skip to main |
skip to sidebar
Pari päivää sitten tuli kannettua uusi peli kotiin, kun Kuopion Anttilassa, tuossa tuulipukukansan viimeisessä turvasatamassa, oli oikein kunnon kesäale päällä. PitchCar maksoi vaivaiset 20 elttonia. Olin jo aikaisemmin vähän himoinnut kyseistä peliä mutta olin pitänyt normaalia 60 eunon hintaa turhan paksuna, joten oli jäänyt ostamatta. Hyllyssä oli aika paljon muutakin halvennettua tavaraa ja nappasinkin jymy-r:lle pelit Taistelu Roomasta ja Menolippu: Eurooppa. Ei jymy-r:kään paljoa köyhtynyt, sillä yhteensä noille kahdelle pelille tuli hintaa 27 rahaa.
Eilen sitten päästiin neppaamaan ensimmäiset kaksi kisaa. Paikalla olivat ella, ellu, tumppu, tombo, adi ja minä. Ensimmäinen lyhyempi rata tehtiin pienelle sohvapöydälle. Ennen aika-ajoja olivat vapaat harjoitukset, joissa parhaat kiersivät koko radan 3-4 näpyllä. Aika-ajoissa paineet kuitenkin olivat kovemmat ja paalupaikka irtosi tombolle 7 napsulla. Seuraavina tulivat meitsi, tumppu, ellu, adi ja ella. Varsinainen kisa osoittautui varsinaiseksi romuralliksi. Radalla oli ahdasta, kaveria tönittiin ja neppaussormet vapisivat. Oli aivan turha kuvitellakkaan pääsevänsä koko kierrosta alle 10 lyönnin. Ensimmäisenä ruutulipulle pääsi meikäläinen ja adi nousi kakkoseksi. tombo tipahti kolmanneksi, kun viimeistä edellinen neppaus jäi maaliviivan päälle eikä auto ylittänyt viivaa kokonaan, jolloin adi pääsi kuittaamaan takaa. ellu neppaili ittensä neljänneksi, tumppu viidenneksi ja ella otti kuutospaikan.
Välillä katsomossa oli ahtaampaa kuin radalla ja pakokaasut polttivat huumaavasti.Toisen radan ratamestarina toimi adi. Viimeistä mutkaa edeltävästä takasuorasta tuli sen verran pitkä, että piti kantaa keittiön pöytä olohuoneeseen kun sohväpöydästä loppui pituus kesken. Tällä kertaa paalupaikan nappasi edellisestä kisasta sisuuntunut tumppu. tombo jatkoi vahvoja esityksiään ja starttasi vierestä. ellu oli aika-ajojen kolmas, adi neljäs ja ella viides. Itte hyydyin viimeisen lähtöruutuun, kun pitkä takasuora osoittautui yllättävän vaikeaksi ajettavaksi. Lensin ratamestarin hyppyristä 4 kertaa kaiteen yli. Parilliset lähtöruudut olivat muutenkin varsin pirulliset, koska silloin heti ensimmäiseen shigaaniin joutui ajamaan sisäkaarteessa eikä ollut mitään mahdollisuuksi ottaa suoraa linjaa koko hässäkän läpi.
Toinen kisa oli huomattavasti haastavampi ja jopa vaiherikkaampi kuin ensimmäinen. Takasuora koitui monen kohtaloksi, kun se houkutteli ajamaan liian kovaa viimeiseen mutkaan. Itse lensin samassa paikassa vähintään puolen tusinaa kertaa kaiteen yli. Taitavaakin ajoa nähtiin. Illan upeimmasta yksittäisestä suorituksesta vastasi ellu, joka vetäisi kovalla neppauksella ensin lyhyen suoran kiinni ja sitten tiukan u-mutkan sisäkaarteeseen nojaten ja siitä kovalla vauhdilla takasuoran puoliväliin. Siinä mentiin koko matka kahdella renkaalla. tombo hoiti voiton kotiin mutta kisa muista sijoista oli äärimmäisen tiukkaa, kun viimeistä mutkaa lähestyttiin aivan rengas rankaassa kiinni. tumppu ja minä taistelimme tiukasti 2. sijasta, jonka tumppu lopulta parilla kypsällä sormen heilautuksella nappasi itselleen. minä olin siten kolmas. ella oli neljäs ja ellu viides, kun adilla kaasusormesta katosi kontrolli ratkaisevalla hetkellä ja tytöt pääsivät kuittaamaan.
