Vieraskynä: Anselmin Spiel 2012, part 3

SPIEL 2012: Lauantai 20.10. ja yhteenveto

Perjantaina alkanut hulabaloo jatkui lauantaina. Kisaväsymys alkoi painaa sen verran, että messukeskukseen tuli raahauduttua vasta puolilta päivin. SLS:n foorumilla oli maininta latvialaisten uusista korttivetoisista lautapeleistä, joten istahdimme testaamaan Central Market:ia. Pelissä huutokaupataan vihanneksia. Kierroksen alussa pelaajille jaetaan neljä korttia, joissa on 2-4 kappaletta tiettyä vihannesta. Aloittava pelaaja ilmoittaa yhden viidestä vihanneksesta, jonka myymisestä käydään huutokauppaa. Huutokauppa tehdään alentuvin tarjouksin. Alhaisimman tarjouksen tehnyt pelaaja saa myydä nimettyä vihannesta ensimmäisenä. Asiakas ostaa vihannesta korkeintaan 10 kappaletta. Jos asiakkaan kiintiö tulee täyteen, jää liian kovaa hintaa pyytäneille pelaajille rehut käteen. Yhtä vihannesta voi kierroksella myydä vain kerran. Sama toistetaan niin, että kaikki saavat aloittaa. Kierroksen lopussa käteen jääneistä korteista saa yhden jemmata viimeistä kierrosta varten. Kierroksella eniten rahaa kerännyt pelaaja saa pelaajien lukumäärän verran pisteitä. Muut alenevasti pisteen vähemmän. Kierroksia pelataan yhteensä 7. Pelaajille jaetaan alussa myös erikoiskortit, joilla voi kerran pelissä kasvattaa omaa kiintiötä, myydä väärää vihannesta tai puolittaa kilpailijan tuoton. Peli on varsin suoraviivaista huutokauppaa. Parin huonosti menneen kierroksen jälkeen ei oikeastaan ole asiaa kärkeen. Edes hyvien korttien jemmaaminen viimeiselle kierrokselle ei auta, koska viimeinen pisteytys tapahtuu normaalisti.

Mutta mitäpä olisivat messut ilman Reineria!? Knitzian uutuudessa Qinissä asutetaan Kiinan takahikiää asettamalla dominopalikoita laudalle. Dominopalikoissa symbolit on korvattu maastotyypeillä. Kun muodostaa kolmen yksikön kokoisen alueen samaa maastoa, voi alueelle asettaa pagodan (kiinalainen kesämökki?). Kasvattamalla alueen riittävän isoksi pagoda muuttuu tupla-pagodaksi. Eri pelaajien samanlaisten alueiden kohdatessa, suuremman alueen omistava pelaaja valtaa alueet. Tupla-pagoda-alueita ei voi vallata. Laudalla on myös kyliä, johon mökkinsä saa asettaa suurimman viereisen alueen omistava pelaaja. Pelin voittaa se, joka ensimmäisenä pääsee eroon kesämökeistään. Aluksi kuvittelin pelin olevan yksinkertaistettu versio Tigris & Euphratesista, mutta kuvitelma osoittautui nopeasti vääräksi. Qin on taattua Knizia-tuubaa, tuuripitoinen dominopalikkaharjoitus, jonka paras puoli on lyhyt peliaika.

Kuula ihmeissään, kun lopetin pelin.

Messujen viimeisenä hitaana pelattiin Ginkgopolista. Pelaajille jaetaan alussa laattoja, käsikortit, pelaajavärisiä resursseja sekä kolme korttia pöydälle. Kortit antavat heti alkuun eri pelaajavoimat (variable player powers). Pelilaudan muodostaa 3x3 neliönmuotoista rakennuslaattaa ja niiden reunoille asennettavat ympyränmuotoiset laajennuslaatat. Pelissä on kahdenlaisia kortteja: rakennuskortteja, joissa on rakennuslaattojen värejä ja numeroita sekä laajennuskortteja, joissa on laajennuslaattojen kirjaimia. Kädessä olevista korteista kaikki pelaavat samanaikaisesti yhden. Kortin voi pelata laatan kanssa tai ilman. Pelaajan tekemä toiminto määräytyy siitä, kumman kortin pelaa ja pelaako laatan vai ei. Pelaaja tekee pelivuorossa siis yhden toiminnon neljästä eri vaihtoehdosta. Pelaamalla pelkän kortin, saa kortista riippuen laattoja, voittopisteitä tai resursseja. Pelaamalla kortin ja laatan pääsee muokkaamaan pelilautaa. Rakennuskortilla kasvatetaan kortissa määrättyä pinoa. Laajennuskortilla laajennetaan kortin osoittamaan kohtaan. Laatan kanssa pelatut kortit jäävät pelaajan eteen ja antavat bonuksia tulevissa toiminnoissa. Laattoja pelatessa pelaajalla tulee olla riittävästi resursseja, joita asetetaan pinon korkeuden verran pelatulle laatalle. Käteen jääneet kortit ojennetaan vasemmanpuoleiselle pelaajalle. Sitten yksi kortti lisää pakasta ja pelataan seuraava kierros. Pisteitä tulee pelin aikana kerätyistä voittopisteistä ja pelilaudalta. Eri värit muodostavat laudalla alueita, joiden hallinnasta saa bonuspisteitä. Teennäisestä teemasta huolimatta peli on täysin abstrakti. Pelissä on myös vaikea luoda mitään pitkäjänteistä strategiaa, koska kortit kiertävät. Vaikka muut tuntuivat pitävän pelistä, itse en lämmennyt sille lainkaan. Tämä näkyi myös lopputuloksessa.


Yhteenveto messuista.

Monta peliä jäi vielä testaamatta, mutta onneksi Sintonic hamstrasi melkoisen kasan pelejä Raumalle. Kiinnostavimpina kenties Terra Mystica, Asgard ja Carson City: Gold & Guns. Erityinen kiitos Sintonicille, Zifnabille ja Kuulalle hyvästä matka- ja peliseurasta.

Paras uusi lyhyt peli: Pick a Dog/Pig.
Uskomattoman simppeli ja hauska konsepti. Toimii varmasti niin aikuisten kuin lasten kanssa. Peliä pelatessa lähinnä ihmettelee, miksi itse ei ole tullut ajatelleeksi tällaista peliä.

Paras uusi pitkä peli: Tzolk'in.
Dynaamista työläisten asettelua, jossa vaihtoehtoja on runsaasti. AP-vaara on kohtuullinen, mutta toisaalta peli ohjaa toteuttamaan valittua strategiaa. Kuinka hyvin valittu strategia onnistuu, riippuu pelaajan ajoituksesta ja muiden pelaajien valinnoista.

Varma vanha valinta: Biblios.
Paluulennolla ehdittiin Sintonicin kanssa pelata kaksinpeli Bibliosta, joka tarttui käteeni Iellon ständiltä King of Tokyon lisäosan sijaan. Onneksi tarttui. Olen pelannut pelin Scripts and Scribes -versiota joskus aiemmin. Erinomainen peli ja toimii erittäin hyvin lentokoneessa pelattavaksi.

Pahin tunkki: Bacchanalia.
Ständillä tumma, kaunis, italialainen neitonen tarjoili viiniä. Harkintakyky petti. Luulin omistavani lyhyen, nopean korttienlätkintäpelin. Omistankin 2-3 tunnin, häsmäisen tarinankerronta-/jaarittelupelin.

Vieraskynä: Anselmin Spiel 2012, part 2

SPIEL 2012: Perjantai 19.10.


Perjantaina ruuhka messuilla nousi astetta tukalammaksi ja tyhjien testipöytien löytäminen oli selvästi vaikeampaa. Päivän ensimmäinen testattava oli StrataMax Gamesin Sheepdogs of Pendleton Hill. Peli on simppeli perhepeli, missä pelaajat yrittävät ajaa oman värisiä lampaita mahdollisimman korkealle mäkeä ylös oman värisen paimenen luokse. Kun lammas ja paimen kohtaavat, ne poistuvat laudalta ja pelaaja saa kyseiseen kohtaan merkityt pisteet. Luonnollisesti korkeampana mäkeä pisteet ovat suuremmat. Vuorollaan pelaajat suorittavat toimintoja pelaamalla yhden kortin pöytään. Korteilla voi lisätä lampaita tai paimenia laudalle, siirtää lammaslaumoja tai siirtää isoa pahaa sutta. Tietyillä korteilla voi tehdä yhden toiminnon, toisilla tuplatoiminnon. Kortista riippuen toiminto pitää kohdistaa laumoihin, joissa on tai ei ole oman värisiä lampaita. Pelin lopputulos on, että pelaaja joka onnistuu nostamaan pakasta eniten tuplakortteja, voittaa melko varmasti. Taidan suosiolla jättää lampaiden kaitsemisen muille.

Tässä vaiheessa olimme ajautuneet halliin 7, jossa majailee yleensä pienet ja tuntemattomammat julkaisijat. Sintonic pongasi japanilaisjulkaisijan Pick a Dog/ Pick a Pig -pelin, josta oli Dice Towerissa nähnyt arvostelun. Pelissä pöydälle asetellaan 30 korttia, joissa on karrikatyyri koirasta/possusta. Kuvissa on pieniä eroja. Jossain kortissa koiralla on aurinkolasit ja kaksi tassua. Toisessa yksi tassu ja popcornit kainalossa. Pelaajat kääntävät aloituskorttinsa samanaikaisesti näkyviin ja alkavat kerätä kortteja pöydältä. Kortit pitää kerätä siten, että edelliseen korttiin verrattuna tapahtuu vain ja ainoastaan yksi muutos. Kun joku huutaa stop, peli päättyy. Tämän jälkeen tarkistetaan, olisiko pelin lopettanut pelaaja vielä voinut poimia kortin pöydältä. Jos ei, hän saa yhden lisäkortin. Pelaajien korttisarjat tarkistetaan. Jos löytyy virhe, pelaaja menettää keräämänsä kortit. Muutoin jokainen kerätty kortti on piste. Toistetaan sama useampi kierros. Peli oli sen verran koukuttava, että Sintonicin ja minun toimesta Raumalle matkasi välittömästi 6 kopiota.

Iltapäivällä meidän piti palata hotellille järjestämään vastaanottoseremonia Kuulalle, joka rantautui rapakon takaa suoraan Esseniin. Lyhyt ostoskierros messuilla ja takaisin hotellin neukkariin pelaamaan. Ensimmäisenä pari nopeaa Rumble in the Dungeonia. Pelissä luodaan laatoista mielivaltainen luolasto ja jokaiseen luolaan asetetaan yksi hahmo. Pelaajille jaetaan kaksi hahmomerkkiä salassa muilta. Vuorollaan pelaaja voi siirtää yhtä hahmoa vierekkäisten luolien välillä. Jos yhdessä luolassa on useampi hahmo, voi pelaaja siirtämisen sijaan poistaa jonkun hahmoista. Pelaajat saavat pisteitä riippuen siitä, kuinka kauan hänen hahmonsa säilyvät laudalla. Toistetaan useampi kierros. Nopea filleri, joka ainakin meidän pelissä sai suupielet nousemaan.

Seuraavana päivän pihvi, eli Tzolk'in: The Mayan Calendar. Tzolkinin lauta jo itsessään aiheuttaa ihmetystä. Laudassa on hammasratasmekanismi, jossa yksi pääpyörä pyörittää neljää apupyörää. Temaattisesti pelaajat edustavat Mayakansoja ja tavoitteena on kerätä voittopisteitä rakentamalla monumentteja sekä uhraamalla ja palvomalla jumalia (3 erilaista). Pohjimmiltaan peli on työläisten asettelua, mutta erikoinen hammasratasmekanismi luo dynamiikkaa työläisillä tehtäviin toimintoihin. Vähän sama idea kuin Le Havren kaksinpelissä; mitä pidempään malttaa pitää työläistä laudalla, sitä pidemmälle se apurattaalla etenee ja sitä paremman toiminnon työläisellä saa. Vuorollaan pelaaja joko asettaa työläisiä laudalle tai ottaa niitä pois ja suorittaa työläisten antamia toimintoja. Jompikumpi vaihtoehdoista on pakko tehdä. Yhden työläisen voi asettaa apurattaan ensimmäiseen kohtaan ilmaiseksi. Mitä enemmän ja mitä ylemmäs rattaassa työläisiä vuorollaan asettaa, sitä enemmän joutuu maksamaan kultaa. Kun pelaajat ovat tehneet toimintonsa, iso ratas nytkähtää pykälän ja alkaa uusi kierros. Ison rattaan neljännespyörähdyksen kohdalla pelaajien pitää ruokkia oma populaatio. Puolivälissä ja lopussa on pisteytys. Yhtenä toimintona pelaaja voi valita aloittavan pelaajan position. Kun toiminto toteutuu ja ykköspelaaja vaihtuu, voi hän kerran pelin aikana pyöräyttää isoa pyörää kaksi pykälää yhden sijaan. Tämä voi sotkea toisten pelaajien kuviot melko täydellisesti. Lähdin pelissämme panostamaan uhrausstrategiaan ja olin pelin puolivälissä tukevassa johdossa. Sintonic panosti erityisiin kehitystrackeihin, hordasi resursseja ja tyhjensi lopussa pöydän monumenteista. Jäi kuitenkin loppupisteistä minusta huonon välipisteytyksen johdosta. Kuula hommaili tasaisesti vähän joka osa-alueella, ja niin vain loppusuoralla tuli rinnalle ja ohi. Tzolkin on hyvä työläisten asettelupeli, jossa toimintojen muuttuminen luo kivaa dynamiikkaa. Pelissä kärsivällisyys palkitaan, mutta jatkuva puute kaikesta tekee kärsimättömäksi.

