Joulun pelejä

Jospa nyt lomastakin vähän uhraisi kirjoittamiseen, niin saisi muistiin mitä joulun alla ja aikana on tullut pelailtua.

Joulua edeltävänä viikonloppuna arin, vesan, hyrskyn ja paulin kanssa otimme kukin maatilat hoitaaksemme Agricolan merkeissä. Tyypit olivat meikäläisen suosituksesta innostuneet ko. pelin hommaamaan ja ilmeisen hyvin oli maanviljelys kaikkiin uponnut ja perhepelistä olikin jo siirrytty täyteen pakkaan. Itsekin pääsin ensimmäistä kertaa pelaamaan peliä, kun kaikki mahdolliset peruspeliin kuuluvat kortit olivat mukana. Lupausten mukaisesti vaikeustaso todellakin kasvoi. Mulle ei sattunut käteen lainkaan ruuan tuotantoa edesauttavia kortteja, mistä johtuen jouduin käyttämään aika paljon energiaa pelkästään perheen ruokkimiseen. Ehkä myös hiukan liian aikaisin lisäännyin, mistä johtuen en kunnolla ehtinyt laittaa viljely-/leivänleivontatsydeemejä pyörimään. Lopputulema oli se, että hyrsky nappasi voiton hienoilla 50 pisteellään. ari oli kakkonen 43p, meikä kolmas 33p, vesa neljäs 27p ja ensikertalainen pauli otti peräsimen 26 pisteellä. Seuraavana yönä maanviljely tuli ahistelemaan minua uniinkin. Näin unta, että jouduin töihin saarelle viljelemään sieniä ja kaakaota ilman ainuttakaan korttia, joka olisi tuonut pisteitä näistä...

Toisena päivänä sitten ammuskeltiin maijan, mr. pinkin ja calamity janen kanssa Wyatt Earpin merkeissä. Pelinirsoilija maijakin tykkäsi hyvin paljon, kun meininki oli riittävän vauhdikasta. Mullekin Wyatt Earp upposi ja olin yllättynyt miten hyvin tälläinen villin lännen teema sopii perus settienkeräilypeliin. Tilanteetkin vaihtelivat sopivan äkkiä, kun esimerkiksi viimeiselle kierrokselle lähdettäessä minä johdin mutta jouduin lopulta taipumaan kolmanneksi naisten painellessa kärkipaikoille. Naisten ylivallan takasi mr. pink, jolla oli Coltissaan pelkkiä paukkupatruunoita.

Jouluksi sitten kävin toimittamassa kummipojalle Pingwinin deluxe-painoksen. Itse olisin ollut perinteisen version kannalla kauniimpien puupingareiden vuoksi mutta toisaalta 8-vuotiaan mielestä muoviset deluxe-pingviinit saattoivat jopa olla hienommat. Pelin saamasta vastaanotosta ei mulla ole vielä hajua, koska jouluaattoon oli vielä muutama päivä aikaa eikä Joulupukki suvaitse lahjojen avaamista etukäteen. Ravistella saa. Menolippu kuitenkin kaivettiin kaapista. Mukava oli huomata, miten kova vastus oli vastassa ja hieman löysemmällä asenteella pelaaminen aiheutti jo selvän tappion minulle. Nopeasti ne lapset kehittyvät.

Seuraavan kerran pelattiinkin aattona ukon ja maijan kanssa Catania. Todella erikoisen kartan vuoksi (kaikki vuoret olivat yhdellä laidalla meren rannalla) lähdin huvikseni kokeilemaan hyvin erikoista strategiaa. En hommannut mitään muuta kuin puuta ja malmia sekä satunnaisesti pikkunumerolla saatavaa lammasta. Voin sanoa, ettei ollut hyvä valinta mutta onneksi noppatuurin myötä pääsin nousemaan voittoon.

Joulun ehdoton hitti oli kuitenkin maijan sukulaisten luona pelattu 6nimmt. Lapsista muoreihin kaikki istuivat yömyöhälle pöydän ääressä 6nimmtiä lätkien. Huutokin oli melkoista. Pelistä ei kuitenkaan sen enempää.

Toistaiseksi viimeisin veto on erä kaille joululahjaksi antamaani Modern Artia kain, hennan ja heidän tuttavapariskuntannan kanssa. Pakko on heti kehua tämän Suomi-version tyylikästä ulkoasua. Taulut olivat todella hienoja ja komponentit muutenkin viimeistellymmän näköisiä kuin alkuperäisessä. Itse huutotapahtumia en handlannut lainkaan, sillä välillä porukka maksoi tauluista aivan älyttömiä hintoja (esim. enemmän kuin niistä oli teoriassakaan mahdollista saada). Oli siis harvinaisen vaikeaa määrittää esim. kiinteitä hintoja. Tälläkin kertaa naiset hoitivat homman kotiin.

Lähitulevaisuudessa on ainakin odotettavissa Le Havrea, jonka pukki kaivoi minulle pussistaan mutta en vain ole vielä ehtinyt tutustua.

Naisen ylivaltaa

Eilissäpäivänä päästiin kokeilemaan anselmin ja maijan kanssa Veraa kolminpelinä. Pelissä kävi vähän niinkuin ennakkoon arvelinkin - anselmi ja minä kolisteltiin sapeleita ja maija puuhaili rauhassa omiaan. Tällä olikin sitten se seuraus, että maija voitti 89 pisteellä, anselmi oli toinen 39p ja minä jäin kolmanneksi 33 pojolla. Taistelin voitosta vielä aivan loppumetreille mutta sota anselmin kanssa aiheutti sen, että valtakuntani romahti enkä siten päässyt tosissani maijaa haastamaan. Alkuperäinen suunnitelmani oli aivan lopussa parilla terävällä iskulla kaapata tärkeimmät alueet itselleni.

Kolminpelinä Veraan tulikin sitten uutena elementtinä diplomatia, kun kaksi peränpitäjää yleensä liittoutuivat johtajaa vastaan (vaikka tosiasiassa anselmi enimmäkseen möykytti minua, koska asuimme aivan toistemme vieressä ja maija sitten meistä muista hieman erillään). Laudalla oli ahtaampaa ja kahden rintaman sodan uhka oli jatkuvasti päällä. Juuri tämän sosiaalisen aspektin vuoksi pidin itse enemmän kolminpelistä, sillä silloin pääsi kunnolla bluffaamaan ja hämmentämään tilannetta puheilla.

maijan mielipiteeseen saattoi tietysti olla vähän voitollakin vaikutusta mutta Verasta kertoo hyvin paljon se, että hyvin nirsona pelaajana tunnettu maijakin piti pelistä. Vera onkin hyvin tasapainotettu aluehallinta-sotapeli-resurssienhallinta-hybridi (nimenomaan tässä järjestyksessä painottuen), jonka suurin ansio on varsin toimiva Fog of War. Peli on lisäksi sopivan mittainen, sillä sisäänrakennettu kello katkaisee pelin juuri hieman ennen kuin se muuttuu jumiutuneeksi asemasodaksi. Kyllä tätä mielellään pelaa.

Bubbling Under

Tässä taannoin testattiin anselmin peliprojektia, joka kulkee nimellä Vera ja on tarkoitettu 2-3 pelaajalle. Teema on mielenkiintoinen sijoittuen parin vuosisadan takaiselle Venäjälle, jossa pelaajien pitäisi tienata omille suvuilleen uskontopisteitä. Eipä ainakaan ittelläni tule heti mieleen toista vastavaa. Teknisesti peli on resurssien keräilyä, millä sitten varustetaan oma armeija, rakennellaan kyliä ja koulutetaan pappeja ikonimaalareiksi. Pelkästään sotimalla ei pelin jumalan suosioon kuitenkaan päästä (miten tylsää, sillä meitsi ainakin polvistuu Marsin edessä) vaan tärkeintä on ikoneiden maalaaminen, mikä helposti unohtuu intensiivisissä taisteluissa. Tämä tekeekin Verasta varsin kieron kokemuksen.

