Jottain pientä peliä on välillä ilmassa ollut. Kerran jopa pääsin käymään Rauman Vesitornilla pelaamassa =) Muuten on aika vierähtänyt koiranhautajaisissa.
Vesitorni 18.7.
Alkuun ensin loraenin kanssa otimma kahdestaan Roll through the Agesin, minkä perään toinen erä, johon myös moggman ja mk7 liittyivät. Ensimmäisestä tuli meitsille voitto (mistä alkoikin sitten alamäki). loraen vei toisen erän.
Seuraavaksi pelattuun Notre Dameen myös pool liittyi mukaan. Ittelläni homma meni pahasti käteen. En oikein tiedä mikä siinä lopulta mätti. Ei vaan sujunut. Oikealta puolelta ei tullut lainkaan apuja, sillä en vaan osannut lukea mk7:n peliä. Arvailin jatkuvasti väärin. Kaksi kertaa mm. kävi niin , että jättäessäni oman Notre Dame-kortin käteen, tuli oikealta juurikin toinen Notre Dame + jotain roskaa. No eipä sitä muutkaan niin hirveästi juhlineet. Loraen skoorasi ainoana sen maagisen 60p rajan yli. Itte jäin muistaakseni 57 pojoon, mikä riitti kolmaanteen sijaan.
Notren jälkeen siirryttiin enemmän in-your-face-toimintaan, kun pöytään levitettiin El Grande (loraen skippasi tämän). Alussa moggmani karkasi hieman mutta pool ohitti noin puolivälissä. Eikä pool sitten enää piikkipaikastaan luopunut, joten lopussa nähtiin mies - voitosta juopunut. Tiukan tasaista oli tosin, sillä kärkikolmikko mahtui 8 pojon sisään. Itte jäin kolmanneksi moggmanin puristaessa niukasti ohi.
Lopuksi vielä neljän hengen Stone Age. Tässäkin mulla hävisi kohtuullisen alun jälkeen kokonaan kärryistä vauhti. Kaikki vietiin aina nenän edestä. Ei vaan osannut ajoittaa toimintaansa. Pisterotkin repesivät aika rumiksi. Moggmani vei jollain 180 pisteellä. mk7 oli toinen 150+, meitsi jäi kolmanneksi 139p. Viimeiseltä sijalta meikäläisen pelasti vain poolin kokeellinen strategia hamstrata kaikki puut, jolloin muille sitä ei enää riittänyt. Kyllä niillä puilla pitäisi jotain kuitenkin tehdä.
---
Lisäksi heinäkuussa on mk7:aa vastaan erä Twilight Strugglea, pari erää Blokusta sekä pari Roll through the Agesia tullut pelattua. Nuo kaikki päättyivät meikäläisen voittoon lukuunottamatta yhtä Rolli-matsia. TS:ssä jopa runttasin voiton 2. Turnilla.
---
Lomareissun alkumetreillä kävin enskan luona kyläilemässä ja siellä koitettiin pari erää Carcassonnea. Toisessa maija ja enska liittoutuivat meikäläistä vastaan ja lopulta maija vei voiton.
Hesan reissulla puolestaan vierailtiin anniksen luona, joka oli pesuainetarjouksen mukana napannut Keltiksen mukaansa. Todellakin sopii Kadonneiden Kaupunkien nälkään ja plussana vielä moninpeli. Eipä Keltiksestä nyt jaksa tai pystykään niin hirveästi jauhaa mutta kaikin puolin kelpo tapaus.
---
Seuraavaksi matka on tuonut Kuopioon, jossa pelattiin jymy-r:n kanssa yksi aika legendaarinen Twilight Struggle, josta raportti löytyy BGG:stä:
KLIKK
Lisäksi Tour de Kallavesj'n jälkimainingeissa jaksettiin abin, tombon ja sumon kanssa jopa pelata parit For Salet. Tuo peli on mukavasti lyönyt läpi porukassa, jolla ollaan aikaisemmin lähinnä pokeria pelattu.
tiistai 27. heinäkuuta 2010
tiistai 13. heinäkuuta 2010
Kuuma kesä sulattaa aivot
Kesä käy kuumana (naisten ohella). Lautapelit tarjoaisivat oivan nelinumeroisen suojakertoimen äärimmäisen vaarallista UV-säteilyä vastaan mutta niin vain ei niitä nyt aivan mahdottomasti ole ehtinyt pelaamaan. Rauman lautapelikerhonkin pelit ovat jääneet viime aikoina väliin kesäkiireiden vuoksi.
Jotain kuitenkin:
Jussina mökillä pelattiin porukoiden ja maijan kanssa pari peliä Carcassonne Kivikautta.
