Perjantaina ruuhka messuilla nousi astetta tukalammaksi ja tyhjien testipöytien löytäminen oli selvästi vaikeampaa. Päivän ensimmäinen testattava oli StrataMax Gamesin Sheepdogs of Pendleton Hill. Peli on simppeli perhepeli, missä pelaajat yrittävät ajaa oman värisiä lampaita mahdollisimman korkealle mäkeä ylös oman värisen paimenen luokse. Kun lammas ja paimen kohtaavat, ne poistuvat laudalta ja pelaaja saa kyseiseen kohtaan merkityt pisteet. Luonnollisesti korkeampana mäkeä pisteet ovat suuremmat. Vuorollaan pelaajat suorittavat toimintoja pelaamalla yhden kortin pöytään. Korteilla voi lisätä lampaita tai paimenia laudalle, siirtää lammaslaumoja tai siirtää isoa pahaa sutta. Tietyillä korteilla voi tehdä yhden toiminnon, toisilla tuplatoiminnon. Kortista riippuen toiminto pitää kohdistaa laumoihin, joissa on tai ei ole oman värisiä lampaita. Pelin lopputulos on, että pelaaja joka onnistuu nostamaan pakasta eniten tuplakortteja, voittaa melko varmasti. Taidan suosiolla jättää lampaiden kaitsemisen muille.
Tässä vaiheessa olimme ajautuneet halliin 7, jossa majailee yleensä pienet ja tuntemattomammat julkaisijat. Sintonic pongasi japanilaisjulkaisijan Pick a Dog/ Pick a Pig -pelin, josta oli Dice Towerissa nähnyt arvostelun. Pelissä pöydälle asetellaan 30 korttia, joissa on karrikatyyri koirasta/possusta. Kuvissa on pieniä eroja. Jossain kortissa koiralla on aurinkolasit ja kaksi tassua. Toisessa yksi tassu ja popcornit kainalossa. Pelaajat kääntävät aloituskorttinsa samanaikaisesti näkyviin ja alkavat kerätä kortteja pöydältä. Kortit pitää kerätä siten, että edelliseen korttiin verrattuna tapahtuu vain ja ainoastaan yksi muutos. Kun joku huutaa stop, peli päättyy. Tämän jälkeen tarkistetaan, olisiko pelin lopettanut pelaaja vielä voinut poimia kortin pöydältä. Jos ei, hän saa yhden lisäkortin. Pelaajien korttisarjat tarkistetaan. Jos löytyy virhe, pelaaja menettää keräämänsä kortit. Muutoin jokainen kerätty kortti on piste. Toistetaan sama useampi kierros. Peli oli sen verran koukuttava, että Sintonicin ja minun toimesta Raumalle matkasi välittömästi 6 kopiota.
Iltapäivällä meidän piti palata hotellille järjestämään vastaanottoseremonia Kuulalle, joka rantautui rapakon takaa suoraan Esseniin. Lyhyt ostoskierros messuilla ja takaisin hotellin neukkariin pelaamaan. Ensimmäisenä pari nopeaa Rumble in the Dungeonia. Pelissä luodaan laatoista mielivaltainen luolasto ja jokaiseen luolaan asetetaan yksi hahmo. Pelaajille jaetaan kaksi hahmomerkkiä salassa muilta. Vuorollaan pelaaja voi siirtää yhtä hahmoa vierekkäisten luolien välillä. Jos yhdessä luolassa on useampi hahmo, voi pelaaja siirtämisen sijaan poistaa jonkun hahmoista. Pelaajat saavat pisteitä riippuen siitä, kuinka kauan hänen hahmonsa säilyvät laudalla. Toistetaan useampi kierros. Nopea filleri, joka ainakin meidän pelissä sai suupielet nousemaan.
