Rauman kirjasto la 4.4.

Eilen oli vuorossa järjestyksessään neljäs Rauman kirjaston lautapelikerhon pelilauantai. Ennakkoon suurin jännitys kohdistui paikalle saapuvien pelaajien määrään, sillä edellisellä kerralla osanottajia oli vähän vähemmän ja tälläkin kerralla tiesin että 4-5 niin sanottua vakikävijää ei pääsisi paikalle. Kuka oli shakkiturnauksessa, kuka lapsenlikkana ja kuka matkoilla. Meillä oli kuitenkin vähän vahvistuksia paikalla, kun HH, slaikkari ja stubbe tulivat Espoosta asti viikonlopuksi kyläilemään. Lopulta paikalle saapui 12 innokasta, mikä oli olosuhteet huomioon ottaen mielestäni varsin mukava määrä. Uusiakin naamoja (kaide ja tomi) näkyi ja toivottavasti innostus jatkoja varten tarttui.

Ensimmäisenä pelasimme kaiden mukanaan tuomaa Bangia, jota ei itsekään ollut tullut aikaisemmin pelattua. Kuusi pyssysankaria, slaikkari, HH, tomi, stubbe, kaide ja minä, asettui piiriin ja räiskintä oli valmis alkamaan. Meitsi oli luopio ja mikäs sen mukavampaa olisikaan ollut, kuin yrittää saada sekä lainsuojattomat että sheriffi apulaisineen hengiltä. slaikkari oli sheriffi ja avitti meikäläistä kivasti ampumalla kostoksi muun muassa oman apulaisensa HH:n. Apulaissheriffi nimittäin päätti ensimmäisellä kierroksella ilmaista olevansa slaikkarin kanssa samalla puolella ampumalla häntä polveen. Polveen ampuminen ilmeisesti sai sheriffin sen verran kovaan raivoon, että apulaisensa nirhaamisen jälkeen hän nosti kylän kovanaamat yksi toisensa jälkeen leukakeinuun. slaikkari on tän kaupungin sheriffi.

Bangissa länkkäritunnelma on mielestäni hyvin saavutettu nopean temmon, yksinkertaisten sääntöjen ja sopivan kuvituksen myötä. Mekaniikan puolesta peli ei kovin tiukkoja valintoja tarjoa eikä muutenkaan vaadi sen kummempaa analysointia mutta näitä puutteita teema ja pelin hauskuus hyvin kompensoivat. Miinuksia jos haetaan, niin peli saattaa ikävästi venyä liiallisten lisäenergioiden myötä.

Paukuttelun jälkeen pöydissä alkoi pyöriä Carcassonnea, Galaxy Truckeria ja Race for the Galaxya. Itse pelasin HH:n ja slaikkarin kanssa useamman erän Reiskaa. Ensimmäistä peliä dominoi HH, toista minä ja kolmannen taisi slaikkari voittaa. Aika mukavasti jakautui menestys tasapuolisesti kaikille.

Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi ehkä pitänyt ottaa enemmän vastuuta sopivien "porttipelien" peluuttamisesta. Nyt heti ensimmäisenä pelattiin Bangia, joka ei ehkä kuitenkaan uppoa kaikille vaikka hauska onkin. Lisäksi GT ja Reiska ovat ihan selkeitä "gamer's game"-kategoriaan meneviä tapauksia. No toisaalta, kyllähän se omakin ja muutaman kaverin peliharrastus lähti liikkeelle Illuminatista, joka ei sekään varmasti se paras aloituspeli ole.

Tämmöistä tällä kertaa kirjastolla.

