triviaaleja.

4) Temaattisesti on vähän hassua, että tiedeasemat "löydetään" eikä niitä pelkästään perusteta. Tutkimuksen pitäisi olla panostus (kaiken muun kustannuksella) ja kehityksen palkinto siitä. Toki Ancientseja mätkiessä voidaan sattumalta tehdä läpimurtoja, mikä sopii teemaan.

Siirtolaakin naurattaa Eclipsen jälkeen, vaikka turpaan tuli

---

Lisäksi conissa tuli pelattua tupla-T: Troyes ja Toscana.

Näistä Troyes oli huomattavasti parempi worker placement, johon oli yhdistetty mielenkiintoinen noppamekaniikka. Kaikki heittivät omien työläisten määrää vastaavan määrän noppia, joita on kolmea eri väriä. punainen = sota, valkoinen = uskonto, keltainen = kauppa. Hommaamalla tietyn värisiä noppia on sitten mahdollisuus tehdä erilaisia toimintoja, jotka tuottavat joko rahaa työläisten palkkoihin, vaikutusvaltaa erikoistoimintoja varten tai ihan vain suoraan voittopisteitä. Jippo vain on siinä, että jokaisella pelaajalla on omalla vuorollaan mahdollisuus ryövätä kaverin noppia maksamalla tälle rahaa. Maksettava summa riippuu kuinka monta noppaa käyttää yhdellä kerralla.

Troyes 1. kierroksella

Troyesissa homma toimii ja tuntui ainakin ensipelillä varsin tasapainoiselta. Alussa homma on hyvinkin suoraviivaista mutta pelin edetessä vaihtoehdot alkavat kasvaa ja viimeistään siinä vaiheessa analyysihalvaajat heräävät. Erilaisia yhdistelmiä pisteiden hommaamiseen on huikea määrä. Meilläkin (lectus, juha, pasi, minä) peli sitten lopulta venähti noin 3,5 tuntiseksi. Eipä silti. Troyes parkkeeraa tukevasti europelien keskiluokkaan.

Toscanan viinit sen sijaan ovat väkevää Valdemaria. Pelissä on siis ideana hommata maatilkkuja, joilla sitten viljellään erilaisia viinejä. Lopulta tuotteet myydään markkinoille, joilta on myös mahdollista ostaa viinejä siinä toivossa, että joskus ne onnistuisi myymään kovempaan hintaan. Oikeastaan pelin ytimessä onkin markkinahinnoilla keinottelun yrittäminen ja ostamisen/myymisen ajoittaminen.

Tässä vaiheesa Toscana oli vielä hauskaa - peliä takana 5min

Muuten homma voisi olla ihan mukaavaakin, mutta pelissä on tietyt pakkotoiminnot, jotka kaikkien on käytännössä pakko tehdä (esim. tuplavesi on must). Onhan myös täysin loogista, että veden saamiseen vaaditaan että vettä on valmiiksi varastossa. Lisäksi huonolla tuurilla markkinat heittävätkin häränpyllyä ja sitä saattaa löytää ittensä tilanteesta, jossa ei voi tehdä yhtään mitään muuta kuin katsella vierestä kavereiden pelailua (ei rahaa + varasto täynnä arvotonta tavaraa + ei lainkaan vettä käytössä = umpikuja). Sinänsähän se on omaa hölmöyttä, jos moiseen tilanteeseen ittensä ajaa, mutta näin lihattomaan, ei-harrastajille suunnattuun peliin täysin käsittämätön ratkaisu. Kun vielä soppaan lisätään 90-120min kesto, jonka aikana kiinnostavia valintoja ei montaakaan ole, ei peliä ole ainakaan meikäläiselle tarkoitettu.

---

Mutta ei tässä muuta kuin odotellaan Eclipsen julkaisua!

Vieraspelilauta ja lainavasara: Spiel 2010

2010-11-12T12:50:00.004+02:00

Seuraavassa maailman historian ensimmäinen vieraskynä tässä blogissa - anselmin matkakertomus Essenin Spiel 2010 -messuilta

---

Julkaisemalla matkakertomukseni vuoden 2010 Spielistä adebisin blogissa SLS:n foorumin sijaan saadaan kirjoitusten taso nousemaan niin foorumilla kuin blogissa :)

Viikonlopun yli kestäneellä Saksan matkalla vierailin lauantaina Spiel 2010 -messuilla. Mukaan messuille lähti ystäväni Domi, joka asustaa noin 100km:n päässä Essenistä. Domilla ei ole juuri aiempaa kokemusta moderneista lautapeleistä, mutta innokkaana Go-pelaajana oli valmis tutustumaan messuihin.

Foorumin aiempien messupäivien kauhutarinoista huolimatta messukeskukseen pääsi lauantaiaamuna mallikkaasti. Ilmeisesti lipunmyyntijärjestelmät oli saatu takaisin pystyyn ja homma sujui saksalaisen tehokkaasti. Ensimmäinen vaikutelma tapahtumasta oli absurdi. Tuntui suomalaisesta lautapeliharrastajasta jotenkin käsittämättömältä, että Helsingin messukeskuksen kokoinen tila oli täynnä lautapelejä ja kaikenikäiset ihmiset jonottamassa kokeilemaan näitä pelejä.

Ensishokista selvinneenä suuntasimme halliin 9 Z-Man Gamesin ständille. Ständin viereiset pöydät olivat jo täynnä, joten silmäiltyämme hieman pelejä jouduin investoimaan Poseidoniin ilman testaamista. Kyseessä on siis kevytversio 18XX-sarjan peleistä. Rautateiden sijaan pelin teemana on muinaisen Kreikan merenkulku. Muista Z-Manin uusista julkaisuista olin kiinnostanut myös The King Commands -pelistä, mutta se oli lauantaina jo loppuunmyyty.

Miettiessämme seuraavaa liikettä Domi bongasi Nestorgamesin ständillä olevan Topology-pelin. Pelin toinen suunnittelija Markus Hagenauer houkutteli meitä testaamaan abstraktia laattojen asettelu -peliään. Pelissä pelaajat nostavat vuorollaan kolme tuplaheksan muotoista laattaa ja asettavat nämä aiempien laattojen viereen yrittäen muodostaa sulkeutuvia silmukoita. Silmukoista saa pisteitä sen perusteella, kuinka monta laattaa osallistuu silmukan muodostamiseen. Yleensä mitä isompi on silmukka, sitä enemmän saa pisteitä. Lisäksi pisteitä irtoaa silmukoiden sisään jäävien silmukoiden laatoista. Peliä pelataan, kunnes laatat loppuvat, noin 8 kierrosta. Eniten pisteitä kerännyt pelaaja voittaa. Peli on yksinkertaisuudessaan helppo oppia. Ainoa hieman vaikeampi tehtävä on pisteiden laskeminen aina vuoron päätteeksi, mutta sekin alkoi meiltä sujua harjoituspelin viimeisillä kierroksilla. Pelin edetessä AP-riski on huomattava pelilaudan kasvaessa. Domi olisi harjoituspelin perusteella ostanut pelin, mutta valitettavasti se oli loppunut jo messujen ensimmäisenä päivänä. Peliä saa Nestorgamesilta tilaamalla. Nestorgames aikoo kuulema jatkossakin keskittyä abstaktien pelien ja lastenpelien julkaisemiseen.

Topologya pelatessamme Cane oli raahautunut hotellilta messuille, joten liittäydyimme hänen ja Lautapelit.fi:n testipelaajan Juuson seuraan. Lyhyen neuvonpidon jälkeen suuntasimme halliin 4 testaamaan messujen ruotsalaisyllättäjää Giganstoskopin Genesistä. Nimestään huolimatta pelissä ei olla Phil Collinsin bändäreinä, vaan paiskitaan duunia isommalle jehulle voittopisteiden toivossa. Malmöläisten ständillä oli kuitenkin sen verran kuhinaa, että odotellessamme vuoroa testasimme puolalaisten ständillä pelin 51st State. Peliä on kuvailtu "Race for the galaxy -Liteksi" ja kuvaus on aika osuva. Eroja pelien väliltä kuitenkin löytyy. Siinä missä Reiska on vaikea opettaa uusille pelaajille, on 51.osavaltio vain kolmen toimintonsa ansiosta nopeammin omaksuttavissa. Toisaalta pelin teema on raskaampi eikä lyhyen testipelin perusteella 51.osavaltiossa oikein syntynyt samanlaista tarinankaarta kuin Reiskassa.

Puola-vierailun jälkeen pääsimme luomaan maailmaa Genesiksessä. Peli on varsin mekaaninen worker placement - resurssien keruu -viritys. Pelaajat ovat enkeleitä, jotka keräävät kolmea erilaista Essence-kuutiota. Kuutioita voi käyttää päivän töiden tekemiseen luomistarinan kuutena eri päivänä. Eri päivien töiden tekemiseen tarvitaan erilaisia kuutioiden yhdistelmiä. Päivän työn tekemisestä saa voittopisteitä. Mitä aikaisemmin tietyn päivän työn pystyy tekemään, sitä enemmän siitä saa pisteitä. Ukko-Jumala toimii pelin kellona määrittäen pelin päättymisen ohella myös päivät, joina päivän työn voi suorittaa. Peli on varsin suoraviivainen opettaa ja oleellinen osa pelissä menestymistä on ajoittaa toimintona oikein suhteessa muihin pelaajiin. Pelissä on mukana myös Musta enkeli, joka suorittaa päivän töitä, jos oikeat pelaajat taktikoivat liikaa eivätkä aktiivisesti hakeudu uusiin päiviin paiskimaan hommia. Mikäli pelin lopussa Mustalla enkelillä on eniten pisteitä, kaikki pelaajat häviävät. Pelin teema tuntui alkuun vähän oudolta, mutta palveli loppujen lopuksi peliä erittäin hyvin. Peli on vaikeustasoltaan Menolipun luokkaa, joten sitä on helppo pelata myös ei-harrastajien kanssa. Testipelin karvaasta tappiosta huolimatta pidin pelistä sen verran, että ostin yhden kappaleen kotiin tuomisiksi.

Genesiksen jälkeen ruuhka messuilla oli jo sitä luokkaa, että kiinnostaviin pelipöytiin ei ollut asiaa ilman tuntuvaa jonotusta. Päätimme mennä lounaalle ja lounaan jälkeen porukka hajosi omille teilleen. Itse keskityin pelaamisen sijaan juttelemaan näytteilleasettajien kanssa.

Onni Gamesin ständillä Touko jaksoi pitkästä messurupeamasta huolimatta innokkaasti esitellä Aetheria. Useita kertoja Aetheria verkossa pelanneena peli vaikutti laudalla hieman raskaalta. Laudalla pelattaessa peli vaatii pelaajilta huomattavan määrän laskentaa. Varsinkin jos pelaajat haluavat saada edes jonkinlaisen käsityksen pelin pistetilanteesta. Verkkoympäristössä tietokone avustaa pelaajia laskemalla muun muassa tukevien laattojen lukumäärän, joka helpottaa ja nopeuttaa päätöksentekoa huomattavasti. Abstraktien pelien ystäville kyseessä on kuitenkin erinomainen peli, joten toivottavasti myös Aetherin lautapeliversio löytää tiensä harrastajien kokoelmiin.

Onni Gamesin lähellä sijaitsi Hippodice Spieleclubin ständi. Hippodice on tunnettu jokavuotisesta pelikilpailustaan ja siinä menestyneet pelit esitellään tunnetuille saksalaisille julkaisijoille. Kilpailu pyrkii näin toimimaan ponnahduslautana erityisesti uusille ja tuntemattomille lautapelisuunnittelijoille. Kilpailuun osallistumisen aikaraja on marraskuun alku, joten ständillä sai myös ilmoittaa pelejä kilpailuun. Ilmoittautumisen yhteydessä annetaan pelin kuvaus ja kopio säännöistä. Varsinainen prototyyppi lähetetään myöhemmin, mikäli peli etenee kilpailun toiseen vaiheeseen. Osallistuin samaiseen kilpailuun muutama vuosi takaperin ja silloin pelini pääsi toiseen vaiheeseen. Toisen vaiheen jälkeen tie nousi kuitenkin pystyyn. Tällä kertaa ilmoitin kilpailuun hieman kevyemmän pelin, joten toivottavasti se menestyy paremmin. Keskustelin ständillä pitkän tovin yhden kerholaisen Oliver Dietlen kanssa ja toivoin kilpailusta enemmän palautetta suunnittelijoille. Edellisellä kerralla sain palautetun prototyypin yhteydessä ainoastaan tiivistetyn saksankielisen käännöksen pelin säännöistä (alkuperäiset olivat englanniksi). Jäin kaipaamaan tuomariston yksityiskohtaisempaa analyysia pelin hyvistä ja huonoista puolista. Oliver lupasi toimittaa kommenttini eteenpäin. Samaan aikaan ständillä pyörähti myös Stefan Kögl, Blokus 3D:n suunnittelija. Hän vihjaisi olemaan asettamasta liian suuria toiveita kilpailun suhteen. Aikoinaan kilpailussa menestyneenä hän ei siitä huolimatta onnistunut löytämään pelilleen julkaisijaa. Vasta julkaistuaan pelinsä osittain itse ja saatuaan sille SdJ-ehdokkuuden, alkoi yllättäen kiinnostuneita julkaisijoita tunkea ovista ja ikkunoista.

Messuhallien kiertely alkoi tässä vaiheessa tuntua jaloissa jo siinä määrin, että sovimme Domin kanssa kohtaamisen pääoville. Ennen poislähtöä kävin kuitenkin jututtamassa Aution Jussia Tuonela Productionin ständillä. Jussi oli messuihin tyytyväinen, vaikkei heillä The Club lisurin lisäksi muuta puhtaasti omaa tuotantoa tänä vuonna messuilla ollutkaan. Jatkossa Tuonelan poppoo aikoo tehdä kiirehallintaa siirtämällä pelien julkaisuajankohtaa keväälle. Tulevan kevään kiireet Jussi on tosin jo varmistanut asettumalla ehdolle tulevissa eduskuntavaaleissa. Tässä onkin todellinen worker placement -mahdollisuus kaikille Oulun äänestyspiiriin kuuluville. Äänestämällä Jussi eduskuntaan saadaan varmistettua SLS:n toiminta-avustukset seuraavaksi neljäksi vuodeksi ;)

Illalla kaivoimme pöydälle Domin messulöydöistä Let's catch a lion!, -pelin. Kyseessä on japanilaisten suunnittelema eräänlainen shakin opetuspeli. Peliä pelataan 3x4 ruudukolla, jossa molemmalla pelaajalla on leijona (joka liikkuu kuten kuningatar shakissa), norsu (joka liikkuu kuten torni), kirahvi (joka liikkuu kuten lähetti) ja kananpoika (joka liikkuu kuten talonpoika). Hahmot liikkuvat vain yhden pykälän annettuihin suuntiin. Jos onnistuu syömään toisen nappulan, nappula tulee syöjälle. Nappulan syönyt pelaaja voi käyttää yhden vuoron asettaakseen nappulan takaisin laudalle omana nappulana. Pelin voittaa, jos onnistuu syömään toisen leijonan tai viemään oman leijonan toisen pelaajan päätyyn ja turvaamaan leijonansa kyseisellä kierroksella. Alkuun tuntui, että peli junnaa vain paikallaan. Yhtäkkiä peli kuitenkin ajautui toisen voittoon. Pitkän, raskaan messupäivän ja muutaman oluen jälkeen peli oli aivan hulvaton. Pelin uudelleenpelattavuudesta on parin oluthuuruisen pelin perusteella mahdotonta sanoa mitään. Erityistä kiitosta peli saa upeista puisista ja kankaisista komponenteistaan. Lisäksi englanninkieliset säännöt olivat hauskat. Esimerkiksi, kun kananpoika pääsee toisen pelaajan päätyyn, todetaan säännöissä: Mitä luulet kananpojasta tulevan, kun se kasvaa isoksi? Kaikkien pelien säännöt pitäisi kirjoittaa vastaavasti ongelmalähtöistä oppimista hyödyntäen! No, kyllä sieltä säännöistä lopulta löytyi kuvatekstistä selitys, kuinka kananpoika käännetään ympäri ja sen alta ilmestyy kana :)

- Anselmi

Hellenes

2010-11-05T22:27:00.002+02:00

Muutama viikko takaperin mikko hommasi GMT 2009 julkaisun Hellenesin. Tarkoituksena meillä oli maksaa peli puokkiin ja pelata kampanja, jonka voittaja sitten saisi pelin itselleen. Odotukset olivat korkealla, sillä korttivetoinen blokkisota vaikutti mielenkiintoiselta mekaniikalta ja tähän astiset, vaikkakin vähäiset, kokemukset GMT:stä ovat olleet hyviä.

Kyseessä on siis vuosiin 431 e.Kr. - 403 e.Kr. sijoittuvat Ateenan ja Spartan väliset turpajaiset. Lähtötilanne peliin eri puolilla on asymmetrinen - Sparta on kova luu maalla, kun taas Ateenalle voimaa antaa laivaston isommat melat. Myös korttipakka on hyvin vahvasti kallellaan spartalaisten suuntaan, sillä leijonanosa korteista on heidän tapahtumiaan. Sen verran voisi tässä mainita pelin kulusta, että kortit pelataan korttivetoisille peleille tuttuun tapaan joko action pointteina tai sitten eventteinä. Hyvä toimivaksi todettu systeemi siis. Myös pelin ulkonäkö on kohdillaan ja säännöt vaikuttavat ensilukemalla kohtuullisen selkeiltä.

Kaiken pitäisi siis olla kunnossa. Mutta kun ei niin ei. Kahdessa skenaariossa meillä meni noin 70% ajasta sääntöjen selvittelyyn ja FAQckin idiootteiluun, kun jatkuvasti ilmeni erikoistilanteita, joihin säännöistä ei tuntunut löytyvän vastausta tai tulkinta oli epäselvä. Ei siinä oikein pelifiilikseen päässyt.

Pahaksi onneksi strategiatkin tuntuvat olevan vähän kiveen hakattuja. 431 skenaariossa Sparta pelaa revolt-kortit käytännössä aina eventteinä napaten sieltä täältä kaupunkeja haltuunsa, jolloin Ateenan on pakko seilata laivoillaan pitkin saaristoa tulipaloja sammuttelemassa. Jos aikaa jää yli niin, se menee sit Ateenasta tappeluun. Sisilian skenaariossa puolestaan Sparta kaappaa alussa saaren haltuunsa, minkä jälkeen ateenalaiset uhmaavat vuosittain keväällä merta ja lähettävät edellisvuonna koulutetut melamiehet länteen. Hyvällä tuurilla laivasto pääsee perille ja näännytystaistelu voi alkaa. Onnistuessaan piirittäjät löytävät talvehtimispaikan saarelta, kun taas epäonnistuminen tarkoittaa kotimatkaa (ja todennäköistä hukkumiskuolemaa) talvimyrskyn nostattamassa aallokossa. Myös korttien eventteihin toivoisi vähän enemmän vaihtelua, sillä nyt samanlaisia kortteja on pakassa useita kappaleita ja niistäkin suurin osa spartalaisten. Näin Ateenalle ei monesti jää muuta vaihtoehtoa kuin pelata kortit actioneina.

Ensimmäistä harjoitusskenaariota väänsimme 7h, minkä jälkeen minä puhalsin pelin poikki, koska lähestyimme vasta puoliväliä 10 vuoron skenaariossa. Toisessa skenussa kolmeen vuoroon meni 4h, mutta taas oli pakko soittaa pilliä, sillä samalla menolla matsi olisi kestänyt vielä ainakin 3h. Ei oikein arkipäivinä töiden jälkeen enää 7-8h peleille ole aikaa. Hellenes on siis puhdasverinen viikonloppupeli, jota pelataan rauhassa ja hartaasti ilman kiirettä. Pelissä muutenkin on turha pyrkiä nopeisiin ratkaisuihin. Piirittäminen on hidasta näännytystaistelua, mikä tietysti on ajan hengen mukaista.

Plussat ja miinukset:
+ mekaniikan perusidea
+ tyylikäs toteutus
+ teema
+ rauhallinen pitkän tähtäimen peli
- puutteellinen ohjekirja
- rajallisen tuntuiset strategiat
- korttien eventit
- rauhallinen pitkän tähtäimen peli

This is parta!!!

Ensimmäiset namut Essenistä 2010

2010-11-03T07:06:00.002+02:00

Warconin jälkeen on hommat jatkuneet rykäyksittäin ja yksi Essen-uutuus (Genesis) on jo ehditty testaamaan. Tästä kuitenkin tuonnenpana.

Warconia seuraavana viikonloppuna kovikset olivat Essenin Spielissä mutta myö kurjat vain tykitettiin Suomessa perjantai-illasta sunnuntaiaamuun. Tuohon aikaväliin mahtui 2x Shogun, Amun-Re, Taj Mahal, Railroad Tycoon, Cuba ja Genial. Näistä uusia tuttavuuksia olivat Amun-Re, Taj Mahal ja Cuba.

Amun-Re oli meikäläisen mielestä aika tyhjänpäiväinen peli. Huutokauppa oli ihan hauskaa mutta sitten muu peli ei millään lailla palkinnut pelaajaansa. Tästä täytyy etenkin varoittaa kaikkia pienten lasten omistajia ja miksei myöskin nälkäisiä aikuisia - pelin "tiilet" näyttivät nimittäin erehdyttävän paljon toffeetyynyiltä. sintonic vei.

Taj Mahal sen sijaan tarjosi jo jotain pelattavaakin. Viidellä pelaajalla melko kaoottista meininki oli mutta yhtä kaikki. Huutokauppamekaniikka oli mielenkiintoinen ja tarjosi monta kertaa tiukkaa pähkäilyä - tyytyäkö pieniin voittoihin ja varmistaa hyvä paikka laudalta vaiko yrittääkö rohmuta enemmän. Jos ei nyt tämäkään aivan hitti ole, niin kelvollinen peli, eikä Delhi Bellya tarvitse pelätä. Tämänkin vei sintonic.

Cuba vuorostaan oli todella tyypillinen euroresurssipyöritys, joka katoaa massaan. Kelpo peli, joka varmasti on elegantti hittiklasikko niille, jotka kyseisellä pelillä aloittavat tutustumisen euroihin mutta jo enemmän pelanneille kovin tuttua huttua - lautapelien makaroonilaatikkoa.

Entäs sitten ne tutummat pelit?

Shogunit olivat taattua laatua. Ensimmäinen tosin oli harjoittelupeli kolmen nyypän (lectus, juha ja jani) ollessa mukana. Toiseen Shoguniin liittyivätkin lisäksi vielä mikko ja tiku mukaan joten ensimmäistä kertaa päästiin peliä koittamaan täydellä pelaajamäärällä. Itse keskityin lähinnä mikon lyömiseen, kun hän taas yritti yksinään salakavalasti jäädä yksinään saaren itälaitaan. No mikko tietysti antoi samalla mitalla takaisin ja meidän peli kusikin sitten siihen keskinäiseen torailuun. Muut, totta kai, kävivät kuorimassa kermat sodan runtelemilta alueiltamme. Ei todellakaan taisteltu voitosta, jonka vei tiimissä pelanneet jani ja tiku. Itte jäin viimeiseksi. Viidellä pelaajalla laudalla on todella ahdasta ja yhteen nurkkaan linnoittautuminen alkaa vaikuttaa huomattavasti houkuttelevammalta. Keskellä varsinkin on tukalaa, kun joka puolelta painetaan päälle.

Vähän väljyyttä tunnelmaan toi Railroad Tycoon, johon vielä muun hyvän lisäksi kaikki mahtuivat pelaamaan omaa peliään. Iso kartta on komea ja peli toimii kivasti. Mutta yksi asia kovasti mättää - nimittäin kortit. Teksti on aivan liian pientä ja muutenkin kortteja on vaikea erottaa toisistaan kauempaa vilkaistessa. Peli hidastui suunnattomasti, kun kukin vuorollaan kävi kortteja tihrustamassa ja yritti painaa niitä mieleensä. Muutenhan homma ei olisi iso ongelma mutta peli käytännössä voitetaan korttien avulla, sillä niistä tulevat pistepotit ovat niin merkittäviä.

Itse pelin voitto oli aika täpärällä. Ennen salaisten tehtävien julkistamista juha ja minä olimme tasapisteissä. juha sai salaisesta tavoitteestaan 6p. Meikäläisen tavoitteena oli pelin lopussa olla rikkain, mikä toisi 7p. Jäin kuitenkin 3000 taalalla kakkoseksi. Siinä olisi kannattanut ottaa yksi $5000:n laina, jolloin olisin tietysti menettänyt yhden pisteen mutta tienannut 7 pojoa, mikä olisi siivittänyt tasapisteisiin juhan kanssa. Tie-breakin olisin sitten voittanut useamman linkin turvin. Aikamoista.

Tuttua oli myös Genial, joka vain yksinkertaisesti on loistava abstrakti.

---

Näistä peleistä sitten viikko eteenpäin ohjelmaan mahtui pitkästä aikaa pari erää Agricolaa. Olipa mukava vaihteen vuoksi taas tätäkin pelata. Ei se aivan Le Havren veroinen ole, kun mietitään näitä Uwen pelejä mutta huippupaketti silti. Lisäosista animeeplet kiinnostaisivat itteäni kaikkein eniten. Farmers of the Moorkin on ihan hyvä mutta ihan niin paljon ei nyt maata ole tullut viljeltyä, että peruspeliinkään olisi ehtinyt kyllästyä.

Lisäksi anselmin tuomista Essen-uutuuksista testipenkkiin pääsi Genesis. Teema oli aika metka. Pelaajat olivat enkeleitä, jotka kävivät korjailemassa Jumalan luomistyötä. Tai no ei ne tekijät sitä ehkä näin tarkoittaneet mutta näin minä otin sen vapauden tulkita. Päällimmäisenä pelistä jäi kuitenkin fiilis, ettei se kyllä kovin paljon pelaamista kestä. Kiva idea ja varsinkin musta enkeli oli hyvä oivallus. Mutta kovin mekaanista ajoituksen suunnitelua homma on. Petyin myös, ettei Phil Collins esiintynyt pelissä missään muodossa.

Ja sitten viimeisin testattu peli onkin GMT:n blokkisotapeli Hellenes. Harjoiteltiin vasta hommaa mikon kanssa tutoriaaliskenaariolla, joka kesti sen vaivaiset 7h ennen kuin päätin lopettaa sen illan osalta. Syvemmät kommentit täytyy jättää sitten tosipelien jälkeisiin aikoihin.

Warcon '10

2010-10-20T11:27:00.002+03:00

Nyt on jo aika kirjoittaa reilun viikontakaisesta visiitistäni ensimmäiseen Warconiin.

Alunperin meikäläisen piti osallistuman Operational Combat Series-matsiin mutta jouduin perumaan homman, sillä aikataulut vähän pissivät viikonlopun osalta ja jouduin tyytymään lyhyempään sessioon lauantaina. Tulin paikalle siinä klo 13 kantturoissa ja lähdin joskus hieman ennen yhdeksää. Kahdeksassakin tunnissa tosin ehti hyvin koittamaan kolmea erilaista sotapeliä.

Ensimmäisenä vuorossa oli blokkisotapeli War of 1812, jota timon kanssa matsattiin. Kaikinpuolin kivan näköinen ja meikäläinen ainakin tykkäs blokkien käytöstä. Luo tietyn fog of warin, mutta käsittely on silti äärimmäisen helppoa ja itse pystyy näkemään kokonaistilanteen yhdellä silmäyksellä. Jos jotakin huonoa täytyy keksiä, niin alue tuntui hiukan ahtaalta eikä oikein teema imaissut mukaansa.

Toisena koitettiin Frontline D-Daytä, pikkukiva korttipeli, jossa ensin ostetaan joukot ja sen jälkeen aletaan mätkimään. Omia joukkoja kootessa odotuksen nousivat hieman, sillä erilaisia strategisia vaihtoehtoja tuntui riittävän. Kaikki hauskuus kuitenkin loppuu joukkojen oston jälkeen, sillä itse taistelu oli aika monotonista ja puuduttavaa. Hieman MtG tuli mieleen, koska siinäkin suurin osa hauskuutta on pakan rakentamisessa mutta itse pelin aikana homma on melko suoraviivaista.

Kolmas testipenkkiin päässyt oli Glory III, joka edusti puhdasta hex&counter-sotapeliä. Kohtuullisen yksinkertainen ja virtaviivaistettu peli kuitenkin oli kyseessä ja näinpä mazikaisen kanssa ehdittiin ensimmäinen pikkuskenaario vetäistä reiluun pariin tuntiin. Tuohon päälle tuli tietysti vielä tunti setuppia ja siivousta.

Jos näistä nyt yhteenvetoa tekee, niin blokkisota oli ehdottomasti sujuvinta pelattavaa tarjoten kuitenkin kohtuullisen mukavasti strategisia ja taktisia vaihtoehtoja. Korttipelinä sota puolestaan ei pääse lainkaan oikeuksiinsa. Hex&counter-meininki taas vaati eniten perehtymistä ja aikaa eikä visuaalisesti ollut välttämättä kovinkaan miellyttävää. Myöskään ohuiden pahvinattereiden käsittely ei ollut mitenkään mieltä ylentävää. Itse sodan ja taistelun mallintamisessa se kuitenkin onnistui parhaiten ja pähkäiltävää riitti.

---

Sitten kotona Raumalla jatkettiin turpaanlyömisen merkeissä, kun mk7:n ja sintonicin kanssa Shogunia kolmestaan väännettiin.

Alkusetupissa mk7 meinasi jäädä uhkaavasti hallitsemaan kahta aluetta yksinään, kun taas sintonic ja meitsi olimme kahdestaan lähellä joutua toiseen laitaan. Siihen olisi peli ratkennut jo ennen alkua. Onneksi sieltä kuitenkin nousi ne pari hyvää korttia, joilla pääsi edes hiukan mk7:n kylkeen.

Ekan vuoden jälkeen hämmästelin itsekin, että mitäs tässä näin kävi. Johdin kymmenellä pisteellä tilanteen ollessa 29-19-19. Ero ei absoluuttisesti ollut iso mutta pisteträckillä homma näytti pahalta, joten siinä pystyi hyvin arvaamaan ketä piiskattaisiin seuraavan vuoden aikana. Päätinkin valita hyvin defensiivisen strategian seuraavalle vuodelle ja ainoastaan koittaa suojella arvokkaimpia provinssejani sekä toivoa, että etumatkani riittäisi. vuorojärjestyksestä bidatessa valitsin aina kypärän, sillä arvioin olevani vähintään kolmen hyäkkäyksen kohteen joka kierroksella, mikä tarkoittaisi kolmea ylimääristä kuutiota per kiesi. Näillä siis mentiin.