Tzolkinin isopyörä on pyörähtänyt.

Ilta oli sen verran pitkällä, että nälkä kurni vatsassa. Schnitzeliä odotella oli hyvää aikaa lätkiä Stichelniä. Tikkipelissä aivot nyrjähtävät vähintään pari kertaa. Kestää aikansa, kunnes hahmottaa mitä pelissä kannattaa, tai mitä ei ainakaan kannata tehdä. Nelinpelissä mukana on 5 väriä, jokaisessa värissä kortit 0-11. Alussa pelaajat valitsevat väreistä itselleen yhden sakkovärin. Sakkoväristä saa lopussa korttien silmäluvun verran miinuspisteitä. Muista kerätyistä väreistä saa korttien lukumäärän verran pisteitä. Pelaajan ei vuorollaan tarvitse seurata väriä, mutta muun väriset kortit ovat valttia. Tasatilanteessa tikin voittaa aiemmin pelattu valttikortti. Pelin tärkein päätös tehdään sakkovärin valinnassa. Missään nimessä ei kannata valita väriä, jossa käteen ei jää riittävästi kortteja. Tämän sain katkerasti pelissämme todeta. Ravintolasta poistuessa huomasimme pari kaverusta, jotka pelasivat Tzolkinia kynttilän valossa pienellä ravintolan pöydällä. Olosuhteista on turha valittaa; kaikki riippuu asenteesta!

Ennen yöunia vielä erä Agricolan uutta kaksinpeliä Agricola: All Creatures Big and Small. Kaksinpeli noudattaa karppaustrendiä eli siinä keskitytään puhtaasti lihakarjan kasvattamiseen. Pelaajilla on jokaisella kierroksella käytössään kolme työläistä. Työläisiä asetetaan yksi kerrallaan yhteiselle toimintolaudalle ja kerätään toiminnosta saatava hyöty. Ainoina eroina perus-Agricolaan on oikeastaan oman maatilan laajentaminen ja maatilalle rakennettavat erikoisrakennukset. Lopussa pisteitä tulee jokaisesta eläimestä ja rakennuksista. Bonuspisteitä saa muun muassa, jos onnistuu keräämään tiettyä eläinlajia (lammas, villisika, lehmä tai hevonen) riittävän paljon tai jos onnistuu täyttämään maatilan laajennuksen kokonaan. Agricola: All Creatures Big and Small oli nopea ja viihdyttävä peli. Englanninkielinen painos oli lauantaina jo loppuunmyyty. Ainoa arveluttava piirre pelissä on aloittavan pelaajan etu. Nouseeko se liian määrääväksi kokeneiden pelaajien kesken?

Vieraskynäjatkokertomus: Anselmin Spiel, part 1

Jännittävä jatkokertomus SPIEL 2012:sta, johon Raumalta matkasi anselmi ja Sintonic. Messuilla laitoimme hynttyyt yhteen kuopiolaisten zifnabin ja Kuulan kanssa.

SPIEL 2012: Torstai 18.10.

Kiireellisten ostosten ja muutaman hotellityhjennyksen jälkeen pääsimme vihdoin pelipöytiin. Alkuun testasimme kahta peliä Queen Gamesiltä. Ensimmäisenä Escape: The Curse of the Temple, jonka keskeisenä elementtinä on pelin ajastimena toimiva soundtrack. Kymmenen minuutin pituisen soundtrackin aikana pelaajien pitää yhteistyössä päästä ulos sortuvasta, luolamaisesta temppelistä. Luolan tutkiminen ja siellä liikkuminen tapahtuu nopilla. Pelaajat heittävät noppia niin nopeasti kuin pystyvät ja tekevät toimintoja saavutettuaan nopilla riittävän kombinaation tarvittavia symboleja. Ongelmana vain on, että heitettyään nopasta mustan symbolin (1/6), noppa lukittuu. Lukittuja noppia voi palauttaa käyttöön heittämällä oransseja symboleja. Jos pelaajan kaikki nopat lukittuvat, hän on jumissa. Jonkun toisen pelaajan pitää tulla samaan huonetilaan vapauttamaan jumittuneen nopat. Luolastoa laajennetaan lisäämällä laattoja pöydälle. Viimeisten laattojen joukossa on ulospääsyovi, joka aukeaa oikealla noppayhdistelmällä. Jokaisen pelaajan pitää heittää tämä kombinaatio pelin voittamiseksi. Matkan varrella tulee suorittaa tehtäviä, jotta ulospääsykombinaation heittäminen on ylipäätään mahdollista. Välillä pitää nopeasti palata alkulaatalle hengähtämään. Pääsimme kaikki ulos kaoottisesta ja kakofonisesta pelistä alle 8 minuutin. Eipä ole tarvetta mennä temppeliin uudestaan.

Sintonicin tuomio Escapesta.

Toisena Queen Gamesin pelinä vuoden 2012 SdJ-voittaja Kingdom Builder. Peliä markkinoitiin melkoisilla muskeleilla ja messuilla oli useampi ständi varattu pelkästään sen pelaamiseen. Pelissä asetetaan omalla vuorolla kolme mökkiä kartalle ja tehdään pelin aikana hankittujen laattojen perusteella mahdollisia lisätoimintoja. Kartalla on viisi eri maastotyyppiä, joista kädessä olevan kortin mukaan mökkejä voi asettaa vuorollaan vain yhdelle. Mökit tulee asettaa omien kartalla jo olevien mökkien viereen. Jos kyseinen maastotyypin kohta tulee täyteen, saa jatkaa kartalla mihin vain toiselle kyseisen maastotyypin alueelle. Pelin alussa nostetaan pisteytyspakasta kolme korttia, jotka määrittävät mistä pelissä saa lisäpisteitä. Pisteytyskortit luonnollisesti vaihtelevat pelistä toiseen. Pohjimmiltaan peli on abstraktia aluehallintaa. Turhanpäiväinen peli, jossa teemaa on laatikon kansikuvan verran.

Pienen kiertelyn jälkeen löytyi vapaa pöytä Quined Gamesin Homesteaders -peliin. Kyseessä on vuoden 2009 uusintapainos. Itse en ollut peliä aiemmin pelannut, mutta kuullut siitä positiivista palautetta. Peli on yhdistelmä huutokauppaa ja työläisten asettelua (=worker placement?). Huutokaupassa kilpaillaan rakennusoikeuksista tai erikoistoiminnoista, joiden avulla rakennetaan tuotantokoneistoa. Tuotantokoneistoa aktivoidaan asettamalla käytössä olevia karjapaimenia sopiviin paikkoihin. Huutokauppa ratkeaa kierroksella, kun ensimmäinen pelaaja passaa. Passaamalla saa kumulatiivista hyötyä. Olin jostain ymmärtänyt, että passaaminen voi olla ihan toimiva strategia. Ei ollut tai sitten passasin liian aikaisin. Jäin viimeiseksi, Sintonicin ja zibnafin painellessa kauas karkuun. Sintonic varsinkin sai kehitettyä loppua kohti melkoisen pistemyllyn. Tappiosta huolimatta Homesteaders teki positiivisen vaikutuksen.

Homesteaders testissä.

Messujen sulkemisaika lähestyi, joten pakkasimme tavaramme ja suuntasimme Atlantic Congress- hotellin neukkariin pelaaman zibnafin aamupäivällä hankkimaa Spellboundia. Kyseinen peli myytiin loppuun jo messujen ensimmäisenä päivänä ja se sisältää isot, näyttävät ja maalatut, keraamiset komponentit. Yhteistyöpelissä pelaajat ovat noidan hylkäämiä oppipoikia, jotka yrittävät pelastaa riittävän määrän taikakirjoja noidan kätyreiltä ja syrjäyttää noidan valtaistuimelta. Vuorollaan pelaajalla on käytössään viisi korttia, joista tulee käyttää vähintään kolme. Käyttämättömät kortit jäävät seuraavalle pelaajalle. Korttien antamilla toiminnoilla liikutaan pelilaudalla ja yritetään hankkia uusia parempia kortteja pakkaan. Luonnollisesti pakkaan tulee epäonnistuneiden tai tekemättömien tehtävien johdosta ikäviä kortteja, jotka laukeavat niitä nostettaessa. Kun riittävä määrä taikakirjoja on pelastettu, voivat oppipojat haastaa noidan lopulliseen taisteluun. Lopullinen taistelu ratkaisee pelin voiton. Onnistuimme ensimmäisessä pelissä voittamaan, mutta yksikin väärä kortti kolmessa viimeisessä korttien täydennyksessä olisi niitannut pelimme. Lisäksi pelasimme muutaman kohdan väärin, joka todennäköisesti helpotti voittoa. Spellbound on hyvä yhteistyöpeli. Omaan hyllyyn peliä ei voi hankkia: a) koska sitä ei enää saa mistään; ja b) se ei valtavan laatikkonsa puolesta mahdu mihinkään!

Spellboundin hulppeat komponentit. Huomaa pelottava peikko oikealla!

Illallisen jälkeen hotellihuoneessa vielä erä Le Havre: The Inland Port -kaksinpeliä. Pelissä yhdistyy Uwe Rosenbergin aiemmista peleistä Le Havren teema ja Ora et Laboran toimintokiekkomekaniikka. Molemmilla pelaajilla on oma toimintokiekko ja varastorakennus. Varastorakennuksessa pidetään kuutioilla kirjaa 4 eri resurssista. Vuoron alussa pöydälle tulee uusia rakennuksia, joita voi hankkia oman toimintokiekon ensimmäiseen kohtaan. Rakennukset sisältävät edun, joka laukeaa kun rakennus valitaan toimintokiekolta (esim. resurssimerkki liikkuu varastorakennuksessa tiettyyn suuntaan, tietyn määrän askelia). Vuorollaan pelaaja joko hankkii uuden rakennuksen tai valitsee jo olemassa olevan rakennuksen toimintokiekolta. Vuorojen välissä toimintokiekkoa kierretään ja rakennusten toiminnot kertautuvat. Mitä kauemmin odottaa, sitä useampaan kertaan rakennuksen etu tapahtuu, kun rakennus lopulta valitaan. Ongelma vain on, että toinen pelaaja voi omalla vuorollaan aktivoida rakennuksen toisen pelaajan kiekolta maksamalla hänelle yhden rahan. Raha toimii pelissä voittopisteinä ja lisäresurssina. Loppupeliä kohden tulee peliin luonnollisesti mukaan rakennuksia, joilla resursseja voi muuttaa rahaksi. Rakennuksista saa myös arvonsa mukaan voittopisteitä. Le Havren ystäville peli on mainio, nopeasti pelattava vaihtoehto. Itse en ole Le Havren ystävä.

Vieraskynä: Anselmi

Anselmin vieraskynä:


Kevät toi, kevät toi, Napoleonin

Viime syksyn WarConissa testasin Command & Color -sarjan Ancients-peliä. Pelikokemus oli sen verran miellyttävä, että päätin hankkia pelin omaan kokoelmaan. WarConissa saatujen vinkkien perusteella en kuitenkaan hankkinut antiikkiversiota, vaan uudemman C&C:Napoleonicsin.

Pari kuukautta peli ehti hyllyllä pölyyntyä, kunnes viimein pääsin sitä testaamaan. Osittain pitkä viive johtui siitä, että pelkästään joukkojen tarrojen liimaus vei kolme iltaa. Suosituksen mukaisesti ensimmäiseksi skenaarioksi valitsimme Rolica (French First Position). Itse pelasin ranskalaisia ja vastapuolelle englannin/portugalin joukkoja komentamaan asettui teekuppi kädessä Sintonic.


Rolicassa ranskalaiset ovat valmiiksi puolustusasemissa kukkulalla ja heidän tehtävänään on pitkälti seurata ja haitata englantilaisten/portugalilaisten edesottamuksia. Puolustusasemia heikentää se, että ranskalaisia on vähemmän ja heillä on vain yksi tykistöyksikkö englantilaisten kolmea vastaan.