Lopullinen pistetaulukko muotoutui seuraavanlaiseksi:
tombo: 6+10=16p
adebisi: 10+6=16p
tumppu: 4+8=12padi: 8+3=11p
ellu: 5+4=9p
ella: 3+5=8p
Kisan jälkeen kaikilla oli hymy herkässä ja totisimmillakin suupielet nykivät. Rata nimettiin eversti Sandelsin nimikkoradaksi.
tombon kanssa ajettiin sitten vielä tie-breakkina aika-ajot. Ensimmäinen yritys päättyi tasatulokseen 6-6. Myös toinen tie-breakki päättyi samoihin lukuihin 6-6. Tämän jälkeen vaihdoimme tie-breakin yhden neppauksen kisaksi. Lähtö oli takasuoran päässä ja tarkoituksena oli ajaa suora ja viimenen mutka. Voittaja olisi se, jonka auto pääsisi lähemmäksi maaliviivaa. tombo vetäs mallikelpoisen suorituksen alle ja minä tuikkasin jälleen pihalle. tombosta leivottiin näin hallitseva mestari.
PitchCar on hauskaa vaihtelua muuhun strategisempaan lautapelaamiseen. Valintojen määrää rajoittavat vain omat taidot ja pelissä riittää tapahtumia koko ajan. PitchCar sopii erinomaisesti kaljapeliksi. Keijo kun mukavasti rentouttaa sormet ja kerrankin saa ajaa pikku seipäässä eikä mielessä pidettäviä asioita ole liikaa, jolloin ei haittaa vaikka enemmänkin tankkaisi. Toisaalta tämä peli sopisi vakavaksi kilpalajiksi paremmin kuin moni muu lautapeli, sillä kaikki on vain ajajan taidoista kiinni ja säännöt ovat tasapuoliset kaikille. Varsinkin urheilijoiden ajatusmaailmaan tämmöinen asetelma sopii. Tätä tullaan varmasti pelaamaan lisää.
Tänään Kärmeksen peli-illassa vaihdeltiinkiin mittakaavaa ja ympäristöä laidasta laitaan. Koko ilta meni samojen naamojen (kuula, humer, kj) kanssa pelatessa, vaikka paikalla olikin kesäillaksi yllättävän paljon porukkaa (10).
Olin toivonut aiemmin foorumilla kj:n kokoelmista paria peliä pelattavaksi. Ensimmäisenä käsittelyyn otettiin Age of Gods, jota pelattiin illassa edellisen ja samalla ensimmäisen kerran kaksi viikkoa aikaisemmin. Tuolloin näin pelissä paljon potentiaalia mutta suurin osa ajasta meni häslätessä, joten halusin päästä muodostamaan paremman kuvan pelistä. Nyt uudemmalla kerralla mulla ainakin oli oikein hauskaa ja tällä hetkellä vaikutelma pelistä on reilusti plussan puolella. Bluffailin todella paljon antamalla erikoisbonuksia monille roduille lähes sattumanvaraisesti ja samalla varoin tarkkaan paljastamasta omia suunnitelmiani. Moneen kertaan nauratti oikein kunnolla, kun boostasin jotain kansaa ja heti pöydän ääressä alkoi hirvittävä spekulointi ja tämän kansan kimppuun hyökättiin. Peli meni vielä silleen kivasti, että kaverit pitivät meikäläisen rodut hengissä samalla kun itte yritin parhaani mukaan sekoittaa pakkaa. Semmoinenkin erikoisuus nähtiin, että kaikki pienimmät rodut tuhottiin kartalta heti alussa. Myöhemmin Ogret ryömivät kuitenkin jumalaisen vihan myötä ylös haudoistaan ja tietenkin viimeisessä Destiny-vaiheessa mulle napsahti tämä ainoa elossa oleva pikkukansa käteen. Tuntuivat olevan kaikki pelin neljä jumalaa minun puolellani. Voitin pelin.