Projektin ehdottomasti suurimmat ansiot ovat sotapuolella. Lautapeleissä harvinaisempi Fog of War on lähes täydellisesti toteutettu, sillä vastustajasta ei voi kuin arvioida, missä hänen joukkonsa kulloinkin liikkuvat. Taistelut ratkaistaan reilusti siten, että vahvempi armeija aina voittaa eikä tappiosta voi siten syyttää huonoa noppatuuria. Jippona tässä on tietenkin se, etteivät pelaajat tiedä toistensa joukkojen sijaintia, jolloin sitä helposti juoksee surman suuhun tai keskittää puolustuksensa aivan väärään paikkaan. Resurssipuolella optimointia ei juuri tarvitse harrastaa, sillä kaikki tulot pistetään lähes samoin tein palamaan. Pelistä näki, että sitä on testattu ja asioita on todellakin mietitty. Ulkoasukin oli varsin näyttävä. Kunhan vielä muutamat yksityiskohdat ja pienet komponentteihin liittyvät jutut viilataan kuntoon, niin á vot! Nämä ovat siis tunnelmat kaksinpelin jälkeen. Verasta lisää sitten, kunhan pääsen testaamaan kolminpeliä.

Välillä huonojakin pelejä

Pari päivää Kuopiosta Raumalle paluun jälkeen pelattiin arin, jukan, vesan ja hyrskyn kanssa jottain. Ajatuksena oli ottaa vähän kevyempiä pelejä, kun viime aikoina on aika ahkerasti tullut Caylusta matsattua. Taas meitä oli se 5+ pelaajaa, joten jouduin jättämään Race for the Galaxyn kotiin vaikka sitä tässä on jo monesti yritetty. Tästä virisikin ajatus, että parempi ehkä hommata se Gathering Storm kylkeen, niin pääsis Reiskaakin joskus taas mätkyttämmään.

Bohnanzaan sitä vastoin kaikki mahtuivat mainiosti. Jo pian kortit jaettuani huomasin, mikä vika omistamassani Fan Editionissa on. Varsinaiset papujen kuvat ovat hyvin pienet eikä papujen nimiä löydy mistään. Minua lukuun ottamatta kaikki muut olivat ensikertalaisia ja, kun esimerkiksi Blue Bean oli "länkkäri" ja Red Bean "Mulkosilmä", niin jokainen voi kuvitella tunnelmat kaupankäyntivaiheessa. Yhteistä kieltä ei meinannut millään löytyä. Noh, nitkuteltiin siinä sitten kuitenkin peli loppuun. Toinen merkittävä huomio oli pelin huomattavasti lyhyempi kesto perus suomi-bohnanzaan verrattuna. Suomen versiossahan on jo ensimmäinen lisäosa valmiiksi mukana. Fan Edition on siis totisesti nimensä veroinen eikä sovellu muille.

Pavunvarsien yläpäästä Jaakot päätyivätkin avaruuteen, josta löytyi saarinen ja 80-luvun Star Traders. hyrsky oli kaivanut pelin isäukkonsa kätköistä. Paketin kyljessä komeili oikein Isaac Asimovin nimi, mikä sai ainakin kiinnostuksen heräämään, että minkähänlaiseen peliin sitä herra Asimov on nimensä oikein lainannut.

Pettymys oli suuri. Scifi-teemaan oli keksitty liittää perus nopanheittelypeli, johon oli vielä lisätty kaoottisuutta toisten peliä sotkevilla korteilla. Tarkoituksena pelissä oli päästää keisarin suosioon rahtaamalla tavaroita planeetalta toisella. Tavarat ja niiden tilaajat ilmestyivät satunnaisiin paikkoihin aina sitä mukaa, kun edellinen lasti oli heitetty. Planeettojen välillä liikuttiin noppaa heittämällä siten, että matkan pituudesta riippuen piti saada riittävän suuri silmäluku jotta hyppäys onnistuisi. Välillä sitten joku kanssapelaajista 'zäppäsi' pelaamalla kortin ja hyppy epäonnistui tai sitä päätyi aivan väärälle puolelle galaksia.

No ei pelin tuuripainoitteisuus tai kaottisuus kuitenkaan kokemusta pilannut vaan se kesto ja downtime. On äärimmäisen turhauttavaa odotella omaa vuoroaan pitkään ja sitten heittää pöytään nopalla parit ykköset ja hävitä peli huonoon noppatuuriin. Näin tuuripainotteisten pelien pitää olla todella lyhyitä ja täynnä toimintaa. Minä en sitä paitsi edes hävinnyt vaan voitin ja silti jaksan narista. Näin ainakin kuudella pelaajalla. Teema ja ajatus olivat kyllä hyviä.

Kaksi eri sarjaa

Viime viikonloppuna pääsin taas käymään Kuopiossa. Kyllähän sen tietää mitä siitä seurasi. Sunnuntaidapparia olikin sitten mukava parannella lautapelien parissa.