Pelin alku oli varovaista joukkojen siirtelyä. Itse yritin pääasiassa hankkiutua eroon epäedullisista korteista ampumalla englantilaisten tykistöä 1-2 nopalla. Osumia en heittänyt, mutta lippuja sitäkin paremmin. Jalkaväkitykit joutuivat perääntymään aina omalle takarajalleen asti. Tämän jälkeen molemmat yrittivät onneaan ratsuväellä (ranskalaisista katsottuna) ensin oikealla ja sitten vasemmalla sivustalla. Oikealla sivustalla pienen uhittelun jälkeen molemmat hyödynsivät Retire and reform -optiota ja varsinaisilta joukkojen menetyksiltä vältyttiin. Vasemmalla sivustalla sitä vastoin onnistuin saartamaan Sintonicin johtajalla vahvistetun portugalilaisen kevyen ratsuväen, joka taisteli minun, neliössä olevan linjajalkaväen kanssa. Tuhosin ratsuväen, mutta johtaja pääsi pakenemaan, vaikka todennäköisyydet johtajan eliminoimiseksi olivat 5/6. Sain kuitenkin 1-0 johdon.

Samaan aikaan Sintonic oli yhdellä komennolla marssittanut jalkaväkitykkinsä keskustassa kolme heksaa eteenpäin omaan etulinjaan. Kun keskityin vielä joukkojeni turvaamiseen vasemmalla sivustalla, alkoivat keskustassa Sintonicin tykit laulaa. Laulu oli sen verran kova, että häkellyin tilanteesta täysin. Paniikissa komensin heikentyneen jalkaväkeni alas kukkulalta suojaan kuulasateelta. Sintonic kiitti ja toi raskaan ratsuväkensä lähitaisteluun tykistöyksikköäni vastaan. Puhtaalla, nopealla iskulla oli ranskalaisten tykistö poissa pelistä. Heti perään ratsuväki suoritti vielä bonushyökkäyksen eliminoiden toisen johtajistani. Yhtäkkiä tilanne oli 1-2. Kävin jalkaväellä raskaan ratsuväen kimppuun, mutta seurauksena oli vain perääntyminen.

Tässä vaiheessa joukkoni olivat hajallaan ja huonossa hapessa. Kukkulalle ei ollut enää asiaa, koska englantilaisten tykistö odotti sen takana silmät kiiluen. Lisäksi kortit kädessäni olivat pääasiassa sivustoille. Päädyin epätoivoiseen ratkaisuun, jossa lähetin molemmat kevyet ratsuväet jalkaväkitykkien kimppuun. Ongelma vain oli, että tykistö sai vastaiskuissa käyttää enemmän noppia kuin minun ratsuväki. Kun Sintonic hyödynsi vielä First strike -korttia, oli meetvurstitehtaan raaka-ainevaranto turvattu pitkäksi aikaa eteenpäin. Tilanne 1-4.

Tämän jälkeen peli oli puhdas kilpajuoksu voittolaattoja tarjoaviin kohteisiin ranskalaisen jalkaväen ja englantilaisen raskaan ratsuväen välillä. Vaikka ihminen saattaisi joskus juosta hevosta nopeammin (kts. http://en.wikipedia.org/wiki/Man_versus_Horse_Marathon), ei tällä kertaa ollut epäselvyyttä siitä kumpi ehti perille ensiksi. Peli Sintonicille 1-5.

Ensivaikutelmana pelistä olin tyrmistynyt. Miten homma saattoi hajota palasiksi niin helposti, ja niin nopeasti? Hetken asiaa mietittyäni ymmärsin tehneeni isoja virheitä. Perääntymisen sijaan minun olisi pitänyt rohkeasti käydä jalkaväellä lähitaisteluun englantilaisten tykkejä vastaan. Varsinkin kun ranskalaisten linjajalkaväki saa yhden ylimääräisen nopan lähitaistelussa. Tykkien voimakkuus lähitaistelussa (4 noppaa) tuntui vain kovin suurelta. Lisäksi minulla oli alkupelissä erinomainen mahdollisuus hankkiutua eroon Sintonicin raskaasta ratsuväestä, mutta en osannut hyödyntää tilaisuutta täysin. Myöhemmin tämä samainen ratsuväkiyksikkö ratkaisi pelin.

Uskon että muutaman lisäpelin jälkeen C&C:Napoleonicsin yksityiskohdat alkavat avautua ja pelistä nauttii enemmän. Jo ensimmäinen peli antoi makua mukavista taktisista liikkeistä. Jalkaväen neliö on hyvä keino suojautua ratsuväen hyökkäykseltä ja ratsuväen kyky vetäytyä hyvä keino suojautua jalkaväen hyökkäykseltä. Vielä kun ymmärtäisi miten pelissä kannattaa taistella tykistöä vastaan!?

Kokonaisuutena peli on selvästi raskaampi ja strategisempi kuin esimerkiksi saman suunnittelijan Memoir 44. Memoirissa joukot ovat symmetrisiä ja itsenäisempiä. C&C:Napoleonicsissa joukot ovat erilaisia ja eri kansakunnilla on omia erityisjoukkoja. Joukkojen tunteminen ja niiden erityisominaisuuksien hyödyntäminen on tärkeä osa peliä.

Samalla tavalla kuin C&C:Ancientsissa taistelulinjojen pitäminen koossa on C&C:Napoleonicsissa tärkeää. Vierekkäiset joukot tukevat toisiaan mahdollistaen pelaajan välttää perääntymistä. Yksinään jäänyt joukko on helppo suupala vastustajalle. Suurimpia sääntöeroja C&C:Ancientiin verrattuna on yksiköiden taisteluvoiman määräytymisessä ja perääntymisaskelissa. C&C:Napoleonicsissa yksikön jäljellä olevat blokit määräävät yksikön taisteluvoiman. Perääntymisaskeleet määräytyvät heitettyjen lippujen lukumäärän eikä joukkojen liikkumisen perusteella. Johtajien merkitys on Napoleonicsissa Ancientiin verrattuna pienempi.

C&C:Napoleonics on vielä sen kokoluokan peli, että sen pystyy opettamaan ja pelaamaan hieman satunnaisemmankin lautapelaajan kanssa yhdessä illassa. Kokeneemmat pelaajat pelaavat useamman skenaarion illassa. Sääntöjen suhteen ainoa moite on, ettei kunnollista FAQ:ta tunnu oikein löytyvän mistään. Geekistä löytää kyllä pienen penkomisen jälkeen vastauksen kysymykseen kuin kysymykseen, mutta kunnollista koottua ja jäsennettyä FAQ:ta en ole onnistunut löytämään. Rökäletappion jälkeenkin pidän hyvänä merkkinä kovaa hinkua päästä pelaamaan peliä uudestaan.

Vieraskynässä - anselmi

Rolling, rolling, rolling

Jatketaan syksyllä alkanutta "Älä anna lähiblogisi kuolla" -kampanjaa. Pahoin kuitenkin pelkään, että adebisi ennen pitkään alkaa taas kirjoittaa. Viimeistään kun Secret Santa -paketti saapuu perille, on hänen pakko päästä leveilemään uusilla peleillään!

Viestin otsikko ei liity Country & Western musiikkiin, vaan noppavetoisiin peleihin, joita on Rauman kirjastolla jostain syystä tullut lyhyen ajan sisällä testattua lukuisia. Tuntuu kuin kaikissa parin viime vuoden aikana ilmestyneissä peleissä pitää olla noppa jollakin tavalla ympättynä mukaan mekaniikkaan. Hassua sinänsä, kun ottaa huomioon että muutama vuosi takaperin noppa oli lähes kirosana uusissa lautapeleissä. Ehkä asiat vain menee sykleissä.

Ensimmäinen testattava oli Quarriors, joka tiivistettynä on Dominionia nopilla. Pelaajalla on pussi, josta omalla vuorolla kaivetaan vakiomäärä noppia. Nopat heitetään ja nopista riippuen silmälukuina voi tulla eri määrä magiaa tai erilaisia öllömöhkiäisiä. Heitoilla saadut öllömöhkiäiset hyökkäävät myötäpäivään muiden pelaajien pöydällä olevia öllömöhkiäisiä vastaan. Tappelut ratkeavat nopissa olevien hyökkäys- ja puolustusarvojen perusteella. Puolustavan pelaajan möhkiäiset joko torjuvat hyökkäyksen tai menehtyvät. Menehtyneet möhkiäiset siirretään pelaajan edestä hänen hylkykasaan. Hyökkäävän pelaajan möhkiäiset eivät menehdy hyökätessä. Nopista saadulla magialla pelaaja voi puolestaan hankkia uusia noppia. Uusien noppien silmäluvuissa on yleensä enemmän magiaa, parempia möhkiäisiä ja erilaisia taikoja, jotka antavat lisänoppia, uusia heittoja tai vahvistavat möhkiäisiä. Käytetyt nopat menevät aina pelaajan hylkykasaan. Pelin voittaa eniten pisteitä kerännyt pelaaja. Pisteitä saa kun onnistuu pitämään möhkiäisiä hengissä edessään kokonaisen kierroksen. Pistemäärä riippuu möhkiäisestä. Pisteytetyt möhkiäiset laitetaan vuoron alussa hylkykasaan ja pisteytyksen yhteydessä voi halutessaan poistaa hylkykasasta noppia. Kun nopat pussista loppuvat, sekoitetaan hylkykasassa olevat nopat takaisin pussiin. Peli päättyy, kun joku pelaajista saavuttaa tietyn pistemäärän tai kun myytävät noppalajit alittavat tietyn lukumäärän.

Dominioniin verrattuna Quarriors oli miellyttävämpi pelikokemus. En ole Dominionin suuri ystävä, mutta Domppaan verrattuna Quarriorsissa viehätti pelin sujuvuus. Noppien heittäminen on yksinkertaisesti nopeampaa kuin korttien kanssa plärääminen. Tarinan kaarta Quarriorsissa on kenties Dominioniakin vähemmän.

Seuraavaksi Sintonic kaivoi repustaan Troyesin. Testaajina minun ja Sintonicin lisäksi Lorean. Peli on yhdistelmä työläisten asettelua ja toimintojen suorittamista oikeaväristen noppien silmäluvuilla. Noppien suuremmat silmäluvut ovat yleensä hyödyllisempiä kuin pienemmät. Työläisten lukumäärän ja sijainnin perusteella pelaajat heittävät vuoron alussa yhtaikaa valkoisia (papisto), keltaisia (kauppias) ja punaisia (sotilas) noppia. Nopat asetetaan laudalla pelaajan alueelle. Vuorollaan pelaaja tekee yhden toiminnon samanvärisillä nopilla ja poistaa käytetyt nopat laudalta. Toimintojen avulla pelaaja voi asettaa työläisiään uusiin asemiin, tienata rahaa, hankkia vaikutusvaltaa tai kerätä voittopisteitä. Rahan avulla pelaaja voi omien noppien sijaan tai niiden lisäksi ostaa toisten pelaajien noppia. Vaikutusvallan avulla voi heittää noppia uudestaan tai muuttaa noppien silmälukuja. Peliä pelataan viisi kierrosta, jonka jälkeen on loppupisteytys. Kolmen ensimmäisen kierroksen alussa arvotaan uusi toimintokortti papisto-, kauppias- ja sotilasosioihin sekä eräänlainen hyökkäyskortti laudan alareunaan. Hyökkäyskortin ehdot suorittamalla kortti poistuu ja hankkeessa mukana olleet saavat voittopisteitä. Voimassa olevat hyökkäykset tulee torjua vuoron alussa yhteisvoimin, muuten pelaajat menettävät hyökkäyksestä riippuen asemia laudalla, rahaa tai vaikutusvaltaa. Hyökkäykset vaikuttavat yleensä pelaajiin eri tavoin, joten toisinaan yhteistyö kiinnostaa toisinaan taas ei. Loppupisteytykseen vaikuttaa pelaajille alussa jaetut pisteytyskortit, jotka paljastetaan muille pelaajille vasta pelin lopussa. Pisteytyskorttipakasta jaetaan yksi kortti jokaiselle pelaajalle. Pisteytyskortit kertoo mistä saa lisäpisteitä esim. tyyliin 6 rahaa pelin lopussa antaa 1 lisäpisteen.

Alkuun pelissä hieman kesti hahmottaa mitkä asiat vaikuttavat mihinkin. Erityisesti rahan ja vaikutusvallan käyttö tahtoi mennä välillä sekaisin. Testipelissä meillä oli pitkään voimassa hyökkäyskortti, joka söi kaikkien vaikutusvaltaa. Rahaa oli kuitenkin tarjolla runsaasti, joten toisten noppia ostettiin surutta pois. Tämä aiheutti harmia erityisesti viimeisellä kierroksella, kun muut pelaajat syytivät sinulle arvotonta rahaa vieden tärkeät toimintonopat mennessään. Peli päättyi lopulta Sintonicin selvään voittoon, vaikka hän joutui vaihtamaan strategiaansa pelin aikana. Kokonaisuutena Troyes on testatuista neljästä noppapelistä kiinnostavin.  Pelaaminen tapahtuu selkeästi noppien ehdoilla. Nopat eivät kuitenkaan ole pelkkä tuurielementti, vaan ohjaavat pelaajien päätöksiä tehokkaasti. Sopeutuminen ja luovien ratkaisuiden löytäminen annettujen noppien silmäluvuilla on avain voittoon.

