Niin se menee, että voi joskus löysäläiselläkin olla kiireitä. Näin on blogin päivittämiset ja pelailut jääneet harmittavan vähälle.
Intoa on kuitenkin ollut ja tässä sitä katsellaan päivin ja öin unia tulevasta Eclipsen julkaisupäivästä. Eipä muista milloin olisi ollut näin innostunut jostain pelistä. Melkein taidetaan joutua palaamaan vuoteen -92, kun 10-vuotias pikkumies mehusteli SNES:iä ja Zelda III:sta Nintendo-lehdestä. No ehkä sitä vielä pikkusen paremmin pysyy housuissaan, kun ei ainakaan toistaiseksi ole piirtänyt kaikkia vihkoja täyteen pelihahmojen kuvia =)
Eclipsea tuli siis testattua Helconissa 2010 ja silloin se nousi heti odotuslistalle. Odotusten kasvamisesta saa kuitenkin kiittää/syyttää pari viikkoa sitten Leppävaaran kirjastolla pelattua toista Eclipse-matsia. Pelikertojen välissä vierähtäneiden kuukausien aikana oli varmistunut, että Lautapelit.fi julkaisee Eclipsen syksyllä 2011 ja pelin suunnitelitjakin olivat sen myötä tarttuneet taas entistäkin suuremmalla tarmolla työstöhommiin.
Vaikutuksen tekivät niin eteenpäin mennyt ulkoasu kuin uudet peliä selvästi parantaneet diplomatiasäännöt sekä tarinan kannalta mielenkiintoiset supernovaruudut. Erityisen suuren vaikutuksen kuitenkin teki pelin ilmeinen tasapaino, josta ei vielä ensimmäisellä kerralla saanut oikein otetta. Itse nimittäin pelin alussa en päässyt lainkaan levittäytymään, kun huomasin olevani vihamielisten Ancientsien ympäröimä. Siinä sitten muut saivat melkoisen etumatkan. Luulin jo pelin olleen pelattu, mutta ei. Alieneita vastaan taisteleminen toi mainetta (=voittopisteitä) ja onnistuin samalla löytämään uutta teknologiaa, joka auttoi meikäläisen taas peliin mukaan. Lopulta hävisin voiton vain yhdellä pisteellä sijoittuen kolmanneksi (pisteet 44-43-43-36-XX-XX).
Kerrankin tuntuisi käsissä olevan peli, joka ei oikeasti suosi vain yhtä strategiaa. Meikäläinen oli kovin sotaisalla linjalla ja pärjäsin hyvin pasifististeja vastaan. Hyvä hyvä. Monesti onkin peleissä ärsyttänyt se, että väkisin pakotetaan tiettyyn muottiin jos voitosta haluaa taistella.
Toinen loistava piirre Eclipsessä on sen kevyt mekaniikka. Vaikka informaatiota ja sivilisaation tilaa kuvaavia erilaisia mittareita on useampia, on niiden ylläpitäminen ja tuotannon seuraaminen äärimmäisen helppoa. Helppous johtuu lähinnä siitä, että monet osista liikkuvat pelin aikana vain kertaalleen eikä niistä tartte enää sen jälkeen murehtia. Tämän seurauksena suurin osa peliajasta kuluu päätöksien tekemiseen eikä nappuloiden siirtelyyn tai päässälaskuihin.
Paljoa ei pahaa sanottavaa pelistä löydä. Toivotaan projektin lopun menevän hyvin ja pelin saavan loistavan vastaanoton Essen 2011 -pelimessuilla. Henkilökohtaisesti uskon, että Eclipsellä on todella mahdollisuus tehdä suomalaista historiaa ja nousta jopa kansainvälisesti tunnustetuksi peliksi.
---
Muuta:
Eclipsen lisäksi ainoa toinen maaliskuun aikana pelattu peli on yksi harjoituserä Small Worldia mutta siitä ei sen enempää.
Lisäksi kirjoitin loppuun Twilight Strugglen arvostelun, joka oli jäänyt roikkumaan jostain viime vuodelta. Klicken Sie hier, bitte!
torstai 31. maaliskuuta 2011
sunnuntai 20. helmikuuta 2011
Kellarin möröt
Kylmät kelit hellivät lautapelaajia. Kerrankin kaupunkilainen saa säästä tekosyyn sulkeutua sisätiloihin. Tammi-helmikuun niukkaa pelimäärää koitettiin hiukan korjata viikko takaperin, kun sulkeuduimme viikonlopuksi erääseen Vammalalaiseen kellariin. mikkokin lauantai-illalla tullessaan naureskeli, että loistavasta kelistä huolimatta pihalla ei näkynyt mitään merkkejä elämästä, ei edes jalanjälkiä.