Seuraavana päivän pihvi, eli Tzolk'in: The Mayan Calendar. Tzolkinin lauta jo itsessään aiheuttaa ihmetystä. Laudassa on hammasratasmekanismi, jossa yksi pääpyörä pyörittää neljää apupyörää. Temaattisesti pelaajat edustavat Mayakansoja ja tavoitteena on kerätä voittopisteitä rakentamalla monumentteja sekä uhraamalla ja palvomalla jumalia (3 erilaista). Pohjimmiltaan peli on työläisten asettelua, mutta erikoinen hammasratasmekanismi luo dynamiikkaa työläisillä tehtäviin toimintoihin. Vähän sama idea kuin Le Havren kaksinpelissä; mitä pidempään malttaa pitää työläistä laudalla, sitä pidemmälle se apurattaalla etenee ja sitä paremman toiminnon työläisellä saa. Vuorollaan pelaaja joko asettaa työläisiä laudalle tai ottaa niitä pois ja suorittaa työläisten antamia toimintoja. Jompikumpi vaihtoehdoista on pakko tehdä. Yhden työläisen voi asettaa apurattaan ensimmäiseen kohtaan ilmaiseksi. Mitä enemmän ja mitä ylemmäs rattaassa työläisiä vuorollaan asettaa, sitä enemmän joutuu maksamaan kultaa. Kun pelaajat ovat tehneet toimintonsa, iso ratas nytkähtää pykälän ja alkaa uusi kierros. Ison rattaan neljännespyörähdyksen kohdalla pelaajien pitää ruokkia oma populaatio. Puolivälissä ja lopussa on pisteytys. Yhtenä toimintona pelaaja voi valita aloittavan pelaajan position. Kun toiminto toteutuu ja ykköspelaaja vaihtuu, voi hän kerran pelin aikana pyöräyttää isoa pyörää kaksi pykälää yhden sijaan. Tämä voi sotkea toisten pelaajien kuviot melko täydellisesti. Lähdin pelissämme panostamaan uhrausstrategiaan ja olin pelin puolivälissä tukevassa johdossa. Sintonic panosti erityisiin kehitystrackeihin, hordasi resursseja ja tyhjensi lopussa pöydän monumenteista. Jäi kuitenkin loppupisteistä minusta huonon välipisteytyksen johdosta. Kuula hommaili tasaisesti vähän joka osa-alueella, ja niin vain loppusuoralla tuli rinnalle ja ohi. Tzolkin on hyvä työläisten asettelupeli, jossa toimintojen muuttuminen luo kivaa dynamiikkaa. Pelissä kärsivällisyys palkitaan, mutta jatkuva puute kaikesta tekee kärsimättömäksi.
Ilta oli sen verran pitkällä, että nälkä kurni vatsassa. Schnitzeliä odotella oli hyvää aikaa lätkiä Stichelniä. Tikkipelissä aivot nyrjähtävät vähintään pari kertaa. Kestää aikansa, kunnes hahmottaa mitä pelissä kannattaa, tai mitä ei ainakaan kannata tehdä. Nelinpelissä mukana on 5 väriä, jokaisessa värissä kortit 0-11. Alussa pelaajat valitsevat väreistä itselleen yhden sakkovärin. Sakkoväristä saa lopussa korttien silmäluvun verran miinuspisteitä. Muista kerätyistä väreistä saa korttien lukumäärän verran pisteitä. Pelaajan ei vuorollaan tarvitse seurata väriä, mutta muun väriset kortit ovat valttia. Tasatilanteessa tikin voittaa aiemmin pelattu valttikortti. Pelin tärkein päätös tehdään sakkovärin valinnassa. Missään nimessä ei kannata valita väriä, jossa käteen ei jää riittävästi kortteja. Tämän sain katkerasti pelissämme todeta. Ravintolasta poistuessa huomasimme pari kaverusta, jotka pelasivat Tzolkinia kynttilän valossa pienellä ravintolan pöydällä. Olosuhteista on turha valittaa; kaikki riippuu asenteesta!
Ennen yöunia vielä erä Agricolan uutta kaksinpeliä Agricola: All Creatures Big and Small. Kaksinpeli noudattaa karppaustrendiä eli siinä keskitytään puhtaasti lihakarjan kasvattamiseen. Pelaajilla on jokaisella kierroksella käytössään kolme työläistä. Työläisiä asetetaan yksi kerrallaan yhteiselle toimintolaudalle ja kerätään toiminnosta saatava hyöty. Ainoina eroina perus-Agricolaan on oikeastaan oman maatilan laajentaminen ja maatilalle rakennettavat erikoisrakennukset. Lopussa pisteitä tulee jokaisesta eläimestä ja rakennuksista. Bonuspisteitä saa muun muassa, jos onnistuu keräämään tiettyä eläinlajia (lammas, villisika, lehmä tai hevonen) riittävän paljon tai jos onnistuu täyttämään maatilan laajennuksen kokonaan. Agricola: All Creatures Big and Small oli nopea ja viihdyttävä peli. Englanninkielinen painos oli lauantaina jo loppuunmyyty. Ainoa arveluttava piirre pelissä on aloittavan pelaajan etu. Nouseeko se liian määrääväksi kokeneiden pelaajien kesken?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti