Kootaanpas tässä nyt marraskuu yhteen pakettiin kerralla. Tässä välissä kun on ollut kaikennäköistä puuhaa ja menoa, niin blogipäivityksiä ei aivan äskettäin ole ehtinyt tekemään, vaikka pelaamiselle on kuitenkin aikaa löytynyt. Koska en nyt muista milloin ja kenen kanssa on tullu mitäkin pelattua, niin pistelläähään vähän ajatuksia pelatuista peleistä.
Yspahan:
Tämä tuli hommattua ketjuvaihdossa. Aikoinaan ekan pelin pelasin 2007 Ropeconissa ja siitä asti jäi peli mieleen pyörimään mukavan leppoisana ja erilaisena. Itse ainakin fanitan Yspahanin noppasysteemiä. Mielestäni tässä on kevyiden, 60min-pelien ehdotonta parhaimmistoa.
Tichu:
Tichun ostin puoliherätteenä, kun olin kuullut siitä paljon kehuja. En ollut kuitenkaan vaivautunut etukäteen tutustumaan peliin vaan ihan kylmästi nappasin paketin vain hyllystä kouraan ja marssin tiskille. Pakko on nyt myöntää, että hieman petyin sillä kyseessä oli periaatteessa täysin sama peli, jota 10 vuotta aikaisemmin Japanissa vaihdossa ollessa kaikilla välitunneilla pelattiin. Silloin peli nimi vain oli Daifugou. Pettymys koski siis sitä, että odotin jotain uutta ja mullistavaa eikä niinkään sitä että Tichu olisi huono peli. Päinvastoin. Tässäkin on vain vähän sama homma kuin Bridgessä, että aina pitäisi päästä saman parin kanssa pelaamaan.
Primordial Soup:
Olipa kova pettymys tämä alkukeitto. Teemansa ja ideansa puolesta äärimmäisen mielenkiintoinen mutta itse pelaaminen ei vain ollut hauskaa. Osasyyllinen voi tietysti löytyä käytössä olleesta lisäosasta, joka ainakin meikäläisen mielestä toi peliin aivan liikaa kortteja. Nyt kun kaikki olivat käytännössä aloittelijoita, kesti matsi aivan turkasen pitkään jokaisen vuorollaan pällistellessä papereita. Ehkä jos kaikilla olisi se 10+ peliä alla, voisi hommaan tulla vähän sitä mielekkyyttä.
Dominion - Kaukaiset rannat:
Tulipahan testattua yksi peli Dompan uusinta lisäosaakin. Aika mielenkiintoisia kortteja näytti olevan. Useamman pelaajan pelissä mm. Merirosvolaiva osoittautui aika eteväksi vehkeeksi. Vaan kyllä sitä kahden lisäosan myötä alkaa Dominionissa kortteja riittämään. Aika kätevästi näyttivät kuitenkin humerilla pysyvän järjestyksessä minigripeissä ja niiden avulla setuppikin oli helppo arpoa, kun vain nosteli laatikosta satunnaiset pussit pöytään.
Memoir '44:
Mualiman parrain peli ei petä koskaan =) Kolme tiukkaa matsia, joista tiukimmat käytiin jymy-r:n kanssa Saverne Gapissa. Oli muuten harvinaisen pirullinen maasto ylitsepääsemättömän vuoriston vuoksi. Tämä skenaario osoittaa todella hienosti mihin kaikkeen Memoirin pelisysteemi taipuu, vaikka hyvin kevyt onkin.
Pelailujen lisäksi BGG:n secret santa on liikkeellä. Itse pistin pakettia menemään itänaapurin suuntaan, mikä osoittautui melekosen kalliiksi. Venäjällä kun ei noita pelikauppoja liikaa näytä olevan, niin ostin sitten kaupasta erään junapelin ja laitoin postilaitoksen asialle. Pelkälle postitukselle tuli hintaa noin 27e, mikä paisutti kokonaisbudjettia 67%. Melekosta sanon minä, mutta tulipahan hyvä mieli.