Maijan kanssa mökkioloissa koitettiin myös erä 1960: The Making of the Presidenttiä. Kerran jos toisenkin vastustajan suusta kuului "En tykkää yhtään." Yleensä noina hetkinä kurmuutin maijan kuutioita laudalta. Loppu kuitenkin meni äärimmäisen tiukaksi. Kaappasin nimittäin vaalipäivänä New Yorkin (45) itselleni, mikä aiheutti 90 valitsijamiehen swingin suuntaani. Lopputuloksissa meikäläinen Nixonina voitti valitsijamiehin 304-233. New York siis ratkaisi.
Presidenttiä pelasimme myös mikon kanssa yhtenä iltana. Tuolla kertaa meitsi oli Kennedy. Peli meni aika lailla tasatahtiin pitkään, mutta mikolla kului hiukan turhan paljon ylimääräisiä campaign pointseja alueiden välillä liikkumiseen. Vaaleja edeltävälle kierrokselle lähdettäessä sulki Tricky Dick Westin ja Mid-Westin kokonaan meitsiltä tilanteessa, jossa hänellä oli noissa osissa maata erittäin tukeva johto. Aikamoinen tuskanvoihkaisu pääsi minulta siinä vaiheessa. Olin nimittäin laskenut erityisesti oman Mid-Westin kampanjani jäävän viimeisen kierroksen varaan.
Kuin ihmeen kaupalla kuitenkin onnistuin loihtimaan korteista sopivan eventtikombon ja työntämään vielä strategiapakkaan parit Mid-West-osavaltiot, joiden avulla pääsin tuonne kultasuoneen käsiksi. Sillä välin Nixon vei multa taas New Yorkin sekä lisäksi Californian. Lopulta äänestys meni suunnilleen samoin pistein meikäläisen hyväksi kuin peli maijaa vastaan.
1960:ssä on alkanut hieman ärsyttämään se, ettei pelin aikana ole oikein mitään hajua tilanteesta. Täytyy kehittää joku helmitaulu tai pisteträkki apuvälineeksi.
Näiden lisäksi lectus kävi tässä eilissäpäivänä Raumalla pyörähtämässä. Siinä sitten kahdestaan pelasimme yhdet erät Through the Agesia ja At the Gates of Loyangia.
Through the Agesissa lectus jäi alussa hieman militaryssä jälkeen, mitä sitten hyödynsin armottomasti. Siinä poltettiin taloja, ryöstettiin viljaa, riistettiin kulttuuria tai jopa tuhottiin wondereita. Eikä kaveri voinut mitään. Hiukan huonoa tuuria lectuksella tosin oli, sillä sotavoimat olivat muuten hienot mutta sopivia tactics-kortteja ei vain herralle noussut military-pakasta käteen. Loppupisteet olivatkin sitten reilusti meikäläisen hyväksi. lectus tosin pelasi vasta ekaa peliään full gamea, eikä siten ehkä ollut aivat kaikkea sisäistänyt. Varmasti ens kerralla sieltä vastaan asettuu kovempi sotilasmahti. Joitakin sääntöjä tuli kuitenkin itsekin opittua.
Loyangia pelasin nyt toista kertaa. Ihan kiva peli edelleen on ja varsinkin kaksinpelinä tuntuu toimivan huomattavasti paremmin kuin useammalla. Ei ihan niin paljon tartte nillittää vuorovaikutuksen havaitsemisen vaikeudesta. Mutta nyt taas nousi uusi valituksen aihe pintaan. Pelissä nimittäin saadaan niin niukalti pisteitä, että jotenkin parin tunnin peli tuntuu hukkaan heitetyltä jos tuloksena on vain vaivaiset 16-19 pojoa. Jotenkin sitä toivois näkevänsä ainakin 100. Ei homma peliä nyt huonoksi tee mutta olisi vain palkitsevampaa.
Jotain kuitenkin:
Jussina mökillä pelattiin porukoiden ja maijan kanssa pari peliä Carcassonne Kivikautta.
Maijan kanssa mökkioloissa koitettiin myös erä 1960: The Making of the Presidenttiä. Kerran jos toisenkin vastustajan suusta kuului "En tykkää yhtään." Yleensä noina hetkinä kurmuutin maijan kuutioita laudalta. Loppu kuitenkin meni äärimmäisen tiukaksi. Kaappasin nimittäin vaalipäivänä New Yorkin (45) itselleni, mikä aiheutti 90 valitsijamiehen swingin suuntaani. Lopputuloksissa meikäläinen Nixonina voitti valitsijamiehin 304-233. New York siis ratkaisi.
