Loma tarkoittaa paljon aikaa (myös pelaamiselle). Toistaiseksi perjantain jälkeen ei olekaan pelitöntä päivää tullutkaan. Perjantaina ja sunnuntaina saatettiin loppuun Memoir '44-kampanja, jota mikon kanssa mätkytimme. Lauantaina oli vuorossa Rauman kirjasto ja tänään maanantaina ehdin jo Kuopioon Kärmeksen peli-iltaan, joka tosin jäi vähän lyhkäiseksi KalPan pelin vuoksi. Lisäksi edellisen blogimerkinnän jälkeen on yksi peli Steamiakin tullut pelattua jukan, saarisen ja vesan kanssa.
---
Memoir '44 -kampanja: Mediterranean Theater
Allied (mikko) - Axis (atte)
6.11.1940, Gallabat & Metemma
Brittien ensimmäinen varsinainen maaoperaatio Itä-Afrikassa kohdistui Gallabatin ja Metemman kyliin, joihin Italian joukot olivat linnoittautuneet. Liittouman hyökkäys alkoi voimakkaalla tykkitulella, jonka alkaessa meni Luigilla pestokana väärään kurkkuun. Tankkien suora-ammuntatuli pakotti yskijän vielä tunkemaan naamansakin mutaan. Arimmankin italiaanon oli kuitenkin pakko nostaa päätään viimeistään siinä vaiheessa, kun savun ja ruudin käryn lävitse alkoi brittisotilaiden hiki kirveltää nenässä. Tässä vaiheessa engelsmän oli kuitenkin jo liian lähellä eikä Fabion pizzatykeistäkään ollut enää teemiehiä takaisin lyömään varsinkaan, kun ilmavoimat eksyivät matkalla.
4-1 voitto liittoumalle.
Kampanjatilanne: 1-0
5.2.1941, Beda Fomm
Italialaisten joukot yrittivät vetäytyä parempaan taktiseen asemaan. Moottorimarssin saapuessa mäkisemmpään maastoon he törmäsivät kuitenkin tiesulkuun. Pahaksi päälliseksi tien poikki kaadettujen tukkien takaa avasivat brittien tankit ja tykistö tulen. Olisikovatko kuitenkin shakaalit näykkineet kintereitä vai mistä lie johtunutkaan, mutta italialaiset eivät muuta tehneet kuin painoivat täydellä höyryllä tulta päin. Ja eipä aikaakaan, kun tiesulku oli murrettu ja väylä vapauteen näytti aukeavan. "Not so fast" kaikui kuitenkin huuto aavikolla ja heti perään jyrähti Crusaderin tykki. KAPOUM! ja niin tai lävistyi teräs - italialaisten meno pysähtyi. Tästä suivaantuneena kuumaverinen välimereläinen mies lopetti silmittömän pakomatkansa ja käänsi katseensa vihollista kohti kosto mielessään. Kosto poiki akselivalloille 4-6 voiton.
Kampanjatilanne: 1-1
12.6.1942, Knigthsbridge
Tankki ja tykistö - siinä varusteet Ritarinsillan taisteluun. Kysymys vain oli, hautautuisiko hiekkaan saksalainen vai brittiläinen teräs. Moottorit pärisivät ja telaketjut rämisivät, kun teräs törmäsi teräkseen avoimella aavikolla. Tasavahvojen joukkojen iskiessä yhteen pienet asiat ratkaisevat ja tällä kertaa tuo pieni asia oli yksi ampujan silmään lentänyt hiekanjyvä.
5-4 voitto liittoumalle.
Kampanjatilanne: 2-1
1.12.1942, Tunisia
Jenkit olivat liittyneet mukaan Afrikan mantereella käytävään "tankki"-sotaan ja onnistuneetkin valtaamaan hiukan alueita saksalaisilta. Kokemattomuus kaikessa toiminnassa paistoi läpi, joten Saksan oli helppo päättää massiivisesta vastahyökkäyksestä. Tankit ja jalkaväki iskivät täydellä voimalla amerikkalaisten asemiin Chouiguin ja Terourban väliin jäävillä kukkuloilla, joita jenkit urheasti puolustivatkin. Paljoa ei kuitenkaan ollut taktisesti ja määrällisesti ylivoimaisen vihollisen edessä.
4-6 voitto Saksalle
Kampanjatilanne: 2-2
12.2.1943, Kasserine Pass
Muutamista taisteluvoitoista huolimatta Saksa oli joutunut hieman ahtaalle Afrikassa ja jenkit ajoivat heitä takaa. Kokemattomien amerikkalaisten huolettomuus alkoi kuitenkin ärsyttää teutoonia ja oli aika antaa opetus. Kasserine Pass oli heikko kohta, johon isku kohdistui. Saksalaiset onnistuivat eristämään liitoutuneet yksittäisiin joukkioihin ja tuhoamaan ne yksi kerrallaan. Aivan helpolla kaikki ei siltikään onnistunut vaan piti siinä välissä vähän tankkeja korjaillakin.
Lopulta melko selkeä 3-6 voitto Saksalle.
Kampanjatilanne: 2-3
20.8.1944
Vuonna nelkytneljä sodan painopiste oli jo siirtynyt Euroopan puolelle. Hyvät uutiset muilta rintamilta olivat antaneet ranskalaisillekin riittävästi rohkeutta nousta Saksaa vastustamaan ja yrittämään Etelä-Ranskalaisen Toulonin takaisin valtaamista. Sakemannilla oli alueella varsin vahvasti jalkaväkeä muttei juurikaan muuta kalustoa pientä tykistö lukuunottamatta. Taistelutahto oli sitä vastoin sitäkin suurempi. Kuin hampaat hain kidassa, juoksi jokaisen haavoittuneen tai kaatuneen saksalaissotilaan tilalle takarivistä uusi mies. Messerschmitit pörräsivät minkä ehtivät ja, vaikka pari alas ammuttiinkin, ei vastarinta murtunut tankkien vyörystä huolimatta. Pitkän ja uuvuttavan taistelun jälkeen saattoi kuitenkin saksalainen nyrkki nousta kohti taivasta ja karjaista huutaa voiton merkiksi. 5-6 puolustusvoitto Saksalle.
Kampanjatilanne: 2-4
25.8.1944, Montélimar
Välimereen laskeva Rhone oli heikentyneille saksalaisjoukoille elintärkeä huoltoreitti ja tuon valtimon katkaisemista liittoutuneet yrittivät. Tässä vaiheessa tekivät saksalaiset toistaiseksi suurimman strategisen virheensä antaessaan alueen pohjoisosissa olleille joukoille vastahyökkäystehtävän, kun viisaampaa olisi ollut vahvistaa huoltoreittien puolustusta. Osan saksalaisista taistellessa eristyksissä vuorten väärällä puolella, ei liittoutuneilla ollut suurikaan vaiva edetä Rhonen rantaan ja ottaa kuristusote.
