Sivilisaatioita ja presidenttejä

Seuraavassa pikku raportit ja ensitunnelmat Rise of Empiresistä ja 1960: The Making of the Presidentistä.

---

Rise of Empires:

Viime lauantaina kirjastolla otettiin eeron ja arin kanssa tyypit Wallacen Rise of Empiresistä. Uskallettiin tarttua haasteeseen kirjaston rajallisessa aikaikkunassa, sillä ohjeissa lupailtiin että sivilisaatiot ehtisivät saavuttaa loistonsa n. kolmessa tunnissa. Liikutaan siis täysin eri maailmassa Civilizationiin tai Through the Agesiin verrattuna.

Pelistä sen verran, että RoE:ssa on käytössä kartta mutta pelaajat ovat ennemminkin vaeltavia johtajia, sillä oman kansansa voi milloin tahansa hylätä ja aloittaa uuden mistä päin maailmaa tahansa. Kansan rakentamat kaupungit ja ihmeet sekä kehittämät keksinnöt kuitenkin säilyvät tuottamassa voittoon tarvittavia pisteitä johtajalleen, vaikka hän alamaisensa hylkäisikin. Valloitetut alueet ja niistä saatava hyöty tietysti menetetään.  

I. Aikakausi 

Kaikkien kansat aloittivat köyhinä ja piskuisina. Ensimmäisenä Välimeren syvänteistä maailmankartalle ryömivät eerolaiset. Kohta perässä laskeutuivat arilaiset vuorilta Pyhään maahan. Kauaa he eivät kuitenkaan ehtineet olostaan nauttimaan, sillä meikäläiset purjehtivat salaisilta saarilta rantaan ajoivat arilaiset pois. Ensimmäisen aikakauden loppupuoliskolla tilanne ei juurikaan muuttunut muuten kuin kehitys kehittyi ja arilaiset keksivät kalenterin, eerolaiset tiet ja meikäläiset terävän keihään.  

II. Aikakausi 

Heti toisen aikakauden alkajaisiksi huomasimme, että jumalat olivat rankaisseet kaikkia kansoja liiankin kovalla kädellä (eikä muuten jäänyt ainoaksi rankaisuksi pelin aikana). Kenellekkään ei nimittäin oltu muistettu antaa ensimmäisen aikakauden alussa matkaan lainkaan kultaa tai muita resursseja, joita olisi tarvittu kaupunkien rakentamiseen tai kaupankäynnin välineeksi. Siitä huolimatta militaristic expansionistit eli meikäläiset lähtivät navigaation keksimisen myötä ensimmäisenä merta uhmaamaan ja löysivät tiensä Uuteen Maailmaan. Laivarottien mukana sinne matkasivat myös eerolaiset leviten pohjoiseen jättäen meikäläisille etelän. arilaiset puolestaan löysivät silkkitien ja thai-hieronnan idästä. Meikäläisten aika meni merillä seilatessa ja palkkasotureita värvätessä. Eerolaiset ja arilaiset sentään solmivat diplomaattisuhteita keskenään.

 

III. Aikakausi 

Meikäläiset kun oli viettänyt tähän asti pari tuhatta vuotta sotien ja muut jo virittelivät avaruusohjelmiaan, oli viimeinkin aika panostaa kulttuuriin. Kansakunnan terävimmät päät löivät yhteen ja tuloksena syntyivät - TADAA!... tykit. Sentään televisiosta päästiin seuraamaan kehitystä, kun eerolaiset ampuivat sputnikin kuuhun ja pelasivat jalkapalloa maankamaralla. Ei tainnut olla voittajasta epäselvyyttä, kun kerran avaruuteenkin asti pääsivät. Arilaisten kaupunkikulttuuri pääsi toiselle sijalle ja meikäläiset saivat painua pylväikköön ja istua miekkaan.

 

Peli jäi historiaan eniten sääntövirheitä sisältäneenä pelinä. Ei siten vielä uskalla lopullista arviota pelistä antaa mutta lupauksia kasin arvosanasta on ilmassa. Pelataanhan nyt ensin ainakin yksi peli oikeilla säännöillä. Joka tapauksessa mielenkiintoinen sekoitus sivilisaatiopeliä ja El Grande-tyyppistä aluehallintaa on kyseessä. Ehkä sivilisaatiopeli tulee erityisesti siinä esiin, ettei aluehallintataisteluun osallistuminen ole välttämätöntä.

