Nice. Kun asiaa harmittelee, niin sillä tuntuu olevan tapana korjaantua. Nytkin eilen jymy-r:n kanssa väännettiin erä Twilight Strugglea, joka siis oli jäänyt syksyn ajaksi paitsioon. Ja kylläpä teki eetua.
---
Tällä kertaa jymis pelasi USA:lla ja meikä Neuvostoliittoa. Heti alussa onnistuin heittämään jenkit Lähi-Idästä pois mutta sen kustannuksella jäin kovin kovin heikoille Aasiassa, sillä vain Korean niemimaa ja Afganistan tunnustivat punaista. Eurooppaa Jenkit onnistuivat dominoimaan Italian, Ranskan ja Länsi-Saksan turvin.
Kun tilanne näytti löytäneensä luonnollisen joskin labiilin tasapainotilan, kääntyivät katseet Afrikkaan ja Etelä- ja Väli-Amerikkoihin. Fidel ei ollut vielä Kuubassa noussut valtaan, joten neukkujen tie Atlantin taakse näytti vielä kovin kivikkoiselta - varsinkin kun ydinsodan partaalla keikkuminen esti tehokkaasti suuremmat sotilasoperaatiot strategisesti tärkeimmissä valtioissa. Jenkit käyttivätkin hetkensä todella hyvin hyödykseen levittäen kapitalismin ideologiaa latinalaiseen Amerikkaan kuin riivattuina.
Mutta eivät kommunistitkaan toimettomiksi heittäytyneet. Vanhan siirtomaavallan hajoaminen jätti Afrikkaan ja Aasiaan hedelmällisen maaperän kylvää marxilaista sanaa, joka sikiäisi köyhissä oloissa, syntyisi kolmannessa maailmassa, eikä kärsisi kapitalismin aikana. Näin Afrikka alkoi näyttämään kovin punaiselta ja erityisesti Algerian ja Etelä-Afrikan ympärysmaiden lisätessä nimiensä perään sanat "sosialistinen kansantasavalta" olisi jenkeillä kova homma saada saappaansa yhdenkään afrikkalaisen savimajan oviverhon väliin. Dekolonisaatio soi neukuille myös mahdollisuuden löytää lisää liittolaisia Kaakkois-Aasiasta ja näin luikerteli punainen käärme vapaakaupan paratiisiin.
Lopulta saman käärmeen onnistui uida valtameren yli, jossa se puri lujaa - niin lujaa, että vaikka Neuvostoliitto myöhemmin romahtakin jäi maailman riittävän paljon sosialistisia veljiä takaamaan Neuvostoliiton voiton.
---
Twilight Struggle on loistava peli kertakaikkiaan. Jymiksellekin jäi tappiosta huolimatta kova halu pelata uudestaan ja sama homma itsellänikin on.
Aikaa ei kuitenkaan riittänyt revanssimatsiin, joten tyytyminen oli Scrabbleen, jossa jymy-r lupasi minut löylyttää ja sanoi tarjoavansa kaksi olutta, jos voittaisin. Homma meinasikin näyttää pahalta mutta sitten (hirveellä munkilla tottakai) kaveri aukaisi meikäläiselle paikan kirjoittaa sana "boheemit" laudan nurkkaan. Kahden "3x sanapisteet" -ruudun yli yltänyt ja meikäläisen telineen tyhjentänyt sana oli melkoinen jättipotti, jolla ponkaisin niin kauas johtoon, ettei tavoittamista enää ollut. Kaiken hyvän päälle seuraava nosto oli hävyttömän hyvä "ilmanen". Olisi ollut aikaimoista murskaamista, jos laudalla olisi ollut yksi vapaa "i" mutta niin ei tällä kertaa käynyt, että olisi kahdesti peräkkäin koko telineen tyhjentäminen onnistunut. Oluita tässä siis odotellaan =)
sunnuntai 16. tammikuuta 2011
maanantai 10. tammikuuta 2011
Lehtijuttua ja viskiä
Alkuvuoteen ei ole mitään eriskummallisen järisyttävää kuulunut. Oli tuossa vain yksi koko sivun kuva ja toisen kokonaisen juttu paikallisen sanomalehden viikkoliitteessä mutta tommonen hommahan menee jo rutiinilla ;-)
Sivu1
Sivu3
Sivu4
Sivu5
Viime vuoden lopulla kehuin, etten anna uudenvuodenlupauksia. Semmosen menin kuitenkin lupaamaan ittelleni, etten tule kommentoimaan/puuttumaan muiden peleissä tekemiin siirtoihin varsinkaan aloittelijoiden kanssa pelatessa. Tehkööt virheensä rauhassa ja oppikoot sitten niistä. Jälkikäteen voi analysoida mutta pelin aikana kommentoimalla saa vastapuolelle aika varmasti vain vitutuksen tai vähintäänkin tyhmän olon aikaiseksi.
Uudet tuttavuudet:
Uusia kokeiltuja ovat olleet Humpuuki ja Lotus. Kummatkin sen verran mitättömiä ilmestyksiä, ettei sen kummempia jorinoita jaksa sepustaa. Humpuuki on käytännössä sama peli kuin Rappakalja, joka kuitenkin on hauskempi, sillä jotenkin sanat saavat värikkäämpiä selityksiä kuin kuvat. Lotuksesta puolestaan näki jo päältä päin, ettei tule olemaan hauskaa eikä se sitä myöskään ollut. Joko valinnat olivat ilmeisiä tai sitten vaihtoehtoa ei jäänyt. Hyi, mikä peli.
Sen sijaan parempi uusi kokeilu oli Galaxy Truckerin Big Expansion, jonka uudet laput ja lätkät toivat mukavaa vaihtelua vanhaan. Oikeastaan vanha ei enää tuntunut miltään uuden jälkeen. Aloittelijalle peli on kuitenkin lisäosan kanssa todennäköisesti kovin sitkeä pala purtavaksi, sillä sääntöjä ja muistettavaa riittää. Jo pelkkä peruspeli tuntuu välillä olevan noobille hiukan hankala hahmottaa.