Niin, ja koppasinpa Kuopion Anttilasta Menolippu-korttipelin mukaan, kun oli kohtuullinen halvennus päällä. 5,70e jäi pelille hintaa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 'humer. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 'humer. Näytä kaikki tekstit
lauantai 28. marraskuuta 2009
maanantai 11. elokuuta 2008
Kärmespelailua 6.8.2008 - Memoir '44 Fog of War
Nyt onkin paljon kirjoitettavaa. Tässä välissä oon ehtinyt pelaamaan Kärmeksen peli-illassa, 8-v kummipojan kanssa ja sitten vielä kolme päivää Ropeconissa ilman mahdollisuutta päivittää blogia. Mukaan mahtuu reilu määrä mitä erilaisempia pelejä ja muutamia todella mukavia uusia tuttavuuksia. Settlers of Catanin SM-turnaukseenkin tuli osallistuttua. Pitää taas jakaa jutut useampaan osaan ja palaan vielä muun muassa turnauksen tapahtumiin myöhemmin. Aloitetaan Kärmeksen peli-illasta.Viimeinkin koitti se hetki, jolloin pääsin testaamaan Memoir '44:sta Fog of War-systeemillä. Idea tuli eräästä Lautapeliseuran foorumilla käydystä keskustelusta. Säännöt olivat lyhykäisyydessään seuraavat:
- Yksiköt näkevät avomaastossa 3 ruudun päähän
- Metsässä/pusikossa/kylässä ollessaan yksiköt pysyvät piilossa niin pitkään kunnes avaavat tulen tai vihollinen yrittää siirtyä samaan ruutuun
- Vihollisyksiköiden vahvuutta ei tiedä vaan ne merkitään laudalle ainoastaan yhdellä kappaleella vastaavia yksikkömerkkejä
- Ennen ensimmäistä vuoroa molemmat osapuolet saivat siirtää kahta yksikköään
Realistisesti mietittynä Fog of War toimii tietokoneella paremmin, sillä kaikkien näkyvyyksien tarkistaminen vie aikaa eikä systeemissä ole oikeastaan muutenkaan varsinaisesti mitään ennennäkemätöntä. Kyseessä on loppujen lopuksi vain mukava pelivariaatio, jota tosin suosittelen kaikkia Memoir-veteraaneja varauksetta kokeilemaan.
Memoirin jälkeen läiskittiin vielä kuulan, kj:n ja humerin kanssa pari erää Race for the Galaxya. Nyt oli ensimmäistä kertaa pelatessa jokin haju strategiastakin. Kovin tehokkaaksi se ei vain vielä osoittautunut, sillä jäin molemmissa peleissä kauaksi kärjen taakse. Pelissä tuntuu olevan suht' jyrkkä ja pitkä oppimiskäyrä ja peliä täytyy vain sitkeästi hakata oppiakseen. Tästä syystä peli jää ehkä itseltäni hankkimatta, koska peli-illoissa RftG on kuitenkin jollakin mukana ja satunnaispelaajilla pelit tosiaankin ovat liian satunnaisia Reiskan todelliseen opetteluun.Huomenna koitankin sitten päästä jo käsittelemään aimo annoksen tämän vuotisen Ropeconin satoa lautapelien osalta.
keskiviikko 25. kesäkuuta 2008
Jumalainen Kärmes, Mikro-Kärmes, Mix-Kärmes, Galaktinen Kärmes 25.6.2008
Tänään Kärmeksen peli-illassa vaihdeltiinkiin mittakaavaa ja ympäristöä laidasta laitaan. Koko ilta meni samojen naamojen (kuula, humer, kj) kanssa pelatessa, vaikka paikalla olikin kesäillaksi yllättävän paljon porukkaa (10).