Heti toisen vuoden alkuun mikko nappas tonilta hyvin arvokkaan paikan saalistaen samalla 4p. Tämä olikin taktisesti oiva veto, sillä tuon valloituksen jälkeen heillä ei enää ollut yhteistä rintamalinjaa, jolla olisi jotain arvoa ollut. Näinpä homma kävi meikäläisen kannalta hyvin uiddumaiseksi - kahden rintaman sota, eikä mahdollisuutta usuttaa vihollisiani toistensa kimppuun.

Viimeisellä kierroksella käytiin pelin ratkaissut taistelu, kun otin aloitteen omiin käsiini ja hyökkäsin kolmella napilla mikon yhden kimppuun. Panoksena oli 3p-alue, mikä tarkoitti siis 6 pisteen swingiä loppupisteissä. Tiesin kyllä, että vastustajalla oli paljon joukkoja tornissa mutta riski oli otettava. Hävisin täpärästi taistelun sitä myöten pelin voiton 4 pisteellä.

Jälkimietinnöissä totesin, että puolustuskannalle jääminen oli strateginen virhe. Tiukasti vain olisi pitänyt puskea päälle. Samalla tuo puolustusinto samensi silmät ja viimeistä kierrosta lukuun ottamatta monta hyvää hyökkäyspaikkaa jäi käyttämättä. Shogun on kuitenkin peli, jossa hyökkäys on paras puolustus.

3-pelaajan Shogun on hyvin veitsen terällä tanssimista. Tasapäisten vastustajien kanssa, tasapuolisella setupilla homma voi toimia. Alue on kuitenkin niin laaja ja sodankäynnin määrä hyvin rajoitettua, että siinä saa olla tarkkana ettei kukaan pääse hallitsemaan puolta karttaa yksinään.

Shogun

2010-10-06T19:53:00.001+03:00

Viime viikonloppuna piti päästä Shogunia testaamaan Rauman kirjastolla. Aamuksi oli varattu slotti Le Havrelle ja iltapäivä Shogunille. Kävi kuitenkin sitten niin, että setupattiin jo Le Havrea kun Shogunin himoitsijat tulivat paikalle ja heillä oli kova kiire. Kun ei viittiny kesken kaiken hypätä Le Havresta poiskaan ja pojilla kova hinku ja kiire, niin jäi itellä Shogun välliin. Harmi sinänsä mutta eipä siinä.

Le Havressa sintonic, pool ja meikä otettiin kolmestaan täyspitkää peliä. Meitsi lähti kokeilemaan heti alussa pöytään nousseen erikoisrakennuksen, Fish Restaurantin (Smoked Fish -> 3 frangia), tehoa ja rakensin itselleni kaiken tarvittavan kunnon kalakoneeseen. Toivoin siinä, että pool ja sintonicci siinä sitten kilpailisivat keskenään jostain muusta. Kone pyöri ihan ok kivasti ja rakentamisen sijaan tuli osteltua laivoja ja rakennuksia. Homma kuitenkin kusi voittoa ajatellen, kun varsinkin näin kolminpelissä kilpailu resursseista ei ole niin kovaa ja jos siinä vielä yksi (kuten minä tällä kertaa) lähtee sooloilemaan ufostrategioilla niin muille jää liian lokoisat oltavat. poolinkan nenän edestä ei juuri kertaakaan taidettu viedä mitään ja hän pääsikin jylläämään perinteisellä "rakenna paljon ja hommaa siinä sivussa hiiltä ja terästä"-strategialla. Pysyin kuitenkin loppuun asti kalalinjalla, sillä halusin kattoa mihin se oikein riittäisi. No himpun alle 200 frangia sillä keräsi, kun poolilla oli vastaavasti vajaa 250f. sintonicci oli vissiin siinä 150 paikkeilla. Ihan validi strategia toi kalahomma on, jos peli on tiukkaa ja kaikesta on puutetta mutta ei ainakaan näin löysässä kolminpelissä.

El Grandella jatkettiin ja myös vesa liittyi remmiin. Tässäkin ajattelin kokeilla jotain uutta ja yritin kiusata kaikkia mahdollisimman paljon. No ongelmaksi siinä vain muodostuu se, että kiusaaja joutuu aina ottamaan kortin, jolla saa vain kaksi caballeroa laudalle. Se on aivan liian vähän kiusanteon voimaan nähden. Ekan pisteytyksen jälkeen viimeisenä ollessa olikin pakko vaihtaa perinteisempiin menetelmiin, jottei aivan naurettavalla tavalla olisi kaikille hävinnyt. pooli oli siinä vaiheessa jo parikymmentä pistettä karussa ja positio laudalla oli äärettömän vahva, joten vaikeaa loppupeli tuli oleman. Kohtuullisesti kiri kuitenkin onnistui enkä hävinny lopussa poolille kuin joku kymmenkunta pistettä. sintonicci kuitenkin viritti vielä paremmin ja harppoi reilun kymmenen pisteen takamatkalta voittoon. Siinä tietysti auttoi se, että ekan kiesin jälkeen alkoi kollektiivinen johtajan lyöminen, joten ei se ollut erityisesti omaa hyvyyttä tai poolin huonoutta että häntä onnistuttiin kiinni saamaan. El Grande on kyllä hieno peli. Käsittämätöntä miten tämän on aikoinaan voinut tuomita hirmu kuivaksi.

Lopuksi vielä ehdittiin 40min Notre Dame pelaamaan. Tää on hieno pakkaus näin nopeaksi peliksi. Nyt peli sujui kohtuullisesti ja kortit nousivat kivasti eikä oikein todella pahoja hömppäkömpiäisiä päässyt käymään. Joskaan toisaalta aivan ufohyvään suoritukseenkaan ei yltänyt, mistä piti oikealla puolella pelannut vesa aika hyvin huolen. Tuloksena kuitenkin 69p, mikä riitti voittoon.

---

Shogunin testaamatta jääminen kaiveli tietysti kovasti, joten seuraavana päivänä järkättiinkin testisessio kaikessa rauhassa. maija, mikko, jinxter ja minä oli nelikko, jolla peli pyörähti käyntiin.

Vastakkainasettelua ja taistelupareja lähettiin hakemaan jo setupin aikana, kun julistin mikko-Daimyon pahaksi ja että hänet pitäisi kartalta hävittää. mikko sai vissiin tästä sen verran adrenaliinia suoniinsa, että pelin puolivälissä hän oli repinyt muutaman pisteen kaulaa muihin nähden.

Ja voi hyvä tavaton mikä spekulointi sitten alkoi. Kaikki selittivät kilpaa toisilleen omaa näkemystään kenellä on vahva positio, ja kuka on voittamassa. Päällekkäiset argumentit sekoittuivat melkoiseksi puuroksi. Kerrassaan loistavaa! Tämmöistä sen pelaamisen pitää olla - tunnetta ja kiihkoa. Tilanne kuitenkin rauhoittettiin ruokatauolla, joka pidettiin ennen toista vuotta.

Toinen vuosi toikin uudet kujeet. Tilanne laudalla oli analysoitu monelta kantilta ja kaikki lähtivätkin toteuttamaan jonkinlaista master plania. Omalta kannaltani mielenkiintoisimmat hetket nähtiin heti keväällä, kun riskeerasin riisin kanssa. Päätin nimittäin kerätä sitä vakavan uhan alla olleelta alueelta, joka toisaalta oli oikea riisiaitta. Ongelmana vain oli se, että toimintoja päätettäessä hyökkäysten ja sadonkorjuun keskinäinen järjestys oli vielä piilossa. No niinhän siinä kävi, että menetin tuon alueen ja jäin ilman ruokaa. Seuraavasta talvesta oli siis tulossa rankka. Ja näin myös kävi, sillä menetin talven kapinoissa kaksi aluetta, joissa molemmissa oli rakennuksia ja joiden avulla olisin saanut ainakin yhden enemmistön ja estänyt mikkoa saamasta toisen.

Lopputuloksissa jäin toiseksi häviten mikolle kaksi pistettä. Mutta tappio ei kauaa harmittanut, sillä niin kivaa Shogunia oli pelata. Jopa yleensä konfliktipelejä karsastava maijakin tykkäsi ja vielä näinä myöhempinä päivinäkin on muistanut peliä kehua. Kai se on se, että peli ei ole pelkkää hakkaamista ja taistelumekaniikka torneineen on mielenkiintoinen. Torni myös keventää taistelufiilistä kortteihin ja noppiin verrattuna, sillä tulos on helppo nähdä eikä mitään modifiereita tartte alkaa laskemaan. Toisaalta taistelumekaniikka ei kuitenkaan ole liian yksioikoinen vaan ihmeetkin ovat mahdollisia.

Näin ensipelillä säännöt eivät tietenkään olleet aivan täysin hallussa ja moneen otteeseen johonkin erikoistapaukseen haettiin tulkintaa sääntökirjasta. Ensimmäinen vuosi pelissä kestikin noin kolmisen tuntia, minkä jälkeen päätettiin pitää pieni ruokatauko, Kun verensokeri oli hieman saatu nousemaan, ei toisessa vuodessa mennytkään sitten enää kuin puolet ekasta vuodesta. Varmaankin homma on mahdollista puristaa noin kolmeen tuntiin.

---

Nyt viikonloppuna onkin tulossa Warcon. Ei ihan täysimittaisesti tuolla voi paukuttaa. Ei pysty, ei kykene. Saapa nähdä mitä jää tuliaisiksi

Kakkospesällä

2010-10-01T07:21:00.001+03:00

Eilissäpäivänä Rauman lautapelikerhon kakkospesällä oli jotain meininkiä:

Alkuun testattiin Cosmic Encounteria. Jokainen pelaaja edustaa, jotain alien-rotua ja tavoitteena on saada valloitettua muilta pelaajilta vähintään viisi planeettaa. Hyökätessä lähetetään ensin omat joukot, minkä jälkeen hyökkääjä ja puolustaja saavat vapaasti koittaa houkutella muita pelaajia liittoon keskenään. Joukkojen yhteenlasketun voiman lisäksi molemmat pelaajat lätkäsevät pöytään kortit, joista tulee lisäpoweria tms. erikoisuuksia. Häviäjäosapuolen joukot tuhoutuvat ja voittajaosapuoli saa planeetan. Melko yksinkertaista touhua siis. Homman juju onkin perussääntöjä rikkovissa erikoisominaisuuksissa ja diplomatiassa.

Meikäläisellä oli varsin kiva erikoisominaisuus. Olin nimittäin Zombie, jonka joukot eivät lainkaan tuhoudu vaan palautuvat aina kotiplaneetoille. Pystyin siis rauhassa lähettämään aluksia sotaan ja grindaamaan näin vastustajilta kortteja kädestä ja puolustajia planeetoilta. Lähdinkin moneen taisteluun vain mallin vuoksi häviämään ja tarkoituksella pelaamaan Negotiate-kortteja, joilla sai hävitessään ryöstää toisen kädestä kortteja. Mutta pisteitä ei tällä tavalla saatu. Olinkin vielä nollilla, kun jo ensimmäinen pelaaja pääsi neljään pojoon, mikä on yhden pisteen päässä voitosta.

En vissiin vaikuttanut tarpeeks vaaralliselta, kun onnistuin neuvottelemaan itseni parille planeetalle ilmaiseksi. Sitten parilla onnistuneella hyökkäyksellä pääsin vielä kahdelle muulle planeetalle ja niin vain sitä oltiin voittotaistelussa mukana. Tässä vaiheessa sintonic, mk7, pool ja meitsi oltiin kaikki neljässä pisteessä ja hermanni "agonizer" kolmessa.

Hienoimman piirteensä peli näytti tuota pikaa:
Koko pelin ajan olimme mk7:n kanssa toisiamme kurmuuttaneet välillä ihan vain huvin vuoksikin mutta niin vain tilanne muotoutui sellaiseksi, että verivihollisten oli edullista liittoutua keskenään ja napata kaksoisvoitto. Oikein nauratti koko homman absurdius, kun paiskasimme kättä ja onnittelimme toisiamme hienosta yhteistyöstä =D

CE:n jälkeen mk7 ja hermanni olisivat kovasti halunneet Warrior Knightsia pelata mutta aikataulu ja pelaajavajaus tulivat eteen. Näinpä päädyimme koittamaan lyhyempää, suomalaisvalmisteista Hornetia. Ittelläni ei oikein ennakko-odotuksia ollut, sillä surinasta huolimatta en ollut jaksanu sen kummemmin peliiin tutustua. Idea toki oli tuttu, mutta kuulemani kritiikin perusteella peli meni luokkaan "testataan mahdollisuuden myötä". No nyt se mahis tuli.

Hornetissakin on mukavan yksinkertaiset säännöt. Graafisesta ulkoasusta en nyt niin tykännyt, sillä pesien kirjaimia ei meinannut millään laudalta erottaa, meeplet näyttivät enemmän jäniksiltä ja herhiläiset 13-vuotiaan piirtämiltä. Meininki oli kuitenkin kivaa in-your-face-mättöä, kun toisten edestä varasteltiin mesikuutioita laudalta tai heitettiin hunajat pois pesistä. Tykkäsin myös siitä, että jokaisen toiminnon pystyi pelaaman safetyna tai sitten sai tavoitella riskillä isompia potteja. Sitä joka kierroksella joutui oikein tosissaan pohtimaan "tuleeko nyt joku kusemaan meikäläisen homman, jos vähän riskeeraisin". Myös strategiaa saa miettiä, sillä missään tapauksessa joka ikisessä pesässä ei kannata olla mukana kamppailemassa.

Itse kattelin vähän pesien sijaintia, pisteytysjärjestystä ja vuorojen määrää pisteytysten välillä ja päädyin panostamaan A-, D- ja G-pesiin (pesät pisteytettiin aakkosjärjestyksessä A-J). Kaksi ekaa onnistuinkin saamaan itelleni ja suunnitelma näytti menevän nappiin, kun sain G-pesäänkin selvän enemmistön. Mutta niin vain sintonic ja mk7 yksissä tuumin päättivät olla antamatta voittoa meikäläiselle ja tyhjensivät pesän niin, ettei sitä kukaan saanut. Tämän jälkeen tilanne oli 2-2-1-1-0 (mk7-adebisi-sintonic-hermanni-pool), ja kolme pesää jäljellä. Pool oli käytännössä pelistä ulkona, sillä meikäläistä lukuunottamatta kaikki olivat aina vuorollaan kusseet poolin muroihin. Minkäs siinä teet, kun 3vs1 joutuu pelaamaan.

Lentelin siinä sitten H-pesälle, sillä se oli tyhjänä ja pisteytysvuorossa seuraavana. Kimurantiksi homman kuitenkin teki se, että medet olivat vähissä enkä oikein pystynyt kilpailemaan muita vastaan H-pesän hallinnasta. Mutta onneksi pahimmalla kilpailijalla mk7:lla oli myös mesipula, joten päätin hunajan tuottamisen sijaan keskittyä meden keräämiseen toiveenani torpata mk7:n riskimedetykset ja tähdätä näin tie-breakiin, jossa olisin ollut melko vahvoilla. Ja sehän torpedointi onnistui!!! Olin juuri se ratkaiseva kolmas medenkerääjä pari kertaa, millä upotin mk7:n pelin. Viimeisellä kierroksella oli sitten käytännössä aivan sama pelata hunajointikortti mutta tässä vaiheessa tulikin jokeri pöytään eikä menty edes tie-breakiin. Kolmelta pelaajalta sattui vahinko, ettei viimeisellä kierroksella enää hunajoinnut, ja näin sain kuin sainkin sen ratkaisevat kolmannen pisteen H:sta ittelleni. No eipä tuo todellisuudessa tainnut peliä lopulta ratkaista, sillä tie-break olis tod.näk. mennyt meikän nimiin.

Mutta kaiken kaikkiaan hauskaa ajanvietettä Hornet on ainakin viidellä pelaajalla. Ei ehkä maailman syvin peli mutta sisältöönsä nähden sopivan mittainen. Kaaosta on juuri sopivasti mutta ei liikaa, joten jonkinlainen kontrollintuntu pelissä koko ajan on.

---

Yhtenä iltana tuli myös marian, daven ja maijan kanssa Mäntsälää otetteua erä. Sai kyllä pari kertaa kunnon räkänaurut kajauttaa, kun täysi bluffi meni kaikilta läpi.

War of the Ring

2010-09-22T18:34:00.003+03:00

Kovasti tuppaa menot kasaantumaan aina yhteen läjään. Näinpä ittelläkin edellinen "vakkari" pelipäivä on jo lähes kolmen viikon takaa 4. syyskuuta ja seuraavan kerran pääsen vasta ens kuussa. Jotain kuitenkin tarttee tehdä,kun vielä hyllystäkin löytyy testaamattomia pelejä.

Toissailtana mk7 kanssa päätettiin demottaa War of the Ringiä. Ilmoitettu peliaika lupaili 180 minuuttia, joten arvioimme ensimmäisen pelin venyvän 5-6 tuntiseksi. Moinen pläjäys on hiukan turhan pitkä arki-iltaan, minkä vuoksi lähdimme liikenteeseen ihan vain opettelumielellä emmekä edes ajatelleet pelaavamme sotaa loppuun. Toisin kuitenkin kävi...

Itse pelihän on siis kaikennäköistä muovituubaa suoltavan Fantasy Flightin tuotos. Myös WotR:ssa muovia riittää, kun tantereille marssii parisataa muovifiguuria. Myös countteria ja läpyskää löytyy jos jonkinlaista kaikkea muuta turhaa sälää unohtamatta. Haluaisinpa pelata kerrankin matsin jotain FFG:n peliä, jossa jokin tarvike loppuu kesken.

Myös toinen FFG:n pelien tunnusmerkki toteutuu, eli helppojen sääntöjen pohjalta kirjoitettu monimutkainen sääntökirja. War of the Ringin mekaniikka on lähestulkoon perus Riskiä (hieman karrikoiden mutta Risk nyt tuli vain ekana mieleen) mutta silti vihkoa riittää parinkymmenen sivun edestä. En oikein ymmärrä miten ne jenkit sen tekee - sääntöjä lukiessa siinä tuntuu olevan melkoisesti kiharoita mutta pelatessa huomaa homman olevan paljon suoraviivaisempaa.

Kohtuullisen setupin jälkeen peli pyörähti käyntiin. Ensimmäinen reaktio oli, että tämähän näyttää todella hyvälle. Pelilauta on kaunis, muukin taide hyvännäköistä ja suuret figuarmeijat vaikuttavia. Tietysti maalaamattomina figut ovat hieman persoonatonta punaista/sinistä massaa mutta tuon massan määrä tekee kuitenkin vaikutuksen. Tilanteeseen oli todella helppo samaistua varsinkin, kun J.R.R. Tolkienin tarinat on tullu pariinkiin kertaan luettua. Siinä sotafiilis hiipii haarniskan alle aivan itsestään. Mikolla tilanne oli puolestaan päinvastainen. Kirjoja lukemattomana olivat kartta ja kansat outoja, paikkojen nimet olivat jatkuvasti sekaisin eikä symboleja ja keskeisiä hahmoja tunnistanut. Varmasti sotki peliä.

Kuten aikaisemmin totesinkin, on itse sotiminen melko suoraviivaista meininkiä: käy kimppuun - pelaa erikoiskortti - heitä noppaa - laske modifierit - poista kaatuneet. Onneksi kuitenkin pelissä on paljon muutakin, kuin pelkää taktista mättämistä. Molemmat pelaajat joutuvat nimittäin tekemään strategisia valintoja keskittyäkö sotaan vaiko Sormuksen kohtaloon. Varsinkin pahista pelaavalla nämä kysymykset ovat jokaisella kierroksella ajankohtaisia, kun hän kierroksen alussa päättää kuinka suuren osan resursseistaan uhraa Sormuksen metsästämiseen. Hyviksiä pelaavan on puolestaan tehtävä linjanveto pitääkkö Sormuksen saattue kasassa ja tähdätä Sormuksen tuhoamiseen vaiko hajottaa saattue ja johtaa vapaat kansat sotaan.

Itse pelissä meikäläinen Varjon komentajana keskityin selvästi enemmän sotimaan, kun taas mikko koki tämän tilaisuutena tuhota Sormus. Tällä malilla etenimme ja kuin huomaamatta olimmekin kohta lähellä pelin loppua. Aikaa tuossa vaiheessa oli mennyt sääntöselityksineen ja setuppeineen noin 5h eli reilusti enemmän kuin pelkkään demotukseen aioimme alunperin käyttää. Peli vain jotenkin imaisi mukaansa.

Lopetuskin meni hyvin täpärälle, kun Sormuksen saattue oli vielä kohtuullisen hyvävoimaisena enää askeleen päässä Tuomiovuoresta ja Varjo puolestaan tarvitsi enää kaksi voittopistettä voittamiseen. Vapaiden kansojen resurssit loppuivat kuitenkin juuri ratkaisevalla kierroksella kesken eikä Sormusta koskaan ehditty heittää tuleen. Mikäli molemmat voittoehdot olisivat täyttyneet saman kierroksen aikana, olisi hyvispelaaja voittanut. Todella täpärälle meni siis.

Virheitä pelin aikana tehtiin kuitenkin lukuisia mutta hyvää opettelua se oli. Täytyy vielä ainakin yksi kunnon peli tahkota ennen kuin lopullista arviota pystyy antamaan. Mielenkiintoista olisi myös päästä testaamaan kolmella tai neljällä pelaajalla, minkä peli mahdollistaa.

---

Eilen tuli myös käytyä ensimmäistä kertaa sintonicin luona pelailemassa. Yhden estymisen takia meitä oli sitten kolme pelaajaa: sintonic, mk7 ja meikäläinen.

Ohjelmassa ensimmäisenä oli El Grande König & Intrigue -lisärillä. Muuten peli on periaatteessa normaalia El Grandea mutta tällä kertaa pelaajat pääsevät itse luomaan oman 13 kortin pakkansa, jolla bidataan vuorojärjestyksestä. Lisäksi korteissa on omat erikoistoiminnot. Toisin sanoen nyt pääsee paljon enemmän vaikuttamaan omaan strategiaansa, mikä sopinee kokeneille pelaajille. Aloittelijoiden todennäköisesti olisi aivan mahdotonta millään tavalla arvottaa ja kombottaa pakkaansa.

En osaa sanoa tekeekö lisäosa peliä sen paremmaksi tai huonommaksi mutta erilaiseksi se sen tekee.

Pelin lopputulos näkyy kuvasta (keltainen-minä, vihreä-mk7, ruskea-sintonic). mikko oli kerännyt pakkaansa paljon special scoring -kortteja, kun taas meikäläinen pyrki perinteisesti laudan kautta pisteet keräämään. Kumpikin strategia näköjään toimi, sillä pisteissä eroa tuli se tasan yksi. mikko johti kyllä pitkään mutta onnistuin lopussa kirimään. sintonicci puolestaan kärsi pitkin peliä tasapuolisesti meidän molempien toimista.

Mielenkiintoisin hetki nähtiin juuri ennen viimeistä pisteytystä, kun valitsimme salaisesti alueita, joihin torniin sijoitetut caballerot menisivät. Siinä vaiheessa olin Valenciassa johdossa (2 caballeroa) ja sintonicilla oli siellä yksi caballero. Muualla olin kohtuu hyvissä asemissa ja laskeskelin, että Valencian menetys olisi mulle kaikkein suurin riski ja aiheuttaisi pahimmat tappiot. No, mikko ja minä sitten molemmat pelattiin Valenciaan, mikä toi siellä tasapelin ja ratkaisi pelin. Tiukkaa olj.

Ilta päätettiin sitten In the Year of Dragonilla, josta nyt voisi sanoa sen verran, että mukavan nopeasti etenevä peli on kyseessä. Hiukan latteaa meininki kuitenkin on, sillä jokaisen siirron tuomat pisteet pystyy varsin helposti laskemaan eikä siten peli aivan huippujännittävää ole. Suurin jännitys syntyy toisten muroihin kusemisesta ja blokkailemalla, jos näkee että jollain on jostain tietystä asiasta puutetta. Varsinaisesti hyökkämään toisen kimppuun ei eurotyyliin tietenkään pysty.

Aloitin pelin foorumilta lukemallani vinkillä napata tuplakäärö ekalla kiekalla, ja toimi. Voitin. Se siitä.

Messinki tuli, messinki meni...

2010-09-06T18:07:00.001+03:00

Jos joku peli on tehnyt meikäläiseen vaikutuksen, niin se on Brass. Miniconissa lainasin sen siirtolalta ja pariin viikkoon sitä ehti sen neljä peliä tahkoamaan. Kolme ensimmäistä peliä voitin melko selvästi ja rupesin jo yhdellä aivosolulla ajattelemaan, että tämä luu on kaluttu. Mutta sitten paikalle ilmestyi a-p, joka näytti miten Messinkiä taotaan. Tuloksena selkeä tappio ja osoitus, että pelissä sittenkin riittää sitä syvyyttä ja vaihtoehtoisia strategioita. Koetun selkäsaunan jälkeen oli haikeaa luopua pelistä ja lähettää se takaisin oikealle omistajalleen, sillä revanssia olisi tehnyt mieli niin kovasti hakea...

Jännä homma muutenkin tuli tuon Brässitappion jälkeen huomattua, kun kaikissa muissakin peleissä sai sinä päivänä kyytiä. Meikäläisellä voitot ja tappiot tuntuvat tulevan purskeittain. Jos voitan päivän ekan pelin, on odotettavissa lisää voittoja suurella todennäköisyydellä. Jos taas niskaansa saa tappion, niin sit usein koko loppupäivä otetaan kunnolla trubaduuriin. Onko se sit sitä, että kun saa flown päälle, niin mikään ei pysäytä? Vai onkohan sitä täysin mielialapelaaja ja masentuu tappioista? Jaa'a, vaikea sanoa. Se vissiin lautapelailussakin näyttää pätevän samat lait kuin urheilussakin. Toisin sanoen itseluottamus on se tärkein avain voittoon.

Seuraavaksi parit raportit Rauman Vesitornilta, minkä jälkeen lopuksi muuta löpinää uusista pelihankinnoista ja muutamasta pelatusta pelistä.

---

29.8.2010

Brassi aloitettiin sääntöselityksellä, joka ei nyt aivan mutkattomasti menny, ku ittelläkin oli vielä hiukan vähän kaukana selkärangasta pelin kulku. Riittävän hyvin kuitenkin, kun kerran peli saatiin käyntiin. jinxteri ja moggman aloittivat satamilla/puuvillatehtailla, kun taas mk7 ja meikäläinen tykittivät Boltoniin hiilikaivosta pystyyn. No se oli se eka virhe mk7:lla ja meitsillä, sillä' eihän sieltä päässyt oikein mitenkään pois. Siinä hämäsi, kun paikka on keskellä lautaa mutta uloskäynnit ovat kanaalivaiheessa rajatut pelkästään idän suuntaan... Molemmilla tais jäädä nuo ykköstason hiilikaivokset kokonaan tyhjenemättä.

Kanaalivaiheen lopussa johdossa oli jinxteri ja vieläpä suurimmilla tuloilla mutta hänellä oli laudalla pelkästään "Tech Level 1"-rakennuksia, joten rautatievaiheeseen startti ei ollut ihan yhtä kova. Mulla puolestaan oli laudalla aika paljon kakkostason rakennuksia, mikä antoi hyvät lähtöasetelmat jälkipuoliskolle, vaikka olin sekä pisteissä että tuloissa hännillä. Lopussa homma menikin juurikin niin, että jinxteri ja meikä vietiin kärkipaikat. Elikkä pelissä voi näköjään pärjätä sekä kovalla aloituksella tai pitkällä kiihdytyksellä, mikä on hienon pelin merkki.

Brassin jälkeen pelailtiin vielä yhdet Bohnanzat. Lopputulokset: adebisi 19 - pool 15 - loraen 15 - moggman 12 - tiku 11.

5.9.2010

Aamulla aloitettiin apnien, anselmin, loraenin ja meikäläisen voimin Brässäämään. Porukka jakautui selkeästi kahteen porukkaan: loraen ja anselmi pykäs laudalle kaikkea minkä vain kerkesivät, kun taas apnie ja minä developpailimme. Itse lähdin tähtäämään pariin rautatievaiheen telakkaan, joista kilpailuun toivoin saavani Liverpoolin ja Ellsmere Portiin rakentamieni Tech Level 2:n satamilla pienen etulyöntiaseman. Telakoiden kehittämisen ohella kehitin tietysti niitä satamia ja muutaman puuvillan (kaikki Tech Level 2:een). apnie puolestaan kehitteli vain puuvillojaan (ja oisko ollut muutaman sataman). Kanaalivaiheen lopussa laudalle jäi vain apnien ja meitsin rakennuksia. apnie johti (43p), mulla oli 34p ja sit anselmin ja loraenin pisteitä en muista.

Rautatievaiheeseen lähdettäessä mulla olikin tosiaan hyvät asemat parin laivan rakentamiseen ja ne molemmat sieltä poksautinkin pöytään. Hyvä homma. En kuitenkaan saanut arvokkaimpia valimoitani enkä puuvillatehtaitani laudalle apnien tapaan, joten telakoista tulleet 2x18p eivät riittäneet kuromaan eroa umpeen. Kun vielä apniella oli varsin vakuuttava >50p rautatieverkosto vs. meikäläisen n. 15p, repesi ero lopussa entisestään. Loppujärjestys oli apnie 160p - adebisi 130p - loraen 100p - anselmi 90p (pisteet noin sinnepäin suurinpiirtein suunnilleen lähimain karkeat).

Jälkiviisastelua:
-apnie onnistui keskittämään rakentamisen arvokkaisiin valimoihin ja puuvillatehtaisiin, joten hänen ei tarvinnut lainkaan telakoita miettiä
-vaikka sainkin pelin toisella puoliskolla kärkeä hiukan rakennuspisteillä kiinni, niin homma ratkesi meikäläisen auttamattoman surkeaan rautatieverkostoon (kokonaiset kolme rakennettua rautatiepätkää)
-anselmi ja loraen putosivat kilvasta, kun heille ei jäänyt rakennuksiä kanaalivaiheen lopussa lakaisseen ison luudan jälkeen (vaikka muuten ihan ok pelasivatkin)

Seuraavaksi testailtiin sääntömuuteltua anselmin protoa. Ehkä hiukan parempaan suuntaan ollaan menty. Pistelasku on nyt hiukan monimutkaisempaa mutta pelaaminen toisaalta vähän jännittävämpää. Trade off, trade off. Sitä se on.

Sitten anselmi ja apnie häippäsivätkin ja myö jäätiin vesan kanssa kahdestaan pelivaillisiksi. Koklasimmepa siten Leaping Lemmingsin 2-pelin. Vaan olipa erilainen fiilis, kun nyt muistimme ottaa special cardit heti alkuun mukaan. Viimeksihän joskus alkukesästä peliä testattiin useamman pelaajan voimin, mutta tuolloin kortit unohtui jakaa. Pakko myöntää, että peli on toki parhaimmillaan oikein kaoottisena moninpelinä mutta näinkin oli hauskaa ja kortit toimivat kivasti. Tuli ainakin naurettua, kun sopulit yksi toisensa jälkeen jäivät kotkien kynsiin.