Askel eteenpäin kerhohommissa

Suurimpana asiana Rauman lautapelielämässä tällä hetkellä on horisontissa siintävä pelikerho. Männä viikolla otin yhteyttä suoraan Rauman kulttuuri- ja vapaa-ajantoimen johtajaan, joka neuvoi soittamaan edelleen kirjaston johtajalle, nuorisotoiminnan johtajalle ja opetustoimen talouspäällikölle pelipaikkaan liittyvissä asioissa. Tähän asti kyselyt oli aina osoitettu ns. rivivirkailijoille, jotka sitten tietysti sanoivat ohjeiden mukaan, että tilojen käytöstä pitäisi maksaa. Nyt kun kuitenkin puhuin ylintä valtaa käyttävien ihmisten kanssa, niin he jopa vähän innostuivat lautapelitoiminnasta ja lupasivat selvitellä, josko meille löytyisi sopivia tiloja ilmaiseksi käyttöön. Näistä kirjasto kuullosti lupaavimmalta, sillä johtaja oli tietoinen että muualla kirjastoissa on vastaavaa toimintaa ja nyt tiistaina olen menossa juttelemaan yhteistyökuvioista tarkemmin. Oikeastaan miljöönsä puolesta kirjasto varmaan olisikin paras vaihtoehto. Kohta tämän asian suhteen onkin sitten jo paljon viisaampi.

Pelailtukin on. Perjantaina arin, vesan, paulin ja tikun kanssa kokoonnuimme taas meille. Ensimmäisenä pöytään päätyi Agricola, jota viimeiset kuukaudet on tehnyt jatkuvasti mieli pelata. Tällä kertaa ruuan hankinta oli vähän helpompaa mutta jälleen kesti vähän turhan pitkään ennen kuin ruuan puolesta pääsin laajentamaan perhettä. Aikaisemmista peleistä poiketen en tällä kertaa juuri eläimiä kasvatellut vaan viljelin viljaa ja porkkanoita. Tässä auttoi suunnattomasti Undergardener- ja SwingPlow-kortit, joista ensimmäinen antoi porkkanaa ja jälkimmäinen mahdollisti kolmen pellon kyntämisen yhdellä kertaa. En kuitenkaan saanut hommattua tulisijaa riittävän ajoissa, jotta rehut olisi saanut muutettua hyvällä suhteella evääksi. Peli päättyi lopulta arin hienoon voittoon (37p), kun tilalla ei jäänyt ainuttakaan ruutua käyttämättä. vesa oli kakkonen (35p) ja minä kolmas (33p). pauli ja tiku jäivät sitten perälle.

Seuraava peli oli pitkästä aikaa Fearsome Floors ja saarinenkin oli ehtinyt liittyä seuraan, joten mukava 6-pelaajan matsi saatiin aikaiseksi. Muut pelasivat ensimmäistä kertaa, joten pelasimme ihan perussäännöillä ilman kelloa ja vain yhdellä monsterilla. Tuloksena oli neljän pelaajan tasapeli, kun jokainen sai kaksi kolmesta hahmostaan pihalle. saarinen hoiti homman kuitenkin ensimmäisenä, joten hänelle voitto.

Illan päätteeksi vielä esittelin kaikille Illuminatin Y2K-lisäosalla. Vähän etukäteen hirvittelin muiden haluja Illuminatiin, sillä kello oli jo paljon ja tiesin että peli venyy helposti. Kun pauli kuitenkin ilmoitti jäävänsä sivuun, niin ajattelin, että viidellä pelaajalla peli on mahdollista saada vielä päätökseen ennen auringon nousua.

Sääntövihkon viimeiseltä sivulta löytyvän sääntöyhteenvedon avulla pelin kulun selittäminen kävi varsin kivuttomasti ja kaikilla taisi olla jonkunmoinen kuva peliin lähdettäessä. Pian peli olikin täydessä vauhdissa ja koko porukka osallistui kivasti toimintaan. Pelin huumori nauratti kaikkia ja teki pelistä hieman kevyemmän. Jokainen oli vuorollaan lähellä voittoa mutta yhteistuumin yritykset estettiin. Itse pelasin Church of Subgeniouksella, jonka tavoitteen onnistuin lopulta ensimmäisenä täyttämään. Vähän peli venähti mutta ei niin pahasti kuin pelkäsin mutta kello oli kuitenkin sen verran paljon, että tähän ilta päättyi.