6-4 voitto jenkeille
Kampanjatilanne: 3-4
14.4.1945, Po Valley
Sota Euroopassa läheni jo loppuaan Liittoutuneiden joukot juoksivat jo kilpaa kohti Berliiniä. Saksalla oli kuitenkin vielä muutamia linnoituksia siellä täällä kiusaamassa kaikkia kolmannen valtakunnan vihollisia. Brasiliakin sai kunnian osallistua sotaan Euroopassa, kun sen joukoille koitui tehtäväksi Mt. Buffonen ja Mt. Montellon linnoituksen hävittäminen. Helpommin sanottu kuin tehty, sillä aluetta oli kohtuullisen helppo puolustaa vähäiselläkin miesmäärällä. Puolustus näyttikin pitävän, kun rynnistys toisensa jälkeen lyötiin takaisin eikä mainittavia tappioita ollut koitunut (tilanne 1-4). Onnetar kuitenkin hylkäsi väsyneet sakut viime hetkillä, kun tankeista loppui bensa, miehet nukahtivat asemiinsa ja tykistöön tulikomentoyhteys katkesi. Näin liittouman oli helppo työ jyrätä jähmettyneet vastustajansa. 5-4 voitto Liittoumalle
Kampanjan lopputulos: 4-4
Vuan olipa hienoa pelata tämmöinen minikampanja Memoiria. On se vaan älyttömän joustava systeemi, kun taistelut voivat olla mitä tahansa ryhmätasolta aina divisioona- tai armeijamittakaavaan. Lisäksi kampanjoista on mahdollista tehdä juuri sopivan mittaisia, sillä yksittäiset taistelut eivät vie tuntia enempää ja niitä on mahdollista yhdistää putkeen niin monta kuin haluaa. Samaa olenkin hehkuttanut Geekiin kirjoittamassani arvostelussa.
---
Kirjasto 27.3.2010
Loppukevään ajaksi kirjaston pelivuoroa pidennettiin tunnilla, jotta Arkhamin tai BSG:n tapaiset "venyvät" pelit ehtisi paremmin saattaa loppuun. Itse mielummin tunnelmoin kyseisten pelien parissa kuitenkin kotioloissa parin oluen kanssa, joten tällä kertaa jätin Arkhamin väliin ja sen sijaan keskityimme kaiden ja larin kanssa Small Worldia hakkaamaan. Hakattiinkin oikein urakalla kolmen pelin edestä. Pari ensimmäistä lari vei mutta itse onnistuin kolmannessa niistämään.
Kerran aikaisemmin olin peliä kokeillut ja nyt kyllä täytyy tarkistaa arvosanaa ylöspäin. Huomattavasti mukavampaa kuin muistin ja luulenpa, että tätä tullaan tulevaisuudessa paljonkin pelaamaan, mikäli vain kaide jaksaa peliä mukanaan raahata.
Lopuksi vielä anselmin uutta protoa, joka oli korttipeliversio Verasta. Aika lailla eri peli oli kyseessä, vaikka tiettyä samaa fiilistä löytyikin. Itse tykkäsin tästä enemmän. Johtunee ehkä meikäläisen pienoisesta korttifetissistä. Jos esimerkiksi katsoo tuota TOP-10:iä, niin ei siinä montaa kortitonta peliä näy. Kaksinpelienkin osuus on aika iso... Ovatko nuo kyseiset kaksinpelit vain paljon parempia kuin muut vai olenko pohjimmiltani kaksinpelaaja? Jaa'a, taitaa loppupeleissä kuitenkin kyse olla pelien vahvasta teemasta ja immersiosta yhdistettynä toimivaan peliin (sekä tietenkin korteista).
maanantai 29. maaliskuuta 2010
maanantai 15. maaliskuuta 2010
Kirjasto 13.3. + viikonloppu
Viikonlopun peleihin kuuluivat kirjastolla Märklin-Menolippu, Carcassonne - Kivikausi, El Capitan, 2x Steam ja kolme erää Memoiria.
---
KIRJASTO 13.3.
Meidän pöydässä *tsuku-tsuku*iltiin Märklin Menolipun parissa. Omasta mielestäni Märklin-edikka on sarjan paras ja tasapainoisin. Kun perus-Menolipussa yleisin strategia on vain hamstrata kortteja ja rakentaa sitten kunnon rytinällä pitkiä välejä, on Märklinissä paljon kovempi kiire saada myös pikku pätkät valmiiksi. Matkustajilla nimittäin kerätään äkkiä 40-60 pistettä ja kilpailu näistä pisteistä on kovaa, sillä nopeat syövät hitaat. Lisäksi bonukset jaetaan rakennettujen menolippujen määrän perusteella, mikä lisää tasapainoa lyhyiden ja pitkien reittien välillä. Itse pelissä sitten alkua vei maija aika kovasti. Puolivälissä meikäläinen nousi onnistuineiden matkustuksien ansiosta tasoihin ja lopussa ohi hieman onnekkaiden menolippunostojen ansiosta. poolilla ja Jinxterillä meni peli vielä vähän harjoitellessa, sillä matkalaisten merkitys loppupisteille on vaikeasti arvioitavissa ennen kuin pelaa sen ensimmäisen Märklin-pelinsä.
Tämän jälkeen jäimme poolin kanssa kaksin Carcassonne Kivikautta koittamaan. Meikäläinen tykkää tästä kyllä enemmän kuin alkuperäisestä, vaikkei sekään mikään huono peli ole. Pisteytys on tässä vain jotenkin loogisempi. Ainoa miinus tulee paljon paljon huonommasta ulkoasusta. Itse pelissä ei nähty mitään erityisiä hienouksia ja tiukkojen vaiheiden jälkeen voitto kirjattiin mulle parin 20-30p tuoneen supermetsästäjän ansiosta.
moggmanikin ilmestyi sitten juuri sopivasti Carcassonnen loppun paikalle ja viimeinkin päästiin testaamaan El Capitania. Eikä lainkaan hassumpi ollutkaan. Tämmösiä 90min europelejä on aina mukava välillä pelata ja kun idea on vieläpä yksinkertainen - hanki vain mahdollisimman paljon rahaa rajoitetulla määrällä siirtoja. El Capitanin kyhnyn ansaintamekaniikalla ei talouden kanssa ole oikeastaan mitään tekoa vaan yhtä hyvin voitais puhua voittopisteistä. Mutta eipä pidä antaa tuon haitata tässä tapauksessa, kun ulkoasu on kunnossa, teema jotakuinkin plussan puolella ja mekaanisesti peli pyörii jouhevasti.
