KinkkuCon

Nyt on lomat ohi ja arkeen on palattu. Loman loppupuolella kävin KinkkuConissa, jossa vierailin lauantaina ja sunnuntaina. Loistavien ulkoilukelien vuoksi en kumpanakaan päivänä aivan aamusta iltaan paikalla ollut mutta conin sato oli kuitenkin varsin hyvä. Yhteensä 20 erää 12 eri peliä, joista kahdeksan oli uusia tuttavuuksia ja loppuja neljääkin olin pelannut vain kerran aikaisemmin. Pääsiassa tuli pelattua hieman kevyempiä tai keskisarjan pelejä. Jotenkin se ei vain tällä kertaa innostanut alkaa mättämään jotain koko vuorokauden mittaista eeppistä jyystöä. Valitettavasti en nyt muista kaikkia pelikavereita ja mitä kenenkin kanssa tuli pelattua. Sen kuitenkin muistan, että lähes kaikissa peleissä oli joko jymy-r tai anselmi mukana. Vedetäänpä nyt yhteen conin hyvikset, ok-tyypit ja paskiaiset.

Hyvikset:
Pandemic - Conin ehdottomasti positiivisin esitys. Ihastuin heti Pandemicin ulkoasuun, joka tukee hyvin teemaa ja mahdollistaa vahvan eläytymisen. Pelin vaikeustaso myös vaikutti sopivalta, sillä voitto jäi saavuttamatta mutta vain niukasti. Mekaniikka toimi jouhevasti ja oli sopivan yksinkertainen mahdollistaen kuitenkin tiukatkin päätökset. Kuinka paljon ja usein tätä sitten jaksaa pelata, en tiedä mutta ainakin näin yksittäisenä kokemuksena huippu.

Power Grid - Elämäni toinen matsi ja tällä kertaa 6 hengellä. PG vakuutti ja hälvensi viimeisetkin epäilyksen rippeet, etteikö kyseessä olisi huippupeli. Riittävästi toimintaa, jotta mieli pysyy virkeänä koko ajan ja mikä parasta, päätökset ovat merkittäviä myös pitkällä tähtäimellä. Pelin voitto meni lopulta tie-breakiin minun ja jymy-r:n välille ja jymis peijooni vei voiton muutamalla kympillä.

For Sale - Tätä tuli otettua pari erää ja peli todisti, ettei pelin aina tarvitse olla pitkä ja monimutkainen ollakseen viihdyttävä. Olettaisin kuitenkin, että peli ei kuitenkaan toimi aivan yhtä hyvin 3-4 pelaajalla kuin nyt testattu kuuden pelaajan peli. Tässä pääsin voitin yhden pelin ja jymy-r yhden.

Looping Louie - Jos oli edellinen peli yksinkertainen, niin tämä peli on täysille idiooteille. Siitäkin huolimatta tämän parissa meiltä irtosivat suurimmat tunteet ja naurut koko conin aikana. Mieletöntä! Pakko hankkia tämä juomapeliksi.

Blokus Trigon - Parempi kuin normi-Blokus. Niin hyvä itse asiassa, että tätä tuli parikin peliä pelattua. Kamppailee tiukasti parhaan värikkään, abstraktin pelin tittelistä. Toisen pelin onnistuin voittamaan saamalla kaikki lätkät laudalle. Siinä niistettiin jymiksen nenää. Vastassa oli vieläpä pelatuissa Blokus Trigon peleissä BGG:n ykköspaikkaa jahtaava kuula.


Sitten OK-kategoria:
Diamant - Ainakin 7 pelaajalla pelissä oli mukavasti kaaosta ja naurua. Pelinä ehkä lyhytikäinen ja hieman merkityksetön, sillä kyse on loppupeleissä vain siitä luottaako onneensa. Pienemmällä pelaajamäärällä todennäköisesti paljon huonompi kokemus. anselmi tais hoidella toisen peleistä.

RoboRally - Jälleen peli, joka kaaosmaisuutensa vuoksi on parhaimmillaan useammalla pelaajalla, jotka eivät ota peliä liian vakavasti. Herättää nauruja mutta pitkässä juoksussa voi käydä nopeasti tylsäksi.

Battle Line - Toinen pelini tätä kaksinpeliä. Ihan kiva pelata mutta parempiakin kaksinpelejä löytyy. Sopivasti tuuria ja keveyttä nopeaan pelailuun. Tässä tuli jymy-r:ltä pahasti trubaduuriin.


Ja lopuksi paskiaiset:
Dominion - Oikeastaan tämä peli oli aluksi menossa hyvis- tai vähintäänkin ok-listalle mutta viimeinen pelatuista kolmesta erästä tiputti pelin paskiaisten joukkoon. Tuolla kertaa pöytään sattuivat yhtä aikaa Varas, Nostoväki ja Byrokraatti, jotka kaikki hidastavat peliä ja oikeastaan ainoa peliä nopeuttava kortti oli Takomo. Loput kortit olivat jotenkin yhdentekeviä. No peli sitten eteni niin, että joka ikisellä kierroksella kaikki neljä pelaajaa pelasivat vuorotellen joko varkaan tai nostoväen. Siinä pelin mielekkyys hävisi hyvin pian. Vielä kun olisi Noita sattunu mukaan, niin jopa olisi hauskaa ollut. Mielenkiintoinen erä oli kyllä kyseessä mutta täysin järjetön. Peli on nähtävästi rikki tietyillä korttikombinaatioilla. Aikaisemmissa kahdessa erässäkin kaikki minua lukuunottamatta pelasivat koko ajan noitaa pöytään. Itse yritin rimpuilla mukana pelaamalla kehittävämpiä kortteja mutta ei auttanut. En oikein pidä siitä peli lähtee helposti urille, jolta ei ole paluuta (pelkkiä varkaita/noitia pöydässä). Dominion oli suuri pettymys odotuksiin nähden.

Space Alert - Hauska idea siitä, kuinka pelaajat sohlaavat yhtäaikaa ja yrittävät päihittää pelin. Pelikokemuksen kuitenkin pilasi huono äänentoisto, sillä minä en ainakaan saanut mitään selvää pelitapahtumista. Ei tainnut saada juuri kukaan muukaan, koska porukka huiteli missä sattuu. Teemasta ja ulkoasusta plussaa.

Fairy Tale - Sekavat korttigrafiikat (otapa nyt niistä kombokorteista selvää). Ei kyllä tosiaan vakuuttanut. Jos joku nyt välttämättä tätä haluaa pelata, niin voin olla erän tai kaksi mukana mutta itse en tule ehdottamaan.

Mr. Jack - En varsinaisesti nauttinut aikanaan ensimmäisestä pelistäni enkä nauttinut tälläkään kertaa tästä toisesta. En sen tarkemmin osaa eritellä mikä siinä on. Deduktio on kivaa, peli on kaunis, teema kiva ja mekaniikka ok mutta, kun ei uppoo, niin ei uppoo. Jälleen kaksinpeli, jossa jymy-r pisti mut peukaloruuviin.

Pelailun lisäksi conissa tavara vaihtoi omistajaa ja tätä nykyä hyllystäni löytyy Reiskan lisäosa Gathering Storm. Kohta sitäkin pääsee testaamaan.

KinkkuConin alta

Huomenna se sitten tulee - KinkkuConi nimittäin. Vielä ei oikein osaa oottaa mitään, kun en aikaisemmin ole paikalla käynyt mutta todennäköisesti ainakin hyviä pelejä, tunkkaista ilmaa, hikisiä ihmisiä ja reppueväitä on odotettavissa. Toisin sanoen kaikkea, mitä kunnon itseään kunnioittava lautapelinörtti arvostaa. Pitäsköhän vetää koko Coni ilman suihkua ja hampaanpesua... Jos nyt jotain odotuksia mainitaan, niin Dominionia ainakin ois kiva päästä testaamaan.