Rough Road ja pari Ison lisurin korttia myös vaikeuttavat matkaa aika rankasti (tai sitten vain sattui mahottoman huono tuuri). Kävi nimittäin niin, että kolmannella reissulla alukseeni jäi yksi heikko kohta, josta tapahtuma toisensa jälkeen hajoitti koko aluksen sitten palasiksi. Lopulta vain oikea etukeula pääsi perille. Pahinta vahinkoa teki Space Billiards. Olin sillä hetkellä jonon keulilla ja takaa lähtien muut kolme pelaajaa pääsivät vuoronperään paukuttamaan yksin meikäläistä asteroideilla. Kun heti ensimmäinen iso osui just siihen ainoaan heikkoon kohtaan ikävästi, pääsivät myös pikkuiset tekemään tuhojaan.
Uusista tuttavuuksista parhaan maun on kuitenkin jättänyt Glen Morea, jota on nyt nelisen peliä takana ja on se oikein hyvä. Nopeudessaan aika tarkalleen ja viihdyttävyydessään suurin piirtein Notre Damen luokkaa. Pelit toki ovat hyvin erilaisia ja Glen Moressa on vähän enemmän vuorovaikutusta, joten ei niitä sitten enempää kannatakaan vertailla. Itte tykkään Glen Moren vuorojärjestyksen määräytymismekaniikasta. Muistuttaa vähän Thebesiä mutta sillä erotuksella, että tässä täytyy hyvin tarkkaan miettiä, kannattaako kovin montaa "ilmaista" vuoroa käyttää. Lopussa tuleva -3pts/käytetty vuoro on aika kova rankaisu, kun pelin voitosta näköjään taistellaan semmosella 60 pojolla. Tietysti jos joka vuorolla saa vähintään sen 4pts kerättyä, niin silloinhan niitä vuoroja ilman muuta kannattaa käyttää. Teema pelissä on ainakin viskin ystävälle plussaa.
Vanhat tutut:
Secret Santan peleistä ekana pöytään pääsi Brass, joka oli kesän 2010 rakkaustarinoita. Jos tunteet olivat vähän laimenneet pimeiden kuukausien aikana, niin nyt alkoivat mehut taas virtaamaan. sintonic ja sinin kanssa kolminpeliä harjoiteltiin/muisteltiin oikein sääntökirjan avulla ja kyllähän se siitä pikku hiljaa mieliin palautuikin. Lähdin kokeilemaan vähän erilaista strategiaa ja jätin kesällä niin tutuiksi tulleet laivat kokonaan rakentamatta. En aivan tehokkainta mahdollista peliä onnistunut pelaamaan mutta ihan ok kuitenkin (185pts). Kaverilla oli onnekseni kuitenkin hiukan enemmän sitä tyhjäkäyntiä ja ilman sitä olisinkin varmasti hävinnyt. Lopussa marginaalia kakkoseksi tulleeseen sintonicciin nähden jäi edukseni 10-15pts
Melkein heti vuoden alkuun saatiin jo taannoisen vuosikatsauksen surkutteluaiheista korjattua, kun sintonicin ja tikun kanssa väänsimme erän Through the Agesia. Olipa aikaisempiin verrattuna varsin eriskummallinen peli, sillä kukaan ei kerännyt missään vaiheessa yli 25 sotilasvoimaa, joten kahakat ratkaistiin varsin pienillä marginaaleilla. Pelin hienoin hetki nähtiinkin, kun julistin tikulle kulttuurisodan. Tuulettelin jo voitonvarmana mutta liittoumien kautta tiku onnistui taikomaan ittelleen hurjan kasan voimaa aiheuttaen lopulta meikäläiselle tappion. "Mmm... That one backfired!" Ittellä jäivät myös maatalous sekä kaivostoiminta kokonaan kehittämättä, mikä se vasta eriskummallista olikin. Kulttuurin kuitenkin panostettiin alusta asti huolella ja sillä se voitto lopulta irtosikin. Rokkistara ja elokuvat toimivat ihan kivasti yhteen =)
Muuten tässä pöydässä on pyörinyt 7 Wondersia, BattleLorea, Agricolaa, For Salea ja Carcassonne - Kivikautta. Ihan kiitettävästi pelejä on kertynyt ja tilastointi voisi olla aika hauskaa mutta sitä varten pitäisi ehdottomasti kunnon taskutietokone hommata, jotta voisi sitten heti pelin jälkeen naputella tulokset muistiin. Näin jälkeen päin ison kasan kerralla BGG:hen näpyttely on vain kovin rasittavaa.
Sivu1
Sivu3
Sivu4
Sivu5
Viime vuoden lopulla kehuin, etten anna uudenvuodenlupauksia. Semmosen menin kuitenkin lupaamaan ittelleni, etten tule kommentoimaan/puuttumaan muiden peleissä tekemiin siirtoihin varsinkaan aloittelijoiden kanssa pelatessa. Tehkööt virheensä rauhassa ja oppikoot sitten niistä. Jälkikäteen voi analysoida mutta pelin aikana kommentoimalla saa vastapuolelle aika varmasti vain vitutuksen tai vähintäänkin tyhmän olon aikaiseksi.
Uudet tuttavuudet:
Uusia kokeiltuja ovat olleet Humpuuki ja Lotus. Kummatkin sen verran mitättömiä ilmestyksiä, ettei sen kummempia jorinoita jaksa sepustaa. Humpuuki on käytännössä sama peli kuin Rappakalja, joka kuitenkin on hauskempi, sillä jotenkin sanat saavat värikkäämpiä selityksiä kuin kuvat. Lotuksesta puolestaan näki jo päältä päin, ettei tule olemaan hauskaa eikä se sitä myöskään ollut. Joko valinnat olivat ilmeisiä tai sitten vaihtoehtoa ei jäänyt. Hyi, mikä peli.