Seuraavaksi kj löi yllärina pöytään Fantasy Flight Gamesin julkaiseman kirppupelin Micro Mutantsin - luonteva siirtymä jumalasta kirpuksi. Kyllä hindulaisena voisi olla tyytyväinen edelliseen elämäänsä. Alkuodotukset esittelyä kuunnellessani ja pelin nähdessäni olivat korkealla. Olisi mukavaa päästä puolivaloilla roiskimaan kirppuja sinne tänne. Säännöt olivat kuitenkin yllättävän monimutkaiset:
- jokainen pelaaja edusti yhtä neljästä kirppurodusta
- roduilla oli omat erikoisyksikkönsä (eri kokoisia ja näköisiä kirppuja)
- jokaisella yksiköllä ja rodulla oli omat erikoissääntönsä
Se siitä roiskimisesta... Tiedossa oli siis varsin taktista tarkkuusammuntaa. Mulla ainakin puolet säännöistä katosi muistista 5 sekuntia kuulemisen jälkeen ja sitä myöten peli-ilo muutaman kierroksen jälkeen. Yritin kyllä tosissani loppuun asti mutta en pistänyt pelin päättymistä humerin voittoon ja itselleni langennutta viimeistä sijaa lainkaan pahakseni. Hyvä idea oli mielestäni pilattu liioilla säännöillä. Pari erilaista yksikköä olisi aivan hyvin kirppujen hyppyyttämiseen riittänyt. En kuitenkaan vielä täysin tyrmää Micro Mutantsia, sillä uskon että luvassa saattaisi hyvinkin olla hauskoja hetkiä, mikäli kaikki pelaajat tuntisivat säännöt läpikotaisin ja liipaisinpeukalo olisi timmissä kunnossa. Nykyisellään kynnys peliin on kuitenkin genreen nähden yllättävän korkea.
humer kiirehti tässä välissä linikkaan. Jäimme siis kj:n ja kuulan kanssa kolmestaan, kun Luksa oli mystisesti tyhjentynyt kaikista muista. Ennen illan kohokohdaksi mielessäni maalailemaa kj:n Galaxy Truckeria kj soi meille jälleen uuden yllärin - Flix Mixin. Kyseessä on pieneen pakettiin mahtuva reaaliaikainen korttipeli, jossa on tarkoituksena latoa kilpaa kortteja osittain toistensa päälle hieman dominopeliä muistuttavilla säännöillä. Voittaja olisi se, joka tyhjentäisi kädestään kaikki 16 korttia pöytään. Tällä kertaa yllätys oli mukava. Flix Mix osoittautui nopeasti pelattavaksi välipalaksi, jossa on aineksia hyväksi kännipeliksi. Paljon toimintaa, ei odottelua. Yleensä haisen todella pahasti näissä nopeuspeleissä mutta en tiedä olinko tällä kertaa tulessa vai mikä iski mutta 1. kierroksella käteeni jäi vain 2 korttia ja 3. kierroksen voitin. Toisella rundilla tosin sain pöytään yhteensä vain 4 korttia. kj väitti, että korttien väreillä (väreillä erotetaan pelaajat toisistaan) olisi merkitystä pelaamisen kannalta. Oisko sitten näin, sillä jokaiselle kiesille vaihdoimme pakkoja keskenämme ja menestyskin vaihteli todella paljon.