Ilta päätettiin sitten Vasco da Gamalla (vesa, pool, saarinen, adebisi). Kellään ei oikein säännöt tuoreessa muistissa olleet ja koko peli menikin jatkuvaksi sääntökirjan selaamiseksi ja tulkintojen muutteluksi. No tietysti homma oli sama kaikille, mutta vei vähän makua pelistä. pool purjehti Intian valtameren aalloilla parhaiten vieden pelin lopulta kohtuu selkeästi noin kymmenellä pisteellä, kun me muut puolestamme olimme muutaman pisteen päässä toisistamme.

Jälkiviisastelua
Peli oikeastaan ratkesi siihen, että pauli pelasi hyvin konservatiivisesti eikä ottanut juuri lainkaan riskejä vuorojärjestysnappeja valittaessa. Muut puolestaan pelasivat enemmän tai vähemmän upporikasta tai rutiköyhää. Kun toimintojen hinnat vain nousivat nousemistaan koko pelin ajan, menettivät paulia lukuunottamatta kaikki muut melkoisen kasan toimintoja. Pelissä, jossa actionit ovat muutenkin kortilla, on moinen melkoisen fataalia.

---

Juuri kun tyhjensin pelihyllyä myymällä kasan laatupelejä, tuli näköjään riittävän hyvä omatunto, jotta saattoi lisää pelejä hommata. Puolustuksekseni sanon, että toimin täysin spontaanisti ja Carpe Diem ja elin hetkessä ja muita koottuja selityksiä. Ensimmäisenä tartuin foorumilta tarjoukseen War of the Ringistä. Se tulikin jo postissa kotiin ja sääntöjä opetellaan parhaillaan. Seuraavaksi vuorossa olivat Shogun, Princes of Florence, Aavikon karavaanit ja toinen kopio Kivikausi Carcassonnesta. Näistä ainakin kahta jälkimmäistä kaavailin lahjoiksi, vaikka käytettyjä ovatkin. Shogun puolestaan saa yrittää täyttää Japani-aiheisten pelien aukon meikäläisen hyllyssä, sillä Jotenkin se oli pakko hankkia kun muutenkin niin paljon japsitavaraa iteltä löytyy. Florence... En oikeastaan tiedä miksi sen ostin. Kerran olen pelannut, joten ehkä sille pitää antaa se mahis. Tämä jälkimmäinen paketti ei ole vielä tullut mutta toiveikkaana odotellaan.

Muita pelattuja pelejä ovat Fairy Tale ja Bohnanza kanukkien ja maijan kanssa sekä yksi kolmen jaon matsi Lost Citiesiä maijan kaa.

Lisäksi mikon (mk7) kanssa väännettiin yksi matsi Dungeon Twisteriä, jonka aikoinaan hyllytin omasta hyllystäni (hmm... toimiikohan tämä suomenkieli ihan oikein näin). Voitin DT:n mutta kumpikaan ei sitä tajunnut ja peli jatkui, kunnes luovutin kun mitään ei ollut enää tehtävissä. Vasta seuraavana päivänä tajusin, että meikäläinenhän saavutti voittoehdon mutta samaan aikaan synkistyneet jatkonäkymät pimensivät silmät eikä tuota tullut huomattua. Edelleenkin pidän Dungeon Twisteriä vähän turhan shakkimaisena meikäläisen makuun, mutta odotan innolla mikolla olevien lisäosien testaamista. Vähän lisää kaaosta tuohon pakettiin, niin uskoisin homman uppoavan paremmin.

Myös Memoir Campaign Bookista pelattiin mikon kanssa yksi minikampanja testimielessä. Murskasin kaiken tuhannen pullan päreiksi. Täytyy kyllä ehdottomasti kirja hankkia, sillä kampanjat ovat sen varran maukkaan oloisia.

Suut messingillä

2010-08-25T18:04:00.002+03:00

Tähän mennessä on noita pelejä testattuna jo kolmatta sataa. Matkaan mahtuu tietenkin mahtimuksia, yllättäjiä, surkimuksia ja vaikka mitä. Moni mahtipeli on saattanut ensiyrityksellä jopa vähän tympästä mutta sitten on näyttänyt kyntensä myöhemmin. Esimerkkeinä Agricolassa ja Twilight Strugglessa oli aluksi ärsyttäviä piirteitä. Ja entäpä El Grande, jonka jo tuomitsin kertaalleen kuivaksi. Se on tehnyt uskomattoman paluun haudan takaa aivan kärjen tuntumaan.

Toki muutama harva huippupeli on uponnut heti alusta alkaen. Miten sitten erottaa siinä alkuihastuksessa onko luvassa todennäköisesti pidempi rakkaustarina vaiko vain satunnainen seikkailu? Meikäläisen kohdalla sen ainakin huomaa, jos jossain kohden tajuaa pelaavansa ihme euforinen virne naamallaan ja pelin jälkeen alkaa hirmuinen tapahtumien spekulointi. Viimeksi tämmöisen sai aikaan Through the Ages. Nyt saman teki siirtolalta lainattu Brass.

Odotettavissa oli, että Brass voisi olla hyväkin peli mutta näinkin koukuttava, sitä en uskonut. Säännöt olivat himpun sekavat mutta vielä kohtuudella ymmärrettävissä. Itse pelin dynamiikka sen sijaan oli vaikeasti analysoitavissa eikä sitä auttanut kuin lähteä kokeilemaan kaikenlaista. Ahaa-elämyksiä tuli jatkuvalla syötöllä, ja aivot saivat kutoa mitä monimutkaisempia juoniverkkoja, joita sitten tilanteen mukaan sovellettiin. Ja sama homma jatkui vielä pitkään pelin jälkeenkin, mikä kielii siitä, että Brassissa riittäisi syvyyttä. Myös pelin mekaniikka toimi todella intuitiivisesti ja ainoat hieman mielivaltaiselta vaikuttaneet asiat olivat korttien tuoma rajoitus rakentamiseen ja vuorojärjestyksen määräytyminen edellisellä kierroksella käytetyn rahamäärän mukaan. Mutta kai tuon vuorojärjestyksenkin voi selittää oman firman kuormittumisella.

Jos olisin vähänkin äkkinäisempi kaveri, lätkäisisin tikun ja mikon kanssa pelatun opettelupelin perusteella samoin tein kymppiä pöytään BGG ratingiin. Pistetään nyt kuitenkin vielä konservatiivinen 9 ja ruuvataan sitten myöhemmin ylöspäin, sillä pari pientä valittamisen aihetta löytyy. Sääntökirja voisi olla himpun parempi (vaikka ajaa kyllä asiansa). Lisäksi pelin rahat ovat onnettomia muovilätkiä mutta onneksi ne on helppo korvata kunnon pelimerkeillä.

Tässä sitä ollaan suut messingillä. Myös peliseura tuntui pitävän pelistä ja koko porukalla jossittelua riitti.

---

Rauma Minicon oli tässä viime sunnuntaina. Ittellä harmittavasti iski flunari juuri tapahtuman alla päälle ja alunperin meikäläisen ei pitänyt jäädä lainkaan pelaamaan. Siinä sit kuitenkin tapahtumaa vähän sivusta seuratessa olo alkoikin yht'äkkiä parantua. Mitään isompaa ei kuitenkaan uskaltanut ottaa, joten jäi vähän kevyiden pelien pelailuksi koko päivä mutta olen kyllä ihan tyytyväinen siihenkin. Pelattua tuli Dominionia, Bohnanzaa, Stone Agea, Reiskaa, Notre Damea (jossa runtu ja jaarinen näyttivät mallia) ja For Salea. Jos jokin harmittaa, niin Memoir Overlord -matsin ja Indonesian missaaminen luettaneen niihin.

Mielenkiintoista oli myös tavata conissa kanadalaisia kolleegoita. Tyypit ottivat alunperin BGG:n kautta yhteyttä ja kertoivat olevansa muutaman kuukauden Rauman suunnalla. Ensimmäinen kerta, kun jonkun netin sosiaalisen yhteisön kautta tällä tavalla porukkaan tutustui ja mikäpä siinä jos jatkossakin näin mukavaa peliseuraa sieltä saa. Käytiin vielä jopa pelien jälkeen vähän iltapalaa haukkaamassa yksissä tuumin. Niin se vain interwebbi pienentää maailmaa.

Tän linkin takaa löytyy vielä muutamia kuvia Conista.
http://www.lautapeliseura.fi/foorumi/viewtopic.php?f=67&t=8743

---

Kauhun hetkiäkin on eletty, kun Raumahorror heräsi. Vaikka kuinka yritettiin, ei myö tikun, typokon ja mikon kanssa saatu estettyä suuren muinaisen heräämistä. Kyse on siis Arkham Horrorista lähes kaikilla mausteilla.

Yhdessä vaiheessa oltiin jo kahden vuoron päässä voittoa, kun typoko ja minä oltiin tulossa ulos portaaleista ja meidän tarvitsi enää onnistua sinetöimään ne. Meistä kahdesta minä onnuin ensimäisenä ulos mutta todella heikolla hapella. Fysiikka meinasi pettää ja roikuin tässä todellisuudessa enää todella ohuiden järjen säikeiden varassa. Onnistuin kuitenkin sulkemaan portin, minkä jälkeen sniikkasin paniikissa Cultistia ja Soggothia pakoon. Tajusin siinä sitten, että se perhanan kultisti olisi pitänyt koittaa tappaa sillä nyt se poistaisi heti seuraavassa mythos-vaiheessa vaivalla asetetun sinetin portin päältä. PRKL. No eipä se typokokaan onnistunut sulkemaan omaa porttiaan, joten ei jäänyt tappio pelkästään meikäläisen virheestä kiinni.

Sitten saatiinkin kaikki toivo heittää. Dunwich Horror heräsi, riftit lähtivät liikkeelle ja lopulta itse muinainenkin tuli ja söi. Karmaiseva tarina kertakaikkiaan mutta sellaistahan se meno Arkhamissa on...

Geekkailua

2010-08-21T15:39:00.003+03:00

Elokuu on pitkällä ja arkeen on palattu muuten paitsi lautapelien osalta. No pehmeä laskeutuminen on luvassa huomenna, kun Vesitornilla pelataan Rauma Minicon. Ainakin jonkin verran pitäis porukkaa olla tulossaa muualtakin, joten ihan hyvät geimit pitäis olla luvassa.

Viimeisimmän kirjoituksen jälkeen on tullut pelattua vain erä Twilight Struggle jymy-r:n kanssa (Session Report) ja kolme kaksinpeliä San Juania. Juania ei pitkilleen ollutkaan tullut pelattua. Ensimmäisen jymis vei selkeästi. Toisen minä voitin kohtuullisella marginaalilla mutta kolmas olikin sitten ääritiukka. Johto vaihteli pelin aikana moneen kertaan ja lopulta jymy-r vei pelin yhden vaivaisen pisteen marginaalilla.

Oli tosi mukava pitkästä aikaa San Juania pelata. Pelissä on sen verran rajattu määrä kortteja, että pelailu on kevyttä ajanvietettä. Kirjasto tosin tuntuu aika überiltä, jos sen sattuu saamaan paljon ennen vastustajaa.

Kun ei oo sitten pelannut, niin aikaansa on käyttänyt kaikkeen muuhun hyödyttömään - kuten tähän Geeklistiin.

On elokuu ja minä olen hiljaa...

2010-08-08T15:13:00.006+03:00

Niin se heinäkuu oli ja meni ja nyt elokuu on ja menee. Lomalla on onneksi ehtinyt Kärmeksessä pari kertaa käydä.

Ekalla kerralla testattiin Tsuro ja Cutthroat Caverns. Ensimmäinen oli kelju abstrakti, jossa pyrittiin pudottamaan vastustajat laudalta. Aika hauskaa meininkiä, kun parin pelin perusteella nimenomaan parhaalta taktiikalta vaikutti suoraan toisen päälle hönkiminen. Cutthroat Caverns oli täysin toisenlainen. Pelaajat muodostavat taisteluryhmän, joka lähtee lahtaamaan luolan mörköjä. Samalla tietysti tiimiläiset kilpailevat siitä, kenen miekka peittyy paksuimpaan liha-verimössöön. Jos joku näyttää pääsevän kovasti muita edelle, niin sitä tietysti hieman puukotetaan selkään. Aina ei tietenkään perusteena tarvitse olla pelin voittaminen, sillä onhan kaikkia mukavia kavereita (kuten jymy-r) kiva selkään taputella.

Toisella Kärmes-reissulla pöytään pääsi ensimmäisenä Hellas, jonka kuula oli jostain BGG:n lahjoitusketjusta hommannut. Ei ollut oikein meikäläisen makuun. Pelistä jäi fiilis, että siinä vain vuorotellen tönitään toisiaan eikä homma etene ellei toinen pelaajista saa sopivia väistö-/tuplatönäisykortteja kouraan. Tämän jälkeen mulle uutena tuttavuutena pelattiin Lost Valley. Aika paljon peli muistutti erästä lapsuudenaikaista peliä - Kullankaivajaa. Hieman hienostuneempi ja viritetympi Lost Valley tietysti oli. Kyllä tätä uudemmankin kerran pelaisi, vaikkei sen kummempia väristyksiä herättänykkään.

---

Käärmeilyn lisäksi tuli pyörähdettyä anselmin mökillä, jossa myöskin oli uusien pelien päivä. Milloin viimeksi oli pelinä tyhjänpäiväinen mutta viihteenä ihan mukava tutustumisräpellys. Kun tuohon lisätään vähän enemmän peliä, otetaan ihmistuntemus pois ja pidetään viihdearvo vähintäänkin yhtä korkealla, saadaan jotain Miksi juuri Mäntsälän tapaista. Meikäläinen tykästyi kyllä tähän, ja anselmin sanoin "Sopii pelattavaksi itsenäisyyspäivänä". Kolmas uutuus oli Fzzzt!, jossa näistä kolmesta oli selkeästi eniten peliä. Fzzzt! menee kevyiden korttipelien raskaaseen sarjaan. Ei ihan vielä parin kolmen pelin perusteella kaikkia taktisia ja strategisia ulottuvuuksia osannut sisäistää mutta niitä kyllä pelissä on. Tosin se täytyy muistaa, että monen pelaajan huutokaupoissa meininki on monesti melko kaoottista.

Sitten vielä tietenkin läpsittiin anselmin kortti-Veraa, joka oli kokenut suuren evoluution pelattavuuden osalta, ja hän näki että niin oli hyvä. Nyt jo pikkuhiljaa aletaan lähestyä tuotantovaiheen peliä =) Toivottavasti se myös tulee joskus ulos kaiken kansan iloksi.

---

Sitten vielä pitkästä aikaa pujon kanssa Memoiria pelattiin puolin ja toisin ja pujokin onnistui nappaamaan ensimmäisen voittonsa meidän keskinäisistä matseista. Minun piti sitten hakea revanssia kivikauden Carcassonnesta.

Pelejä sulaneilla aivoilla

2010-07-27T10:57:00.006+03:00

Jottain pientä peliä on välillä ilmassa ollut. Kerran jopa pääsin käymään Rauman Vesitornilla pelaamassa =) Muuten on aika vierähtänyt koiranhautajaisissa.

Vesitorni 18.7.
Alkuun ensin loraenin kanssa otimma kahdestaan Roll through the Agesin, minkä perään toinen erä, johon myös moggman ja mk7 liittyivät. Ensimmäisestä tuli meitsille voitto (mistä alkoikin sitten alamäki). loraen vei toisen erän.

Seuraavaksi pelattuun Notre Dameen myös pool liittyi mukaan. Ittelläni homma meni pahasti käteen. En oikein tiedä mikä siinä lopulta mätti. Ei vaan sujunut. Oikealta puolelta ei tullut lainkaan apuja, sillä en vaan osannut lukea mk7:n peliä. Arvailin jatkuvasti väärin. Kaksi kertaa mm. kävi niin , että jättäessäni oman Notre Dame-kortin käteen, tuli oikealta juurikin toinen Notre Dame + jotain roskaa. No eipä sitä muutkaan niin hirveästi juhlineet. Loraen skoorasi ainoana sen maagisen 60p rajan yli. Itte jäin muistaakseni 57 pojoon, mikä riitti kolmaanteen sijaan.

Notren jälkeen siirryttiin enemmän in-your-face-toimintaan, kun pöytään levitettiin El Grande (loraen skippasi tämän). Alussa moggmani karkasi hieman mutta pool ohitti noin puolivälissä. Eikä pool sitten enää piikkipaikastaan luopunut, joten lopussa nähtiin mies - voitosta juopunut. Tiukan tasaista oli tosin, sillä kärkikolmikko mahtui 8 pojon sisään. Itte jäin kolmanneksi moggmanin puristaessa niukasti ohi.

Lopuksi vielä neljän hengen Stone Age. Tässäkin mulla hävisi kohtuullisen alun jälkeen kokonaan kärryistä vauhti. Kaikki vietiin aina nenän edestä. Ei vaan osannut ajoittaa toimintaansa. Pisterotkin repesivät aika rumiksi. Moggmani vei jollain 180 pisteellä. mk7 oli toinen 150+, meitsi jäi kolmanneksi 139p. Viimeiseltä sijalta meikäläisen pelasti vain poolin kokeellinen strategia hamstrata kaikki puut, jolloin muille sitä ei enää riittänyt. Kyllä niillä puilla pitäisi jotain kuitenkin tehdä.

---

Lisäksi heinäkuussa on mk7:aa vastaan erä Twilight Strugglea, pari erää Blokusta sekä pari Roll through the Agesia tullut pelattua. Nuo kaikki päättyivät meikäläisen voittoon lukuunottamatta yhtä Rolli-matsia. TS:ssä jopa runttasin voiton 2. Turnilla.

---

Lomareissun alkumetreillä kävin enskan luona kyläilemässä ja siellä koitettiin pari erää Carcassonnea. Toisessa maija ja enska liittoutuivat meikäläistä vastaan ja lopulta maija vei voiton.

Hesan reissulla puolestaan vierailtiin anniksen luona, joka oli pesuainetarjouksen mukana napannut Keltiksen mukaansa. Todellakin sopii Kadonneiden Kaupunkien nälkään ja plussana vielä moninpeli. Eipä Keltiksestä nyt jaksa tai pystykään niin hirveästi jauhaa mutta kaikin puolin kelpo tapaus.

---

Seuraavaksi matka on tuonut Kuopioon, jossa pelattiin jymy-r:n kanssa yksi aika legendaarinen Twilight Struggle, josta raportti löytyy BGG:stä:
KLIKK

Lisäksi Tour de Kallavesj'n jälkimainingeissa jaksettiin abin, tombon ja sumon kanssa jopa pelata parit For Salet. Tuo peli on mukavasti lyönyt läpi porukassa, jolla ollaan aikaisemmin lähinnä pokeria pelattu.

Kuuma kesä sulattaa aivot

2010-07-13T16:36:00.000+03:00

Kesä käy kuumana (naisten ohella). Lautapelit tarjoaisivat oivan nelinumeroisen suojakertoimen äärimmäisen vaarallista UV-säteilyä vastaan mutta niin vain ei niitä nyt aivan mahdottomasti ole ehtinyt pelaamaan. Rauman lautapelikerhonkin pelit ovat jääneet viime aikoina väliin kesäkiireiden vuoksi.

Jotain kuitenkin:
Jussina mökillä pelattiin porukoiden ja maijan kanssa pari peliä Carcassonne Kivikautta.

Maijan kanssa mökkioloissa koitettiin myös erä 1960: The Making of the Presidenttiä. Kerran jos toisenkin vastustajan suusta kuului "En tykkää yhtään." Yleensä noina hetkinä kurmuutin maijan kuutioita laudalta. Loppu kuitenkin meni äärimmäisen tiukaksi. Kaappasin nimittäin vaalipäivänä New Yorkin (45) itselleni, mikä aiheutti 90 valitsijamiehen swingin suuntaani. Lopputuloksissa meikäläinen Nixonina voitti valitsijamiehin 304-233. New York siis ratkaisi.

Presidenttiä pelasimme myös mikon kanssa yhtenä iltana. Tuolla kertaa meitsi oli Kennedy. Peli meni aika lailla tasatahtiin pitkään, mutta mikolla kului hiukan turhan paljon ylimääräisiä campaign pointseja alueiden välillä liikkumiseen. Vaaleja edeltävälle kierrokselle lähdettäessä sulki Tricky Dick Westin ja Mid-Westin kokonaan meitsiltä tilanteessa, jossa hänellä oli noissa osissa maata erittäin tukeva johto. Aikamoinen tuskanvoihkaisu pääsi minulta siinä vaiheessa. Olin nimittäin laskenut erityisesti oman Mid-Westin kampanjani jäävän viimeisen kierroksen varaan.

Kuin ihmeen kaupalla kuitenkin onnistuin loihtimaan korteista sopivan eventtikombon ja työntämään vielä strategiapakkaan parit Mid-West-osavaltiot, joiden avulla pääsin tuonne kultasuoneen käsiksi. Sillä välin Nixon vei multa taas New Yorkin sekä lisäksi Californian. Lopulta äänestys meni suunnilleen samoin pistein meikäläisen hyväksi kuin peli maijaa vastaan.

1960:ssä on alkanut hieman ärsyttämään se, ettei pelin aikana ole oikein mitään hajua tilanteesta. Täytyy kehittää joku helmitaulu tai pisteträkki apuvälineeksi.

Näiden lisäksi lectus kävi tässä eilissäpäivänä Raumalla pyörähtämässä. Siinä sitten kahdestaan pelasimme yhdet erät Through the Agesia ja At the Gates of Loyangia.

Through the Agesissa lectus jäi alussa hieman militaryssä jälkeen, mitä sitten hyödynsin armottomasti. Siinä poltettiin taloja, ryöstettiin viljaa, riistettiin kulttuuria tai jopa tuhottiin wondereita. Eikä kaveri voinut mitään. Hiukan huonoa tuuria lectuksella tosin oli, sillä sotavoimat olivat muuten hienot mutta sopivia tactics-kortteja ei vain herralle noussut military-pakasta käteen. Loppupisteet olivatkin sitten reilusti meikäläisen hyväksi. lectus tosin pelasi vasta ekaa peliään full gamea, eikä siten ehkä ollut aivat kaikkea sisäistänyt. Varmasti ens kerralla sieltä vastaan asettuu kovempi sotilasmahti. Joitakin sääntöjä tuli kuitenkin itsekin opittua.

Loyangia pelasin nyt toista kertaa. Ihan kiva peli edelleen on ja varsinkin kaksinpelinä tuntuu toimivan huomattavasti paremmin kuin useammalla. Ei ihan niin paljon tartte nillittää vuorovaikutuksen havaitsemisen vaikeudesta. Mutta nyt taas nousi uusi valituksen aihe pintaan. Pelissä nimittäin saadaan niin niukalti pisteitä, että jotenkin parin tunnin peli tuntuu hukkaan heitetyltä jos tuloksena on vain vaivaiset 16-19 pojoa. Jotenkin sitä toivois näkevänsä ainakin 100. Ei homma peliä nyt huonoksi tee mutta olisi vain palkitsevampaa.

Session reportsia

2010-06-28T17:06:00.001+03:00

Peri session reporttia on tullut kirjoiteltua. En nyt niitä tähän referoi vaan sen sijaan pistän linkit:
BattleLore-kampanja
Twilight Struggle

36h / 48h

2010-06-19T13:27:00.006+03:00

Viime viikonvaihde olikin pienen parin viikon tyvenen jälkeen aikamoinen pelipläjäys.

Perjantaina suuntasin Huittisten poppoon (lectus, juha, pasi) kanssa Säkylään reiluksi vuorokaudeksi sessareita pitämään. Monenmoista ehdittiin mättää ja uutuuksia testailtiin puolin ja toisin. Itte sain ensikosketukset Fincaan, Vasco da Gamaan, Peloponnesiin ja At the Gates of Loyangin. Muita pelattuja olivat Greed, PitchCar (useampi peli) ja Steam. Olikohan muuta...

Uutuuksista Vasco oli selkeä ykkönen ja pelillä on potentiaalia jopa ysin peliksi mutta siihen tarvitaan muutama matsi lisää. Tässä muuten sain oikein kunnolla kyytiä, kun ei pystynyt ihan kaikkea heti ekalla kerralla sisäistämään. Loyangi ja Finca menevät molemmat keskinkertaisten pelien sakkiin. Fincasta kuitenkin ehkä hiukan enemmän tykkäsin, sillä Loyangissa se vähäinenkin vuorovaikus oli tehty tuskaisen vaikeaksi hyödyntää. Siinä nimittäin apulaiskorttien tekstit olivat niin pieniä, ettei pöydän toiselta puolelta ottanut kiikareillakaan selvää, mitä vastapelaajan korteissa lukee. Peloponnes puolestaan osoittautui erittäin nopeaksi civipeliksi ja jotenkin lectus sen onnistui meikäläisen laukkuun tyrkyttämään.

Vanhuuksista Steamissa tuli enaripisteet (80+), mikä ei ainakaan pelin arvosanaa laske =) Ehdottomasti parempi kuin Age of Steam tai Railroad Tycoon. PitchCar taasen sai huittislaisilta hyvän vastaanoton. Tässä on kyllä peli, jota jaksaa hyvässä seurassa pelata ja saa tunteet vaihtelemaan laidasta laitaan. Greed Inc. puolestaan aiheuttaa ristiriitaisia tunteita - hieno peli mutta epäilen, ettei tule juurikaan pelattua kun samoista 3h pelisloteista kilpailee moni muukin peli.

Oikein mukavat 24h sessarit oli. Ainut harmituksen paikka oli, ettei pasin koistisen vuoksi ehditty Combat Commanderia testaamaan. No ehkä ensi kerralla, joka ainakin näin ensimmäisen sessarin perusteella on joskus tulossa.

---

Joku saattaisi luulla, että 24h pelailua olisi tarpeeksi. Näin itsekkin mietin vielä kotimatkalle lähtiessä, mutta niin vain sitä jostain kumpusi idea soittaa typokolle, että otetaanhan erä Twilight Strugglea vielä illan päätteeksi.

Aloitessamme kello näytti 21.00 ja vastassani oli siis TS-nobo typoko. En näin ollen ollut lainkaan huolissani, sillä ajattelin pelin päättyvän autovictoryyni viimeistään puolivälissä. Päämääränä vain oli perehdyttää uusi ihminen tämän loistopelin maailmaan. Mutta vielä mitä - mid warin puolivälissä typoko johti muutamalla pisteellä eikä autovictorysta ollut tietoakaan. Edessä olisi siis pitkä ilta.

Näinpä paukutimme aina Final Scoringiin saakka, joka päättyi meikäläisen US voittoon (36p). Kello näytti 03.00. Aika hemmetinmoinen suoritus typokolta.

---

Sunnuntaina sitten jatkettiin Vesitornilla:

Pelaajia riitti hyvin kahteen täyteen pöytään. Toisessa pöydässä porukka lenteli romualuksilla avaruudessa, kun Loraen peluutti Galaxy Truckeria Big Expansionilla. Toisessa pöydässä puolestaan anselmi, moggman, mk7, vesa ja meitsi vertailimme kellonsoittajan kyttyröitämme. Kyseessä oli tietysti Notre Dame, joka vasta nyt reilusti SM-kisojen jälkeen kantautui Raumalle asti. Ja hyvä olikin kun kantautui. Peli on nimittäin europeliksi kohtuullisen syvä ja pitkän aikavälin optimointia suosiva mutta silti äärimmäisen nopea. Ensimmäinen peli kesti sääntöselityksineen ja ohjevihkon pläräilyineen noin 1,5h, toinen 45min ja kolmas 40min. Aika sopiva mitta, jotta jaksaa useamman matsin peräkkäin pelata. Jonain osoituksena pelin saamasta vastaanotosta voidaan jo pitääkin tuota, että pelasimme kolme peliä saman päivän aikana ja välissä ainoastaan yksi erä Peloponnesta.

Ensimmäisen Notre-erän vei anselmi porukan pisteiden ollessa haarukassa 40-52. Toisessa erässä voittaja vesa meni jo kuudenkymmenen yli eikä kukaan jäänyt 50 pisteen alle ja kolmannessa koko porukka jo puhkaisi 60p rajan meitsin selviytyessä voittajaksi 65 pojolla. En ihmettele yhtään tämän pelin suosiota ja soveltuvuutta kisapeliksi. Potentiaalinen ysi (BGG-arvosana).

Toinen pelaamamme peli oli siis Peloponnes, jossa yksinkertaisuudestaan huolimatta saa mukavasti hääräillä ja pientä kansakunnan kehityksen tuntua on ilmassa. Näinpä peliä on palkitsevaa pelata, vaikkei voittoa saisikaan. Itte ainakin olen vain ihan mutulla elänyt pelissä mukana ja viihtynyt tappioista huolimatta. Kaikki kunnia kuitenkin voittajalle moggmanille, joka veti kunnioitettavat 30p ekalla pelillä.

Kun Vesitornipelit loppuivat sunnuntaina, oli taaksejääneistä 48 tunnista tullut pelattua noin 36 tuntia.

---

Vielä tällä viikolla ratkennee mk7:n kanssa pelattu BattleLore-kampanja. Tilanne viimeiseen matsiin lähdettäessä on 5-4 meikäläisen hyväksi, mutta piste-ero on mikolla sen verran parempi, että tasatilanteessa hän vie. Voittaja siis voittaa. Saapa nähä miten käy.

FFG jätettä x2

2010-05-25T17:40:00.003+03:00

Perjantai on hyvä päivä mättää kaveria turpaan. Toisin sanoen mikko ja meikäläinen jatkoimme minikampanjaamme BattleLoressa.

Nyt tuli vastaan ensimmäistä kertaa Lore-säännöt. Wizard-pakan loitsut osoittautuivat aika hyödyllisiksi (tai ainakin meikäläiselle ne olivat hyödykkäitä). Esimerkiksi erittäin suosittu tulipallo loitsittiin pariinkin kertaan kentälle ja siinä kärventyi yhden jos toisenkin ihmistaistelijan ja kääpiösoturin pallinahkat. Toinen mukava loitsu oli Portal, jolla oli kiva hajottaa vastustajan muodostelmat tai napata takariviin paenneet haavoittuneet takaisin eturiviin hakattaviksi. Näillä eväillä meikäläiset nappasivat neljännen voiton putkeen pistein 6-3.

Seuraavaan taisteluun kovaan tappiokierteeseen ajautuneet mikkolaiset kaivoivat jostain helvetin kolosta saatanallisen kokoisen la arañan. Ja voi sitä kipua, murinaa ja huutoa, kun hän piiskasi tuon kahdeksansilmäisen paholaisen meikäläisen rohkeiden gobbojen kimppuun. Monta monituista vuoroa meni pelkästään verkkoja katkoessa, kunnes viimein erään hobitin opissa ollut ihmisporukka onnistui häkkisen tappamaan. Tuossa ajassa tilanne oli jo 0-3 vihulaiselle, joten aika viime hetkillä möröstä päästiin eroon. Gobbojen oli kuitenkin pakko rampoina perääntyä. Ikään kuin pilkatakseen mikko viskasi niskaan vielä yhden tulipallon, joka puristi viimeisetkin mehut pikkupirulaisistani. Tilanne oli 1-4, ja alkoipa näyttää pahalta. Ei voinut enää muuta kuin koota kaikkia jäljellä olevat, lähinnä ihmisistä koostuneet joukot yhdeksi suureksi armeijaksi, jossa aina haavoittuneiden tilalle takarivistä nousisi uutta taistelijaa. Ihmeen kaupalla strategia TPS (lue tepsi), kun mikko ei tuntunut millään löytävän paikkoja saada niitä ratkaisevia pisteitä. Näinpä hitaasti pääsin nousemaan 4-5 tilanteeseen. Armeijani alkoi kuitenkin olla kovin heigol habel eikä enää löytynyt miehiä suorin selin miekkaa kohottamaan. mikko näki tilaisuutensa koittaneen ja iski ahnaasti, niin kovin ahnaasti. Ilmeisesti sodan jumalat olivat kuitenkin päättäneet hylätä mikon eikä ratkaisua ensimmäisellä iskulla tullut. Moni mies kuitenkin kaatui ja tiesin, että toista vastaavaa en kestäisi edes jumalien avulla joten oli aika pelata itsensä taruihin tai muuttua tomuksi. Nyt seison tässä kertomassa tuota tarua 6-5 voitosta, joka oli viides peräkkäinen kampanjassamme.

--

Lauantaina koklattiin maijan, anselmin ja mikon voimin FFG:n Warrior Knights. Hiukan pihalla sitä aluksi oli mutta niin vain sinniteltiin eteenpäin. Peli on ihan kivannäköinen ja kortteja riittää. Taistelusysteemissä on vain yksinkertaiset asiat osattu tehdä niin kovin monimutkaisiksi, ettei kenelläkään oikein aivosolut tahtoneet riittää sen täydelliseen sisäistämiseen. Jotenkin se kuitenkin toimi ja peli eteni. FFG:n peliksi hienoa WK:ssa on myös rajoitettu kesto, sillä kun voittopistepooli tyhjenee, peli loppuu. Geekissä kestoksi on merkattu 240min mutta aloittelijoinakin vedettiin pikkaisen alle. Hyvää pelissä on myös se, että siinä on kohtuullisen hyvin tekemistä koko pelin ajan, eikä hirvittävästi tartte kärvistellä. Lopussa maija oli menossa varmaan voittoon, mutta kuinka ollakaan paronineuvosto kokoontui aivan pelin loppuhetkillä ja päätti mikon esityksestä, ettei maija saisi viimeisellä kierroksella lainkaan voittopisteitä. Näin meikäläinen nousi takaa voittoon maijan ottaessa kakkospallin, mikon ollessa kolmas ja anselmin neljäs. Kylläpä teki eetua olla voittaja puhtaasti omilla ansioilla.

Lopuksi vielä ksi erä viritettyä kortti-Veraa, jonka maija voitti ja sai näin kääreitä haavoilleen.

--

Sunnuntai oli taas Vesitornipelien aika ja voi hyvä jumala mitä jätettä Game of Thrones oli. Tai no peli oli sinänsä ihan ok mutta 6-pelissä (moggman, vesa, jinxter, anselmi, typoko, minä) odottelua oli liikaa varsinkin, varsinkin kun kapealla saarella ei toisessa päässä touhuavien valtaperheiden tekemiset mitenkään omaan peliin vaikuttaneet. Lueskelinkin matsin aikana parin muun pelin (Taluva ja Notre Dame) säännöt. Valtaistuinpeli olisi varmaan vielä jatkunut ainakin pari tuntia mutta onneksi pääsin lopettamaan reilun viiden tunnin matsin täyttämällä voittoehdon. Aikamoisen pettymyksen FFG tuotti tässä. Pointseja tulee kuitenkin hyvästä yrityksestä ja varmaan kokeneessa seurassa matsi vois olla nopeakin.

Thronesin jälkeen testattu Taluva tuntui suorastaan ihanalta joten lätkäisin muitta mutkitta BGG:hen arvosanaksi 8. Voi olla, että kontrasti edelliseen oli turhan iso, mikä vaikuttaa arvosanaan mutta kyllä tästä ainakin pienen hetken suosikki tuli. Toisaalta kyllähän nuo muutkin tuntuivat pelistä diggailevan, sillä aika monta Taluva-matsia päivän aikana ilmeisesti väännettiin. Meidän (kaide, hermanni, typoko ja minä) pelissä jäin viimeiseksi mutta eipä tuo haitannut.

Ainiin ja kyllähän sitä tornillakin yksi erä kortti-Veraa testattiin ja hieman palautetta suunnittelijalle annettiin.

Keskitoukokuu

2010-05-20T17:00:00.000+03:00

Helatorstai 13.5. (Vesitorni)

Puoliltäpäivin paikalle täräyttäessä loraen ja jinxteri olikin jo Battle Lineä tuuttaamassa. Myö puolestaan maijan, typokon, hermannin ja poolin kanssa etsittiin alkuun jotain lyhyempää, joten sehän oli Small Worldin aika. Siinä oli kolme pikkumaailman konkaria kahta aloittelijaa vastaan. Alussa maija ja pool vetivät aika järjestään yli kymmentä pistettä kierroksessa. typokolla puolestaan oli Ghouleilla äärettömän hidas startti, mikä sitten kostautukin kuten lopussa nähtiin. Meikäläinen veti lähes kaikilla kieseillä 7-9 pistettä enkä ollut oikein taistelussa mukana, kunnes parilla vikalla kiekalla tuli hyviä potteja. Varsinkin toiseksi viimeinen kierros, jolla valitsin Merchant-Orcsin toi hyvät pojot, sillä örkkien päälle oli kertynyt 7 rahaa ja mulla oli sekä Giantit että Spirit-Sorcererit declinessä. Varmaan yhteensä joku 20p tuli tuossa yhdellä rykäsyllä. Loppupisteet: 82-81-79-6x-6x (meitsi-maija-pool-typoko-hermanni), eli aika viime hetkillä noustiin taistoon mukaan.

Peli kestikin kuitenkin hiukan pidempään kuin kuviteltiin ja tässä välissä olikin sitten loistava aika nauttia kahvilan eväitä. Muut rupesivat Dungeon Lordsia holvaustelemaan sillä välin. maija ja meitsi kokkeiltiin puolestamme sitten Roll through the Agesia, joka oli nyt näitä uusia Saksan tilauksia. Peli oli sitä mitä muistinkin ja miltä se näyttääkin, eli sivilisaatio-Yatzya. Aina oon yatzysta tykänny ja siitä kun vielä sivilisaatioversio on väännetty, niin loistava paketti - varsinkin kun peli kestää sen 15-20min. Kaksi erää otettiin. Onnistuin voittamaan molemmat.

Rollailujen jälkeen moggmanin ja poolin kanssa koitettiin kolmestaan El Grandea. Joskus 3-4 vuotta sitten olin tätä viimeksi pelannut eikä se oikein silloin hirvittävästi napannut joskaan en myöskään varsinaisesti vihannut. Nyt on kuitenkin tarkistettava arvosanaa ylöspäin, sillä El Grande on erinomainen aluehallintapeli. Ehkä sitä ei silloin aikoinaan ollut kypsä tämmöiselle suoralle aluehallintamätölle. Nyt kun on vähän kypsynyt pelaajana ja opetellut sietämään aluehallinan in your face -meiningin, niin pakko on tästäkin tykätä. Näin totesin jo pelin alkumetreillä, mielipiteeseen ei vielä pelin lopputulos ollut ehtiny vaikuttaa (138-120-95, minä-pool-moggman).

Päivän lopuksi vielä testattiin yksi erä High Societya. Mekaanisesti aika vahavasti For Salen tapainen peli mutta tunnelmaltaan hiukan erilainen, sillä High Societyssä bidataan suoraan voittopistekorteista eikä raha ratkaise mitään muuta kuin viimeisen sijan. Tykkään kyllä molemmista mutta on todellakin makuasia kummanko näistä omaan pelihyllyyn valitsisi. Tämäkin meni meikäläisen nimiin (kiitos vl4tkun, jolla oli eniten pisteitä mutta jätettiin köyhimpänä viimeiseksi), joten aika hyvin onnistui päivän pelit. Viisi peliä / viisi voittoa.

---

Helatorstain jälkeen kävin vähän sukuloimassa. Kummipoikaa (10v) ja hänen isoveljeänsä (14v) molempia vastaan pelasin yhden pelin shakkia. Niukin naukin voitin. Aika kovia luita.

Lisäksi oman isoveljeni enskan ja serkkumme juhon kanssa pelailtiin pari erää perus-Carcassonnea. Toisen voitin ja toisen taas enska voitti. juhoa kovasti kehtuutti hävitä kahdesti.

---

Vesitorni 16.5.

Tällä kertaa itte tulinkin hiukan myöhässä paikalle. Muut pelailivat Warrior Knightsia, joka ei poolille tuntunut lainkaan sopivan. Yhteisellä suostumuksella hän sai hiipua pelistä sivuun lyömään meikäläisen kanssa kahdestaan El Grandea pöytään. Kaksinpelinä tämä suuruus toimii kohtuu hyvin, vaikkakin luonne muuttuu melkoisesti häviämisen myötä. Alkuun lähetin caballerojani laudalle niin paljon kuin pystyin ja lopussa keskityin enää niiden siirtelyyn. Strategia toimi kohtuu hyvin, kun ei ollut kuin yksi ihminen sotkemassa kuvioita ja nappasinkin noin 60p voiton.

Grandeilun jälkeen tyypattiin loraenin, poolin ja meikäläisen voimin Greed Incorporated. Peli on kohtuullisen simppeli ja sitä anselmikin ihmetteli, että miten tässä voi olla näin lyhyt sääntökirja. Yksinkertaisuus on kuitenkin silmänlumetta, sillä säännöt mahdollistavat aika monisyisiä toimintoja ja venkoiluja - vähän niinkuin oikeassa liike-elämässäkin. Alkupelissä ei niin paljon ihmeellisyyksiä ollut mutta hauskuus alkoi heti, kun ensimmäiset firmat aloittivat saneeraukset ja kun ensimmäiset uudet yhtiöt putkahtivat esiin. Se se vasta vasta venkoilua olikin kun rahavirrat siirtyilivät firmoista toiseen aika mielikuvituksellisesti ja pelaajat koittivat järjestellä itteään johtokuntiin. Eipä oikein samanlaista tunnelmaa tule missään muussa pelissä.

Nyt siis pelattiin kolmella pelaajalla, mitä tullaan kyllä jatkossa välttämään, mikäli se vain meikäläisestä on kiinni. Ensinnäkin bidauksiin ja kähmäilyihin tulee varmasti enemmän rähinää useammalla pelaajalla. Toisekseen kolminpeli kestää huomattavasti pitempään (12 kierrosta) kuin nelin- tai viisinpeli (8 kierrosta). Tämä jälkimmäinen oikeastaan on se keskeisin syy mielipiteeseeni. Tusinan verran kierroksia tuntuu vain tässä pelissä ehkä hiukan pitkältä. Sääntöselityksineen ja muutamine sääntötarkistuksineen meillä meni nyt se vajaa neljä tuntia.

Pelin aikana mietittiin, pitääkö aina toimitusjohtajan erottamisen jälkeen yrityksestä saneerata yksi osake pois vaikka toimitusjohtajaksi nousisi johtokunnasta sama pelaaja, joka jo istui CEO:n pallilla? Vastaus ainakin Geekin mukaan on, että kyllä. Aina toimitusjohtajan saadessa kenkää, yritystä saneerataan.

Paikannimiä

2010-05-07T23:17:00.004+03:00

Vapun jälkeen jatkettiin mikon kanssa heti BattleLore-kampanjaamme yhdellä pelillä. Nyt skenaariossa oli sitä kaipaamaani pientä driving forcea ja meikäläinen oli strategisesti pakotettu hyökkäämään ennen kuin mikko saisi vahvistuksia puolustajilleen. Tavoitteessa tietysti auttoivat kohtuullisen hyvät kortit, joilla pääsin kaikilla sektoreilla vuoronperään laittamaan porukan liikkeelle ja vieläpä jatkamaan painostusta kaikilla rintamilla. mikon kääpiöt kuitenkin osoittivat olevansa tuimia taistelijoita eikä mitään meikäläisten hyökyaaltoa nähty. Sen verran pääsin kuitenkin niskan päälle, että lopussa koko joukko oli perääntyneenä aivan omaan laitaansa ja koitti siellä koota rivejään. Tässä vaiheessa kotivoimiltakin meinas bensa loppua kun armeijani päävoima hyytyi toiselle laidalle. Pisteitä ei enää tarvittu kuin yksi ja sen metsästys kestikin hiukan aikaa. Lopulta sen kuitenkin saalistin.

Tällä kertaa oli hiukan mukavampaa peliä, mutta täytyy nyt vielä päästä sitä lore-ominaisuutta testaamaan.

---

Eilissäpäivänä testailtiin ex temporé tikun, maijan ja mikon kanssa hieman kevyempiä pelejä, joita kaikkia yhdisti, että pelit oli nimetty jonkin paikan mukaan. Manhattan, Australia ja San Francisco (geekissä nimellä Streetcar) pääsivät testipöytään.

Manhattan ja Australia ovat korttivetoisia aluehallintapelejä joskin erilaisia molemmat. Manhattanissa rakennetaan pilvenpiirtäjiä kasaamalla nappuloita päällekkäin. Jokaisella pelaajalla on koko ajan neljä käsikorttia, joista aina omalla vuorolla yksi pelataan. Kortissa osoitettussa paikassa olevaa pilvenpiirtäjää voi sitten korottaa yhdellä nappulalla, joita kaikilla löytyy 1-4 kerroksen korkuisina. Rakennusprojekteissa mukana pysyäkseen on pystyttävä lisäämään oma osuutensa talossa vähintään yhtä suureksi kuin sillä hetkellä eniten rakentaneella on. Toisin sanoen, jos jää jälkeen viidellä kerroksella tippuu automaattisesti projektista pois, koska kertalisäyksenä maksimi on se neljä. Kutakin pilvenpiirtäjää hallitsee sitten se, jonka nappula on päällimmäisenä. Pisteitä jaetaan korkeimman talon hallitsijalle 3p, jokaisen korttelin hallitsijalle (=kenellä eniten rakennuksia hallussaan korttelissa) 2p/kortteli ja sitten yksittäisistä torneista 1p/torni. Pisteytyskierroksia pelissä on aina neljän kiesin välein ja peli päättyy, kaikilta nappulat loppuvat. Aika jees kevytaluehallinta, jossa saa ainakin useammalla pelaajalla varautua siihen, että omat suunnitelmat kustaan muiden toimesta aivan varmasti.

Australiassa puolestaan lähetellään rangereita korttien avulla eri puolille Australiaa hommiin. Mantere on jaettu useampaan alueseen, joiden rajoille omat äijät sijoitetaan. Alueilla toteutetaan yhtäaikaa sekä luonnonsuojelu- että teollistamisprojekteja. Luonnonsuojeluprojekti käynnistyy aina, kun kyseisen alueen kaikkiin reunaruutuihin on pelattu vähintään yksi nappula. Teollistamisprojekti puolestaan käynnistyy, kun alueen reunaruuduissa on tarkalleen (ei enempää eikä vähempää) toteutettavan projektin vaatima määrä rangereita. Molempien projektien tapauksessa käynnistäjä saa 3p, minkä jälkeen kaikille pelaajille jaetaan heidän projektiin lähettämiensä rangereiden määrän mukaan pisteitä 1p/ranger. Yksinkertaista siis, mutta taktiikat ovatkin sitten monimutkaisempia. Yhdellä vuorolla pelaaja nimittäin pystyy parhaimmillaan triggeroimaan jopa 4-5 alueella 8-10 projektia. Aika extreme-tapaus mutta mahdollinen kuitenkin. Tuosta sitten kertyy jo melkoisia pistepotteja bonuksina. Koska laudalla tapahtuu monessa paikassa yhtä aikaa, pärjää pelissä, jos pystyy nopeasti löytämään ja käyttämään tilaisuudet jättämättä muille avopaikkoja. Tämäkin oli ihan jees kevytpeli, jossa on kuitenkin lievää analyyshalvauksen riskiä ilmassa.

mikko muuten vei molemmat aluehallinthommelit kahden pisteen erolla meikäläiseen... grrr!

Viimeisenä pöytään lyötiin tikun San Francisco a.k.a. Streetcar. Välittömästi tuli vahvat assosiaatiot Carcassonneen, Menolippuun, Age of Steamiin ja TransAmericaan, joista löytyy kaikista samoja elementtejä kuin San Franciscosta. Eipä siinä mitään ihmeellistä mutta San Francisco vain on keskimäärin 10 vuotta noita kaikkia vanhempi peli. Mielenkiintoista olisi tietää kuinka suuri vaikutus San Franciscolla on kyseisten pelien kehityksessä ollut.

Itse pelissä on tarkoituksena rakentaa raitiovaunurata kahden päätepisteen välille siten, että se vielä kiertää tiettyjen salaisten väliasemien kautta (menolippuassosiaatio). Ratoja rakennetaan neliönmuotoisilla paloilla, joiden täytyy sopia kaikkiin ympäröiviin paloihin (carcassonneassosiaatio). Kaverin asettaman palan voi kuitenkin päivittää itselleen sopivaksi tekemällä siihen esim. risteyksen (AoSassosiaatio). Taktisesti tärkeää on kuitenkin olla tekemättä kaikkea työtä itse vaan hyödyntää sen sijaan mahdollisimman paljon kavereiden ratoja (TransuAmerika-assosiaatio). Lopuksi oma rata täytyy vielä noppaa heittämällä ajella läpi, mutta huonolla tuurilla saattaa päätyäkin umpikujaan, jolloin joutuu rakennushommiin uudestaan. Tämäkin oli kolmas jees, vaikka tiku sen veikin taitavana noppajaana.

Kun paikannimet oli saatu alta pois, pelattiin vielä tikun, annikan ja maijan kanssa yksi puolikas Pictionary. Eipä siitä paljon juttua saa revittyä muuta kuin, että kaikkien mielestä täyspitkä peli olisi aivan liian pitkä.

---

Tänään vielä marian ja daven kanssa koitettiin yksi erä Reiskaa. Pelasin varmaan ekan kerran elämässäni Genome Projectin pöytään ja voitin jynkkäämällä alussa kaksi geeniä tuohon edellä mainittuun 6-develiin ja myymällä yhden sinisen tuotteen seitsemään korttiin. Sitten jossain vaiheessa vaihoin 2xVP-linjalle.

Vappenspel

2010-05-03T22:11:00.001+03:00

Kunnon nörtteilyä on tullut harrastettua tässä. Peliarvostelujen (Klikky ) lisäksi sitä on pitäny alkaa vielä Geekkiin microbadgeja väsäämään. 16x16 pikselin kokoiselle kankaalle hiirellä maalaaminen vain on jotenkin koukuttavaa ja siinä helposti huomaa aikaa hurahtaneen vähän enemmänkin. Mutta ei sitä pelkkien pikseleiden takia moista jaksaisi vaan jostakin täytyy motivaatiokin kummuta. Mulla se oli se, ettei BGG:stä löytynyt 1960: The Making of the Presidentiin tai Twilight Struggleen hienoja badgeja, jotka eivät tunnustaisi selvästi kumpaakaan pelien osapuolista suosikikseen. Piirsinpä sitten omat, jotka kelpasivat. Lisäksi taiteilin vielä übersiistin koripallo-badgen:

Twilight Struggle fan

1960: The Making of the President fan

Basketball – Air Jordan fan

---

Melkoista spektaakkelia oli vapun seutuna. Ehkä se suurin supernova nähtiin vappuyönä, kun annan ja janin luona nepattiin PitchCaria. Pelin aikana yhden kaverin vaimo istuskeli rauhassa ja katteli kisaa sivusta. Yht’äkkiä häneltä höyrystyivät kaikki hermosäikeet kerralla - nousi ylös, käveli pöydän viereen, poimi miehensä auton käteen, nakkasi sen mäkeen ja ilmoitti, että he lähtevät nyt kotiin. Burst!

Sitä ennen ehdittiin vaikka mitä. Muun muassa kuuden hengen Carcassonne kaikilla lisäosalaatoilla mutta pelkillä peruspelin säännöillä. Illan isännät pelin omistajina olivat äärettömän kovia luita ja veivät kaksi ensimmäistä sijaa reippaalla erolla muihin. Näkee tästäkin, että kokemus on voimaa. Häviäjille balsamia haavoihin jaettiin For Salessa, jossa muutkin pääsivät aina vuorollaan voiton makuun. Tän jälkeen otettiin vielä promille-Alias, jossa joka kierroksella huonoimmasta suorituksesta palkintona oli shotti sanaselittäjien kuningasainetta Valdemaria. Onneksi jani otti joviaalina kaverina aina vähän isomman tirpin silloin harvoin, kun pääsi ottamaan. Muuten olisi ollut pullo meikäläisellä lähes yksin tuhottavana.

Seuraava päivä menikin palovammoja hoidellessa. Onneksi mikko herätti illan suussa BattleLorea koittamaan. Muuten sitä olisi nukkunut koko illan ja herännyt puoliltaöin virkeänä pimeyttä ihmettelemään. BLore olikin ehtaa meininkiä. Memoir-veteraanina ei systeemiä tarttenu paljon selittää. Pelien pienet erot tekevät niistä kuitenkin taktisella ja strategisella tasolla todella erilaisia. BLoressa paljon tärkeämpää on pitää muodostelma kasassa battle back-ominaisuuden takia (näin ainakin Medieval-säännöillä). Tämä aiheuttaa sen piirteen, että hyökkääminen on huomattavan paljon vaikeampaa kun edetessään pitäisi pystyä samalla riveistä huolehtimaan. Ihan hienoa, mutta erityisesti silloin skenaarioiden pitäisi olla valmiiksi epäbalanssissa ainakin armeijoiden tai tavoitteiden osalta, jotta toiselle tulisi se pakottava tarve lähteä hyökkimään. Ekassa skenussa tilanne olikin epätasainen mutta minä tein sen selvän virheen, että hyökkäsin jousimiehillä, jotka ovat selkeästi puolustustaisteluun sopivia kavereita. Kuolin. Pari seuraavaa tehtävää olivatkin niin mirror-matcheja, että molemmissa oli melkoinen passivoitumisen uhka ilmassa. Onneksi kummassakin mikko kuitenkin lopulta otti sen aloitteen itselleen ja lähetti miehensä kuolemaan meikäläisen miekkoihin. Kokonaisuudessaan BattleLore on kuitenkin hieno peli ja varmasti tullaan jatkossakin sitä mättämään. Lore-ominaisuuksia ei vielä edes päästy testaamaan.

Vappuviikonloppu jatkui sunnuntaina Rauman Vesitornilla. Aivan alkuun lensimme kaksi kierrosta Galaxy Truckeria jinxterin, typokon ja loraenin kanssa. Nyt kaikki muut jinxteriä lukuun ottamatta jo osasivat jotakuinkin pelata ja tulos olikin sen mukaista. Ainoastaan jinxter jäi ekalla kiesillä matkan varrelle ja kaikki muut keräsivät kohtuulliset rahapotit.

GT toisen kierroksen jälkeen tosiaan lopetettiin, sillä siinä vaiheessa alkoi päivän "päätapahtuma" - Memoir '44 Overlord -matsi. Yipäälliköiksi valittiin mk7 (Saksa) ja meitsi (Liittoutuneet). Kenttäkenraaleiksi arpoutuivat vesa, typoko ja moggman (Saksa) sekä jinxter, tiku ja anselmi (US). Tehtävänä oli Omaha Beachin maihinnousu, joka tuppaa usein olemaan melkoinen Liittoutuneiden teurastus. Saksalla on vain niin perhanan hyvät linnoitteet ja ranta on täynnä esteitä, että sitä tarvitsee hieman tuuriakin läpimurron aikaan saamiseksi.

Puolustajat tosin aloittivat aika raa'asti tuhoamalla heti alkuun parit liittouman tankit veden rajaan. Tästä huolimatta rhoollista miestä ui toinen toisensa perään rantaan ja alkoi määrätietoisesti edetä kohti hietikon toisella laidalla kohoavia jyrkkiä rinteitä. Teurastus jatkui ja miestä kaatui jatkuvalla syötöllä hiekkaan eivätkä nuo urhot koskaan enää niiltä sijoiltaan nousseet. Sama meininki jatkui pelin läpi. Ainoastaan viimeiseksi jääneellä kierroksella oli anselmi oikessa laidassa edes hiukan lähellä puolustuksen puhkaisua mutta aika loppui kesken.

Aika karu meininki oli Omaha Beachilla Overlord-säännöillä. Saksan oikeastaan kannatti vain antaa kenraaleidensa heittää noppia, sillä lipuillakin sai tehtyä hyvin damagea kun jenkit eivät voineet lainkaan perääntyä meressä. Ens kertaa varten täytyy kaivella jostain joku muu skenu. Äärettömän hauskaa overlord-pelimuoto kuitenkin on. Siinä kun saa vielä hyvin 8 pelaajaa saman pelin ääreen. Melkein vois pelkästään näiden overlordin takia toisen kappaleen peruspeliä hommata =)

Memoir-mätöissä ei aikaa mennyt kuin se pari tuntia setuppeineen, sääntöselityksineen ja siivouksineen. Kello ei ollutkaan paljon mitään, joten osa porukasta rupesi pelaamaan Vasco da Gamaa. Aika mielenkiintoisen näköinen tapaus. Ehkä joku peliin osallistuneista osaa paremmin kommentoida?

Myö (anselmi, tiku ja typoko) otimma sillä välillä erän anselmin korttiprotoa. Edelleen ihan ok, vaikka turbaduuriin tulikin reippaasti.

Proton päätyttyä alkoi luolaston holvaaminen eli Dungeon Lords, jota meikäläistä ainakin syyhytti todella päästä pelaamaan. Mukaan lähtivät vesa, tika ja moggmani, joka oli pelin vastikään hommannut. Kukaan ei ollutkaan peliä aikaisemmin pelannut. Mitä nyt omistaja oli säännöt lukenut ja opetusskenaariot kattonu läpi. Nuo opetusskenaariot olivatkin aika vänkiä - enpä ole aikaisemmin nähnyt yhdessäkään lautapelissä erillistä opetusmateriaalia tulevan mukaan =D Äärettömän hyödyllisiä ne kuitenkin olivat, sillä ilman niitä peli olisi todennäköisesti ollut melekosen tikkunen selitettävä. Aika tyypillistä Vlaadaa vissiin. Mutta nyt sääntöselitys meni jouhevasti eikä kysyttävää oikeastaan jäänyt.

Dungeon Lordsissa pelaajat siis rakentavat omaa maanalaista luolastoa virittelemällä sinne ansoja, hankkimalla mostereita sitä vartioimaan, keräämällä pikku pirulaisia sinne töihin jne. jne. Tietyin väliajoin peli sitten lähettää "hyviksiä" luolaa valloittamaan ja heidät pitäisi sitten saada pysäytettyä. Pisteitä pelissä saa vangittujen sankareiden, käytävien, huoneiden, monsujen, pikkupirulaisten jne määristä sekä tietenkin pelaajan yleisestä pahuudesta. Miinuksia tulee sankareiden valloittamista luolaston osista sekä siinä tapauksessa, jos ei pysty luolaverojaan maksamaan. Tilanne on siis käännetty päälaelleen, kun pelaajat ovatkin pahiksia. Metkaa!

Holvauksissa menikin se kaksi ja puoli tuntia. Voittoa ei tullut vaan sen vei tiku mutta pelissä oli toinen Vlaadalle tyypillinen ominaisuus - pelaaminen nimittäin oli huisin hauskaa, vaikkei matsia voittanutkaan. Through the Agesissa, Galaxy Truckerissa ja Space Alertissa kaikissa on meikäläisen kokemuksen mukaan sama homma. Hyvä osoitus siitä, miten pelit voivat olla hyviä hauskuutensa puolesta, vaikka varmasti mekaanisesti paljon parempia pelejä löytyy.

Kaikenlaista Galaksihomma

2010-05-02T01:05:00.007+03:00

Pe 23.4.

Perjantaina käytiin yksi vaalitaistelu (1960: The Making of the President). Meitsi oli Kennedy ja Nixonin saappaisiin astui hyrsky, jolle peli oli ensimmäinen. Twilight Strugglessa ollaan kyllä muutama matsi otetettu, joten perusteet korttivetoiseen peliin olivat hallussa. Alussa media ja endorsementit menivät Nixonille mutta puolivälin paikkeilla Kennedykin alkoi parantaa sillä rintamalla. Väittelyt menivät Kennedylle 5-4. Vaalipäivään tultaessa tilanne oli kohtuullisen sininen. Kolmen osavaltion äänet kuitenkin hylättiin ja Nixon kovisteli vielä pari osavaltiota itselleen viime hetkillä. Loppu meni jännemmäksi mutta silti Kennedy valittiin noin 20 valitsijamiehen erolla.

Alkaa pää näköjään lahota, sillä säännöt olivat osittain jo ehtineet vaipua unohduksiin. Ei mitään dramaattista mutta pikku asioita. Pitää ehdottomasti päästä pelaamaan lisää. Tarvii vain sen sopivan tilanteen. Nyt onkin hyvä, kun suosikkipelejä löytyy moneen tarpeeseen. Reilun tunnin slottiin menee Memoir, 2,5h väliin mahtuu 1960 ja Twilight Strugglen pelaa sitten 4 tunnissa. Kaikki ovat muuten korttivetoisia kaksinpelejä...

Kirjasto 24.4.

Päivä meni kevyempien pelien merkeissä. Itse aloittelin kaiden, jinxterin ja vl4tkun kanssa Race for the Galaxylla. Eipä ihan vähään aikaan tätä ollukkaan tullu pelattua. Vähän pakon sanelemana ajauduin military-linjalle ja sillä mentiin tappiin saakka. Onneksi sentään se New Galagtic Order napsahti sieltä käteen, niin sai 11p bonusta. Ilman tuota oiskin voitto jäänyt saamatta. Military on muuten hyvä ja suoraviivainen strategia mutta vaatii ehdottomasti pientä kortti tuuria 6-developpien sekä arvokkaimpien Rebel- ja Alien-maailmojen kanssa.