Pari viikkoa myöhemmin oli aika laittaa kieli reippaasti poskelle, kun Sintonic levitti pöydälle King of Tokyon. Meidän lisäksi mukana testaamassa oli mk7 sekä kerhon uusin tulokas minotaur. Pelissä jokaisella on oma hirviö, jonka terveys on alussa 10. Pelinopan silmälukuina on 1,2,3,salama, sydän ja käpälä. Salama antaa pelissä käytettävää valuuttaa. Sydän lisää terveyttä. Käpälä vastaavasti heikentää kilpailevan hirviön terveyttä. Pelilauta on yksinkertaisesti kuva Tokiosta. 5-6 pelaajan pelissä käytetään myös laudalla olevaa Tokionlahtea. Tavoitteena pelissä on pysyä hengissä ja kerätä 20 voittopistettä. Pelin voittaa ensimmäisenä vähintään 20 pistettä kerännyt tai viimeisenä hengissä oleva hirviö. Vuorollaan pelaaja heittää kuutta noppaa ja heiton voi uusia korkeintaan kahdesti. Pisteitä voi kerätä heittämällä riittävästi samansuuruisia numeroita. Kolmella samalla saa numeron osoittaman määrän pisteitä. Jokainen ylimääräinen noppa samaa numeroa antaa lisäpisteen. Esimerkiksi heittämällä 5 kakkosta saa 4 pistettä (2+1+1). Lisäksi pisteitä voi kerätä hengailemalla Tokiossa. Kun onnistuu häätämään toisen pelaajan pois Tokiosta, voi mennä itse tilalle. Häätämällä toisen pois ja pysymällä Tokiossa kokonaisen kierroksen kerää pisteitä. Tokiossa hengailulla on kuitenkin hintansa. Heitetyt käpälät kohdistuvat aina hirviöön, joka roikkuu Tokion pilvenpiirtäjissä. Toisaalta Tokiossa oleva hirviö läimäisee käpälällään kaikkia kanssahirviöitä. Heitetyt sydämet parantavat omaa hirviötä, paitsi Tokiossa ne menevät hukkaan. Valuutalla pelaaja voi hankkia kortteja, jotka antavat lisäominaisuuksia kuten lisänoppia, suojia, lisäpisteitä, jne. Kortteja on tarjolla kolme kappaletta, mutta rahalla nekin voi uusia.

Ennen pelaamista olin lukenut Matt Draken (http://drakesflames.blogspot.com) arvostelun pelistä ja ensivaikutelma oli, että hohhoijaa taas yksi teinipojille suunnattu öllömöhkiäispeli lisää. Voi kun osasinkin olla väärässä. King of Tokyo on erinomainen esimerkki pelistä, jossa teema kannattelee peliä. Melkein tunsi roikkuvansa Tokion pilvenpiirtäjissä ja harmitteli muiden häirintää, kun yritit telmiä kaupunkia tasaiseksi. Pelissä voi ottaa isoa riskiä menemällä Tokioon heikossa hapessa, mutta todennäköisyydet puhuvat usein puolestaan. Meidän pelissä tämän sain tuntea nahoissaan minotaurin hirviö. Player elimination on keskeinen osa peliä, mutta koska peli kestää vain parikymmentä minuuttia se ei juuri haittaa. Loppua kohden peli tiivistyy ja meidänkin pelissä kaikilla kolmella vielä mukana olleella hirviöllä oli vahva mahdollisuus voittoon. mk7 ei kuitenkaan kyennyt 8 heitolla saamaan yhtä kolmosta, joten korjasin voiton seuraavalla vuorolla. King of Tokyossa ja Quarriorsissa on paljon samoja elementtejä, mutta King of Tokyossa teema on paremmin läsnä ja tekee pelaamisesta nautittavampaa. King of Tokyo on erinomainen lyhyt täytepeli ja ainoa kysymysmerkki on miten se kestää uudelleenpelaamista?

Viimeisenä testipenkissä oli Stefan Feldin suunnittelema noppavetoinen Castles of Burgundy. Pelissä  jokaisella on oma erilainen kartta, joka koostuu erivärisistä alueista. Alueet puolestaan koostuvat yhdestä tai useammasta kohdasta, joita peitetään alueen väriin sopivilla laatoilla. Jokaiseen kohtaan on merkitty silmäluku. Noppien silmälukujen perusteella laattoja hankitaan yhteisestä varannosta omaan varastoon ja toisaalta asetetaan omasta varastosta kohtiin aiempien laattojen viereen. Alueen valmistuessa siitä saa pisteitä. Suuremmat ja aikaisemmin valmistuneet alueet antavat paremmin pisteitä. Vuoron alussa pelaajat heittävät kahta noppaa. Noppien silmälukujen perusteella pelaaja tekee omalla vuorollaan kaksi toimintoa. Yleensä toiminto on joko hankkia laatta varastoon tai siirtää laatta kartalle. Kartalle vietäessä laatat usein antavat jonkin ylimääräisen toiminnon. Esimerkiksi laivalaatan asettaessaan pelaaja saa tuotelaattoja ja putoaa samalla vuorojärjestyksessä pykälän alaspäin. Muita toimintoja on muun muassa myydä tuotteita tai hankkia modifiointilaattoja, joiden avulla voi säädellä noppien silmälukuja. Tuotteita myymällä saa voittopisteitä ja rahaa. Rahan avulla voi ostaa laattoja yhteisestä varannosta ilman toimintoa. Peli koostuu 5 vaiheesta ja vaiheiden välillä yhteiseen varantoon asetetaan uudet laatat. Jokaisessa vaiheessa pelataan 5 kierrosta, joten pelaajalla on pelin aikana käytettävissä vähintään 50 toimintoa.

Pelissä pelaajien välinen vuorovaikutus syntyy yhteisen laattavarannon kautta. Oleellista on hankkia itselleen kriittiset laatat yhteisestä varannosta ennen kuin joku ehtii napata ne nenän edestä. Muiden peliä seuraamalla voi yrittää vaikuttaa siihen ettei kilpaile verissäpäin samoista laatoista. Huono noppatuuri vaikeuttaa elämää, varsinkin jos ei ole modifiointilaattoja käytettävissä. Pelimme eteni tasatahtia minun, Sintonicin ja mk7 vaihtaessa vuoronperää paikkaa keulilla. Loppupisteytyksessä pisteitä kertyi lähes 250, mutta voitin Sintonicin vain muutaman pisteen erolla. Vaikka peli oli tiukka, tuntui se hieman pasianssimaiselta. Troyesiin verrattuna nopat eivät ohjanneet peliä yhtä selvästi, koska laattatilanne omalla kartalla oli määräävä tekijä. Huonoilla heitoilla hankki mieluummin modifiointilaattoja tai myi tuotteita kuin hankki laattoja, jotka eivät sopineet suunniteltuihin karttapaikkoihin.

Loppuun vielä yhteenvetona oma suosikkijärjestys testatuista noppapeleistä: 1.Troyesin, 2.King of Tokyon, 3.Castles of Burgundy ja 4.Quarriors.

Warcon 2011

Mennyt kesä oli kohtuu hiljaista lautapelirintamalla, kun vapaa-ajan on treenit tahtoneet syödä. Mutta viimeinkin tapahtui jotain blogiinkin kirjaamisen arvoista, kun kävimme anselmin kanssa Warconissa, joka on Suomen lautapeliseuran järjestämä "virallinen" sotapelitapahtuma. En vielä omaa raporttiani ole ehtinyt kirjoittaa mutta anselmi ystävällisesti taas lupasi nostaa kirjoitusten tasoa lähettämällä kynänsä vierailulle. Tässäpä anselmin raportti conista, olkaa hyvät:

---

Ensimmäinen WarConini oli kaikin puolin positiivinen kokemus. Aiempi sotapelikokemukseni on rajoittunut pääasiassa Memoir 44:seen, joten kokeneemmille pelaajille luvassa oli lähinnä helppoa tykinruokaa. Pelaamaan ehdin vain lauantaina, mutta onnistuin ujuttamaan tiukkaan aikatauluun kaksi testauslistallani jo pitkään ollutta peliä.

Aluksi vuorossa oli CC Ancients -turnaus, missä Marko antoi mainion oppitunnin pelistä ja kuinka sitä pelataan. Pelattava skenaario turnauksen alkukierroksissa oli Bagradas. Arvonnassa sain roomalaiset, joka on aloittelijalle kenties kiitollisempi puoli pelata. Kiitollisempi sen vuoksi, että karthagolaisilla on skenaariossa enemmän erilaisia joukkoja, ja näin ollen enemmän sääntöjä muistettavana.

Sääntöjen lukemisen perustella kuvittelin Karthagon norsuja erityisen vahvoiksi ja suhtauduin niihin varovaisella kunnioituksella. Nostin rintamalinjaa ja vedin keskustassa kevyttä jalkaväkeä pois parempien yksikköjen edestä odottamaan norsujen rynnistystä. Oikealla Karthago kävi ärsyttämässä joukkojani kevyen jalkaväen keihäillään. Nostin oikeaa sivustaa ja vastasin samalla mitalla aiheuttaen mukavasti tappioita. Karthago veti tappiota kärsineet joukkonsa parempaan suojaan ja kävi kovaan rynnistykseen keskeltä norsuillaan ja oikealta ratsuväellään. Norsujen mylvintä päättyi huonosti. Vastaiskussa heitin lähes yksinomaan kypäriä ja keskustan johtajan ansiosta ne laskettiin Karthagon tappioiksi. Kolme norsuyksikköä luhistui kuolleena taistelutantereelle. Oikealla sivustalla Karthago menestyi paremmin lyöden yhden roomalaisjalkaväen ja hajottaen muiden tuet. Pelitilanne oli Roomalle 3-1.

Menestyksestä huumaantuneena jatkoin aggressiivista linjaa. Hyökkäsin oikealla sivustalla, vaikka joukot olivat huonosti organisoituneina. Tämä kostautui Karthagon lyödessä kovaa takaisin nujertaen osan oikean sivustan kevyestä jalkaväestä ja apujalkaväestä. Jäljelle jääneet yksiköt yritin pelastaa keskustaan vahvempien yksiköiden suojaan. Oikea sivustani oli kuitenkin käytännössä halvaantunut ja Karthago onnistui napsimaan heikentyneitä joukkoja kuin kypsiä marjoja. Pelitilanne taisi tässä vaiheessa olla Karthagolle 4-6.

Tilanteen rauhoituttua oikealla siirsin pelin painopisteen vasemmalle, jonne pääosa kädessä olevista korteistani oli. Siirsin toisen keskustan johtajista oikeaan sivustaan. Seuraavalla vuorolla hyökkäsin Karthagon kevyen ja warrior-jalkaväen kimppuun vahvalla erikoiskortilla. Tällä kertaa nopat eivät kuitenkaan olleet suosiollisia ja sain aikaiseksi vain vähäisiä tappioita. Karthago pelasi vastaiskukortin tuhoten kaksi roomalaisyksikköä. Peli päättyi Karthagon voittoon 4-8.

Pelkästään yhden pelin perusteella voi todeta, että CC Ancients on erinomainen peli. Peli vaatii enemmän strategista suunnittelua kuin Memoir 44, koska linjasta irtautuneet joukot ovat vastustajalle helppoja pisteitä. Lisäksi johtajat ovat merkittävä apu joukoille ja niiden tehokas käyttäminen on tärkeää. Pelin lisäominaisuuksista huolimatta peliaika on Memoir 44:n luokkaa.

Alkupalan jälkeen siirryin päivän pihviin, eli Britanniaan. Arvonnassa sain keltaisen. Koska keltainen on aloittelijalle vaikea väri, päätimme vaihtaa keken kanssa värejä. Pelasin siis vihreää, eerom sinistä ja Vesa (?) punaista. Keken ohjaissa peli lähti nopeasti käyntiin. Ennen kuin ehdin kissaa sanomaan, oli roomalaisten keltainen vyöry pyyhkäissyt yli Britannian vieden mukanaan suuren osan belgeistä ja briganteista. Kyllä walesilaisilta taidettiin retorisesti kysyä haluavatko he alistua, johon katsoin parhaaksi vain nyökyttää päätäni toivoen että kartalle jäisi edes yksi vihreä laatta.