Olin toivonut aiemmin foorumilla kj:n kokoelmista paria peliä pelattavaksi. Ensimmäisenä käsittelyyn otettiin Age of Gods, jota pelattiin illassa edellisen ja samalla ensimmäisen kerran kaksi viikkoa aikaisemmin. Tuolloin näin pelissä paljon potentiaalia mutta suurin osa ajasta meni häslätessä, joten halusin päästä muodostamaan paremman kuvan pelistä. Nyt uudemmalla kerralla mulla ainakin oli oikein hauskaa ja tällä hetkellä vaikutelma pelistä on reilusti plussan puolella. Bluffailin todella paljon antamalla erikoisbonuksia monille roduille lähes sattumanvaraisesti ja samalla varoin tarkkaan paljastamasta omia suunnitelmiani. Moneen kertaan nauratti oikein kunnolla, kun boostasin jotain kansaa ja heti pöydän ääressä alkoi hirvittävä spekulointi ja tämän kansan kimppuun hyökättiin. Peli meni vielä silleen kivasti, että kaverit pitivät meikäläisen rodut hengissä samalla kun itte yritin parhaani mukaan sekoittaa pakkaa. Semmoinenkin erikoisuus nähtiin, että kaikki pienimmät rodut tuhottiin kartalta heti alussa. Myöhemmin Ogret ryömivät kuitenkin jumalaisen vihan myötä ylös haudoistaan ja tietenkin viimeisessä Destiny-vaiheessa mulle napsahti tämä ainoa elossa oleva pikkukansa käteen. Tuntuivat olevan kaikki pelin neljä jumalaa minun puolellani. Voitin pelin.
Seuraavaksi kj löi yllärina pöytään Fantasy Flight Gamesin julkaiseman kirppupelin Micro Mutantsin - luonteva siirtymä jumalasta kirpuksi. Kyllä hindulaisena voisi olla tyytyväinen edelliseen elämäänsä. Alkuodotukset esittelyä kuunnellessani ja pelin nähdessäni olivat korkealla. Olisi mukavaa päästä puolivaloilla roiskimaan kirppuja sinne tänne. Säännöt olivat kuitenkin yllättävän monimutkaiset:
humer kiirehti tässä välissä linikkaan. Jäimme siis kj:n ja kuulan kanssa kolmestaan, kun Luksa oli mystisesti tyhjentynyt kaikista muista. Ennen illan kohokohdaksi mielessäni maalailemaa kj:n Galaxy Truckeria kj soi meille jälleen uuden yllärin - Flix Mixin. Kyseessä on pieneen pakettiin mahtuva reaaliaikainen korttipeli, jossa on tarkoituksena latoa kilpaa kortteja osittain toistensa päälle hieman dominopeliä muistuttavilla säännöillä. Voittaja olisi se, joka tyhjentäisi kädestään kaikki 16 korttia pöytään. Tällä kertaa yllätys oli mukava. Flix Mix osoittautui nopeasti pelattavaksi välipalaksi, jossa on aineksia hyväksi kännipeliksi. Paljon toimintaa, ei odottelua. Yleensä haisen todella pahasti näissä nopeuspeleissä mutta en tiedä olinko tällä kertaa tulessa vai mikä iski mutta 1. kierroksella käteeni jäi vain 2 korttia ja 3. kierroksen voitin. Toisella rundilla tosin sain pöytään yhteensä vain 4 korttia. kj väitti, että korttien väreillä (väreillä erotetaan pelaajat toisistaan) olisi merkitystä pelaamisen kannalta. Oisko sitten näin, sillä jokaiselle kiesille vaihdoimme pakkoja keskenämme ja menestyskin vaihteli todella paljon.
Lopulta vuorossa olikin sitten odottamani Galaxy Trucker. Tyhjyyttään kaikuva Lukema loi autenttista tyhjän avaruuden tuntua. Valitettavasti oli jo sen verran myöhä, että pelasimme vain lyhennetyn kahden kierroksen pelin II- ja Enterprise-aluksilla. Strategiani oli vain latoa alukseni täyteen lasereita ja koittaa mahduttaa vähän miehistöä, rahtitilaa, akkuja ja moottoreita sinne tänne. Alieneja ja kilpiä en vaivautunut lainkaan käyttämään. Ensimmäinen startti meni oikein mukavasti ja nettosin 54 yksikköä mitä lie avaruusshillinkejä nyt ovatkaan. Tällä irtosi piikkipaikka reippaasti, kun muiden alukset posahtelivat matkan varrella tai jäivät ajelehtimaan tyhjyyteen miehistön kuoltua. Toinen lähtö ei sitten mennytkään yhtä hyvin. Kämmäilin aluksen rakentamisessa ja Rough Road Ahead-lisurista nostettu räjähtävä lasti aiheutti alukseni lähes totaalisen tuhoutumisen. Saldona -22 rahaa sakkoa, millä tiputtiin kärkipaikalta koko pahnan pohjalle. kj tyhjensi pankin. Eipä siinä - äärimmäisen hauska peli on kyseessä.