---
KIRJASTO 13.3.
Meidän pöydässä *tsuku-tsuku*iltiin Märklin Menolipun parissa. Omasta mielestäni Märklin-edikka on sarjan paras ja tasapainoisin. Kun perus-Menolipussa yleisin strategia on vain hamstrata kortteja ja rakentaa sitten kunnon rytinällä pitkiä välejä, on Märklinissä paljon kovempi kiire saada myös pikku pätkät valmiiksi. Matkustajilla nimittäin kerätään äkkiä 40-60 pistettä ja kilpailu näistä pisteistä on kovaa, sillä nopeat syövät hitaat. Lisäksi bonukset jaetaan rakennettujen menolippujen määrän perusteella, mikä lisää tasapainoa lyhyiden ja pitkien reittien välillä. Itse pelissä sitten alkua vei maija aika kovasti. Puolivälissä meikäläinen nousi onnistuineiden matkustuksien ansiosta tasoihin ja lopussa ohi hieman onnekkaiden menolippunostojen ansiosta. poolilla ja Jinxterillä meni peli vielä vähän harjoitellessa, sillä matkalaisten merkitys loppupisteille on vaikeasti arvioitavissa ennen kuin pelaa sen ensimmäisen Märklin-pelinsä.
Tämän jälkeen jäimme poolin kanssa kaksin Carcassonne Kivikautta koittamaan. Meikäläinen tykkää tästä kyllä enemmän kuin alkuperäisestä, vaikkei sekään mikään huono peli ole. Pisteytys on tässä vain jotenkin loogisempi. Ainoa miinus tulee paljon paljon huonommasta ulkoasusta. Itse pelissä ei nähty mitään erityisiä hienouksia ja tiukkojen vaiheiden jälkeen voitto kirjattiin mulle parin 20-30p tuoneen supermetsästäjän ansiosta.
moggmanikin ilmestyi sitten juuri sopivasti Carcassonnen loppun paikalle ja viimeinkin päästiin testaamaan El Capitania. Eikä lainkaan hassumpi ollutkaan. Tämmösiä 90min europelejä on aina mukava välillä pelata ja kun idea on vieläpä yksinkertainen - hanki vain mahdollisimman paljon rahaa rajoitetulla määrällä siirtoja. El Capitanin kyhnyn ansaintamekaniikalla ei talouden kanssa ole oikeastaan mitään tekoa vaan yhtä hyvin voitais puhua voittopisteistä. Mutta eipä pidä antaa tuon haitata tässä tapauksessa, kun ulkoasu on kunnossa, teema jotakuinkin plussan puolella ja mekaanisesti peli pyörii jouhevasti.
moggman tietysti pelin omistajana vei voiton mutta yllättävän lähelle myö poolin kanssa päästiin, kun marginaalia ei syntynyt 15 rahaa enempää.
---
STEAM
Lauantaina illalla tulivat sitten riikka ja jussi käymään ja pelattiin siinä yksi erä neljästään Steamia (maija mukana). Edellisestä (ja ainoasta) pelistä oli niin paljon aikaa, että pakko oli säännöt kerrata ennen aloittamista. Itse aloitin suoraan keskeltä muiden painuessa reunoille. maija ja riikka tulivat pian ahistamaan keskustaan mutta jussi jäi yksinään härkkimään luoteisnurkkaan, mikä jälkeenpäin viisasteltuna ratkaisi pelin parilla pisteellä jussin eduksi. Hauskin pelin ulkopuolinen tilanne sattui, kun maija kimpaantui ja kysyi, miksi en neuvo häntä niin paljoa kuin riikkaa ja jussia kun kaikki kumminkin ovat samanlaisia aloittelijoita. No syynä oli se, että maija pelasi koko ajan fiksusti...
Sunnuntaiaamuna pyöräytettiin vielä revanssimatsi Steamia samalla porukalla. Onnistuin kuin onnistuinkin jussin kukistamaan ja maijakin lopulta niisti kakkostilan.
---
MEMOIR '44
Sunnuntai-iltaa jatkettiin vielä mikon kanssa sotapelien merkeissä, kun hyllystä pöytään kaivettiin Memoir '44. Tarkoituksena oli ensin pelata yksi harjoitusmatsi lentokoneiden ollessa mukana ja siihen perään sitten aloittaa kahdeksan taistelun minikampanjaa Välimerellä. mikko pelaisi liittoutuneita ja minä akselivaltoja.
Harjoitustaisteluksi valittiin länsirintamalle kuuluva Yellow Beach elokuulta 1942. Siinä pieni brittien osasto rantautui Ranskan rannikolle tarkoituksenaan tuhota saksalaisten Göbbelsin nimeä kantanut tykkipatteri. Britit lyötiin ja olivat pakotettuja vetäytymään mutta maihinnousualukset olivat jo kerenneet kauaksi ulapalle, joten hyökkääjille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin antautua.
Olipa muuten hyvä, että pelattiin yksi harjoitusmatsi lentsikkasäännöillä ensin (todellisuudessahan ei Yellow Beachille lentokoneet kuuluneetkaan), sillä muutamia virheitä tuli tehtyä. Onneksi nämä saatiin korjattua. Ei mene varsinainen kampanja sitten ihan reisille. Sunnuntaina taisteltiin jo kampanjan kaksi ensimmäistä taistelua mutta sotaraporttia tulee sitten omana kokonaisuutenaan.
---
Loppukevennykseksi pistän tähän vielä kuvan Japanilaisesta Monopolista. Tuota kantta kun katsoo, niin jostain syystä alkaa Monopolikin kiinnostamaan.
---
STEAM
Lauantaina illalla tulivat sitten riikka ja jussi käymään ja pelattiin siinä yksi erä neljästään Steamia (maija mukana). Edellisestä (ja ainoasta) pelistä oli niin paljon aikaa, että pakko oli säännöt kerrata ennen aloittamista. Itse aloitin suoraan keskeltä muiden painuessa reunoille. maija ja riikka tulivat pian ahistamaan keskustaan mutta jussi jäi yksinään härkkimään luoteisnurkkaan, mikä jälkeenpäin viisasteltuna ratkaisi pelin parilla pisteellä jussin eduksi. Hauskin pelin ulkopuolinen tilanne sattui, kun maija kimpaantui ja kysyi, miksi en neuvo häntä niin paljoa kuin riikkaa ja jussia kun kaikki kumminkin ovat samanlaisia aloittelijoita. No syynä oli se, että maija pelasi koko ajan fiksusti...
