Maria, Senji ja 7 Wonders

Maria:

Maria Teresan nousu nuorena naisena Itävallan valtaistuimelle vuonna 1740 sai naapurivaltiot sotajalalle, kun he näkivät hempukan Itävallan johdossa olevan liian kokematon käydäkseen sotaa menestyksekkäästi. Naapurit meinasivat käyttää tilaisuutta hyväkseen. Tähän asetelmaan tartutaan Mariassa, joka on harvinaislaatuinen 3 hengen sotapeli. Yksi pelaa luonnollisesti Itävaltaa, toinen Preussia/Hollantia ja kolmas Ranskaa/Baijeria.


Pelin osapuolet ovat hyvin erilaisia pelata. Käytännössä Ranska ja Preussi käyvät kilpajuoksua kumpi ehtii valloittamaan enemmän Itävaltaa, joka puolestaan yrittää sinnitellä ja käydä viivytystaistelua koukatakseen jossain välissä jomman kumman vihulaisen niskaan. Ranska ja Preussi eivät siis ole sodassa keskenään eivätkä voi ryöstää toisiltaan voittopisteitä. Kuitenkin Preussia pelaava käy Hollannin kautta omaa erillissotaansa Ranskaa vastaa Itävallan liittolaisena. Näinpä jos jollakulla on taipumusta jakomielitautiin, niin tässä pelissä se viimeistään puhkeaa kukkaan. Rintamasta riippuen kaikki ovat yhtäaikaa sekä vihollisia että liittolaisia keskenään.

Mekaanisesti homma on melko simppeliä sotaa, mikä on ehdottoman hyvä juttu. Ei tarvita mitään mittavia apulappuja ja modifierien laskemista vaan pelkkä yhteenlaskutaito riittää. Taisteluvoima = Joukon koko + Taistelukorttien arvo. Enemmän hyökkäysvoimaa kasaan saanut voittaa ja häviäjä kärsii erotuksen verran tappioita. Jottei homma kuitenkaan liian suoraviivaiseksi menisi, kartta on jaettu alueisiin, joilla jokaisella tarvitaan omanlaiset korttinsa. Tämä karttarajoitus vaikuttaakin suuresti taktisiin valintoihin.

Sota on taktiikkaa. Politiikka sen sijaan on strategiaa. Pelin aikana on syytä tarkkaan miettiä mihin korttinsa käyttää, koska ne ovat käypää valuuttaa myös politiikassa, jota edustavat monet äänestykset. Äänestystulosten perusteella mm. alussa Preussin liittolaisena taistelevat saksit saattavatkin hypätä Itävallan kelkkaan, jolloin pelin valtasuhteet muuttuvat huomattavasti.

Itse pelasin Itävaltaa, jonka asema vaikutti kovin kovin heikolta. Sotilaalliset ja poliittiset resurssit olivat todella niukat vastapelaajiin verrattuna eikä niillä juuri agressiivista peliä pelattu. Toisaalta voittoon Itävallalle riitti 8 voittopistettä siinä missä Preussi ja Ranska tarvitsivat 13 ja 11 pojoa, joten kaipa peli jonkinmoisessa tasapainossa on.

Miltäs peli sitten tuntui - no hyvin toivottomalta. En oikein missään vaiheessa tuntenut olevani Itävallalla lähelläkään voittoa. Resurssit (5 korttia/vuoro) eivät vain yksinkertaisesti riittäneet kahden rintaman sotaan, kun vastassa oli vihollisia, jotka saivat yhteenlaskettuna lähes 20 korttia/vuoro. Toisaalta pelasin ehkä turhan agressiivisesti, kun olisi vain pitänyt suosiolla hävitä kaikki taistelut pelaamatta korttiakaan ja panostaa politiikkaan kunnes vihollisten resurssiylivoimaa olisi keikautettu.

Itävallan olisi myös ilmeisesti myös turvauduttava likaiseen peliin, jotta pääsisi jonkinmoisiin sopimuksiin vihulaisten kanssa. Pelissä suullisesti tehdyt lupaukset on näet pidettävä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että uhkaa antavansa kolmannen pelaajan voittaa jos sopimusta ei synny.

Äkkiseltään heitin nyt arvosanaksi kuutosen. Täytyy kuitenkin vielä jokunen peli ottaa alle, sillä räppäsinhän aikoinani Twilight Strugglellekin ekan pelin jälkeen seiskan mutta myöhemmin se on noussut aina kymppiin. Samanlaiseen nousuun tuskin on aineksia kuitenkaan...



Senji:

Sitten käsittelyyn Senji, jota testattiin kirjastolla. Täytyy sanoa, että mahdottoman ärsyttävä peli. Ainakin viidellä pelaajalla downtimea oli aivan älyttömästi. Pääasiassa tämä johtui sinänsä hienosta mutta peliä suunnattomasti hidastavasta säännöstä, jonka mukaan peliä johtava pelaaja on keisari ja saa määrätä järjestyksen, jossa muut toimintonsa tekevät. Siinähän sitten istuskelet toistakymmentä minuuttia ja odottelet lähtölupaa, kun yksi pähkäilee sopivaa järjestystä vajaalle parille kymmenelle yksittäin resolvattavattavalle toiminnolle.

Sinänsähän pelissä muuten ei ollut älytöntä vikaa. Muistutti aika tavalla Game of Thronesia, joka sekin on aivan hanurista.

Jos jotain hyvää pelissä on, niin se on downtimesta huolimatta ainakin 2 kertaa lyhyempi kuin Game of Thrones. Lisäksi neuvotteluvaihe ja siinä syntyvät keskustelut olivat hauskoja. Kaikki yrittivät kieroilla ja velmuilla ittelleen suotuisia sopimuksia. Ja välillä ilmoille kajahti aika runsassanaisia ilmaisuja. Kirjaston tätikin kävi ovella sanomassa "Minä laitan tämän oven kiinni..."

Lopuksi voisi vielä kehua suunnittelijoiden japaninkielen taitoa. Pelin lootassa olevat kanjit nähtyäni ymmärsin, että "Senji" tarkoittaa sota-aikaa. Onnettomat ranskalaiset ovat vain kaikissa komponenteissa sotkeneet kanjit keskenään ja nyt ne tahtovat sanoa, että "Jisen" elikkäs aikasota.



7 Wonders:

Viime viikonloppuna pääsin myös testaamaan 7 Wondersia, jota siellä täällä on hehkutettu. Itte kuitenkin jostain syystä olin aika skeptinen homman suhteen, sillä se kuullosti hieman samanlaiselta kortinlätkinnältä kuin Dominion. Itse en Dompasta niin ole koskaan perustanut joskaan ei se vastenmielinenkään ole. Näinpä 7 ihmettä pääsi hypetyksestä huolimatta iskemään oikein tosissaan puskasta. Mulle ainakin maistuu.

Pelissä on ultrafast-Civilization meininkiä, mutta siitä huolimatta teema tuntuu olevan hyvin läsnä (toisin kuin esim. Peloponneksessa). Vuorovaikutuksen määrä vaikuttaa sopivalta kevyeen pelailuun, sillä halutessaan voi ihan rauhassa itsekseen rakennella, mutta hyvin pian sitä alkaa naapureiden tekemisiä kyttäämään.

Saa nähdä miten peli kestää aikaa mutta ainakin tässä vaiheessa vaikuttaa hyvältä.


Muuta:

Tässä männä viikonloppuna tuli koettua yksi lautapeliurani suurimmista järkytyksistä - on tullut pelattua Caylusta viisi vuotta VÄÄRIN. Ja tuo peli piti olla se, jonka säännöt osasi etu- ja takaperin... Kiitos korjauksesta kuuluu sintonicille, joka huomautti, että linnan rakentamiseen tarvitaan kolme ERILAISTA kuutiota, joista yhden täytyy olla läskiä. Tähän asti oli tullut pelattua säännöllä "kolme kuutiota, joista yksi läskiä". Ei sinänsä mikään todella dramaattinen korjaus, mutta tekee kyllä kunkun suosioista kuutioträkin paljon käyttökelpoisemmaksi ja muuttaa pelin flowta vähän hitaammaksi. Samalla 1. pelaajan avaus muuttuu, kun hän ei voikaan suoraan pelata linnaan heti ensimmäisellä kierroksella. Muuten samat strategiat edelleen pätevät.


BGG Secret Santa:

Paketti Ukrainasta saapui. Latasin kuvan BGG:hen


Tilastokatsaus:

Joulukuun alku on ollut mahtava ainakin marraskuuhun verrattuna. Tähän mennessä pelattuja pelejä on kertynyt jo toistakymmentä, kun koko marraskuun saldoksi jäi surkea seitsemän. Myös pistetilasto näyttää päinvastaisia lukuja, kun joka toinen peli on päättynyt meikän voittoon. Tai jos ei voittoa ole herunut, niin kakkossijalle useimmiten. Ainoana kivenä leivässä tuntuu olevan 7 Wonders, jossa hyvä suoritus meikälle tuntuu viimeisen sijan välttäminen.


2x Hansa Teutonica (4p): 2 voittoa
1x Caylus (5p): 1 voitto
1x Race for the Galaxy (4p): 1 voitto
1x Senji (5p): 1 voitto
1x Miksi juuri Mäntsälä (6p): 1 voitto
6x 7 wonders (4p): 3x 2.sija, 1x 3.sija, 2x 4.sija
1x Carcassonne - Kivikausi (5p): 2. sija

Tarkemmat tilastot, pelaajien nimet ja loppupisteet löytyvät mk7:n ja sintonicin BGG:n pelitilastoista.

Suut messingillä

Tähän mennessä on noita pelejä testattuna jo kolmatta sataa. Matkaan mahtuu tietenkin mahtimuksia, yllättäjiä, surkimuksia ja vaikka mitä. Moni mahtipeli on saattanut ensiyrityksellä jopa vähän tympästä mutta sitten on näyttänyt kyntensä myöhemmin. Esimerkkeinä Agricolassa ja Twilight Strugglessa oli aluksi ärsyttäviä piirteitä. Ja entäpä El Grande, jonka jo tuomitsin kertaalleen kuivaksi. Se on tehnyt uskomattoman paluun haudan takaa aivan kärjen tuntumaan.

Toki muutama harva huippupeli on uponnut heti alusta alkaen. Miten sitten erottaa siinä alkuihastuksessa onko luvassa todennäköisesti pidempi rakkaustarina vaiko vain satunnainen seikkailu? Meikäläisen kohdalla sen ainakin huomaa, jos jossain kohden tajuaa pelaavansa ihme euforinen virne naamallaan ja pelin jälkeen alkaa hirmuinen tapahtumien spekulointi. Viimeksi tämmöisen sai aikaan Through the Ages. Nyt saman teki siirtolalta lainattu Brass.