---  

1960: The Making of the President: 

Nixon vai Kennedy? Siihen kysymykseen lähdimme rokulipäivänä mikon kanssa etsimään vastausta.  

Kampanjan ensimmäiset viikot molemmat ehdokkaat viettivät lähellä omia kannattajiaan. Nixon (mikko) reissasi lännessä ja Kennedy (meitsi) idässä. Salakavalasti Nixon hurmasi valtakunnallisen median puolelleen ja pääsi siten helposti murentamaan Kennedyn asemaa idässä. Harvardin kasvatti Kennedy kuitenkin oli täyttä rautaa oikeista asioista puhuttaessa ja sai sitä kautta vauhtia kampanjalleen. Erityisen hyvin argumentointikyvyt tulivat esiin 6. viikon televisioväittelyssä, jonka Kennedy vei puhtaasti 9-0. Ja kas kummaa tilanne oli jälleen täysin auki. 

Vaaleihin oli enää pari viikkoa ja kampanjoiden viimeiset rutistukset alkoivat. Vielä viikkoa ennen vaaleja Kennedy näytti marssivan Valkoiseen taloon riemusaattueessa, kun itä, etelä ja keskilänsi olivat kaikki hänen vahvaa kannatusaluettaan. Viimeisellä viikolla Nixon kuitenkin teki sen, mihin kukaan ei uskonut - käytti pikkukaupungin charmiaan New Yorkissa ja samalla voitti talouslupauksillaan koko idän puolelleen. Samanaikaisesti Kennedy epäonnistui Nixon-median Kaliforniassa.  

Vaalipäivänä valitsijamiehet menivät Nixon 274 - Kennedy 263. Kennedykannattajien kannalta ratkaiseva virhe kampanjassa oli Nixonin hallitsemaan Kaliforniaan meneminen, sillä osavaltion 32 valitsijamiestä ei suinkaan ollut se vaa'ankieli vaan jokin pienempi 6-8 valitsijamiehen osavaltiokin olisi riittänyt kääntää puolelleen.  

The Making of the President jos mikä oli herkkua. En tiedä vaikuttiko Twilight Struggle -tausta jotain mutta presidenttipeliin tuntui pääsevän jo heti ensimmäisellä yrittämällä todella hyvin mukaan. Nyyppäkynnys ei siis ole näissä usein toisiinsa verratuissa peleissä aivan yhtä iso. Komponenttien puolesta (kuutiot vs. counterit) voiton vie The Making of. Teema ja ahdistuskerroin puolestaan ovat Twilight Strugglen puolella. 

Tästä tuli suoraan yksi henkilökohtaisista suosikeista mutta ei nyt vielä yhden pelin jälkeen ihan listan parhaille paikoille uskalla nostaa. Aika näyttää mihin rahkeet riittävät.

Talvikauden toinen viikko

Kirjoituksen alkupuolella on muuta juttua. Rauman pelikerhon talvikauden toisen pelikerran raporttia sitten jälkipuoliskolla.

---

Kiirettä pitää ja kalenterissa kaikki vapaa-aika alkaa jo olla tarkkaan kulutettua treenien, korispelien ja valmennuksen parissa. Ihme ja kumma, mutta yllättävän paljon näihin väleihin mahtuu myös lautapelejä, kun vain päättää niin. Mutta ehkä se johtuu siitä, että töiden ja treenien jälkeen itelle se on samanlainen tapa rentoutua kuin jollekin toiselle telkkarin kattominen.

Tämän hetken ehdottomasti kuumin peli on Twilight Struggle, jossa anselmin kanssa on matsi kesken ja hyrskyä vastaan tuli (taas) otettua nenään. Olen itsepintaisesti pelannut USA:lla ja koittanut oppia virheistäni. Ehkä jotain kehitystä on jo tapahtunutkin, kun pelit alkavat olla jo huomattavasti tasaisempia ja hiukan paremmalla pullalla tuloskin voisi olla erilainen. Mutta en minä silti edelleenkään hommaa tunnu oikein handlaavan. Tästä huolimatta TS:n reittaus on geekissä noussut alkuperäisestä seiskasta kasin kautta ysiin, sillä mitä enemmän peliä pelaa sitä paremmalta se tuntuu. HOTHOTHOT!

TS ei ole ainut pöytään päätynyt sotapeli vaan myös Memoir '44 on saanut peliaikaa - tosin vain yhden skenun verran. Väännettiin Sturmführer manfredin kanssa Kuopiossa varsin tiukka Omaha Beachin maihinnousu, joka päättyi harvinaiseen jenkkien voittoon 6-5. Ratkaisuksi muodostui vasemmalla sektorilla olleiden sakutykkien tuhoutuminen 1-3 tilanteessa, minkä jälkeen jenkit pääsivät läpi ja selustaan. Tämäkin on toinen peli, joka vaan tuntuu paranevan pelikertojen myötä. Memoir tosin sai jo alunperinkin arvosanan 10.

Suuri apu peliajan löytymiseen on tietysti BSW, jossa tähän asti tullut lähinnä Power Gridiä hakattua. Monista peleistä juuri PG tuntuu soveltuvan nettipeliksi täydellisesti, sillä kone hoitaa laskutoimitukset/kirjanpidon automaattisesti, mikä nopeuttaa peliä valtavasti. Nelinpeli menee helposti 45 minuuttiin normaalin 90-120min sijaan. Gridissä ei myöskään tarvitse pyöritellä laattoja tai hahmotella geometrisia kuvioita, joten käyttöliittymä ei potki vastaan. Peliseura on tietysti ollut enimmäkseen randomporukkaa, joten tasoa ei voi sen kummemmin kommentoida, mutta aika mukavasti matsit on menneet. Edellisessä blogimerkinnässäkin mainitun pelin lisäksi on tullut kolme muuta erää pelattua ja saldo on tällä hetkellä 3 voittoa ja yksi kakkostila.

Kerran harhauduin BSW:ssä lisäksi pelaamaan kj:n ja fracton kanssa Saint Petersburgia, jota aikoinaan kokeiltuani pidin melko kuivana pelinä. No ei se mielipide siitä nytkään muuttunut mut kyllä tätä edelleen mielummin pelaa kuin on tekemättä mitään.

---

Sitten Rauman pelikerhon raporttia eilisistä kirjastopeleistä:

Kävijämäärässä oli aika mukava parannus aloitusviikonloppuun verrattuna, kun nyt paikalle eksyi noin tusinan verran pelaajia. Siinä saikin sitten jo useamman rinnakkaisen pelin pyörimään. Itse aloitin heti uusina naamoina pakalle tulleiden veljesten, samin ja tonin, turmelemisen johdattelemalla heidät Race for the Galaxyn saloihin (onneksi anselmi ei ollut lähistöllä, sillä hän olisi varmasti koittanut estää Galaksirallin leviämisen). Mukaan kilpajuoksuun ryhtyivät kaide ja eero, joka vähän myöhässä saapuneena joutui tyytymään todella pikaiseen 30 sekunnin sääntöselitykseen. eeron onneksi hän sai aloitusmaailmaksi Spartan ja käteen vielä pari muikeaa militarykorttia, joten strategia oli alusta asti selvillä. Ja millä tavalla tuo strategia onnistuikaan. Itse myllytin ihan kivasti noveltygoodseilla ja Galactic Trendsetterillä Consume-2x-strategiaa 6-8p kierroksessa, mutta koska kukaan muu ei kuluttanut, pooli ei tyhjentynyt riittävän nopeasti. Näin eero sai tarpeeksi aikaa kerätä Rebel-maailmojen lisäksi kolme militarylle tärkeää 6-develiä pöytään ja päättää pelin voittoon.