Peliä pelasin ilmeisesti niin kuin sitä vihreällä pitääkin, eli passiivisesti puolustaen. Roomalaisten poistuttua 5.kierroksen lopussa jäi kartan eteläosaan paljon tyhjää tilaa, jota olisin voinut walesilaisilla vallata enemmänkin. Pelkäsin kuitenkin, että irlantilaiset hyökkäävät selustaan ja tyydyin luomaan vain vasallialueen lähelle Yorkia. Yritin vallata eteläisiä alueita juuteilla, mutta passiivinen pelaaminen walesilaisilla teki juuteista sakseille helpon heimon tuupata mereen.

Myöhemmin pelissä yritin tanskalaisilla kerätä pisteitä parhaani mukaan. Jotenkin epähuomiossa kuitenkin suuntasi valtaukseni liiaksi pohjoiseen enkä päässyt keräämään parhaita mahdollisia pisteitä. Huonosti suunnatut valtaukseni hyödyttivät erityisesti punaista ja haittasivat sinistä. Sininen läimittiinkin pelissä oikeastaan vähän puolivahingossa siihen kuntoon, että eerom järjesti itselleen ajankulua pelaamalla toista peliä viereisessä pöydässä. Vasta lopussa hän pääsi normanneilla takaisin pelipöytään, mutta silloin peli oli jo hänen osaltaan ratkennut. Lopputulos punainen 247pistettä, keltainen 240 pistettä, vihreä 217 pistettä ja sininen 130 jotain pistettä. Suoritukseni oli ilmeisesti täydellinen keskiarvo pisteistä mitä yhdellä värillä keskimäärin saa kerättyä.

Pelikokemuksena Britannia oli kaksijakoinen. Peliä voisi kuvailla raskaansarjan versioksi Smallworldistä. Itse en ole Smallworldin erityinen ystävä, mutta Britannia oli huomattavasti miellyttävämpi kokemus. Teema ja pelin historiallinen ulottuvuus tekevät siitä kiinnostavan. Peli kuvastaa hyvin kuinka eurooppalaiset heimot ovat vuoronperään käyneet Brittein saarilla ryöväämässä kuin lomamatkalla konsanaan. Pelin pituus (meidän peli 4,5 tuntia) tekee pelistä kuitenkin hieman puuduttavan. Vihreä väri ehkä lisää tätä puuduttavuutta, koska sillä pääasiassa pidetään tiukkoja puolustuslinjoja. Muilla väreillä on enemmän aaltoilua pelin kuluessa. Tiivistettynä, 3-4 kierrosta lyhyempänä, Britanniaa pelaisi varmasti useamminkin.

Kiitokset järjestäjille ja kanssapelaajille hienosta conista.

Kulttuurishokkeja

Kolmen kuukauden pimento katkeaa nyt.

Tässä kun kolmannen kerran reilun vajaan neljän vuoden sisään on muuttanut, niin huomaa, että kyllä se lautapelikuvioiden uudelleenmuotoilu vain oman aikansa ottaa. Puhutaan ehkä noin 6-12 kuukaudesta.

Aikoinaan TKK:lla opiskellessa meille muodostui oma peliporukka, joka toimi samalla ponnahduslautana koko harrastukselle. Sitten oli edessä muutto Kuopioon ja kaverit jäivät pääkaupunkiseudulle. Muutto kotikaupunkiin oli kuitenkin ehkä kaikkein helpoin siirtyminen toistaiseksi, sillä itsellä oli luonnollisesti jo valmiit sosiaaliset kuviot tiedossa. Lisäksi Kärmeksen välitön ja avoimen vastaanottavainen meininki takasi sen, että peliseuraa myös pahimman luokan gamer's gameihin löytyi. Pian tie vei kuitenkin Raumalle, jossa pudottiin lähes totaaliseen lautapelityhjiöön ja näin oli pakko alkaa etsimään pelikavereita seuranhakuilmoituksilla ja kadulla vastaantulijoita pelipöytään haastamalla. Kuukausien vieriessä porukkaa alkoi löytymään jopa niin paljon, että vuoden kuluttua pelikerhon perustaminen tuli ajankohtaiseksi. Homma meni vieläpä niin hyvin putkeen, että nykyään Raumalla toimii varsin vireä joskin vielä toistaiseksi vain muutaman aktiivin varassa pyörivä lautapelikerho.

Nyt sitten keväällä tuli eteen paluu piäkaupunkiin. Siirtymä osoittautui kuitenkin hankalammaksi kuin odotin. Toki totaaliselta tyhjiöltä on pelastanut Lepuskin pelikerho, jossa on tullut vierailtua aina kun vain on ehtinyt (enimmäkseen Eclipseä mehustelemassa). Mutta legendaariset sessiot kuitenkin vielä puuttuvat, sillä Lepuskin neljän tunnin kerhossa ei kaikkea ehdi ja osa vanhoista pelikavereista on häippäissyt toisiin maisemiin. Jälkeenjääneidenkin kalenterit tuntuvat olevan tätä nykyä kovin täynnä. Jotenkin tilanteen koomisuutta kuvaa hyvin se, että saimme alkuperäisellä porukalla pelit taas kasaan tällä viikolla, mutta ei suinkaan etelässä vaan Kuopiossa, jonne kaikki vain sattumalta reissuillaan osuivat yhtä aikaa. Millekään raskaille peleille ei kuitenkaan ollut aikaa mutta pöydässä fiilis oli hyvin nostalginen. Tällä viikolla väännettiin kolme erää El Grandea, pari Carcassonne: Kivikautta ja yksi Twilight Struggle. Olin vissiin sen verran innoissani vanhasta porukasta, ettei keskittyminen riittänyt yhteenkään voittoon. Kakkossijoja sen sijaan tuli senkin edestä.

Mutta eiköhän tässä pikkuhiljaa peliporukkaakin ala löytymään, kun on kaiken muun ylimääräsen järjestelyn yms. härdellin tässä saanut hoidettua ja elämä asettuu kunnolla uusiin uomiinsa.

Lopuksi vielä mainitsemisen arvoinen juttu:
Viime viikolla tuli tehtyä ennakkoluuloton temppu. Pakkasin nimittäin kertausharjoitukseen mukaan minigrip-pussiin Carcassonne: Kivikauden. Lainkaan ei ollut hajua kertauksen aikatauluista ja ohjelmasta mutta jotenkin ihmeen kaupalla kaiken säpinän keskellä löytyi aikaa pelata jopa puolentusinaa erää. Lopussa porukka alkoi jo sen verran hyvin taitamaan pelin, että viimeisessä jäin jopa toiseksi =) (tästä alkoikin sitten voitoton putki, joka on tällä hetkellä 8 pelin mittainen eikä ole vieläkään katkennut). Putkeen sisältyy myös erä Through the Agesia, jonka timon peijooni vei. Tuosta pelistä mieleen jäi opetus, että James Cook tulee pöytään II. aikakaudella. Tähtäsin nimittäin alusta asti Cookiin ja raivolla kolonisoin kaikki uudet alueet. Muistelin kuitenkin kyseisen leaderin tulevan peliin vasta III. aikakaudella ja näinpä nappasin II. kauden alussa Newtonin itselleni. Kyllä harmitti, kun hetkeä myöhemmin kortti, jonka varaan koko pelini olin pelannut, lipui ohi.

Eclipse

Niin se menee, että voi joskus löysäläiselläkin olla kiireitä. Näin on blogin päivittämiset ja pelailut jääneet harmittavan vähälle.

Intoa on kuitenkin ollut ja tässä sitä katsellaan päivin ja öin unia tulevasta Eclipsen julkaisupäivästä. Eipä muista milloin olisi ollut näin innostunut jostain pelistä. Melkein taidetaan joutua palaamaan vuoteen -92, kun 10-vuotias pikkumies mehusteli SNES:iä ja Zelda III:sta Nintendo-lehdestä. No ehkä sitä vielä pikkusen paremmin pysyy housuissaan, kun ei ainakaan toistaiseksi ole piirtänyt kaikkia vihkoja täyteen pelihahmojen kuvia =)

Eclipsea tuli siis testattua Helconissa 2010 ja silloin se nousi heti odotuslistalle. Odotusten kasvamisesta saa kuitenkin kiittää/syyttää pari viikkoa sitten Leppävaaran kirjastolla pelattua toista Eclipse-matsia. Pelikertojen välissä vierähtäneiden kuukausien aikana oli varmistunut, että Lautapelit.fi julkaisee Eclipsen syksyllä 2011 ja pelin suunnitelitjakin olivat sen myötä tarttuneet taas entistäkin suuremmalla tarmolla työstöhommiin.

Vaikutuksen tekivät niin eteenpäin mennyt ulkoasu kuin uudet peliä selvästi parantaneet diplomatiasäännöt sekä tarinan kannalta mielenkiintoiset supernovaruudut. Erityisen suuren vaikutuksen kuitenkin teki pelin ilmeinen tasapaino, josta ei vielä ensimmäisellä kerralla saanut oikein otetta. Itse nimittäin pelin alussa en päässyt lainkaan levittäytymään, kun huomasin olevani vihamielisten Ancientsien ympäröimä. Siinä sitten muut saivat melkoisen etumatkan. Luulin jo pelin olleen pelattu, mutta ei. Alieneita vastaan taisteleminen toi mainetta (=voittopisteitä) ja onnistuin samalla löytämään uutta teknologiaa, joka auttoi meikäläisen taas peliin mukaan. Lopulta hävisin voiton vain yhdellä pisteellä sijoittuen kolmanneksi (pisteet 44-43-43-36-XX-XX).

Kerrankin tuntuisi käsissä olevan peli, joka ei oikeasti suosi vain yhtä strategiaa. Meikäläinen oli kovin sotaisalla linjalla ja pärjäsin hyvin pasifististeja vastaan. Hyvä hyvä. Monesti onkin peleissä ärsyttänyt se, että väkisin pakotetaan tiettyyn muottiin jos voitosta haluaa taistella.

Toinen loistava piirre Eclipsessä on sen kevyt mekaniikka. Vaikka informaatiota ja sivilisaation tilaa kuvaavia erilaisia mittareita on useampia, on niiden ylläpitäminen ja tuotannon seuraaminen äärimmäisen helppoa. Helppous johtuu lähinnä siitä, että monet osista liikkuvat pelin aikana vain kertaalleen eikä niistä tartte enää sen jälkeen murehtia. Tämän seurauksena suurin osa peliajasta kuluu päätöksien tekemiseen eikä nappuloiden siirtelyyn tai päässälaskuihin.

Paljoa ei pahaa sanottavaa pelistä löydä. Toivotaan projektin lopun menevän hyvin ja pelin saavan loistavan vastaanoton Essen 2011 -pelimessuilla. Henkilökohtaisesti uskon, että Eclipsellä on todella mahdollisuus tehdä suomalaista historiaa ja nousta jopa kansainvälisesti tunnustetuksi peliksi.

---

Muuta:
Eclipsen lisäksi ainoa toinen maaliskuun aikana pelattu peli on yksi harjoituserä Small Worldia mutta siitä ei sen enempää.

Lisäksi kirjoitin loppuun Twilight Strugglen arvostelun, joka oli jäänyt roikkumaan jostain viime vuodelta. Klicken Sie hier, bitte!

Kellarin möröt

Kylmät kelit hellivät lautapelaajia. Kerrankin kaupunkilainen saa säästä tekosyyn sulkeutua sisätiloihin. Tammi-helmikuun niukkaa pelimäärää koitettiin hiukan korjata viikko takaperin, kun sulkeuduimme viikonlopuksi erääseen Vammalalaiseen kellariin. mikkokin lauantai-illalla tullessaan naureskeli, että loistavasta kelistä huolimatta pihalla ei näkynyt mitään merkkejä elämästä, ei edes jalanjälkiä.

Tunnelma oli tiivis ja ilma käsinkosketelvaa, mutta pelit laadukkaita (yhtä lukuun ottamatta):
Troyes
Brass
Twilight Struggle
Entdecker
Aavikon Karavaanit
Space Walk
Glen More

Näistä Entdecker oli ainoa kokonaan uusi tuttavuus. Ihan kiva peli, mutta jotenkin tuntui, että aika on jo ajanut pahasti ohi. En tiedä miten se on mahdollista, sillä saman aikakauden ja jopa vanhemmista peleistä löytyy todella hyvin aikaa kestäneitä tapauksia. No joka tapauksessa aika kului kohtuullisesti ja peli itsessään toimii ihan ookoo. Teema varmaan oli pelin parasta antia, sillä löytöretkeilyssä on hohtoa ja uuden löytämisen jännitys välittyi hyvin.

Twilight Strugglen onnistuin taas opettamaan uudelle henkilölle, kun lectus hyppäsi amerikkalaisten johtoon. Aika hieno suoritus, kun kaveri onnistui sinnittelemään ummikkona mid-warin puoliväliin saakka.