Lauantaina aamulla menin vierailemaan jussin ja lindan luona (ja pesemään pyykkiä, kun odottelen omaan koneeseen varaosia). Pyykkisouvin lomassa pelasimme erän Menolippua jussin ja lindan äitin kanssa. Peli päättyi lopulta jussin murskavoittoon, kun hän onnistui blokkaamaan meikäläisen täysin aiheuttaen mulle roimat 40 pisteen miinukset. jussi innostuikin pelistä niin paljon, että hän uhosi jo hankkivansa itselleenkin Menolipun. Myös lindan äiti kehui peliä, koska siinä joutuu jatkuvasti keskittymään ja miettimään tekemisiä.

Junailujen jälkeen lauantai jatkui illalla anselmin luona. Aluksi opetin kaverin pelaamaan Memoiria Operation Lüttichin merkeissä. Ehkä aloitusskenaarioksi vähän hankalahko, sillä mukana ovat kaikki joukkotyypit ja Liitoumalla on vielä käytössään vahva ilma-ase. Ennen peliä anselmi uhosi, etten saisi nopeaa voittoa ja näin todella kävi. anselmi mietti huolella ja pitkään jokaisen siirtonsa ja, vaikka matsi päättyi minun puhtaaseen 4-0 voittoon, peli kesti toista tuntia. Ehkä noppa- ja korttituurikin oli minun puolellani...

Vera: Alalaidassa linna, vasemmalla metsäkylä ja scoutti, oikealla vuoristoluostari pappeineen. Rajan takana väijyvät naapurien joukot - piilossa katseilta tietenkin.

Memoirin jälkeen jatkoimme sotimista ja pöytään lyötiin Vera ja kolmanneksi seuraan liittyi calamity jane. anselmi oli hieman virittänyt peliä parempaan suuntaan ja sääntökirja oli saanuut paljon uusia parannuksia. Tällä kertaa testasin, kuinka hyvin pelissä menestyisi passiivisesti nurkassaan mähöttäen. Meinasinkin voittaa mutta viimeisellä kierroksella anselmi ja calamity jane teurastivat meikäläisen ja riistivät minulta 30 pistettä. Jäin viimeiseksi 49pisteellä. jane oli toinen 54p ja anselmi marssi voittoon 62 pisteellään. Aika hermoja raastavaa.

Lautapeli-ADHD

Pari viimeistä viikkoa on eletty ilman säännöllisiä peli-iltoja, mistä voidaan löytää myös hyviä puolia. Nyt on tullut keskityttyä enemmän niihin harvoihin omiin peleihin ja ennen kaikkea olen pelannut kotona. Takana on muutamat pelit Oregonia, Menolippua ja Mykerinosta. Jossain vaiheessa taidettiin pelata myös Fist of Dragonstonesia ja Settlers of Catania. Kaikki muut ovat menneet meikäläisen tahdissa paitsi Catan, jossa ehdin rakentaa vain kaksi pätkää tietä ja ostaa pari kehityskorttia, kun jymy-r jo löi nenän lyttyyn. Kyseessä oli ensimmäinen peli sitten SM-kisojen. Tajusin myös tässä, että isossa pelikerhossa kehittää itselleen helposti lautapeli-ADHD:n, josta varsinkin ei-pelikaverit kärsivät. Ei ihme, jos pelaamisesta ei innostu kun joka kerralla se sama tyyppi pakottaa opettelemaan uuden pelin vaikkei edellisiäkään vielä hallitse. Kun itse vielä muistelen muutaman vuoden takaista tilannetta, niin sitä nimenomaan halusi niissä muutamassa pelissä taitojaan hioa (Illuminati, Catan, Caylus). Kun päälle lisätään vielä se että se sama tyyppi aina voittaa kokemuksensa turvin, niin homma on paketissa.