Sen sijaan parempi uusi kokeilu oli Galaxy Truckerin Big Expansion, jonka uudet laput ja lätkät toivat mukavaa vaihtelua vanhaan. Oikeastaan vanha ei enää tuntunut miltään uuden jälkeen. Aloittelijalle peli on kuitenkin lisäosan kanssa todennäköisesti kovin sitkeä pala purtavaksi, sillä sääntöjä ja muistettavaa riittää. Jo pelkkä peruspeli tuntuu välillä olevan noobille hiukan hankala hahmottaa.
Rough Road ja pari Ison lisurin korttia myös vaikeuttavat matkaa aika rankasti (tai sitten vain sattui mahottoman huono tuuri). Kävi nimittäin niin, että kolmannella reissulla alukseeni jäi yksi heikko kohta, josta tapahtuma toisensa jälkeen hajoitti koko aluksen sitten palasiksi. Lopulta vain oikea etukeula pääsi perille. Pahinta vahinkoa teki Space Billiards. Olin sillä hetkellä jonon keulilla ja takaa lähtien muut kolme pelaajaa pääsivät vuoronperään paukuttamaan yksin meikäläistä asteroideilla. Kun heti ensimmäinen iso osui just siihen ainoaan heikkoon kohtaan ikävästi, pääsivät myös pikkuiset tekemään tuhojaan.
Uusista tuttavuuksista parhaan maun on kuitenkin jättänyt Glen Morea, jota on nyt nelisen peliä takana ja on se oikein hyvä. Nopeudessaan aika tarkalleen ja viihdyttävyydessään suurin piirtein Notre Damen luokkaa. Pelit toki ovat hyvin erilaisia ja Glen Moressa on vähän enemmän vuorovaikutusta, joten ei niitä sitten enempää kannatakaan vertailla. Itte tykkään Glen Moren vuorojärjestyksen määräytymismekaniikasta. Muistuttaa vähän Thebesiä mutta sillä erotuksella, että tässä täytyy hyvin tarkkaan miettiä, kannattaako kovin montaa "ilmaista" vuoroa käyttää. Lopussa tuleva -3pts/käytetty vuoro on aika kova rankaisu, kun pelin voitosta näköjään taistellaan semmosella 60 pojolla. Tietysti jos joka vuorolla saa vähintään sen 4pts kerättyä, niin silloinhan niitä vuoroja ilman muuta kannattaa käyttää. Teema pelissä on ainakin viskin ystävälle plussaa.
Vanhat tutut:
Secret Santan peleistä ekana pöytään pääsi Brass, joka oli kesän 2010 rakkaustarinoita. Jos tunteet olivat vähän laimenneet pimeiden kuukausien aikana, niin nyt alkoivat mehut taas virtaamaan. sintonic ja sinin kanssa kolminpeliä harjoiteltiin/muisteltiin oikein sääntökirjan avulla ja kyllähän se siitä pikku hiljaa mieliin palautuikin. Lähdin kokeilemaan vähän erilaista strategiaa ja jätin kesällä niin tutuiksi tulleet laivat kokonaan rakentamatta. En aivan tehokkainta mahdollista peliä onnistunut pelaamaan mutta ihan ok kuitenkin (185pts). Kaverilla oli onnekseni kuitenkin hiukan enemmän sitä tyhjäkäyntiä ja ilman sitä olisinkin varmasti hävinnyt. Lopussa marginaalia kakkoseksi tulleeseen sintonicciin nähden jäi edukseni 10-15pts
Melkein heti vuoden alkuun saatiin jo taannoisen vuosikatsauksen surkutteluaiheista korjattua, kun sintonicin ja tikun kanssa väänsimme erän Through the Agesia. Olipa aikaisempiin verrattuna varsin eriskummallinen peli, sillä kukaan ei kerännyt missään vaiheessa yli 25 sotilasvoimaa, joten kahakat ratkaistiin varsin pienillä marginaaleilla. Pelin hienoin hetki nähtiinkin, kun julistin tikulle kulttuurisodan. Tuulettelin jo voitonvarmana mutta liittoumien kautta tiku onnistui taikomaan ittelleen hurjan kasan voimaa aiheuttaen lopulta meikäläiselle tappion. "Mmm... That one backfired!" Ittellä jäivät myös maatalous sekä kaivostoiminta kokonaan kehittämättä, mikä se vasta eriskummallista olikin. Kulttuurin kuitenkin panostettiin alusta asti huolella ja sillä se voitto lopulta irtosikin. Rokkistara ja elokuvat toimivat ihan kivasti yhteen =)
Muuten tässä pöydässä on pyörinyt 7 Wondersia, BattleLorea, Agricolaa, For Salea ja Carcassonne - Kivikautta. Ihan kiitettävästi pelejä on kertynyt ja tilastointi voisi olla aika hauskaa mutta sitä varten pitäisi ehdottomasti kunnon taskutietokone hommata, jotta voisi sitten heti pelin jälkeen naputella tulokset muistiin. Näin jälkeen päin ison kasan kerralla BGG:hen näpyttely on vain kovin rasittavaa.
keskiviikko 5. tammikuuta 2011
Vuoden 2011 ekat pelit
Vuodenvaihde meni kivasti pelatessa kuusinpeliä Carcassonnea miljoonalla lisäosalla. Päälle höystettiin pari erää For Salea samalla porukalla (maija, maria, anna, dave, jani ja minä). Carcassonnessa tuli trubaduuriin isänniltä (anna ja jani) mutta For Salessa näytin molemmissa erissä närhet.