Odotettavissa oli, että Brass voisi olla hyväkin peli mutta näinkin koukuttava, sitä en uskonut. Säännöt olivat himpun sekavat mutta vielä kohtuudella ymmärrettävissä. Itse pelin dynamiikka sen sijaan oli vaikeasti analysoitavissa eikä sitä auttanut kuin lähteä kokeilemaan kaikenlaista. Ahaa-elämyksiä tuli jatkuvalla syötöllä, ja aivot saivat kutoa mitä monimutkaisempia juoniverkkoja, joita sitten tilanteen mukaan sovellettiin. Ja sama homma jatkui vielä pitkään pelin jälkeenkin, mikä kielii siitä, että Brassissa riittäisi syvyyttä. Myös pelin mekaniikka toimi todella intuitiivisesti ja ainoat hieman mielivaltaiselta vaikuttaneet asiat olivat korttien tuoma rajoitus rakentamiseen ja vuorojärjestyksen määräytyminen edellisellä kierroksella käytetyn rahamäärän mukaan. Mutta kai tuon vuorojärjestyksenkin voi selittää oman firman kuormittumisella.

Jos olisin vähänkin äkkinäisempi kaveri, lätkäisisin tikun ja mikon kanssa pelatun opettelupelin perusteella samoin tein kymppiä pöytään BGG ratingiin. Pistetään nyt kuitenkin vielä konservatiivinen 9 ja ruuvataan sitten myöhemmin ylöspäin, sillä pari pientä valittamisen aihetta löytyy. Sääntökirja voisi olla himpun parempi (vaikka ajaa kyllä asiansa). Lisäksi pelin rahat ovat onnettomia muovilätkiä mutta onneksi ne on helppo korvata kunnon pelimerkeillä.

Tässä sitä ollaan suut messingillä. Myös peliseura tuntui pitävän pelistä ja koko porukalla jossittelua riitti.

---

Rauma Minicon oli tässä viime sunnuntaina. Ittellä harmittavasti iski flunari juuri tapahtuman alla päälle ja alunperin meikäläisen ei pitänyt jäädä lainkaan pelaamaan. Siinä sit kuitenkin tapahtumaa vähän sivusta seuratessa olo alkoikin yht'äkkiä parantua. Mitään isompaa ei kuitenkaan uskaltanut ottaa, joten jäi vähän kevyiden pelien pelailuksi koko päivä mutta olen kyllä ihan tyytyväinen siihenkin. Pelattua tuli Dominionia, Bohnanzaa, Stone Agea, Reiskaa, Notre Damea (jossa runtu ja jaarinen näyttivät mallia) ja For Salea. Jos jokin harmittaa, niin Memoir Overlord -matsin ja Indonesian missaaminen luettaneen niihin.

Mielenkiintoista oli myös tavata conissa kanadalaisia kolleegoita. Tyypit ottivat alunperin BGG:n kautta yhteyttä ja kertoivat olevansa muutaman kuukauden Rauman suunnalla. Ensimmäinen kerta, kun jonkun netin sosiaalisen yhteisön kautta tällä tavalla porukkaan tutustui ja mikäpä siinä jos jatkossakin näin mukavaa peliseuraa sieltä saa. Käytiin vielä jopa pelien jälkeen vähän iltapalaa haukkaamassa yksissä tuumin. Niin se vain interwebbi pienentää maailmaa.

Tän linkin takaa löytyy vielä muutamia kuvia Conista.
http://www.lautapeliseura.fi/foorumi/viewtopic.php?f=67&t=8743

---

Kauhun hetkiäkin on eletty, kun Raumahorror heräsi. Vaikka kuinka yritettiin, ei myö tikun, typokon ja mikon kanssa saatu estettyä suuren muinaisen heräämistä. Kyse on siis Arkham Horrorista lähes kaikilla mausteilla.

Yhdessä vaiheessa oltiin jo kahden vuoron päässä voittoa, kun typoko ja minä oltiin tulossa ulos portaaleista ja meidän tarvitsi enää onnistua sinetöimään ne. Meistä kahdesta minä onnuin ensimäisenä ulos mutta todella heikolla hapella. Fysiikka meinasi pettää ja roikuin tässä todellisuudessa enää todella ohuiden järjen säikeiden varassa. Onnistuin kuitenkin sulkemaan portin, minkä jälkeen sniikkasin paniikissa Cultistia ja Soggothia pakoon. Tajusin siinä sitten, että se perhanan kultisti olisi pitänyt koittaa tappaa sillä nyt se poistaisi heti seuraavassa mythos-vaiheessa vaivalla asetetun sinetin portin päältä. PRKL. No eipä se typokokaan onnistunut sulkemaan omaa porttiaan, joten ei jäänyt tappio pelkästään meikäläisen virheestä kiinni.

Sitten saatiinkin kaikki toivo heittää. Dunwich Horror heräsi, riftit lähtivät liikkeelle ja lopulta itse muinainenkin tuli ja söi. Karmaiseva tarina kertakaikkiaan mutta sellaistahan se meno Arkhamissa on...

Paikannimiä

Vapun jälkeen jatkettiin mikon kanssa heti BattleLore-kampanjaamme yhdellä pelillä. Nyt skenaariossa oli sitä kaipaamaani pientä driving forcea ja meikäläinen oli strategisesti pakotettu hyökkäämään ennen kuin mikko saisi vahvistuksia puolustajilleen. Tavoitteessa tietysti auttoivat kohtuullisen hyvät kortit, joilla pääsin kaikilla sektoreilla vuoronperään laittamaan porukan liikkeelle ja vieläpä jatkamaan painostusta kaikilla rintamilla. mikon kääpiöt kuitenkin osoittivat olevansa tuimia taistelijoita eikä mitään meikäläisten hyökyaaltoa nähty. Sen verran pääsin kuitenkin niskan päälle, että lopussa koko joukko oli perääntyneenä aivan omaan laitaansa ja koitti siellä koota rivejään. Tässä vaiheessa kotivoimiltakin meinas bensa loppua kun armeijani päävoima hyytyi toiselle laidalle. Pisteitä ei enää tarvittu kuin yksi ja sen metsästys kestikin hiukan aikaa. Lopulta sen kuitenkin saalistin.

 

Tällä kertaa oli hiukan mukavampaa peliä, mutta täytyy nyt vielä päästä sitä lore-ominaisuutta testaamaan.

--- 

 

Eilissäpäivänä testailtiin ex temporé tikun, maijan ja mikon kanssa hieman kevyempiä pelejä, joita kaikkia yhdisti, että pelit oli nimetty jonkin paikan mukaan. Manhattan, Australia ja San Francisco (geekissä nimellä Streetcar) pääsivät testipöytään.

 

Manhattan ja Australia ovat korttivetoisia aluehallintapelejä joskin erilaisia molemmat. Manhattanissa rakennetaan pilvenpiirtäjiä kasaamalla nappuloita päällekkäin. Jokaisella pelaajalla on koko ajan neljä käsikorttia, joista aina omalla vuorolla yksi pelataan. Kortissa osoitettussa paikassa olevaa pilvenpiirtäjää voi sitten korottaa yhdellä nappulalla, joita kaikilla löytyy 1-4 kerroksen korkuisina. Rakennusprojekteissa mukana pysyäkseen on pystyttävä lisäämään oma osuutensa talossa vähintään yhtä suureksi kuin sillä hetkellä eniten rakentaneella on. Toisin sanoen, jos jää jälkeen viidellä kerroksella tippuu automaattisesti projektista pois, koska kertalisäyksenä maksimi on se neljä. Kutakin pilvenpiirtäjää hallitsee sitten se, jonka nappula on päällimmäisenä. Pisteitä jaetaan korkeimman talon hallitsijalle 3p, jokaisen korttelin hallitsijalle (=kenellä eniten rakennuksia hallussaan korttelissa) 2p/kortteli ja sitten yksittäisistä torneista 1p/torni. Pisteytyskierroksia pelissä on aina neljän kiesin välein ja peli päättyy, kaikilta nappulat loppuvat. Aika jees kevytaluehallinta, jossa saa ainakin useammalla pelaajalla varautua siihen, että omat suunnitelmat kustaan muiden toimesta aivan varmasti.

 

Australiassa puolestaan lähetellään rangereita korttien avulla eri puolille Australiaa hommiin. Mantere on jaettu useampaan alueseen, joiden rajoille omat äijät sijoitetaan. Alueilla toteutetaan yhtäaikaa sekä luonnonsuojelu- että teollistamisprojekteja. Luonnonsuojeluprojekti käynnistyy aina, kun kyseisen alueen kaikkiin reunaruutuihin on pelattu vähintään yksi nappula. Teollistamisprojekti puolestaan käynnistyy, kun alueen reunaruuduissa on tarkalleen (ei enempää eikä vähempää) toteutettavan projektin vaatima määrä rangereita. Molempien projektien tapauksessa käynnistäjä saa 3p, minkä jälkeen kaikille pelaajille jaetaan heidän projektiin lähettämiensä rangereiden määrän mukaan pisteitä 1p/ranger. Yksinkertaista siis, mutta taktiikat ovatkin sitten monimutkaisempia. Yhdellä vuorolla pelaaja nimittäin pystyy parhaimmillaan triggeroimaan jopa 4-5 alueella 8-10 projektia. Aika extreme-tapaus mutta mahdollinen kuitenkin. Tuosta sitten kertyy jo melkoisia pistepotteja bonuksina. Koska laudalla tapahtuu monessa paikassa yhtä aikaa, pärjää pelissä, jos pystyy nopeasti löytämään ja käyttämään tilaisuudet jättämättä muille avopaikkoja. Tämäkin oli ihan jees kevytpeli, jossa on kuitenkin lievää analyyshalvauksen riskiä ilmassa.

 

mikko muuten vei molemmat aluehallinthommelit kahden pisteen erolla meikäläiseen... grrr!

 

Viimeisenä pöytään lyötiin tikun San Francisco a.k.a. Streetcar. Välittömästi tuli vahvat assosiaatiot Carcassonneen, Menolippuun, Age of Steamiin ja TransAmericaan, joista löytyy kaikista samoja elementtejä kuin San Franciscosta. Eipä siinä mitään ihmeellistä mutta San Francisco vain on keskimäärin 10 vuotta noita kaikkia vanhempi peli. Mielenkiintoista olisi tietää kuinka suuri vaikutus San Franciscolla on kyseisten pelien kehityksessä ollut.