Sunnuntaiaamuna pyöräytettiin vielä revanssimatsi Steamia samalla porukalla. Onnistuin kuin onnistuinkin jussin kukistamaan ja maijakin lopulta niisti kakkostilan.
---
MEMOIR '44
Sunnuntai-iltaa jatkettiin vielä mikon kanssa sotapelien merkeissä, kun hyllystä pöytään kaivettiin Memoir '44. Tarkoituksena oli ensin pelata yksi harjoitusmatsi lentokoneiden ollessa mukana ja siihen perään sitten aloittaa kahdeksan taistelun minikampanjaa Välimerellä. mikko pelaisi liittoutuneita ja minä akselivaltoja.
Harjoitustaisteluksi valittiin länsirintamalle kuuluva Yellow Beach elokuulta 1942. Siinä pieni brittien osasto rantautui Ranskan rannikolle tarkoituksenaan tuhota saksalaisten Göbbelsin nimeä kantanut tykkipatteri. Britit lyötiin ja olivat pakotettuja vetäytymään mutta maihinnousualukset olivat jo kerenneet kauaksi ulapalle, joten hyökkääjille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin antautua.
Olipa muuten hyvä, että pelattiin yksi harjoitusmatsi lentsikkasäännöillä ensin (todellisuudessahan ei Yellow Beachille lentokoneet kuuluneetkaan), sillä muutamia virheitä tuli tehtyä. Onneksi nämä saatiin korjattua. Ei mene varsinainen kampanja sitten ihan reisille. Sunnuntaina taisteltiin jo kampanjan kaksi ensimmäistä taistelua mutta sotaraporttia tulee sitten omana kokonaisuutenaan.
---
Loppukevennykseksi pistän tähän vielä kuvan Japanilaisesta Monopolista. Tuota kantta kun katsoo, niin jostain syystä alkaa Monopolikin kiinnostamaan.
lauantai 6. maaliskuuta 2010
Olympialaisten aikaan
Työmatkat ja olympialaiset ovat mukavasti sotkeneet pelejä, mutta kaikki likenevä aika on käytetty (parit pelit kirjastolla ja parit kaksinpelit kotona).
--
Eräs kaunis ilta mikon kanssa puhelimessa arvottiin Memoirin, Making of the Presidentin ja Twilight Strugglen välillä mutta päädyttiin lopulta Tide of Ironiin. Itse pelaaminen oli kyllä ihan mukava mutta lopputuloksen kannalta olisi näin jälkiviisaana voinut valita paremmin. mikko nimittäin kylvetti 6-0 enkä missään vaiheessa edes ollut lähellä pisteenkään saamista. Huomaa kyllä, ettei oikein Memoirilla tässä pelissä ratsastella.
---
Eräs toinen kaunis ilta pääsi pitkästä aikaa hyrskyn kanssa saman pöydän ääreen, kun mies oli Englannista saakka Suomeen rantautunut käymään. Ja pitihän sitä tietenkin lähteä hakemaan revanssia Twilight Strugglessa, sillä edellisillä kerroilla tuli hyrskyä vastaan niin pahasti nekkuun jo pelin alkumetreillä. Nyt minä pelasin CCCP:tä ja hyrde USA:ta.
Alussa karhu murisikin sen verran kovasti Lähi-idässä ja Aasiassa, että punakone karkasi parhaimmillaan kaksinumeroiseen johtoon. Kun vielä Neuvostoliiton avaruusohjelma käytti Marhall ohjelman Sputnikin tekoon, teki herra Trumanista ensimmäisen eläimen avaruudessa ja lähetti Itä-Euroopan levottomat ihmiset kuuta kiertävälle radalle, oli pistejohto parhaimmillaan aika mukava.
Mid Wariin tultaessa tilanne alkoi kuitenkin radikaalisti muuttumaan, kun Neukuilla oli kova työ yrittää saada edes jalansijaa Afrikassa ja Etelä-/Keski-Amerikassa. Pahimmalta kuitenkin tuntui, kun muslimien vallankumous estettiin ja samalla neukut karkoitettiin Egyptistä. Ja kas näin - Lähi-Itäkin heilahti jenkeille.
Late Warissa homma rupesi jo näyttämään pahalta, kun Novgorod ei tahtonut pärjätä missään muussa kuin tyhjiömatkailussa tilanteen ollessa 11p kotkan eduksi. Panostus avaruushommiin kuitenkin poiki voiton yllättävällä tavalla kierroksella 9:
USA nimittäin joutui valitsemaan ja näyttämään Headline Eventin ensin tilanteessa, jossa Defcon Level oli kolmosessa. USA:lta pöytään tuli Duck and Cover (3 OP), joka laskee defconia yhdellä. Kun KGB haistelijat kertoivat tämän Kremlin isännille, päätti Moskova todellakin haudata Lännen pelaamalla kierroksen ensimmäiseksi headlineksi "We Will Bury You":n (4 OP), joka myöskin laskee defconia. Näin jenkkien vuorolla syttyi ydinsota. Vielä satojen vuosien päästäkin tästä ne muutamien tuhansien ydintuhosta selvinneiden jälkeläiset kertoivat omille lapsilleen, kuinka iso paha Kotka yritti tuhota aikoinaan koko maailman mutta lempeä Karhu nousi puolustamaan ihmisiä pelastaen heidät täydelliseltä tuholta.
---
Sitten parit kirjastopelit:
20.2.
Ennen pelipäivää jännitti, kuinka paljon porukkaa eksyykään paikalle, kun paikallislehdessä oli juttu kirjaston pelikerhosta. Ihan tyytyväinen saa olla, kun ainakin yksi uusi kasvo ilmestyi joukkoon =)
Kun toisessa pöydässä ruvettiin virittelemään Battlestar Galacticaa, meidän pöydässä pelattiin poolin, moggmanin ja vesan kanssa Colosseumia, joka oli meikäläiselle uusi tuttavuus.Colosseumissa on tarkoituksena järjestää mahdollisimman hienot juhlat omalla areenallaan. Pelin erikoisuus on se, että voittopisteet määräytyvät suurimpien bileiden mukaan. On siis aivan sama minkälaisia rupujuhlia pelin muilla kierroksilla järjestää, kunhan vain viimeistään viimeisellä kierroksella pistää kunnon reivit pystyyn. Gladiaattoreita, villieläimiä, pappeja, häkkejä, soihtuja, harpunsoittajia - eikö vain siinä hyvien juhlien ainekset. Lisäpisteitä vielä heruu, jos joku senaattoreista tai jopa itse keisari sattuu paikalle.Oikein mukava peli oli, vaikka jäinkin viimeiseksi parinkymmenen pisteen marginaalilla. pool vei ylivoimaisen voiton.