Seuraavaksi hyppäsin typokon, poolin ja vesan seuraan Small Worldia mättämään. Peli oli aika mielenkiintoinen, kun voimasuhteet vaihtelivat pelin aikana aika rajusti. Alussa typoko jyräsi mäkien isoilla naisillaan ja ryöstelevillä jäteillä pari 11-13p vuoroa, sitten Vesa alkoi perhanan Ghouleillaan ja luola-örkeillään repimään 15-16p vuoroja. Peli oli tässä vaiheessa hieman yli puolivälin ja Vesa selvässä johdossa. Luonnollisesti kaikki tuuttasivat vesaa oikein urakalla ja häneltä lyötiin käytännössä yhdellä kierroksella sekä decline- että aktiivinen rotu lähes kokonaan laudalta. Suurinta vahinkoa saivat aikaan meikäläisen raivokkaat rottamiehet, jotka (erinomaisella noppatuurilla) hakkasivat seitsemän aluetta haltuunsa heti ensimmäisellä vuorollaan. Tästä meikäläinen lähtikin uuteen nousuun, joka ei kuitenkaan lopussa riittänyt kuin kakkossijaan. Kaikessa hiljaisuudessa pool oli hiipinyt ja napsinut omenat alaoksilta. Aikamoista. Loppusijoitukset ja -pisteet olivat: pool-minä-typoko-vesa, 104-98-93-86. Vesaan kohdistunut joukkoviha ja siitä seurannut nollakierros pudotti hänet kokonaan vauhdista.

Seuraavaksi saatettiin karavaani liikkeelle samalla porukalla ja pöytään levitettiin Yspahan. Eipä tätäkään ihan äskettäin ole tullut pelattua, vaikka meikäläisen mielestä pelissä on mitä mainion noppamekaniikka. Tällä kertaa ei itsellä tullut juuri kameleita haalittua tai rakennuksia rakennettua vaan suurin panostus suuntautui karavaaniin ja kortteleihin. Karavaani tuottikin kolmessa pisteytyksessä 10+12+21= 43 pistettä plus sitten välittömästi kameleiden lastauksen yhteydessä saadut 9p. Toisin sanoen aika iso potti (52p), kun loppupisteet olivat 78. Oisko sitten pool ollut kakkonen, Vesa kolmas ja typoko jäi lähtösuoralle.

Lopuksi oli vielä aikaa yhdelle Kivikausi Carcassonnelle. Meitsillä kävi aika mieletön lappumäihä, kun kaikki mitä yritin onnistui sitten kuitenkin jossain vaiheessa. Pelasinkin kyllä isolla riskillä, kun pariinkin kertaan tuli laitettua viimeinen äijä laudalle. Mutta niin vain pian perään nousi juuri sopiva laatta. Luonnollinen voitto.

Melkoinen pullapäivä ittellä - Reiska, Small World ja Carcassonne kaikki tuurituloksia (vaikkeivat kaikki voittoja olleetkaan).

Vesitorni 25.4.

Viikonloppu jatkui sitten seuraavana päivänä Vesitornilla, jonne päästiinkin nyt talven jälkeen ensimmäistä kertaa. Oli hienoa, kun on hyvät näköalat,. kahvila ja ruhtinaallisen kokoiset pöydät.

Peleinä avajaisissa oli anselmin korttiproto, Battlestar Galactica ja For Sale. Lisäksi peluutin yhden erän Galaxy Truckeria. Mainittavimpia huomioita:

-Korttiproto on kehittynyt parempaan suuntaan taistelukentän pienentymisen myötä.

-BSG:ssä ihmiset voittivat harvinaisen helposti, kun cyloneita neljällä pelaajalla oli vain yksi + yksi cylon leader, jota kaide pelasi. Ei ehkä tartte tätä enää neljällä pelata ainakaan, jos joku välttämättä haluaa olla kuningasleivänpaahdin (vaikka onhan se Caprica Six pirun kuuma paahtimeksi). Jinxteri oli muuten tehnyt hienoa työtä osien maalaamisessa. Loi hyvin tunnelmaa.

-Galaxy Truckerissa opastin poikia pelaamaan kantapään kautta. En alkuun kertonut kaikkia sääntöjä vaan käskin vain pelata. Vaikka peli on hyvin yksinkertainen pohjimmiltaan, on se perhanan ärsyttävä selitettävä. Taitaa olla tyypillistä Vlaadaa. Ainoastaa Reiska on uittumaisepi selittää.

Kevään raikas tuulahdus

2010-04-18T15:55:00.007+03:00

Käsitelläään ensin parit kirjastopelit ja sitten lopuksi hieman muuta. Lopusta löytyy myös se kevään raikastaja.

Kirjasto 10.4.

Pelejä aloiteltiin innokkaimpien toimesta jo hieman ennen kymmentä. Muita odotellessamme tikun ja typokon kanssa otimma yhden eränCarcassonne - Kivikautta. Kuppaamisen, ryöstelyn, loisimisen yms. veljellisen toiminnan sävyttämä peli päättyi lopulta typokon pisteen voittoon.

Toiseen pöytään alettiin virittelemään Galacticaa ja pelaajia odotellessa vedimme yhden erän For Salea vl4tku vielä liittyessä porukkaan. Melkoinen kiinteistövälittäjä vl4tku olikin, kun nappas ylivoimaisen voiton. Meikäläinen jäi puolestaan toiseksiviimeistäkin sijasta aika kauas. Ei oikein voi mitään taktikoida, kun kädessä tontit ovat sarjassa 15-20. ja siihen vielä joku pahvilaatikko päälle.

Galactican pyörähti sitten käyntiin. Itte jouduin kuitenkin sen jättämään väliin, sillä iltapäivällä oli Karhuviestiin lähtö. Niinpä meillä typokon ja anselmin kanssa kävi maailma kovin pieneksi (Small World). Alkuun valloitin hieman tilaa mäkiläisamatsooneilla. typokon lohikäärmevarpahaiset möyrivät koloissaan toisella laidalla anselmin rikkaiden jättiläisten kanssa. Painuin ensimmäisenä declineen ja toin laivoilla maailman vitsaukseksi luurankoarmeijan, jolla onnistuin leviämään kaikille kolmelle merelle. Lurkkien aikakaudella nähtiin myös sielukkaita velhoja ja perkeleen ghouleja sekä ryösteleviä peikkoja, jotka porukalla hakkasivat amatsoonien rippeet kartalta livakkaan pois. Laajalle levinneiden luurnakojen jälkeen sain ittelleni kolme kierrosta ennen loppua melkein erinomaisen lopetusrodun - lentävät tontut. Heitä ei tapettaisi ja voisin rauhassa lennellä aina sinne, missä tilaa on ja erityisesti koittaa suojella arvokasta declinerotuani. Lihaisat skeletonini pysyisivät vähintään kolmella merialueella turvassa pelin loppuun saakka mutta maalla he olivat helppoa saalista katalille kovis rottamiehille ja muille pahuuden synnyttämille limakasoille. Voitto ei lopulta ollut iso mutta kohtuullinen yhden pisteen niisto. typoko ja minä vedettiin peli läpi kolmella rodulla ja anselmi käytti neljää, joista yksi tosin oli stoutti.

Kirjasto 17.4.

Alkuviritys oli poolin Modern Art. Ehottoman hauskaa ja tulipa samalla ittelle todistettua se, ettei se kuitenkaan ole niin matemaattinen peli kuin pahasti kielitään. Jos muu porukka suostuu maksamaan tauluista "ylihintaa", on itsekin siihen peliin jossain määrin pakko lähteä mukaan. Varsinkin viisinpelissä itse pääsee myymään niin harvoin, ettei pelkästään sen varaan voi jättää. Ylihinnalla tarkoitan sitä, että taulun myyjä tienaa ostajaa enemmän. Loraen tykitti reiluun voittoon yli puolen miljoonan omaisuudella, pool oli kakkonen (400k+), vl4tku ja minä jaettiin kolmospalli (350k+) ja kalle oli neljäs. Kolmossijan kanssa oli semmonen hauska episoodi, että koko pelin viimeisenä tauluna minä ostin juurikin vl4tkulta 70k taulun 56k hintaan yrittäessäni tavoittaa hieman poolia ja loraenia. Reippaasti reilun kaupan hintojen yli siis.

Perään höyryttiin jinxterin, mk7:n ja vl4tkun kanssa Steamia. Muille peli oli ensimmäinen mutta onneksi meikäläinen nyt osasi jo suurinpiirtein säännöt, niin päästiin nopeasti matkaan. Koko pelissäkään ei mennyt kuin se vähän reilut 2,5h, mikä on sääntöselityksineen, setuppeineen ja siivouksineen aika kohtuullinen aika nelinpelille. Ruhrin kartalla pelattiin ja tietenkin siinä tapahtui se muutamassa pelissä klassiseksi muodostunut tapaus: yksi pelaajista menee koilliseen Münsterin nurkille pyörimään ja muut kuristelevat toistensa kurkut verille lännessä/etelässä. Lopputuloksissa tämä koilisen kaveri sitten lopulta voittaa vahvimman takapenkkikuristajan parin pisteen erolla kahden viimeisen jäädessä hiukan kauemmaksi taakse. Tällä kertaa tuo yksinäinen kaveri oli jinxteri ja meikä pääs siihen parin pisteen tuntumaan. Aika kinkkistä tosiaan on - pitäis sinne nurkkaan yhden pelaajan muiden keskustalaisten puolesta uhrautua. Viidellä pelaajalla tämä saattais käydä jo luonnostaan.

Lopuksi vielä ehdittiin poolin ja kallen kanssa Himalayaa testaamaan 2/3-peliä. Avoimin mielin lähdin tutustumaan ja ainakin paketti näytti varsin virkistävältä. Ei se niin paha pelinäkään ollut kuin olin kuullut - ajoittain jopa hauska. Tuuripitoinen mutta niin on moni muukin. Kyllä sitä ainakin itte voi vielä pari peliä pelata. pool tietysti ruletti.

---

Kirjastotouhujen lisäksi anskun, arin, tikun ja vesan kanssa on tullu pelattua erät Rise of Empiresiä ja Thebesiä. Näistä ensimmäinen meni viidellä pelaajalla yllättävän sutjakasti n. 3,5 tuntiin mutta kaikki olivatkin jo entuudestaan sitä pelanneet. Itteä vähän siinä nyppii pelin tietynlainen sotkuisuus. Se ei ole oikein kunnon aluehallintaa, ei resurssioptimointia, ei kaupankankäyntiä, ei sotaa, ei diplomatiaa mutta kuitenkin vähän kaikkea. Nämä ovat kaikki olennaisia sivilisaatiopelin osia ja paketti on niin iso, että alkaa hyvin ymmärtämään miksi civ-pelit ovat niin massiivisia tapauksia. Ehkä se on mahdotonta tehdä keskipitkää civ-peliä. Parempi vain mennä reilusti lyhyeksi Roll Through the Agesin tai Peloponnesin (jota en kyllä ole testannut) tyyliin tai sitten paukuttaa kunnolla pitkäksi. Ei peli nyt kuitenkaan aivan haitarista ole mutta ei siltä kannata odottaa liikoja. Taisin voittaa parilla pisteellä, vaikka lopussa jouduinkin pahaan ruokapulaan ja sitä kautta tuli muutama miinus.

Thebes puolestaan toi pitkästä aikaa oikein tuoreen tuulahduksen ilmaan - juurikin sopivasti kevään kynnyksellä. Hassuinta tässä on tietysti se, että Thebes on vuodelta 2007. Itse pelihän on kohtuullisen tuuripitoinen eikä muutenkaan niin kovin kummoinen syvyydessään mutta se miten peli käsittelee aikaa tuntui todella mukavalta systeemiltä. Eipä vastaavaa ole tullut aiemmin vastaan. Tuon aikamekaniikan vuoksi peliä pelasi oikein fiiliksissä kevyenä ajanvietteenä. Mulla Thebes meni siihen luokkaan pelejä, joihin ei missään tapauksessa tartte pakottaa mukaan mutta joita ei välttämättä aina itse ole ehdottamassa. Silloin tällöin pelattavaksi ok.

Pääsiäishämärät

2010-04-08T18:29:00.003+03:00

Reilun viikon mittainen pääsiäisloma jatkui Kuopiossa siitä mihin Raumalla jäätiin saavuttaen hämärät mittasuhteet.

Maanantaina ampaistiin jo hyvissä ajoin jymy-r:n kanssa Kärmeksen peli-iltaan. Pahuksen pelikaapit olivat Lukemalla kiinni ja siinäpä sitten mietittiin seuraavaa siirtoa. Voittovalinnaksi osoittautui kokeilla, ovatko kaapit lukossa. Olo oli kuin Ali-Baballa aarreluolan ovella, kun meidät peleistä erottava ovi raottui ja lopulta levähti kokonaan auki.

Siitä Ali-Baban karavaani lähti aavikolle (Aavikon karavaanit), jota pelattiin yksi kaksinpeli ja paattymattoman saavuttua kolminpeli. Meikä jylläsi ekassa ja jymis toisessa pelissä.

Erämaan ääret nähneenä maailma alkoi tuntua pieneltä (Small World), johon myös Piia liittyi pöytään. Alussa johtamani örkit kylvivät tuhoa ja tauteja mutta pistepotit jäivät kuitenkin harmillisen pieniksi. jymy-r puolestaan ajoi pannahisen leiriläispeikoilla hyvät asemat laudalta. Ajappa siinä sitten yhtä vuorelle peikonpesään leiriytynyttä karvahaisulia pihalle – vaatii melkoista voimaa. Samaan aikaan Piian suippokorva Porilaiset nappasivat toisaalta kelpo alat laudalta. paattymaton puolestaan kipristeli puolivarpahisten kanssaan kolmaalla. Tontut eivät siis kuolisi eikä peikkojen kimppuun ollut käyminen varsinkaan, kun örkkejä alkoi väsy painaa. Jymy kirosi pehkonsa vetäen kuitenkin edelleen 8 pistettä laudalta ja minä perässä örkkini 4 pisteisenä. Jymis nappasi edeltä rottamiehet ja minä lähdin tuuttaamaan perään velhoilla. Selkeänä tavoitteena oli ajaa rotat nurkkaan ja pakottaa declineen, jolloin myös Trollit olisivat lähteneet laudalta. Näin tapahtuikin mutta vasta viimeisellä kierroksella. Se kuitenkin riitti jymyn yhdellä pisteellä niistämiseen. Piia nappas voiton, jymy oli kolmas ja paattymaton neljäs 93-91-90-8x.

Lopussa vielä yksi Blokus Trigon, jonka hävisin aivan pystyyn.

Muuta ei Kärmeksessä pelattukaan KalPan pelin vuoksi.

---

Tiistaina alkoi homma mennä hämäräksi, kun jymyn luona Twilight Strugglea lossautettiin menemään. Deluxe-edition oli tästä pelistä kyllä aika varakas ostos. Kova pelilauta nimittäin hakkaa mennen tullen vanhan tuohenohuen ja käyristelevän ohutlaudan. Mutta itse peliin…

Alussa Neuvostoliitto (jymy-r) scoraili kaikki mahdolliset irtopisteet olympialaisista, sodista ja space racesta. Näin punaiset siirtyivätkin aina noin 10p johtoon. Pari kriittistä hetkeä Euroopassa ja Lähi-Idässä ei tilannetta juuri muuttanut. Maailman karttaa katsoessa Kotkansilmä huomasi kuitenkin, että USAn (minä) backswingi oli vain pitkä ja huolellinen ja että itse lyönnin alkaessa tulevaisuus näyttäisi hyvin siniseltä. Ensimmäisenä Aasia ja sitten siniseksi valahtanut Lähi-Itä sekä heti kohta perään Kaakkois-Aasia liputtivat amerikkalaisuuden puolesta. Yht’äkkiä oltinkiin nollissa. Varsinainen rusennus tuli kuitenkin vasta Mid-Warin loppupuolella, kierroksella 6, kun Afrikka, Eurooppa ja Väli-Amerikka pisteytettiin. US-victory, KO in Round 6.

Keskiviikkona hämärähommat jatkuivat. Oli uusintamatsin paikka, jossa osia vaihdettiin (jymy = USA, minä = USSR). Karhunkämmen vain tavoitti vastustajan leukaperän Euroopassa jo kolmannella kierroksella pehmitettyään ensin vastustajan vartaloiskuilla Aasiassa ja kahdella iskulla vyön alle Lähi-Idässä. Tyrmäysvoitto kolmannessa erässä.

Kertakaikkisen hieno peli tuo TS ja jymiksellekin taisi jäädä tappioista huolimatta palava halu uusintamatseille. Itsekin muistan hävinneeni ekat viisi peliä ja jokaisen kerran jälkeen vain kovempi palo pelaamaan tuli. Ihme homma.

Hämäröinnin päälle vielä hieman Knizian Samuraita kokeiltiin pitkästä aikaa kaksinpelinä. Jymis vei ekan ja minä toisen mutta vain nipin napin. Onhan se kiva peli vaikkakin hiukan shakkimainen laskelmoitavuudessaan, jos pieni tuurielementti jätetään huomioimatta.

---

Siihen påsk semester sitten jäikin pelien osalta, kun loppuviikko meni muissa merkeissä huidellessa.

Memoir '44 - Kampanja

2010-03-29T23:28:00.002+03:00

Loma tarkoittaa paljon aikaa (myös pelaamiselle). Toistaiseksi perjantain jälkeen ei olekaan pelitöntä päivää tullutkaan. Perjantaina ja sunnuntaina saatettiin loppuun Memoir '44-kampanja, jota mikon kanssa mätkytimme. Lauantaina oli vuorossa Rauman kirjasto ja tänään maanantaina ehdin jo Kuopioon Kärmeksen peli-iltaan, joka tosin jäi vähän lyhkäiseksi KalPan pelin vuoksi. Lisäksi edellisen blogimerkinnän jälkeen on yksi peli Steamiakin tullut pelattua jukan, saarisen ja vesan kanssa.

---

Memoir '44 -kampanja: Mediterranean Theater
Allied (mikko) - Axis (atte)
6.11.1940, Gallabat & Metemma

Brittien ensimmäinen varsinainen maaoperaatio Itä-Afrikassa kohdistui Gallabatin ja Metemman kyliin, joihin Italian joukot olivat linnoittautuneet. Liittouman hyökkäys alkoi voimakkaalla tykkitulella, jonka alkaessa meni Luigilla pestokana väärään kurkkuun. Tankkien suora-ammuntatuli pakotti yskijän vielä tunkemaan naamansakin mutaan. Arimmankin italiaanon oli kuitenkin pakko nostaa päätään viimeistään siinä vaiheessa, kun savun ja ruudin käryn lävitse alkoi brittisotilaiden hiki kirveltää nenässä. Tässä vaiheessa engelsmän oli kuitenkin jo liian lähellä eikä Fabion pizzatykeistäkään ollut enää teemiehiä takaisin lyömään varsinkaan, kun ilmavoimat eksyivät matkalla.
4-1 voitto liittoumalle.
Kampanjatilanne: 1-0

5.2.1941, Beda Fomm
Italialaisten joukot yrittivät vetäytyä parempaan taktiseen asemaan. Moottorimarssin saapuessa mäkisemmpään maastoon he törmäsivät kuitenkin tiesulkuun. Pahaksi päälliseksi tien poikki kaadettujen tukkien takaa avasivat brittien tankit ja tykistö tulen. Olisikovatko kuitenkin shakaalit näykkineet kintereitä vai mistä lie johtunutkaan, mutta italialaiset eivät muuta tehneet kuin painoivat täydellä höyryllä tulta päin. Ja eipä aikaakaan, kun tiesulku oli murrettu ja väylä vapauteen näytti aukeavan. "Not so fast" kaikui kuitenkin huuto aavikolla ja heti perään jyrähti Crusaderin tykki. KAPOUM! ja niin tai lävistyi teräs - italialaisten meno pysähtyi. Tästä suivaantuneena kuumaverinen välimereläinen mies lopetti silmittömän pakomatkansa ja käänsi katseensa vihollista kohti kosto mielessään. Kosto poiki akselivalloille 4-6 voiton.
Kampanjatilanne: 1-1

12.6.1942, Knigthsbridge
Tankki ja tykistö - siinä varusteet Ritarinsillan taisteluun. Kysymys vain oli, hautautuisiko hiekkaan saksalainen vai brittiläinen teräs. Moottorit pärisivät ja telaketjut rämisivät, kun teräs törmäsi teräkseen avoimella aavikolla. Tasavahvojen joukkojen iskiessä yhteen pienet asiat ratkaisevat ja tällä kertaa tuo pieni asia oli yksi ampujan silmään lentänyt hiekanjyvä.
5-4 voitto liittoumalle.
Kampanjatilanne: 2-1

1.12.1942, Tunisia
Jenkit olivat liittyneet mukaan Afrikan mantereella käytävään "tankki"-sotaan ja onnistuneetkin valtaamaan hiukan alueita saksalaisilta. Kokemattomuus kaikessa toiminnassa paistoi läpi, joten Saksan oli helppo päättää massiivisesta vastahyökkäyksestä. Tankit ja jalkaväki iskivät täydellä voimalla amerikkalaisten asemiin Chouiguin ja Terourban väliin jäävillä kukkuloilla, joita jenkit urheasti puolustivatkin. Paljoa ei kuitenkaan ollut taktisesti ja määrällisesti ylivoimaisen vihollisen edessä.
4-6 voitto Saksalle
Kampanjatilanne: 2-2

12.2.1943, Kasserine Pass
Muutamista taisteluvoitoista huolimatta Saksa oli joutunut hieman ahtaalle Afrikassa ja jenkit ajoivat heitä takaa. Kokemattomien amerikkalaisten huolettomuus alkoi kuitenkin ärsyttää teutoonia ja oli aika antaa opetus. Kasserine Pass oli heikko kohta, johon isku kohdistui. Saksalaiset onnistuivat eristämään liitoutuneet yksittäisiin joukkioihin ja tuhoamaan ne yksi kerrallaan. Aivan helpolla kaikki ei siltikään onnistunut vaan piti siinä välissä vähän tankkeja korjaillakin.
Lopulta melko selkeä 3-6 voitto Saksalle.
Kampanjatilanne: 2-3

20.8.1944
Vuonna nelkytneljä sodan painopiste oli jo siirtynyt Euroopan puolelle. Hyvät uutiset muilta rintamilta olivat antaneet ranskalaisillekin riittävästi rohkeutta nousta Saksaa vastustamaan ja yrittämään Etelä-Ranskalaisen Toulonin takaisin valtaamista. Sakemannilla oli alueella varsin vahvasti jalkaväkeä muttei juurikaan muuta kalustoa pientä tykistö lukuunottamatta. Taistelutahto oli sitä vastoin sitäkin suurempi. Kuin hampaat hain kidassa, juoksi jokaisen haavoittuneen tai kaatuneen saksalaissotilaan tilalle takarivistä uusi mies. Messerschmitit pörräsivät minkä ehtivät ja, vaikka pari alas ammuttiinkin, ei vastarinta murtunut tankkien vyörystä huolimatta. Pitkän ja uuvuttavan taistelun jälkeen saattoi kuitenkin saksalainen nyrkki nousta kohti taivasta ja karjaista huutaa voiton merkiksi. 5-6 puolustusvoitto Saksalle.
Kampanjatilanne: 2-4

25.8.1944, Montélimar
Välimereen laskeva Rhone oli heikentyneille saksalaisjoukoille elintärkeä huoltoreitti ja tuon valtimon katkaisemista liittoutuneet yrittivät. Tässä vaiheessa tekivät saksalaiset toistaiseksi suurimman strategisen virheensä antaessaan alueen pohjoisosissa olleille joukoille vastahyökkäystehtävän, kun viisaampaa olisi ollut vahvistaa huoltoreittien puolustusta. Osan saksalaisista taistellessa eristyksissä vuorten väärällä puolella, ei liittoutuneilla ollut suurikaan vaiva edetä Rhonen rantaan ja ottaa kuristusote.
6-4 voitto jenkeille
Kampanjatilanne: 3-4

14.4.1945, Po Valley
Sota Euroopassa läheni jo loppuaan Liittoutuneiden joukot juoksivat jo kilpaa kohti Berliiniä. Saksalla oli kuitenkin vielä muutamia linnoituksia siellä täällä kiusaamassa kaikkia kolmannen valtakunnan vihollisia. Brasiliakin sai kunnian osallistua sotaan Euroopassa, kun sen joukoille koitui tehtäväksi Mt. Buffonen ja Mt. Montellon linnoituksen hävittäminen. Helpommin sanottu kuin tehty, sillä aluetta oli kohtuullisen helppo puolustaa vähäiselläkin miesmäärällä. Puolustus näyttikin pitävän, kun rynnistys toisensa jälkeen lyötiin takaisin eikä mainittavia tappioita ollut koitunut (tilanne 1-4). Onnetar kuitenkin hylkäsi väsyneet sakut viime hetkillä, kun tankeista loppui bensa, miehet nukahtivat asemiinsa ja tykistöön tulikomentoyhteys katkesi. Näin liittouman oli helppo työ jyrätä jähmettyneet vastustajansa. 5-4 voitto Liittoumalle

Kampanjan lopputulos: 4-4

Vuan olipa hienoa pelata tämmöinen minikampanja Memoiria. On se vaan älyttömän joustava systeemi, kun taistelut voivat olla mitä tahansa ryhmätasolta aina divisioona- tai armeijamittakaavaan. Lisäksi kampanjoista on mahdollista tehdä juuri sopivan mittaisia, sillä yksittäiset taistelut eivät vie tuntia enempää ja niitä on mahdollista yhdistää putkeen niin monta kuin haluaa. Samaa olenkin hehkuttanut Geekiin kirjoittamassani arvostelussa.

---

Kirjasto 27.3.2010

Loppukevään ajaksi kirjaston pelivuoroa pidennettiin tunnilla, jotta Arkhamin tai BSG:n tapaiset "venyvät" pelit ehtisi paremmin saattaa loppuun. Itse mielummin tunnelmoin kyseisten pelien parissa kuitenkin kotioloissa parin oluen kanssa, joten tällä kertaa jätin Arkhamin väliin ja sen sijaan keskityimme kaiden ja larin kanssa Small Worldia hakkaamaan. Hakattiinkin oikein urakalla kolmen pelin edestä. Pari ensimmäistä lari vei mutta itse onnistuin kolmannessa niistämään.

Kerran aikaisemmin olin peliä kokeillut ja nyt kyllä täytyy tarkistaa arvosanaa ylöspäin. Huomattavasti mukavampaa kuin muistin ja luulenpa, että tätä tullaan tulevaisuudessa paljonkin pelaamaan, mikäli vain kaide jaksaa peliä mukanaan raahata.

Lopuksi vielä anselmin uutta protoa, joka oli korttipeliversio Verasta. Aika lailla eri peli oli kyseessä, vaikka tiettyä samaa fiilistä löytyikin. Itse tykkäsin tästä enemmän. Johtunee ehkä meikäläisen pienoisesta korttifetissistä. Jos esimerkiksi katsoo tuota TOP-10:iä, niin ei siinä montaa kortitonta peliä näy. Kaksinpelienkin osuus on aika iso... Ovatko nuo kyseiset kaksinpelit vain paljon parempia kuin muut vai olenko pohjimmiltani kaksinpelaaja? Jaa'a, taitaa loppupeleissä kuitenkin kyse olla pelien vahvasta teemasta ja immersiosta yhdistettynä toimivaan peliin (sekä tietenkin korteista).

Kirjasto 13.3. + viikonloppu

2010-03-15T18:15:00.012+02:00

Viikonlopun peleihin kuuluivat kirjastolla Märklin-Menolippu, Carcassonne - Kivikausi, El Capitan, 2x Steam ja kolme erää Memoiria.

---
KIRJASTO 13.3.

Meidän pöydässä *tsuku-tsuku*iltiin Märklin Menolipun parissa. Omasta mielestäni Märklin-edikka on sarjan paras ja tasapainoisin. Kun perus-Menolipussa yleisin strategia on vain hamstrata kortteja ja rakentaa sitten kunnon rytinällä pitkiä välejä, on Märklinissä paljon kovempi kiire saada myös pikku pätkät valmiiksi. Matkustajilla nimittäin kerätään äkkiä 40-60 pistettä ja kilpailu näistä pisteistä on kovaa, sillä nopeat syövät hitaat. Lisäksi bonukset jaetaan rakennettujen menolippujen määrän perusteella, mikä lisää tasapainoa lyhyiden ja pitkien reittien välillä. Itse pelissä sitten alkua vei maija aika kovasti. Puolivälissä meikäläinen nousi onnistuineiden matkustuksien ansiosta tasoihin ja lopussa ohi hieman onnekkaiden menolippunostojen ansiosta. poolilla ja Jinxterillä meni peli vielä vähän harjoitellessa, sillä matkalaisten merkitys loppupisteille on vaikeasti arvioitavissa ennen kuin pelaa sen ensimmäisen Märklin-pelinsä.

Tämän jälkeen jäimme poolin kanssa kaksin Carcassonne Kivikautta koittamaan. Meikäläinen tykkää tästä kyllä enemmän kuin alkuperäisestä, vaikkei sekään mikään huono peli ole. Pisteytys on tässä vain jotenkin loogisempi. Ainoa miinus tulee paljon paljon huonommasta ulkoasusta. Itse pelissä ei nähty mitään erityisiä hienouksia ja tiukkojen vaiheiden jälkeen voitto kirjattiin mulle parin 20-30p tuoneen supermetsästäjän ansiosta.

moggmanikin ilmestyi sitten juuri sopivasti Carcassonnen loppun paikalle ja viimeinkin päästiin testaamaan El Capitania. Eikä lainkaan hassumpi ollutkaan. Tämmösiä 90min europelejä on aina mukava välillä pelata ja kun idea on vieläpä yksinkertainen - hanki vain mahdollisimman paljon rahaa rajoitetulla määrällä siirtoja. El Capitanin kyhnyn ansaintamekaniikalla ei talouden kanssa ole oikeastaan mitään tekoa vaan yhtä hyvin voitais puhua voittopisteistä. Mutta eipä pidä antaa tuon haitata tässä tapauksessa, kun ulkoasu on kunnossa, teema jotakuinkin plussan puolella ja mekaanisesti peli pyörii jouhevasti.

moggman tietysti pelin omistajana vei voiton mutta yllättävän lähelle myö poolin kanssa päästiin, kun marginaalia ei syntynyt 15 rahaa enempää.