Brassissa puolestaan elettiin erikoisimpia hetkiä, joita ko. pelin parissa toistaiseksi olen elänyt. Hiili- ja rautamarketit olivat noin puolet pelistä tyhjinä siitäkin huolimatta, että molempia rakennettiin roimasti. Näin ollen rahaa paloi kasoittain. Itsekkin pyörin nollassa incomessa rautatievaiheeseen saakka eläen pelkällä lainarahalla. Toinen erikoisuus oli, että kanaalivaiheessa pisteitä itse kullekin kertyi vain 20:n molemmin puolin, kun aikaisemmissa peleissä haarukka on ollut 30-60 välillä. Vipuvartta kuitenkin kehittyi sen verran, että loppupisteet nousivat 190-120 välille, mikä vaikutti normaalimmalta.

Ainoa huonompi peli oli Space Walk, joka oli puoliksi uusi tuttavuus. Jostain syystä ei vaan nappaa. Tulee likaa Lotus mieleen.


Kellarin ulkopuolella pelattuja pelejä:
Callisto - yksi kerta riitti. Onko tämä se mihin Knizia nykyisin pystyy? Blokus on 100x parempi.
Toukon perhosproto - palaute annettu Toukolle
Settlers of Catan - kummipojan ja hänen veljiensä kanssa pelattu peli. Itseoikeutetusti kummipoika voitti.

Coast-to-Coast

Nonni, muutto Raumalta Espooseen on takana (melkein). Aika iso projekti tuommoinen on ja kovasti häiritsee harrastustoimintaa.

Jäähyväiset Raumalle heitettiin kirjastolla pelatulla Dominant Speciesillä. Mukana oli sintonicci ja anselmi. Mielenkiintoista oli muuten huomata, että aloitustilanne kolminpelissä oli epäsymmetrinen. Yksi pelaaja sai olla aivan rauhassa, kun kaksi muuta jo lähtökohtaisesti kähisivät keskenään. En tiiä pelattiinko väärin mutta ei ainakaan näillä tutkimisilla löydetty parempaakaan tietoa ohjeista.

Nyt toisella pelillä oli ehkä hiukan hajuja mitä pitäis yrittää tehdä tai välttää. Ongelmaksi tuossa pelissä vain tahtoo muodostua se, että vaiheita on edelleen niin pirusti ettei kaikkea millään muista ottaa huomioon. Tai jos muistaa, niin sitten ne hommat unohtuvat, kun päässä pyörii sata muutakin asiaa.Oma peli kaatui yhteen tällaiseen fataaliin unohdukseen pari kierrosta ennen loppua. Siihen asti olin ollut kohtuu hyvin iskuetäisyydellä sintonicista, joka kyllä pelasi mahtavasti koko pelin. Niin se on - yksi virhe ja se on laakista lappalainen.

Espoon päässä olen toistaiseksi ehtinyt käymään kertaalleen SLS:n kerhohuoneella pyörähtämässä. Nopeat Samarkandit vedettiin ansin säännöillä (jotka ilmeisesti olivat hieman vialliset). No kaikesta huolimatta peli oli erinomaisen hyvä. Ittelle tuli lähinnä mieleen sekoitus Aavikon Karavaaneja ja Menolippua. Ollakseen niinkin lyhyt kuin 45min, peli tarjosi mukavasti valintoja ja jätti mulle ainakin halun koittaa uusiksi. Ja kokeneemmalla porukalla (nyt mukana oli 3 aloittelijaa) homma menee kuulemma 30 minuuttiin. Eihän Samarkand nyt mitään Koben härkää ole mutta tälläiseksi pikaruuaksi todella maittava annos.

Täältä tähän.

Twilight Strugglea pitkästä aikaa

Nice. Kun asiaa harmittelee, niin sillä tuntuu olevan tapana korjaantua. Nytkin eilen jymy-r:n kanssa väännettiin erä Twilight Strugglea, joka siis oli jäänyt syksyn ajaksi paitsioon. Ja kylläpä teki eetua.

---

Tällä kertaa jymis pelasi USA:lla ja meikä Neuvostoliittoa. Heti alussa onnistuin heittämään jenkit Lähi-Idästä pois mutta sen kustannuksella jäin kovin kovin heikoille Aasiassa, sillä vain Korean niemimaa ja Afganistan tunnustivat punaista. Eurooppaa Jenkit onnistuivat dominoimaan Italian, Ranskan ja Länsi-Saksan turvin.

Kun tilanne näytti löytäneensä luonnollisen joskin labiilin tasapainotilan, kääntyivät katseet Afrikkaan ja Etelä- ja Väli-Amerikkoihin. Fidel ei ollut vielä Kuubassa noussut valtaan, joten neukkujen tie Atlantin taakse näytti vielä kovin kivikkoiselta - varsinkin kun ydinsodan partaalla keikkuminen esti tehokkaasti suuremmat sotilasoperaatiot strategisesti tärkeimmissä valtioissa. Jenkit käyttivätkin hetkensä todella hyvin hyödykseen levittäen kapitalismin ideologiaa latinalaiseen Amerikkaan kuin riivattuina.

Mutta eivät kommunistitkaan toimettomiksi heittäytyneet. Vanhan siirtomaavallan hajoaminen jätti Afrikkaan ja Aasiaan hedelmällisen maaperän kylvää marxilaista sanaa, joka sikiäisi köyhissä oloissa, syntyisi kolmannessa maailmassa, eikä kärsisi kapitalismin aikana. Näin Afrikka alkoi näyttämään kovin punaiselta ja erityisesti Algerian ja Etelä-Afrikan ympärysmaiden lisätessä nimiensä perään sanat "sosialistinen kansantasavalta" olisi jenkeillä kova homma saada saappaansa yhdenkään afrikkalaisen savimajan oviverhon väliin. Dekolonisaatio soi neukuille myös mahdollisuuden löytää lisää liittolaisia Kaakkois-Aasiasta ja näin luikerteli punainen käärme vapaakaupan paratiisiin.

Lopulta saman käärmeen onnistui uida valtameren yli, jossa se puri lujaa - niin lujaa, että vaikka Neuvostoliitto myöhemmin romahtakin jäi maailman riittävän paljon sosialistisia veljiä takaamaan Neuvostoliiton voiton.

---

Twilight Struggle on loistava peli kertakaikkiaan. Jymiksellekin jäi tappiosta huolimatta kova halu pelata uudestaan ja sama homma itsellänikin on.

Aikaa ei kuitenkaan riittänyt revanssimatsiin, joten tyytyminen oli Scrabbleen, jossa jymy-r lupasi minut löylyttää ja sanoi tarjoavansa kaksi olutta, jos voittaisin. Homma meinasikin näyttää pahalta mutta sitten (hirveellä munkilla tottakai) kaveri aukaisi meikäläiselle paikan kirjoittaa sana "boheemit" laudan nurkkaan. Kahden "3x sanapisteet" -ruudun yli yltänyt ja meikäläisen telineen tyhjentänyt sana oli melkoinen jättipotti, jolla ponkaisin niin kauas johtoon, ettei tavoittamista enää ollut. Kaiken hyvän päälle seuraava nosto oli hävyttömän hyvä "ilmanen". Olisi ollut aikaimoista murskaamista, jos laudalla olisi ollut yksi vapaa "i" mutta niin ei tällä kertaa käynyt, että olisi kahdesti peräkkäin koko telineen tyhjentäminen onnistunut. Oluita tässä siis odotellaan =)

Lehtijuttua ja viskiä

Alkuvuoteen ei ole mitään eriskummallisen järisyttävää kuulunut. Oli tuossa vain yksi koko sivun kuva ja toisen kokonaisen juttu paikallisen sanomalehden viikkoliitteessä mutta tommonen hommahan menee jo rutiinilla ;-)

Sivu1
Sivu3
Sivu4
Sivu5

Viime vuoden lopulla kehuin, etten anna uudenvuodenlupauksia. Semmosen menin kuitenkin lupaamaan ittelleni, etten tule kommentoimaan/puuttumaan muiden peleissä tekemiin siirtoihin varsinkaan aloittelijoiden kanssa pelatessa. Tehkööt virheensä rauhassa ja oppikoot sitten niistä. Jälkikäteen voi analysoida mutta pelin aikana kommentoimalla saa vastapuolelle aika varmasti vain vitutuksen tai vähintäänkin tyhmän olon aikaiseksi.


Uudet tuttavuudet:

Uusia kokeiltuja ovat olleet Humpuuki ja Lotus. Kummatkin sen verran mitättömiä ilmestyksiä, ettei sen kummempia jorinoita jaksa sepustaa. Humpuuki on käytännössä sama peli kuin Rappakalja, joka kuitenkin on hauskempi, sillä jotenkin sanat saavat värikkäämpiä selityksiä kuin kuvat. Lotuksesta puolestaan näki jo päältä päin, ettei tule olemaan hauskaa eikä se sitä myöskään ollut. Joko valinnat olivat ilmeisiä tai sitten vaihtoehtoa ei jäänyt. Hyi, mikä peli.


Sen sijaan parempi uusi kokeilu oli Galaxy Truckerin Big Expansion, jonka uudet laput ja lätkät toivat mukavaa vaihtelua vanhaan. Oikeastaan vanha ei enää tuntunut miltään uuden jälkeen. Aloittelijalle peli on kuitenkin lisäosan kanssa todennäköisesti kovin sitkeä pala purtavaksi, sillä sääntöjä ja muistettavaa riittää. Jo pelkkä peruspeli tuntuu välillä olevan noobille hiukan hankala hahmottaa.

Rough Road ja pari Ison lisurin korttia myös vaikeuttavat matkaa aika rankasti (tai sitten vain sattui mahottoman huono tuuri). Kävi nimittäin niin, että kolmannella reissulla alukseeni jäi yksi heikko kohta, josta tapahtuma toisensa jälkeen hajoitti koko aluksen sitten palasiksi. Lopulta vain oikea etukeula pääsi perille. Pahinta vahinkoa teki Space Billiards. Olin sillä hetkellä jonon keulilla ja takaa lähtien muut kolme pelaajaa pääsivät vuoronperään paukuttamaan yksin meikäläistä asteroideilla. Kun heti ensimmäinen iso osui just siihen ainoaan heikkoon kohtaan ikävästi, pääsivät myös pikkuiset tekemään tuhojaan.


Uusista tuttavuuksista parhaan maun on kuitenkin jättänyt Glen Morea, jota on nyt nelisen peliä takana ja on se oikein hyvä. Nopeudessaan aika tarkalleen ja viihdyttävyydessään suurin piirtein Notre Damen luokkaa. Pelit toki ovat hyvin erilaisia ja Glen Moressa on vähän enemmän vuorovaikutusta, joten ei niitä sitten enempää kannatakaan vertailla. Itte tykkään Glen Moren vuorojärjestyksen määräytymismekaniikasta. Muistuttaa vähän Thebesiä mutta sillä erotuksella, että tässä täytyy hyvin tarkkaan miettiä, kannattaako kovin montaa "ilmaista" vuoroa käyttää. Lopussa tuleva -3pts/käytetty vuoro on aika kova rankaisu, kun pelin voitosta näköjään taistellaan semmosella 60 pojolla. Tietysti jos joka vuorolla saa vähintään sen 4pts kerättyä, niin silloinhan niitä vuoroja ilman muuta kannattaa käyttää. Teema pelissä on ainakin viskin ystävälle plussaa.


Vanhat tutut:

Secret Santan peleistä ekana pöytään pääsi Brass, joka oli kesän 2010 rakkaustarinoita. Jos tunteet olivat vähän laimenneet pimeiden kuukausien aikana, niin nyt alkoivat mehut taas virtaamaan. sintonic ja sinin kanssa kolminpeliä harjoiteltiin/muisteltiin oikein sääntökirjan avulla ja kyllähän se siitä pikku hiljaa mieliin palautuikin. Lähdin kokeilemaan vähän erilaista strategiaa ja jätin kesällä niin tutuiksi tulleet laivat kokonaan rakentamatta. En aivan tehokkainta mahdollista peliä onnistunut pelaamaan mutta ihan ok kuitenkin (185pts). Kaverilla oli onnekseni kuitenkin hiukan enemmän sitä tyhjäkäyntiä ja ilman sitä olisinkin varmasti hävinnyt. Lopussa marginaalia kakkoseksi tulleeseen sintonicciin nähden jäi edukseni 10-15pts


Melkein heti vuoden alkuun saatiin jo taannoisen vuosikatsauksen surkutteluaiheista korjattua, kun sintonicin ja tikun kanssa väänsimme erän Through the Agesia. Olipa aikaisempiin verrattuna varsin eriskummallinen peli, sillä kukaan ei kerännyt missään vaiheessa yli 25 sotilasvoimaa, joten kahakat ratkaistiin varsin pienillä marginaaleilla. Pelin hienoin hetki nähtiinkin, kun julistin tikulle kulttuurisodan. Tuulettelin jo voitonvarmana mutta liittoumien kautta tiku onnistui taikomaan ittelleen hurjan kasan voimaa aiheuttaen lopulta meikäläiselle tappion. "Mmm... That one backfired!" Ittellä jäivät myös maatalous sekä kaivostoiminta kokonaan kehittämättä, mikä se vasta eriskummallista olikin. Kulttuurin kuitenkin panostettiin alusta asti huolella ja sillä se voitto lopulta irtosikin. Rokkistara ja elokuvat toimivat ihan kivasti yhteen =)


Muuten tässä pöydässä on pyörinyt 7 Wondersia, BattleLorea, Agricolaa, For Salea ja Carcassonne - Kivikautta. Ihan kiitettävästi pelejä on kertynyt ja tilastointi voisi olla aika hauskaa mutta sitä varten pitäisi ehdottomasti kunnon taskutietokone hommata, jotta voisi sitten heti pelin jälkeen naputella tulokset muistiin. Näin jälkeen päin ison kasan kerralla BGG:hen näpyttely on vain kovin rasittavaa.