Colosseumissa meni se pari tuntia, joten perään otettiin samalla porukalla pitkästä aikaa erä Caylusta. Varmaan viimeksi kesällä on tätä tullut pelattua. Ihan hyvä siis, että tuli otettua mukaan - varsinkin kun voitin rahalinjan avulla. Aikoinaan mietin, että rahalinjalla ei pelissä tee oikein mitään mutta nyt on pari kertaa senkin avulla tullut voitettua. Oikeastaan pelissä on aivan sama, mihin kunkun suosiot panostaa, kunhan panostaa sit kunnolla yhdelle riville ja sovittaa strategiansa siihen. Pelattiin muuten nelinpeli kiitettävää tahtia - vain 75min.
Cayluksen jälkeen aikaa jäi vielä Dominionin Kaukaisille Rannoille. Pari jakoa ehdittiin pelata.
---
27.2.
Aika paljon porukkaa oli kipeänä tai reissussa. Tämä näkyi sekä pelaajien ja pelivalikoiman määrässä. Saatiin kuitenkin pelit aikaiseksi, kun viime viikon lehtijuttu kantoi edelleen hedelmää ja yksi uusi pelaajaa saatiin toivottaa tervetulleeksi.
Loraen, pool ja timo aloittivat Cayluksella. Samalla vl4tku, vesa ja minä mätettiin erä Doomia. Aika karu meininki oli Mars-tukikohdan käytävillä ja mariinit saivat kyytiä. Kiva oli pelata itse maalatuilla napeilla, vaikka itse sanonkin. Cayluksessa puolestaan oli harvinaisen tiukkaa - voitto jaettiin poolin ja timon kesken (91p) ja Loraenilla oli 89p. Sen tarkemmin en pelin vaiheista tiedä.
Näiden pelien jälkeen pelattiin vielä parit erät Carcassonne Kivikautta. Ensimmäisessä mukana oli hyrsky, vesa, vl4tku ja minä. Sijoitukset ja pisteet nyt valitettavasti unohtuivat... Toiseen erään andy ja vl4tku vaihtuivat timoon ja pooliin. Lopussa timo swingasi voittoon, meitsi oli kakkonen, pool kolmas ja vesa neljäs.
--
Eräs kaunis ilta mikon kanssa puhelimessa arvottiin Memoirin, Making of the Presidentin ja Twilight Strugglen välillä mutta päädyttiin lopulta Tide of Ironiin. Itse pelaaminen oli kyllä ihan mukava mutta lopputuloksen kannalta olisi näin jälkiviisaana voinut valita paremmin. mikko nimittäin kylvetti 6-0 enkä missään vaiheessa edes ollut lähellä pisteenkään saamista. Huomaa kyllä, ettei oikein Memoirilla tässä pelissä ratsastella.
---
Eräs toinen kaunis ilta pääsi pitkästä aikaa hyrskyn kanssa saman pöydän ääreen, kun mies oli Englannista saakka Suomeen rantautunut käymään. Ja pitihän sitä tietenkin lähteä hakemaan revanssia Twilight Strugglessa, sillä edellisillä kerroilla tuli hyrskyä vastaan niin pahasti nekkuun jo pelin alkumetreillä. Nyt minä pelasin CCCP:tä ja hyrde USA:ta.
Alussa karhu murisikin sen verran kovasti Lähi-idässä ja Aasiassa, että punakone karkasi parhaimmillaan kaksinumeroiseen johtoon. Kun vielä Neuvostoliiton avaruusohjelma käytti Marhall ohjelman Sputnikin tekoon, teki herra Trumanista ensimmäisen eläimen avaruudessa ja lähetti Itä-Euroopan levottomat ihmiset kuuta kiertävälle radalle, oli pistejohto parhaimmillaan aika mukava.
Mid Wariin tultaessa tilanne alkoi kuitenkin radikaalisti muuttumaan, kun Neukuilla oli kova työ yrittää saada edes jalansijaa Afrikassa ja Etelä-/Keski-Amerikassa. Pahimmalta kuitenkin tuntui, kun muslimien vallankumous estettiin ja samalla neukut karkoitettiin Egyptistä. Ja kas näin - Lähi-Itäkin heilahti jenkeille.
Late Warissa homma rupesi jo näyttämään pahalta, kun Novgorod ei tahtonut pärjätä missään muussa kuin tyhjiömatkailussa tilanteen ollessa 11p kotkan eduksi. Panostus avaruushommiin kuitenkin poiki voiton yllättävällä tavalla kierroksella 9:
USA nimittäin joutui valitsemaan ja näyttämään Headline Eventin ensin tilanteessa, jossa Defcon Level oli kolmosessa. USA:lta pöytään tuli Duck and Cover (3 OP), joka laskee defconia yhdellä. Kun KGB haistelijat kertoivat tämän Kremlin isännille, päätti Moskova todellakin haudata Lännen pelaamalla kierroksen ensimmäiseksi headlineksi "We Will Bury You":n (4 OP), joka myöskin laskee defconia. Näin jenkkien vuorolla syttyi ydinsota. Vielä satojen vuosien päästäkin tästä ne muutamien tuhansien ydintuhosta selvinneiden jälkeläiset kertoivat omille lapsilleen, kuinka iso paha Kotka yritti tuhota aikoinaan koko maailman mutta lempeä Karhu nousi puolustamaan ihmisiä pelastaen heidät täydelliseltä tuholta.
---
Sitten parit kirjastopelit:
20.2.
Ennen pelipäivää jännitti, kuinka paljon porukkaa eksyykään paikalle, kun paikallislehdessä oli juttu kirjaston pelikerhosta. Ihan tyytyväinen saa olla, kun ainakin yksi uusi kasvo ilmestyi joukkoon =)
Kun toisessa pöydässä ruvettiin virittelemään Battlestar Galacticaa, meidän pöydässä pelattiin poolin, moggmanin ja vesan kanssa Colosseumia, joka oli meikäläiselle uusi tuttavuus.Colosseumissa on tarkoituksena järjestää mahdollisimman hienot juhlat omalla areenallaan. Pelin erikoisuus on se, että voittopisteet määräytyvät suurimpien bileiden mukaan. On siis aivan sama minkälaisia rupujuhlia pelin muilla kierroksilla järjestää, kunhan vain viimeistään viimeisellä kierroksella pistää kunnon reivit pystyyn. Gladiaattoreita, villieläimiä, pappeja, häkkejä, soihtuja, harpunsoittajia - eikö vain siinä hyvien juhlien ainekset. Lisäpisteitä vielä heruu, jos joku senaattoreista tai jopa itse keisari sattuu paikalle.Oikein mukava peli oli, vaikka jäinkin viimeiseksi parinkymmenen pisteen marginaalilla. pool vei ylivoimaisen voiton.