Luulen, että syy mieltymykseeni Galaxy Truckeria kohtaan johtuu kahdesta asiasta - dynaamisesta mekaniikasta ja mielettömän hauskasta teemasta. Mekaniikassa miellyttää vähäinen odottelu ja loputtoman suunnittelun turhuus. Rakentaessa joku toinen kuitenkin ehtii viemään tarvittavat palaset nenän edestä ja itse matkan aikana tehtävät optimointilaskut ovat hyvin yksinkertaisia ja valinnat yleensä ilmeisiä. Analyysihalvaus ei siis pääse pilaamaan kenenkään pelikokemusta. Itselläni on taipumusta tähän jäätymiseen enkä aina nauti siitä itsekkään. En voisi lisäksi kuvitella hauskempaa ideaa, kuin kaahata romukasalla pitkin avaruutta, poimia matkalta kaikki irtain kyytiin, väistellä samalla asteroideja, möykyttää avaruuspiraatteja ja koittaa pitää miehistö järjissään. Onhan tämä ehkä hieman nörttiteema mutta minkäs teet.
Sitten pelien jälkeen piti vain äkkiä laittaa paikat kuntoon ja polkasta rivakasti takaisin koittiin kattomaan EM-jalkapalloa. Lautapelaajat kannattavat kaikki Saksaa.
Olin toivonut aiemmin foorumilla kj:n kokoelmista paria peliä pelattavaksi. Ensimmäisenä käsittelyyn otettiin Age of Gods, jota pelattiin illassa edellisen ja samalla ensimmäisen kerran kaksi viikkoa aikaisemmin. Tuolloin näin pelissä paljon potentiaalia mutta suurin osa ajasta meni häslätessä, joten halusin päästä muodostamaan paremman kuvan pelistä. Nyt uudemmalla kerralla mulla ainakin oli oikein hauskaa ja tällä hetkellä vaikutelma pelistä on reilusti plussan puolella. Bluffailin todella paljon antamalla erikoisbonuksia monille roduille lähes sattumanvaraisesti ja samalla varoin tarkkaan paljastamasta omia suunnitelmiani. Moneen kertaan nauratti oikein kunnolla, kun boostasin jotain kansaa ja heti pöydän ääressä alkoi hirvittävä spekulointi ja tämän kansan kimppuun hyökättiin. Peli meni vielä silleen kivasti, että kaverit pitivät meikäläisen rodut hengissä samalla kun itte yritin parhaani mukaan sekoittaa pakkaa. Semmoinenkin erikoisuus nähtiin, että kaikki pienimmät rodut tuhottiin kartalta heti alussa. Myöhemmin Ogret ryömivät kuitenkin jumalaisen vihan myötä ylös haudoistaan ja tietenkin viimeisessä Destiny-vaiheessa mulle napsahti tämä ainoa elossa oleva pikkukansa käteen. Tuntuivat olevan kaikki pelin neljä jumalaa minun puolellani. Voitin pelin.
Seuraavaksi kj löi yllärina pöytään Fantasy Flight Gamesin julkaiseman kirppupelin Micro Mutantsin - luonteva siirtymä jumalasta kirpuksi. Kyllä hindulaisena voisi olla tyytyväinen edelliseen elämäänsä. Alkuodotukset esittelyä kuunnellessani ja pelin nähdessäni olivat korkealla. Olisi mukavaa päästä puolivaloilla roiskimaan kirppuja sinne tänne. Säännöt olivat kuitenkin yllättävän monimutkaiset:
- jokainen pelaaja edusti yhtä neljästä kirppurodusta
- roduilla oli omat erikoisyksikkönsä (eri kokoisia ja näköisiä kirppuja)
- jokaisella yksiköllä ja rodulla oli omat erikoissääntönsä
humer kiirehti tässä välissä linikkaan. Jäimme siis kj:n ja kuulan kanssa kolmestaan, kun Luksa oli mystisesti tyhjentynyt kaikista muista. Ennen illan kohokohdaksi mielessäni maalailemaa kj:n Galaxy Truckeria kj soi meille jälleen uuden yllärin - Flix Mixin. Kyseessä on pieneen pakettiin mahtuva reaaliaikainen korttipeli, jossa on tarkoituksena latoa kilpaa kortteja osittain toistensa päälle hieman dominopeliä muistuttavilla säännöillä. Voittaja olisi se, joka tyhjentäisi kädestään kaikki 16 korttia pöytään. Tällä kertaa yllätys oli mukava. Flix Mix osoittautui nopeasti pelattavaksi välipalaksi, jossa on aineksia hyväksi kännipeliksi. Paljon toimintaa, ei odottelua. Yleensä haisen todella pahasti näissä nopeuspeleissä mutta en tiedä olinko tällä kertaa tulessa vai mikä iski mutta 1. kierroksella käteeni jäi vain 2 korttia ja 3. kierroksen voitin. Toisella rundilla tosin sain pöytään yhteensä vain 4 korttia. kj väitti, että korttien väreillä (väreillä erotetaan pelaajat toisistaan) olisi merkitystä pelaamisen kannalta. Oisko sitten näin, sillä jokaiselle kiesille vaihdoimme pakkoja keskenämme ja menestyskin vaihteli todella paljon.
