Kesän päätös

Viikko on ehtinyt vierähtää (lautapeli)kesän päätöksestä, jolloin pelattiin viimeiset Vesitornipelit. Huittisistakin tuli autollinen pelaajia paikalle (tarkkaan ottaen vain yksi oli Huittisista), joten saimme todella hyvät pelit pyörimään.

Aloituksena lectus levitti pöytään Endeavorin, jonka säännöt olin edellisenä iltana netistä vilkuillut. Tai no itse asiassa en sääntöjä lukenut vaan pelin kuvauksen mutta sen verran mekaniikaltaan yksinkertainen peli on kyseessä, että kuvaus riittää sääntöjen opetteluun. Yksinkertaisesta mekaniikasta huolimatta pelissä kuitenkin riittää mukavasti taktisia valintoja ja sen verran syvyyttä, ettei peliä ihan yhdellä kerralla opi. Toisin sanoen perheklassikon ainekset ovat kasassa.

Mukaan siirtomaiden valloittamiseen lähtivät escobar, ari, lectus, ari-pekka ja meitsi. Itse lähdin taas tyypilliseen tapaan sen kummemmin miettimättä peliin tutustumaan. Nopeat siirrot hämmensivätkin vähän porukkaa, kun vaikutin kovin määrätietoiselta vaikkei mulla todellisuudessa mitään varsinaista suunnitelmaa ollutkaan =) Toisaalta ei pelissä kyllä mitään hirveää analysis paralysis-vaaraa olekaan. Lopulta kävin niin, että escobar voitti 48 pisteellä. Minä olin kakkonen 45p ja muut 30-44 pisteen välillä.

Endeavor on melkoinen sekoitus mekaniikkoja. Ehkä ensimmäisinä tulee mieleen Puerto Rico ja Caylus, mutta resurssien pyörittämisen sijaan hankitaan tuotantovoimaa, jota kuvataan Kniziamaiseen tyyliin. Rakentaminen ei kuitenkaan tuota pisteitä vaan sen sijaan ne hankitaan alueita valtaamalla ja tuotantokoneistoa kehittämällä eli oikeastaan Endeavor on jonkinlainen aluehallinta- tai sivilisaatiopeli. Mutta kaverin kimppuun hyökätään kuitenkin tykein eli olisiko kyseessä sittenkin sotapeli... Todellinen sekamelska siis.

Tutti fruttimaisuudesta huolimatta Endeavor toimii todella hyvin ja sillä tuntuu olevan oma identiteettinsä. Mutta ennen kaikkea peli on viihdyttävä, mikä on tietenkin tärkeintä. Yksi pelko mulla pelin suhteen kuitenkin on, mikä todennäköisesti estää peliä päätymästä hyllyyni. Pelkään nimittäin pelin käyvän paljon pelattuna hieman tylsäksi. Ikääntymisen estämiseksi kaipaisi mukaan esimerkiksi salaisia tavoitteita, jottei peli tuntuisi joka kerta hyvin samanlaiselta. Mutta hälyttäväähän tässä on se, että tämmöisiä ajatuksia herää jo ensimmäisen pelikerran jälkeen!!! Eli kaikenkaikkiaan mainio peli, jota mielelläni pelaan mutta en omaan hyllyyn tule hankkimaan. Reittasin geekissä 8:ksi.

Päivän toisena pelinä pelattiin Containerit lähes samalla porukalla mutta escobar jäi ottamaan toista kiesiä Endeavoria ja hänen tilalleen kontteja liikuttelemaan tuli pauli. Edelleenkin pidän peliä aika häsmäisenä twistauksena, jonka hyvin pelaaminen ei ole todellakaan helppoa. Viihdyttävä peli silti on. Tällä kertaa pauli voitti ja mulle päivän toinen kakkossija.

Container jäi samalla kesän viimeiseksi Rauman pelikerholla pelatuksi peliksi. Ensi viikolla siirrytäänkin talviaikaan, kun pelejä jatketaan  joka toinen lauantai kirjastolla.

P.S. Tänään tuli vielä pari erää Magic the Gatheringia pelattua lainapakalla. Suurin viehätys pelissä selvästi on sen oman pakan kokoamisessa...

Tekoälyä ja ennakkotilauksia

Edellisen blogimerkinnän jälkeen suurin osa pelitunneista on kertynyt Race for the Galaxy tekoälyä vastaan. On se vaan mahtava pikku ohjelma. Käyttöliittymä on toimiva, ohjelma on kevyt ja AI tarjoaa hyvän vastuksen huijaamatta (tai ainakin oletan näin). Kun vielä kuvitus on Rio Grande Gamesin luvalla alkuperäinen ja mukana ovat myös molemmat julkaistut lisäosat, niin ei voi kuin läpytellä käsiä yhteen.

Aluksi tietokone tuntui jopa vaikealta voitettavalta (ensimmäiset 10 peliä takkiin), mutta havaittuani sen hyvin usein leechaavan, on voittoja alkanut ropista omallekin tilille. Omasta kehityksestä huolimatta onnistun siltikin voittamaan nykyisellään vain kaksi tai kolme kertaa viidestä. Military-strategialla en vielä toistaiseksi ole kertaakaan voittanut, vaikka olisin saanut käteen parikin sopivaa 6-developpia. Sotilasvoimaan nojautuva imperiumini on aina ollut niukasti kakkonen.