No ettei nyt tekopyhyyteen sorruta, kerrotaan totuus - käytin tässä Catanin SM-kisoista saamani lahjakortin neljään uuteen peliin... Nyt hyllystä löytyy uusina RftG, Bohnanza Fan Edition, Coloretto ja 6 nimmt - kaikki korttipelejä. Paketti muotoutui korttipelien tarpeesta. Lisäksi hyvä puoli näissä on, että meininki ei ole liian ilkeää joten läheisimmät ihmissuhteet ovat turvassa (ehkä). Uusista Reiskaa ja 6nimmtiä onkin tullu jo pelattua. Reiskaa en aikoinaan parin ensimmäisen pelin perusteella vielä olisi hommannut mutta, kun peliin pääsi sisälle, niin olihan se pakko. Nyt vain haasteena on sinnikkäästi työntää peliä pöytään, jotta ne harvat nykyiset pelikaveritkin pääsevät alkukynnyksen yli.

Bohnanzan faniversion kuvitusta on pakko kritisoida. Jokaisessa kortissa on erilainen kuva ja samaan perheeseen kuuluvat pavut erottaa toisistaan vain papumetrin ja yläkulmissa olevien pikkukuvien avulla. Korteista suurin osa on kyllä nättejä mutta pelaaminen voi olla työlästä varsinkin kokemattomien kanssa. Lopullisen tuomion voi antaa, kunhan pääsee testaamaan.



"Luke Skywalker valaisee iltaansa jedivaloilla."

Peliviikonloppu Espoossa

Iski peijooni flunari päälle, joten jää tältä illalta Kärmeksen peli-iltakin käymättä. Pitänee tyytyä kirjoittamaan menneistä.

Tuossa männä viikonloppuna otettiinkin oikein urakalla matsia Espossa, kun kokoonnuimme kaveriporukalla perjantai-illan ja sunnuntai-iltapäivän väliseksi ajaksi lautapelejä pelaamaan, grillaamaan ja olutta hörppimään. Ensimmäisenä iltana minun lisäkseni paikalla olivat Jymy R, Hartza, Stubbe ja Slaikkari.

Pääpaino oli tällä kertaa uusilla peleillä, joita porukka oli hankkinut ja suurinta osaa peleistä vain yksi tai ei kukaan ollut entuudestaan pelannut. Heti kärkeen lyötiin Thurn und Taxis pöytään neljällä pelaajalla, koska kaikki eivät olleet vielä saapuneet. Itse pelasin ko. peliä ensimmäistä kertaa. Vaikka voitinkin pelin valloittamalla Baijerin ja rakentamalla 7-vankkurit ensimmäisenä, niin minä en paljoakaan pelille lämmennyt. Mielestäni pelissä on liian vähän pelaajien välistä vuorovaikutusta toisin kuin mekaniikaltaan TuT:ia muistuttavassa Menolipussa. Nyt ainoaksi tavaksi kommunikoida pelin kautta jäi toiselle tärkeiden korttien pihistäminen.

TuT:in aikana porukka olikin jo ehtinyt nauttimaan kiitettävästi olutta ja itse ainakin aloin olla pikku seipäässä. Nälkähän siinä sitten tuli ja eikun vaan grilli tulille. Odotellessa Stubbe opetti meille muille Coloreton säännöt. Coloretto osoittautui varsin mainioksi pikku peliksi, jota koko porukka lievässä nousukännissä mielellään pelasi samalla, kun tunki bratwurstia naamariin. Innostuimme lyömään kameleonttikortteja siinä määrin pitkään, että Hartza, Stubbe ja Slaikkari päättivät lähteä koteihinsa paupaamaan. Me jäimme sitte Jymy R:n kanssa kahdestaan.

Viskilasit kouraan vaan ja kaksinpeleistä Dungeon Twisteriä eli Tyrmävääntäjää sekä Lost Citesiä mylläämään. DT on hauska peli mutta kärsii mielestäni peliin huonosti sopivista komponenteista. Pelilaudasta on nykyisellään vaikea kunnolla hahmottaa kaikkia ansoja, ovia ja seiniä (humalatilalla ei ole mitään vaikutusta). BGG:ssä on näköjään kuvia jonkun fanin väsäämästä 3D-sokkelosta, joka yhdessä peliin tarkoitettujen figujen kanssa varmasti toisi lisää tunnelmaa.