Kun pääsimme lopettamaan, juhli samaan aikaan toisessa pöydässä maija Stone Agen voittoa. Kovimmin tuuletti kuitenkin pauli, joka oli erityisen muikeana päihitettyään arin. Tässä pääsikin sitten sopivasti vähän sotkemaan porukoita. pauli ja tonppa liittyivät eeron ja meikäläisen pöytään kalastamaan Pingwiineille ruokaa, kun muut rupesivat ensin Bock Rockia ja sitten MtG:tä läiskimään. Mukava filleri toi Pingwin. Mun kokemus oli jautaa ja nappasin muutaman kalan erolla voiton.

Pikakalastuksen jälkeen Pingwiini-porukalla vedimme taljat lanteille ja laitoimme kivikeihäät tanaan, kun päivän toinen Stone Age -erä alkoi. Kahden viikon takaiseen peliin verrattuna meno oli vähän erilaista, kun kortit tekivät todellä hyvin kauppansa. Muutaman kierroksen jälkeen pystyikin jo ennakoimana pelin päättyvän korttipakan tyhjenemiseen ja tiesi mihin panostaa. Oma tulos parani aika mukavasti ja onnistuinkin voittamaan 163 pisteellä. eero oli kakkonen nitistäen paulin niukasti yhdellä pojolla 144-143 ja sekös paulia kismitti.

Maratooni

Viime perjantaina pelattiin arin luona pikku 12 tunnin Civilizationit kahdeksalla pelaajalla. ari oli käyttänyt aika tavalla aikaa askarteluun, sillä lauta, kortit ja napit olivat kokonaisuudessan kotitekoisia. Jälki oli kyllä mielettömän hienoa. Täytyy koittaa, jos sitä sais vielä kuviakin jossain vaiheessa tänne. Itse peli päättyi itseoikeutetusti Afrikka-arin voittoon. hyrsky pääsi lähimmäksi hätyyttelemään. Itte jäin useamman sata pistettä voittajasta sijoituksen ollessa viides.

Pelinä Civilization on mukava mutta aivan ylipitkä. Peli kaipaisi useampia lopetusehtoja tai halvempia teknologioita, sillä nykyisellään lopetusehdon täyttyminen kestää ja kestää kun pelaajat nahikseen huonon korttituurin takia alemmille kehitystasoille. Rupes jonniin verran hapoille vetämään tommonen maratooni, kun peli ei etene mihinkään kaikkien jumittaessa. Toki siinä välissä syötiin ja kateltiin omaa vuoroa odotellessa MM-kiekkoo töllöstä. Mutta kokonaisuudessaan Civilization on oikein mainio peli mutta turhan pitkä. Nyt tekis mieli päästä testaamaan Through the Agesia, kun se lupailee samaa kokemusta lyhyemmässä paketissa. Lisäksi kyseessä on viimeinen vielä testaamaton pelini tämän hetkisistä BGG:n TOP 10-peleistä.

Vappuviikonloppuun kuului vielä sunnuntaina Vesitornin pelit. ari oli hommannut varmastikin Rauman parhaan pelipaikan meidän käyttöömme. Näkymät olivat mahtavat ja kahviokin palveli. Paikalle oli eksynyt pitkälle toistakymmentä henkeä ja pelitunnelma oli kohdillaan. Selkeästi sunnuntai-iltapäivä on parempi ajankohta peleille kuin lauantaiaamu.

Ensin pelattiin eeron, vesan ja maijan kanssa Reef Encounteria, johon ari-pekka antoi opastuksen. Värit olivat eri kivat ja mekaniikka oikein mukava. Nyt vain iski taas se perus aluehallinta-ahistus, joka mulla jostain syystä tulee kaikissa aluehallintapeleissä. Kiva peli kuitenkin, vaikka downtime oli välillä aika kamala. eero vei pelin ylivoimaisesti.

Tämän jälkeen mikon, arin, eeron ja ari-pekan kanssa levitettiin pöytään Chinatown. Vaikken enää sääntöjä muistanutkaan, niin hyvin yksinkertaisina niiden selitys onnistui melkein ihan vain ohjevihkosesta suoraan lukemalla. Kovia tinkausvääntöjä koettiinkin. Itse onnistuin hajauttamaan kaupankäynneissä muille jakamani hyödyn kohtuu tasaisesti kaikkien kesken ja pääsin niukin naukin miljoonan yli. Tämä riitti muutaman kymppitonnin voittoon mikosta ja eerosta.