---
STEAM

Lauantaina illalla tulivat sitten riikka ja jussi käymään ja pelattiin siinä yksi erä neljästään Steamia (maija mukana). Edellisestä (ja ainoasta) pelistä oli niin paljon aikaa, että pakko oli säännöt kerrata ennen aloittamista. Itse aloitin suoraan keskeltä muiden painuessa reunoille. maija ja riikka tulivat pian ahistamaan keskustaan mutta jussi jäi yksinään härkkimään luoteisnurkkaan, mikä jälkeenpäin viisasteltuna ratkaisi pelin parilla pisteellä jussin eduksi. Hauskin pelin ulkopuolinen tilanne sattui, kun maija kimpaantui ja kysyi, miksi en neuvo häntä niin paljoa kuin riikkaa ja jussia kun kaikki kumminkin ovat samanlaisia aloittelijoita. No syynä oli se, että maija pelasi koko ajan fiksusti...

Sunnuntaiaamuna pyöräytettiin vielä revanssimatsi Steamia samalla porukalla. Onnistuin kuin onnistuinkin jussin kukistamaan ja maijakin lopulta niisti kakkostilan.

---
MEMOIR '44

Sunnuntai-iltaa jatkettiin vielä mikon kanssa sotapelien merkeissä, kun hyllystä pöytään kaivettiin Memoir '44. Tarkoituksena oli ensin pelata yksi harjoitusmatsi lentokoneiden ollessa mukana ja siihen perään sitten aloittaa kahdeksan taistelun minikampanjaa Välimerellä. mikko pelaisi liittoutuneita ja minä akselivaltoja.

Harjoitustaisteluksi valittiin länsirintamalle kuuluva Yellow Beach elokuulta 1942. Siinä pieni brittien osasto rantautui Ranskan rannikolle tarkoituksenaan tuhota saksalaisten Göbbelsin nimeä kantanut tykkipatteri. Britit lyötiin ja olivat pakotettuja vetäytymään mutta maihinnousualukset olivat jo kerenneet kauaksi ulapalle, joten hyökkääjille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin antautua.

Olipa muuten hyvä, että pelattiin yksi harjoitusmatsi lentsikkasäännöillä ensin (todellisuudessahan ei Yellow Beachille lentokoneet kuuluneetkaan), sillä muutamia virheitä tuli tehtyä. Onneksi nämä saatiin korjattua. Ei mene varsinainen kampanja sitten ihan reisille. Sunnuntaina taisteltiin jo kampanjan kaksi ensimmäistä taistelua mutta sotaraporttia tulee sitten omana kokonaisuutenaan.

---

Loppukevennykseksi pistän tähän vielä kuvan Japanilaisesta Monopolista. Tuota kantta kun katsoo, niin jostain syystä alkaa Monopolikin kiinnostamaan.

Olympialaisten aikaan

2010-03-06T15:34:00.007+02:00

Työmatkat ja olympialaiset ovat mukavasti sotkeneet pelejä, mutta kaikki likenevä aika on käytetty (parit pelit kirjastolla ja parit kaksinpelit kotona).

--

Eräs kaunis ilta mikon kanssa puhelimessa arvottiin Memoirin, Making of the Presidentin ja Twilight Strugglen välillä mutta päädyttiin lopulta Tide of Ironiin. Itse pelaaminen oli kyllä ihan mukava mutta lopputuloksen kannalta olisi näin jälkiviisaana voinut valita paremmin. mikko nimittäin kylvetti 6-0 enkä missään vaiheessa edes ollut lähellä pisteenkään saamista. Huomaa kyllä, ettei oikein Memoirilla tässä pelissä ratsastella.

---

Eräs toinen kaunis ilta pääsi pitkästä aikaa hyrskyn kanssa saman pöydän ääreen, kun mies oli Englannista saakka Suomeen rantautunut käymään. Ja pitihän sitä tietenkin lähteä hakemaan revanssia Twilight Strugglessa, sillä edellisillä kerroilla tuli hyrskyä vastaan niin pahasti nekkuun jo pelin alkumetreillä. Nyt minä pelasin CCCP:tä ja hyrde USA:ta.

Alussa karhu murisikin sen verran kovasti Lähi-idässä ja Aasiassa, että punakone karkasi parhaimmillaan kaksinumeroiseen johtoon. Kun vielä Neuvostoliiton avaruusohjelma käytti Marhall ohjelman Sputnikin tekoon, teki herra Trumanista ensimmäisen eläimen avaruudessa ja lähetti Itä-Euroopan levottomat ihmiset kuuta kiertävälle radalle, oli pistejohto parhaimmillaan aika mukava.

Mid Wariin tultaessa tilanne alkoi kuitenkin radikaalisti muuttumaan, kun Neukuilla oli kova työ yrittää saada edes jalansijaa Afrikassa ja Etelä-/Keski-Amerikassa. Pahimmalta kuitenkin tuntui, kun muslimien vallankumous estettiin ja samalla neukut karkoitettiin Egyptistä. Ja kas näin - Lähi-Itäkin heilahti jenkeille.

Late Warissa homma rupesi jo näyttämään pahalta, kun Novgorod ei tahtonut pärjätä missään muussa kuin tyhjiömatkailussa tilanteen ollessa 11p kotkan eduksi. Panostus avaruushommiin kuitenkin poiki voiton yllättävällä tavalla kierroksella 9:

USA nimittäin joutui valitsemaan ja näyttämään Headline Eventin ensin tilanteessa, jossa Defcon Level oli kolmosessa. USA:lta pöytään tuli Duck and Cover (3 OP), joka laskee defconia yhdellä. Kun KGB haistelijat kertoivat tämän Kremlin isännille, päätti Moskova todellakin haudata Lännen pelaamalla kierroksen ensimmäiseksi headlineksi "We Will Bury You":n (4 OP), joka myöskin laskee defconia. Näin jenkkien vuorolla syttyi ydinsota. Vielä satojen vuosien päästäkin tästä ne muutamien tuhansien ydintuhosta selvinneiden jälkeläiset kertoivat omille lapsilleen, kuinka iso paha Kotka yritti tuhota aikoinaan koko maailman mutta lempeä Karhu nousi puolustamaan ihmisiä pelastaen heidät täydelliseltä tuholta.

---

Sitten parit kirjastopelit:

20.2.

Ennen pelipäivää jännitti, kuinka paljon porukkaa eksyykään paikalle, kun paikallislehdessä oli juttu kirjaston pelikerhosta. Ihan tyytyväinen saa olla, kun ainakin yksi uusi kasvo ilmestyi joukkoon =)

Kun toisessa pöydässä ruvettiin virittelemään Battlestar Galacticaa, meidän pöydässä pelattiin poolin, moggmanin ja vesan kanssa Colosseumia, joka oli meikäläiselle uusi tuttavuus.Colosseumissa on tarkoituksena järjestää mahdollisimman hienot juhlat omalla areenallaan. Pelin erikoisuus on se, että voittopisteet määräytyvät suurimpien bileiden mukaan. On siis aivan sama minkälaisia rupujuhlia pelin muilla kierroksilla järjestää, kunhan vain viimeistään viimeisellä kierroksella pistää kunnon reivit pystyyn. Gladiaattoreita, villieläimiä, pappeja, häkkejä, soihtuja, harpunsoittajia - eikö vain siinä hyvien juhlien ainekset. Lisäpisteitä vielä heruu, jos joku senaattoreista tai jopa itse keisari sattuu paikalle.Oikein mukava peli oli, vaikka jäinkin viimeiseksi parinkymmenen pisteen marginaalilla. pool vei ylivoimaisen voiton.

Colosseumissa meni se pari tuntia, joten perään otettiin samalla porukalla pitkästä aikaa erä Caylusta. Varmaan viimeksi kesällä on tätä tullut pelattua. Ihan hyvä siis, että tuli otettua mukaan - varsinkin kun voitin rahalinjan avulla. Aikoinaan mietin, että rahalinjalla ei pelissä tee oikein mitään mutta nyt on pari kertaa senkin avulla tullut voitettua. Oikeastaan pelissä on aivan sama, mihin kunkun suosiot panostaa, kunhan panostaa sit kunnolla yhdelle riville ja sovittaa strategiansa siihen. Pelattiin muuten nelinpeli kiitettävää tahtia - vain 75min.

Cayluksen jälkeen aikaa jäi vielä Dominionin Kaukaisille Rannoille. Pari jakoa ehdittiin pelata.

---

27.2.

Aika paljon porukkaa oli kipeänä tai reissussa. Tämä näkyi sekä pelaajien ja pelivalikoiman määrässä. Saatiin kuitenkin pelit aikaiseksi, kun viime viikon lehtijuttu kantoi edelleen hedelmää ja yksi uusi pelaajaa saatiin toivottaa tervetulleeksi.

Loraen, pool ja timo aloittivat Cayluksella. Samalla vl4tku, vesa ja minä mätettiin erä Doomia. Aika karu meininki oli Mars-tukikohdan käytävillä ja mariinit saivat kyytiä. Kiva oli pelata itse maalatuilla napeilla, vaikka itse sanonkin. Cayluksessa puolestaan oli harvinaisen tiukkaa - voitto jaettiin poolin ja timon kesken (91p) ja Loraenilla oli 89p. Sen tarkemmin en pelin vaiheista tiedä.

Näiden pelien jälkeen pelattiin vielä parit erät Carcassonne Kivikautta. Ensimmäisessä mukana oli hyrsky, vesa, vl4tku ja minä. Sijoitukset ja pisteet nyt valitettavasti unohtuivat... Toiseen erään andy ja vl4tku vaihtuivat timoon ja pooliin. Lopussa timo swingasi voittoon, meitsi oli kakkonen, pool kolmas ja vesa neljäs.

Battlestar Galacticaa + lehtijuttua

2010-02-19T16:16:00.003+02:00

Viime viikonloppuna paukutettiin pari peliä Battlestar Galacticaa. Odotukset olivat tietyllä tavalla ainakin kolmannessa kerroksessa, sillä moni oli peliä kehunut. Itse en tosin koskaan ole ollut tästä erityisen innostunut, kun en sarjaakaan ole nähnyt yhtään jaksoa. En siis oikein tiennyt mitä odottaa.

Peliin lähdettiin ihan munkilla kokeilemaan miltä se näyttää. Omaksi hahmokseni valikoitui kaljupääjuoppo Saul Tigh, jonka erikoisominaisuuksista kaksi (anna presidennttiys amiraalille / alkoholismi) osoittautuivat ainakin tällä kertaa turhiksi. Kumpikaan ei vaikuttanut peliin millään tavalla.

Ennakkoasetelma oli kutkuttava. Meillä siis olisi matkassa kaksi cylonia loppujen neljän ollessa ihmisiä. Toinen cyloneista paljastui jo ennen kuin peli ehti kunnolla alkaakaan. Hän nimittäin jäi tapittamaan ja lukemaan omaa lojaaliuskorttiaan paljon pitemmäksi aikaa kuin muut (On se pirullista, kun siinä cylon-kortissa on niin paljon tekstiä). Toinenkin cylon paljastui jo alkumatkasta omien tekojensa vuoksi, joten ei kestänyt kauaakaan kun molemmat löysivät itsensä aluksen putkasta.

Puolimatkaan mennessä meillä oli asiat hyvin - kaikki mittarit vielä sinisellä ja cylonit paljastettu. Cylon sympathizerin mielestä elämämme lipui liiankin hyvin, jolloin hän liittyi muiden leivänpaahtimien jengiin, minkä jälkeen alkoi armoton mätkytys. Tässä vaiheessa minusta tuntui, että peli lässähti totaalisesti. Enää ei ollut mitään arvuuteltavaa, ja jäljellä oli ainoastaan Crisis-pakan läpi kaluaminen yksi hemmetin kortti kerrallaan. Näitä kriisejä eivät immeiset kestäneet, joten meidät höyrystettiin tyhjyyteen.

---

Toisella pelillä tiesi jo vähän mitä odottaa. Homma meni muutenkin kiharaisemmaksi, sillä alkumatkasta vain yksi cylon paljastui. Siinä sitten toisiamme syyttelimme kilpaa mutta turhaan. Se puuttuva cylon-kortti nimittäin jaettiin vasta puolimatkassa (minulle). Hahmona mulla oli tällä kertaa Boomer, joka ominaisuuksiensa vuoksi heitetään automaattisesti putkaan, kun matkan puoliväli saavutetaan.

Edessä oli näin ongelma - olen putkassa mutta cylonina minun pitäisi päästä sieltä pois. Loistava tilaisuus todistaa ihmisyyteni tarjoutui hävittäjätaisteluissa, kun pääsin pelaamaan monta väistöliikekorttia peräjälkeen. Tämän jälkeen sain kaikki pöydässä puolelleni ja minut (cylon) vapautettiin omalla vuorollani putkasta. En kuitenkaan päässyt oikein päässyt toteuttamaan ovelia juoniani, sillä moni äänestys haluttiin välttämättä pelata avoimena ja enhän tietenkään voinut itteäni paljastaa. Toimin siis avoimesti ihmisten apuna ja lopulta sain niin kovan ihmismaineen, että kun lopulta päätin täysin julkisesti lyödä eläviä päin näköä, puolet heistä pitivät tapahtuman jälkeen minua edelleen ihmisenä. Pääsin sitten vielä toisen kerran puukottamaan, jolloin viimeisetkin uneksijat heräsivät. Ratkaisu meni kuitenkin äärimmäisen tiukille, kun ihmiset ajettiin tilanteeseen, jossa heidän oli pakko yrittää voittohyppyä riskeeraamalla viimeiset elävänsä. Koneet voittivat.

---

Battlestar Galactica meni nyt siihen kerhoon pelejä, joita on kiva pelata oikealla porukalla. Selkäänpuukotus ei nyt vain tunnu selkäänpuukotukselta, jos kyseessä ei ole edes jotensakkin tuttu kaveri. Peli vaatii myös melko paljon keskustelua ja ääneen spekulointia, joten kovin hiljaisessa porukassa ei kannata yrittää. Mielestäni peli myös kärsii lässähtämisongelmasta, jos cylonit paljastuvat kovin aikaisin tai joutuvat muuten vain putkaan eivätkä pääse sieltä ulos. Omalla vuorolla eteen tulevat valinnatkaan eivät aina ole edes kovin tiukkoja.

Tällä hetkellä on meikäläisen vaikea käsittää pelin pääsyä BGG:n TOP-20:iin muuten kuin TV-sarjan fanien avustuksella. Teemakin pelissä kun jää hieman ohueksi sarjaa tuntemattomalle. Aloinkin heti korjaamaan tätä puutetta, kun sain sarjan ensimmäisen tuotantokauden DVD:n lainaan. Näin parin 6-pelin jälkeen täytyy kuitenkin antaa BGG-ratingiin nähden matala arvosana 6. Pelaan jos hetki ja fiilis tuntuu sopivalta.

---

Tämän päivän Länsi-Suomessa (raumalainen sanomalehti) oli melkein koko sivun juttu Rauman kirjaston lautapelikerhosta. Omasta mielestäni aika onnistunut kirjoitus. Toivotaan, että se poikii ainakin muutaman lisäpelaajan kerholle.

Laatua ja määrää

2010-02-12T17:30:00.006+02:00

Määrän sijasta laatua. Niinpä niin. Ei se koko, vaan se miten sitä käyttää.

Nojoo, viimeisen kuukauden aikana on tosiaankin panostettu enemmän laatuun kuin määrään, kun on kaikenlaista reissua ollut sotkemassa suunnitelmia. Pelitunteja on kuitenkin kertynyt siedettävä määrä. Saldona on 2x The Making of the President, 1x Rise of Empires ja 1x Through the Ages sekä 1x Bohnanza. Lisäksi luppoaikana kirjoitin BGG:hen peliarvostelunkin Agricolasta.

The Making of the President (vs. ari)

Erään illan ratoksi astuimme Nixonin (ari) ja Kennedyn (minä) saappaisiin. Nixon aloitti kampanjansa lännessä rytinällä ja pian kartan koko vasen laita oli kovin norsunpunainen. Myös Kennedy löi alkutahdit kampanjalleen kotikulmillaan muttei aivan yhtä suurella voimalla kuin kilpailijansa. Nixon siirtyi heti seuraavilla viikoilla Keskilänteen ja etelään, kun Kennedy edelleen pyristeli idässä. Todellinen rysäys demokraattien kampanjassa nähtiin vasta hiukan ennen vaaliväittelyä, kun Jackie Kennedy hyydytti Nixonin menon ja Ken-Air auttoi J.F.K.n vauhtiin.

Väittelyissä Kennedy olikin sitten rautaa ja kova republikaanien johdon kampeaminen sai uutta pontta. Momemtumi kantoi demokraatit lopulta voittoon asti (290-247).

The Making of the President (vs. anselmi)

Toinen presidenttipeli nähtiin kissanvahtivuorolla. Tällä kertaa minä pelasin Nixonia ja keskityin vain tyhjentämään lautaa sinisistä aaseista ja mahdollisesti korvaamaan ne yhdellä punaisella elefantilla. Kennedy jostain syystä takertui näpräilemään omiaan isoissa osavaltioissa, joten kaikki tuntui menevän suunnitelmien mukaan. Pian kartta näytti mukavan punaiselta. Väittelytkin menivät odotettua paremmin mutta siitä saa kyllä kiittää Herra Kennedyä, joka puhui lähes pelkästään maanpuolustusasioista. Puolustusvoittoa lähdin tavoittelemaan mutta tulikin hiukan enemmän, kun vähän heikommillakin talous- ja kansalaisoikeusargumenteilla kansa vakuutettiin. Kuka sanoi, että Tricky Dick kärsii luotettavuusongelmista?

Vaalipäivään lähdettäessä tilannetta kuvaa hyvin se, että punaisten kuutioiden loputtua yli puolet endorsement- ja momentum-markkereista oli käytössä laudalla kuutioita korvaamassa. Viimeiset vaalikoppiswingit eivät enää tilannetta juuri muuttaneet. Häkellyttävä voitto Nixonille valitsijamiehin 490-47.

Rise of Empires (vs. klasu, escobar)

escobar ja pitkästäaikalainen klasu sekä meitsi otimma Rise of Empiresiä. Yritin aluksi lähteä havittelemaan saaria ja satamaa itelleni mutta escobar peijooni lähti samoille linjoille kilpailemaan. Totesin, ettei kilpailemisessa ole mitään järkeä ja vaihdoin samoin tein strategian niittypohjalle (tähtäilin tietysti öljynporaustorniin II. aikakaudella). Muutenkin edelliseen peliin verrattuna lähdin rauhallisemmalla strategialla liikenteeseen - panostin kaupunkeihin sotimisen sijaan. Ja hyvinhän se homma toimikin. Tosin näin kolminpelillä laudalle jää niin paljon tilaa, että sinnekin oli pakko mennä. Ensimmäisen aikakauden lopulla escobar ja minä oltiin melkein rinta rinnan johdossa. Toisella aikakaudella klasun ja meikäläisten Pact aiheutti escobarilaisten romahtamisen ja klasun uuden uhon. Kolmannelle aikakaudelle lähdettiin siten klasulaisten hienoisessa johdossa. Teollistumisen höyryissä spardanilaiset olivat kuitenkin unohtaneet lisääntyä, joten kolmas aikakausi oli meikäläisten juhla-aikaa kun vielä II. aikakaudella nähty Pact toistui ja escobaria lyötiin lisää. Oisko loppupisteet ollu 178-143-117 (minä-klasu-escobar).

Nyt kun saatiin pelattua oikeilla säännöillä, peli lunasti nousi sille tasolle, jota sopi odottaa. Ehkä sivilisaatiopeliksi aika suoraviivainen, mikä ei välttämättä ole aina huono juttu.

Through the Ages (vs. vesa, klasu, ari)

Edellisistä kerroista viisastuneena otin mukaan eväät ja huolehdin siitä, ettei samana päivänä ole mitään menoa. Aloituskin sovittiin puolille päivin, joten kaikki edellytykset eeppiselle sivilisaatioiden taistelulle olivat kunnossa.

Antiikin ja ensimmäisen aikakauden aikana arilaiset olivat se kansakunta, jota kaikki muuta ihannoivat. Parin-kolmenkymmenen pisteen kaula syntyi hetkessä. Toisella aikakaudella tutkimusretkeilijät olivat ne, joiden nimet kirjoitettiin historiankirjoihin. Ja kaikki nuo nimensä kuolemattomiksi tehneet urhot olivat klasulaisia. Yht'äkkiä tilanne olikin se, että klasulaiset johtivat jopa arilaisia 10-20 pisteellä.

Mahtavia kansoja tietysti ihaillaan ja kadehtitaan pienempien toimesta. Kolmas aikakausi olikin vihan aikausi, kun klasulaisten johtaja Cookin salamurhattiin ja vesalaiset/meikäläiset pelasivat lähes joka vuorolla aggressioita kahden suuremman kansan niskaan. Välillä toki pienokaisetkin nahistelivat keskenään ja näistä kamppailuista meikäläiset saivat sen sortin boostin, että sillä noustiin aina voittokamppailuun saakka.

Ja mikä olisikaan ollut sopivampi tapa lopettaa 7h kamppailu kuin tasapeli. 180-180-171-144 (klasu-minä-ari-vesa).

Bohnanza (vs. pikkupojat)

Tätäkin pelattiin kummipojan ja hänen veljiensä kanssa. Kummipoika pelasi hieman helpotetuilla säännöillä, joiden mukaan hän sai vapaasti järjestellä käsikorttinsa. Muita helpotuksia ei annettu kenellekään. Lopputuloksena jaettu voitto kummipojan ja veljeksistä keskimmäisen kanssa. Myö jäätiin isoimman veljen kanssa pari-kolme pistettä jälkeen.

Sivilisaatioita ja presidenttejä

2010-01-19T19:20:00.010+02:00

Seuraavassa pikku raportit ja ensitunnelmat Rise of Empiresistä ja 1960: The Making of the Presidentistä.

---

Rise of Empires:

Viime lauantaina kirjastolla otettiin eeron ja arin kanssa tyypit Wallacen Rise of Empiresistä. Uskallettiin tarttua haasteeseen kirjaston rajallisessa aikaikkunassa, sillä ohjeissa lupailtiin että sivilisaatiot ehtisivät saavuttaa loistonsa n. kolmessa tunnissa. Liikutaan siis täysin eri maailmassa Civilizationiin tai Through the Agesiin verrattuna.

Pelistä sen verran, että RoE:ssa on käytössä kartta mutta pelaajat ovat ennemminkin vaeltavia johtajia, sillä oman kansansa voi milloin tahansa hylätä ja aloittaa uuden mistä päin maailmaa tahansa. Kansan rakentamat kaupungit ja ihmeet sekä kehittämät keksinnöt kuitenkin säilyvät tuottamassa voittoon tarvittavia pisteitä johtajalleen, vaikka hän alamaisensa hylkäisikin. Valloitetut alueet ja niistä saatava hyöty tietysti menetetään.

I. Aikakausi

Kaikkien kansat aloittivat köyhinä ja piskuisina. Ensimmäisenä Välimeren syvänteistä maailmankartalle ryömivät eerolaiset. Kohta perässä laskeutuivat arilaiset vuorilta Pyhään maahan. Kauaa he eivät kuitenkaan ehtineet olostaan nauttimaan, sillä meikäläiset purjehtivat salaisilta saarilta rantaan ajoivat arilaiset pois. Ensimmäisen aikakauden loppupuoliskolla tilanne ei juurikaan muuttunut muuten kuin kehitys kehittyi ja arilaiset keksivät kalenterin, eerolaiset tiet ja meikäläiset terävän keihään.

II. Aikakausi

Heti toisen aikakauden alkajaisiksi huomasimme, että jumalat olivat rankaisseet kaikkia kansoja liiankin kovalla kädellä (eikä muuten jäänyt ainoaksi rankaisuksi pelin aikana). Kenellekkään ei nimittäin oltu muistettu antaa ensimmäisen aikakauden alussa matkaan lainkaan kultaa tai muita resursseja, joita olisi tarvittu kaupunkien rakentamiseen tai kaupankäynnin välineeksi. Siitä huolimatta militaristic expansionistit eli meikäläiset lähtivät navigaation keksimisen myötä ensimmäisenä merta uhmaamaan ja löysivät tiensä Uuteen Maailmaan. Laivarottien mukana sinne matkasivat myös eerolaiset leviten pohjoiseen jättäen meikäläisille etelän. arilaiset puolestaan löysivät silkkitien ja thai-hieronnan idästä. Meikäläisten aika meni merillä seilatessa ja palkkasotureita värvätessä. Eerolaiset ja arilaiset sentään solmivat diplomaattisuhteita keskenään.

III. Aikakausi

Meikäläiset kun oli viettänyt tähän asti pari tuhatta vuotta sotien ja muut jo virittelivät avaruusohjelmiaan, oli viimeinkin aika panostaa kulttuuriin. Kansakunnan terävimmät päät löivät yhteen ja tuloksena syntyivät - TADAA!... tykit. Sentään televisiosta päästiin seuraamaan kehitystä, kun eerolaiset ampuivat sputnikin kuuhun ja pelasivat jalkapalloa maankamaralla. Ei tainnut olla voittajasta epäselvyyttä, kun kerran avaruuteenkin asti pääsivät. Arilaisten kaupunkikulttuuri pääsi toiselle sijalle ja meikäläiset saivat painua pylväikköön ja istua miekkaan.

Peli jäi historiaan eniten sääntövirheitä sisältäneenä pelinä. Ei siten vielä uskalla lopullista arviota pelistä antaa mutta lupauksia kasin arvosanasta on ilmassa. Pelataanhan nyt ensin ainakin yksi peli oikeilla säännöillä. Joka tapauksessa mielenkiintoinen sekoitus sivilisaatiopeliä ja El Grande-tyyppistä aluehallintaa on kyseessä. Ehkä sivilisaatiopeli tulee erityisesti siinä esiin, ettei aluehallintataisteluun osallistuminen ole välttämätöntä.

---

1960: The Making of the President:

Nixon vai Kennedy? Siihen kysymykseen lähdimme rokulipäivänä mikon kanssa etsimään vastausta.

Kampanjan ensimmäiset viikot molemmat ehdokkaat viettivät lähellä omia kannattajiaan. Nixon (mikko) reissasi lännessä ja Kennedy (meitsi) idässä. Salakavalasti Nixon hurmasi valtakunnallisen median puolelleen ja pääsi siten helposti murentamaan Kennedyn asemaa idässä. Harvardin kasvatti Kennedy kuitenkin oli täyttä rautaa oikeista asioista puhuttaessa ja sai sitä kautta vauhtia kampanjalleen. Erityisen hyvin argumentointikyvyt tulivat esiin 6. viikon televisioväittelyssä, jonka Kennedy vei puhtaasti 9-0. Ja kas kummaa tilanne oli jälleen täysin auki.

Vaaleihin oli enää pari viikkoa ja kampanjoiden viimeiset rutistukset alkoivat. Vielä viikkoa ennen vaaleja Kennedy näytti marssivan Valkoiseen taloon riemusaattueessa, kun itä, etelä ja keskilänsi olivat kaikki hänen vahvaa kannatusaluettaan. Viimeisellä viikolla Nixon kuitenkin teki sen, mihin kukaan ei uskonut - käytti pikkukaupungin charmiaan New Yorkissa ja samalla voitti talouslupauksillaan koko idän puolelleen. Samanaikaisesti Kennedy epäonnistui Nixon-median Kaliforniassa.

Vaalipäivänä valitsijamiehet menivät Nixon 274 - Kennedy 263. Kennedykannattajien kannalta ratkaiseva virhe kampanjassa oli Nixonin hallitsemaan Kaliforniaan meneminen, sillä osavaltion 32 valitsijamiestä ei suinkaan ollut se vaa'ankieli vaan jokin pienempi 6-8 valitsijamiehen osavaltiokin olisi riittänyt kääntää puolelleen.

The Making of the President jos mikä oli herkkua. En tiedä vaikuttiko Twilight Struggle -tausta jotain mutta presidenttipeliin tuntui pääsevän jo heti ensimmäisellä yrittämällä todella hyvin mukaan. Nyyppäkynnys ei siis ole näissä usein toisiinsa verratuissa peleissä aivan yhtä iso. Komponenttien puolesta (kuutiot vs. counterit) voiton vie The Making of. Teema ja ahdistuskerroin puolestaan ovat Twilight Strugglen puolella.

Tästä tuli suoraan yksi henkilökohtaisista suosikeista mutta ei nyt vielä yhden pelin jälkeen ihan listan parhaille paikoille uskalla nostaa. Aika näyttää mihin rahkeet riittävät.

Kinkkucon 2010

2010-01-11T22:38:00.001+02:00

KinkkuCon 2010 käytännössä käynnisti pelivuoden. Seuraavassa raporttia:

Lämmittelyt:
Conin alla pelattiin alkulämpimiksi Raumalla marian, anselmin ja daven kanssa erä Le Havrea. Koska mariaa lukuunottamatta muut olivat ensikertalaisia, kehoitin heitä pelaamaan intuitiolla sen kummemmin miettimättä. Le Havre jos joku on peli, jossa hyötyy, mikäli vuoron pituus rajoitetaan. Esimerkiksi nelinpelissä pelataan 20 kierrosta, joista jokaisella 7 vuoroa+harvest =140 vuoroa + 20 harvestia. Siitä voi sitten helposti laskea, kuinka kauan peli kestää, kun vuoron pituus on tiedossa. Tällä kertaa kokemus oli voimaa.

Perjantai 8.1.2010:
Saavuimme anselmin kanssa paikalle hieman klo 16 jälkeen. Porukkaa ei vielä kovin mahottomasti ollut mutta sanoisin 20-30 henkeä. anselmi kävi ensimmäisenä poimimassa hyllystä Condottierin ja houkutteli samaan pöytään jussin sekä Tampereelta tulleet yllatyksen ja helin. Pelin nimi toi ikävästi mieleen Colonian, joten en ollut etukäteen kovinkaan innoissani pelivalinnasta. Nomen est omen ei pitänyt paikkaansa ja pienessä pakkauksessa tuleva Condottier paljastui kuitenkin kelpo bidauspeliksi. Jos en nyt valtavasti innostunut, niin en kyllä kadu peliin käytettyä aikaakaan. Todennäköisesti peli on parhaimmillaan 5-6 pelaajalla, sillä yleensä näihin huutokauppoihin tarvitaan vähän enemmän porukkaa luomaan kaaosta. jussi vei lopulta pelin.

Seuraavaksi jätin muut vähäksi aikaa arpomaan sopivaa peliä, kun opetin Le Havren toisessa pöydässä pelanneelle porukalle. Neuvoni ensimmäisen pelin nopeuttamiseksi olivat samat kuin aikaisemminkin: intuitio ja spiidi. Oli muuten yllättävää nähdä miten tasaisesti KinkkuConissa Le Havrea pelattiin, sillä jotenkin mulla on ollut semmoinen kuva että porukka aika helposti sen ohittaa. Raumalla satamalaivailu on puolestaan pienen hitin asemassa.