Lopulta vuorossa olikin sitten odottamani Galaxy Trucker. Tyhjyyttään kaikuva Lukema loi autenttista tyhjän avaruuden tuntua. Valitettavasti oli jo sen verran myöhä, että pelasimme vain lyhennetyn kahden kierroksen pelin II- ja Enterprise-aluksilla. Strategiani oli vain latoa alukseni täyteen lasereita ja koittaa mahduttaa vähän miehistöä, rahtitilaa, akkuja ja moottoreita sinne tänne. Alieneja ja kilpiä en vaivautunut lainkaan käyttämään. Ensimmäinen startti meni oikein mukavasti ja nettosin 54 yksikköä mitä lie avaruusshillinkejä nyt ovatkaan. Tällä irtosi piikkipaikka reippaasti, kun muiden alukset posahtelivat matkan varrella tai jäivät ajelehtimaan tyhjyyteen miehistön kuoltua. Toinen lähtö ei sitten mennytkään yhtä hyvin. Kämmäilin aluksen rakentamisessa ja Rough Road Ahead-lisurista nostettu räjähtävä lasti aiheutti alukseni lähes totaalisen tuhoutumisen. Saldona -22 rahaa sakkoa, millä tiputtiin kärkipaikalta koko pahnan pohjalle. kj tyhjensi pankin. Eipä siinä - äärimmäisen hauska peli on kyseessä.
Luulen, että syy mieltymykseeni Galaxy Truckeria kohtaan johtuu kahdesta asiasta - dynaamisesta mekaniikasta ja mielettömän hauskasta teemasta. Mekaniikassa miellyttää vähäinen odottelu ja loputtoman suunnittelun turhuus. Rakentaessa joku toinen kuitenkin ehtii viemään tarvittavat palaset nenän edestä ja itse matkan aikana tehtävät optimointilaskut ovat hyvin yksinkertaisia ja valinnat yleensä ilmeisiä. Analyysihalvaus ei siis pääse pilaamaan kenenkään pelikokemusta. Itselläni on taipumusta tähän jäätymiseen enkä aina nauti siitä itsekkään. En voisi lisäksi kuvitella hauskempaa ideaa, kuin kaahata romukasalla pitkin avaruutta, poimia matkalta kaikki irtain kyytiin, väistellä samalla asteroideja, möykyttää avaruuspiraatteja ja koittaa pitää miehistö järjissään. Onhan tämä ehkä hieman nörttiteema mutta minkäs teet.
Sitten pelien jälkeen piti vain äkkiä laittaa paikat kuntoon ja polkasta rivakasti takaisin koittiin kattomaan EM-jalkapalloa. Lautapelaajat kannattavat kaikki Saksaa.
Juhannuksen aikana tuli ihan kivasti pelattua. Tosin juhannus on nyt tässä tapauksessa hieman venytetty aikamääre. Ensin yhtenä iltana Hollanti-Romania peliä seuratessa paiskittiin kain kanssa siinä sivussa Lost Citiesiä. Opettaessani kaille pelin sääntöjä hän muisteli kenties pelanneensa joskus aikaisemminkin muttei ollut täysin varma. Otteet olivat joka tapauksessa hyvät ja molemmissa pelaamissamme erissä sain turpaani. Ensin niukasti ja sitten vähän reippaammin, kun vuoristomatkani jäi 48 pistettä pakkaselle. Mitäpä siinä muutakaan tekemään kuin riskillä matkaan, kun heti alkujaossa sain kaikki kolme valkoista sijoituskorttia käteeni.
Seuraavana iltana sitten jymy-r oli matkalla Espoosta Nilsiään juhannuksen viettoon. Kuopio sattui mukavasti matkan varrelle ja aikaakin pikku visiitille kuulemma oli, joten kutsuin vielä pujon ja kain lainaamaani Citadelsia mätkimään. Itselleni ja pujolle kyseessä oli ensikosketus peliin mutta minä sentään olin lukenut säännöt. Onneksi ennakkoarvailujeni mukaisesti säännöt olivat helpot opettaa eikä pujonkaan tarvinnu olla täysin ulapalla pelin alussa. Itte en ollu jaksanu sen kummemmin strategioita miettiä vaan ajattelin siinä pelin tiimellyksessä opetella virheistäni ja seurata kahta kokeneempaa kaveria.
pujo vanhimpana sai kruunun ja puolusti sitä valitsemalla roolikseen kunkun varsinkin alkupelissä aina kun mahdollista. Minä puolestani valitsin useampaan kertaan arkkitehdin, koska silloin sain sekä rahaa että kortteja, mikä vaikutti tehokkaalta idealta. Pikku paranoia iski kuitenkin varsin pian, kun mieleeni palautui taikurin kyky pihistää kortit toisen kädestä ja kun huomasin olevani ainoa, jonka käsi suorastaan pursui kortteja. Mikäpä olisi sen mukavampaa kuin vainoharhat.