Presidenttiä pelasimme myös mikon kanssa yhtenä iltana. Tuolla kertaa meitsi oli Kennedy. Peli meni aika lailla tasatahtiin pitkään, mutta mikolla kului hiukan turhan paljon ylimääräisiä campaign pointseja alueiden välillä liikkumiseen. Vaaleja edeltävälle kierrokselle lähdettäessä sulki Tricky Dick Westin ja Mid-Westin kokonaan meitsiltä tilanteessa, jossa hänellä oli noissa osissa maata erittäin tukeva johto. Aikamoinen tuskanvoihkaisu pääsi minulta siinä vaiheessa. Olin nimittäin laskenut erityisesti oman Mid-Westin kampanjani jäävän viimeisen kierroksen varaan.
Kuin ihmeen kaupalla kuitenkin onnistuin loihtimaan korteista sopivan eventtikombon ja työntämään vielä strategiapakkaan parit Mid-West-osavaltiot, joiden avulla pääsin tuonne kultasuoneen käsiksi. Sillä välin Nixon vei multa taas New Yorkin sekä lisäksi Californian. Lopulta äänestys meni suunnilleen samoin pistein meikäläisen hyväksi kuin peli maijaa vastaan.
1960:ssä on alkanut hieman ärsyttämään se, ettei pelin aikana ole oikein mitään hajua tilanteesta. Täytyy kehittää joku helmitaulu tai pisteträkki apuvälineeksi.
Näiden lisäksi lectus kävi tässä eilissäpäivänä Raumalla pyörähtämässä. Siinä sitten kahdestaan pelasimme yhdet erät Through the Agesia ja At the Gates of Loyangia.
Through the Agesissa lectus jäi alussa hieman militaryssä jälkeen, mitä sitten hyödynsin armottomasti. Siinä poltettiin taloja, ryöstettiin viljaa, riistettiin kulttuuria tai jopa tuhottiin wondereita. Eikä kaveri voinut mitään. Hiukan huonoa tuuria lectuksella tosin oli, sillä sotavoimat olivat muuten hienot mutta sopivia tactics-kortteja ei vain herralle noussut military-pakasta käteen. Loppupisteet olivatkin sitten reilusti meikäläisen hyväksi. lectus tosin pelasi vasta ekaa peliään full gamea, eikä siten ehkä ollut aivat kaikkea sisäistänyt. Varmasti ens kerralla sieltä vastaan asettuu kovempi sotilasmahti. Joitakin sääntöjä tuli kuitenkin itsekin opittua.
Loyangia pelasin nyt toista kertaa. Ihan kiva peli edelleen on ja varsinkin kaksinpelinä tuntuu toimivan huomattavasti paremmin kuin useammalla. Ei ihan niin paljon tartte nillittää vuorovaikutuksen havaitsemisen vaikeudesta. Mutta nyt taas nousi uusi valituksen aihe pintaan. Pelissä nimittäin saadaan niin niukalti pisteitä, että jotenkin parin tunnin peli tuntuu hukkaan heitetyltä jos tuloksena on vain vaivaiset 16-19 pojoa. Jotenkin sitä toivois näkevänsä ainakin 100. Ei homma peliä nyt huonoksi tee mutta olisi vain palkitsevampaa.
maanantai 28. kesäkuuta 2010
Session reportsia
Peri session reporttia on tullut kirjoiteltua. En nyt niitä tähän referoi vaan sen sijaan pistän linkit:
BattleLore-kampanja
Twilight Struggle
BattleLore-kampanja
Twilight Struggle
lauantai 19. kesäkuuta 2010
36h / 48h
Viime viikonvaihde olikin pienen parin viikon tyvenen jälkeen aikamoinen pelipläjäys.
Perjantaina suuntasin Huittisten poppoon (lectus, juha, pasi) kanssa Säkylään reiluksi vuorokaudeksi sessareita pitämään. Monenmoista ehdittiin mättää ja uutuuksia testailtiin puolin ja toisin. Itte sain ensikosketukset Fincaan, Vasco da Gamaan, Peloponnesiin ja At the Gates of Loyangin. Muita pelattuja olivat Greed, PitchCar (useampi peli) ja Steam. Olikohan muuta...
Uutuuksista Vasco oli selkeä ykkönen ja pelillä on potentiaalia jopa ysin peliksi mutta siihen tarvitaan muutama matsi lisää. Tässä muuten sain oikein kunnolla kyytiä, kun ei pystynyt ihan kaikkea heti ekalla kerralla sisäistämään. Loyangi ja Finca menevät molemmat keskinkertaisten pelien sakkiin. Fincasta kuitenkin ehkä hiukan enemmän tykkäsin, sillä Loyangissa se vähäinenkin vuorovaikus oli tehty tuskaisen vaikeaksi hyödyntää. Siinä nimittäin apulaiskorttien tekstit olivat niin pieniä, ettei pöydän toiselta puolelta ottanut kiikareillakaan selvää, mitä vastapelaajan korteissa lukee. Peloponnes puolestaan osoittautui erittäin nopeaksi civipeliksi ja jotenkin lectus sen onnistui meikäläisen laukkuun tyrkyttämään.
Vanhuuksista Steamissa tuli enaripisteet (80+), mikä ei ainakaan pelin arvosanaa laske =) Ehdottomasti parempi kuin Age of Steam tai Railroad Tycoon. PitchCar taasen sai huittislaisilta hyvän vastaanoton. Tässä on kyllä peli, jota jaksaa hyvässä seurassa pelata ja saa tunteet vaihtelemaan laidasta laitaan. Greed Inc. puolestaan aiheuttaa ristiriitaisia tunteita - hieno peli mutta epäilen, ettei tule juurikaan pelattua kun samoista 3h pelisloteista kilpailee moni muukin peli.
Oikein mukavat 24h sessarit oli. Ainut harmituksen paikka oli, ettei pasin koistisen vuoksi ehditty Combat Commanderia testaamaan. No ehkä ensi kerralla, joka ainakin näin ensimmäisen sessarin perusteella on joskus tulossa.
---
Joku saattaisi luulla, että 24h pelailua olisi tarpeeksi. Näin itsekkin mietin vielä kotimatkalle lähtiessä, mutta niin vain sitä jostain kumpusi idea soittaa typokolle, että otetaanhan erä Twilight Strugglea vielä illan päätteeksi.
Aloitessamme kello näytti 21.00 ja vastassani oli siis TS-nobo typoko. En näin ollen ollut lainkaan huolissani, sillä ajattelin pelin päättyvän autovictoryyni viimeistään puolivälissä. Päämääränä vain oli perehdyttää uusi ihminen tämän loistopelin maailmaan. Mutta vielä mitä - mid warin puolivälissä typoko johti muutamalla pisteellä eikä autovictorysta ollut tietoakaan. Edessä olisi siis pitkä ilta.
Näinpä paukutimme aina Final Scoringiin saakka, joka päättyi meikäläisen US voittoon (36p). Kello näytti 03.00. Aika hemmetinmoinen suoritus typokolta.
---
Sunnuntaina sitten jatkettiin Vesitornilla:
Pelaajia riitti hyvin kahteen täyteen pöytään. Toisessa pöydässä porukka lenteli romualuksilla avaruudessa, kun Loraen peluutti Galaxy Truckeria Big Expansionilla. Toisessa pöydässä puolestaan anselmi, moggman, mk7, vesa ja meitsi vertailimme kellonsoittajan kyttyröitämme. Kyseessä oli tietysti Notre Dame, joka vasta nyt reilusti SM-kisojen jälkeen kantautui Raumalle asti. Ja hyvä olikin kun kantautui. Peli on nimittäin europeliksi kohtuullisen syvä ja pitkän aikavälin optimointia suosiva mutta silti äärimmäisen nopea. Ensimmäinen peli kesti sääntöselityksineen ja ohjevihkon pläräilyineen noin 1,5h, toinen 45min ja kolmas 40min. Aika sopiva mitta, jotta jaksaa useamman matsin peräkkäin pelata. Jonain osoituksena pelin saamasta vastaanotosta voidaan jo pitääkin tuota, että pelasimme kolme peliä saman päivän aikana ja välissä ainoastaan yksi erä Peloponnesta.
Ensimmäisen Notre-erän vei anselmi porukan pisteiden ollessa haarukassa 40-52. Toisessa erässä voittaja vesa meni jo kuudenkymmenen yli eikä kukaan jäänyt 50 pisteen alle ja kolmannessa koko porukka jo puhkaisi 60p rajan meitsin selviytyessä voittajaksi 65 pojolla. En ihmettele yhtään tämän pelin suosiota ja soveltuvuutta kisapeliksi. Potentiaalinen ysi (BGG-arvosana).
Toinen pelaamamme peli oli siis Peloponnes, jossa yksinkertaisuudestaan huolimatta saa mukavasti hääräillä ja pientä kansakunnan kehityksen tuntua on ilmassa. Näinpä peliä on palkitsevaa pelata, vaikkei voittoa saisikaan. Itte ainakin olen vain ihan mutulla elänyt pelissä mukana ja viihtynyt tappioista huolimatta. Kaikki kunnia kuitenkin voittajalle moggmanille, joka veti kunnioitettavat 30p ekalla pelillä.
Kun Vesitornipelit loppuivat sunnuntaina, oli taaksejääneistä 48 tunnista tullut pelattua noin 36 tuntia.
---
Vielä tällä viikolla ratkennee mk7:n kanssa pelattu BattleLore-kampanja. Tilanne viimeiseen matsiin lähdettäessä on 5-4 meikäläisen hyväksi, mutta piste-ero on mikolla sen verran parempi, että tasatilanteessa hän vie. Voittaja siis voittaa. Saapa nähä miten käy.