Selitysten aikana jymy-r:kin saapui vahvistamaan pöytää, johon leviteltiin Politixia. anselmi poikkeuksellisesti suostui pelaamaan samassa tiimissä meikäläisen kanssa Keskustaa. Hän oli Matti ja meikä Tanja. Ensimmäisen pelin aikana huumori puri todella hyvin ja meikäläisellä ainakin oli hauskaa blondeille argumentoidessa ja hipeille nyrkkiä tarjotessa, vaikkemme onnistuneetkaan voittamaan vaaleja. Innostuttiin pelistä sen verran, että otettiin samoin tein toinenkin peli putkeen. Nyt huumori ei enäaa jaksanut samalla tavalla naurattaa mutta peli itsessään piti vielä mukavasti otteessaan. Päällimmäiseksi jäi kuitenkin pieni pettymys johtuen pelin teeman lyhytikäisyydestä. Mekaanisesti Politix kyllä kestää enemmänkin pelaamista mutta teemaan kyllästyy nopeasti. En tiedä auttaisivatko monipuolisemmat kansanryhmät tai poliitikot tilannetta (paikka lisäosalle) vai kärsisikö pelin pelattavuus ja idea siitä.

Politikoinnin jälkeen päätimme anselmin kanssa vetäytyä saunaan ja yöpuulle, sillä pelien lisäksi takana oli jo useamman tunnin matka Raumalta Kuopioon. Pääpaukut poksauteltaisiin lauantaina. Lähtiessämme conitila näytti olevan aika lailla optimaalisesti täynnä.

Lauantai 9.1.2010:
Täräytimme paikalle kymmenen aikoihin aamulla ja pääsimme suoraan testamaan anselmin ja teron kanssa uusinta kehitysversiota kuulan Mööbelistä (aikaisemman version tainio kehui foorumilla aivan hirveäksi tekeleeksi). Tän kertainen ei minusta ollut lainkaan hassumpi joskin aika "TÄ?"-fiiliksiä herättävä. Oikeastaan mieleen tuli Container, sillä pelissä samalla tavalla tapahtui joka puolella lautaa yhtäaikaa monia asioita ja lopussa oli vaikea ymmärtää miksi voitti tai hävisi. Kunhan vielä säännöt selkiytyvät ja kehitys kehittyy, niin ilolla testaan uusiksi.

Väliin tuli seuraavaksi päivystäjän nakki, jonka tuskaa helpottamaan tuli touko. Vierimme aikakausien läpi pelaten Roll Through the Agesia. Lähtökohtaisesti odotukset olivat korkealla, sillä olen aina tykännyt sekä Yatzysta että sivilisaatiopeleistä, jotka ovatkin todella lähellä toisiaan... Ja eipä tarvinnut pettyä. Yhdistelmä toimi erinomaisesti, vaikkakin peli loppui turhan nopeasti sivilisaatio-osuutta ajatellen. Hävisin molemmat matsit toukolle mutta tämä oli silti conin paras uusi peli - oikea superraskas gamer's game.

Pitääkseni testauksen maun suussa annoin päivystyshommeleiden jälkeen aikaa Tikalille, jonka jymy-r oli kirpparilta 2,5 eurolla napannut. Ei hassumpi löytö. Ensinnäkin peli näytti ulkoisesti oikein viihdyttävältä ja toisekseen toimi erinomaisesti. Tikal muistuttaa Carcassonnea siinä mielessä, että todennäköisesti se on parhaimmillaan kaksinpelinä. Nyt pelattiin kolmestaan anselmin ollessa mukana, ja anaalihalvaus hyydytti peliä välillä aika tavalla. Ensi kerralla sitten ehdottomasti kaksinpelinä.

Jottei ihan pelkästään kevytpeleillä reissua puskettaisi läpi, pullisteltiin jymy-r:n ja timon kanssa kolomestaan alkuperäinen Through the Ages. Vajaan viiden tunnin väännön jälkeen päähäni painettiin mualiman piällysmiehen kukkaseppele. Nuo kukat poimittiin puhtaalla sotilaallisella voimalla timon kulttuuripuutarhoista, kun juuri sopivasti viimeisellä kierroksella sota raivosi välillämme aiheuttaen 36p svingin meikäläisen suuntaan. Nousin näin voittoon jymiksen ohi timon jäädessä kolmanneksi. Nyt toisella pelillä TtA oli vielä entistäkin parempi kokemus, josta löytyi entistä enemmän strategista syvyyttä. Ehdoton hitti, mikäli vain on aikaa pelata.

Joku saattaisi olla moisen väännön jälkeen väsynyt (ja niinhän myö oltiinkin) mutta silti timon kanssa pelattiin erä Memoiria. timon Saksa näytti aluksi vyöryvän Ranskalaisten vastarintalikkeen ylitse mennen 3-0 johtoon. Puntit kuitenkin tasoittuivat 3-3:een, minkä jälkeen käytiin muutama todella eeppinen kierros, joiden aikana molemmilla oli mahis ratkaista taistelu edukseen. Tällä kertaa Saksa oli kuitenkin taidokkaampi vieden voiton.

Memoirin aikana mazikainen kävi vittuilemassa, että heittäkää moinen Yatzy mäkeen ja pelatkaa oikeita pelejä (ehkä viitaten ASL:iin). No, seuraavaksi pelitasolle pääsikin legendaarinen Space Crusade. mazikainen valittiin dungeon masteriksi, riku pelasi Sky Terminatoreita, poppatohtori Avaruusjutkuja (Space Judges) ja meitsi Blood Angelseita. Otin pojille kaikki mahdolliset lähitaisteluvehkeet matkaan, sillä halusin väkisellä lähikontaktia. Siinä vain kävi silleen, että kjuu ja poppis putsasivat käytävät plasma- ja ohjusvehkeillään sen verran tehokkaasti, ettei mulle jäänyt muuta mätkittävää kuin poppatohtorin squadi. Harmikseni johtaja karkasi takaisin emäalukseen ja raportoi esimiehille tekosistani, mistä seurasi mulle piiskaa ja kotiarestia.

Tällä setillä saavutettiin kellotaulussa aika 03:00, joten oli sopiva hetki lähteä koittiin ja nukkumapuuhiin. Väkeä jäi kuitenkin vielä kohtuullisen paljon pelaamaan. Lauantaina ei yllättävästi kokonaisuutena tainnut olla aivan samanlaista tungosta kuin perjantaina mutta olisiko johtunut perjantai-illan MtG-turneesta. Eipä silti, porukkaa oli aivan lauantainakin riittämiin.

Sunnuntai 10.1.2010:
Voi kun uni maistui sen verran hyvin, ettei Lukemalle enää taipunut kun edessä oli vielä ajomatka Raumalle. Kotioloissa kuitenkin vielä yksi Carcassonne: Huntteri pelailtiin anselmin kanssa, mistä kirjattiin voitto selmalle.

Vuosikatsaus 2009

2010-01-05T20:49:00.001+02:00

Vuoskymmen vaehtu ja sitä rattaa. Tässä voisi ensin kirjata viime vuoden lopun pelailut ja sitten käydä läpi viime pelivuosi ja oikeastaan samoin tein vuosikymmen ja tsekata missä mennään. Tälleen voi jo pohjustaa tulevaisuuteen perinteikkään vuosikymmenkatsauksen.

Vuodenvaihteen kovimmalla käytöllä on ollut For Sale, jota välipäivinä ja Uuden Vuoden kännipäivinä yhtäläisesti hakattiin maijan, ellun, ellan, merkun, jannen, sumon, adi, tumpun, jymy-r:n ja tombon kanssa. Kaverit kehuivat jopa hyväksi peliksi, kun on helppo tajuta eikä kestä pitkään (ehoton edellytys pikku hönössä).

Ainut kinkumpi tappaus oli Kärmeksessä kuulan ja timon kanssa pelattu Through the Ages. tainio varotteli etukäteen, että kannatta ottaa evästä ja varata aikaa niin ettei ole minnekään kiire. En täysin uskonut vaan aattelin reipan 4h kyllä riittävän kolminpeliin (todellisuus=5h30min). Onneksi ei ollut mikään mahoton kiire mihinkään, mutta nälkä tuli sikäli mikäli kuin kynsien jyrsimiseltä jouti ruokaa ajattelemaan. Meikä tietysti lähti panostamaan kybällä armeijaan siinä sivussa parhaani mukaan tiedettä kehittäen eikä lainkaan huonompi ratkaisu ollut. Tappelin nimittäin voitosta aivan viime metreille asti. Voittaminen vain olisi vaatinut jossakin pelin vaiheessa yhden lyönnin enemmän kuulaa kohti. timon kyllä nuijin, ryöstin ja raiskasin aika tyydyttävästi. Mutta-mutta, sotiminen ei ole kulttuuria eikä fysiikka taidetta, joten kuula vei voiton.

Through the Ages on täysin maineensa veroinen erinomaisena sivilisaatiopelinä. Vaihtoehtoisia voittostrategioita on monia mutta pelkästään yhteen juttuun keskittymisellä ei pärjää - tasapainoinen paketti on koitettava saada kasaan. Peli samalla ohjauu itsestään varsin mukavasti, sillä yksikin sotilasvaltio aiheuttaa välittömän kilpavarustelun, minkä jälkeen kaikki onkin taas tasapainossa. Tykkäsin myös kartattomuudesta ja korttivetoisuudesta. Näin ei oma peli ole liikaa sidottu aloituspaikkaan ja naapureihin. Vaikea näin yhden pelin perusteella keksiä mitään isompaa valittamista.

---

Koska viime vuonna julkaistuja pelejä en kuitenkaan niin hirvittävää kasaa päässyt testamaan, Vuosikatsaus 2009 koskee pelejä, joihin sain ensikosketuksen tai sitten käytännössä ovat saaneet peliaikansa nimenomaan viime vuonna.

Kunkku (paras):

Twilight Struggle

Paskiainen (huonoin):

Colonia

Ravuri (ajallisesti eniten pelattu):

Agricola

Prinsessa (kova kaipaus):

Through the Ages

Ritarit (luotettavat):

Le Havre, Power Grid

2009 on yllä olevasta listasta päätellen ollut mainio pelivuosi, sillä suurin osa sijoittuu myös TopKymppiini. Siitä huolimatta Memoir '44:n syrjäyttäjää listan kärjessä ei löydy.

Muuta mainittavaa viime vuodesta voisi olla Rauman pelikerhon käyntiin potkaiseminen. Vakiporukkaa jo jonkin verran paikalla pyörii mutta varianssi kävijämäärissä on aika suurta. Vakkarinaamojen määrän kun saisi suunnilleen vielä tuplattua, niin tulevaisuus olisi melko hyvissä kantimissa. Siinäpä onkin tavoitetta tulevalle vuodelle. Mitäs muuta sitä odottaisi vuodelta 2010... Pelimaku on pikku hiljaa jalostunut ja nyt tekisi ennen kaikkea mieli paneutua muutamiin jo erinomaisiksi todettuihin peleihin. Testipenkkitavoitteiksi voisi kuitenkin laittaa 18xx-sarjan, jonkin raskaamman sotapelin sekä BGG:n TOP-20:stä vielä testaamatta olevat 6 peliä. No noissa kuudessa pelissä (Brass, War of the Ring, C&C Ancients, Battlestar Galactica, Paths of Glory ja Hannibal: Rome vs. Carthage) onkin sopivasti sotaa, joten kaksi viimeistä tavoitetta saa helposti täytettyä yhdellä sipasulla. Niin, ja ehdoton tavoite jo alkuvuodelle on saada Space Hulkin napit maalattua ja peli viimeinkin pöytään.

---

Entäs sitten vuosikymmen? Joskus alkupäässä tuli pelailtua Carcassonnea mutta into ei vielä siitä syttynyt. Käytännössä aloitin totisemman lautapeliharrastuksen 2000-luvun puolivälin paikkeilla opiskelijakavereista koostuneessa peliporukassa. Sisäänheittopelinä oli niinkin hyvä porttipeli kuin Illuminati, jota pelattiin ilta toisensa jälkeen koko opiskelujen ajan =) Siitä samalla Catanin ja Cayluksen kautta lähdettiin laajentamaan kaikkiin mahdollisiin suuntiin ja aikamoisia paskahazardeja sitä alkumatkalle mahtuu (mm. Fluxx ja Maelstrom). Kärmeksessä tutustuin sitten organisoidumpaan pelaamiseen ja nyt sitä sitten ollaan Raumalla ja koitetaan kavereiden kanssa itse leikkiä pelikerhoa. Samalla lahjoittelen BGG:lle rahaa sekä tuhlaan sitä lähettämällä pelejä tuntemattomille ihmisille toiselle puolelle maailmaa. Hullun puuhaa sanois joku. Saapa nähä menneekö vieläkin hullummaksi tulevaisuus...

Joulupukki kävi

2009-12-25T12:32:00.008+02:00

Joulunaluset meni perinteisesti kaikenlaisen häsläyksen merkeissä, joten pelattua tuli vain mitä ehti.

Rauman kirjastolla testailtiin viidellä pelaajalla Agricolan Farmers of the Moor -lisuri, joka näin neitsytmatkan jälkeen ei peliä ainakaan pahentanut. Oikeastaan meikäläisen mielestä kyseessä on varsin hyvä lisuri, sillä peliin tulee kaikenlaista uutta tekemistä eikä pelkästään uusia kortteja. Vaikka Agricola lisurin myötä monimutkaistuukin, muuttuu se kuitenkin ehkä kilpailumielessä helpommaksi, sillä lisääntyneen tekemisen myötä on helpompi tahdittaa oma peli eri vaiheeseen muiden kanssa. Näin ei ole jatkuvasti samaan aikaan kilpailemassa samoista resursseista ja toiminnoista muiden kanssa. Mutta yhteenvetona: Jos Agricolaan ylipäätänsä voi kyllästyä, Farmers of the Moor ruikkii Taika-Jimboa peliin.

Muita uusia pelejä ei sitten olekaan tullut testailtua ellei semmoiseksi lasketa anselmin Veraa, joka on sääntöuudistusten myötä ottanut melkoisia harppauksia eteenpäin. Hauskaa seurata sivusta miten toisen ihmisen peliprojekti etenee, ja tulee siinä sitten itsekkin mietittyä pelejä vähän tarkemmin. Edellä mainittujen lisäksi on mikon kanssa sodittu Memoir-tantereella vähän päästä sekä paukutettu Dominionia, jonka mielekkyys riippu tosi paljon setupista. Lisäksi parin pelin edestä Carcassonne: Kivikautta ollaan oteltu.

Nostin kahdeksan järvilaattaa perätysten...

---

Tätä kirjoittaessa onkin Joulupäivä, mikä tarkoittaa sitä, että eilen ON SAATU PAKETTEJA!!! Eikä lainkaan huonoja paketteja Pukki tuonukkaan. BGG:n Secret Santa oli liikenteessä Teksasin malliin 1960: The Making of the Presidentillä ja Wallacen Rise of Empiresillä. Meiän oma Pukki luotti myös Wallaceen tuomalla Steamin ja siihen kylkeen For Salen. Aika jepsakkaa.

Kiltti poika...

Arkhamin Kauhu

2009-12-09T09:16:00.001+02:00

Viikonloppuun mahtui pelejä kelepo annos. Uusina testipenkkiin pääsivät Arkham Horror ja Carcassonne – Kivikausi. Tutummista peleistä peliaikaa saivat Memoir ’44, Dominion, Yspahan, Galaxy Trucker ja Power Grid.

---

Arkham Horror:

Pitkällisen odottamisen ja monen yrityksen jälkeen pääsin viime perjantaina kokemaan Cthulhun kauhun. Olin toki aikaisemmin tyypännyt tekelettä mutta loppuun asti saatettua peliä en vielä ollut päässyt kokemaan. Nyt nostan mikolle hattua kuuhun asti, kun hommasi pelin lisäosineen.

Ensimmäiselle matkalle mukaan lähtivät mikon ja minun lisäkseni maija ja hyrsky. Puolen tunnin jälkeen tilanne näytti aivan toivottomalta – hirviöitä ryömi Arkhamin kaduille joka kolosta ja portteja aukeili sinne tänne. Tässä vaiheessa saimme kuitenkin pari porttia sinetöityä ja yht’äkkiä alkoikin tuntua, että meillä on jopa mahkuja pysyä hengissä / järjissämme. Missään tapauksessa helppoa se ei ollut ja varsinkin meikäläisellä oli parikin kertaa kuuppa levitä, mutta onneksi pahimpien mörköjen kohtaamiseen löytyi rohkeutta viskipullosta ja Arkhamin mielisairaalassa oli aina tarvittaessa pehmeitä huoneita vapaana. Lopulta nelituntisen taistelun jälkeen muurasimme tarvittavan määrän portteja umpeen ja saatoimme huokaista… ainakin toistaiseksi.

Ensikommentteina sanottakoon, että Arkham Horror on pelimekaanisesti keskinkertainen mutta tarinana ja ajanvietteenä ykkösluokkaa. Ehdoton vaatimus onnistuneelle pelikokemukselle on vähintään yksi säännöt todella hyvin osaava henkilö sekä kertomukseen eläytyvä peliseura. Säännöissä on sen verran paljon muistettavaa ja häsmäisyyksiä, ettei 100% noboporukan kannata yrittää opetella lennosta sääntökirjaa selaamalla. Onneksi yksi säännöt hyvin taitava henkilö (=tässä tapauksessa mikko) voi kuitenkin opettaa pelin sen aikana tarinankerronnan lomassa. Myös englanninkielen taito on aika pakko olla hyvissä kantimissa.

Mulle ainakin pelin mörököllien kohtaaminen aiheutti sen luokan aivovaurion, että Arkham Horroria tekee mieli pelata lisää. Tässä vaiheessa BGG-arvosana: 9

---

Lauantaiaamun valkeudessa kirkkaimpana kimalsi pelipäivä Rauman kirjastolla. Itse heilahdin paikalle jo hyvissä ajoin setuppaamaan itsenäisyyspäivän kunniaksi Suomussalmen taisteluita (Memoir ’44). Tällä kertaa kävi niin ikävästi, että tikulla oli komennettavana Russkaja Stealth-mallia ollut T-34:n joka katosi jäljettömiin ja vei samalla jalkaväen turvaan motin keskeltä Suomussalmen pohjoispuolelta. Kun kapt. Mäkisen joukot tuhosivat idästä lähestyneen Neuvostoliiton 44. panssaridivisioonan, jäi voiton hakeminen Suomussalmen kirkolle linnoittautuneiden joukkojen tuhoamisen varaan. Ei ollut helppoa, kun murkulaa satoi taivaalta niskaan ja ryssien asemat olivat vankat sekä komentoyhteydet kunnossa. Seurauksena oli Suomen tappio.

Kirjaston muita pelejä olivat Yspahan ja Dominion. Näistä ensiksi mainittu on edelleen äyhäkkä paketti. Jälkimmäinen puolestaan on viimeisten pelikertojen perusteella selvästi nostanut statustaan meikäläisen silmissä. Tulee oikeastaan mieleen toinen parin viimeisen vuoden suosituimmista korttipeleistä – aluksi en tykännyt aivan mahottomasti mutta pikku hiljaa on peli alkanut löytää sijansa tämän pelaajan sydämessä.

Illalla vielä pikku seipäässä maria, maijan ja daven kanssa rekkailtiin galaksissa kunnon hirvipaistien päälle. Meni oikeastaan hämmentävän hyvin, kun reissujen aikana multa kosahti yksi ainoa pala irti aluksesta. Näköjään kannattaa vain suunnata tykit eteen ja pari sivuille sekä ottaa pyrstö täyteen suuttimia.

---

Seuraavana päivänä maijan kanssa otettiin valoisaan aikaan pari erää Carcassonne - kivikautta, jota tavoittelin SLS:n ketjuvaihdossa mutta löysin nyt sitten Raumalta myyjän. Muuten peli on perus Carcassonnea mutta peltojen pisteytys paljon loogisempi ja peli muutenkin monipuolisempi. Ainoa miinus tulee huonommasta ulkoasusta. Hienommilla graffoilla peli saattaisi saada originaaliin verrattuna pykälää korkeamman arvosanan. Mutta paras kokeilemistani Carcassonneista kuitenkin.

Sunnuntain itsenäisyyspäivän iltaa vietettiin Power Grideilemällä kuudella pelaajalla (maria, maija, dave, anselmi, juha, minä), ja olipa raskas kokemus. Peli stallasi heti kakkos-/kolmoskierroksilla täysin, kun kaikki yläpään voimalat työntyivät heti alussa markkinoille eikä kenelläkään ollut varaa niihin. Vastaavasti varallisuuden kartuttua, ei hyviä voimaloita enää ollut tarjolla. Omatkin mahikset voittotaisteluun murenivat näin alkumetreillä, kun odottelin ykkösvoimalan kaveriksi itselleni mukavaa kolmosta mutta peli tarjosi vain kalliita 5-7 tehoja. Ei oikein houkuttanut ostaa kahta ykkösvoimalaa mutta lopulta jouduin tähän nöyrtymään odoteltuani liikaa voimaloiden kanssa, kun samalla kuitenkin koitin pitää puoliani pelilaudalla. Neljän tunnin pelin jälkeen maria päätti lopettaa leikin rakentamalla 14 kaupunkiin, vaikka se samalla tarkoittikin sitä että hän jäi itse viimeiseksi. Ilman lopetusta peli olisi vielä jatkunut pitkään, sillä kaikki kaupungit olivat täynnä eikä Step 3 ollut aivan kulman takana. juha vei voiton tie-breakin anselmin edestä house rulella (vähiten CO2-päästöjä).

Nyt kun Gridiä on jo vähän useampi peli takana, on pelin yksi parhaista puolista (vaihtelevuus) osoittautunut kaksiteräiseksi miekaksi. Joillakin setupeilla peli vain tuppaa kestämään ja kestämään.

Pelaajan marraskuu

2009-11-28T13:02:00.004+02:00

Kootaanpas tässä nyt marraskuu yhteen pakettiin kerralla. Tässä välissä kun on ollut kaikennäköistä puuhaa ja menoa, niin blogipäivityksiä ei aivan äskettäin ole ehtinyt tekemään, vaikka pelaamiselle on kuitenkin aikaa löytynyt. Koska en nyt muista milloin ja kenen kanssa on tullu mitäkin pelattua, niin pistelläähään vähän ajatuksia pelatuista peleistä.

Yspahan:
Tämä tuli hommattua ketjuvaihdossa. Aikoinaan ekan pelin pelasin 2007 Ropeconissa ja siitä asti jäi peli mieleen pyörimään mukavan leppoisana ja erilaisena. Itse ainakin fanitan Yspahanin noppasysteemiä. Mielestäni tässä on kevyiden, 60min-pelien ehdotonta parhaimmistoa.

Tichu:
Tichun ostin puoliherätteenä, kun olin kuullut siitä paljon kehuja. En ollut kuitenkaan vaivautunut etukäteen tutustumaan peliin vaan ihan kylmästi nappasin paketin vain hyllystä kouraan ja marssin tiskille. Pakko on nyt myöntää, että hieman petyin sillä kyseessä oli periaatteessa täysin sama peli, jota 10 vuotta aikaisemmin Japanissa vaihdossa ollessa kaikilla välitunneilla pelattiin. Silloin peli nimi vain oli Daifugou. Pettymys koski siis sitä, että odotin jotain uutta ja mullistavaa eikä niinkään sitä että Tichu olisi huono peli. Päinvastoin. Tässäkin on vain vähän sama homma kuin Bridgessä, että aina pitäisi päästä saman parin kanssa pelaamaan.

Primordial Soup:
Olipa kova pettymys tämä alkukeitto. Teemansa ja ideansa puolesta äärimmäisen mielenkiintoinen mutta itse pelaaminen ei vain ollut hauskaa. Osasyyllinen voi tietysti löytyä käytössä olleesta lisäosasta, joka ainakin meikäläisen mielestä toi peliin aivan liikaa kortteja. Nyt kun kaikki olivat käytännössä aloittelijoita, kesti matsi aivan turkasen pitkään jokaisen vuorollaan pällistellessä papereita. Ehkä jos kaikilla olisi se 10+ peliä alla, voisi hommaan tulla vähän sitä mielekkyyttä.

Dominion - Kaukaiset rannat:
Tulipahan testattua yksi peli Dompan uusinta lisäosaakin. Aika mielenkiintoisia kortteja näytti olevan. Useamman pelaajan pelissä mm. Merirosvolaiva osoittautui aika eteväksi vehkeeksi. Vaan kyllä sitä kahden lisäosan myötä alkaa Dominionissa kortteja riittämään. Aika kätevästi näyttivät kuitenkin humerilla pysyvän järjestyksessä minigripeissä ja niiden avulla setuppikin oli helppo arpoa, kun vain nosteli laatikosta satunnaiset pussit pöytään.

Memoir '44:
Mualiman parrain peli ei petä koskaan =) Kolme tiukkaa matsia, joista tiukimmat käytiin jymy-r:n kanssa Saverne Gapissa. Oli muuten harvinaisen pirullinen maasto ylitsepääsemättömän vuoriston vuoksi. Tämä skenaario osoittaa todella hienosti mihin kaikkeen Memoirin pelisysteemi taipuu, vaikka hyvin kevyt onkin.

Pelailujen lisäksi BGG:n secret santa on liikkeellä. Itse pistin pakettia menemään itänaapurin suuntaan, mikä osoittautui melekosen kalliiksi. Venäjällä kun ei noita pelikauppoja liikaa näytä olevan, niin ostin sitten kaupasta erään junapelin ja laitoin postilaitoksen asialle. Pelkälle postitukselle tuli hintaa noin 27e, mikä paisutti kokonaisbudjettia 67%. Melekosta sanon minä, mutta tulipahan hyvä mieli.

Niin, ja koppasinpa Kuopion Anttilasta Menolippu-korttipelin mukaan, kun oli kohtuullinen halvennus päällä. 5,70e jäi pelille hintaa.

Hyvä Coni, sairas hevonen

2009-11-02T19:08:00.010+02:00

Viikonloppuna saapui se pitkään odotettu HelCon. En tosin päässyt paikalle kuin lauantaina ja sitten sunnuntaina pariksi tunniksi. Mukavasti ehti kuitenkin kaikenlaista testaamaan. Sikäli erikoinen testipatteri sattui kohdalle, että päälimmäisenä mieleen jäi lähinnä hevonpaska.

Colonia oli viikonlopun ehdoton luuska. Mikäänhän ei tässä ole varsinaisesti rikki, mutta pelaaminen ei ole hauskaa. Peli on mekaniikkakokoelma, joka on kuitenkin paljon vähemmän kuin osiensa summa. Eniten pelissä häiritsi se, että kaikissa vaiheissa toistetaan hyvin pitkälle samoja "vehkeet -> kaluihin"-konverttauksia. Ensin hankitaan laudalta resursseja (5 tyyppiä). Toiseksi resursseista tehdään tuotteita (5 tyyppiä). Kolmanneksi tuotteet shipataan, mistä tienaa eri maiden valuuttoja (4 tyyppiä). Rahalla sitten lopuksi hommataan voittopisteitä käyttäen juuri sopivaa valuuttaa. Kun pakettiin vielä lisätään aivan haitarista olevat paperirahat voin todeta, että tätä en tule enää koskaan pelaamaan. En ainakaan täyttä kuutta kierrosta - korkeintaan kolme ja silloinkin on pakko olla vähintäänkin kovassa kännissä. Kiitos kuitenkin kajasteelle, että jaksoi pelata ja selittää pelin runnulle, runnun emännälle, samille ja mulle. Niin ja sekin vielä: Pelattiin 3-4 tuntia ja loppupisteet olivat vaivaiset 18(runtu)-17(minä)-13(kajaste)-12(emäntä)-12(sami). Tuommoisen pyörityksen jälkeen olisin halunnut nähdä voittajalla ainakin 1 000 000p. BGG-arvosana: 2

Gonzaga oli toinen heikko hevonen. Pelin palikat muistuttivatkin nyrkkirautoja, mikä kirvoitti ainoat hymyt pelin aikana. Ehkä pelin heikkous on nimenomaan onnen ja kaaoksen yhteensovittaminen. Sinänsä minulla ei ole peleissä mitään satunnaisuutta ja kaaosta vastaan, sillä tykkäänhän minä esim. Memoirista (satunnainen, vähän kaaosta) ja Fist of Dragonstonesista (kaaosmainen, vähän satunnaisuutta). Mutta yhdessä näistä muodostuu peli, jossa onneaan/muita pelaajia ei voi yrittääkkään hallita. Gonzaga ei nyt ole mikään ääriesimerkki tästä mutta uskoisin, että peli olisi paljon parempi jos pelattavan palikan saisi valita ja samalla tulisi bidattua vuorojärjestyksestä. Näin peliin muodostuisi huomattavan paljon syvempiä strategisia tasoja. Tällä hetkellä Gonzaga on vain taktisen tason "Go with the Flow"-viritys. Mielenkiintoisena sivuseikkana voisi muuten mainita, että pelin suunnittelija Guglielmo otti minuun geekmailin kautta yhteyttä pian sen jälkeen kun olin reitannut ja kommentoinut pelin. Muutaman meilin mittaisesta kirjeenvaihdosta selvisi, että testivaiheessa tuota meikäläisen pohtimaa house rulea oli myös mietitty mutta siitä oli luovuttu laajemman perheyleisön toivossa. Kiitokset kajasteelle myös tämänkin pelin esittelystä. Lopputulokset 85(emäntä)-83(minä)-82(runtu)-57(kajaste). BGG-arvosana: 5

Neuroshima Hex: Duel pääsi conipeleistä alimmalla arvosanalla kelvolliselle osastolle. kuulan kanssa otettiin erä lauantaiyön sydämessä. En ole perus Neuroshimaa pelannut mutta ainakin Duelista mulle tuli mieleen joku heksashakki scifi-teemalla ja monimutkaisemmilla säännöillä. Ja tätähän peli periaatteessa onkin. No ei siinä mitään. Ei erityisiä heikkouksia muttei nyt mitenkään eirtyisesti jäänyt mieleen muuten kuin, että ihmeellisen reilusti voitin 20-2. BGG-arvosana: 6

Sit päästäänkin HelCon TOP-3:een:

3. sija - Ubongo 3D

Tykkään perus-Ubongosta pelin erilaisuuden ja puzzle-luonteensa vuoksi. Perusversio on kuitenkin turhan helppo jo pienen harjoittelun jälkeen mutta homma kyllä totisesti korjaantuu 3D-version myötä. Ei ainakaan mulla aivot vääntyneet yhdellä pelillä vielä kolmeen tasoon ja vähintään puolet helpoistakin laudoista jäi ratkaisematta. Varmasti mut saa houkuteltua jatkossakin mukaan peliin. Ainoat pienet miinukset tulevat kömpelöstä setupista ja isohkosta lootasta. Tämä oli myös ainoa, joka jäi todella kaivelemaan, kun ei peli oikein sujunut. kajaste sen sijaan ei olisi halunnut pelata mutta kyykytti veljeään ilaria, minua ja tommia mennen tullen. BGG-arvosana: 7

2. sija - Wings of War Deluxe Set

Ainoa Helcon peleistä, jota ei ole julkaistu vuonna 2009. Tällä kertaa vanha kaakki näytti kuitenkin jaksavansa edelleen kyntää. Säännöt ovat helpot ja pelaaminen hauskaa. En tosin varmasti suosittele yhdenkään sääntöfriikin tai pelit kovin tosissaan ottavan ihmisen kanssa pelaamaan. Matsin aikana lentokoneet siirtyvät väkisinkin aina silloin tällöin millin pari eikä liikuttaminen tai kantaman mittaus varmasti mene koskaan mikromillilleen oikein. Onneksi peliseuraksi eksyneet iraklis, hannu ja sin nombre hombre olivat sopivan rentoja tyyppejä. Oma lentoni päättyi pöydältä ulos ajatumiseen. BGG-arvosana: 7

1.sija - Factory Manager

Friedemannin uusin vihreäverinen ori oli jo ennen conia ehdottomalla testilistalla. FM pääsi pöytään jopa kaksi kertaa. Ensiksi lauantaina ellanopun, tryytyn ja pillarin kanssa ja sitten sunnuntaina Turun simppojen siirtolan, jaarisen ja runnun kanssa. Lauantaina minä nyyppänä tein setupin, joka oli tuskainen mutta selkeän apulapun kanssa helppo. Peliin lähdin ilman sen kummempaa strategiaa keskittyen pelkästään taktiseen pelaamiseen. Ihan kivasti se menikin ja peli loppui juuri sopivalla hetkellä, kun muut olivat painelemassa rahassa ohi mutta mun alkupelissä haettu kaula riitti. Loppupisteet olivat 240(meitsi)-227(ryytty)-207(ellanoppu)-206(pillar). Ensimmäisen pelin jälkeen jäi päällimmäiseksi hieman pettynyt fiilis, kun olin odottanut jotain todella hienoa. Peli toimi, pyöri ja sitä oli kiva pelata mutta tietty jännitys ja vuoroangsti kuitenkin puuttui.