 

Itse pelissä on tarkoituksena rakentaa raitiovaunurata kahden päätepisteen välille siten, että se vielä kiertää tiettyjen salaisten väliasemien kautta (menolippuassosiaatio). Ratoja rakennetaan neliönmuotoisilla paloilla, joiden täytyy sopia kaikkiin ympäröiviin paloihin (carcassonneassosiaatio). Kaverin asettaman palan voi kuitenkin päivittää itselleen sopivaksi tekemällä siihen esim. risteyksen (AoSassosiaatio). Taktisesti tärkeää on kuitenkin olla tekemättä kaikkea työtä itse vaan hyödyntää sen sijaan mahdollisimman paljon kavereiden ratoja (TransuAmerika-assosiaatio). Lopuksi oma rata täytyy vielä noppaa heittämällä ajella läpi, mutta huonolla tuurilla saattaa päätyäkin umpikujaan, jolloin joutuu rakennushommiin uudestaan. Tämäkin oli kolmas jees, vaikka tiku sen veikin taitavana noppajaana.

 

Kun paikannimet oli saatu alta pois, pelattiin vielä tikun, annikan ja maijan kanssa yksi puolikas Pictionary. Eipä siitä paljon juttua saa revittyä muuta kuin, että kaikkien mielestä täyspitkä peli olisi aivan liian pitkä.

---

Tänään vielä marian ja daven kanssa koitettiin yksi erä Reiskaa. Pelasin varmaan ekan kerran elämässäni Genome Projectin pöytään ja voitin jynkkäämällä alussa kaksi geeniä tuohon edellä mainittuun 6-develiin ja myymällä yhden sinisen tuotteen seitsemään korttiin. Sitten jossain vaiheessa vaihoin 2xVP-linjalle.

Kaikenlaista Galaksihomma

Pe 23.4.

Perjantaina käytiin yksi vaalitaistelu (1960: The Making of the President). Meitsi oli Kennedy ja Nixonin saappaisiin astui hyrsky, jolle peli oli ensimmäinen. Twilight Strugglessa ollaan kyllä muutama matsi otetettu, joten perusteet korttivetoiseen peliin olivat hallussa. Alussa media ja endorsementit menivät Nixonille mutta puolivälin paikkeilla Kennedykin alkoi parantaa sillä rintamalla. Väittelyt menivät Kennedylle 5-4. Vaalipäivään tultaessa tilanne oli kohtuullisen sininen. Kolmen osavaltion äänet kuitenkin hylättiin ja Nixon kovisteli vielä pari osavaltiota itselleen viime hetkillä. Loppu meni jännemmäksi mutta silti Kennedy valittiin noin 20 valitsijamiehen erolla.

Alkaa pää näköjään lahota, sillä säännöt olivat osittain jo ehtineet vaipua unohduksiin. Ei mitään dramaattista mutta pikku asioita. Pitää ehdottomasti päästä pelaamaan lisää. Tarvii vain sen sopivan tilanteen. Nyt onkin hyvä, kun suosikkipelejä löytyy moneen tarpeeseen. Reilun tunnin slottiin menee Memoir, 2,5h väliin mahtuu 1960 ja Twilight Strugglen pelaa sitten 4 tunnissa. Kaikki ovat muuten korttivetoisia kaksinpelejä...

Kirjasto 24.4.

Päivä meni kevyempien pelien merkeissä. Itse aloittelin kaiden, jinxterin ja vl4tkun kanssa Race for the Galaxylla. Eipä ihan vähään aikaan tätä ollukkaan tullu pelattua. Vähän pakon sanelemana ajauduin military-linjalle ja sillä mentiin tappiin saakka. Onneksi sentään se New Galagtic Order napsahti sieltä käteen, niin sai 11p bonusta. Ilman tuota oiskin voitto jäänyt saamatta. Military on muuten hyvä ja suoraviivainen strategia mutta vaatii ehdottomasti pientä kortti tuuria 6-developpien sekä arvokkaimpien Rebel- ja Alien-maailmojen kanssa.

Seuraavaksi hyppäsin typokon, poolin ja vesan seuraan Small Worldia mättämään. Peli oli aika mielenkiintoinen, kun voimasuhteet vaihtelivat pelin aikana aika rajusti. Alussa typoko jyräsi mäkien isoilla naisillaan ja ryöstelevillä jäteillä pari 11-13p vuoroa, sitten Vesa alkoi perhanan Ghouleillaan ja luola-örkeillään repimään 15-16p vuoroja. Peli oli tässä vaiheessa hieman yli puolivälin ja Vesa selvässä johdossa. Luonnollisesti kaikki tuuttasivat vesaa oikein urakalla ja häneltä lyötiin käytännössä yhdellä kierroksella sekä decline- että aktiivinen rotu lähes kokonaan laudalta. Suurinta vahinkoa saivat aikaan meikäläisen raivokkaat rottamiehet, jotka (erinomaisella noppatuurilla) hakkasivat seitsemän aluetta haltuunsa heti ensimmäisellä vuorollaan. Tästä meikäläinen lähtikin uuteen nousuun, joka ei kuitenkaan lopussa riittänyt kuin kakkossijaan. Kaikessa hiljaisuudessa pool oli hiipinyt ja napsinut omenat alaoksilta. Aikamoista. Loppusijoitukset ja -pisteet olivat: pool-minä-typoko-vesa, 104-98-93-86. Vesaan kohdistunut joukkoviha ja siitä seurannut nollakierros pudotti hänet kokonaan vauhdista.

Seuraavaksi saatettiin karavaani liikkeelle samalla porukalla ja pöytään levitettiin Yspahan. Eipä tätäkään ihan äskettäin ole tullut pelattua, vaikka meikäläisen mielestä pelissä on mitä mainion noppamekaniikka. Tällä kertaa ei itsellä tullut juuri kameleita haalittua tai rakennuksia rakennettua vaan suurin panostus suuntautui karavaaniin ja kortteleihin. Karavaani tuottikin kolmessa pisteytyksessä 10+12+21= 43 pistettä plus sitten välittömästi kameleiden lastauksen yhteydessä saadut 9p. Toisin sanoen aika iso potti (52p), kun loppupisteet olivat 78. Oisko sitten pool ollut kakkonen, Vesa kolmas ja typoko jäi lähtösuoralle.

Lopuksi oli vielä aikaa yhdelle Kivikausi Carcassonnelle. Meitsillä kävi aika mieletön lappumäihä, kun kaikki mitä yritin onnistui sitten kuitenkin jossain vaiheessa. Pelasinkin kyllä isolla riskillä, kun pariinkin kertaan tuli laitettua viimeinen äijä laudalle. Mutta niin vain pian perään nousi juuri sopiva laatta. Luonnollinen voitto.

Melkoinen pullapäivä ittellä - Reiska, Small World ja Carcassonne kaikki tuurituloksia (vaikkeivat kaikki voittoja olleetkaan).

Vesitorni 25.4.

Viikonloppu jatkui sitten seuraavana päivänä Vesitornilla, jonne päästiinkin nyt talven jälkeen ensimmäistä kertaa. Oli hienoa, kun on hyvät näköalat,. kahvila ja ruhtinaallisen kokoiset pöydät.

Peleinä avajaisissa oli anselmin korttiproto, Battlestar Galactica ja For Sale. Lisäksi peluutin yhden erän Galaxy Truckeria. Mainittavimpia huomioita:

-Korttiproto on kehittynyt parempaan suuntaan taistelukentän pienentymisen myötä.

-BSG:ssä ihmiset voittivat harvinaisen helposti, kun cyloneita neljällä pelaajalla oli vain yksi + yksi cylon leader, jota kaide pelasi. Ei ehkä tartte tätä enää neljällä pelata ainakaan, jos joku välttämättä haluaa olla kuningasleivänpaahdin (vaikka onhan se Caprica Six pirun kuuma paahtimeksi). Jinxteri oli muuten tehnyt hienoa työtä osien maalaamisessa. Loi hyvin tunnelmaa.

-Galaxy Truckerissa opastin poikia pelaamaan kantapään kautta. En alkuun kertonut kaikkia sääntöjä vaan käskin vain pelata. Vaikka peli on hyvin yksinkertainen pohjimmiltaan, on se perhanan ärsyttävä selitettävä. Taitaa olla tyypillistä Vlaadaa. Ainoastaa Reiska on uittumaisepi selittää.

Talvikauden toinen viikko

Kirjoituksen alkupuolella on muuta juttua. Rauman pelikerhon talvikauden toisen pelikerran raporttia sitten jälkipuoliskolla.

---

Kiirettä pitää ja kalenterissa kaikki vapaa-aika alkaa jo olla tarkkaan kulutettua treenien, korispelien ja valmennuksen parissa. Ihme ja kumma, mutta yllättävän paljon näihin väleihin mahtuu myös lautapelejä, kun vain päättää niin. Mutta ehkä se johtuu siitä, että töiden ja treenien jälkeen itelle se on samanlainen tapa rentoutua kuin jollekin toiselle telkkarin kattominen.

Tämän hetken ehdottomasti kuumin peli on Twilight Struggle, jossa anselmin kanssa on matsi kesken ja hyrskyä vastaan tuli (taas) otettua nenään. Olen itsepintaisesti pelannut USA:lla ja koittanut oppia virheistäni. Ehkä jotain kehitystä on jo tapahtunutkin, kun pelit alkavat olla jo huomattavasti tasaisempia ja hiukan paremmalla pullalla tuloskin voisi olla erilainen. Mutta en minä silti edelleenkään hommaa tunnu oikein handlaavan. Tästä huolimatta TS:n reittaus on geekissä noussut alkuperäisestä seiskasta kasin kautta ysiin, sillä mitä enemmän peliä pelaa sitä paremmalta se tuntuu. HOTHOTHOT!

TS ei ole ainut pöytään päätynyt sotapeli vaan myös Memoir '44 on saanut peliaikaa - tosin vain yhden skenun verran. Väännettiin Sturmführer manfredin kanssa Kuopiossa varsin tiukka Omaha Beachin maihinnousu, joka päättyi harvinaiseen jenkkien voittoon 6-5. Ratkaisuksi muodostui vasemmalla sektorilla olleiden sakutykkien tuhoutuminen 1-3 tilanteessa, minkä jälkeen jenkit pääsivät läpi ja selustaan. Tämäkin on toinen peli, joka vaan tuntuu paranevan pelikertojen myötä. Memoir tosin sai jo alunperinkin arvosanan 10.

Suuri apu peliajan löytymiseen on tietysti BSW, jossa tähän asti tullut lähinnä Power Gridiä hakattua. Monista peleistä juuri PG tuntuu soveltuvan nettipeliksi täydellisesti, sillä kone hoitaa laskutoimitukset/kirjanpidon automaattisesti, mikä nopeuttaa peliä valtavasti. Nelinpeli menee helposti 45 minuuttiin normaalin 90-120min sijaan. Gridissä ei myöskään tarvitse pyöritellä laattoja tai hahmotella geometrisia kuvioita, joten käyttöliittymä ei potki vastaan. Peliseura on tietysti ollut enimmäkseen randomporukkaa, joten tasoa ei voi sen kummemmin kommentoida, mutta aika mukavasti matsit on menneet. Edellisessä blogimerkinnässäkin mainitun pelin lisäksi on tullut kolme muuta erää pelattua ja saldo on tällä hetkellä 3 voittoa ja yksi kakkostila.