Seuraavana päivänä tahtoi tuo koistinen vaivata mutta silti saimme anselmin ja typokon kanssa Shoguni-matsit pystyyn. Siinäpä nähtiinkin jännät tilanteet lopussa:
1) Olin hyökkäämässä anselmin linnaprovinssiin ylivoimalla 7-4. Sitä ennen oli kuitenkin vuoro typokolla, joka hyökkäsi neljällä äijällä anselmin 8-9 äijää vastaan sillä seurauksella, että anselmilla jäi 4-5 torniin. No hävisin tietysti taistelun. No ei se mitään
2) Vuoden lopussa talonpojat nousivat kapinaan alueella, jossa minulla oli linna ja 6 äijää sitä puolustamassa. Varma nakki ajattelin, mutta jälleen vuoro oli ensin typokolla, joka otti oikein kunnolla revolttia niskaan. Heittäen 4+4+5 vihreää kuutiota torniin. No tietty ne sinne suurelta osin imeytyivät ilmestyen sitten meikäläisen vuorolla sieltä taas näkyviin. Talonpojat valtasivat "vahvasti" puolustetun linnani vieden meikältä 5 pointsia.
Jäin Lopulta viimeiseksi häviten voittaja anselmille 4p ja typokolle 3p. Aika leksa loppuratkaisu kuitenkin.
Sunnuntaina vielä jatkettiin mikon kanssa BattleLore-kampanjaamme. Ykkösskenun uusinnassa otin vehvan revanssin pistein 7-0. Toinen matsi meni jatkoerille saakka, kun emme saaneet kahden pisteen eroa aikaiseksi. Mulla oli kyllä 6-5 tilanteessa pari ottelupalloa, jotka mikko onnistui ihmeen kaupalla selvittämään. Lopulta mikko vei 7-9.
Muuta:
Nyt on BGG:ssä mielenkiintoinen Microbadge of the Month -äänestys, kun on oma lätkä mukana.
Seuraavana päivänä tahtoi tuo koistinen vaivata mutta silti saimme anselmin ja typokon kanssa Shoguni-matsit pystyyn. Siinäpä nähtiinkin jännät tilanteet lopussa:
1) Olin hyökkäämässä anselmin linnaprovinssiin ylivoimalla 7-4. Sitä ennen oli kuitenkin vuoro typokolla, joka hyökkäsi neljällä äijällä anselmin 8-9 äijää vastaan sillä seurauksella, että anselmilla jäi 4-5 torniin. No hävisin tietysti taistelun. No ei se mitään
2) Vuoden lopussa talonpojat nousivat kapinaan alueella, jossa minulla oli linna ja 6 äijää sitä puolustamassa. Varma nakki ajattelin, mutta jälleen vuoro oli ensin typokolla, joka otti oikein kunnolla revolttia niskaan. Heittäen 4+4+5 vihreää kuutiota torniin. No tietty ne sinne suurelta osin imeytyivät ilmestyen sitten meikäläisen vuorolla sieltä taas näkyviin. Talonpojat valtasivat "vahvasti" puolustetun linnani vieden meikältä 5 pointsia.
Jäin Lopulta viimeiseksi häviten voittaja anselmille 4p ja typokolle 3p. Aika leksa loppuratkaisu kuitenkin.
Sunnuntaina vielä jatkettiin mikon kanssa BattleLore-kampanjaamme. Ykkösskenun uusinnassa otin vehvan revanssin pistein 7-0. Toinen matsi meni jatkoerille saakka, kun emme saaneet kahden pisteen eroa aikaiseksi. Mulla oli kyllä 6-5 tilanteessa pari ottelupalloa, jotka mikko onnistui ihmeen kaupalla selvittämään. Lopulta mikko vei 7-9.
Muuta:
Nyt on BGG:ssä mielenkiintoinen Microbadge of the Month -äänestys, kun on oma lätkä mukana.
perjantai 31. joulukuuta 2010
Vuosikatsaus 2010
Aika pistää vuotta 2010 pakettiin. Katsotaanpas eka mitä uuden vuoden lupauksia sitä on tuli itselleen tehtyä vuosi takaperin.
Lupasin yrittää kokeilla:
Brass - check
War of the Ring - check
Battlestar Galactica - check
C&C: Ancients - fail
Paths of Glory - fail
Hannibal: Rome vs. Carthage - fail
18xx - fail
Lisäksi:
maalaa Space Hulk - fail
Elikkä aika heikko näytän olemaan pitämään lupauksiani. Näinpä täytyy välttää tänä vuonna antamasta liikaa. Ainoa lupaukseni olkoon siis, että maalaan Space Hulkin. Projekti on onneksi jo puolivälissä, sillä genestealerit ovat jo saaneet viimeisiä highlighteja lukuunottamatta värit pintaan. Ei niistä ehkä aivan tullut sitä showcase-tasoa, jota lähdin sutimaan mutta pelikäyttöön riittäviä.
Mutta entäs pelivuosi 2010 kokonaisuudessaan?
Alkuvuodesta hitti oli 1960: The Making of the President mutta juhannuksen jälkeen peli on maannut koskemattomana. Hiukan sama vika on Twilight Strugglella, jota toistaiseksi viimeisen kerran on pelattu kesäloman lopulla elokuussa. Polte pelaamaan on kuitenkin molempien kohdalla kova, joten huolestunut ei tartte olla.
Kesällä puolestaan ihastuin El Grandeen, jonka jo pari vuotta aikaisemmin olin tuominnut hiukan kuivaksi mutta niin vain peli teki comebackin. Toiseksi kesän rakkaudeksi muodostui Brass, jonka maineen aapee pelasti. Olin nimittäin jo 5-6 pelin jälkeen olevinaan tajunnut homman nimen, mutta niin vain aapee tuli ja pesi mennen tullen näyttäen, että kyllä pelissä riittää vaihtoehtoja.
Loppuvuoden kovimpia sanoja ovat olleet Aavikon Karavaanit ja vasta joulukuussa Raumalle asti päässyt 7 Wonders. Oisko pienoista syysväsymystä havaittavissa, kun näin kevyet pelit saavat eniten peliaikaa? Itse asiassa koko vuotta kun tarkemmin katsoo, niin siirtymä raskaista kevyisiin on selvästi havaittavissa.