Tunnelma oli tiivis ja ilma käsinkosketelvaa, mutta pelit laadukkaita (yhtä lukuun ottamatta):
Troyes
Brass
Twilight Struggle
Entdecker
Aavikon Karavaanit
Space Walk
Glen More
Näistä Entdecker oli ainoa kokonaan uusi tuttavuus. Ihan kiva peli, mutta jotenkin tuntui, että aika on jo ajanut pahasti ohi. En tiedä miten se on mahdollista, sillä saman aikakauden ja jopa vanhemmista peleistä löytyy todella hyvin aikaa kestäneitä tapauksia. No joka tapauksessa aika kului kohtuullisesti ja peli itsessään toimii ihan ookoo. Teema varmaan oli pelin parasta antia, sillä löytöretkeilyssä on hohtoa ja uuden löytämisen jännitys välittyi hyvin.
Twilight Strugglen onnistuin taas opettamaan uudelle henkilölle, kun lectus hyppäsi amerikkalaisten johtoon. Aika hieno suoritus, kun kaveri onnistui sinnittelemään ummikkona mid-warin puoliväliin saakka.
Brassissa puolestaan elettiin erikoisimpia hetkiä, joita ko. pelin parissa toistaiseksi olen elänyt. Hiili- ja rautamarketit olivat noin puolet pelistä tyhjinä siitäkin huolimatta, että molempia rakennettiin roimasti. Näin ollen rahaa paloi kasoittain. Itsekkin pyörin nollassa incomessa rautatievaiheeseen saakka eläen pelkällä lainarahalla. Toinen erikoisuus oli, että kanaalivaiheessa pisteitä itse kullekin kertyi vain 20:n molemmin puolin, kun aikaisemmissa peleissä haarukka on ollut 30-60 välillä. Vipuvartta kuitenkin kehittyi sen verran, että loppupisteet nousivat 190-120 välille, mikä vaikutti normaalimmalta.
Ainoa huonompi peli oli Space Walk, joka oli puoliksi uusi tuttavuus. Jostain syystä ei vaan nappaa. Tulee likaa Lotus mieleen.
Kellarin ulkopuolella pelattuja pelejä:
Callisto - yksi kerta riitti. Onko tämä se mihin Knizia nykyisin pystyy? Blokus on 100x parempi.
Toukon perhosproto - palaute annettu Toukolle
Settlers of Catan - kummipojan ja hänen veljiensä kanssa pelattu peli. Itseoikeutetusti kummipoika voitti.
Tunnelma oli tiivis ja ilma käsinkosketelvaa, mutta pelit laadukkaita (yhtä lukuun ottamatta):
Troyes
Brass
Twilight Struggle
Entdecker
Aavikon Karavaanit
Space Walk
Glen More
Näistä Entdecker oli ainoa kokonaan uusi tuttavuus. Ihan kiva peli, mutta jotenkin tuntui, että aika on jo ajanut pahasti ohi. En tiedä miten se on mahdollista, sillä saman aikakauden ja jopa vanhemmista peleistä löytyy todella hyvin aikaa kestäneitä tapauksia. No joka tapauksessa aika kului kohtuullisesti ja peli itsessään toimii ihan ookoo. Teema varmaan oli pelin parasta antia, sillä löytöretkeilyssä on hohtoa ja uuden löytämisen jännitys välittyi hyvin.
Twilight Strugglen onnistuin taas opettamaan uudelle henkilölle, kun lectus hyppäsi amerikkalaisten johtoon. Aika hieno suoritus, kun kaveri onnistui sinnittelemään ummikkona mid-warin puoliväliin saakka.
Brassissa puolestaan elettiin erikoisimpia hetkiä, joita ko. pelin parissa toistaiseksi olen elänyt. Hiili- ja rautamarketit olivat noin puolet pelistä tyhjinä siitäkin huolimatta, että molempia rakennettiin roimasti. Näin ollen rahaa paloi kasoittain. Itsekkin pyörin nollassa incomessa rautatievaiheeseen saakka eläen pelkällä lainarahalla. Toinen erikoisuus oli, että kanaalivaiheessa pisteitä itse kullekin kertyi vain 20:n molemmin puolin, kun aikaisemmissa peleissä haarukka on ollut 30-60 välillä. Vipuvartta kuitenkin kehittyi sen verran, että loppupisteet nousivat 190-120 välille, mikä vaikutti normaalimmalta.
Ainoa huonompi peli oli Space Walk, joka oli puoliksi uusi tuttavuus. Jostain syystä ei vaan nappaa. Tulee likaa Lotus mieleen.
Kellarin ulkopuolella pelattuja pelejä:
Callisto - yksi kerta riitti. Onko tämä se mihin Knizia nykyisin pystyy? Blokus on 100x parempi.
Toukon perhosproto - palaute annettu Toukolle
Settlers of Catan - kummipojan ja hänen veljiensä kanssa pelattu peli. Itseoikeutetusti kummipoika voitti.
torstai 10. helmikuuta 2011
Coast-to-Coast
Nonni, muutto Raumalta Espooseen on takana (melkein). Aika iso projekti tuommoinen on ja kovasti häiritsee harrastustoimintaa.
Jäähyväiset Raumalle heitettiin kirjastolla pelatulla Dominant Speciesillä. Mukana oli sintonicci ja anselmi. Mielenkiintoista oli muuten huomata, että aloitustilanne kolminpelissä oli epäsymmetrinen. Yksi pelaaja sai olla aivan rauhassa, kun kaksi muuta jo lähtökohtaisesti kähisivät keskenään. En tiiä pelattiinko väärin mutta ei ainakaan näillä tutkimisilla löydetty parempaakaan tietoa ohjeista.
Nyt toisella pelillä oli ehkä hiukan hajuja mitä pitäis yrittää tehdä tai välttää. Ongelmaksi tuossa pelissä vain tahtoo muodostua se, että vaiheita on edelleen niin pirusti ettei kaikkea millään muista ottaa huomioon. Tai jos muistaa, niin sitten ne hommat unohtuvat, kun päässä pyörii sata muutakin asiaa.Oma peli kaatui yhteen tällaiseen fataaliin unohdukseen pari kierrosta ennen loppua. Siihen asti olin ollut kohtuu hyvin iskuetäisyydellä sintonicista, joka kyllä pelasi mahtavasti koko pelin. Niin se on - yksi virhe ja se on laakista lappalainen.
Espoon päässä olen toistaiseksi ehtinyt käymään kertaalleen SLS:n kerhohuoneella pyörähtämässä. Nopeat Samarkandit vedettiin ansin säännöillä (jotka ilmeisesti olivat hieman vialliset). No kaikesta huolimatta peli oli erinomaisen hyvä. Ittelle tuli lähinnä mieleen sekoitus Aavikon Karavaaneja ja Menolippua. Ollakseen niinkin lyhyt kuin 45min, peli tarjosi mukavasti valintoja ja jätti mulle ainakin halun koittaa uusiksi. Ja kokeneemmalla porukalla (nyt mukana oli 3 aloittelijaa) homma menee kuulemma 30 minuuttiin. Eihän Samarkand nyt mitään Koben härkää ole mutta tälläiseksi pikaruuaksi todella maittava annos.
Täältä tähän.
Jäähyväiset Raumalle heitettiin kirjastolla pelatulla Dominant Speciesillä. Mukana oli sintonicci ja anselmi. Mielenkiintoista oli muuten huomata, että aloitustilanne kolminpelissä oli epäsymmetrinen. Yksi pelaaja sai olla aivan rauhassa, kun kaksi muuta jo lähtökohtaisesti kähisivät keskenään. En tiiä pelattiinko väärin mutta ei ainakaan näillä tutkimisilla löydetty parempaakaan tietoa ohjeista.
Nyt toisella pelillä oli ehkä hiukan hajuja mitä pitäis yrittää tehdä tai välttää. Ongelmaksi tuossa pelissä vain tahtoo muodostua se, että vaiheita on edelleen niin pirusti ettei kaikkea millään muista ottaa huomioon. Tai jos muistaa, niin sitten ne hommat unohtuvat, kun päässä pyörii sata muutakin asiaa.Oma peli kaatui yhteen tällaiseen fataaliin unohdukseen pari kierrosta ennen loppua. Siihen asti olin ollut kohtuu hyvin iskuetäisyydellä sintonicista, joka kyllä pelasi mahtavasti koko pelin. Niin se on - yksi virhe ja se on laakista lappalainen.
Espoon päässä olen toistaiseksi ehtinyt käymään kertaalleen SLS:n kerhohuoneella pyörähtämässä. Nopeat Samarkandit vedettiin ansin säännöillä (jotka ilmeisesti olivat hieman vialliset). No kaikesta huolimatta peli oli erinomaisen hyvä. Ittelle tuli lähinnä mieleen sekoitus Aavikon Karavaaneja ja Menolippua. Ollakseen niinkin lyhyt kuin 45min, peli tarjosi mukavasti valintoja ja jätti mulle ainakin halun koittaa uusiksi. Ja kokeneemmalla porukalla (nyt mukana oli 3 aloittelijaa) homma menee kuulemma 30 minuuttiin. Eihän Samarkand nyt mitään Koben härkää ole mutta tälläiseksi pikaruuaksi todella maittava annos.
Täältä tähän.
sunnuntai 16. tammikuuta 2011
Twilight Strugglea pitkästä aikaa
Nice. Kun asiaa harmittelee, niin sillä tuntuu olevan tapana korjaantua. Nytkin eilen jymy-r:n kanssa väännettiin erä Twilight Strugglea, joka siis oli jäänyt syksyn ajaksi paitsioon. Ja kylläpä teki eetua.
---
Tällä kertaa jymis pelasi USA:lla ja meikä Neuvostoliittoa. Heti alussa onnistuin heittämään jenkit Lähi-Idästä pois mutta sen kustannuksella jäin kovin kovin heikoille Aasiassa, sillä vain Korean niemimaa ja Afganistan tunnustivat punaista. Eurooppaa Jenkit onnistuivat dominoimaan Italian, Ranskan ja Länsi-Saksan turvin.
Kun tilanne näytti löytäneensä luonnollisen joskin labiilin tasapainotilan, kääntyivät katseet Afrikkaan ja Etelä- ja Väli-Amerikkoihin. Fidel ei ollut vielä Kuubassa noussut valtaan, joten neukkujen tie Atlantin taakse näytti vielä kovin kivikkoiselta - varsinkin kun ydinsodan partaalla keikkuminen esti tehokkaasti suuremmat sotilasoperaatiot strategisesti tärkeimmissä valtioissa. Jenkit käyttivätkin hetkensä todella hyvin hyödykseen levittäen kapitalismin ideologiaa latinalaiseen Amerikkaan kuin riivattuina.
Mutta eivät kommunistitkaan toimettomiksi heittäytyneet. Vanhan siirtomaavallan hajoaminen jätti Afrikkaan ja Aasiaan hedelmällisen maaperän kylvää marxilaista sanaa, joka sikiäisi köyhissä oloissa, syntyisi kolmannessa maailmassa, eikä kärsisi kapitalismin aikana. Näin Afrikka alkoi näyttämään kovin punaiselta ja erityisesti Algerian ja Etelä-Afrikan ympärysmaiden lisätessä nimiensä perään sanat "sosialistinen kansantasavalta" olisi jenkeillä kova homma saada saappaansa yhdenkään afrikkalaisen savimajan oviverhon väliin. Dekolonisaatio soi neukuille myös mahdollisuuden löytää lisää liittolaisia Kaakkois-Aasiasta ja näin luikerteli punainen käärme vapaakaupan paratiisiin.
Lopulta saman käärmeen onnistui uida valtameren yli, jossa se puri lujaa - niin lujaa, että vaikka Neuvostoliitto myöhemmin romahtakin jäi maailman riittävän paljon sosialistisia veljiä takaamaan Neuvostoliiton voiton.
---
Twilight Struggle on loistava peli kertakaikkiaan. Jymiksellekin jäi tappiosta huolimatta kova halu pelata uudestaan ja sama homma itsellänikin on.