Perjantaina suuntasin Huittisten poppoon (lectus, juha, pasi) kanssa Säkylään reiluksi vuorokaudeksi sessareita pitämään. Monenmoista ehdittiin mättää ja uutuuksia testailtiin puolin ja toisin. Itte sain ensikosketukset Fincaan, Vasco da Gamaan, Peloponnesiin ja At the Gates of Loyangin. Muita pelattuja olivat Greed, PitchCar (useampi peli) ja Steam. Olikohan muuta...
Uutuuksista Vasco oli selkeä ykkönen ja pelillä on potentiaalia jopa ysin peliksi mutta siihen tarvitaan muutama matsi lisää. Tässä muuten sain oikein kunnolla kyytiä, kun ei pystynyt ihan kaikkea heti ekalla kerralla sisäistämään. Loyangi ja Finca menevät molemmat keskinkertaisten pelien sakkiin. Fincasta kuitenkin ehkä hiukan enemmän tykkäsin, sillä Loyangissa se vähäinenkin vuorovaikus oli tehty tuskaisen vaikeaksi hyödyntää. Siinä nimittäin apulaiskorttien tekstit olivat niin pieniä, ettei pöydän toiselta puolelta ottanut kiikareillakaan selvää, mitä vastapelaajan korteissa lukee. Peloponnes puolestaan osoittautui erittäin nopeaksi civipeliksi ja jotenkin lectus sen onnistui meikäläisen laukkuun tyrkyttämään.
Vanhuuksista Steamissa tuli enaripisteet (80+), mikä ei ainakaan pelin arvosanaa laske =) Ehdottomasti parempi kuin Age of Steam tai Railroad Tycoon. PitchCar taasen sai huittislaisilta hyvän vastaanoton. Tässä on kyllä peli, jota jaksaa hyvässä seurassa pelata ja saa tunteet vaihtelemaan laidasta laitaan. Greed Inc. puolestaan aiheuttaa ristiriitaisia tunteita - hieno peli mutta epäilen, ettei tule juurikaan pelattua kun samoista 3h pelisloteista kilpailee moni muukin peli.
Oikein mukavat 24h sessarit oli. Ainut harmituksen paikka oli, ettei pasin koistisen vuoksi ehditty Combat Commanderia testaamaan. No ehkä ensi kerralla, joka ainakin näin ensimmäisen sessarin perusteella on joskus tulossa.
---
Joku saattaisi luulla, että 24h pelailua olisi tarpeeksi. Näin itsekkin mietin vielä kotimatkalle lähtiessä, mutta niin vain sitä jostain kumpusi idea soittaa typokolle, että otetaanhan erä Twilight Strugglea vielä illan päätteeksi.
Aloitessamme kello näytti 21.00 ja vastassani oli siis TS-nobo typoko. En näin ollen ollut lainkaan huolissani, sillä ajattelin pelin päättyvän autovictoryyni viimeistään puolivälissä. Päämääränä vain oli perehdyttää uusi ihminen tämän loistopelin maailmaan. Mutta vielä mitä - mid warin puolivälissä typoko johti muutamalla pisteellä eikä autovictorysta ollut tietoakaan. Edessä olisi siis pitkä ilta.
Näinpä paukutimme aina Final Scoringiin saakka, joka päättyi meikäläisen US voittoon (36p). Kello näytti 03.00. Aika hemmetinmoinen suoritus typokolta.
---
Sunnuntaina sitten jatkettiin Vesitornilla:
Pelaajia riitti hyvin kahteen täyteen pöytään. Toisessa pöydässä porukka lenteli romualuksilla avaruudessa, kun Loraen peluutti Galaxy Truckeria Big Expansionilla. Toisessa pöydässä puolestaan anselmi, moggman, mk7, vesa ja meitsi vertailimme kellonsoittajan kyttyröitämme. Kyseessä oli tietysti Notre Dame, joka vasta nyt reilusti SM-kisojen jälkeen kantautui Raumalle asti. Ja hyvä olikin kun kantautui. Peli on nimittäin europeliksi kohtuullisen syvä ja pitkän aikavälin optimointia suosiva mutta silti äärimmäisen nopea. Ensimmäinen peli kesti sääntöselityksineen ja ohjevihkon pläräilyineen noin 1,5h, toinen 45min ja kolmas 40min. Aika sopiva mitta, jotta jaksaa useamman matsin peräkkäin pelata. Jonain osoituksena pelin saamasta vastaanotosta voidaan jo pitääkin tuota, että pelasimme kolme peliä saman päivän aikana ja välissä ainoastaan yksi erä Peloponnesta.
Ensimmäisen Notre-erän vei anselmi porukan pisteiden ollessa haarukassa 40-52. Toisessa erässä voittaja vesa meni jo kuudenkymmenen yli eikä kukaan jäänyt 50 pisteen alle ja kolmannessa koko porukka jo puhkaisi 60p rajan meitsin selviytyessä voittajaksi 65 pojolla. En ihmettele yhtään tämän pelin suosiota ja soveltuvuutta kisapeliksi. Potentiaalinen ysi (BGG-arvosana).
Toinen pelaamamme peli oli siis Peloponnes, jossa yksinkertaisuudestaan huolimatta saa mukavasti hääräillä ja pientä kansakunnan kehityksen tuntua on ilmassa. Näinpä peliä on palkitsevaa pelata, vaikkei voittoa saisikaan. Itte ainakin olen vain ihan mutulla elänyt pelissä mukana ja viihtynyt tappioista huolimatta. Kaikki kunnia kuitenkin voittajalle moggmanille, joka veti kunnioitettavat 30p ekalla pelillä.
Kun Vesitornipelit loppuivat sunnuntaina, oli taaksejääneistä 48 tunnista tullut pelattua noin 36 tuntia.
---
Vielä tällä viikolla ratkennee mk7:n kanssa pelattu BattleLore-kampanja. Tilanne viimeiseen matsiin lähdettäessä on 5-4 meikäläisen hyväksi, mutta piste-ero on mikolla sen verran parempi, että tasatilanteessa hän vie. Voittaja siis voittaa. Saapa nähä miten käy.
tiistai 25. toukokuuta 2010
FFG jätettä x2
Perjantai on hyvä päivä mättää kaveria turpaan. Toisin sanoen mikko ja meikäläinen jatkoimme minikampanjaamme BattleLoressa.
Nyt tuli vastaan ensimmäistä kertaa Lore-säännöt. Wizard-pakan loitsut osoittautuivat aika hyödyllisiksi (tai ainakin meikäläiselle ne olivat hyödykkäitä). Esimerkiksi erittäin suosittu tulipallo loitsittiin pariinkin kertaan kentälle ja siinä kärventyi yhden jos toisenkin ihmistaistelijan ja kääpiösoturin pallinahkat. Toinen mukava loitsu oli Portal, jolla oli kiva hajottaa vastustajan muodostelmat tai napata takariviin paenneet haavoittuneet takaisin eturiviin hakattaviksi. Näillä eväillä meikäläiset nappasivat neljännen voiton putkeen pistein 6-3.
Seuraavaan taisteluun kovaan tappiokierteeseen ajautuneet mikkolaiset kaivoivat jostain helvetin kolosta saatanallisen kokoisen la arañan. Ja voi sitä kipua, murinaa ja huutoa, kun hän piiskasi tuon kahdeksansilmäisen paholaisen meikäläisen rohkeiden gobbojen kimppuun. Monta monituista vuoroa meni pelkästään verkkoja katkoessa, kunnes viimein erään hobitin opissa ollut ihmisporukka onnistui häkkisen tappamaan. Tuossa ajassa tilanne oli jo 0-3 vihulaiselle, joten aika viime hetkillä möröstä päästiin eroon. Gobbojen oli kuitenkin pakko rampoina perääntyä. Ikään kuin pilkatakseen mikko viskasi niskaan vielä yhden tulipallon, joka puristi viimeisetkin mehut pikkupirulaisistani. Tilanne oli 1-4, ja alkoipa näyttää pahalta. Ei voinut enää muuta kuin koota kaikkia jäljellä olevat, lähinnä ihmisistä koostuneet joukot yhdeksi suureksi armeijaksi, jossa aina haavoittuneiden tilalle takarivistä nousisi uutta taistelijaa. Ihmeen kaupalla strategia TPS (lue tepsi), kun mikko ei tuntunut millään löytävän paikkoja saada niitä ratkaisevia pisteitä. Näinpä hitaasti pääsin nousemaan 4-5 tilanteeseen. Armeijani alkoi kuitenkin olla kovin heigol habel eikä enää löytynyt miehiä suorin selin miekkaa kohottamaan. mikko näki tilaisuutensa koittaneen ja iski ahnaasti, niin kovin ahnaasti. Ilmeisesti sodan jumalat olivat kuitenkin päättäneet hylätä mikon eikä ratkaisua ensimmäisellä iskulla tullut. Moni mies kuitenkin kaatui ja tiesin, että toista vastaavaa en kestäisi edes jumalien avulla joten oli aika pelata itsensä taruihin tai muuttua tomuksi. Nyt seison tässä kertomassa tuota tarua 6-5 voitosta, joka oli viides peräkkäinen kampanjassamme.