Läpi vuoden pöytään on tainnut päästä ainoastaan Carcassonne - Kivikausi. Laatikostakin huomaa, että peli on kulkenut usein matkassa. Läpi vuoden kaikkein kovimmat poltteet päästä pelaamaan on ollut kuitenkin Through the Agesia, johon sopivia tilaisuuksia näyttää löytyvän aivan liian harvoin ja viimeisimmästä pelistä tuntuu olevan jo iäisyys.
Muuten täytyy olla tyytyväinen, että kuluneen vuoden aikana on itselle uusia pelejä tullut testattua lähes jokaisella pelikerralla. Tästä suuri kiitos menee erityisesti mikolle ja sintonicille, jotka ovat kovasti kokoelmiaan kartuttaneet ja ahkerasti pelejä pöytään raahanneet. Joten on kai tässä jotain referenssiä, jotta voi erilaisia mielivaltaisia titteleitä jakaa.
Vuoden uroteko:
Carcassonne - Kivikausi
Perusteluina tasainen suoritus koko vuoden läpi porautuen yhä tiukemmin aivan kärjen kantaan.
Vuoden ikimuistoisimmat hetket:
BattleLore
Viikonlopun mittainen 10 taistelun kampanja, jota johdin mikkoa vastaan jo 5-1, mutta niin vain homma päättyi lopulta tasapeliin. Otti pattiin lopulta niin paljon, ettei meinannut uni tulla seuraavana yönä.
Vuoden paras peli:
Twilight Struggle
Peli kypsyi hitaasti mutta aikaa saatuaan kohosi lopulta meikäläisen henkilökohtaiseksi uudeksi suosikiksi.
Vuoden heikoin suoritus:
Game of Thrones
Hemmetin pitkä, paljon odottelua, vähän päätöksiä. Edes voitto ei auttanut. Hyvin todennäköistä, etten tule antamaan lainkaan uutta mahdollisuutta. (Senji muuten pääsi aika lähelle samaa eikä senkään kohdalla pelin voitto muuta mielipidettäni)
Vuoden yllättäjä:
7 Wonders
Olin hyvin kriittinen hypetyksestä huolimatta (tai sen takia) eikä homma varsinaisesti muutenkaan kiinnostanut. Niin vain kuitenkin tuli ja ihastutti.
Vuoden pettymys:
Greed Inc.
Kovat odotukset ja hehkutus, ja ekan pelin jälkeen vielä näyttikin hyvälle mutta jo toinen peli alkoi maistumaan puulta. Ei huono peli kuitenkaan vaan ainoastaan kova pettymys
Vuoden 2011 odotetuin peli:
Eclipse
Loistavaa työtä Suomen pojilta. Jätti välittömän halun pelata lisää. Kun vain saisivat paketin julkaisuun.
Ensi vuodelta en Eclipsen julkaisusn lisäksi odota juuri mitään erikoista. Muutamia pelejä haluaa päästä jauhamaan lisää ja toivottavasti pari erinomaista uutuuttakin löytyisi. Alkuvuodesta on edessä muutto pääkallokaupunkiseudulle ja sitä myöten varmaan alan pyörimään paikallisissa pelikerhoissa. Be warned; I'm coming.
Lupasin yrittää kokeilla:
Brass - check
War of the Ring - check
Battlestar Galactica - check
C&C: Ancients - fail
Paths of Glory - fail
Hannibal: Rome vs. Carthage - fail
18xx - fail
Lisäksi:
maalaa Space Hulk - fail
Elikkä aika heikko näytän olemaan pitämään lupauksiani. Näinpä täytyy välttää tänä vuonna antamasta liikaa. Ainoa lupaukseni olkoon siis, että maalaan Space Hulkin. Projekti on onneksi jo puolivälissä, sillä genestealerit ovat jo saaneet viimeisiä highlighteja lukuunottamatta värit pintaan. Ei niistä ehkä aivan tullut sitä showcase-tasoa, jota lähdin sutimaan mutta pelikäyttöön riittäviä.
Mutta entäs pelivuosi 2010 kokonaisuudessaan?
Alkuvuodesta hitti oli 1960: The Making of the President mutta juhannuksen jälkeen peli on maannut koskemattomana. Hiukan sama vika on Twilight Strugglella, jota toistaiseksi viimeisen kerran on pelattu kesäloman lopulla elokuussa. Polte pelaamaan on kuitenkin molempien kohdalla kova, joten huolestunut ei tartte olla.
Kesällä puolestaan ihastuin El Grandeen, jonka jo pari vuotta aikaisemmin olin tuominnut hiukan kuivaksi mutta niin vain peli teki comebackin. Toiseksi kesän rakkaudeksi muodostui Brass, jonka maineen aapee pelasti. Olin nimittäin jo 5-6 pelin jälkeen olevinaan tajunnut homman nimen, mutta niin vain aapee tuli ja pesi mennen tullen näyttäen, että kyllä pelissä riittää vaihtoehtoja.
Loppuvuoden kovimpia sanoja ovat olleet Aavikon Karavaanit ja vasta joulukuussa Raumalle asti päässyt 7 Wonders. Oisko pienoista syysväsymystä havaittavissa, kun näin kevyet pelit saavat eniten peliaikaa? Itse asiassa koko vuotta kun tarkemmin katsoo, niin siirtymä raskaista kevyisiin on selvästi havaittavissa.
Läpi vuoden pöytään on tainnut päästä ainoastaan Carcassonne - Kivikausi. Laatikostakin huomaa, että peli on kulkenut usein matkassa. Läpi vuoden kaikkein kovimmat poltteet päästä pelaamaan on ollut kuitenkin Through the Agesia, johon sopivia tilaisuuksia näyttää löytyvän aivan liian harvoin ja viimeisimmästä pelistä tuntuu olevan jo iäisyys.