Colosseumissa meni se pari tuntia, joten perään otettiin samalla porukalla pitkästä aikaa erä Caylusta. Varmaan viimeksi kesällä on tätä tullut pelattua. Ihan hyvä siis, että tuli otettua mukaan - varsinkin kun voitin rahalinjan avulla. Aikoinaan mietin, että rahalinjalla ei pelissä tee oikein mitään mutta nyt on pari kertaa senkin avulla tullut voitettua. Oikeastaan pelissä on aivan sama, mihin kunkun suosiot panostaa, kunhan panostaa sit kunnolla yhdelle riville ja sovittaa strategiansa siihen. Pelattiin muuten nelinpeli kiitettävää tahtia - vain 75min.
Cayluksen jälkeen aikaa jäi vielä Dominionin Kaukaisille Rannoille. Pari jakoa ehdittiin pelata.
---
27.2.
Aika paljon porukkaa oli kipeänä tai reissussa. Tämä näkyi sekä pelaajien ja pelivalikoiman määrässä. Saatiin kuitenkin pelit aikaiseksi, kun viime viikon lehtijuttu kantoi edelleen hedelmää ja yksi uusi pelaajaa saatiin toivottaa tervetulleeksi.
Loraen, pool ja timo aloittivat Cayluksella. Samalla vl4tku, vesa ja minä mätettiin erä Doomia. Aika karu meininki oli Mars-tukikohdan käytävillä ja mariinit saivat kyytiä. Kiva oli pelata itse maalatuilla napeilla, vaikka itse sanonkin. Cayluksessa puolestaan oli harvinaisen tiukkaa - voitto jaettiin poolin ja timon kesken (91p) ja Loraenilla oli 89p. Sen tarkemmin en pelin vaiheista tiedä.
Näiden pelien jälkeen pelattiin vielä parit erät Carcassonne Kivikautta. Ensimmäisessä mukana oli hyrsky, vesa, vl4tku ja minä. Sijoitukset ja pisteet nyt valitettavasti unohtuivat... Toiseen erään andy ja vl4tku vaihtuivat timoon ja pooliin. Lopussa timo swingasi voittoon, meitsi oli kakkonen, pool kolmas ja vesa neljäs.
perjantai 19. helmikuuta 2010
Battlestar Galacticaa + lehtijuttua
Viime viikonloppuna paukutettiin pari peliä Battlestar Galacticaa. Odotukset olivat tietyllä tavalla ainakin kolmannessa kerroksessa, sillä moni oli peliä kehunut. Itse en tosin koskaan ole ollut tästä erityisen innostunut, kun en sarjaakaan ole nähnyt yhtään jaksoa. En siis oikein tiennyt mitä odottaa.
Peliin lähdettiin ihan munkilla kokeilemaan miltä se näyttää. Omaksi hahmokseni valikoitui kaljupääjuoppo Saul Tigh, jonka erikoisominaisuuksista kaksi (anna presidennttiys amiraalille / alkoholismi) osoittautuivat ainakin tällä kertaa turhiksi. Kumpikaan ei vaikuttanut peliin millään tavalla.
Ennakkoasetelma oli kutkuttava. Meillä siis olisi matkassa kaksi cylonia loppujen neljän ollessa ihmisiä. Toinen cyloneista paljastui jo ennen kuin peli ehti kunnolla alkaakaan. Hän nimittäin jäi tapittamaan ja lukemaan omaa lojaaliuskorttiaan paljon pitemmäksi aikaa kuin muut (On se pirullista, kun siinä cylon-kortissa on niin paljon tekstiä). Toinenkin cylon paljastui jo alkumatkasta omien tekojensa vuoksi, joten ei kestänyt kauaakaan kun molemmat löysivät itsensä aluksen putkasta.
Puolimatkaan mennessä meillä oli asiat hyvin - kaikki mittarit vielä sinisellä ja cylonit paljastettu. Cylon sympathizerin mielestä elämämme lipui liiankin hyvin, jolloin hän liittyi muiden leivänpaahtimien jengiin, minkä jälkeen alkoi armoton mätkytys. Tässä vaiheessa minusta tuntui, että peli lässähti totaalisesti. Enää ei ollut mitään arvuuteltavaa, ja jäljellä oli ainoastaan Crisis-pakan läpi kaluaminen yksi hemmetin kortti kerrallaan. Näitä kriisejä eivät immeiset kestäneet, joten meidät höyrystettiin tyhjyyteen.
---
Toisella pelillä tiesi jo vähän mitä odottaa. Homma meni muutenkin kiharaisemmaksi, sillä alkumatkasta vain yksi cylon paljastui. Siinä sitten toisiamme syyttelimme kilpaa mutta turhaan. Se puuttuva cylon-kortti nimittäin jaettiin vasta puolimatkassa (minulle). Hahmona mulla oli tällä kertaa Boomer, joka ominaisuuksiensa vuoksi heitetään automaattisesti putkaan, kun matkan puoliväli saavutetaan.
Edessä oli näin ongelma - olen putkassa mutta cylonina minun pitäisi päästä sieltä pois. Loistava tilaisuus todistaa ihmisyyteni tarjoutui hävittäjätaisteluissa, kun pääsin pelaamaan monta väistöliikekorttia peräjälkeen. Tämän jälkeen sain kaikki pöydässä puolelleni ja minut (cylon) vapautettiin omalla vuorollani putkasta. En kuitenkaan päässyt oikein päässyt toteuttamaan ovelia juoniani, sillä moni äänestys haluttiin välttämättä pelata avoimena ja enhän tietenkään voinut itteäni paljastaa. Toimin siis avoimesti ihmisten apuna ja lopulta sain niin kovan ihmismaineen, että kun lopulta päätin täysin julkisesti lyödä eläviä päin näköä, puolet heistä pitivät tapahtuman jälkeen minua edelleen ihmisenä. Pääsin sitten vielä toisen kerran puukottamaan, jolloin viimeisetkin uneksijat heräsivät. Ratkaisu meni kuitenkin äärimmäisen tiukille, kun ihmiset ajettiin tilanteeseen, jossa heidän oli pakko yrittää voittohyppyä riskeeraamalla viimeiset elävänsä. Koneet voittivat.