Lopulta vuorossa olikin sitten odottamani Galaxy Trucker. Tyhjyyttään kaikuva Lukema loi autenttista tyhjän avaruuden tuntua. Valitettavasti oli jo sen verran myöhä, että pelasimme vain lyhennetyn kahden kierroksen pelin II- ja Enterprise-aluksilla. Strategiani oli vain latoa alukseni täyteen lasereita ja koittaa mahduttaa vähän miehistöä, rahtitilaa, akkuja ja moottoreita sinne tänne. Alieneja ja kilpiä en vaivautunut lainkaan käyttämään. Ensimmäinen startti meni oikein mukavasti ja nettosin 54 yksikköä mitä lie avaruusshillinkejä nyt ovatkaan. Tällä irtosi piikkipaikka reippaasti, kun muiden alukset posahtelivat matkan varrella tai jäivät ajelehtimaan tyhjyyteen miehistön kuoltua. Toinen lähtö ei sitten mennytkään yhtä hyvin. Kämmäilin aluksen rakentamisessa ja Rough Road Ahead-lisurista nostettu räjähtävä lasti aiheutti alukseni lähes totaalisen tuhoutumisen. Saldona -22 rahaa sakkoa, millä tiputtiin kärkipaikalta koko pahnan pohjalle. kj tyhjensi pankin. Eipä siinä - äärimmäisen hauska peli on kyseessä.
Luulen, että syy mieltymykseeni Galaxy Truckeria kohtaan johtuu kahdesta asiasta - dynaamisesta mekaniikasta ja mielettömän hauskasta teemasta. Mekaniikassa miellyttää vähäinen odottelu ja loputtoman suunnittelun turhuus. Rakentaessa joku toinen kuitenkin ehtii viemään tarvittavat palaset nenän edestä ja itse matkan aikana tehtävät optimointilaskut ovat hyvin yksinkertaisia ja valinnat yleensä ilmeisiä. Analyysihalvaus ei siis pääse pilaamaan kenenkään pelikokemusta. Itselläni on taipumusta tähän jäätymiseen enkä aina nauti siitä itsekkään. En voisi lisäksi kuvitella hauskempaa ideaa, kuin kaahata romukasalla pitkin avaruutta, poimia matkalta kaikki irtain kyytiin, väistellä samalla asteroideja, möykyttää avaruuspiraatteja ja koittaa pitää miehistö järjissään. Onhan tämä ehkä hieman nörttiteema mutta minkäs teet.
Sitten pelien jälkeen piti vain äkkiä laittaa paikat kuntoon ja polkasta rivakasti takaisin koittiin kattomaan EM-jalkapalloa. Lautapelaajat kannattavat kaikki Saksaa.
keskiviikko 11. kesäkuuta 2008
Kärmespelailua 11.6.2008
Tällä viikolla sentään pääsin Kärmeksen peli-iltaan, kun edellisviikolla hankittu flunari hellitti. Ilta alkoi Fearsome Floorsilla, jonka otin omasta hyllystäni mukaan. Ennen peli-iltaa seuran foorumilla tyypit olivat ilmoittaneet kiinnostuksensa peliä kohtaan ja ehdin jo toivomaan, josko ois saatu pelin sallimat täydet 7 pelaajaa mukaan (tätä ennen ennätys taitaa olla kuusi). No kj jäi opettelemaan seuraavana pelattavan Age of Godsin sääntöjä, tervonen nukkui sohvalla ja mazikainen pelas nurkassa ASL:ää junnun kanssa eikä muitakaan ilmaantunut paikalle, joten pelaajien määrä jäi viiteen. Mukana olivat humer, riku, tainio, storvik ja minä.