Vuoden 2011 ekat pelit

Vuodenvaihde meni kivasti pelatessa kuusinpeliä Carcassonnea miljoonalla lisäosalla. Päälle höystettiin pari erää For Salea samalla porukalla (maija, maria, anna, dave, jani ja minä). Carcassonnessa tuli trubaduuriin isänniltä (anna ja jani) mutta For Salessa näytin molemmissa erissä närhet.

Seuraavana päivänä tahtoi tuo koistinen vaivata mutta silti saimme anselmin ja typokon kanssa Shoguni-matsit pystyyn. Siinäpä nähtiinkin jännät tilanteet lopussa:

1) Olin hyökkäämässä anselmin linnaprovinssiin ylivoimalla 7-4. Sitä ennen oli kuitenkin vuoro typokolla, joka hyökkäsi neljällä äijällä anselmin 8-9 äijää vastaan sillä seurauksella, että anselmilla jäi 4-5 torniin. No hävisin tietysti taistelun. No ei se mitään
2) Vuoden lopussa talonpojat nousivat kapinaan alueella, jossa minulla oli linna ja 6 äijää sitä puolustamassa. Varma nakki ajattelin, mutta jälleen vuoro oli ensin typokolla, joka otti oikein kunnolla revolttia niskaan. Heittäen 4+4+5 vihreää kuutiota torniin. No tietty ne sinne suurelta osin imeytyivät ilmestyen sitten meikäläisen vuorolla sieltä taas näkyviin. Talonpojat valtasivat "vahvasti" puolustetun linnani vieden meikältä 5 pointsia.

Jäin Lopulta viimeiseksi häviten voittaja anselmille 4p ja typokolle 3p. Aika leksa loppuratkaisu kuitenkin.

Sunnuntaina vielä jatkettiin mikon kanssa BattleLore-kampanjaamme. Ykkösskenun uusinnassa otin vehvan revanssin pistein 7-0. Toinen matsi meni jatkoerille saakka, kun emme saaneet kahden pisteen eroa aikaiseksi. Mulla oli kyllä 6-5 tilanteessa pari ottelupalloa, jotka mikko onnistui ihmeen kaupalla selvittämään. Lopulta mikko vei 7-9.


Muuta:
Nyt on BGG:ssä mielenkiintoinen Microbadge of the Month -äänestys, kun on oma lätkä mukana.

Vuosikatsaus 2010

Aika pistää vuotta 2010 pakettiin. Katsotaanpas eka mitä uuden vuoden lupauksia sitä on tuli itselleen tehtyä vuosi takaperin.

Lupasin yrittää kokeilla:
Brass - check
War of the Ring - check
Battlestar Galactica - check
C&C: Ancients - fail
Paths of Glory - fail
Hannibal: Rome vs. Carthage - fail
18xx - fail


Lisäksi:
maalaa Space Hulk - fail


Elikkä aika heikko näytän olemaan pitämään lupauksiani. Näinpä täytyy välttää tänä vuonna antamasta liikaa. Ainoa lupaukseni olkoon siis, että maalaan Space Hulkin. Projekti on onneksi jo puolivälissä, sillä genestealerit ovat jo saaneet viimeisiä highlighteja lukuunottamatta värit pintaan. Ei niistä ehkä aivan tullut sitä showcase-tasoa, jota lähdin sutimaan mutta pelikäyttöön riittäviä.


Mutta entäs pelivuosi 2010 kokonaisuudessaan?

Alkuvuodesta hitti oli 1960: The Making of the President mutta juhannuksen jälkeen peli on maannut koskemattomana. Hiukan sama vika on Twilight Strugglella, jota toistaiseksi viimeisen kerran on pelattu kesäloman lopulla elokuussa. Polte pelaamaan on kuitenkin molempien kohdalla kova, joten huolestunut ei tartte olla.

Kesällä puolestaan ihastuin El Grandeen, jonka jo pari vuotta aikaisemmin olin tuominnut hiukan kuivaksi mutta niin vain peli teki comebackin. Toiseksi kesän rakkaudeksi muodostui Brass, jonka maineen aapee pelasti. Olin nimittäin jo 5-6 pelin jälkeen olevinaan tajunnut homman nimen, mutta niin vain aapee tuli ja pesi mennen tullen näyttäen, että kyllä pelissä riittää vaihtoehtoja.

Loppuvuoden kovimpia sanoja ovat olleet Aavikon Karavaanit ja vasta joulukuussa Raumalle asti päässyt 7 Wonders. Oisko pienoista syysväsymystä havaittavissa, kun näin kevyet pelit saavat eniten peliaikaa? Itse asiassa koko vuotta kun tarkemmin katsoo, niin siirtymä raskaista kevyisiin on selvästi havaittavissa.

Läpi vuoden pöytään on tainnut päästä ainoastaan Carcassonne - Kivikausi. Laatikostakin huomaa, että peli on kulkenut usein matkassa. Läpi vuoden kaikkein kovimmat poltteet päästä pelaamaan on ollut kuitenkin Through the Agesia, johon sopivia tilaisuuksia näyttää löytyvän aivan liian harvoin ja viimeisimmästä pelistä tuntuu olevan jo iäisyys.

Muuten täytyy olla tyytyväinen, että kuluneen vuoden aikana on itselle uusia pelejä tullut testattua lähes jokaisella pelikerralla. Tästä suuri kiitos menee erityisesti mikolle ja sintonicille, jotka ovat kovasti kokoelmiaan kartuttaneet ja ahkerasti pelejä pöytään raahanneet. Joten on kai tässä jotain referenssiä, jotta voi erilaisia mielivaltaisia titteleitä jakaa.


Vuoden uroteko:
Carcassonne - Kivikausi
Perusteluina tasainen suoritus koko vuoden läpi porautuen yhä tiukemmin aivan kärjen kantaan.


Vuoden ikimuistoisimmat hetket:
BattleLore
Viikonlopun mittainen 10 taistelun kampanja, jota johdin mikkoa vastaan jo 5-1, mutta niin vain homma päättyi lopulta tasapeliin. Otti pattiin lopulta niin paljon, ettei meinannut uni tulla seuraavana yönä.


Vuoden paras peli:
Twilight Struggle
Peli kypsyi hitaasti mutta aikaa saatuaan kohosi lopulta meikäläisen henkilökohtaiseksi uudeksi suosikiksi.


Vuoden heikoin suoritus:
Game of Thrones
Hemmetin pitkä, paljon odottelua, vähän päätöksiä. Edes voitto ei auttanut. Hyvin todennäköistä, etten tule antamaan lainkaan uutta mahdollisuutta. (Senji muuten pääsi aika lähelle samaa eikä senkään kohdalla pelin voitto muuta mielipidettäni)


Vuoden yllättäjä:
7 Wonders
Olin hyvin kriittinen hypetyksestä huolimatta (tai sen takia) eikä homma varsinaisesti muutenkaan kiinnostanut. Niin vain kuitenkin tuli ja ihastutti.


Vuoden pettymys:
Greed Inc.
Kovat odotukset ja hehkutus, ja ekan pelin jälkeen vielä näyttikin hyvälle mutta jo toinen peli alkoi maistumaan puulta. Ei huono peli kuitenkaan vaan ainoastaan kova pettymys


Vuoden 2011 odotetuin peli:
Eclipse
Loistavaa työtä Suomen pojilta. Jätti välittömän halun pelata lisää. Kun vain saisivat paketin julkaisuun.


Ensi vuodelta en Eclipsen julkaisusn lisäksi odota juuri mitään erikoista. Muutamia pelejä haluaa päästä jauhamaan lisää ja toivottavasti pari erinomaista uutuuttakin löytyisi. Alkuvuodesta on edessä muutto pääkallokaupunkiseudulle ja sitä myöten varmaan alan pyörimään paikallisissa pelikerhoissa. Be warned; I'm coming.

Joulupukki on jo ovella

Huomenna on joulu ja viimeinkin paljastuu pukin kontin sisältö. Oiskohan siellä vaikka muutama mukava peliyllätys?

Farlander:
Tässäpä virolainen viritys, joka ei kyllä liikaa kehuja ole saanut. Pari vuotta takaperin näitä oli yhden jos toisenkin Sokoksen poistokorissa 5e hintaan myynnissä. Kansi kyllä näytti mielenkiintoiselle, mutta kun BGG:ssä järjestään peli tyrmättiin, niin enpä napannu mukaan. No onneksi kirpputorinuohoaja mikko tämänkin pelin jostain oli eurolla kopannu ja päästiin testaamaan.

Peli on todella-todella yksinkertainen eikä sääntöjä ainakaan ole liikaa. Omalla vuorolla pelataan nappi ja sen jälkeen äijät vaipuvat berserkkiin ja hyökkäävät väkisin. Vaikka pelaaja onkin eräänlainen hallitsija, ei hänellä ole mitään kontrollia sotaisaan kansaansa, joka heti tilaisuuden tullen lähtee potkimaan heikompaa naapuria kiville. Mikäli vaihtoehtoja on useampia, voi pelaaja kuitenkin valita minne äijät sinkoavat.

Pakkohyökkäyksistä seuraa mielenkiintoisia tapahtumaketjuja. Kun kerran erehtyy sörkkimään ampiaispesää, siitä seuraava aalto vyöryy äkkiä laudan halki ja tilanne onkin yht'äkkiä aivan toinen. Hyökkäyskaskadien laskeminen onkin yksinkertaisessa pelissä se suola sikäli kuin sitä on.

En nyt ehkä itte nimeäisi peliä aivan tuubaksi, sillä tapahtumaketjut ovat sen verran mielenkiintoisia. Mutta ei peli missään tapauksessa kovin hyväkään ole. Onneksi paketti on rutisetettu 15-30 minuuttiin, mikä nostaa arvosanaa huomattavasti.


N.Y. Chase:
Scotland yardin uudelleenversiointi N.Y. Chase on mikon toinen kirrpislöytö. Eikä lainkaan hassumpi olekkaan. Scotland Yardia en edes muista pelanneeni skidinä, joten pelin mekaniikka oli uusi. Ehkäpä tästä positiivinen asenteeni johtuukin.

Ilmeisesti muutamia eroja esikuvaansa kuitenkin (kuulemma) löytyy:
-etsivät voivat asettaa tiesulkuja
-etsivät voivat lentää helikopterilla minne tahansa
-X:llä on käytössää merireittejä

En ole näitä väitteitä mistään tarkastanut mutta luotetaan nyt ihmisten muistikuviin. Joka tapauksessa peli vaikutti varsin laadukkaalta ja huolella suunnitellulta. Meikäläiseen teki vaikutuksen mm. läpinäkyvät nappulat, joiden ansiosta nappulan alla olevan ruudun numeron pystyi näkemään ilman nappulaan koskemista.

Yksi peli on vasta takana ja siinä pelasin etsivää. Vielä pitäis X:ää päästä pelaamaan, sillä se kuulemma on erityisen hauskaa. Kyllä meikä tykkää. Eihän tämä nyt mikään lihaisa peli ole mutta varsin viihdyttävä omassa lajissaan.


BattleLore Epic:
BattleLore jää meikän papereissa hieman Memoirin varjoon lähinnä pelinopeutensa vuoksi. Mielenkiintoista olikin nähdä, miten Epicin tuplakokoinen lauta vaikuttaisi. Mukava yllätys oli huomata, että peli rullasi vähintäänkin yhtä nopeasti, sillä vuorolla aina pelattiin kaksi korttia yhden sijaan. Äksöniä siis riitti.