Aikaa ei kuitenkaan riittänyt revanssimatsiin, joten tyytyminen oli Scrabbleen, jossa jymy-r lupasi minut löylyttää ja sanoi tarjoavansa kaksi olutta, jos voittaisin. Homma meinasikin näyttää pahalta mutta sitten (hirveellä munkilla tottakai) kaveri aukaisi meikäläiselle paikan kirjoittaa sana "boheemit" laudan nurkkaan. Kahden "3x sanapisteet" -ruudun yli yltänyt ja meikäläisen telineen tyhjentänyt sana oli melkoinen jättipotti, jolla ponkaisin niin kauas johtoon, ettei tavoittamista enää ollut. Kaiken hyvän päälle seuraava nosto oli hävyttömän hyvä "ilmanen". Olisi ollut aikaimoista murskaamista, jos laudalla olisi ollut yksi vapaa "i" mutta niin ei tällä kertaa käynyt, että olisi kahdesti peräkkäin koko telineen tyhjentäminen onnistunut. Oluita tässä siis odotellaan =)
---
Tällä kertaa jymis pelasi USA:lla ja meikä Neuvostoliittoa. Heti alussa onnistuin heittämään jenkit Lähi-Idästä pois mutta sen kustannuksella jäin kovin kovin heikoille Aasiassa, sillä vain Korean niemimaa ja Afganistan tunnustivat punaista. Eurooppaa Jenkit onnistuivat dominoimaan Italian, Ranskan ja Länsi-Saksan turvin.
Kun tilanne näytti löytäneensä luonnollisen joskin labiilin tasapainotilan, kääntyivät katseet Afrikkaan ja Etelä- ja Väli-Amerikkoihin. Fidel ei ollut vielä Kuubassa noussut valtaan, joten neukkujen tie Atlantin taakse näytti vielä kovin kivikkoiselta - varsinkin kun ydinsodan partaalla keikkuminen esti tehokkaasti suuremmat sotilasoperaatiot strategisesti tärkeimmissä valtioissa. Jenkit käyttivätkin hetkensä todella hyvin hyödykseen levittäen kapitalismin ideologiaa latinalaiseen Amerikkaan kuin riivattuina.
Mutta eivät kommunistitkaan toimettomiksi heittäytyneet. Vanhan siirtomaavallan hajoaminen jätti Afrikkaan ja Aasiaan hedelmällisen maaperän kylvää marxilaista sanaa, joka sikiäisi köyhissä oloissa, syntyisi kolmannessa maailmassa, eikä kärsisi kapitalismin aikana. Näin Afrikka alkoi näyttämään kovin punaiselta ja erityisesti Algerian ja Etelä-Afrikan ympärysmaiden lisätessä nimiensä perään sanat "sosialistinen kansantasavalta" olisi jenkeillä kova homma saada saappaansa yhdenkään afrikkalaisen savimajan oviverhon väliin. Dekolonisaatio soi neukuille myös mahdollisuuden löytää lisää liittolaisia Kaakkois-Aasiasta ja näin luikerteli punainen käärme vapaakaupan paratiisiin.
Lopulta saman käärmeen onnistui uida valtameren yli, jossa se puri lujaa - niin lujaa, että vaikka Neuvostoliitto myöhemmin romahtakin jäi maailman riittävän paljon sosialistisia veljiä takaamaan Neuvostoliiton voiton.
---
Twilight Struggle on loistava peli kertakaikkiaan. Jymiksellekin jäi tappiosta huolimatta kova halu pelata uudestaan ja sama homma itsellänikin on.
Aikaa ei kuitenkaan riittänyt revanssimatsiin, joten tyytyminen oli Scrabbleen, jossa jymy-r lupasi minut löylyttää ja sanoi tarjoavansa kaksi olutta, jos voittaisin. Homma meinasikin näyttää pahalta mutta sitten (hirveellä munkilla tottakai) kaveri aukaisi meikäläiselle paikan kirjoittaa sana "boheemit" laudan nurkkaan. Kahden "3x sanapisteet" -ruudun yli yltänyt ja meikäläisen telineen tyhjentänyt sana oli melkoinen jättipotti, jolla ponkaisin niin kauas johtoon, ettei tavoittamista enää ollut. Kaiken hyvän päälle seuraava nosto oli hävyttömän hyvä "ilmanen". Olisi ollut aikaimoista murskaamista, jos laudalla olisi ollut yksi vapaa "i" mutta niin ei tällä kertaa käynyt, että olisi kahdesti peräkkäin koko telineen tyhjentäminen onnistunut. Oluita tässä siis odotellaan =)
maanantai 10. tammikuuta 2011
Lehtijuttua ja viskiä
Alkuvuoteen ei ole mitään eriskummallisen järisyttävää kuulunut. Oli tuossa vain yksi koko sivun kuva ja toisen kokonaisen juttu paikallisen sanomalehden viikkoliitteessä mutta tommonen hommahan menee jo rutiinilla ;-)
Sivu1
Sivu3
Sivu4
Sivu5
Viime vuoden lopulla kehuin, etten anna uudenvuodenlupauksia. Semmosen menin kuitenkin lupaamaan ittelleni, etten tule kommentoimaan/puuttumaan muiden peleissä tekemiin siirtoihin varsinkaan aloittelijoiden kanssa pelatessa. Tehkööt virheensä rauhassa ja oppikoot sitten niistä. Jälkikäteen voi analysoida mutta pelin aikana kommentoimalla saa vastapuolelle aika varmasti vain vitutuksen tai vähintäänkin tyhmän olon aikaiseksi.