---
Battlestar Galactica meni nyt siihen kerhoon pelejä, joita on kiva pelata oikealla porukalla. Selkäänpuukotus ei nyt vain tunnu selkäänpuukotukselta, jos kyseessä ei ole edes jotensakkin tuttu kaveri. Peli vaatii myös melko paljon keskustelua ja ääneen spekulointia, joten kovin hiljaisessa porukassa ei kannata yrittää. Mielestäni peli myös kärsii lässähtämisongelmasta, jos cylonit paljastuvat kovin aikaisin tai joutuvat muuten vain putkaan eivätkä pääse sieltä ulos. Omalla vuorolla eteen tulevat valinnatkaan eivät aina ole edes kovin tiukkoja.
Tällä hetkellä on meikäläisen vaikea käsittää pelin pääsyä BGG:n TOP-20:iin muuten kuin TV-sarjan fanien avustuksella. Teemakin pelissä kun jää hieman ohueksi sarjaa tuntemattomalle. Aloinkin heti korjaamaan tätä puutetta, kun sain sarjan ensimmäisen tuotantokauden DVD:n lainaan. Näin parin 6-pelin jälkeen täytyy kuitenkin antaa BGG-ratingiin nähden matala arvosana 6. Pelaan jos hetki ja fiilis tuntuu sopivalta.
---
Tämän päivän Länsi-Suomessa (raumalainen sanomalehti) oli melkein koko sivun juttu Rauman kirjaston lautapelikerhosta. Omasta mielestäni aika onnistunut kirjoitus. Toivotaan, että se poikii ainakin muutaman lisäpelaajan kerholle.
Peliin lähdettiin ihan munkilla kokeilemaan miltä se näyttää. Omaksi hahmokseni valikoitui kaljupääjuoppo Saul Tigh, jonka erikoisominaisuuksista kaksi (anna presidennttiys amiraalille / alkoholismi) osoittautuivat ainakin tällä kertaa turhiksi. Kumpikaan ei vaikuttanut peliin millään tavalla.
Ennakkoasetelma oli kutkuttava. Meillä siis olisi matkassa kaksi cylonia loppujen neljän ollessa ihmisiä. Toinen cyloneista paljastui jo ennen kuin peli ehti kunnolla alkaakaan. Hän nimittäin jäi tapittamaan ja lukemaan omaa lojaaliuskorttiaan paljon pitemmäksi aikaa kuin muut (On se pirullista, kun siinä cylon-kortissa on niin paljon tekstiä). Toinenkin cylon paljastui jo alkumatkasta omien tekojensa vuoksi, joten ei kestänyt kauaakaan kun molemmat löysivät itsensä aluksen putkasta.
Puolimatkaan mennessä meillä oli asiat hyvin - kaikki mittarit vielä sinisellä ja cylonit paljastettu. Cylon sympathizerin mielestä elämämme lipui liiankin hyvin, jolloin hän liittyi muiden leivänpaahtimien jengiin, minkä jälkeen alkoi armoton mätkytys. Tässä vaiheessa minusta tuntui, että peli lässähti totaalisesti. Enää ei ollut mitään arvuuteltavaa, ja jäljellä oli ainoastaan Crisis-pakan läpi kaluaminen yksi hemmetin kortti kerrallaan. Näitä kriisejä eivät immeiset kestäneet, joten meidät höyrystettiin tyhjyyteen.
---
Toisella pelillä tiesi jo vähän mitä odottaa. Homma meni muutenkin kiharaisemmaksi, sillä alkumatkasta vain yksi cylon paljastui. Siinä sitten toisiamme syyttelimme kilpaa mutta turhaan. Se puuttuva cylon-kortti nimittäin jaettiin vasta puolimatkassa (minulle). Hahmona mulla oli tällä kertaa Boomer, joka ominaisuuksiensa vuoksi heitetään automaattisesti putkaan, kun matkan puoliväli saavutetaan.
Edessä oli näin ongelma - olen putkassa mutta cylonina minun pitäisi päästä sieltä pois. Loistava tilaisuus todistaa ihmisyyteni tarjoutui hävittäjätaisteluissa, kun pääsin pelaamaan monta väistöliikekorttia peräjälkeen. Tämän jälkeen sain kaikki pöydässä puolelleni ja minut (cylon) vapautettiin omalla vuorollani putkasta. En kuitenkaan päässyt oikein päässyt toteuttamaan ovelia juoniani, sillä moni äänestys haluttiin välttämättä pelata avoimena ja enhän tietenkään voinut itteäni paljastaa. Toimin siis avoimesti ihmisten apuna ja lopulta sain niin kovan ihmismaineen, että kun lopulta päätin täysin julkisesti lyödä eläviä päin näköä, puolet heistä pitivät tapahtuman jälkeen minua edelleen ihmisenä. Pääsin sitten vielä toisen kerran puukottamaan, jolloin viimeisetkin uneksijat heräsivät. Ratkaisu meni kuitenkin äärimmäisen tiukille, kun ihmiset ajettiin tilanteeseen, jossa heidän oli pakko yrittää voittohyppyä riskeeraamalla viimeiset elävänsä. Koneet voittivat.
---
Battlestar Galactica meni nyt siihen kerhoon pelejä, joita on kiva pelata oikealla porukalla. Selkäänpuukotus ei nyt vain tunnu selkäänpuukotukselta, jos kyseessä ei ole edes jotensakkin tuttu kaveri. Peli vaatii myös melko paljon keskustelua ja ääneen spekulointia, joten kovin hiljaisessa porukassa ei kannata yrittää. Mielestäni peli myös kärsii lässähtämisongelmasta, jos cylonit paljastuvat kovin aikaisin tai joutuvat muuten vain putkaan eivätkä pääse sieltä ulos. Omalla vuorolla eteen tulevat valinnatkaan eivät aina ole edes kovin tiukkoja.
Tällä hetkellä on meikäläisen vaikea käsittää pelin pääsyä BGG:n TOP-20:iin muuten kuin TV-sarjan fanien avustuksella. Teemakin pelissä kun jää hieman ohueksi sarjaa tuntemattomalle. Aloinkin heti korjaamaan tätä puutetta, kun sain sarjan ensimmäisen tuotantokauden DVD:n lainaan. Näin parin 6-pelin jälkeen täytyy kuitenkin antaa BGG-ratingiin nähden matala arvosana 6. Pelaan jos hetki ja fiilis tuntuu sopivalta.
---
Tämän päivän Länsi-Suomessa (raumalainen sanomalehti) oli melkein koko sivun juttu Rauman kirjaston lautapelikerhosta. Omasta mielestäni aika onnistunut kirjoitus. Toivotaan, että se poikii ainakin muutaman lisäpelaajan kerholle.
perjantai 12. helmikuuta 2010
Laatua ja määrää
Määrän sijasta laatua. Niinpä niin. Ei se koko, vaan se miten sitä käyttää.
Nojoo, viimeisen kuukauden aikana on tosiaankin panostettu enemmän laatuun kuin määrään, kun on kaikenlaista reissua ollut sotkemassa suunnitelmia. Pelitunteja on kuitenkin kertynyt siedettävä määrä. Saldona on 2x The Making of the President, 1x Rise of Empires ja 1x Through the Ages sekä 1x Bohnanza. Lisäksi luppoaikana kirjoitin BGG:hen peliarvostelunkin Agricolasta.
The Making of the President (vs. ari)
Erään illan ratoksi astuimme Nixonin (ari) ja Kennedyn (minä) saappaisiin. Nixon aloitti kampanjansa lännessä rytinällä ja pian kartan koko vasen laita oli kovin norsunpunainen. Myös Kennedy löi alkutahdit kampanjalleen kotikulmillaan muttei aivan yhtä suurella voimalla kuin kilpailijansa. Nixon siirtyi heti seuraavilla viikoilla Keskilänteen ja etelään, kun Kennedy edelleen pyristeli idässä. Todellinen rysäys demokraattien kampanjassa nähtiin vasta hiukan ennen vaaliväittelyä, kun Jackie Kennedy hyydytti Nixonin menon ja Ken-Air auttoi J.F.K.n vauhtiin.
Väittelyissä Kennedy olikin sitten rautaa ja kova republikaanien johdon kampeaminen sai uutta pontta. Momemtumi kantoi demokraatit lopulta voittoon asti (290-247).
The Making of the President (vs. anselmi)
Toinen presidenttipeli nähtiin kissanvahtivuorolla. Tällä kertaa minä pelasin Nixonia ja keskityin vain tyhjentämään lautaa sinisistä aaseista ja mahdollisesti korvaamaan ne yhdellä punaisella elefantilla. Kennedy jostain syystä takertui näpräilemään omiaan isoissa osavaltioissa, joten kaikki tuntui menevän suunnitelmien mukaan. Pian kartta näytti mukavan punaiselta. Väittelytkin menivät odotettua paremmin mutta siitä saa kyllä kiittää Herra Kennedyä, joka puhui lähes pelkästään maanpuolustusasioista. Puolustusvoittoa lähdin tavoittelemaan mutta tulikin hiukan enemmän, kun vähän heikommillakin talous- ja kansalaisoikeusargumenteilla kansa vakuutettiin. Kuka sanoi, että Tricky Dick kärsii luotettavuusongelmista?
Vaalipäivään lähdettäessä tilannetta kuvaa hyvin se, että punaisten kuutioiden loputtua yli puolet endorsement- ja momentum-markkereista oli käytössä laudalla kuutioita korvaamassa. Viimeiset vaalikoppiswingit eivät enää tilannetta juuri muuttaneet. Häkellyttävä voitto Nixonille valitsijamiehin 490-47.
Rise of Empires (vs. klasu, escobar)
escobar ja pitkästäaikalainen klasu sekä meitsi otimma Rise of Empiresiä. Yritin aluksi lähteä havittelemaan saaria ja satamaa itelleni mutta escobar peijooni lähti samoille linjoille kilpailemaan. Totesin, ettei kilpailemisessa ole mitään järkeä ja vaihdoin samoin tein strategian niittypohjalle (tähtäilin tietysti öljynporaustorniin II. aikakaudella). Muutenkin edelliseen peliin verrattuna lähdin rauhallisemmalla strategialla liikenteeseen - panostin kaupunkeihin sotimisen sijaan. Ja hyvinhän se homma toimikin. Tosin näin kolminpelillä laudalle jää niin paljon tilaa, että sinnekin oli pakko mennä. Ensimmäisen aikakauden lopulla escobar ja minä oltiin melkein rinta rinnan johdossa. Toisella aikakaudella klasun ja meikäläisten Pact aiheutti escobarilaisten romahtamisen ja klasun uuden uhon. Kolmannelle aikakaudelle lähdettiin siten klasulaisten hienoisessa johdossa. Teollistumisen höyryissä spardanilaiset olivat kuitenkin unohtaneet lisääntyä, joten kolmas aikakausi oli meikäläisten juhla-aikaa kun vielä II. aikakaudella nähty Pact toistui ja escobaria lyötiin lisää. Oisko loppupisteet ollu 178-143-117 (minä-klasu-escobar).
Nyt kun saatiin pelattua oikeilla säännöillä, peli lunasti nousi sille tasolle, jota sopi odottaa. Ehkä sivilisaatiopeliksi aika suoraviivainen, mikä ei välttämättä ole aina huono juttu.
Through the Ages (vs. vesa, klasu, ari)
Edellisistä kerroista viisastuneena otin mukaan eväät ja huolehdin siitä, ettei samana päivänä ole mitään menoa. Aloituskin sovittiin puolille päivin, joten kaikki edellytykset eeppiselle sivilisaatioiden taistelulle olivat kunnossa.
Antiikin ja ensimmäisen aikakauden aikana arilaiset olivat se kansakunta, jota kaikki muuta ihannoivat. Parin-kolmenkymmenen pisteen kaula syntyi hetkessä. Toisella aikakaudella tutkimusretkeilijät olivat ne, joiden nimet kirjoitettiin historiankirjoihin. Ja kaikki nuo nimensä kuolemattomiksi tehneet urhot olivat klasulaisia. Yht'äkkiä tilanne olikin se, että klasulaiset johtivat jopa arilaisia 10-20 pisteellä.
Mahtavia kansoja tietysti ihaillaan ja kadehtitaan pienempien toimesta. Kolmas aikakausi olikin vihan aikausi, kun klasulaisten johtaja Cookin salamurhattiin ja vesalaiset/meikäläiset pelasivat lähes joka vuorolla aggressioita kahden suuremman kansan niskaan. Välillä toki pienokaisetkin nahistelivat keskenään ja näistä kamppailuista meikäläiset saivat sen sortin boostin, että sillä noustiin aina voittokamppailuun saakka.
Ja mikä olisikaan ollut sopivampi tapa lopettaa 7h kamppailu kuin tasapeli. 180-180-171-144 (klasu-minä-ari-vesa).
Bohnanza (vs. pikkupojat)
Tätäkin pelattiin kummipojan ja hänen veljiensä kanssa. Kummipoika pelasi hieman helpotetuilla säännöillä, joiden mukaan hän sai vapaasti järjestellä käsikorttinsa. Muita helpotuksia ei annettu kenellekään. Lopputuloksena jaettu voitto kummipojan ja veljeksistä keskimmäisen kanssa. Myö jäätiin isoimman veljen kanssa pari-kolme pistettä jälkeen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