Normaalien sääntöjen lisäksi talon sääntöjä oli kaksi:
1) max 10 sekuntia aikaa yhteen siirtoon
2) edestakaisin sahaaminen laskettiin askeleeksi, eli "eiku"-mahdollisuutta ei ollut.
Kokemukseni mukaan näin saadaan peliin autenttista paniikkitunnelmaa mörön hönkiessä niskaan samalla, kun juoksentelee täysin vaiston varassa käytävillä.
Lopputulema oli se, että kaikki johdattivat 2 nappulaa ulos linnasta. Tie-breakeria ei sovittu eikä kukaan muistanut, kuka sai omat nappulansa ensimmäisenä ulos. Peli päättyi siis tasapeliin. Itse olin lähellä voittoa mutta, kuten niin monta kertaa aikasemminkin, monsteri tuli ja tappoi viimeisen äijäni, kun ulko-ovesta kajastava valo jo heijastui silmistäni. Naurua peli kuitenkin irroitti ja ainakin storvik tuumas, että näin nopeita kaikkien pelien pitäisi olla.
Illan pääpelinä olikin sitten Age of Gods. Jumalan virkaan asettuivat kj, kuula, riku ja minä, jotka kaikki olivat keltanokkia. En tiennyt etukäteen pelistä juurikaan mitään mutta pian selvisi, että bluffausta, puhumista ja vedonlyöntiä oli odotettavissa joten ainakin ennakko-odotukset sääntöjä kuunnellessa nousivat kivasti.
Vaikka AoG onkin vahvasti tuuripainotteinen peli, on siinä kuitenkin taktiikalla ja strategisilla valinnoilla merkitystä. Nyt kokeiltu neljän pelaajan peli eteni mukavan jouhevasti, vaikka sääntöjen tihraamiseen kuluikin välillä aikaa.. Pituus oli sopiva pitkän linjan strategian toteuttamiseenkin, sillä lyhyemmässä pelissä bluffin merkitys ei olisi riittävä. kj vei matsin onnistuneella vedonlyönnilla ja hyvällä puhumisella. Ite ryssin vedonlyönnin kokonaan, kun muistin veikkaussäännöt väärin.
Tykkäsin AoG:sta ja mielellään toistekin pelaan. Jälkeenpäin mulle ainakin tuli tunnelmasta mieleen Colossal Arena. Omaan hyllyyn ensivaikutelman perusteella tuskin tulen kuitenkaan kovin pian hankkimaan, sillä ostoslistalla menee monta peliä edelle. Lisäksi runsaat sääntöjä rikkovat kortit saattavat karkottaa osan satunnaisesta peliseurasta pois. Käytännössä nyt vaaditaan vähintään pari pelikertaa ennen kuin pelin kokonaisuudessaan omaksuu. Näin eka kerralla sitä monesti vain ihmetteli: "ai että tommonenkin kortti löytyy"! Colossal Arena on siinä mielessä aloittelijalle huomattavasti helpompi, että käytettävissä olevat erikoistoiminnot ovat kaikki heti alusta asti kaikkien tiedossa.
AoG:n loputtua riku lähti kotiin ja kalle siirtyi toiseen pöytään lätkimään viime aikojen Kärmeksen hittipeliä Race for the Galaxya, jonka ainakin kolme henkilöä oli ottanut mukaan, vaikka kerhonkin hyllystä peli löytyy. Ittekin olin tässä vaiheessa jo lähdössä koittiin mutta kj onnistui houkuttelemaan vielä yhteen lyhyeen kaksinpeliin Pingwiniä. Jälleen yksi yksinkertainen mutta mukava peli. Jos halvennuksessa oleva Pingwin sattuu jossain silmään, niin täytyy kyllä napata mukaan. Tätä voi speelailla vaikka kummipojan kanssa pelkäämättä, että itse turhautuisi. Kaksinpeli meni 15-20 minuutissa ja toimii.