Vaikka peli rullasikin, venyi mikon ja meikän välinen matsi aika eeppisiin mittoihin ollen lähen neljätuntinen. Syynä ei kuitenkaan ollut peli vaan pelaajat. mikon riisuttua meikäläisen kokonaan hyökkäysaseista tappamalla viisi kuudesta ratsuväkiyksiköstäni ja jättämällä viimeisenkin rammaksi (11 hyökkäyksellä!!!!!) olin 6-1 tilanteessa pakotettu vaihtamaan puolustuslinjalle. Parhaani mukaan siinä sitten grindailin ja pääsinkin lopulta 6-5 tilanteeseen. Sitten kuitenkin tuuri loppui ja naapuri nitisti sen viimeisen tarvittavan voittopisteen.

Pitkällisistä peleistä huolimatta aika meni nopeasti ja kyllä epicci perus BattleLoren voittaa. Täytyykin hommata Memoiriin breaktrough scenaarioita ja kattoa, josko ne tuovat peliin vielä lisää syvyyttä.


Rappakalja Extreme:
Pikkujouluissa testattu Rappakalja Extreme osoittautui hulvattomaksi tietovisaksi. No tietovisat on aina tietovisoja ja ne ovat hauskoja sopivan pienissä määrissä nautittuna. Tämä pitää paikkansa varsinkin Rappakalja Extremen kohdalla, sillä pelissä on liian vähän kysymyskategorioita ja niistäkin suurimmassa osassa täytyy arvailla jonkin vieraskielisen mongerruksen tai sivistyssanan merkitystä. Näinpä loppujen lopuksi hauskin kategoria oli "päivämäärät", jota yleisesti ottaen muuten vihaa.


Muuta:

Rauman lautapelikerhon pikkujoulut vieteltiin männä viikonloppuna ja pelien lisäksi taidettiin ottaa jotain muutakin. mikko valittiin samalla kertaa Rauman pelikerhon aktiiviksi, kun meikäläinen väistyy etelän suuntaan. Sanosinpa, että hyvä valinta sillä siihen tahtiin mies on ostellu uusia pelejä ja mainostanu pelipäiviä facebookissa että aktiivisuus ylitti meikäläisen tekemiset jo ennen virallistamistakin.


Tuloksia tilastointia varten:

Aavikon karavaanit (4p): adebisi 80 - pool 74 - aati 57 - kaide 47
Aavikon karavaanit (5p): mikko 68 - aati 67 - kaide 66 - adebisi 47 - pool <46
Aavikon karavaanit (4p): maria 86 - maija 74 - adebisi 74 - dave 67
Aavikon karavaanit (4p): adebisi 96 - hannu 67 - sintonic 62 - mikko 57
Bang (7p): sheriffit kaide/vladi/adebisi (voitto) - ryökäleet mikko/jinxter/anselmi/tiku (tappio)
BattleLore Epic (2p): mikko 7 - adebisi 5
Carcassonne - Kivikausi (3p): adebisi 138 - pool 126 - tiku 59
Carcassonne - Kivikausi (4p): mikko 122p - hannu 91 - adebisi 89 - sintonic 62
Farlander (4p): mikko 14 - adebisi 10 - aati 3 - anselmi 2
Farlander (4p): adebisi 16 - hannu 10 - sintonic 3 - mikko 0
Miksi juuri Mäntsälä (5p): adebisi - tiku - jinxter - kaide - anselmi
N.Y. Chase (3p): mikko ja minä (voitto) - X maija (tappio)
Rappakalja Extreme (7p): adebisi - kaide - anselmi - mikko - tiku - jinxter - vladi
Rappakalja Extreme (7p): adebisi - kaide - anselmi - anni - mikko - tiku - jinxter

Maria, Senji ja 7 Wonders

Maria:

Maria Teresan nousu nuorena naisena Itävallan valtaistuimelle vuonna 1740 sai naapurivaltiot sotajalalle, kun he näkivät hempukan Itävallan johdossa olevan liian kokematon käydäkseen sotaa menestyksekkäästi. Naapurit meinasivat käyttää tilaisuutta hyväkseen. Tähän asetelmaan tartutaan Mariassa, joka on harvinaislaatuinen 3 hengen sotapeli. Yksi pelaa luonnollisesti Itävaltaa, toinen Preussia/Hollantia ja kolmas Ranskaa/Baijeria.


Pelin osapuolet ovat hyvin erilaisia pelata. Käytännössä Ranska ja Preussi käyvät kilpajuoksua kumpi ehtii valloittamaan enemmän Itävaltaa, joka puolestaan yrittää sinnitellä ja käydä viivytystaistelua koukatakseen jossain välissä jomman kumman vihulaisen niskaan. Ranska ja Preussi eivät siis ole sodassa keskenään eivätkä voi ryöstää toisiltaan voittopisteitä. Kuitenkin Preussia pelaava käy Hollannin kautta omaa erillissotaansa Ranskaa vastaa Itävallan liittolaisena. Näinpä jos jollakulla on taipumusta jakomielitautiin, niin tässä pelissä se viimeistään puhkeaa kukkaan. Rintamasta riippuen kaikki ovat yhtäaikaa sekä vihollisia että liittolaisia keskenään.

Mekaanisesti homma on melko simppeliä sotaa, mikä on ehdottoman hyvä juttu. Ei tarvita mitään mittavia apulappuja ja modifierien laskemista vaan pelkkä yhteenlaskutaito riittää. Taisteluvoima = Joukon koko + Taistelukorttien arvo. Enemmän hyökkäysvoimaa kasaan saanut voittaa ja häviäjä kärsii erotuksen verran tappioita. Jottei homma kuitenkaan liian suoraviivaiseksi menisi, kartta on jaettu alueisiin, joilla jokaisella tarvitaan omanlaiset korttinsa. Tämä karttarajoitus vaikuttaakin suuresti taktisiin valintoihin.

Sota on taktiikkaa. Politiikka sen sijaan on strategiaa. Pelin aikana on syytä tarkkaan miettiä mihin korttinsa käyttää, koska ne ovat käypää valuuttaa myös politiikassa, jota edustavat monet äänestykset. Äänestystulosten perusteella mm. alussa Preussin liittolaisena taistelevat saksit saattavatkin hypätä Itävallan kelkkaan, jolloin pelin valtasuhteet muuttuvat huomattavasti.

Itse pelasin Itävaltaa, jonka asema vaikutti kovin kovin heikolta. Sotilaalliset ja poliittiset resurssit olivat todella niukat vastapelaajiin verrattuna eikä niillä juuri agressiivista peliä pelattu. Toisaalta voittoon Itävallalle riitti 8 voittopistettä siinä missä Preussi ja Ranska tarvitsivat 13 ja 11 pojoa, joten kaipa peli jonkinmoisessa tasapainossa on.

Miltäs peli sitten tuntui - no hyvin toivottomalta. En oikein missään vaiheessa tuntenut olevani Itävallalla lähelläkään voittoa. Resurssit (5 korttia/vuoro) eivät vain yksinkertaisesti riittäneet kahden rintaman sotaan, kun vastassa oli vihollisia, jotka saivat yhteenlaskettuna lähes 20 korttia/vuoro. Toisaalta pelasin ehkä turhan agressiivisesti, kun olisi vain pitänyt suosiolla hävitä kaikki taistelut pelaamatta korttiakaan ja panostaa politiikkaan kunnes vihollisten resurssiylivoimaa olisi keikautettu.

Itävallan olisi myös ilmeisesti myös turvauduttava likaiseen peliin, jotta pääsisi jonkinmoisiin sopimuksiin vihulaisten kanssa. Pelissä suullisesti tehdyt lupaukset on näet pidettävä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että uhkaa antavansa kolmannen pelaajan voittaa jos sopimusta ei synny.

Äkkiseltään heitin nyt arvosanaksi kuutosen. Täytyy kuitenkin vielä jokunen peli ottaa alle, sillä räppäsinhän aikoinani Twilight Strugglellekin ekan pelin jälkeen seiskan mutta myöhemmin se on noussut aina kymppiin. Samanlaiseen nousuun tuskin on aineksia kuitenkaan...



Senji:

Sitten käsittelyyn Senji, jota testattiin kirjastolla. Täytyy sanoa, että mahdottoman ärsyttävä peli. Ainakin viidellä pelaajalla downtimea oli aivan älyttömästi. Pääasiassa tämä johtui sinänsä hienosta mutta peliä suunnattomasti hidastavasta säännöstä, jonka mukaan peliä johtava pelaaja on keisari ja saa määrätä järjestyksen, jossa muut toimintonsa tekevät. Siinähän sitten istuskelet toistakymmentä minuuttia ja odottelet lähtölupaa, kun yksi pähkäilee sopivaa järjestystä vajaalle parille kymmenelle yksittäin resolvattavattavalle toiminnolle.

Sinänsähän pelissä muuten ei ollut älytöntä vikaa. Muistutti aika tavalla Game of Thronesia, joka sekin on aivan hanurista.

Jos jotain hyvää pelissä on, niin se on downtimesta huolimatta ainakin 2 kertaa lyhyempi kuin Game of Thrones. Lisäksi neuvotteluvaihe ja siinä syntyvät keskustelut olivat hauskoja. Kaikki yrittivät kieroilla ja velmuilla ittelleen suotuisia sopimuksia. Ja välillä ilmoille kajahti aika runsassanaisia ilmaisuja. Kirjaston tätikin kävi ovella sanomassa "Minä laitan tämän oven kiinni..."

Lopuksi voisi vielä kehua suunnittelijoiden japaninkielen taitoa. Pelin lootassa olevat kanjit nähtyäni ymmärsin, että "Senji" tarkoittaa sota-aikaa. Onnettomat ranskalaiset ovat vain kaikissa komponenteissa sotkeneet kanjit keskenään ja nyt ne tahtovat sanoa, että "Jisen" elikkäs aikasota.



7 Wonders:

Viime viikonloppuna pääsin myös testaamaan 7 Wondersia, jota siellä täällä on hehkutettu. Itte kuitenkin jostain syystä olin aika skeptinen homman suhteen, sillä se kuullosti hieman samanlaiselta kortinlätkinnältä kuin Dominion. Itse en Dompasta niin ole koskaan perustanut joskaan ei se vastenmielinenkään ole. Näinpä 7 ihmettä pääsi hypetyksestä huolimatta iskemään oikein tosissaan puskasta. Mulle ainakin maistuu.

Pelissä on ultrafast-Civilization meininkiä, mutta siitä huolimatta teema tuntuu olevan hyvin läsnä (toisin kuin esim. Peloponneksessa). Vuorovaikutuksen määrä vaikuttaa sopivalta kevyeen pelailuun, sillä halutessaan voi ihan rauhassa itsekseen rakennella, mutta hyvin pian sitä alkaa naapureiden tekemisiä kyttäämään.

Saa nähdä miten peli kestää aikaa mutta ainakin tässä vaiheessa vaikuttaa hyvältä.


Muuta:

Tässä männä viikonloppuna tuli koettua yksi lautapeliurani suurimmista järkytyksistä - on tullut pelattua Caylusta viisi vuotta VÄÄRIN. Ja tuo peli piti olla se, jonka säännöt osasi etu- ja takaperin... Kiitos korjauksesta kuuluu sintonicille, joka huomautti, että linnan rakentamiseen tarvitaan kolme ERILAISTA kuutiota, joista yhden täytyy olla läskiä. Tähän asti oli tullut pelattua säännöllä "kolme kuutiota, joista yksi läskiä". Ei sinänsä mikään todella dramaattinen korjaus, mutta tekee kyllä kunkun suosioista kuutioträkin paljon käyttökelpoisemmaksi ja muuttaa pelin flowta vähän hitaammaksi. Samalla 1. pelaajan avaus muuttuu, kun hän ei voikaan suoraan pelata linnaan heti ensimmäisellä kierroksella. Muuten samat strategiat edelleen pätevät.


BGG Secret Santa:

Paketti Ukrainasta saapui. Latasin kuvan BGG:hen


Tilastokatsaus:

Joulukuun alku on ollut mahtava ainakin marraskuuhun verrattuna. Tähän mennessä pelattuja pelejä on kertynyt jo toistakymmentä, kun koko marraskuun saldoksi jäi surkea seitsemän. Myös pistetilasto näyttää päinvastaisia lukuja, kun joka toinen peli on päättynyt meikän voittoon. Tai jos ei voittoa ole herunut, niin kakkossijalle useimmiten. Ainoana kivenä leivässä tuntuu olevan 7 Wonders, jossa hyvä suoritus meikälle tuntuu viimeisen sijan välttäminen.


2x Hansa Teutonica (4p): 2 voittoa
1x Caylus (5p): 1 voitto
1x Race for the Galaxy (4p): 1 voitto
1x Senji (5p): 1 voitto
1x Miksi juuri Mäntsälä (6p): 1 voitto
6x 7 wonders (4p): 3x 2.sija, 1x 3.sija, 2x 4.sija
1x Carcassonne - Kivikausi (5p): 2. sija

Tarkemmat tilastot, pelaajien nimet ja loppupisteet löytyvät mk7:n ja sintonicin BGG:n pelitilastoista.