Vuosikatsaus 2009

Vuoskymmen vaehtu ja sitä rattaa. Tässä voisi ensin kirjata viime vuoden lopun pelailut ja sitten käydä läpi viime pelivuosi ja oikeastaan samoin tein vuosikymmen ja tsekata missä mennään. Tälleen voi jo pohjustaa tulevaisuuteen perinteikkään vuosikymmenkatsauksen.

Vuodenvaihteen kovimmalla käytöllä on ollut For Sale, jota välipäivinä ja Uuden Vuoden kännipäivinä yhtäläisesti hakattiin maijan, ellun, ellan, merkun, jannen, sumon, adi, tumpun, jymy-r:n ja tombon kanssa. Kaverit kehuivat jopa hyväksi peliksi, kun on helppo tajuta eikä kestä pitkään (ehoton edellytys pikku hönössä).

Ainut kinkumpi tappaus oli Kärmeksessä kuulan ja timon kanssa pelattu Through the Ages. tainio varotteli etukäteen, että kannatta ottaa evästä ja varata aikaa niin ettei ole minnekään kiire. En täysin uskonut vaan aattelin reipan 4h kyllä riittävän kolminpeliin (todellisuus=5h30min). Onneksi ei ollut mikään mahoton kiire mihinkään, mutta nälkä tuli sikäli mikäli kuin kynsien jyrsimiseltä jouti ruokaa ajattelemaan. Meikä tietysti lähti panostamaan kybällä armeijaan siinä sivussa parhaani mukaan tiedettä kehittäen eikä lainkaan huonompi ratkaisu ollut. Tappelin nimittäin voitosta aivan viime metreille asti. Voittaminen vain olisi vaatinut jossakin pelin vaiheessa yhden lyönnin enemmän kuulaa kohti. timon kyllä nuijin, ryöstin ja raiskasin aika tyydyttävästi. Mutta-mutta, sotiminen ei ole kulttuuria eikä fysiikka taidetta, joten kuula vei voiton.

Through the Ages on täysin maineensa veroinen erinomaisena sivilisaatiopelinä. Vaihtoehtoisia voittostrategioita on monia mutta pelkästään yhteen juttuun keskittymisellä ei pärjää - tasapainoinen paketti on koitettava saada kasaan. Peli samalla ohjauu itsestään varsin mukavasti, sillä yksikin sotilasvaltio aiheuttaa välittömän kilpavarustelun, minkä jälkeen kaikki onkin taas tasapainossa. Tykkäsin myös kartattomuudesta ja korttivetoisuudesta. Näin ei oma peli ole liikaa sidottu aloituspaikkaan ja naapureihin. Vaikea näin yhden pelin perusteella keksiä mitään isompaa valittamista.

---

Koska viime vuonna julkaistuja pelejä en kuitenkaan niin hirvittävää kasaa päässyt testamaan, Vuosikatsaus 2009 koskee pelejä, joihin sain ensikosketuksen tai sitten käytännössä ovat saaneet peliaikansa nimenomaan viime vuonna.

Kunkku (paras):

Twilight Struggle

Paskiainen (huonoin):

Colonia

Ravuri (ajallisesti eniten pelattu):

Agricola

Prinsessa (kova kaipaus):

Through the Ages

Ritarit (luotettavat):

Le Havre, Power Grid

2009 on yllä olevasta listasta päätellen ollut mainio pelivuosi, sillä suurin osa sijoittuu myös TopKymppiini. Siitä huolimatta Memoir '44:n syrjäyttäjää listan kärjessä ei löydy.

Muuta mainittavaa viime vuodesta voisi olla Rauman pelikerhon käyntiin potkaiseminen. Vakiporukkaa jo jonkin verran paikalla pyörii mutta varianssi kävijämäärissä on aika suurta. Vakkarinaamojen määrän kun saisi suunnilleen vielä tuplattua, niin tulevaisuus olisi melko hyvissä kantimissa. Siinäpä onkin tavoitetta tulevalle vuodelle. Mitäs muuta sitä odottaisi vuodelta 2010... Pelimaku on pikku hiljaa jalostunut ja nyt tekisi ennen kaikkea mieli paneutua muutamiin jo erinomaisiksi todettuihin peleihin. Testipenkkitavoitteiksi voisi kuitenkin laittaa 18xx-sarjan, jonkin raskaamman sotapelin sekä BGG:n TOP-20:stä vielä testaamatta olevat 6 peliä. No noissa kuudessa pelissä (Brass, War of the Ring, C&C Ancients, Battlestar Galactica, Paths of Glory ja Hannibal: Rome vs. Carthage) onkin sopivasti sotaa, joten kaksi viimeistä tavoitetta saa helposti täytettyä yhdellä sipasulla. Niin, ja ehdoton tavoite jo alkuvuodelle on saada Space Hulkin napit maalattua ja peli viimeinkin pöytään.

---

Entäs sitten vuosikymmen? Joskus alkupäässä tuli pelailtua Carcassonnea mutta into ei vielä siitä syttynyt. Käytännössä aloitin totisemman lautapeliharrastuksen 2000-luvun puolivälin paikkeilla opiskelijakavereista koostuneessa peliporukassa. Sisäänheittopelinä oli niinkin hyvä porttipeli kuin Illuminati, jota pelattiin ilta toisensa jälkeen koko opiskelujen ajan =) Siitä samalla Catanin ja Cayluksen kautta lähdettiin laajentamaan kaikkiin mahdollisiin suuntiin ja aikamoisia paskahazardeja sitä alkumatkalle mahtuu (mm. Fluxx ja Maelstrom). Kärmeksessä tutustuin sitten organisoidumpaan pelaamiseen ja nyt sitä sitten ollaan Raumalla ja koitetaan kavereiden kanssa itse leikkiä pelikerhoa. Samalla lahjoittelen BGG:lle rahaa sekä tuhlaan sitä lähettämällä pelejä tuntemattomille ihmisille toiselle puolelle maailmaa. Hullun puuhaa sanois joku. Saapa nähä menneekö vieläkin hullummaksi tulevaisuus...

Joulupukki kävi

Joulunaluset meni perinteisesti kaikenlaisen häsläyksen merkeissä, joten pelattua tuli vain mitä ehti.

Rauman kirjastolla testailtiin viidellä pelaajalla Agricolan Farmers of the Moor -lisuri, joka näin neitsytmatkan jälkeen ei peliä ainakaan pahentanut. Oikeastaan meikäläisen mielestä kyseessä on varsin hyvä lisuri, sillä peliin tulee kaikenlaista uutta tekemistä eikä pelkästään uusia kortteja. Vaikka Agricola lisurin myötä monimutkaistuukin, muuttuu se kuitenkin ehkä kilpailumielessä helpommaksi, sillä lisääntyneen tekemisen myötä on helpompi tahdittaa oma peli eri vaiheeseen muiden kanssa. Näin ei ole jatkuvasti samaan aikaan kilpailemassa samoista resursseista ja toiminnoista muiden kanssa. Mutta yhteenvetona: Jos Agricolaan ylipäätänsä voi kyllästyä, Farmers of the Moor ruikkii Taika-Jimboa peliin.

Muita uusia pelejä ei sitten olekaan tullut testailtua ellei semmoiseksi lasketa anselmin Veraa, joka on sääntöuudistusten myötä ottanut melkoisia harppauksia eteenpäin. Hauskaa seurata sivusta miten toisen ihmisen peliprojekti etenee, ja tulee siinä sitten itsekkin mietittyä pelejä vähän tarkemmin. Edellä mainittujen lisäksi on mikon kanssa sodittu Memoir-tantereella vähän päästä sekä paukutettu Dominionia, jonka mielekkyys riippu tosi paljon setupista. Lisäksi parin pelin edestä Carcassonne: Kivikautta ollaan oteltu.


Nostin kahdeksan järvilaattaa perätysten...

---

Tätä kirjoittaessa onkin Joulupäivä, mikä tarkoittaa sitä, että eilen ON SAATU PAKETTEJA!!! Eikä lainkaan huonoja paketteja Pukki tuonukkaan. BGG:n Secret Santa oli liikenteessä Teksasin malliin 1960: The Making of the Presidentillä ja Wallacen Rise of Empiresillä. Meiän oma Pukki luotti myös Wallaceen tuomalla Steamin ja siihen kylkeen For Salen. Aika jepsakkaa.

Kiltti poika...

Arkhamin Kauhu

Viikonloppuun mahtui pelejä kelepo annos. Uusina testipenkkiin pääsivät Arkham Horror ja Carcassonne – Kivikausi. Tutummista peleistä peliaikaa saivat Memoir ’44, Dominion, Yspahan, Galaxy Trucker ja Power Grid.

---

Arkham Horror:

Pitkällisen odottamisen ja monen yrityksen jälkeen pääsin viime perjantaina kokemaan Cthulhun kauhun. Olin toki aikaisemmin tyypännyt tekelettä mutta loppuun asti saatettua peliä en vielä ollut päässyt kokemaan. Nyt nostan mikolle hattua kuuhun asti, kun hommasi pelin lisäosineen.

Ensimmäiselle matkalle mukaan lähtivät mikon ja minun lisäkseni maija ja hyrsky. Puolen tunnin jälkeen tilanne näytti aivan toivottomalta – hirviöitä ryömi Arkhamin kaduille joka kolosta ja portteja aukeili sinne tänne. Tässä vaiheessa saimme kuitenkin pari porttia sinetöityä ja yht’äkkiä alkoikin tuntua, että meillä on jopa mahkuja pysyä hengissä / järjissämme. Missään tapauksessa helppoa se ei ollut ja varsinkin meikäläisellä oli parikin kertaa kuuppa levitä, mutta onneksi pahimpien mörköjen kohtaamiseen löytyi rohkeutta viskipullosta ja Arkhamin mielisairaalassa oli aina tarvittaessa pehmeitä huoneita vapaana. Lopulta nelituntisen taistelun jälkeen muurasimme tarvittavan määrän portteja umpeen ja saatoimme huokaista… ainakin toistaiseksi.

Ensikommentteina sanottakoon, että Arkham Horror on pelimekaanisesti keskinkertainen mutta tarinana ja ajanvietteenä ykkösluokkaa. Ehdoton vaatimus onnistuneelle pelikokemukselle on vähintään yksi säännöt todella hyvin osaava henkilö sekä kertomukseen eläytyvä peliseura. Säännöissä on sen verran paljon muistettavaa ja häsmäisyyksiä, ettei 100% noboporukan kannata yrittää opetella lennosta sääntökirjaa selaamalla. Onneksi yksi säännöt hyvin taitava henkilö (=tässä tapauksessa mikko) voi kuitenkin opettaa pelin sen aikana tarinankerronnan lomassa. Myös englanninkielen taito on aika pakko olla hyvissä kantimissa.

Mulle ainakin pelin mörököllien kohtaaminen aiheutti sen luokan aivovaurion, että Arkham Horroria tekee mieli pelata lisää. Tässä vaiheessa BGG-arvosana: 9

---

Lauantaiaamun valkeudessa kirkkaimpana kimalsi pelipäivä Rauman kirjastolla. Itse heilahdin paikalle jo hyvissä ajoin setuppaamaan itsenäisyyspäivän kunniaksi Suomussalmen taisteluita (Memoir ’44). Tällä kertaa kävi niin ikävästi, että tikulla oli komennettavana Russkaja Stealth-mallia ollut T-34:n joka katosi jäljettömiin ja vei samalla jalkaväen turvaan motin keskeltä Suomussalmen pohjoispuolelta. Kun kapt. Mäkisen joukot tuhosivat idästä lähestyneen Neuvostoliiton 44. panssaridivisioonan, jäi voiton hakeminen Suomussalmen kirkolle linnoittautuneiden joukkojen tuhoamisen varaan. Ei ollut helppoa, kun murkulaa satoi taivaalta niskaan ja ryssien asemat olivat vankat sekä komentoyhteydet kunnossa. Seurauksena oli Suomen tappio.