Kerran harhauduin BSW:ssä lisäksi pelaamaan kj:n ja fracton kanssa Saint Petersburgia, jota aikoinaan kokeiltuani pidin melko kuivana pelinä. No ei se mielipide siitä nytkään muuttunut mut kyllä tätä edelleen mielummin pelaa kuin on tekemättä mitään.

---

Sitten Rauman pelikerhon raporttia eilisistä kirjastopeleistä:

Kävijämäärässä oli aika mukava parannus aloitusviikonloppuun verrattuna, kun nyt paikalle eksyi noin tusinan verran pelaajia. Siinä saikin sitten jo useamman rinnakkaisen pelin pyörimään. Itse aloitin heti uusina naamoina pakalle tulleiden veljesten, samin ja tonin, turmelemisen johdattelemalla heidät Race for the Galaxyn saloihin (onneksi anselmi ei ollut lähistöllä, sillä hän olisi varmasti koittanut estää Galaksirallin leviämisen). Mukaan kilpajuoksuun ryhtyivät kaide ja eero, joka vähän myöhässä saapuneena joutui tyytymään todella pikaiseen 30 sekunnin sääntöselitykseen. eeron onneksi hän sai aloitusmaailmaksi Spartan ja käteen vielä pari muikeaa militarykorttia, joten strategia oli alusta asti selvillä. Ja millä tavalla tuo strategia onnistuikaan. Itse myllytin ihan kivasti noveltygoodseilla ja Galactic Trendsetterillä Consume-2x-strategiaa 6-8p kierroksessa, mutta koska kukaan muu ei kuluttanut, pooli ei tyhjentynyt riittävän nopeasti. Näin eero sai tarpeeksi aikaa kerätä Rebel-maailmojen lisäksi kolme militarylle tärkeää 6-develiä pöytään ja päättää pelin voittoon.

Kun pääsimme lopettamaan, juhli samaan aikaan toisessa pöydässä maija Stone Agen voittoa. Kovimmin tuuletti kuitenkin pauli, joka oli erityisen muikeana päihitettyään arin. Tässä pääsikin sitten sopivasti vähän sotkemaan porukoita. pauli ja tonppa liittyivät eeron ja meikäläisen pöytään kalastamaan Pingwiineille ruokaa, kun muut rupesivat ensin Bock Rockia ja sitten MtG:tä läiskimään. Mukava filleri toi Pingwin. Mun kokemus oli jautaa ja nappasin muutaman kalan erolla voiton.

Pikakalastuksen jälkeen Pingwiini-porukalla vedimme taljat lanteille ja laitoimme kivikeihäät tanaan, kun päivän toinen Stone Age -erä alkoi. Kahden viikon takaiseen peliin verrattuna meno oli vähän erilaista, kun kortit tekivät todellä hyvin kauppansa. Muutaman kierroksen jälkeen pystyikin jo ennakoimana pelin päättyvän korttipakan tyhjenemiseen ja tiesi mihin panostaa. Oma tulos parani aika mukavasti ja onnistuinkin voittamaan 163 pisteellä. eero oli kakkonen nitistäen paulin niukasti yhdellä pojolla 144-143 ja sekös paulia kismitti.

Talven avaus

Rauman lautapelikerhon talvikausi avattiin viime viikonloppuna, kun siirryttiin takaisin kirjastolle. Avaus ei nyt ollut mikään älytön yleisömenestys mutta peleihin riittävät 5 pelaajaa saapui kuitenkin paikalle.

Ylikansoituksesta huolimatta ensimmäisenä pelinä halusivat kaikki pelata Stone Agea, jonka ari oli aiemmin viikolla hommannut. Siinä sitten maria ja vesa pelasivat tiiminä, paulin, arin ja meikäläisen ollessa omillamme.

Ensimmäinen ajatus oli "Täähän on Taivaan Pilareita!" mutta pian selvisi, ettei nyt aivan kloonista ollutkaan kyse. Ukkoja pistetään kyllä samalla tavalla töihin mutta sitten heitetäänkin yhtä noppaa jokaista työläistä kohden. Erityinen oivallus pelissä tuntui olevan se, että noppatulos jaetaan aina eri luvulla riippuen resurssista, jota yritetään saada. Lisäksi työkaluilla pystyi noppatulokseen vaikuttamaan, mikä vähensi suuresti noppatuurin merkityksen tuntua. Hieno nähdä noppapeli, jossa onnensa voi kuitenkin itse hyvin pitkälle hallita. Muuten Stone Age on periaatteessa perus "kerää resursseja - muuta ne pisteiksi" -myllytys. Noppamekaniikka on kuitenkin tämän pelin pelastus, mikä nostaa teoksen keskivertopyörityksen yläpuolelle.

Voiton vei tietenkin ari - kuinkas muutenkaan.

ari vastasi myös seuraavan pelin pöytään nostamisesta, kun vuoron sai Endeavor. Kesäkauden päättäjäisissä tätä tuli testattua ja tuolloin lopputunnelmaksi jäi pelko, että peli alkaisi kovin äkkiä toistaa itseään. No niinhän siinä nyt kävi jo toisella pelillä. Kaikki uutuudenviehätys oli kadonnut ja kovin tutunoloiselta peli tuntui. Ei sillä, että Endeavor olisi huono mutta opeteltavaa ei nyt niin mahottomasti ole. Eli kyllä tätä edelleenkin kohtuu mielellään pelaa mutta niin joo niin... Toki paransin edellisestä pelistä ja nappasin voiton.

Kun ari oli vauhtiin uusien pelien esittelemisessä päässyt, niin päivän kolmaskin ja samalla viimeinen mättö oli arin kolmas uutuushankinta Bock Rock. Kiva nopea tikkifilleri, joka menee hyvin pitkälti samaan kategoriaan Coloreton ja 6nimmtin kanssa. Pitää toki vielä päästä enemmän pelaamaan, jotta pystyy sanomaan, kestääkö Pukkikivestely kulutusta yhtä hyvin.

---

Muuten tässä on useampi erä tullut Reiskaa pelattua mm. mariaa, hyrskyä ja maijaa vastaan. Meikäläisen tilasto hyrskyä vastaan muuttuu peli peliltä vain kammottavammaksi, kun mikään ei tunnu onnistuvan. Muille kyllä pärjään.

Toinen peli, jossa mulla on karmiva tilasto (mutta tällä kertaa vastustajasta riippumatta), on Twilight Struggle. Taannoin otin jo neljännen peräkkäisen selkäsaunan, jonka tällä kertaa tarjoili mikko. Tappio heti Mid Warin alussa, kun mikko pelasi CCCP:n headlinena OPEC:n ja heti perään pisteytti Lähi-idän, jota hän kontrolloi. Ja minä kun jo luulin, että tällä kertaa selvisin USA:lla Early Warista kohtuullisesti... (,_,) - nyyh!

Jatkuvista tappioista huolimatta Twilightin arvostus vain nousee. Ilmiselvästi kynnys peliin on pakan oppimisen vaatiman ajan takia melko korkea mutta sisään päästyään pelissä näkee todella paljon syvyyttä. Lyhyellä tähtäimellä tarjolla on valtavasti taktisia valintoja samalla, kun pakan hallinnalla ja lyhyellä aikavälillä ei-kiinnostaville alueille pelaamalla voi toteuttaa isompia strategioita. Saapa nähdä, kuinka paljon tässä pelissä on potentiaalia. Ainoa nillityksen aihe löytyy oikeastaan ärsyttävän ohuesta pelilaudasta, joka ehdottomasti vaatii pleksiä tai kunnon prässäystä ennen peliä, koska muuten lauta ei levity pöydälle tasaisesti. Toivottavasti korjauksen tilanteeseen suo Deluxe Editionin mukana tuleva "mounted board", jonka tietenkin menin ennakkotilaamaan.

---

Viimeinkin olen myös aloitellut BSW-pelejä. Viime viikolla harjoiteltiin käyttistä RA:n merkeissä muistaakseni lectuksen ja jonkun toisen kanssa. En nyt valitettavasti muista kuka hän oli. Itse peli meni päin haitaria käyttisongelmien vuoksi, joten ei voi oikein RA:sta mielipidettään muodostaa.

Eilen kuitenkin tuli pelattua hieman paremmalla menestyksellä Power Gridiä tainion, siirtolan ja sathin kanssa. Kun peli on tuttu, niin käyttöliittymä on huomattavan paljon helpompi lennosta opetella. Alkuhuutokaupassa tavoittelin voimaloita numero kolme ja neljä mutta hinnat nousivat turhan paljon, joten päädyin viitoseen (hybridi), jonka sain lähtöhinnalla. Rakentamaan pääsin siis vasta kolmantena mutta se ei nyt välttämättä tällä kertaa ollut ihan paska juttu. siirtola ja tainio menivät Ruhriin ja minä tyhjään pohjoiseen. Sath tuli tietenkin perässä mutta mulla oli kuitenkin hyvin tilaa levitä joka suuntaan riippumatta hänen tekemisistään. 

Pelin mieleenpainuvin vaihe nähtiin pari kierrosta myöhemmin, kun voimalamarketti oli täynnä shaibaa eikä kukaan halunnut ostaa mitään eikä kenelläkään ollut valmista kapasiteetia laajentaa niin paljoa että kakkosvaihe olisi alkanut. Siihen sitten jäimme kyttäilemään useammaksi kierrokseksi. Itse pääsin aina suht halvalla kakkostuulivoimalan (22) ansiostani ja ilmeisesti sain näin jälkeenpäin ajateltuna jonkin verran muita enemmän rahaa kassaan. Kun tainio lopulta kakkosvaiheen käynnisti, oli mulla hitusta vaille 400 elkkua tilillä. Siinä oli sitten hyvä maksella voimaloista hirmuhintoja (7-hybridi = yli 100e ja 6-roska = yli 70e).

Erikoista hommassa oli kuitenkin se, että pelasin toiseksi viimeisellä kierroksella pelkästään kakkossijasta kun olin varma siirtolan lopettavan pelin. Kun näin ei sitten käynytkään oli mulla mahis tavoitella voittoa tosissani. Klikkasin kuitenkin tärkeässä kuutosnuken huutokaupassa vahingossa PASS-nappia, minkä jälkeen jouduin tyytymään viitosöljyyn. Kapasiteetin puolesta homma oli selvä: siirtola 19, minä 18, sath 17 ja tainio 16. Hämmästyksekseni siirtolalla ei kuitenkaan rahat blokkailun vuoksi riittäneet kuin 17 kaupunkiin, mikä auttoi meikäläisen voittoon.

\(^_^)/ - oujee!!

Tekoälyä ja ennakkotilauksia

Edellisen blogimerkinnän jälkeen suurin osa pelitunneista on kertynyt Race for the Galaxy tekoälyä vastaan. On se vaan mahtava pikku ohjelma. Käyttöliittymä on toimiva, ohjelma on kevyt ja AI tarjoaa hyvän vastuksen huijaamatta (tai ainakin oletan näin). Kun vielä kuvitus on Rio Grande Gamesin luvalla alkuperäinen ja mukana ovat myös molemmat julkaistut lisäosat, niin ei voi kuin läpytellä käsiä yhteen.

Aluksi tietokone tuntui jopa vaikealta voitettavalta (ensimmäiset 10 peliä takkiin), mutta havaittuani sen hyvin usein leechaavan, on voittoja alkanut ropista omallekin tilille. Omasta kehityksestä huolimatta onnistun siltikin voittamaan nykyisellään vain kaksi tai kolme kertaa viidestä. Military-strategialla en vielä toistaiseksi ole kertaakaan voittanut, vaikka olisin saanut käteen parikin sopivaa 6-developpia. Sotilasvoimaan nojautuva imperiumini on aina ollut niukasti kakkonen.

Tämmöisenään Reiskan tekoäly soveltuu erinomaisen hyvin yksinäisen pelaajan ajanvietteeksi sekä aloittelijoille pelin opetteluun ja harjoitteluun huomattavasti paremmin kuin ensimmäisen lisäosan nopparobotti. Koneella peli kuitenkin pyörii sen verran nopeasti eteenpäin, että siinä ehtii hyvin tutustumaan kortteihin, mikä on Reiskaa ajatellen kaikkein tärkeintä. Ilman pakan tuntemusta peli on hyvin kaoottinen ja päämärättömän tuntuinen. Itsekin aikoinaan parin ensimmäisen pelin jälkeen ehdin jo tuomitsemaan Race for the Galaxyn ärsyttäväksi mutta muutaman lisämatsin jälkeen hommasinkin sen jo omaan hyllyyn. Saapa nähdä kuinka kauan tätä jaksaa klikkailla ilman mahdollisuutta moninpeliin verkon yli. Toistaiseksi ainakin.

Tekoäly löytyy täältä:
http://www.keldon.net/rftg

---

Tietokonevastustajaa vielä suurempi peliaikasyöppö on kuitenkin ollut uudelleen löytynyt maalausinto, joka oli hiukan kateissa Raumalle muuton jälkeen. Syy uuteen heräämiseen on se, että Games Workshopin 20v-juhlapainoksena julkaisema Space Hulkin 3. edikka löysi tiensä ennakkotilauksena hyllyyni. Pelaamaan en ole vielä ehtinyt mutta sisältöä käpistelleenä voi sanoa, että mahtavan laadukasta työtä. Figut ja pahvit ovat hienoimpia peleissä koskaan näkemiäni ja sääntökirjatkin ovat täynnä hienoja kuvia. Suoraan en sentään Hulkin nappien kimppuun pensseleineni hyökännyt vaan olen tässä ensin verestänyt taitoja keskeneräisissä projekteissa eli Doomin ja Space Crusaden nappuloiden kanssa. Näistä Doom joutui nyt Hulkin tulon myötä pelihyllyssäni jatkoajalle. Ei ole oikein viime aikoina peliseuraa siihen löytynyt pelin keston (ja ehkä keskeneräisten figujen) vuoksi. Toisaalta olisi se sitten vähän sääli luopua jostain, johon itseni lisäksi myös kai on panostanut useamman maalaustunnin... Space Crusaden olen sen sijaan jo aikaisemmin päättänyt antaa kummipojalle joulu- tai synttärilahjaksi, kunhan vain saan sen maalattua kokonaan. Täytyy laitella tänne sitten kuvia tuotoksista.

---

Ennakkotilauksista puheenollen: Tässä on pikkuhiljaa tämänkin miehen mielessä alkanut kyteä ajatus laajemmasta sotapelaamisesta. Näillä mielin teinkin sitten ennakkotilauksen Mikugamesin The Finnish Trilogy 1939-1945 ensimmäisestä osasta (Winter War 1939-1940). Ei mulla ole mitään hajua tuon pelin raskaudesta, kestosta tai soveltuvuudesta ensimmäiseksi tuon tyypin sotapeliksi mutta aihe kiinnostaa niin paljon, että pistinpä tilaukseen. Tuloksen näkee sitten joskus, kun peli postissa saapuu. Potentiaalista peliseuraa ajatellessa tiedän varmasti, että aihe kiinnostaa ainakin isäukkoa. Joululoma voisikin olla hyvää aikaa käyttää sotimiseen.

---

Livenäkin on vähän ehditty pelaamaan, ja tietenkin Reiskaa. marian kanssa otettiin tuossa useampi erä tiukkoja vääntöjä. Edellä mainitun pelin lisäksi paulin kanssa pelattiin viime sunnuntaina Vesitornilla parit pelit Kadonneita Kaupunkeja ja yksi kaksinpeli Le Havrea, joka oli harvinaisen nihkeä mutta tasainen vääntö. Oisko lopputulokset olleet joku 249-240 hyväkseni. pauli lähti selkeästi pelaamaan resurssipelin kautta ja minä puolestaan hankkimaan rahaa ja ostamaan kaiken. Turkulaisia vastaan Rauma Invitationalissa yritin samaa, mutta silloin ei sopivia rahakoneita pöytään special buildingeina tullut.

Arvostus Le Havrea vastaan on noussut koko ajan. Peli tuntuu olevan todella hyvin tasapainossa ja voittoisia strategioita on monia eivätkä ne ole Agricolan tapaan aloituskäden sanelemia. Lisäksi ajatusmaailmassa on Tom Vaselin sanoin suuri ero esim. Agricolaan verrattuna - Agricolassa koitetaan välttää huonointa ratkaisua, kun Le Havressa puolestaan valitaan useasta hyvästä. Ennustajana jos tässä yrittää toimia, niin ehkä pitkässä juoksussa peliin tulee kaipaamaan hiukan lisää vaihtelua esimerkiksi erikoisrakennusten muodossa, mutta ei voi vielä mennä vannomaan. Sitä ennen on vielä monta peliä edessä.

Pieni maailma

Kirjoituksen loppupuolelta löytyvät ensitunnelmat Small Worldista, jota pääsin testamaan männä viikonloppuna kain luona. Sitä ennen nopeasti muita juttuja.

Viime päivien pääuutinen omalta kannaltani on ollut Space Hulkin 20-vuotisjuhlapainoksen tuleva julkaisu. Games Workshop on tehnyt figujen kanssa todella hienoa työtä ja pitkällisen 10 sekunnin mietinnän jälkeen ennakkotilaus lähti menemään. Samalla löytyi taas uutta motivaatiota Doomin figujen maalausprojektin jatkamiseen. Raumalle muuttamisen jälkeen eli aika lailla tasan vuoteen ei olekaan pensseliä pidetty kädessä kertaakaan. Tänään sitten kuitenkin siihen taas tartuin =) Jospa samoin tein saisi Space Crusadenkin maalattua, niin voisi sen viimeinkin joskus kummipojalle synttärilahjaksi antaa.

Muuten pelaaminen on parina viime viikkona vähän vähäisempää tiukan ohjelman vuoksi. Oikeastaan ainoat pelit (Small Worldia lukuunottamatta) ovat olleet Rauma-Kuopio junamatkalla marian kanssa pelatut muutamat Reiska-erät. Noissa peleissä löysin oikeastaan ensimmäistä kertaa Diversified Economy kortin, joka on todella kova. Se että produce-vaiheessa saa vetää kortteja käteen on hirmu iso etu. Ensi kerralla hyrskyn kimppuun tällä strategialla (jos vain kortti käy).

---

Mutta sitten pääasiaan, eli Small Worldiin. Boardgamegeekissä ja SLS:n foorumilla peliä on hehkutettu ja mehusteltu minkä ehditty. Jopa uusiin peleihin yleensä kriittisesti suhtautuva anselmi esitteli tässä taannoin Small World -videota tietokoneeltaan. Mulla kuume ei kuitenkaan ollut päässyt nousemaan mutta, kun Kuopion reissulla siunaantui tilaisuus testata, ei mua tarvinnut kauaa houkutella.

Kyseessähän on siis eräänlainen aluehallintapeli, jossa jokaisen oman vuoronsa päätteeksi saa pisteitä hallitsemiensa alueiden mukaan. Tähän sitten lisätään erilaisia bonuksia pelaamansa rodun perusteella. Homman juju on kuitenkin siinä, että yksi pelaaja pelaa pelin aikana useammalla eri rodulla aina hyläten edellisen oman onnensa nojaan kun niin katsoo parhaaksi. Uudet laudalle tulevat rodut syövät sitten pikku hiljaa edelliset pois.

En nyt sen tarkemmin käy sääntöjä lävitse vaan keskityn pelin tunnelmaan. Aivan ensimmäiseksi on kiitetävä selkeää ulkoasua ja mukavia värejä. Tämmöistä peliä on ilo pelata, kun tilanteesta saa yhdellä silmäyksellä kohtuullisen käsityksen toisin kuin pastellinsävyisissä Alean peleissä. Toinen hyvän pelisuunnittelun merkki löytyi rotu-/ominaisuuslaatoista. Ei nimittäin tarvinnut reference cardia jatkuvasti vilkuilla, että mitkä ominaisuudet säilyvät vielä rodun nukkumaan asettamisen jälkeenkin sillä pysyvät ominaisuudet oli painettu laattojen kääntöpuolelle.

Itse pelitunnelma oli aluehallintapeliksi suhteelisen letkeä. Sitä kun tiesi että tulee oman rotunsa kuitenkin jossain vaiheessa hylkäämään ja kun pisteytys tapahtui aina oman vuoron päätteeksi, niin naapureiden tekemiset eivät herättäneet hirveää "in your face"-tunnelmaa. Myös se, että ylimääräiset joukot sai aina oman vuoronsa aluksi kerätä laudalta käteen ja sitten hyökätä vaikka koko voimalla naapurin kimppuun, oli hyvä jutu rentoa pelaamista ajatellen. Ei tarvinnut liikaa taktikoida ja miettiä, miten omat joukkonsa vuoron päätteeksi aikoo hajauttaa.

Small World on rento peli

Rotu-ominaisuuskomboista on sanottava sen verran, että ei ainakaan tällä pelillä löytynyt mitään aivan überrikkinäistä yhdistelmää. Kombot olivat kyllä selkeästi jakautuneet niihin, joilla itse tehdään pisteitä, ja niihin, joilla lyödään kaverin aktiivista rotua. Mutta niinhän se taitaa yleensä mennä.

Loppusanomana voisi todeta, että Small World on varsin mukava peli. Ei nyt mikään tajunnanräjäyttäjä mutta hyvä silti. Harrastuksen alkuvaiheessa varmasti hommaisin pelin hyllyyn ja sitä tulisi paljon pelattua mutta tällä hetkellä elän vaihetta, jossa mielummin syvennyn hyllystä jo löytyviin peleihin. Hulkki on tietysti uutena tulossa mutta se tuleekin Space Crusaden tilalle.

Itse pelin voitti maija tie-breakin jälkeen 99 pojolla. Mulla oli samat 99p mutta vähemän ukkoja laudalla. kai ja henna olivat hiukkasen alle 90 pisteessä.

Hyvä taktiikka

Jahas, jahas. Toista viikkoa on vierähtänyt ja jotain on ehditty pelailemaankin. Toissa sunnuntaina Rauman Vesitornilla olikin aika hyvin porukkaa kesälomista huolimatta. Iso tekijä tosin oli kummipoikani kahden veljensä kanssa.

Alunperin meillä oli mikon kanssa suunnitelmissa Tide of Ironia mättää mutta sattuneesta syystä jouduin vetäytymään siitä hommasta. Sen sijaan neppailimme PitchCaria useamman kisan edestä. Pojat pistivätkin oikein kunnolla kampoihin heti ensimmäisestä kisasta asti ja johtopaikka vaihteli useasti pelaajalta toiselle. Onnistuin kuitenkin pitämään nokkimisjärjestyksen ennallaan. Tässä on tosiaan peli, jossa iällä ei näytä olevan lainkaan väliä vaan kaiken ikäiset voivat tasapäisesti kisailla keskenään.

PitchCarin jälkeen vieraat lähtivät ja meille paulin kanssa tuli sopiva tilaisuus koittaa LeHavrea kaksinpelinä. Pistepotti kasvoi molemmilla aikava mukavaksi (318p ja 264p). En muistaakseni yksinpelilläkään ole noin korkeita pisteitä nähnyt (316p oli edellinen näkemäni ennätys).

Päivän aikana toisessa pöydässä pelattiin ari-pekan johdolla King of Siamia ja Containeria, joista varsinkin jälkimmäinen vaikutti erittäin kiinnostavalta. Vannotinkin dhyaita tuomaan Containerin myös seuraavalle Rauman visiitille mukaansa.

Muuten viikolla yhtenä iltana tuli pelattua marian ja hyrskyn kanssa muutama erä Race for the Galaxya. marialle kyseessä oli ensikosketus, joten lähtökohtaisesti saattoi olettaa hyrskyn ja meikäläisen taistelevan voitosta. Yllättävän hyvin maria kuitenkin pelasi heti alusta alkaen eivätkä sijoitukset olleet mitenkään etukäteen saneltuja. Edelliset pelit hyrskyn kanssa olivat päättyneet lähes poikkeuksetta hyrskyn voittoon. Onnistuin kuitenkin ensimmäisessä pelissä päihittämään hyrskyn yhdellä pisteellä ja sekös vasta maistui. Seuraavissa erissä kuitenkin palattiin takaisin normaalin päiväjärjestykseen. Näkyy Reiska istuvan MTG-pelaajan käteen aivan luonnostaan.

Viime viikonloppu jäikin tornipelien osalta väliin mutta perjantaina kuitenkin savarin, vesan ja paulin kanssa kevyemmin pelailtiin. Ensimmäisenä Chinatownia, jota nyt tässä viimeaikoina olen jostain syystä innostunut pelaamaan. Kun pöydässä ei väännetä ja tingata kauppoja liian pitkään, niin Chinatown on todella viihdyttävä peli. Tällä kertaa en saanut kuin yhden ketjun valmiiksi ja kaikki muut tulot jouduin keräämään yksittäisillä liikkeillä. Mutta niitä yksittäisiäkin kun on riittävästi, niin ihan hyvä potti niistäkin kertyy. Lisäksi pari hyvää kauppaa ja savarin unohdus istuttaa neljän liikkeen kokoinen ketjunsa toivat lopulta kakkossijan 20000 dollarin marginaalilla savariin. vesa peijooni meni kuitenkin ylivoimaisesti voittamaan lähes 200 000 dollarin erolla.

Voittajalle piti tietenkin tarjota palkinto - 16cl lumumba (=16cl konjakkia, kaakaota, kuumaa vettä ja maitovaahtoa). Sen verran kihahti muutaman keijon päälle nautittu neloislumumba vesalle kupoliin, että seuraavaksi pelatuista Ingeniouksesta ja 6nimmtistä ei tullut hänen osaltaan oikein mitään. Hyvä taktiikka...

Oma arki kullan kallis

Loman jälkeen koitti paluu arkeen. Jos arjessa jotain hyvää on, niin lautapelit kuuluvat ehdottomasti niihin.

Viikolla pelattiin hyrskyn kanssa pari erää Reiskaa advanced-säännöillä. Ensimmäisessä pelissä pelasin alien-militarya, johon sopivat 6-develitkin olivat kädessä. Harmikseni hyrsky lopetti pelin yhtä vuoroa liian aikaisin pelaamalla ensin Improved Logisticsin ja sitten settlaamalla kaksi planeettaa. Näin en saanut molempia pöytään. Tai oli mulla siis mahdollisuus mutta tavoittelin ahneuksissani täydellistä komboa, joten viimeisen kierroksen develop-vaiheessa tein jotain muuta. hyrsky voitti muutamalla pisteellä.

Toisessa Reiska-erässä yritin produce-2xVP-taktiikkaa Tourist Worldiin nojaten. 6VP:tä kierroksessa (yhteensä 4x6p=24p) + korttien pisteet eivät kuitenkaan riittäneet, sillä hyrsky ehti saavuttaa sen verran monta goalia ennen VP-chippien loppumista että toinenkin erä meni kaverille. Ilman goaleja olisin ollut selvä voittaja mutta näin vain lisäosa uudet säännöt veivät voiton multa pois.

---

Myöhemmin viikolla pelattiin savarin, arin ja vesan kanssa Puerto Ricoa kaksi matsia. Molemmissa pelasin alkupelin lähes identtisesti ja molemmat pelit sitten voitinkin.
Alussa sain maissipellon, joten sillä lähdettiin. Rakentaminen meni seuraavasti:
-pieni tori pöytään (+1 rahaa myydessä)
-construction hut pöytään (louhos plantaasin sijasta)
-iso tori pöytään (+2 rahaa myydessä)
-laituri pöytään (oma laiva)

Ensimmäisessä pelissä mulla oli kolme maissipeltoa ja neljä louhosta. Toisessa pelissä 2x maissi, 2x indigo, 3x louhos. Molemmissa peleissä mulla kävi niin hyvä tuuri, etteivät muut saaneet oikein itselleen maisseja. Näin sain varattua suurimman laivan maissille mutta shipattua myöhemmillä kierroksilla kaiken tuottamani maissin omalla laivalla. Siinähän sitten muilla oli vain kaksi laivaa käytössään. Näin muun muassa arillakin oli toisen pelin yhdessä vaiheessa pelin lähes kaikki tupakat omassa varastossaan. Lisäksi torit tuottivat sen verran hyvin rahaa, että välillä oli jopa järkevää itsekin valita kauppiaan rooli.

Tämän kertaisen myötä mielipide Puerto Ricon suhteen nytkähti hieman positiivisemmaksi, sillä nyt jo alkoi muistamaan ulkoa, mitä eri rakennukset tekevät. Siitä huolimatta edelleenkin minua häiritsee suunnattomasti rakennuslaattojen tylsä ulkoasu ja pikavilkaisulla tunnistamisen vaikeus. On se vaan nihkeetä kurkoitella toiselle puolelle pöytää tutkiakseen kaverin lautaa.

---

Viikonloppuna olikin sitten vuorossa pelit Rauman vesitornilla. Paikalla olivat lisäkseni kaide, vesa, mikko ja pauli, jonka toivomuksesta aloitettiin pitkästä aikaa Cayluksella. Jo pelin alussa päätin ryhtyä rikkaaksi ja kokeilla jälleen rahalinjaa suosioiden osalta. Edellisillä yrityksillä homma oli mennyt vähän metsään...

Tällä kertaa rahastrategia puri kuitenkin paremmin ja parhaimmillaan minulla oli hallussani valuuttaa lähes 30 yksikön edestä. Ei tarvinnut paljon huolehtia työläisten palkoista. Rahalla sai myös pankista kultaa ja kirkosta aneita sekä mahdollisuuden hyvin agressiiviseen viskaalin liikutteluun. Aloitinkin kullan keräämisen hyvin aikaisessa vaiheessa juoksuttamalla viskaalia parhaimmillaan 6 pykälää eteenpäin kultakaivosta aktivoidakseni. Mulla olikin pian katedraalin ainekset varastossani. Kun vielä viimeistä edellisen kierroksen alussa varasin itselleni myös viimeiselle kierrokselle aloituspaikan, olin menossa selvään voittoon, sillä haluamani arkkitehtikin oli turvallisen tuntuisesti melko kaukana takana. Yllätys oli kuitenkin lähellä, kun viimeisellä kierroksella pojat siirsivät viskaalia oikein urakalla taaksepäin (12 pykälää). Itse pukkasin luonnollisesti kolme pykälää eteenpäin. Lopulta vesa istui ratkaisijan pallilla, sillä hän pystyi pystyi estämään voittoni jättäytymällä itse neljänneksi tai sitten taistelemaan kakkospaikasta. Reilun pelin hengessä vesa lähti hakemaan kakkospaikkaa.

Lopulta Cayluksessa kävi niin, että minä voitin (~70p), pauli toinen (~60p), vesa jäi pisteen paulista ollen kolmas, mk7 oli neljäs (~55p) ja kaide viides (~40p). kaiden peli kosahti, kun muutamalla kierroksella hän pelasi yksin työläisiään etupeltoon, muiden pelatessa linnaa/takaosan rakennuksia. Näin ollen viskaalia liikutellessa tilanne oli 1vs4 -> ei hyvä.