Uudet tuttavuudet:
Uusia kokeiltuja ovat olleet Humpuuki ja Lotus. Kummatkin sen verran mitättömiä ilmestyksiä, ettei sen kummempia jorinoita jaksa sepustaa. Humpuuki on käytännössä sama peli kuin Rappakalja, joka kuitenkin on hauskempi, sillä jotenkin sanat saavat värikkäämpiä selityksiä kuin kuvat. Lotuksesta puolestaan näki jo päältä päin, ettei tule olemaan hauskaa eikä se sitä myöskään ollut. Joko valinnat olivat ilmeisiä tai sitten vaihtoehtoa ei jäänyt. Hyi, mikä peli.
Sen sijaan parempi uusi kokeilu oli Galaxy Truckerin Big Expansion, jonka uudet laput ja lätkät toivat mukavaa vaihtelua vanhaan. Oikeastaan vanha ei enää tuntunut miltään uuden jälkeen. Aloittelijalle peli on kuitenkin lisäosan kanssa todennäköisesti kovin sitkeä pala purtavaksi, sillä sääntöjä ja muistettavaa riittää. Jo pelkkä peruspeli tuntuu välillä olevan noobille hiukan hankala hahmottaa.
Rough Road ja pari Ison lisurin korttia myös vaikeuttavat matkaa aika rankasti (tai sitten vain sattui mahottoman huono tuuri). Kävi nimittäin niin, että kolmannella reissulla alukseeni jäi yksi heikko kohta, josta tapahtuma toisensa jälkeen hajoitti koko aluksen sitten palasiksi. Lopulta vain oikea etukeula pääsi perille. Pahinta vahinkoa teki Space Billiards. Olin sillä hetkellä jonon keulilla ja takaa lähtien muut kolme pelaajaa pääsivät vuoronperään paukuttamaan yksin meikäläistä asteroideilla. Kun heti ensimmäinen iso osui just siihen ainoaan heikkoon kohtaan ikävästi, pääsivät myös pikkuiset tekemään tuhojaan.
Uusista tuttavuuksista parhaan maun on kuitenkin jättänyt Glen Morea, jota on nyt nelisen peliä takana ja on se oikein hyvä. Nopeudessaan aika tarkalleen ja viihdyttävyydessään suurin piirtein Notre Damen luokkaa. Pelit toki ovat hyvin erilaisia ja Glen Moressa on vähän enemmän vuorovaikutusta, joten ei niitä sitten enempää kannatakaan vertailla. Itte tykkään Glen Moren vuorojärjestyksen määräytymismekaniikasta. Muistuttaa vähän Thebesiä mutta sillä erotuksella, että tässä täytyy hyvin tarkkaan miettiä, kannattaako kovin montaa "ilmaista" vuoroa käyttää. Lopussa tuleva -3pts/käytetty vuoro on aika kova rankaisu, kun pelin voitosta näköjään taistellaan semmosella 60 pojolla. Tietysti jos joka vuorolla saa vähintään sen 4pts kerättyä, niin silloinhan niitä vuoroja ilman muuta kannattaa käyttää. Teema pelissä on ainakin viskin ystävälle plussaa.