Peli päättyi lopulta pujon voittoon 34 pisteellä. kai ja minä jaoimme 2. sijan 30 pisteellä ja jymy-r otti peräpaikan 21 pisteellä. Syntyneitä eroja näin yhden pelin kokemuksella jälkeenpäin tarkasteltaessa tulee väkisinkin mieleen, että tulojen ollessa koko ajan keskimäärin samanlaiset saavat kaikki pelaajat rakennettua suunnilleen yhtä arvokkaat kaupungit. Näin kävi ainakin tällä kertaa, kun pujo, kai ja minä rakensimme kaikki 27 pisteen kaupungit ja ratkaisevat pisteet tulivat bonuksista. jymy-r kärsi huonosta paikasta ja muiden torpedoinnista. Citadelsin tuntuu lopulta ratkaisevan se, että onnistuuko kurmoottamaan muita pelaajia ja tuleeko itse lyödyksi. Toivottavasti asia ei ole näin vaan pelitavallakin olisi merkitystä, ettei kaikki jää bluffin varaan.
jymy-r:n tuloon liittyi pieni takaiskukin. Olin pyytänyt häntä tuomaan mulle Lautapelit.fin myymälästä Vegas Showdownin. Liikkeessä myyjä oli sanonut, että peli löytyy ja alkanut etsimään. No myyjä oli ensin etsinyt peliä 10 minuuttia, minkä jälkeen hän oli lähettänyt apulaisen varastoon tonkimaan. Sieltäkään tyyppiä ei yli viiteen minuuttiin kuulunut, jolloin jymy-r:n oli pakko lähteä, jotta ehtisi junaan. Jäi peli saamatta.
Varsinainen juhannusaika tuli oltua porukoiden mökillä, jonne otin mukaan Citadelsin, Kadonneet kaupungit, Menolipun ja Settlers of Catanin. Citadels jäi maijan kanssa kaksistaan höylättäväksi, koska en jaksanut yli kuuskymppisille vanhemmilleni opettaa sääntöjä. Ei sillä etteikö olisi menny jakeluun mutta epäilen vain bluffipelien hauskuutta siinä seurassa. Normaalien kaksinpelisääntöjen vastaisesti Citadels tuntui paremmalta, kun ennen valintaa osa roolikorteista poistettiin käytöstä nelinpelin tapaan ja molemmat valitsivat vain yhden roolin. Näin ei voinut aina valita samoja hahmoja ja joutui tekemään tiukempia valintoja. Kokeilin erilaisia strategioita mutta edelleen vastapelaajan tormentointi tuntui olevan avain onneen varsinkin, kun useinkaan haluamiaan rooleja ei ollut saatavilla. Toisaalta kaksinpelissä myös vastustajaa nopeampi kaupungin rakentaminen ja siitä saatava bonus on iso tekijä.
Menolippu ja Catan ovat puolestaan pelejä, jotka sopivat porukoidenkin kanssa veivaamiseen. Molemmissa on suht looginen mekaniikka ja maanläheinen teema. Menolipussa aina aikasemmin olen pyrkinyt rakentamaan kaikki reitit yhdellä ainoalla yhtenäisellä radalla ja samalla kaapata pisimmin radan bonuksen itselleni. Parissa viimeisimmässä pelissä pisimmällä radalla ei ole kuitenkaan ollut merkitystä vaan eniten kuuden vaunun rataosuuksia rakentanut pelaaja on voittanut, vaikkeivat kaikki reitit olisikaan onnistuneet. Itsekin niistin nyt mökillä pelatun matsin kyseisellä strategialla, vaikka sainkin 20p miinuksia.
ukolle lahjaksi ostamaani Catania tuntuvat vaivaavan painotetut nopat. Useampi peli on tullut pyöräytettyä mutta nopista ei kaseja tunnu millään irtoavan. Kuutosia kyllä vilisee mutta kasit on aina ollu tiukassa. Taas tuhouduin sijoittamalla tuohon pedon lukuun - kahdeksikkoon. Ensi kerralla uskon kohtaloni siunatulle kuutoselle.