--
Lauantaina koklattiin maijan, anselmin ja mikon voimin FFG:n Warrior Knights. Hiukan pihalla sitä aluksi oli mutta niin vain sinniteltiin eteenpäin. Peli on ihan kivannäköinen ja kortteja riittää. Taistelusysteemissä on vain yksinkertaiset asiat osattu tehdä niin kovin monimutkaisiksi, ettei kenelläkään oikein aivosolut tahtoneet riittää sen täydelliseen sisäistämiseen. Jotenkin se kuitenkin toimi ja peli eteni. FFG:n peliksi hienoa WK:ssa on myös rajoitettu kesto, sillä kun voittopistepooli tyhjenee, peli loppuu. Geekissä kestoksi on merkattu 240min mutta aloittelijoinakin vedettiin pikkaisen alle. Hyvää pelissä on myös se, että siinä on kohtuullisen hyvin tekemistä koko pelin ajan, eikä hirvittävästi tartte kärvistellä. Lopussa maija oli menossa varmaan voittoon, mutta kuinka ollakaan paronineuvosto kokoontui aivan pelin loppuhetkillä ja päätti mikon esityksestä, ettei maija saisi viimeisellä kierroksella lainkaan voittopisteitä. Näin meikäläinen nousi takaa voittoon maijan ottaessa kakkospallin, mikon ollessa kolmas ja anselmin neljäs. Kylläpä teki eetua olla voittaja puhtaasti omilla ansioilla.
Lopuksi vielä ksi erä viritettyä kortti-Veraa, jonka maija voitti ja sai näin kääreitä haavoilleen.
--
Sunnuntai oli taas Vesitornipelien aika ja voi hyvä jumala mitä jätettä Game of Thrones oli. Tai no peli oli sinänsä ihan ok mutta 6-pelissä (moggman, vesa, jinxter, anselmi, typoko, minä) odottelua oli liikaa varsinkin, varsinkin kun kapealla saarella ei toisessa päässä touhuavien valtaperheiden tekemiset mitenkään omaan peliin vaikuttaneet. Lueskelinkin matsin aikana parin muun pelin (Taluva ja Notre Dame) säännöt. Valtaistuinpeli olisi varmaan vielä jatkunut ainakin pari tuntia mutta onneksi pääsin lopettamaan reilun viiden tunnin matsin täyttämällä voittoehdon. Aikamoisen pettymyksen FFG tuotti tässä. Pointseja tulee kuitenkin hyvästä yrityksestä ja varmaan kokeneessa seurassa matsi vois olla nopeakin.
Thronesin jälkeen testattu Taluva tuntui suorastaan ihanalta joten lätkäisin muitta mutkitta BGG:hen arvosanaksi 8. Voi olla, että kontrasti edelliseen oli turhan iso, mikä vaikuttaa arvosanaan mutta kyllä tästä ainakin pienen hetken suosikki tuli. Toisaalta kyllähän nuo muutkin tuntuivat pelistä diggailevan, sillä aika monta Taluva-matsia päivän aikana ilmeisesti väännettiin. Meidän (kaide, hermanni, typoko ja minä) pelissä jäin viimeiseksi mutta eipä tuo haitannut.
Ainiin ja kyllähän sitä tornillakin yksi erä kortti-Veraa testattiin ja hieman palautetta suunnittelijalle annettiin.
Nyt tuli vastaan ensimmäistä kertaa Lore-säännöt. Wizard-pakan loitsut osoittautuivat aika hyödyllisiksi (tai ainakin meikäläiselle ne olivat hyödykkäitä). Esimerkiksi erittäin suosittu tulipallo loitsittiin pariinkin kertaan kentälle ja siinä kärventyi yhden jos toisenkin ihmistaistelijan ja kääpiösoturin pallinahkat. Toinen mukava loitsu oli Portal, jolla oli kiva hajottaa vastustajan muodostelmat tai napata takariviin paenneet haavoittuneet takaisin eturiviin hakattaviksi. Näillä eväillä meikäläiset nappasivat neljännen voiton putkeen pistein 6-3.