Tämmöisenään Reiskan tekoäly soveltuu erinomaisen hyvin yksinäisen pelaajan ajanvietteeksi sekä aloittelijoille pelin opetteluun ja harjoitteluun huomattavasti paremmin kuin ensimmäisen lisäosan nopparobotti. Koneella peli kuitenkin pyörii sen verran nopeasti eteenpäin, että siinä ehtii hyvin tutustumaan kortteihin, mikä on Reiskaa ajatellen kaikkein tärkeintä. Ilman pakan tuntemusta peli on hyvin kaoottinen ja päämärättömän tuntuinen. Itsekin aikoinaan parin ensimmäisen pelin jälkeen ehdin jo tuomitsemaan Race for the Galaxyn ärsyttäväksi mutta muutaman lisämatsin jälkeen hommasinkin sen jo omaan hyllyyn. Saapa nähdä kuinka kauan tätä jaksaa klikkailla ilman mahdollisuutta moninpeliin verkon yli. Toistaiseksi ainakin.

Tekoäly löytyy täältä:
http://www.keldon.net/rftg

---

Tietokonevastustajaa vielä suurempi peliaikasyöppö on kuitenkin ollut uudelleen löytynyt maalausinto, joka oli hiukan kateissa Raumalle muuton jälkeen. Syy uuteen heräämiseen on se, että Games Workshopin 20v-juhlapainoksena julkaisema Space Hulkin 3. edikka löysi tiensä ennakkotilauksena hyllyyni. Pelaamaan en ole vielä ehtinyt mutta sisältöä käpistelleenä voi sanoa, että mahtavan laadukasta työtä. Figut ja pahvit ovat hienoimpia peleissä koskaan näkemiäni ja sääntökirjatkin ovat täynnä hienoja kuvia. Suoraan en sentään Hulkin nappien kimppuun pensseleineni hyökännyt vaan olen tässä ensin verestänyt taitoja keskeneräisissä projekteissa eli Doomin ja Space Crusaden nappuloiden kanssa. Näistä Doom joutui nyt Hulkin tulon myötä pelihyllyssäni jatkoajalle. Ei ole oikein viime aikoina peliseuraa siihen löytynyt pelin keston (ja ehkä keskeneräisten figujen) vuoksi. Toisaalta olisi se sitten vähän sääli luopua jostain, johon itseni lisäksi myös kai on panostanut useamman maalaustunnin... Space Crusaden olen sen sijaan jo aikaisemmin päättänyt antaa kummipojalle joulu- tai synttärilahjaksi, kunhan vain saan sen maalattua kokonaan. Täytyy laitella tänne sitten kuvia tuotoksista.

---

Ennakkotilauksista puheenollen: Tässä on pikkuhiljaa tämänkin miehen mielessä alkanut kyteä ajatus laajemmasta sotapelaamisesta. Näillä mielin teinkin sitten ennakkotilauksen Mikugamesin The Finnish Trilogy 1939-1945 ensimmäisestä osasta (Winter War 1939-1940). Ei mulla ole mitään hajua tuon pelin raskaudesta, kestosta tai soveltuvuudesta ensimmäiseksi tuon tyypin sotapeliksi mutta aihe kiinnostaa niin paljon, että pistinpä tilaukseen. Tuloksen näkee sitten joskus, kun peli postissa saapuu. Potentiaalista peliseuraa ajatellessa tiedän varmasti, että aihe kiinnostaa ainakin isäukkoa. Joululoma voisikin olla hyvää aikaa käyttää sotimiseen.

---

Livenäkin on vähän ehditty pelaamaan, ja tietenkin Reiskaa. marian kanssa otettiin tuossa useampi erä tiukkoja vääntöjä. Edellä mainitun pelin lisäksi paulin kanssa pelattiin viime sunnuntaina Vesitornilla parit pelit Kadonneita Kaupunkeja ja yksi kaksinpeli Le Havrea, joka oli harvinaisen nihkeä mutta tasainen vääntö. Oisko lopputulokset olleet joku 249-240 hyväkseni. pauli lähti selkeästi pelaamaan resurssipelin kautta ja minä puolestaan hankkimaan rahaa ja ostamaan kaiken. Turkulaisia vastaan Rauma Invitationalissa yritin samaa, mutta silloin ei sopivia rahakoneita pöytään special buildingeina tullut.

Arvostus Le Havrea vastaan on noussut koko ajan. Peli tuntuu olevan todella hyvin tasapainossa ja voittoisia strategioita on monia eivätkä ne ole Agricolan tapaan aloituskäden sanelemia. Lisäksi ajatusmaailmassa on Tom Vaselin sanoin suuri ero esim. Agricolaan verrattuna - Agricolassa koitetaan välttää huonointa ratkaisua, kun Le Havressa puolestaan valitaan useasta hyvästä. Ennustajana jos tässä yrittää toimia, niin ehkä pitkässä juoksussa peliin tulee kaipaamaan hiukan lisää vaihtelua esimerkiksi erikoisrakennusten muodossa, mutta ei voi vielä mennä vannomaan. Sitä ennen on vielä monta peliä edessä.