Mökillä ollessani keksin myös viimeinkin tavan voittaa maija Kadonneissa kaupungeissa. Hänelle ei vain pidä yksinkertaisesti antaa yhtään korttia. Mielummin otan miinukset, kuin luovun pienestäkään kortista. Tällöin tulee väkisinkin pelattua vähintään neljää mutta useimmiten kaikkia viittä tutkimusretkeä. Yksittäisten matkojen pisteet kohoavat tällä strategialla harvoin korkealle mutta eipä vastapelurikaan saa pisteitä.
Lopuksi pieni varoitus: Ei kannata pelata ainakaan Kadonneita kaupunkeja suorassa auringonpaisteessa varsinkaan, jos alustakin tuppaa lämpiämään. Omat korttini ja pelilautani käyristyivät juhannusauringon lämmössä noin tunnissa.
Tällä viikolla kärmeksen peli-ilta oli siirretty keskikesän pakanajuhlan takia tiistaille. Itse saavuin paikalle vähän myöhässä, jolloin tainio, tervonen, storvik ja kuula olivat jo alottaneet Race for the Galaxyn lätkimisen. Muita ei lukemalla näkynykkään.
Otinpa siinä sitten joutessani kärmeksen hyllystä Citadelsin ohjeet luettavakseni. En ollut vielä kertaakaan pelannut kyseistä peliä, vaikka paljon siitä olin kuullutkin. Bluffaaminen ja kaverin kiusaaminen ovat kuitenkin aiheita, jotka lähtökohtaisesti aina kiinnostavat, joten noin periaatteessa olen ollut pitkään halukas tutustumaan. Itseasiassa meinasin tilata Citadelsin aikaisemmin keväällä suoritetussa kimppatilauksessa jenkkilästä, mutta rahat loppuivat tuolla kertaa kesken. Ainakin sääntöjen perusteella peli vaikuttaa mainiolta. Tavoite on selkeä ja mekaniikka yksinkertainen -> oletettavasti helppo opettaa. Lisäksi ainoa mutkistava tekijä, eli roolikortit selittävät itse itsensä. On muuten Fantasy Flightin peliksi varsin hyvä sääntökirja ja muutenkin paketissa on yllättävän vähän pikkusälää.
Kohta muut saivatkin jo Reiskan päätökseen, minkä jälkeen otimme viidestään erän Fearsome Floorsia. Jälleen käytössä olivat paniikkisäännöt, joista olikin aikaisemmin puhetta. Tällä kertaa pistimme muistiin, missä järjestyksessä kukin omia ukkojaan johdatti linnasta ulos. Jälleen jouduttiin tie-breakiin tervosen, kuulan ja minun välillä, kun monsteri kävi taas ruokailemassa aivan ulko-oven edessä. tervonen vei potin.
Kävi mielessä, josko ensi kerralla ottaisi peliin kaksi hirviötä siten, että molemmat monsut lähtisivät alussa eri suuntiin mutta liikkuisivat aina yhtä paljon. Liikkumisjärjestys määrättäisiin ennen peliä. Lisäksi hirviöt eivät näkisi toistensa läpi. Tällöin pelin voittoon saattaisi riittää vain yhden napin ulos saaminen ja kaksi nappulaa toisi jo lähes varman voiton. Haastetta ainakin tulisi huomattavasti lisää.