Mutta on sitä ennen coniakin pelailtu. Eilen testasin itsekseni ja tänään sitten jymy-r:n kanssa kaksinpelinä Le Havrea (kauraa). Säännöt eivät kyllä ole millään muotoa parhaalla mahdollisella tavalla kirjoitettuja, sillä muutama kohta piti ihan pariin kertaan tavata. Syy on vähän kapulakielisessä tekstissä. Lisäksi pelin kulun olisi vielä hieman paremmin voinut esittää. Nyt ensilukemalla jäi mm. epäselväksi sekoitetaanko supply-laatat aina uudelleen kierroksen alussa ja lasketaanko offer-alueet rakennuksiksi, joihin oma ukko siirretään, kun päättää poimia resursseja itselleen.

Jotain ehkä kertoo yksinpelin ja kaksinpelin eroista, että yksinpelissä keräsin lähemmäs 300p kun kaksinpelissä (joskin lyhennetyssä) minä sain 22p ja jymy-r 19p. Suurin syy tähän on se, että useamman hengen pelissä ruoka muodostuu todella kriittiseksi resurssiksi kun kullakin rundilla on paljon vähemmän toimintoja käytettävissä ennen seuraavaa harvestia. Pitää vielä päästä lisää testimään varsinkin 3-4 hengen peliä ennen kuin lopullista mielipidettä Le Havresta osaa sanoa. Toistaiseksi vaikuttaa kuitenkin hyvältä.

pujon kanssa paukuteltiin myös Memoirin lisäosa Eastern Frontista Suomussalmen taistelut molemmin päin. Kyllä kannatti odottaa talvilautaam sillä tunnelma oli mahtava. Ensimmäisenä meitsi asettui neukkujen puolelle ja uskomattoman korttituurin avulla runttasin 0-6 voittoon kolmessa kierroksessa. Tämän jälkeen vaihdoimme osia. Rupesi siinä sitten harmittamaan Suomenpoikien kohtalo edellisessä erässä, joten aloitin kunnon sissisodan. Pitkien taistelujen jälkeen Suomen hiihtojoukot löivät kuin löivätkin Iivanalle kiven kurkkuun ja peli päättyi 6-5.

Joulutunnelmistä vielä sen verran, että silloin tuli testattua myös Menolippu-korttipeli, jonka maija antoi tädilleen joululahjaksi. En tiedä mistä pelin kylkeen kesto 30min oli repäisty, sillä meillä peli kesti yli 2h vielä sääntöselityksen jälkeenkin. Tosin meitä olikin täydet neljä pelaajaa mutta silti nelinkertainen peliaika luvattuun nähden aika paljon. Pelistä voi sanoa sen verran, että se menee siihen sarjaan pelejä, joita on mukava antaa sukulaisille lahjaksi. Suomeksi sanottuna ei liian raskasta mutta ei liian yhdentekevääkään, ettei itse jaksaisi sitten käydessään pelata. Kotona junarakentelusta innostuneille suosittelen itse Menolipun Märklin Editionia.

Uutena vuotena lisäksi otettiin muutama erä 6 nimmtiä sekalaisella porukalla mutta kaikki olivat jo sen verran kovassa juubassa, että tämäkin peli oli siinä rajoilla, onnistuuko pelaaminen.

Seuraavan kerran juttua onkin sitten luvassa KinkkuConin jälkeen.

Joulun pelejä

Jospa nyt lomastakin vähän uhraisi kirjoittamiseen, niin saisi muistiin mitä joulun alla ja aikana on tullut pelailtua.

Joulua edeltävänä viikonloppuna arin, vesan, hyrskyn ja paulin kanssa otimme kukin maatilat hoitaaksemme Agricolan merkeissä. Tyypit olivat meikäläisen suosituksesta innostuneet ko. pelin hommaamaan ja ilmeisen hyvin oli maanviljelys kaikkiin uponnut ja perhepelistä olikin jo siirrytty täyteen pakkaan. Itsekin pääsin ensimmäistä kertaa pelaamaan peliä, kun kaikki mahdolliset peruspeliin kuuluvat kortit olivat mukana. Lupausten mukaisesti vaikeustaso todellakin kasvoi. Mulle ei sattunut käteen lainkaan ruuan tuotantoa edesauttavia kortteja, mistä johtuen jouduin käyttämään aika paljon energiaa pelkästään perheen ruokkimiseen. Ehkä myös hiukan liian aikaisin lisäännyin, mistä johtuen en kunnolla ehtinyt laittaa viljely-/leivänleivontatsydeemejä pyörimään. Lopputulema oli se, että hyrsky nappasi voiton hienoilla 50 pisteellään. ari oli kakkonen 43p, meikä kolmas 33p, vesa neljäs 27p ja ensikertalainen pauli otti peräsimen 26 pisteellä. Seuraavana yönä maanviljely tuli ahistelemaan minua uniinkin. Näin unta, että jouduin töihin saarelle viljelemään sieniä ja kaakaota ilman ainuttakaan korttia, joka olisi tuonut pisteitä näistä...

Toisena päivänä sitten ammuskeltiin maijan, mr. pinkin ja calamity janen kanssa Wyatt Earpin merkeissä. Pelinirsoilija maijakin tykkäsi hyvin paljon, kun meininki oli riittävän vauhdikasta. Mullekin Wyatt Earp upposi ja olin yllättynyt miten hyvin tälläinen villin lännen teema sopii perus settienkeräilypeliin. Tilanteetkin vaihtelivat sopivan äkkiä, kun esimerkiksi viimeiselle kierrokselle lähdettäessä minä johdin mutta jouduin lopulta taipumaan kolmanneksi naisten painellessa kärkipaikoille. Naisten ylivallan takasi mr. pink, jolla oli Coltissaan pelkkiä paukkupatruunoita.

Jouluksi sitten kävin toimittamassa kummipojalle Pingwinin deluxe-painoksen. Itse olisin ollut perinteisen version kannalla kauniimpien puupingareiden vuoksi mutta toisaalta 8-vuotiaan mielestä muoviset deluxe-pingviinit saattoivat jopa olla hienommat. Pelin saamasta vastaanotosta ei mulla ole vielä hajua, koska jouluaattoon oli vielä muutama päivä aikaa eikä Joulupukki suvaitse lahjojen avaamista etukäteen. Ravistella saa. Menolippu kuitenkin kaivettiin kaapista. Mukava oli huomata, miten kova vastus oli vastassa ja hieman löysemmällä asenteella pelaaminen aiheutti jo selvän tappion minulle. Nopeasti ne lapset kehittyvät.

Seuraavan kerran pelattiinkin aattona ukon ja maijan kanssa Catania. Todella erikoisen kartan vuoksi (kaikki vuoret olivat yhdellä laidalla meren rannalla) lähdin huvikseni kokeilemaan hyvin erikoista strategiaa. En hommannut mitään muuta kuin puuta ja malmia sekä satunnaisesti pikkunumerolla saatavaa lammasta. Voin sanoa, ettei ollut hyvä valinta mutta onneksi noppatuurin myötä pääsin nousemaan voittoon.

Joulun ehdoton hitti oli kuitenkin maijan sukulaisten luona pelattu 6nimmt. Lapsista muoreihin kaikki istuivat yömyöhälle pöydän ääressä 6nimmtiä lätkien. Huutokin oli melkoista. Pelistä ei kuitenkaan sen enempää.

Toistaiseksi viimeisin veto on erä kaille joululahjaksi antamaani Modern Artia kain, hennan ja heidän tuttavapariskuntannan kanssa. Pakko on heti kehua tämän Suomi-version tyylikästä ulkoasua. Taulut olivat todella hienoja ja komponentit muutenkin viimeistellymmän näköisiä kuin alkuperäisessä. Itse huutotapahtumia en handlannut lainkaan, sillä välillä porukka maksoi tauluista aivan älyttömiä hintoja (esim. enemmän kuin niistä oli teoriassakaan mahdollista saada). Oli siis harvinaisen vaikeaa määrittää esim. kiinteitä hintoja. Tälläkin kertaa naiset hoitivat homman kotiin.

Lähitulevaisuudessa on ainakin odotettavissa Le Havrea, jonka pukki kaivoi minulle pussistaan mutta en vain ole vielä ehtinyt tutustua.

Naisen ylivaltaa

Eilissäpäivänä päästiin kokeilemaan anselmin ja maijan kanssa Veraa kolminpelinä. Pelissä kävi vähän niinkuin ennakkoon arvelinkin - anselmi ja minä kolisteltiin sapeleita ja maija puuhaili rauhassa omiaan. Tällä olikin sitten se seuraus, että maija voitti 89 pisteellä, anselmi oli toinen 39p ja minä jäin kolmanneksi 33 pojolla. Taistelin voitosta vielä aivan loppumetreille mutta sota anselmin kanssa aiheutti sen, että valtakuntani romahti enkä siten päässyt tosissani maijaa haastamaan. Alkuperäinen suunnitelmani oli aivan lopussa parilla terävällä iskulla kaapata tärkeimmät alueet itselleni.

Kolminpelinä Veraan tulikin sitten uutena elementtinä diplomatia, kun kaksi peränpitäjää yleensä liittoutuivat johtajaa vastaan (vaikka tosiasiassa anselmi enimmäkseen möykytti minua, koska asuimme aivan toistemme vieressä ja maija sitten meistä muista hieman erillään). Laudalla oli ahtaampaa ja kahden rintaman sodan uhka oli jatkuvasti päällä. Juuri tämän sosiaalisen aspektin vuoksi pidin itse enemmän kolminpelistä, sillä silloin pääsi kunnolla bluffaamaan ja hämmentämään tilannetta puheilla.

maijan mielipiteeseen saattoi tietysti olla vähän voitollakin vaikutusta mutta Verasta kertoo hyvin paljon se, että hyvin nirsona pelaajana tunnettu maijakin piti pelistä. Vera onkin hyvin tasapainotettu aluehallinta-sotapeli-resurssienhallinta-hybridi (nimenomaan tässä järjestyksessä painottuen), jonka suurin ansio on varsin toimiva Fog of War. Peli on lisäksi sopivan mittainen, sillä sisäänrakennettu kello katkaisee pelin juuri hieman ennen kuin se muuttuu jumiutuneeksi asemasodaksi. Kyllä tätä mielellään pelaa.

Bubbling Under

Tässä taannoin testattiin anselmin peliprojektia, joka kulkee nimellä Vera ja on tarkoitettu 2-3 pelaajalle. Teema on mielenkiintoinen sijoittuen parin vuosisadan takaiselle Venäjälle, jossa pelaajien pitäisi tienata omille suvuilleen uskontopisteitä. Eipä ainakaan ittelläni tule heti mieleen toista vastavaa. Teknisesti peli on resurssien keräilyä, millä sitten varustetaan oma armeija, rakennellaan kyliä ja koulutetaan pappeja ikonimaalareiksi. Pelkästään sotimalla ei pelin jumalan suosioon kuitenkaan päästä (miten tylsää, sillä meitsi ainakin polvistuu Marsin edessä) vaan tärkeintä on ikoneiden maalaaminen, mikä helposti unohtuu intensiivisissä taisteluissa. Tämä tekeekin Verasta varsin kieron kokemuksen.

Projektin ehdottomasti suurimmat ansiot ovat sotapuolella. Lautapeleissä harvinaisempi Fog of War on lähes täydellisesti toteutettu, sillä vastustajasta ei voi kuin arvioida, missä hänen joukkonsa kulloinkin liikkuvat. Taistelut ratkaistaan reilusti siten, että vahvempi armeija aina voittaa eikä tappiosta voi siten syyttää huonoa noppatuuria. Jippona tässä on tietenkin se, etteivät pelaajat tiedä toistensa joukkojen sijaintia, jolloin sitä helposti juoksee surman suuhun tai keskittää puolustuksensa aivan väärään paikkaan. Resurssipuolella optimointia ei juuri tarvitse harrastaa, sillä kaikki tulot pistetään lähes samoin tein palamaan. Pelistä näki, että sitä on testattu ja asioita on todellakin mietitty. Ulkoasukin oli varsin näyttävä. Kunhan vielä muutamat yksityiskohdat ja pienet komponentteihin liittyvät jutut viilataan kuntoon, niin á vot! Nämä ovat siis tunnelmat kaksinpelin jälkeen. Verasta lisää sitten, kunhan pääsen testaamaan kolminpeliä.