Cayluksen päälle pelasimme vielä paulin ja vesan kanssa yhden Agricolan I-pakalla. Mulle sattui aivan muihin verrattuna hävyttömän hyvä korttikombo käteen:
Market Crier: (Take 1 grain ruudussa yhden viljan sijasta 2 viljaa + 1 porkkana + muille 1 vilja)
Gardener (harvestissa porkkanat pysyvät pellolla ja sato kerätään pankista)
Schnaps Distillery (harvestissa 1x porkkana -> 4 ruokaa)
Hand Mill (harvestissa 2x vilja -> 4 ruokaa)
Slaughter House (muiden teurastaessa yksi ruoka minulle)

Ei tarvinnut paljon strategiaa miettiä, kun porkkanaa ja viljaa oli heti alusta asti reilusti luvassa eikä uuniakaan välttämättä tarvittu. Tuloksena oli varsin kelvolliset 57p. vesa ja pauli tekivät hekin parhaansa jääden kuitenkin pitkälle toistakymmentä pistettä jälkeen. Jos joskus korttituurilla on Agricolassa ollut merkitystä, niin nyt ainakin.

Super Savari

13.6. oli lauantai, jolloin savarin olisi kannattanut pelata lottoa. Ilta aloitettiin Reiskalla, jota pelaamassa olivat savarin lisäksi maija, hyrsky ja minä. Minä rupesin melkein heti alussa pyörittämään Alien Toyshopin avulla 2xVP-myllyä. Mitä nyt välillä myin jotain ja sitten developpasin/settlasin muiden pelatessa ko. rooleja. 6-developeista lähdin Terraformin Guildia rakentamaan ja se kombottikin aika hyvin Terraforming Robotsin kanssa. Suoraviivaisen VP-pyörityksen seurauksena peli katkesi VP-chippien loppumiseen, minun kerätessä enemmistön. savari kuitenkin väänsi ittensä jollain ihme keinolla tasapisteisiin (56p) ja vei voiton suuremmalla käsikorttien määrällä. Voittaakseni, tuohon Alien Toyshopin kylkeen olisin tarvinnut toisen alien- tai geenimaailman, jottei myydessä olisi tarvinnut sitä Toyshopin korttia hävittää.

Reiskan jälkeen tikukin vielä tuli paikalle. Päätettiin sitten kokeilla Agricolaa viisinpelinä. Haastetta riitti, sillä hyrskyn oli lähdettävä töihin joten meillä oli vain 1,5h aikaa - aika vähän viisinpelille mielestäni. No eihän siinä sitten. Peli pelattiin sen kummemmin miettimättä ja ehdimme kuin ehdimmekin pyöräyttää matsin alusta loppuun. Käytössä oli K-pakka. Pikapeli teki sen, että itseltäni jäi occupationeista Weaver (2 lammasta tuottaa 1 ruuan jokaisen kierroksen alussa) huomaamatta. Löysin sen kädestäni vasta jossain 10. kierroksen paikkeilla. Jos tuon olisin aikaisemmin huomannut, niin se olisi ollut selvä suunnannäyttäjä pelille. Nyt mitään muuta vastavaa ei oikein mulla ollut, joten päädyin koittamaan power-pelaamista, eli hamstraan resursseja ja teen kaiken valmiiksi sitten kerralla. Ei se oikein 5-pelissä toiminut, sillä melkein kaikki muodostui pullonkaulaksi, kun niitä ei vain ehtinyt hankkimaan ajoissa. Lopputulokset olivat savari 44p, maija 42p, hyrsky 40p, minä 35p ja tiku 18p.

Tämän jälkeen jäimme savarin ja tikun kanssa kolmistaan pelaamaan pitkästä aikaa Fearsome Floorsia, jonka savari vei taas ja vieläpä ylivoimaisesti. tikulla kuoli kolme neljästä ukosta ja minullakin kaksi savarin viedessä kaikki nappulansa ulos. 

Kolme voittoa putkeen alkoi olla jo liikaa =) Onneksi vuorokausi oli juuri vaihtunut, joten meillä saattoi olla toivoa. Haastoimme savarin sitten vielä yhteen Reiska-matsiin, sillä revanssi oli pakko saada. Alku ainakin näytti hyvälle, sillä juurikaan parempaa Doomed World-aloitusta en olisi voinut toivoa. Käteen sattui nimittäin Lost Species Arc World, joka löysi tiensä pöytään heti ensimmäisellä kierroksella. Kun vielä muille ei Produce-Trade tuonut vastaavaa hyötyä kuin minulle, kuvion nimi oli selvä. Mulla oli lähes koko pelin ajan käsi limitissä ja Lost Species Arc Worldin jälkeen kaksi seuraavaa pöytäämääni korttia olivat molemmat 6-developpeja (Merchant Guild ja Alien Tech Institute). Lost Species ja Merchant Guild ovat yhdessä aika myrkyllinen kombo: Produce -> 4 lappua käteen, Trade -> 4 lappua käteen. Meinasin näin ollen heti perään jopa pöydätä kolmannenkin 6-develin (Galactic Federation) mutta päätin kuitenkin vain keskittyä noiden kahden aikaisemman suomiin mahdollisuuksiin ja monipuolistaa omaa engineä.

Ja tulihan se revanssi sieltä - piti vain odottaa sunnuntaita. Mulla 66p, tikulla 56p ja savarilla ~35p. Oli hyvin erilainen taktiikka kuin edellisessä pelissä, sillä tällä kertaa mulla oli VP-chippeinä vain 3 pistettä. Potti kertyi kokonaan arvokkaista korteista.

Operaatio Cobra

Viime tiistaina elettiin tiukkoja hetkiä Memoir-tantereella. Skenaariona oli Operation Cobra ja vastassa saksalainen sika-anselmi. Jo ennakkoasetelmat näyttivät mielenkiintoisilta - liittoutuneilla olisi selvästi enemmän joukkoja käytössään mutta ne kaikki olivat supussa aivan alueen laidalla. Saksalaisilla puolestaan oli valmiiksi erinomaiset asemat puolustustaistelua ajatellen. Meikäläisen oli siis oltava aloitteellinen. Katselin alussa korttejani ja niiden perusteella paras vaihtoehto oli iskeä suoraan keskeltä läpi. Sakemannit kuitenkin onnistuivat pidättelemään aaltoa niin pitkään, että apujoukot ehtivät keskustaa tukemaan. Se tankkien jyrinä peloitti rohkeimmankin liittoumataistelijan sydäntä valaen samalla hurjaa rohkeutta jokaiseen paikalla olleeseen fasistisieluun. Tilanne oli 1-1. Keskusta oli siis tukossa, joten ei sitä auttanut kuin siirtyä vyöryttämään molemmilta laidoilta. Sieltä tulikin haettua kivoja pisteitä ja liittouma siirtyi 3-2 johtoon. Tässä vaiheessa tapahtui kuitenkin jotain täysin odottamatonta jumittuneessa keskustassa - fasu-anselmi runttasi heikoimmatkin joukkonsa eturintamaan teurastaen kaiken edellään. Yht'äkkiä tilanne olikin 3-4 ja Saksa oli vain pisteen päässä skenaarion voitosta. Kaiken kukkuraksi minulla oli ikävästi helppoja maaleja huonojen komentoyhteyksien päässä aivan anselmin piippujen edessä. Onnistuin kuitenkin perääntymään ja ostamaan sen verran lisää aikaa, että sain hankittua tasoitukseen vaadittavan pisteen ja sitten juoksemaan toiseen tavoitteenani olleeseen kylistä. 5-4. Tiukka taistelu. anselmin yllätyshyökkäys oli parasta näkemääni Memoiria. Olin jo täysin varma, ettei hän käyttäisi heikkoja joukkojaan tilanteessa, jossa minä tarvitsin enää 2 pistettä voittoon. Mutta niin vain jätkä tuli ja meinasi voittaa. Oli kiva matsata.

---

Mitäs muuta... Yhtenä iltana pelattiin anskun, tikun, hyrskyn ja savarin kanssa Märklin Menolippua. Just olin päässyt kehumasta, että on todella harvinaista jos jään en sijuitu vähintään kolmen sakkiin Menolipussa. No nyt sitten ajelin -pitkillä reiteillä vääriin kaupunkeihin ja tuloksena oli viimeinen sija. Tiku ehti jo juhlia voittoa mutta sitten annika muisti saavansa 10p bonuksen eniten menolippuja suorittaneena pelaajana. Lopputulokset olivat annika 141p, tiku 134p, hyrsky 132p, ville 94p ja minä 89p.

Menolipun jälkeen tuli pelattua (pitkästä aikaa) Reiskaa neljällä, kun ansku lähti. Sekä voitosta että kolmossijasta väännettiin raskaasti eikä nopealla silmäyksellä ollut lainkaan selvää, kuinka lopussa käy. Viimeisellä kierroksella olisin halunnut tehdä sekä developin että settlen. Minun piti vain arvata mitähän muut olisivat tekemässä ja tietenkin tuplasin väärin. Pöytään tuli neljä developpia. Jäi sitten 7p (bonareilla 8p) arvoinen Rebel Homeworld valloittamatta. Lopulta hyrsky voitti 53p, minä kakkonen 47p, ville kolmas 33p ja tiku neljäs 32p.

Lisäksi on tullut maijan kanssa useampi Genial kaksinpelinä pelattua. Tää on kyllä oikein mukavaa ajanvietettä. Nopea setuppi, yksinkertaiset säännöt ja nopea pelata mutta silti riittävän haastellinen ja viihdyttävä.

Su 17.5. - Rauman Vesitorni

No eihän se tietenkään yhdet kirjaston pelit riitä viikonlopulle. Sunnuntaina sitten jatkettiin Rauman Vesitornilla. Ensimmäisenä ohjelmassa oli Le Havrea ja olipa harvinaisen nihkeä peli. Kaikilla peli meni hirveeksi jumittamiseksi, kun kukaan ei halunnut siirtyä pois rakennuksista, joita muut ehdottomasti tarvitsisivat. Tuloksena oli sitten varsin vähäpisteinen ja lainojen sävyttämä peli, jonka ari voitti 60 frangilla, minä olin lainaruhtinaana kakkonen 54 frangilla, pauli kolmas 47 f ja tiku neljäs 38 f. Vähäpisteisyyttä kuvastaa hyvin se, että myöhemmin eri porukka pelasi uuden nelinpelin ja siinä voittajalla oli pitkälle päälle 110 f ja kolmossijaankin vaadittiin 90 f.

Tämän jälkeen kokeiltiin erä Geniali hyrskyn, mikon ja arin kanssa. Ilmeisesti minä olin ainut, joka pelistä vähän enemmän tykkäsi. Kaipa minä tykkään sitten häviämisestä, sillä jäin viimeiseksi hyrskyn voittaessa, mikon ollessa kakkonen ja arin kolmonen.

Lopuksi vielä mäiskästiin tikun, hyrskyn ja savarin kanssa yksi peli Reiskaa lisäosalla. Mulla peli rullasi kivasti ja rushasin Improved Logisticsin avulla pöydän täyteen pikkuplaneettoja. Korteista ei tullutkaan juurikaan pisteitä mutta onnistuin hommaamaan ison osan lisäosan mukana tulleista special goaleista, joiden avulla voitin sitten 41 pisteellä. Ero ei siis ollut mikään merkittävä toiseksi tulleeseen tikuun (30+ pistettä), vaikka hällä oli jopa 6 korttia vähemmän pöydässä kuin minulla.