Tässä vaiheessa storvik ja tainio jo lähtivätkin pois, joten jäimme tervosen ja kuulan kanssa kolmistaan. Olin mielessäni toivonut Citadelsia mutta homma tyrehtyi pelaajien vähyyteen. Päädyttiin lopulta ottamaan erä Bohnanzaa. Kolmella pelaajalla kaupankäynti on vähän rajoitettua mutta ihan kivaa pelaaminen silti on. tervonen hoiti tämänkin pelin lopulta. Ite hävisin yhdellä rahalla. Täytyy kuitenkin kyllä myöntää, että parhaimmillaan Bohnanza on 4-6 pelaajalla, jolloin ei aina tartte samojen tyyppien kanssa käydä kauppaa ja muille annetun hyödyn saa paremmin hajautettua. Tämä on tietysti voittoa tavoittelevan pelaajan ajatus.
Peli-ilta jäikin sitten tähän, kun kaikki lähtivät koittiin. Itte lainasin kärmeksen kirjastosta Citadelsin juhannuksen ajaksi. Toivottavasti saa jossain välissä kunnon pelit aikaiseksi.
Tässä välissä on tullut otettua muutama erä Kadonneita Kaupunkeja. Omani on muuten kirpputorilöytö ja maksoi vaivaiset 2 euroa. Ei paha hinta siihen nähden, että peli oli lähes uutta vastaavassa kunnossa. Vastapelaajina peleissä ovat olleet maija ja pujo. Molemmat ovat pelaajina täysin erityyppisiä ja olen huomannut, että KK:ssa menestyäkseen täytyy omaa pelityyliä muuttaa aina vastustajan mukaan hyvinkin paljon.
pujon kanssa pelit ovat olleet aina tasaisia. Ensialkuun pujon kanssa tuli pelattua niin, etten koskaan aloittanut uutta tutkimusmatkaa ennen kuin mulla oli vähintään nollille pääsemiseen tarvittavat kortit kädessä. Tämä taktiikka toimi vain vähän aikaa, kunnes jomman kumman aloitteesta pelityyli muuttui ilkeämpään suuntaan ja aloimme varastamaan toiselle tärkeitä kortteja pöydän keskustasta. Viimeisimmissä pujoa vastaan pelatuissa peleissä olen jo saattanut aloittaa matkoja vain siitä syystä, ettei tartte pelata jotain toiselle arvokasta korttia keskustaan. Lisäksi kuvioon mukaan ovat tulleet ns. ajanpeluumatkat, joilla ei edes tavoitella hyvää pistepottia vaan ainoastaan annetaan itselle mahdollisuus nostaa lisää kortteja muihin reissuihin.
maijan kanssa meitsi on puolestaan joutunut täysin vastaantulijan rooliin. Näyttää siltä, että on aivan sama mitä teen - maija vetäisee aina hirmuisen pistekaulan. Sen verran monta peliä on jo pelattu, ettei kyse voi enää tuuristakaan olla. Täytyy ens kerralla kokeilla jotain täysin uutta strategiaa.
Olin muuten yhdessä maijaa vastaan pelatussa pelissä harmittavan lähellä KK:n maksimibreikkiä 236. Mulla oli maan uumeniin kohdistuvasta tutkimusretkestä kädessä kortit 2-3-5-6-7-8-9-10 ja 4 oli vapaana pöydän keskustassa. Sijoituskortit vain puuttuivat. Kunnianhimo siinä sitten iski ja pelasin keskustaan vielä korttejani sijoituskortteja saadakseni. Onnistuin saaman kaksi mutta samalla jouduin luovuttamaan vastapuolelle tarpeellisia 9- ja 10-kortteja. Maksimibreikki jäi siis yhden sijoituskortin päähän ja vastustaja sai 70-80 ilmaista pistettä. Pettymys sekoitti pääni sen verran pahasti, että jatkoin pakasta nostelua sen sijaan että oisin viivyttänyt peliä, mikä johti nostopakan ja samalla pelin loppumiseen ennen kuin ehdin pelata kaikkia kädessäni olevia kortteja pöytään. Meni niin sanotusti vituiksi.
Ei oo muuten kukaan muukaan vielä meidän peleissä kyseistä maksimibreikkiä tehnyt. pujo oli kerran lähellä mutta häneltä uupui merenpohjamatkasta 2-kortti.
Löysin tässä netistä Kadonneet Kaupungit -taustakuvan, jota sitten vähän muokkailin.