Knizian Lost Cities on puolestaan yksi tämän hetken pelatuimpia pelejä listallani. Pelin syvyyteen verrattuna äärimmäisen helpot säännöt ja nopea pelattavuus ovat mahdollistaneet monet ottelut vähäisenkin luppoajan tai satunnaisen pelikaverin siunaannuttua. Mikäli saan houkuteltua lisää kavereitani lautapelien maailmaan, on Lost Cities Memoir '44:n ohella toinen peli, joka sen tekee.

Yö jäi lyhyeksi, kun aamulla heräsin hirveeseen tysoniin. Kourallinen särkylääkkeitä, suihku ja tunnin uudet unet tekivät kuitenkin ihmeitä ja päivä oli pelastettu. Hartza ja Slaikkari vaihtuivat HH:on ja Jukkaan. Jos en nyt väärin muista, niin toisen päivän ohjelmassa oli Puerto Rico, lisää Colorettoa, The Great Dalmuti, Illuminati (Y2K-/Bavarian Fire Drill -lisäosilla) sekä Colossal Arena. Parin pelin kokemuksella voin sanoa, että Puerto Rico on kyllä ollut minulle suuri pettymys. Pelissä on liikaa pieniä ja rumia osia ja suhteellisen vähän vuorovaikutusta muun tekemisen määrään nähden. Mielummin pelaan San Juania, vaikka siinä pelaajien välinen kanssakäyminen on ehkä jopa vähäisempää mutta kortit ovat sentään kauniita eikä siinä tartte jatkuvasti olla säätämässä pikku neeker... anteeksi työläisiä paikasta toiseen. Dalmuti on välipelinä ihan OK ja yleinen mielipide taisi paikanpäällä olla jotakuinkin samansuuntainen.

Illan eeppisimmästä tapauksesta vastasi viiden hengen Illuminati. Lisävariaationa kaikki pelaajat pelasivat tällä kertaa UFOina, mikä oli omiaan lisäämään vainoharhaisuutta. Itse valitsin Cthulhun palvojat ja strategianani oli vain kerätä pari voimakasta korttia käsikassaroiksi, yksi kortti tuottamaan rahaa ja kenties tilaisuuden tullen yksi toimintaa tukeva kortti. Kaikki olivat vuorollaan lähellä voittoa ja minäkin onnistuin hyvin ja olin etenemässä tasaisen varmasti tuhoamistavoitteeseeni mutta Stubbe ehti kuitenkin ensin. Ennen viimeistä Stubben vuoroa minulle tarjottiin mahdollisuus kaapata Jukalta kokonainen neljän kortin haara priviledge-hyökkäyksellä, jonka onnistuminen olisi tarkoittanut voittoa. Apollon oli kuitenkin minua vastaan ja pyöräytin nopilla luvun 12.

Lauantaina viimeisenä pelasimme Colossal Arenaa, joka osoittautui ainakin minun mielestäni koko reissun helmeksi. Vedonlyöntiä, bluffaamista, psykologiaa - kaikkia asioita, joista pidän. En pärjännyt mutta hauskaa silti oli. Fantasiahahmoihin nojaava teema ehkä karkottaa joitakin pelaajia pois mutta itselleni ne uppoavat toisin kuin mokkakikkelit Viiviin.

Sunnuntaina porukasta jäljellä olivat enää Jymy R, Stubbe, Jukka ja minä. Otettiinpa siinä sitten San Juanit, uusi erä Colossal Arenaa, vähän Colorettoa sekä yksi peli Menolippua. Täytyy kyllä sanoa, että runsaasta pelaamisesta huolimatta Menolippu on kaverin kurmuutusmahdollisuuksien vuoksi varsin mainio peli, joka on myös helppo opettaa ja hahmottaa. Tässä onkin kolmas ase lautapelien pariin houkuttelemiseen.

Tähän se viikonloppu sitten päättyikin ja edessä oli vain kotimatka.