Kyllä pelaaminen on mukavaa.
Normaalien sääntöjen lisäksi talon sääntöjä oli kaksi:
1) max 10 sekuntia aikaa yhteen siirtoon
2) edestakaisin sahaaminen laskettiin askeleeksi, eli "eiku"-mahdollisuutta ei ollut.
Kokemukseni mukaan näin saadaan peliin autenttista paniikkitunnelmaa mörön hönkiessä niskaan samalla, kun juoksentelee täysin vaiston varassa käytävillä.
Lopputulema oli se, että kaikki johdattivat 2 nappulaa ulos linnasta. Tie-breakeria ei sovittu eikä kukaan muistanut, kuka sai omat nappulansa ensimmäisenä ulos. Peli päättyi siis tasapeliin. Itse olin lähellä voittoa mutta, kuten niin monta kertaa aikasemminkin, monsteri tuli ja tappoi viimeisen äijäni, kun ulko-ovesta kajastava valo jo heijastui silmistäni. Naurua peli kuitenkin irroitti ja ainakin storvik tuumas, että näin nopeita kaikkien pelien pitäisi olla.
Illan pääpelinä olikin sitten Age of Gods. Jumalan virkaan asettuivat kj, kuula, riku ja minä, jotka kaikki olivat keltanokkia. En tiennyt etukäteen pelistä juurikaan mitään mutta pian selvisi, että bluffausta, puhumista ja vedonlyöntiä oli odotettavissa joten ainakin ennakko-odotukset sääntöjä kuunnellessa nousivat kivasti.
Vaikka AoG onkin vahvasti tuuripainotteinen peli, on siinä kuitenkin taktiikalla ja strategisilla valinnoilla merkitystä. Nyt kokeiltu neljän pelaajan peli eteni mukavan jouhevasti, vaikka sääntöjen tihraamiseen kuluikin välillä aikaa.. Pituus oli sopiva pitkän linjan strategian toteuttamiseenkin, sillä lyhyemmässä pelissä bluffin merkitys ei olisi riittävä. kj vei matsin onnistuneella vedonlyönnilla ja hyvällä puhumisella. Ite ryssin vedonlyönnin kokonaan, kun muistin veikkaussäännöt väärin.
Tykkäsin AoG:sta ja mielellään toistekin pelaan. Jälkeenpäin mulle ainakin tuli tunnelmasta mieleen Colossal Arena. Omaan hyllyyn ensivaikutelman perusteella tuskin tulen kuitenkaan kovin pian hankkimaan, sillä ostoslistalla menee monta peliä edelle. Lisäksi runsaat sääntöjä rikkovat kortit saattavat karkottaa osan satunnaisesta peliseurasta pois. Käytännössä nyt vaaditaan vähintään pari pelikertaa ennen kuin pelin kokonaisuudessaan omaksuu. Näin eka kerralla sitä monesti vain ihmetteli: "ai että tommonenkin kortti löytyy"! Colossal Arena on siinä mielessä aloittelijalle huomattavasti helpompi, että käytettävissä olevat erikoistoiminnot ovat kaikki heti alusta asti kaikkien tiedossa.
AoG:n loputtua riku lähti kotiin ja kalle siirtyi toiseen pöytään lätkimään viime aikojen Kärmeksen hittipeliä Race for the Galaxya, jonka ainakin kolme henkilöä oli ottanut mukaan, vaikka kerhonkin hyllystä peli löytyy. Ittekin olin tässä vaiheessa jo lähdössä koittiin mutta kj onnistui houkuttelemaan vielä yhteen lyhyeen kaksinpeliin Pingwiniä. Jälleen yksi yksinkertainen mutta mukava peli. Jos halvennuksessa oleva Pingwin sattuu jossain silmään, niin täytyy kyllä napata mukaan. Tätä voi speelailla vaikka kummipojan kanssa pelkäämättä, että itse turhautuisi. Kaksinpeli meni 15-20 minuutissa ja toimii.
Kyllä pelaaminen on mukavaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