Seuraavaan taisteluun kovaan tappiokierteeseen ajautuneet mikkolaiset kaivoivat jostain helvetin kolosta saatanallisen kokoisen la arañan. Ja voi sitä kipua, murinaa ja huutoa, kun hän piiskasi tuon kahdeksansilmäisen paholaisen meikäläisen rohkeiden gobbojen kimppuun. Monta monituista vuoroa meni pelkästään verkkoja katkoessa, kunnes viimein erään hobitin opissa ollut ihmisporukka onnistui häkkisen tappamaan. Tuossa ajassa tilanne oli jo 0-3 vihulaiselle, joten aika viime hetkillä möröstä päästiin eroon. Gobbojen oli kuitenkin pakko rampoina perääntyä. Ikään kuin pilkatakseen mikko viskasi niskaan vielä yhden tulipallon, joka puristi viimeisetkin mehut pikkupirulaisistani. Tilanne oli 1-4, ja alkoipa näyttää pahalta. Ei voinut enää muuta kuin koota kaikkia jäljellä olevat, lähinnä ihmisistä koostuneet joukot yhdeksi suureksi armeijaksi, jossa aina haavoittuneiden tilalle takarivistä nousisi uutta taistelijaa. Ihmeen kaupalla strategia TPS (lue tepsi), kun mikko ei tuntunut millään löytävän paikkoja saada niitä ratkaisevia pisteitä. Näinpä hitaasti pääsin nousemaan 4-5 tilanteeseen. Armeijani alkoi kuitenkin olla kovin heigol habel eikä enää löytynyt miehiä suorin selin miekkaa kohottamaan. mikko näki tilaisuutensa koittaneen ja iski ahnaasti, niin kovin ahnaasti. Ilmeisesti sodan jumalat olivat kuitenkin päättäneet hylätä mikon eikä ratkaisua ensimmäisellä iskulla tullut. Moni mies kuitenkin kaatui ja tiesin, että toista vastaavaa en kestäisi edes jumalien avulla joten oli aika pelata itsensä taruihin tai muuttua tomuksi. Nyt seison tässä kertomassa tuota tarua 6-5 voitosta, joka oli viides peräkkäinen kampanjassamme.
--
Lauantaina koklattiin maijan, anselmin ja mikon voimin FFG:n Warrior Knights. Hiukan pihalla sitä aluksi oli mutta niin vain sinniteltiin eteenpäin. Peli on ihan kivannäköinen ja kortteja riittää. Taistelusysteemissä on vain yksinkertaiset asiat osattu tehdä niin kovin monimutkaisiksi, ettei kenelläkään oikein aivosolut tahtoneet riittää sen täydelliseen sisäistämiseen. Jotenkin se kuitenkin toimi ja peli eteni. FFG:n peliksi hienoa WK:ssa on myös rajoitettu kesto, sillä kun voittopistepooli tyhjenee, peli loppuu. Geekissä kestoksi on merkattu 240min mutta aloittelijoinakin vedettiin pikkaisen alle. Hyvää pelissä on myös se, että siinä on kohtuullisen hyvin tekemistä koko pelin ajan, eikä hirvittävästi tartte kärvistellä. Lopussa maija oli menossa varmaan voittoon, mutta kuinka ollakaan paronineuvosto kokoontui aivan pelin loppuhetkillä ja päätti mikon esityksestä, ettei maija saisi viimeisellä kierroksella lainkaan voittopisteitä. Näin meikäläinen nousi takaa voittoon maijan ottaessa kakkospallin, mikon ollessa kolmas ja anselmin neljäs. Kylläpä teki eetua olla voittaja puhtaasti omilla ansioilla.
Lopuksi vielä ksi erä viritettyä kortti-Veraa, jonka maija voitti ja sai näin kääreitä haavoilleen.
--
Sunnuntai oli taas Vesitornipelien aika ja voi hyvä jumala mitä jätettä Game of Thrones oli. Tai no peli oli sinänsä ihan ok mutta 6-pelissä (moggman, vesa, jinxter, anselmi, typoko, minä) odottelua oli liikaa varsinkin, varsinkin kun kapealla saarella ei toisessa päässä touhuavien valtaperheiden tekemiset mitenkään omaan peliin vaikuttaneet. Lueskelinkin matsin aikana parin muun pelin (Taluva ja Notre Dame) säännöt. Valtaistuinpeli olisi varmaan vielä jatkunut ainakin pari tuntia mutta onneksi pääsin lopettamaan reilun viiden tunnin matsin täyttämällä voittoehdon. Aikamoisen pettymyksen FFG tuotti tässä. Pointseja tulee kuitenkin hyvästä yrityksestä ja varmaan kokeneessa seurassa matsi vois olla nopeakin.
Thronesin jälkeen testattu Taluva tuntui suorastaan ihanalta joten lätkäisin muitta mutkitta BGG:hen arvosanaksi 8. Voi olla, että kontrasti edelliseen oli turhan iso, mikä vaikuttaa arvosanaan mutta kyllä tästä ainakin pienen hetken suosikki tuli. Toisaalta kyllähän nuo muutkin tuntuivat pelistä diggailevan, sillä aika monta Taluva-matsia päivän aikana ilmeisesti väännettiin. Meidän (kaide, hermanni, typoko ja minä) pelissä jäin viimeiseksi mutta eipä tuo haitannut.
Ainiin ja kyllähän sitä tornillakin yksi erä kortti-Veraa testattiin ja hieman palautetta suunnittelijalle annettiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