Vanhat tutut:
Secret Santan peleistä ekana pöytään pääsi Brass, joka oli kesän 2010 rakkaustarinoita. Jos tunteet olivat vähän laimenneet pimeiden kuukausien aikana, niin nyt alkoivat mehut taas virtaamaan. sintonic ja sinin kanssa kolminpeliä harjoiteltiin/muisteltiin oikein sääntökirjan avulla ja kyllähän se siitä pikku hiljaa mieliin palautuikin. Lähdin kokeilemaan vähän erilaista strategiaa ja jätin kesällä niin tutuiksi tulleet laivat kokonaan rakentamatta. En aivan tehokkainta mahdollista peliä onnistunut pelaamaan mutta ihan ok kuitenkin (185pts). Kaverilla oli onnekseni kuitenkin hiukan enemmän sitä tyhjäkäyntiä ja ilman sitä olisinkin varmasti hävinnyt. Lopussa marginaalia kakkoseksi tulleeseen sintonicciin nähden jäi edukseni 10-15pts
Melkein heti vuoden alkuun saatiin jo taannoisen vuosikatsauksen surkutteluaiheista korjattua, kun sintonicin ja tikun kanssa väänsimme erän Through the Agesia. Olipa aikaisempiin verrattuna varsin eriskummallinen peli, sillä kukaan ei kerännyt missään vaiheessa yli 25 sotilasvoimaa, joten kahakat ratkaistiin varsin pienillä marginaaleilla. Pelin hienoin hetki nähtiinkin, kun julistin tikulle kulttuurisodan. Tuulettelin jo voitonvarmana mutta liittoumien kautta tiku onnistui taikomaan ittelleen hurjan kasan voimaa aiheuttaen lopulta meikäläiselle tappion. "Mmm... That one backfired!" Ittellä jäivät myös maatalous sekä kaivostoiminta kokonaan kehittämättä, mikä se vasta eriskummallista olikin. Kulttuurin kuitenkin panostettiin alusta asti huolella ja sillä se voitto lopulta irtosikin. Rokkistara ja elokuvat toimivat ihan kivasti yhteen =)
Muuten tässä pöydässä on pyörinyt 7 Wondersia, BattleLorea, Agricolaa, For Salea ja Carcassonne - Kivikautta. Ihan kiitettävästi pelejä on kertynyt ja tilastointi voisi olla aika hauskaa mutta sitä varten pitäisi ehdottomasti kunnon taskutietokone hommata, jotta voisi sitten heti pelin jälkeen naputella tulokset muistiin. Näin jälkeen päin ison kasan kerralla BGG:hen näpyttely on vain kovin rasittavaa.
Sivu1
Sivu3
Sivu4
Sivu5
Viime vuoden lopulla kehuin, etten anna uudenvuodenlupauksia. Semmosen menin kuitenkin lupaamaan ittelleni, etten tule kommentoimaan/puuttumaan muiden peleissä tekemiin siirtoihin varsinkaan aloittelijoiden kanssa pelatessa. Tehkööt virheensä rauhassa ja oppikoot sitten niistä. Jälkikäteen voi analysoida mutta pelin aikana kommentoimalla saa vastapuolelle aika varmasti vain vitutuksen tai vähintäänkin tyhmän olon aikaiseksi.
Uudet tuttavuudet:
Uusia kokeiltuja ovat olleet Humpuuki ja Lotus. Kummatkin sen verran mitättömiä ilmestyksiä, ettei sen kummempia jorinoita jaksa sepustaa. Humpuuki on käytännössä sama peli kuin Rappakalja, joka kuitenkin on hauskempi, sillä jotenkin sanat saavat värikkäämpiä selityksiä kuin kuvat. Lotuksesta puolestaan näki jo päältä päin, ettei tule olemaan hauskaa eikä se sitä myöskään ollut. Joko valinnat olivat ilmeisiä tai sitten vaihtoehtoa ei jäänyt. Hyi, mikä peli.
Sen sijaan parempi uusi kokeilu oli Galaxy Truckerin Big Expansion, jonka uudet laput ja lätkät toivat mukavaa vaihtelua vanhaan. Oikeastaan vanha ei enää tuntunut miltään uuden jälkeen. Aloittelijalle peli on kuitenkin lisäosan kanssa todennäköisesti kovin sitkeä pala purtavaksi, sillä sääntöjä ja muistettavaa riittää. Jo pelkkä peruspeli tuntuu välillä olevan noobille hiukan hankala hahmottaa.