Vesitornin ja kirjaston pelien lisäksi viikonloppuna tuli elinan ja maijan kanssa pelattua yksi peli Galaxy Truckeria. Harvinaisen helpot reissut sattuivat kohdalle ja vähän turhaan tuli jokaisessa keskityttyä lasereiden ja thrustereiden hommaamiseen. Lastiruumalle olisi ollut enemmän käyttöä. 

Oregon tuli myytyä elinalle.

Rauman kirjasto la 4.4.

Eilen oli vuorossa järjestyksessään neljäs Rauman kirjaston lautapelikerhon pelilauantai. Ennakkoon suurin jännitys kohdistui paikalle saapuvien pelaajien määrään, sillä edellisellä kerralla osanottajia oli vähän vähemmän ja tälläkin kerralla tiesin että 4-5 niin sanottua vakikävijää ei pääsisi paikalle. Kuka oli shakkiturnauksessa, kuka lapsenlikkana ja kuka matkoilla. Meillä oli kuitenkin vähän vahvistuksia paikalla, kun HH, slaikkari ja stubbe tulivat Espoosta asti viikonlopuksi kyläilemään. Lopulta paikalle saapui 12 innokasta, mikä oli olosuhteet huomioon ottaen mielestäni varsin mukava määrä. Uusiakin naamoja (kaide ja tomi) näkyi ja toivottavasti innostus jatkoja varten tarttui.

Ensimmäisenä pelasimme kaiden mukanaan tuomaa Bangia, jota ei itsekään ollut tullut aikaisemmin pelattua. Kuusi pyssysankaria, slaikkari, HH, tomi, stubbe, kaide ja minä, asettui piiriin ja räiskintä oli valmis alkamaan. Meitsi oli luopio ja mikäs sen mukavampaa olisikaan ollut, kuin yrittää saada sekä lainsuojattomat että sheriffi apulaisineen hengiltä. slaikkari oli sheriffi ja avitti meikäläistä kivasti ampumalla kostoksi muun muassa oman apulaisensa HH:n. Apulaissheriffi nimittäin päätti ensimmäisellä kierroksella ilmaista olevansa slaikkarin kanssa samalla puolella ampumalla häntä polveen. Polveen ampuminen ilmeisesti sai sheriffin sen verran kovaan raivoon, että apulaisensa nirhaamisen jälkeen hän nosti kylän kovanaamat yksi toisensa jälkeen leukakeinuun. slaikkari on tän kaupungin sheriffi.

Bangissa länkkäritunnelma on mielestäni hyvin saavutettu nopean temmon, yksinkertaisten sääntöjen ja sopivan kuvituksen myötä. Mekaniikan puolesta peli ei kovin tiukkoja valintoja tarjoa eikä muutenkaan vaadi sen kummempaa analysointia mutta näitä puutteita teema ja pelin hauskuus hyvin kompensoivat. Miinuksia jos haetaan, niin peli saattaa ikävästi venyä liiallisten lisäenergioiden myötä.

Paukuttelun jälkeen pöydissä alkoi pyöriä Carcassonnea, Galaxy Truckeria ja Race for the Galaxya. Itse pelasin HH:n ja slaikkarin kanssa useamman erän Reiskaa. Ensimmäistä peliä dominoi HH, toista minä ja kolmannen taisi slaikkari voittaa. Aika mukavasti jakautui menestys tasapuolisesti kaikille.

Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi ehkä pitänyt ottaa enemmän vastuuta sopivien "porttipelien" peluuttamisesta. Nyt heti ensimmäisenä pelattiin Bangia, joka ei ehkä kuitenkaan uppoa kaikille vaikka hauska onkin. Lisäksi GT ja Reiska ovat ihan selkeitä "gamer's game"-kategoriaan meneviä tapauksia. No toisaalta, kyllähän se omakin ja muutaman kaverin peliharrastus lähti liikkeelle Illuminatista, joka ei sekään varmasti se paras aloituspeli ole.

Tämmöistä tällä kertaa kirjastolla.

Pikkupikku pelailua

Viikon mittaan on taas pelailtu monenmoista. Muun muassa useammat erät Colorettoa monella eri porukalla. Viimeksi eilen Earth Hourin aikaan pyöritettiin Colorettoa kynttilän valossa. Vähän meinasi olla vaikeuksia erottaa oranssia ja pinkkiä sekä sinistä ja vihreää toisistaan. Hommaa ei varmaan yhtään helpottanu se, että oli pätkässä. Hienointa illassa oli kuitenkin se, etten joutunut tarjoamaan kaljoja kuuluvaiselle. Lupauduin nimittäin aikaisemmin tarjoamaan keijot, jos hän suostuu kokeilemaan valitsemaani lautapeliä ja rehellisesti sanoa että peli on aivan haitarista. Alunperin olin ajatellut Menolippua tai 6nimmtiä mutta tällä kertaa molemmat olivat lainassa, joten Coloretto oli seuraava valinta.

Pelaaminen on muutenkin ollut enemmänkin pelailua, kun sitä vain on ollut kaikennäköistä muuta puuhaa ja SM-liigan playoffit ovat vieneet monta iltaa. Mitä nyt yhtenä iltana tikun ja hyrskyn kanssa vähän Reiskaa otettiin ja siihen päälle lyhennetty peli Naval Battlesia. Viimeksi mainittu oli oikein kiinnostava idealtaan ja teemaltaan mutta kärsi muutamista pelisuunnitteluun liittyvistä ongelmista. Muun muassa ilmahyökkäykset olivat pelin luonteeseen nähden turhan voimakkaita. Taktiset ja strategiset mahdollisuudet jäivät myös hiukan ohkaisiksi. Lisätyöstöllä Naval Battles olisi varmasti kelpo peli.

Varmaan raskainta osastoa kahteen viikkoon ovat edustaneet muutamat Le Havren yksinpelit. Jaksaa muuten ihan kivasti tätä yksin pelata, sillä pelissä on mukavasti vaihtelua ja sääntöselvennyksen myötä myös uutta haastetta. Aikaisemmin olin enkkuohjeiden perusteella käsittänyt, että Shipping Linessa tavaramäärän suhteen laivakohtaiset rajoitteet koskevat nimenomaan tavaratyyppejä. Oikean säännön mukaan rajoitetaan kappalemääriä, Onneksi näin, sillä olin jo ollut pikku hiljaa valmis hylkäämään koko pelin koska tuntui typerältä aina pelata saman kaavan mukaan ollakseen mukana voittotaistelussa. Nyt vaihtoehtoisia strategioita on huomattavasti enemmän ja final actionina Luksusjahdin rakentaminen alkaa olla jopa järkevää.

Tuli muuten hommattua Le Havren velipuoli Agricolakin. Maija on sen verran innostunut ko pelistä, että tilaisuuden tullen herätehuutelin sen huuto.netistä. Olin jo kerran päättänyt, etten Agricolaa osta sillä se löytyy jo niin monelta kaverilta mutta näin sitä vain heikko sortuu.

Mitäs muuta... Niin, Eläinpyramidia pelattiin anselmin tyttöjen kanssa. Vastus oli kova eikä ollut lainkaan selvää, että aikuinen selviäisi leikkikoululaisia vastaan voittajana. Oikein näppärä, vakaata kättä vaativa peli on kyseessä, josta saisi oikein hulvattoman juomapelin. Pyräääämidin jälkeen matsattiin anselmin kanssa oikein kunnolla sotatantereella. Ensin kaksi kaksinpeliä Veraa, jotka kumpainenkin päättyivät ennen aikojaan valtakuntien luhistumiseen. Päälle vielä Memoirin ykkösskenaario kahteen kertaan. Molemmilla kerroilla Liittouma oli voitokas numeroin 4-3. anselmillekin historian ensimmäinen Memoir voitto ja olihan se jo aikakin, sillä kiroilua oli tähän asti riittänytkin.

Lopuksi on vielä mainostettava pikkusia viehelaatikoita pelien palikoiden järjestyksessä pitämiseen. Varsinkin Le Havressa on oikein kunnolla ottanut pattiin alkusetuppia tehdä, kun minigrip-pusseja on miljoonia. Nyt riittää, kun sitä vain levittää laudan ja aukaisee laatikon kannen, niin heti on peli käynnissä.

Hyvä peli, ikävä kokemus

Viime viikonloppuna anselmin, hyrskyn ja savarin pelattiin meillä erä Acquirea. Ei ollukaan pitkilleen tullu pelattua. Ehkä sitä on omaa 60-luvulta peräisin olevaa versiotaan on säästellyt, kun ei sen enempää ole pelannut. Mielestäni hyvä peli on kuitenkin kyseessä. Tällä kertaa peli kuitenkin lässähti, kun anselmilla ja hyrskyllä jäi kaikki rahat kiinni kahteen hotelliketjuun, jotka sitten viipyivät laudalla pitkään. Toisesta tietysti tuli se pelin suurin mutta vähän pelin tunnelmaa latisti, kun vain kaksi pelaajaa osallistui täysipainoisesti peliin. On se vähän pelin vikakin, jos siinä on mahdollista jäädä roikkumaan mukaan ja vain toivoa sopivaa palasta. Täytyy vain ottaa oppia myös tapauksesta, eli muistaa hajauttaa sijoituksensa kunnolla, sillä itseasiassa peli olisi voinut mennä myös toisin päin koska villen ja minun rahat olivat myöskin kiinni vain parissa ketjussa. Lopputulos oli: meitsi 58k, savari 38k, anselmi 31k ja hyrsky 26k.

Hotellikeplottelun lisäksi otimme pari erää Reiskaa lisäosalla. Ensimmäisen voitti hyrsky aika selvällä noin 40p erolla seuraavaan. hyrsky onnistui keräämään ainakin osuuden melkein jokaisesta lisäosan tuomasta maalista. En tiedä miten se tapahtui mutta näin se vain kävi. anselmi niisti niukasti pisteellä multa kakkostilan pistein 36-35. savari seurasi ekan pelin vierestä ja opetteli sääntöjä. Toiseen peliin villekin sitten liityi mukaan. Tällä kertaa olikin huomattavasti tiukempaa. Itse pelasin Spartan militarya yhdistettynä 2xVP taktiikkaan. Lopulta voitto tuli minulle 50 pisteellä. hyrsky oli kakkonen 49p, anselmilla ja villellä oli molemmilla 30+p.

Kokonaisuutena taisi olla ainakin voivottelun määrästä päätellen tuskainen sessio anselmille. Acquire oli tunkki ja Reiska ei vaan maistu, koska San Juan on jo olemassa.