Kirjaston muita pelejä olivat Yspahan ja Dominion. Näistä ensiksi mainittu on edelleen äyhäkkä paketti. Jälkimmäinen puolestaan on viimeisten pelikertojen perusteella selvästi nostanut statustaan meikäläisen silmissä. Tulee oikeastaan mieleen toinen parin viimeisen vuoden suosituimmista korttipeleistä – aluksi en tykännyt aivan mahottomasti mutta pikku hiljaa on peli alkanut löytää sijansa tämän pelaajan sydämessä.

Illalla vielä pikku seipäässä maria, maijan ja daven kanssa rekkailtiin galaksissa kunnon hirvipaistien päälle. Meni oikeastaan hämmentävän hyvin, kun reissujen aikana multa kosahti yksi ainoa pala irti aluksesta. Näköjään kannattaa vain suunnata tykit eteen ja pari sivuille sekä ottaa pyrstö täyteen suuttimia.

---

Seuraavana päivänä maijan kanssa otettiin valoisaan aikaan pari erää Carcassonne - kivikautta, jota tavoittelin SLS:n ketjuvaihdossa mutta löysin nyt sitten Raumalta myyjän. Muuten peli on perus Carcassonnea mutta peltojen pisteytys paljon loogisempi ja peli muutenkin monipuolisempi. Ainoa miinus tulee huonommasta ulkoasusta. Hienommilla graffoilla peli saattaisi saada originaaliin verrattuna pykälää korkeamman arvosanan. Mutta paras kokeilemistani Carcassonneista kuitenkin.

Sunnuntain itsenäisyyspäivän iltaa vietettiin Power Grideilemällä kuudella pelaajalla (maria, maija, dave, anselmi, juha, minä), ja olipa raskas kokemus. Peli stallasi heti kakkos-/kolmoskierroksilla täysin, kun kaikki yläpään voimalat työntyivät heti alussa markkinoille eikä kenelläkään ollut varaa niihin. Vastaavasti varallisuuden kartuttua, ei hyviä voimaloita enää ollut tarjolla. Omatkin mahikset voittotaisteluun murenivat näin alkumetreillä, kun odottelin ykkösvoimalan kaveriksi itselleni mukavaa kolmosta mutta peli tarjosi vain kalliita 5-7 tehoja. Ei oikein houkuttanut ostaa kahta ykkösvoimalaa mutta lopulta jouduin tähän nöyrtymään odoteltuani liikaa voimaloiden kanssa, kun samalla kuitenkin koitin pitää puoliani pelilaudalla. Neljän tunnin pelin jälkeen maria päätti lopettaa leikin rakentamalla 14 kaupunkiin, vaikka se samalla tarkoittikin sitä että hän jäi itse viimeiseksi. Ilman lopetusta peli olisi vielä jatkunut pitkään, sillä kaikki kaupungit olivat täynnä eikä Step 3 ollut aivan kulman takana. juha vei voiton tie-breakin anselmin edestä house rulella (vähiten CO2-päästöjä).

Nyt kun Gridiä on jo vähän useampi peli takana, on pelin yksi parhaista puolista (vaihtelevuus) osoittautunut kaksiteräiseksi miekaksi. Joillakin setupeilla peli vain tuppaa kestämään ja kestämään.

Pelaajan marraskuu

Kootaanpas tässä nyt marraskuu yhteen pakettiin kerralla. Tässä välissä kun on ollut kaikennäköistä puuhaa ja menoa, niin blogipäivityksiä ei aivan äskettäin ole ehtinyt tekemään, vaikka pelaamiselle on kuitenkin aikaa löytynyt. Koska en nyt muista milloin ja kenen kanssa on tullu mitäkin pelattua, niin pistelläähään vähän ajatuksia pelatuista peleistä.

Yspahan:
Tämä tuli hommattua ketjuvaihdossa. Aikoinaan ekan pelin pelasin 2007 Ropeconissa ja siitä asti jäi peli mieleen pyörimään mukavan leppoisana ja erilaisena. Itse ainakin fanitan Yspahanin noppasysteemiä. Mielestäni tässä on kevyiden, 60min-pelien ehdotonta parhaimmistoa.

Tichu:
Tichun ostin puoliherätteenä, kun olin kuullut siitä paljon kehuja. En ollut kuitenkaan vaivautunut etukäteen tutustumaan peliin vaan ihan kylmästi nappasin paketin vain hyllystä kouraan ja marssin tiskille. Pakko on nyt myöntää, että hieman petyin sillä kyseessä oli periaatteessa täysin sama peli, jota 10 vuotta aikaisemmin Japanissa vaihdossa ollessa kaikilla välitunneilla pelattiin. Silloin peli nimi vain oli Daifugou. Pettymys koski siis sitä, että odotin jotain uutta ja mullistavaa eikä niinkään sitä että Tichu olisi huono peli. Päinvastoin. Tässäkin on vain vähän sama homma kuin Bridgessä, että aina pitäisi päästä saman parin kanssa pelaamaan.

Primordial Soup:
Olipa kova pettymys tämä alkukeitto. Teemansa ja ideansa puolesta äärimmäisen mielenkiintoinen mutta itse pelaaminen ei vain ollut hauskaa. Osasyyllinen voi tietysti löytyä käytössä olleesta lisäosasta, joka ainakin meikäläisen mielestä toi peliin aivan liikaa kortteja. Nyt kun kaikki olivat käytännössä aloittelijoita, kesti matsi aivan turkasen pitkään jokaisen vuorollaan pällistellessä papereita. Ehkä jos kaikilla olisi se 10+ peliä alla, voisi hommaan tulla vähän sitä mielekkyyttä.

Dominion - Kaukaiset rannat:
Tulipahan testattua yksi peli Dompan uusinta lisäosaakin. Aika mielenkiintoisia kortteja näytti olevan. Useamman pelaajan pelissä mm. Merirosvolaiva osoittautui aika eteväksi vehkeeksi. Vaan kyllä sitä kahden lisäosan myötä alkaa Dominionissa kortteja riittämään. Aika kätevästi näyttivät kuitenkin humerilla pysyvän järjestyksessä minigripeissä ja niiden avulla setuppikin oli helppo arpoa, kun vain nosteli laatikosta satunnaiset pussit pöytään.

Memoir '44:
Mualiman parrain peli ei petä koskaan =) Kolme tiukkaa matsia, joista tiukimmat käytiin jymy-r:n kanssa Saverne Gapissa. Oli muuten harvinaisen pirullinen maasto ylitsepääsemättömän vuoriston vuoksi. Tämä skenaario osoittaa todella hienosti mihin kaikkeen Memoirin pelisysteemi taipuu, vaikka hyvin kevyt onkin.


Pelailujen lisäksi BGG:n secret santa on liikkeellä. Itse pistin pakettia menemään itänaapurin suuntaan, mikä osoittautui melekosen kalliiksi. Venäjällä kun ei noita pelikauppoja liikaa näytä olevan, niin ostin sitten kaupasta erään junapelin ja laitoin postilaitoksen asialle. Pelkälle postitukselle tuli hintaa noin 27e, mikä paisutti kokonaisbudjettia 67%. Melekosta sanon minä, mutta tulipahan hyvä mieli.

Niin, ja koppasinpa Kuopion Anttilasta Menolippu-korttipelin mukaan, kun oli kohtuullinen halvennus päällä. 5,70e jäi pelille hintaa.

Hyvä Coni, sairas hevonen

Viikonloppuna saapui se pitkään odotettu HelCon. En tosin päässyt paikalle kuin lauantaina ja sitten sunnuntaina pariksi tunniksi. Mukavasti ehti kuitenkin kaikenlaista testaamaan. Sikäli erikoinen testipatteri sattui kohdalle, että päälimmäisenä mieleen jäi lähinnä hevonpaska.