Sunnuntain FM-erässä ei peli luistanut omalta osaltani aivan yhtä hyvin, kun pelasin toisen kierroksen heikosti. Loppupisteet olivat 242(siirtola)-217(minä)-210(jaarinen)-206(runtu). Toisen pelin jälkeen tuli mieleen, että on yleisesti ottaen hieno idea käyttää voittopisteitä myös resursseina. Eli tässä tapauksessa rahalla rakennetaan omaa myllyä mutta samalla rahalla myös peli voitetaan. Tulee tiukkoja valintoja. Hienoa on myös noin tuntiin puristettu peliaika. Ei löydy montaa peliä, jotka tarjoavat saman sisällön samassa ajassa.

En nyt vielä näillä näytöillä omaan hyllyyn ole Factory Manageria hommaamassa ellei nyt sitten halua tuommoista tunnin aikaslottiin sopivaa pakettia mutta todella mielellään tätä pelaa. Pelattiin tosin molemmat pelit ehkä hieman väärin mutta se selvinnee tässä ennen seuraavia pelikertoja. Ehkä näen tässä jo tiettyä kaavamaisuutta, minkä vuoksi pelkään FM:n kokevan Endeavorin kohtalon ja jäävän lyhytikäiseksi mutta kahden pelin jälkeen ei vielä pysty sanomaan. BGG-arvosana: 7 (potentiaalinen 8, jos todellakin pelasimme väärin ja korjatuilla säännöillä peliin tulee enemmän angstia)

Vihdoinkin

2009-10-18T11:53:00.008+03:00

Kuluneella viikolla on pelattu niin BSW:ssä, Rauman kirjastolla kuin kotipelejäkin.

---

Ensin keskiviikkona eksyin EM-kisoihin treenaavien pillarin, tryytyn ja petrin kanssa kanssa samaan Power Grid-pöytään BSW:ssä. Pelasimme kaksi peliä EM-kisasetupilla, jossa Saksan kartalla kaksi pohjoisinta aluetta ovat poissa käytöstä.

Ensimmäisessä pelissä ostin hybridivoimalan 2 fuel -> 1 sähkö ja aloitin Ruhrista kahdella tönöllä. petri tuli neljäntenä kylkeen myöskin kahdella. Muutaman kiesin jälkeen peli sitten stallasi tyypilliseen tapaan 2-vaiheen rajalle, kun pakasta ei noussut kunnon voimaloita eikä kukaan halunnut aloittaa seuraavaa vaihetta. Olin ok-asemissa vuorojärjestykessä ensimmäisenä odottelemassa, että pääsisin halvimmalla laajenemaan. tryytty kehitteli kuitenkin hirmu hämyn hoardamaalla polttoainetta, joten ajattelin hänen aloittavan seuraavan vaiheen ja menin rakentamaan yhden tönön. Kun hän ei sitten laajentanutkaan, oli tällä se seuraus, että tipahdin vuorojärjestyksessä toiseksi ja menetin halvat alueet. Kun lisäksi voimalamarkkinat tekivät tepposet ja jättivät mut kapasiteetissa jälkeen, jäin viimeiseksi tryytyn viedessä voiton.

Uusintaerään lähdin sillä mielellä, että nyt ei kapasiteetista peli ainakaan jää kiinni. No eihän se jäänytkään, kun huusin jo hyvissä ajoin tosi hyvin voimaa. En kuitenkaan malttanut pitää päätä kylmänä vaan ostelin jatkuvasti polttoainetta varastoonkin, millä oli se seuraus, että laajenemishetkellä mulla ei ollut tarpeeksi rahaa. Tulot jäivät näin huomattavasti pienemmiksi kuin olisi ollut mahdollista tuolla kapasiteetilla. Lopulta petri lopetti pelin voittoon. Me muut kolme tie-breakasimme kakkostilaa, joka meni tryytylle ja mulle jäi kolmas paikka.

Opettavaiset kaksi peliä olivat.

---

Lauantaina oli Rauman kirjaston pelipäivä, joka nykyisellään pyörii joka viikko. Startti päivään oli todella hidas, sillä ensimmäiseen 20 minuuttiin paikalle ei ollut tullut muita kuin maija ja minä. Pingwiniä siinä sitten liu'uimme yhden erän. Toiseen erään arikin jo tuli mukaan. Reilun puolen tunnin jälkeen jukka ja hembbakin ilmestyivät paikalle, joten oli Puerto Ricon aika. Pelin aikana anselmi soitteli ja pakkohan sitä oli naljailla, että kerrankin pelaamme hänen suosikkiaan ja silloin hän ei edes ole paikalla. No, juoksujalkaahan se herra sieltä sitten saapui seuraavaa erää varten. Alkulämmin oli ilmeisen hyvä, kun anselmi pesi kolostaan esiin kaivautuneen vesan ja meikäläisen mennen tullen muiden pelaillessa sillä välin MtG:tä. Kirjaston mentyä kiinni kävin itsekin vielä jukan luona yhden erän Magickia ottamassa lainapakalla.

---

Eilisen illan ja samalla viikon pihvi oli kuitenkin Twilight Struggle anselmin kanssa. Halusin taas välttämättä pelata USA:lla, sillä olin jo niin monta kertaa ottanut kuonoon että vaihtaminen olisi tuntunut luovuttamiselta.

Early War meni tyypilliseen tapaan neukkukomennossa. Olisi voinut mennä vielä paljon pahemminkin, sillä pelasin alkusetupissa/1. headlinessä todella riskillä. Mulla oli nimittäin käsi täynnä 1 ja 2 opsin kortteja lukuunottamatta 4 opsin Red Scare/Purgea. Tästä huolimatta pelasin Länsi-Saksaan jo setupissa 4 influencea sekä Red Scare/Purgen headlineen toivoen, ettei anselmilla vain ole Blockadea* kädessään (=US poistaa kaiken influencen Länsi-Saksasta, ellei heitä pois 3+ Opsin korttia). Tällä kertaa riskipeli kannatti. Kun anselmi ei myöskään ensimmäisellä vuorollaan coupannut missään, couppasin itse heti puolestani Lähi-Idässä aiheuttaen defconin laskemisen. Näin varmistin, ettei Euroopan vaa'ankielivaltioihin kuuluvassa Italiassa ainakaan vähään aikaan coupattaisi USSR:n toimesta. Italia on nimittäin todella helposti napattavissa, eikä sen takaisin valtaaminen ole helppoa defcon-levelin laskemisen vuoksi.

Pahimmillaan taisin olla noin 15p perässä ja Mid Wariin lähdettäessä ero oli jonkusen pisteen pienempi. Tässä vaiheessa eletään pelissä aika kriittisiä hetkiä, sillä poistopakka on sekoitettu uudelleen 3. turnilla ja mikäli sieltä jokin kriittinen Early Warin pisteytyskortti nousee lyhyen ajan sisällä kahdesti peräkkäin, voi swingi olla todella iso. Tällä hetkellä tuntuu, että tämä onkin ehkä nyt ainoa kohta, jossa tuurilla voi olla ratkaisevan iso merkitys. Eilen niin ei kuitenkaan käynyt vaan USA pääsi Etelä- ja Keski-Amerikan avulla peliin mukaan.

Mid Warissa ja juuri hieman ennen sitä USA:lla tuntuu olevan erityisen hyödyllistä edetä Afrikassa ja Keski-Amerikassa suht' nopeasti napsien stability-1 valtioita kontrolliin. Näin dominationiin oikeuttavan jalansijan saaminen muodostuu NL:lle huomattavasti kalliimmaksi. Toki sama pätee toisinpäinkin mutta USA:lla on lähtökohtaisesti paremmat edellytykset onnistua Etelä-Afrikkaan ja Panamaan setupattavien influence-pisteiden ansiosta. Todella kiero NL-pelaaja tosin saattaisi coupata molemmat maat itselleen jo Early Warin alkukierroksilla.

Yhden hienon liikkeenkin onnistuin tekemään: Viritin ensin Bear Trapin* (=USSR:n täytyy kortin pelaamisen sijaan omalla vuorollaan discardata 2+ opsin kortti ja heittää nopalla 1-4, mikä jatkuu jokaisella vuorolla kunnes onnistuu). Kun anselmi jäi ansaan, pelasin How I learned to stop worryingin* (=aseta defcon mille tahansa tasolle) ja asetin defconin viitoseen. Koska NL joutui vielä seuraavallakin kiesillä discardaamaan kortin, pääsin vapaasti tekemään sotilasoperaatioita Euroopassa, minkä ansiosta ajoin sosialistit pois sekä Ranskasta että Itä-Saksasta. Ja kas kummaa... yht'äkkiä Eurooppa olikin putossa minun syliini. Toki mulla oli tuuria rolleissakin mutta hieno oli korttikombokin!

Neuvostoliitto johti kuitenkin peliä vielä Mid Warin lopussa mutta enää vain parilla pisteellä. Tilanne laudalla oli Euroopan operaatioiden myötä muuttunut merkittävästi. Onnistuin myös pitämään kommunismin suurimmaksi osaksi pois Amerikoista ja Late War näyttikin olevan toivoa täynnä.

Late Warin toisella ja samalla koko pelin toiseksi viimeisellä turnilla olin 4p voitolla ja lisäksi mulla oli selkeä domination Keski-Amerikassa, Euroopassa ja Lähi-Idässä sekä control Etelä-Amerikassa. Afrikka ja Aasia olivat menossa suunnilleen tasan. Ainoastaan Space Racessa olin selkeästi jäljessä, kun keskisodassa Sojuzit veivät monen monta kivaa korttiani kuuta kiertävälle radalle. Tässä vaiheessa anselmi nosti käteensä kolme pisteytyskorttia juurikin pahoista alueista ja päätti luovuttaa. Olisi mulla ollut myös kädessä Wargames (=anna vastustajalle 6VP ja lopeta peli), joten yksikin aluepisteytys olisi riittänyt minulle jos vain olisin saanut siitä vähintään 3VP:tä.

Mitä pelin jälkeen keskusteltiin, niin 6,5h tuntui melko pitkälle ajalle. Ruokaa ja brandya täytyy varata kunnon satsi. Nyt meillä oli vain brandya. Varmasti peli menisi nopeammin, jos ei kortteja tarvitsisi niin tarkkaan ta-va-ta mutta sama homma se on kaikissa peleissä. Nukkumaan mennessä tuli mieleen hauska idea vanhasta kunnon shakkikellosta, joka sopisi erityisen hyvin teemaankin.

Twilight Strugglen tuuripitoisuudesta nillittäminen on mun mielestä vain yhdessä kohdassa täysin aiheellista - aikaisemmin mainitsemani pisteytyskorttien nouseminen poistopakan reshufflen jälkeen. Noppatuuri on ehkä vähän rajatapaus. Pelissä heitetään sen verran vähän noppaa, että tuuri ei välttämättä ehdi tasautumaan. Toisaalta samalla noppaa heitetään sen verran vähän, ettei se yleensä ratkaise peliä. Käsikorteilleen ei tietenkään voi mitään, mutta paskan määrän voi aina yrittää minimoida ja tätäkin sitten pa(s)kan oppimisen myötä on helpompi hallita.

Kyllä minä tykkään mutta täytyy tosissaan jatkossa harkita tuota shakkikelloa. Mutta ennenkaikkea... VIHDOINKIN pääsin voiton makuun!

Talvikauden toinen viikko

2009-10-11T19:42:00.005+03:00

Kirjoituksen alkupuolella on muuta juttua. Rauman pelikerhon talvikauden toisen pelikerran raporttia sitten jälkipuoliskolla.

---

Kiirettä pitää ja kalenterissa kaikki vapaa-aika alkaa jo olla tarkkaan kulutettua treenien, korispelien ja valmennuksen parissa. Ihme ja kumma, mutta yllättävän paljon näihin väleihin mahtuu myös lautapelejä, kun vain päättää niin. Mutta ehkä se johtuu siitä, että töiden ja treenien jälkeen itelle se on samanlainen tapa rentoutua kuin jollekin toiselle telkkarin kattominen.

Tämän hetken ehdottomasti kuumin peli on Twilight Struggle, jossa anselmin kanssa on matsi kesken ja hyrskyä vastaan tuli (taas) otettua nenään. Olen itsepintaisesti pelannut USA:lla ja koittanut oppia virheistäni. Ehkä jotain kehitystä on jo tapahtunutkin, kun pelit alkavat olla jo huomattavasti tasaisempia ja hiukan paremmalla pullalla tuloskin voisi olla erilainen. Mutta en minä silti edelleenkään hommaa tunnu oikein handlaavan. Tästä huolimatta TS:n reittaus on geekissä noussut alkuperäisestä seiskasta kasin kautta ysiin, sillä mitä enemmän peliä pelaa sitä paremmalta se tuntuu. HOTHOTHOT!

TS ei ole ainut pöytään päätynyt sotapeli vaan myös Memoir '44 on saanut peliaikaa - tosin vain yhden skenun verran. Väännettiin Sturmführer manfredin kanssa Kuopiossa varsin tiukka Omaha Beachin maihinnousu, joka päättyi harvinaiseen jenkkien voittoon 6-5. Ratkaisuksi muodostui vasemmalla sektorilla olleiden sakutykkien tuhoutuminen 1-3 tilanteessa, minkä jälkeen jenkit pääsivät läpi ja selustaan. Tämäkin on toinen peli, joka vaan tuntuu paranevan pelikertojen myötä. Memoir tosin sai jo alunperinkin arvosanan 10.

Suuri apu peliajan löytymiseen on tietysti BSW, jossa tähän asti tullut lähinnä Power Gridiä hakattua. Monista peleistä juuri PG tuntuu soveltuvan nettipeliksi täydellisesti, sillä kone hoitaa laskutoimitukset/kirjanpidon automaattisesti, mikä nopeuttaa peliä valtavasti. Nelinpeli menee helposti 45 minuuttiin normaalin 90-120min sijaan. Gridissä ei myöskään tarvitse pyöritellä laattoja tai hahmotella geometrisia kuvioita, joten käyttöliittymä ei potki vastaan. Peliseura on tietysti ollut enimmäkseen randomporukkaa, joten tasoa ei voi sen kummemmin kommentoida, mutta aika mukavasti matsit on menneet. Edellisessä blogimerkinnässäkin mainitun pelin lisäksi on tullut kolme muuta erää pelattua ja saldo on tällä hetkellä 3 voittoa ja yksi kakkostila.

Kerran harhauduin BSW:ssä lisäksi pelaamaan kj:n ja fracton kanssa Saint Petersburgia, jota aikoinaan kokeiltuani pidin melko kuivana pelinä. No ei se mielipide siitä nytkään muuttunut mut kyllä tätä edelleen mielummin pelaa kuin on tekemättä mitään.

---

Sitten Rauman pelikerhon raporttia eilisistä kirjastopeleistä:

Kävijämäärässä oli aika mukava parannus aloitusviikonloppuun verrattuna, kun nyt paikalle eksyi noin tusinan verran pelaajia. Siinä saikin sitten jo useamman rinnakkaisen pelin pyörimään. Itse aloitin heti uusina naamoina pakalle tulleiden veljesten, samin ja tonin, turmelemisen johdattelemalla heidät Race for the Galaxyn saloihin (onneksi anselmi ei ollut lähistöllä, sillä hän olisi varmasti koittanut estää Galaksirallin leviämisen). Mukaan kilpajuoksuun ryhtyivät kaide ja eero, joka vähän myöhässä saapuneena joutui tyytymään todella pikaiseen 30 sekunnin sääntöselitykseen. eeron onneksi hän sai aloitusmaailmaksi Spartan ja käteen vielä pari muikeaa militarykorttia, joten strategia oli alusta asti selvillä. Ja millä tavalla tuo strategia onnistuikaan. Itse myllytin ihan kivasti noveltygoodseilla ja Galactic Trendsetterillä Consume-2x-strategiaa 6-8p kierroksessa, mutta koska kukaan muu ei kuluttanut, pooli ei tyhjentynyt riittävän nopeasti. Näin eero sai tarpeeksi aikaa kerätä Rebel-maailmojen lisäksi kolme militarylle tärkeää 6-develiä pöytään ja päättää pelin voittoon.

Kun pääsimme lopettamaan, juhli samaan aikaan toisessa pöydässä maija Stone Agen voittoa. Kovimmin tuuletti kuitenkin pauli, joka oli erityisen muikeana päihitettyään arin. Tässä pääsikin sitten sopivasti vähän sotkemaan porukoita. pauli ja tonppa liittyivät eeron ja meikäläisen pöytään kalastamaan Pingwiineille ruokaa, kun muut rupesivat ensin Bock Rockia ja sitten MtG:tä läiskimään. Mukava filleri toi Pingwin. Mun kokemus oli jautaa ja nappasin muutaman kalan erolla voiton.

Pikakalastuksen jälkeen Pingwiini-porukalla vedimme taljat lanteille ja laitoimme kivikeihäät tanaan, kun päivän toinen Stone Age -erä alkoi. Kahden viikon takaiseen peliin verrattuna meno oli vähän erilaista, kun kortit tekivät todellä hyvin kauppansa. Muutaman kierroksen jälkeen pystyikin jo ennakoimana pelin päättyvän korttipakan tyhjenemiseen ja tiesi mihin panostaa. Oma tulos parani aika mukavasti ja onnistuinkin voittamaan 163 pisteellä. eero oli kakkonen nitistäen paulin niukasti yhdellä pojolla 144-143 ja sekös paulia kismitti.

Talven avaus

2009-10-01T20:20:00.007+03:00

Rauman lautapelikerhon talvikausi avattiin viime viikonloppuna, kun siirryttiin takaisin kirjastolle. Avaus ei nyt ollut mikään älytön yleisömenestys mutta peleihin riittävät 5 pelaajaa saapui kuitenkin paikalle.

Ylikansoituksesta huolimatta ensimmäisenä pelinä halusivat kaikki pelata Stone Agea, jonka ari oli aiemmin viikolla hommannut. Siinä sitten maria ja vesa pelasivat tiiminä, paulin, arin ja meikäläisen ollessa omillamme.

Ensimmäinen ajatus oli "Täähän on Taivaan Pilareita!" mutta pian selvisi, ettei nyt aivan kloonista ollutkaan kyse. Ukkoja pistetään kyllä samalla tavalla töihin mutta sitten heitetäänkin yhtä noppaa jokaista työläistä kohden. Erityinen oivallus pelissä tuntui olevan se, että noppatulos jaetaan aina eri luvulla riippuen resurssista, jota yritetään saada. Lisäksi työkaluilla pystyi noppatulokseen vaikuttamaan, mikä vähensi suuresti noppatuurin merkityksen tuntua. Hieno nähdä noppapeli, jossa onnensa voi kuitenkin itse hyvin pitkälle hallita. Muuten Stone Age on periaatteessa perus "kerää resursseja - muuta ne pisteiksi" -myllytys. Noppamekaniikka on kuitenkin tämän pelin pelastus, mikä nostaa teoksen keskivertopyörityksen yläpuolelle.

Voiton vei tietenkin ari - kuinkas muutenkaan.

ari vastasi myös seuraavan pelin pöytään nostamisesta, kun vuoron sai Endeavor. Kesäkauden päättäjäisissä tätä tuli testattua ja tuolloin lopputunnelmaksi jäi pelko, että peli alkaisi kovin äkkiä toistaa itseään. No niinhän siinä nyt kävi jo toisella pelillä. Kaikki uutuudenviehätys oli kadonnut ja kovin tutunoloiselta peli tuntui. Ei sillä, että Endeavor olisi huono mutta opeteltavaa ei nyt niin mahottomasti ole. Eli kyllä tätä edelleenkin kohtuu mielellään pelaa mutta niin joo niin... Toki paransin edellisestä pelistä ja nappasin voiton.

Kun ari oli vauhtiin uusien pelien esittelemisessä päässyt, niin päivän kolmaskin ja samalla viimeinen mättö oli arin kolmas uutuushankinta Bock Rock. Kiva nopea tikkifilleri, joka menee hyvin pitkälti samaan kategoriaan Coloreton ja 6nimmtin kanssa. Pitää toki vielä päästä enemmän pelaamaan, jotta pystyy sanomaan, kestääkö Pukkikivestely kulutusta yhtä hyvin.

---

Muuten tässä on useampi erä tullut Reiskaa pelattua mm. mariaa, hyrskyä ja maijaa vastaan. Meikäläisen tilasto hyrskyä vastaan muuttuu peli peliltä vain kammottavammaksi, kun mikään ei tunnu onnistuvan. Muille kyllä pärjään.

Toinen peli, jossa mulla on karmiva tilasto (mutta tällä kertaa vastustajasta riippumatta), on Twilight Struggle. Taannoin otin jo neljännen peräkkäisen selkäsaunan, jonka tällä kertaa tarjoili mikko. Tappio heti Mid Warin alussa, kun mikko pelasi CCCP:n headlinena OPEC:n ja heti perään pisteytti Lähi-idän, jota hän kontrolloi. Ja minä kun jo luulin, että tällä kertaa selvisin USA:lla Early Warista kohtuullisesti... (,_,) - nyyh!

Jatkuvista tappioista huolimatta Twilightin arvostus vain nousee. Ilmiselvästi kynnys peliin on pakan oppimisen vaatiman ajan takia melko korkea mutta sisään päästyään pelissä näkee todella paljon syvyyttä. Lyhyellä tähtäimellä tarjolla on valtavasti taktisia valintoja samalla, kun pakan hallinnalla ja lyhyellä aikavälillä ei-kiinnostaville alueille pelaamalla voi toteuttaa isompia strategioita. Saapa nähdä, kuinka paljon tässä pelissä on potentiaalia. Ainoa nillityksen aihe löytyy oikeastaan ärsyttävän ohuesta pelilaudasta, joka ehdottomasti vaatii pleksiä tai kunnon prässäystä ennen peliä, koska muuten lauta ei levity pöydälle tasaisesti. Toivottavasti korjauksen tilanteeseen suo Deluxe Editionin mukana tuleva "mounted board", jonka tietenkin menin ennakkotilaamaan.

---

Viimeinkin olen myös aloitellut BSW-pelejä. Viime viikolla harjoiteltiin käyttistä RA:n merkeissä muistaakseni lectuksen ja jonkun toisen kanssa. En nyt valitettavasti muista kuka hän oli. Itse peli meni päin haitaria käyttisongelmien vuoksi, joten ei voi oikein RA:sta mielipidettään muodostaa.

Eilen kuitenkin tuli pelattua hieman paremmalla menestyksellä Power Gridiä tainion, siirtolan ja sathin kanssa. Kun peli on tuttu, niin käyttöliittymä on huomattavan paljon helpompi lennosta opetella. Alkuhuutokaupassa tavoittelin voimaloita numero kolme ja neljä mutta hinnat nousivat turhan paljon, joten päädyin viitoseen (hybridi), jonka sain lähtöhinnalla. Rakentamaan pääsin siis vasta kolmantena mutta se ei nyt välttämättä tällä kertaa ollut ihan paska juttu. siirtola ja tainio menivät Ruhriin ja minä tyhjään pohjoiseen. Sath tuli tietenkin perässä mutta mulla oli kuitenkin hyvin tilaa levitä joka suuntaan riippumatta hänen tekemisistään.

Pelin mieleenpainuvin vaihe nähtiin pari kierrosta myöhemmin, kun voimalamarketti oli täynnä shaibaa eikä kukaan halunnut ostaa mitään eikä kenelläkään ollut valmista kapasiteetia laajentaa niin paljoa että kakkosvaihe olisi alkanut. Siihen sitten jäimme kyttäilemään useammaksi kierrokseksi. Itse pääsin aina suht halvalla kakkostuulivoimalan (22) ansiostani ja ilmeisesti sain näin jälkeenpäin ajateltuna jonkin verran muita enemmän rahaa kassaan. Kun tainio lopulta kakkosvaiheen käynnisti, oli mulla hitusta vaille 400 elkkua tilillä. Siinä oli sitten hyvä maksella voimaloista hirmuhintoja (7-hybridi = yli 100e ja 6-roska = yli 70e).

Erikoista hommassa oli kuitenkin se, että pelasin toiseksi viimeisellä kierroksella pelkästään kakkossijasta kun olin varma siirtolan lopettavan pelin. Kun näin ei sitten käynytkään oli mulla mahis tavoitella voittoa tosissani. Klikkasin kuitenkin tärkeässä kuutosnuken huutokaupassa vahingossa PASS-nappia, minkä jälkeen jouduin tyytymään viitosöljyyn. Kapasiteetin puolesta homma oli selvä: siirtola 19, minä 18, sath 17 ja tainio 16. Hämmästyksekseni siirtolalla ei kuitenkaan rahat blokkailun vuoksi riittäneet kuin 17 kaupunkiin, mikä auttoi meikäläisen voittoon.

\(^_^)/ - oujee!!

Kesän päätös

2009-09-20T20:47:00.004+03:00

Viikko on ehtinyt vierähtää (lautapeli)kesän päätöksestä, jolloin pelattiin viimeiset Vesitornipelit. Huittisistakin tuli autollinen pelaajia paikalle (tarkkaan ottaen vain yksi oli Huittisista), joten saimme todella hyvät pelit pyörimään.

Aloituksena lectus levitti pöytään Endeavorin, jonka säännöt olin edellisenä iltana netistä vilkuillut. Tai no itse asiassa en sääntöjä lukenut vaan pelin kuvauksen mutta sen verran mekaniikaltaan yksinkertainen peli on kyseessä, että kuvaus riittää sääntöjen opetteluun. Yksinkertaisesta mekaniikasta huolimatta pelissä kuitenkin riittää mukavasti taktisia valintoja ja sen verran syvyyttä, ettei peliä ihan yhdellä kerralla opi. Toisin sanoen perheklassikon ainekset ovat kasassa.

Mukaan siirtomaiden valloittamiseen lähtivät escobar, ari, lectus, ari-pekka ja meitsi. Itse lähdin taas tyypilliseen tapaan sen kummemmin miettimättä peliin tutustumaan. Nopeat siirrot hämmensivätkin vähän porukkaa, kun vaikutin kovin määrätietoiselta vaikkei mulla todellisuudessa mitään varsinaista suunnitelmaa ollutkaan =) Toisaalta ei pelissä kyllä mitään hirveää analysis paralysis-vaaraa olekaan. Lopulta kävin niin, että escobar voitti 48 pisteellä. Minä olin kakkonen 45p ja muut 30-44 pisteen välillä.

Endeavor on melkoinen sekoitus mekaniikkoja. Ehkä ensimmäisinä tulee mieleen Puerto Rico ja Caylus, mutta resurssien pyörittämisen sijaan hankitaan tuotantovoimaa, jota kuvataan Kniziamaiseen tyyliin. Rakentaminen ei kuitenkaan tuota pisteitä vaan sen sijaan ne hankitaan alueita valtaamalla ja tuotantokoneistoa kehittämällä eli oikeastaan Endeavor on jonkinlainen aluehallinta- tai sivilisaatiopeli. Mutta kaverin kimppuun hyökätään kuitenkin tykein eli olisiko kyseessä sittenkin sotapeli... Todellinen sekamelska siis.

Tutti fruttimaisuudesta huolimatta Endeavor toimii todella hyvin ja sillä tuntuu olevan oma identiteettinsä. Mutta ennen kaikkea peli on viihdyttävä, mikä on tietenkin tärkeintä. Yksi pelko mulla pelin suhteen kuitenkin on, mikä todennäköisesti estää peliä päätymästä hyllyyni. Pelkään nimittäin pelin käyvän paljon pelattuna hieman tylsäksi. Ikääntymisen estämiseksi kaipaisi mukaan esimerkiksi salaisia tavoitteita, jottei peli tuntuisi joka kerta hyvin samanlaiselta. Mutta hälyttäväähän tässä on se, että tämmöisiä ajatuksia herää jo ensimmäisen pelikerran jälkeen!!! Eli kaikenkaikkiaan mainio peli, jota mielelläni pelaan mutta en omaan hyllyyn tule hankkimaan. Reittasin geekissä 8:ksi.

Päivän toisena pelinä pelattiin Containerit lähes samalla porukalla mutta escobar jäi ottamaan toista kiesiä Endeavoria ja hänen tilalleen kontteja liikuttelemaan tuli pauli. Edelleenkin pidän peliä aika häsmäisenä twistauksena, jonka hyvin pelaaminen ei ole todellakaan helppoa. Viihdyttävä peli silti on. Tällä kertaa pauli voitti ja mulle päivän toinen kakkossija.

Container jäi samalla kesän viimeiseksi Rauman pelikerholla pelatuksi peliksi. Ensi viikolla siirrytäänkin talviaikaan, kun pelejä jatketaan joka toinen lauantai kirjastolla.

P.S. Tänään tuli vielä pari erää Magic the Gatheringia pelattua lainapakalla. Suurin viehätys pelissä selvästi on sen oman pakan kokoamisessa...