Muuten täytyy olla tyytyväinen, että kuluneen vuoden aikana on itselle uusia pelejä tullut testattua lähes jokaisella pelikerralla. Tästä suuri kiitos menee erityisesti mikolle ja sintonicille, jotka ovat kovasti kokoelmiaan kartuttaneet ja ahkerasti pelejä pöytään raahanneet. Joten on kai tässä jotain referenssiä, jotta voi erilaisia mielivaltaisia titteleitä jakaa.
Vuoden uroteko:
Carcassonne - Kivikausi
Perusteluina tasainen suoritus koko vuoden läpi porautuen yhä tiukemmin aivan kärjen kantaan.
Vuoden ikimuistoisimmat hetket:
BattleLore
Viikonlopun mittainen 10 taistelun kampanja, jota johdin mikkoa vastaan jo 5-1, mutta niin vain homma päättyi lopulta tasapeliin. Otti pattiin lopulta niin paljon, ettei meinannut uni tulla seuraavana yönä.
Vuoden paras peli:
Twilight Struggle
Peli kypsyi hitaasti mutta aikaa saatuaan kohosi lopulta meikäläisen henkilökohtaiseksi uudeksi suosikiksi.
Vuoden heikoin suoritus:
Game of Thrones
Hemmetin pitkä, paljon odottelua, vähän päätöksiä. Edes voitto ei auttanut. Hyvin todennäköistä, etten tule antamaan lainkaan uutta mahdollisuutta. (Senji muuten pääsi aika lähelle samaa eikä senkään kohdalla pelin voitto muuta mielipidettäni)
Vuoden yllättäjä:
7 Wonders
Olin hyvin kriittinen hypetyksestä huolimatta (tai sen takia) eikä homma varsinaisesti muutenkaan kiinnostanut. Niin vain kuitenkin tuli ja ihastutti.
Vuoden pettymys:
Greed Inc.
Kovat odotukset ja hehkutus, ja ekan pelin jälkeen vielä näyttikin hyvälle mutta jo toinen peli alkoi maistumaan puulta. Ei huono peli kuitenkaan vaan ainoastaan kova pettymys
Vuoden 2011 odotetuin peli:
Eclipse
Loistavaa työtä Suomen pojilta. Jätti välittömän halun pelata lisää. Kun vain saisivat paketin julkaisuun.
Ensi vuodelta en Eclipsen julkaisusn lisäksi odota juuri mitään erikoista. Muutamia pelejä haluaa päästä jauhamaan lisää ja toivottavasti pari erinomaista uutuuttakin löytyisi. Alkuvuodesta on edessä muutto pääkallokaupunkiseudulle ja sitä myöten varmaan alan pyörimään paikallisissa pelikerhoissa. Be warned; I'm coming.
keskiviikko 22. joulukuuta 2010
Joulupukki on jo ovella
Huomenna on joulu ja viimeinkin paljastuu pukin kontin sisältö. Oiskohan siellä vaikka muutama mukava peliyllätys?
Farlander:
Tässäpä virolainen viritys, joka ei kyllä liikaa kehuja ole saanut. Pari vuotta takaperin näitä oli yhden jos toisenkin Sokoksen poistokorissa 5e hintaan myynnissä. Kansi kyllä näytti mielenkiintoiselle, mutta kun BGG:ssä järjestään peli tyrmättiin, niin enpä napannu mukaan. No onneksi kirpputorinuohoaja mikko tämänkin pelin jostain oli eurolla kopannu ja päästiin testaamaan.
Peli on todella-todella yksinkertainen eikä sääntöjä ainakaan ole liikaa. Omalla vuorolla pelataan nappi ja sen jälkeen äijät vaipuvat berserkkiin ja hyökkäävät väkisin. Vaikka pelaaja onkin eräänlainen hallitsija, ei hänellä ole mitään kontrollia sotaisaan kansaansa, joka heti tilaisuuden tullen lähtee potkimaan heikompaa naapuria kiville. Mikäli vaihtoehtoja on useampia, voi pelaaja kuitenkin valita minne äijät sinkoavat.
Pakkohyökkäyksistä seuraa mielenkiintoisia tapahtumaketjuja. Kun kerran erehtyy sörkkimään ampiaispesää, siitä seuraava aalto vyöryy äkkiä laudan halki ja tilanne onkin yht'äkkiä aivan toinen. Hyökkäyskaskadien laskeminen onkin yksinkertaisessa pelissä se suola sikäli kuin sitä on.
En nyt ehkä itte nimeäisi peliä aivan tuubaksi, sillä tapahtumaketjut ovat sen verran mielenkiintoisia. Mutta ei peli missään tapauksessa kovin hyväkään ole. Onneksi paketti on rutisetettu 15-30 minuuttiin, mikä nostaa arvosanaa huomattavasti.
N.Y. Chase:
Scotland yardin uudelleenversiointi N.Y. Chase on mikon toinen kirrpislöytö. Eikä lainkaan hassumpi olekkaan. Scotland Yardia en edes muista pelanneeni skidinä, joten pelin mekaniikka oli uusi. Ehkäpä tästä positiivinen asenteeni johtuukin.
Ilmeisesti muutamia eroja esikuvaansa kuitenkin (kuulemma) löytyy:
-etsivät voivat asettaa tiesulkuja
-etsivät voivat lentää helikopterilla minne tahansa
-X:llä on käytössää merireittejä
En ole näitä väitteitä mistään tarkastanut mutta luotetaan nyt ihmisten muistikuviin. Joka tapauksessa peli vaikutti varsin laadukkaalta ja huolella suunnitellulta. Meikäläiseen teki vaikutuksen mm. läpinäkyvät nappulat, joiden ansiosta nappulan alla olevan ruudun numeron pystyi näkemään ilman nappulaan koskemista.
Yksi peli on vasta takana ja siinä pelasin etsivää. Vielä pitäis X:ää päästä pelaamaan, sillä se kuulemma on erityisen hauskaa. Kyllä meikä tykkää. Eihän tämä nyt mikään lihaisa peli ole mutta varsin viihdyttävä omassa lajissaan.
BattleLore Epic:
BattleLore jää meikän papereissa hieman Memoirin varjoon lähinnä pelinopeutensa vuoksi. Mielenkiintoista olikin nähdä, miten Epicin tuplakokoinen lauta vaikuttaisi. Mukava yllätys oli huomata, että peli rullasi vähintäänkin yhtä nopeasti, sillä vuorolla aina pelattiin kaksi korttia yhden sijaan. Äksöniä siis riitti.
Vaikka peli rullasikin, venyi mikon ja meikän välinen matsi aika eeppisiin mittoihin ollen lähen neljätuntinen. Syynä ei kuitenkaan ollut peli vaan pelaajat. mikon riisuttua meikäläisen kokonaan hyökkäysaseista tappamalla viisi kuudesta ratsuväkiyksiköstäni ja jättämällä viimeisenkin rammaksi (11 hyökkäyksellä!!!!!) olin 6-1 tilanteessa pakotettu vaihtamaan puolustuslinjalle. Parhaani mukaan siinä sitten grindailin ja pääsinkin lopulta 6-5 tilanteeseen. Sitten kuitenkin tuuri loppui ja naapuri nitisti sen viimeisen tarvittavan voittopisteen.
Pitkällisistä peleistä huolimatta aika meni nopeasti ja kyllä epicci perus BattleLoren voittaa. Täytyykin hommata Memoiriin breaktrough scenaarioita ja kattoa, josko ne tuovat peliin vielä lisää syvyyttä.
Rappakalja Extreme:
Pikkujouluissa testattu Rappakalja Extreme osoittautui hulvattomaksi tietovisaksi. No tietovisat on aina tietovisoja ja ne ovat hauskoja sopivan pienissä määrissä nautittuna. Tämä pitää paikkansa varsinkin Rappakalja Extremen kohdalla, sillä pelissä on liian vähän kysymyskategorioita ja niistäkin suurimmassa osassa täytyy arvailla jonkin vieraskielisen mongerruksen tai sivistyssanan merkitystä. Näinpä loppujen lopuksi hauskin kategoria oli "päivämäärät", jota yleisesti ottaen muuten vihaa.
Muuta:
Rauman lautapelikerhon pikkujoulut vieteltiin männä viikonloppuna ja pelien lisäksi taidettiin ottaa jotain muutakin. mikko valittiin samalla kertaa Rauman pelikerhon aktiiviksi, kun meikäläinen väistyy etelän suuntaan. Sanosinpa, että hyvä valinta sillä siihen tahtiin mies on ostellu uusia pelejä ja mainostanu pelipäiviä facebookissa että aktiivisuus ylitti meikäläisen tekemiset jo ennen virallistamistakin.
Tuloksia tilastointia varten:
Aavikon karavaanit (4p): adebisi 80 - pool 74 - aati 57 - kaide 47
Aavikon karavaanit (5p): mikko 68 - aati 67 - kaide 66 - adebisi 47 - pool <46
Aavikon karavaanit (4p): maria 86 - maija 74 - adebisi 74 - dave 67
Aavikon karavaanit (4p): adebisi 96 - hannu 67 - sintonic 62 - mikko 57
Bang (7p): sheriffit kaide/vladi/adebisi (voitto) - ryökäleet mikko/jinxter/anselmi/tiku (tappio)
BattleLore Epic (2p): mikko 7 - adebisi 5
Carcassonne - Kivikausi (3p): adebisi 138 - pool 126 - tiku 59
Carcassonne - Kivikausi (4p): mikko 122p - hannu 91 - adebisi 89 - sintonic 62
Farlander (4p): mikko 14 - adebisi 10 - aati 3 - anselmi 2
Farlander (4p): adebisi 16 - hannu 10 - sintonic 3 - mikko 0
Miksi juuri Mäntsälä (5p): adebisi - tiku - jinxter - kaide - anselmi
N.Y. Chase (3p): mikko ja minä (voitto) - X maija (tappio)
Rappakalja Extreme (7p): adebisi - kaide - anselmi - mikko - tiku - jinxter - vladi
Rappakalja Extreme (7p): adebisi - kaide - anselmi - anni - mikko - tiku - jinxter
Farlander:
Tässäpä virolainen viritys, joka ei kyllä liikaa kehuja ole saanut. Pari vuotta takaperin näitä oli yhden jos toisenkin Sokoksen poistokorissa 5e hintaan myynnissä. Kansi kyllä näytti mielenkiintoiselle, mutta kun BGG:ssä järjestään peli tyrmättiin, niin enpä napannu mukaan. No onneksi kirpputorinuohoaja mikko tämänkin pelin jostain oli eurolla kopannu ja päästiin testaamaan.
Peli on todella-todella yksinkertainen eikä sääntöjä ainakaan ole liikaa. Omalla vuorolla pelataan nappi ja sen jälkeen äijät vaipuvat berserkkiin ja hyökkäävät väkisin. Vaikka pelaaja onkin eräänlainen hallitsija, ei hänellä ole mitään kontrollia sotaisaan kansaansa, joka heti tilaisuuden tullen lähtee potkimaan heikompaa naapuria kiville. Mikäli vaihtoehtoja on useampia, voi pelaaja kuitenkin valita minne äijät sinkoavat.
Pakkohyökkäyksistä seuraa mielenkiintoisia tapahtumaketjuja. Kun kerran erehtyy sörkkimään ampiaispesää, siitä seuraava aalto vyöryy äkkiä laudan halki ja tilanne onkin yht'äkkiä aivan toinen. Hyökkäyskaskadien laskeminen onkin yksinkertaisessa pelissä se suola sikäli kuin sitä on.
En nyt ehkä itte nimeäisi peliä aivan tuubaksi, sillä tapahtumaketjut ovat sen verran mielenkiintoisia. Mutta ei peli missään tapauksessa kovin hyväkään ole. Onneksi paketti on rutisetettu 15-30 minuuttiin, mikä nostaa arvosanaa huomattavasti.
N.Y. Chase:
Scotland yardin uudelleenversiointi N.Y. Chase on mikon toinen kirrpislöytö. Eikä lainkaan hassumpi olekkaan. Scotland Yardia en edes muista pelanneeni skidinä, joten pelin mekaniikka oli uusi. Ehkäpä tästä positiivinen asenteeni johtuukin.
Ilmeisesti muutamia eroja esikuvaansa kuitenkin (kuulemma) löytyy:
-etsivät voivat asettaa tiesulkuja
-etsivät voivat lentää helikopterilla minne tahansa
-X:llä on käytössää merireittejä
En ole näitä väitteitä mistään tarkastanut mutta luotetaan nyt ihmisten muistikuviin. Joka tapauksessa peli vaikutti varsin laadukkaalta ja huolella suunnitellulta. Meikäläiseen teki vaikutuksen mm. läpinäkyvät nappulat, joiden ansiosta nappulan alla olevan ruudun numeron pystyi näkemään ilman nappulaan koskemista.
Yksi peli on vasta takana ja siinä pelasin etsivää. Vielä pitäis X:ää päästä pelaamaan, sillä se kuulemma on erityisen hauskaa. Kyllä meikä tykkää. Eihän tämä nyt mikään lihaisa peli ole mutta varsin viihdyttävä omassa lajissaan.
BattleLore Epic:
BattleLore jää meikän papereissa hieman Memoirin varjoon lähinnä pelinopeutensa vuoksi. Mielenkiintoista olikin nähdä, miten Epicin tuplakokoinen lauta vaikuttaisi. Mukava yllätys oli huomata, että peli rullasi vähintäänkin yhtä nopeasti, sillä vuorolla aina pelattiin kaksi korttia yhden sijaan. Äksöniä siis riitti.
Vaikka peli rullasikin, venyi mikon ja meikän välinen matsi aika eeppisiin mittoihin ollen lähen neljätuntinen. Syynä ei kuitenkaan ollut peli vaan pelaajat. mikon riisuttua meikäläisen kokonaan hyökkäysaseista tappamalla viisi kuudesta ratsuväkiyksiköstäni ja jättämällä viimeisenkin rammaksi (11 hyökkäyksellä!!!!!) olin 6-1 tilanteessa pakotettu vaihtamaan puolustuslinjalle. Parhaani mukaan siinä sitten grindailin ja pääsinkin lopulta 6-5 tilanteeseen. Sitten kuitenkin tuuri loppui ja naapuri nitisti sen viimeisen tarvittavan voittopisteen.
Pitkällisistä peleistä huolimatta aika meni nopeasti ja kyllä epicci perus BattleLoren voittaa. Täytyykin hommata Memoiriin breaktrough scenaarioita ja kattoa, josko ne tuovat peliin vielä lisää syvyyttä.
Rappakalja Extreme:
Pikkujouluissa testattu Rappakalja Extreme osoittautui hulvattomaksi tietovisaksi. No tietovisat on aina tietovisoja ja ne ovat hauskoja sopivan pienissä määrissä nautittuna. Tämä pitää paikkansa varsinkin Rappakalja Extremen kohdalla, sillä pelissä on liian vähän kysymyskategorioita ja niistäkin suurimmassa osassa täytyy arvailla jonkin vieraskielisen mongerruksen tai sivistyssanan merkitystä. Näinpä loppujen lopuksi hauskin kategoria oli "päivämäärät", jota yleisesti ottaen muuten vihaa.
Muuta:
Rauman lautapelikerhon pikkujoulut vieteltiin männä viikonloppuna ja pelien lisäksi taidettiin ottaa jotain muutakin. mikko valittiin samalla kertaa Rauman pelikerhon aktiiviksi, kun meikäläinen väistyy etelän suuntaan. Sanosinpa, että hyvä valinta sillä siihen tahtiin mies on ostellu uusia pelejä ja mainostanu pelipäiviä facebookissa että aktiivisuus ylitti meikäläisen tekemiset jo ennen virallistamistakin.
Tuloksia tilastointia varten:
Aavikon karavaanit (4p): adebisi 80 - pool 74 - aati 57 - kaide 47
Aavikon karavaanit (5p): mikko 68 - aati 67 - kaide 66 - adebisi 47 - pool <46
Aavikon karavaanit (4p): maria 86 - maija 74 - adebisi 74 - dave 67
Aavikon karavaanit (4p): adebisi 96 - hannu 67 - sintonic 62 - mikko 57
Bang (7p): sheriffit kaide/vladi/adebisi (voitto) - ryökäleet mikko/jinxter/anselmi/tiku (tappio)
BattleLore Epic (2p): mikko 7 - adebisi 5
Carcassonne - Kivikausi (3p): adebisi 138 - pool 126 - tiku 59
Carcassonne - Kivikausi (4p): mikko 122p - hannu 91 - adebisi 89 - sintonic 62
Farlander (4p): mikko 14 - adebisi 10 - aati 3 - anselmi 2
Farlander (4p): adebisi 16 - hannu 10 - sintonic 3 - mikko 0
Miksi juuri Mäntsälä (5p): adebisi - tiku - jinxter - kaide - anselmi
N.Y. Chase (3p): mikko ja minä (voitto) - X maija (tappio)
Rappakalja Extreme (7p): adebisi - kaide - anselmi - mikko - tiku - jinxter - vladi
Rappakalja Extreme (7p): adebisi - kaide - anselmi - anni - mikko - tiku - jinxter
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