Colonia oli viikonlopun ehdoton luuska. Mikäänhän ei tässä ole varsinaisesti rikki, mutta pelaaminen ei ole hauskaa. Peli on mekaniikkakokoelma, joka on kuitenkin paljon vähemmän kuin osiensa summa. Eniten pelissä häiritsi se, että kaikissa vaiheissa toistetaan hyvin pitkälle samoja "vehkeet -> kaluihin"-konverttauksia. Ensin hankitaan laudalta resursseja (5 tyyppiä). Toiseksi resursseista tehdään tuotteita (5 tyyppiä). Kolmanneksi tuotteet shipataan, mistä tienaa eri maiden valuuttoja (4 tyyppiä). Rahalla sitten lopuksi hommataan voittopisteitä käyttäen juuri sopivaa valuuttaa. Kun pakettiin vielä lisätään aivan haitarista olevat paperirahat voin todeta, että tätä en tule enää koskaan pelaamaan. En ainakaan täyttä kuutta kierrosta - korkeintaan kolme ja silloinkin on pakko olla vähintäänkin kovassa kännissä. Kiitos kuitenkin kajasteelle, että jaksoi pelata ja selittää pelin runnulle, runnun emännälle, samille ja mulle. Niin ja sekin vielä: Pelattiin 3-4 tuntia ja loppupisteet olivat vaivaiset 18(runtu)-17(minä)-13(kajaste)-12(emäntä)-12(sami). Tuommoisen pyörityksen jälkeen olisin halunnut nähdä voittajalla ainakin 1 000 000p. BGG-arvosana: 2

Gonzaga oli toinen heikko hevonen. Pelin palikat muistuttivatkin nyrkkirautoja, mikä kirvoitti ainoat hymyt pelin aikana. Ehkä pelin heikkous on nimenomaan onnen ja kaaoksen yhteensovittaminen. Sinänsä minulla ei ole peleissä mitään satunnaisuutta ja kaaosta vastaan, sillä tykkäänhän minä esim. Memoirista (satunnainen, vähän kaaosta) ja Fist of Dragonstonesista (kaaosmainen, vähän satunnaisuutta). Mutta yhdessä näistä muodostuu peli, jossa onneaan/muita pelaajia ei voi yrittääkkään hallita. Gonzaga ei nyt ole mikään ääriesimerkki tästä mutta uskoisin, että peli olisi paljon parempi jos pelattavan palikan saisi valita ja samalla tulisi bidattua vuorojärjestyksestä. Näin peliin muodostuisi huomattavan paljon syvempiä strategisia tasoja. Tällä hetkellä Gonzaga on vain taktisen tason "Go with the Flow"-viritys. Mielenkiintoisena sivuseikkana voisi muuten mainita, että pelin suunnittelija Guglielmo otti minuun geekmailin kautta yhteyttä pian sen jälkeen kun olin reitannut ja kommentoinut pelin. Muutaman meilin mittaisesta kirjeenvaihdosta selvisi, että testivaiheessa tuota meikäläisen pohtimaa house rulea oli myös mietitty mutta siitä oli luovuttu laajemman perheyleisön toivossa. Kiitokset kajasteelle myös tämänkin pelin esittelystä. Lopputulokset 85(emäntä)-83(minä)-82(runtu)-57(kajaste). BGG-arvosana: 5

Neuroshima Hex: Duel pääsi conipeleistä alimmalla arvosanalla kelvolliselle osastolle. kuulan kanssa otettiin erä lauantaiyön sydämessä. En ole perus Neuroshimaa pelannut mutta ainakin Duelista mulle tuli mieleen joku heksashakki scifi-teemalla ja monimutkaisemmilla säännöillä. Ja tätähän peli periaatteessa onkin. No ei siinä mitään. Ei erityisiä heikkouksia muttei nyt mitenkään eirtyisesti jäänyt mieleen muuten kuin, että ihmeellisen reilusti voitin 20-2. BGG-arvosana: 6

Sit päästäänkin HelCon TOP-3:een:

3. sija - Ubongo 3D

Tykkään perus-Ubongosta pelin erilaisuuden ja puzzle-luonteensa vuoksi. Perusversio on kuitenkin turhan helppo jo pienen harjoittelun jälkeen mutta homma kyllä totisesti korjaantuu 3D-version myötä. Ei ainakaan mulla aivot vääntyneet yhdellä pelillä vielä kolmeen tasoon ja vähintään puolet helpoistakin laudoista jäi ratkaisematta. Varmasti mut saa houkuteltua jatkossakin mukaan peliin. Ainoat pienet miinukset tulevat kömpelöstä setupista ja isohkosta lootasta. Tämä oli myös ainoa, joka jäi todella kaivelemaan, kun ei peli oikein sujunut. kajaste sen sijaan ei olisi halunnut pelata mutta kyykytti veljeään ilaria, minua ja tommia mennen tullen. BGG-arvosana: 7

2. sija - Wings of War Deluxe Set

Ainoa Helcon peleistä, jota ei ole julkaistu vuonna 2009. Tällä kertaa vanha kaakki näytti kuitenkin jaksavansa edelleen kyntää. Säännöt ovat helpot ja pelaaminen hauskaa. En tosin varmasti suosittele yhdenkään sääntöfriikin tai pelit kovin tosissaan ottavan ihmisen kanssa pelaamaan. Matsin aikana lentokoneet siirtyvät väkisinkin aina silloin tällöin millin pari eikä liikuttaminen tai kantaman mittaus varmasti mene koskaan mikromillilleen oikein. Onneksi peliseuraksi eksyneet iraklis, hannu ja sin nombre hombre olivat sopivan rentoja tyyppejä. Oma lentoni päättyi pöydältä ulos ajatumiseen. BGG-arvosana: 7

1.sija - Factory Manager

Friedemannin uusin vihreäverinen ori oli jo ennen conia ehdottomalla testilistalla. FM pääsi pöytään jopa kaksi kertaa. Ensiksi lauantaina ellanopun, tryytyn ja pillarin kanssa ja sitten sunnuntaina Turun simppojen siirtolan, jaarisen ja runnun kanssa. Lauantaina minä nyyppänä tein setupin, joka oli tuskainen mutta selkeän apulapun kanssa helppo. Peliin lähdin ilman sen kummempaa strategiaa keskittyen pelkästään taktiseen pelaamiseen. Ihan kivasti se menikin ja peli loppui juuri sopivalla hetkellä, kun muut olivat painelemassa rahassa ohi mutta mun alkupelissä haettu kaula riitti. Loppupisteet olivat 240(meitsi)-227(ryytty)-207(ellanoppu)-206(pillar). Ensimmäisen pelin jälkeen jäi päällimmäiseksi hieman pettynyt fiilis, kun olin odottanut jotain todella hienoa. Peli toimi, pyöri ja sitä oli kiva pelata mutta tietty jännitys ja vuoroangsti kuitenkin puuttui.

Sunnuntain FM-erässä ei peli luistanut omalta osaltani aivan yhtä hyvin, kun pelasin toisen kierroksen heikosti. Loppupisteet olivat 242(siirtola)-217(minä)-210(jaarinen)-206(runtu). Toisen pelin jälkeen tuli mieleen, että on yleisesti ottaen hieno idea käyttää voittopisteitä myös resursseina. Eli tässä tapauksessa rahalla rakennetaan omaa myllyä mutta samalla rahalla myös peli voitetaan. Tulee tiukkoja valintoja. Hienoa on myös noin tuntiin puristettu peliaika. Ei löydy montaa peliä, jotka tarjoavat saman sisällön samassa ajassa.

En nyt vielä näillä näytöillä omaan hyllyyn ole Factory Manageria hommaamassa ellei nyt sitten halua tuommoista tunnin aikaslottiin sopivaa pakettia mutta todella mielellään tätä pelaa. Pelattiin tosin molemmat pelit ehkä hieman väärin mutta se selvinnee tässä ennen seuraavia pelikertoja. Ehkä näen tässä jo tiettyä kaavamaisuutta, minkä vuoksi pelkään FM:n kokevan Endeavorin kohtalon ja jäävän lyhytikäiseksi mutta kahden pelin jälkeen ei vielä pysty sanomaan. BGG-arvosana: 7 (potentiaalinen 8, jos todellakin pelasimme väärin ja korjatuilla säännöillä peliin tulee enemmän angstia)