Lopuksi vielä läiskittiin yksi Dominion, jonka onnistuin ensimmäistä kertaa ikinä voittamaan kaiken onnistuessa. Vesitorni on kyllä ylivoimaisesti paras paikka, jossa tähän asti on tullut pelattua. Harmi vain, että se on vain kesän auki.

Rauman kirjasto la 2.5.

Kuten vähän etukäteen ounastelinkin, oli tänään kirjastolla vähän hiljaisempaa Vapun verottaessa osallistujamäärää. Oli meitä kuitenkin parhaimmillaan kuusi pelaajaa paikalla (anselmi, ari, ari-pekka, eero, kaide ja minä). Tällä porukalla sitten alkuun pelattiin yksi Bang. Jälleen kerran peli oli lähellä loppua ekalla kierroksella, kun minä lainsuojattomana istuin mukavasti sheriffi-eeron vieressä ja käteeni sattui Volcanic ja 5 bangiä. eero kuitenkin sopivasti väisteli luodit ja kosti pahasti. Kohtalonani oli siis siirtyä viereiseen pöytään pelaamaan Eläinpyramidia anselmin leikkikouluikäisten tyttärien kanssa. Sen pelin sentään voitin! Bang päättyi luopio-ari-pekan voittoon, kun hän viimeisenä tappoi sheriffin.

Päivän pihvinä olikin sitten Knizian parhaana luomuksena pidetty Tigris & Euphrates, jonka anselmi oli kaveriltaan lainannut. Pelaamaan asettuivat anselmi sekä ensikertalaiset eero, kaide ja meitsi. arit-pekat seurasivat vierestä ja pelasivat muita kevyempiä mättöjä samalla. Jälleen kerran lähdin liikenteeseen enemmän kokeilemaan kaikennäköistä ja sitä kautta oppimaan, kuin jo alusta alkaen tarkasti analysoimaan tilanteita. No, oppia tulikin sitten paljon. Pelissä kävi lopulta niin, että voitto meni tie-breakiin anselmin, eeron ja meikän välillä. Tie-breakissa (=toiseksi vähiten kerätty laattatyyppi) eero voitti, anselmi oli kakkonen ja meikä kolmas.

Itse tykkäsin T&E:n pisteytyssäännöstä, että loppupisteet määräytyvät vähiten kerätyn laattatyypin perusteella. Tämä tuntui tasapainottavan peliä loistavasti ja ehkäisevän runaway leader -ongelman. Jos jotain suurempaa kritisoitavaa pelissä on, se on sitten ulkonäkö. Peli on yksinkertaisesti tylsännäköinen. Jos pitäisi pelkän ulkonäön perusteella valita esimerkiksi BGG:n TOP10:stä löytyvien Cayluksen, Agricolan, Power Gridin ja Tigris & Euphratesin välillä, niin varmasti viimeksi mainittu jäisi kokeilematta. Ulkonäkö kuitenkin pettää.

T&E:n jälkeen puolet porukasta lähti koittiin ja ari-pekka, eero ja minä jäimme vielä pikapelinä testaamaan toista Knizian suunnittelemaa peliä Aavikon karavaanit. Juuri kun olimme saanet pelin pöytään, niin paikalle saapui vielä mikko, joka sopivasti ehti sääntöselityksille. Jo sääntöjä kuunnellessa huomasin kuinka peli muistuttaa Pingwiniä vaikkakin hieman monimutkaistettuna. Pelifiiliskin oli hyvin samankaltainen sillä erotuksella, että Aavikon karavaaneilla on suurempi todennäköisyys jumittaa ylianalysoinnin takia. Loppupeleissä kyse on lähinnä makuasiasta, jos näiden kahden pelin välillä pitäisi valita. Sutjakkaasti pelattuna Pingwin on hitusen nopeampi (~15 min) mutta Aavikon karavaanit (~30 min) hiukan monipuolisempi. Hauskana yksityiskohtana mainittakoon, että Aavikon karavaaneissa käytettävät kamelit näyttävät ihan Åhlensin Bilar-karkeilta.