Rough Road ja pari Ison lisurin korttia myös vaikeuttavat matkaa aika rankasti (tai sitten vain sattui mahottoman huono tuuri). Kävi nimittäin niin, että kolmannella reissulla alukseeni jäi yksi heikko kohta, josta tapahtuma toisensa jälkeen hajoitti koko aluksen sitten palasiksi. Lopulta vain oikea etukeula pääsi perille. Pahinta vahinkoa teki Space Billiards. Olin sillä hetkellä jonon keulilla ja takaa lähtien muut kolme pelaajaa pääsivät vuoronperään paukuttamaan yksin meikäläistä asteroideilla. Kun heti ensimmäinen iso osui just siihen ainoaan heikkoon kohtaan ikävästi, pääsivät myös pikkuiset tekemään tuhojaan.
Uusista tuttavuuksista parhaan maun on kuitenkin jättänyt Glen Morea, jota on nyt nelisen peliä takana ja on se oikein hyvä. Nopeudessaan aika tarkalleen ja viihdyttävyydessään suurin piirtein Notre Damen luokkaa. Pelit toki ovat hyvin erilaisia ja Glen Moressa on vähän enemmän vuorovaikutusta, joten ei niitä sitten enempää kannatakaan vertailla. Itte tykkään Glen Moren vuorojärjestyksen määräytymismekaniikasta. Muistuttaa vähän Thebesiä mutta sillä erotuksella, että tässä täytyy hyvin tarkkaan miettiä, kannattaako kovin montaa "ilmaista" vuoroa käyttää. Lopussa tuleva -3pts/käytetty vuoro on aika kova rankaisu, kun pelin voitosta näköjään taistellaan semmosella 60 pojolla. Tietysti jos joka vuorolla saa vähintään sen 4pts kerättyä, niin silloinhan niitä vuoroja ilman muuta kannattaa käyttää. Teema pelissä on ainakin viskin ystävälle plussaa.
Vanhat tutut:
Secret Santan peleistä ekana pöytään pääsi Brass, joka oli kesän 2010 rakkaustarinoita. Jos tunteet olivat vähän laimenneet pimeiden kuukausien aikana, niin nyt alkoivat mehut taas virtaamaan. sintonic ja sinin kanssa kolminpeliä harjoiteltiin/muisteltiin oikein sääntökirjan avulla ja kyllähän se siitä pikku hiljaa mieliin palautuikin. Lähdin kokeilemaan vähän erilaista strategiaa ja jätin kesällä niin tutuiksi tulleet laivat kokonaan rakentamatta. En aivan tehokkainta mahdollista peliä onnistunut pelaamaan mutta ihan ok kuitenkin (185pts). Kaverilla oli onnekseni kuitenkin hiukan enemmän sitä tyhjäkäyntiä ja ilman sitä olisinkin varmasti hävinnyt. Lopussa marginaalia kakkoseksi tulleeseen sintonicciin nähden jäi edukseni 10-15pts
Melkein heti vuoden alkuun saatiin jo taannoisen vuosikatsauksen surkutteluaiheista korjattua, kun sintonicin ja tikun kanssa väänsimme erän Through the Agesia. Olipa aikaisempiin verrattuna varsin eriskummallinen peli, sillä kukaan ei kerännyt missään vaiheessa yli 25 sotilasvoimaa, joten kahakat ratkaistiin varsin pienillä marginaaleilla. Pelin hienoin hetki nähtiinkin, kun julistin tikulle kulttuurisodan. Tuulettelin jo voitonvarmana mutta liittoumien kautta tiku onnistui taikomaan ittelleen hurjan kasan voimaa aiheuttaen lopulta meikäläiselle tappion. "Mmm... That one backfired!" Ittellä jäivät myös maatalous sekä kaivostoiminta kokonaan kehittämättä, mikä se vasta eriskummallista olikin. Kulttuurin kuitenkin panostettiin alusta asti huolella ja sillä se voitto lopulta irtosikin. Rokkistara ja elokuvat toimivat ihan kivasti yhteen =)
Muuten tässä pöydässä on pyörinyt 7 Wondersia, BattleLorea, Agricolaa, For Salea ja Carcassonne - Kivikautta. Ihan kiitettävästi pelejä on kertynyt ja tilastointi voisi olla aika hauskaa mutta sitä varten pitäisi ehdottomasti kunnon taskutietokone hommata, jotta voisi sitten heti pelin jälkeen naputella tulokset muistiin. Näin jälkeen päin ison kasan kerralla BGG:hen näpyttely on vain kovin rasittavaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