Pääpihvi oli tietenkin Agricola, jota matsattiin jymy-r:n, panssarimaunun ja manfredin kanssa meillä. Mulla oli alla ainoastaan yksi peli Ropeconissa - maunulla ja manfredilla ei sitäkään. jymy-r oli sitä vastoin ainakin pistevihkon perusteella mättänyt useammankin pelin ja pysynyt toistaiseksi voitttamattomana.

Kaikilla peli lähtikin sitten ihan omille urilleen. jymiksellä oli se meitsin mielestä mauton kortti, joka antaa porkkanaa jo pelin alussa, kun sitä ei vielä muuten pitkään aikaan ole saatavilla. Mullekin sattu siinä mielessä hyvät kortit käteen, että sain kalalammelta käytännössä niin paljon ruokaa kuin vain halusin sillä kalastaja tuplasi saaliin ja kanootti antoi vielä yhden ruuan ja yhden kaislan bonuksena päälle. Kalastuksen lisäksi keskityin pelissä elikoiden kasvattamiseen ja lampaita sekä lehmiä mulla olikin täydet aitaukset. Lisäksi kirnu teki mulle voita lehmän- ja lampaanmaidosta, eli toisin sanoen ruokaa.

Peli menikin oikein mukavasti. Ainoan, ilmeisesti pelin ratkaisseen kämmin tein, kun en muistanut riittävän aikaisessa vaiheessa laajentaa taloa jotta olisin saanut heti ensimmäisen mahdollisuuden tullen uuden perheenjäsenen töihin. Lopputulos olikin sitten se, että jymy-r voitti 47p, minä olin kakkonen 45p ja tupla Ämmät sitten painivat omassa sarjassaan päätyen tasapisteisiin 27p. Tässä näkikin selvästi jo yhden pelin kokemuksen merkityksen.

Agricola oli saanut kaikki hyvin nälkäisiksi, joten katsoin parhaaksi tarjota porukalle emä hyvvää kanakeittoa etteivät nyt vain karkaisi kesken illan pois. Kyllä maistui ja kaikki taisivat santsata.

Evään vahvistamana lyötiin vielä pöytään Modern Art, jota ei pitkään pitkään aikaan tässä porukassa olekaan pöydässä näkynyt. Peli oli tällä kertaa hyvin erikoinen, kun parilla kierroksella ei myyty kahta artistia enempää ja yksi ja sama artisti oli joka kiesillä suosituin tai vähintään toiseksi suosituin.

Jos jymis ja meitsi oltiin punaniskojen raskasta sarjaa, niin manfred ja panssarimaunu olivatkin sitten kunnon taidemeklareita. panssarimaunu vei pelin noin 450k potilla, manfred oli niukasti kakkonen 430k:lla, meitsi kolmas (360k) ja jymis sai tyytyä pyyhkimään galleriansa tyhjille seinille räkää (320k) - taidetta sekin.

The King is Back

Noni, pelattiin taas arin, hyrskyn ja jukan kanssa erä Caylusta. En edes muista milloin on viimeksi tullut pelattua tätä neljällä pelaajalla, kun viime aikoina on pöydän ääressä ollut aina vähintään viisi pelaajaa. Heti huomasi miten peli muuttuu - rahaa, resursseja ja kunkun suosioita on huomattavasti enemmän tarjolla.

Lähdin peliin taas mielessäni rahalinjastrategian kokeilu mutta hommasta ei taaskaan tullut mitään, sillä ehdin vain kerran ottaa suosion rahalinjalta kun jouduin vaihtamaan lennosta strategiaani. ari nimittäin lähti liikkeelle huimalla kylänrakennusvauhdilla. Kun ari vielä keskittyi pukkaamaan pystyyn minulle hyödyttömiä rakennuksia, tarkoitti tämä sitä, että minun olisi itse rakennattava pikapuoliin lakimies, muurarien kiltatalo ja arkkitehti. Jos en tekisi tätä, karkaisivat tärkeät rakennukset liian pitkälle, jotta niitä ehtisi ennen pelin loppua käyttää. Toinen vaihtoehto oli valita kunkulta rakennussuosiot ja, kun sitten kerran tässä rakennuslinjalle lähti, niin siellä pysyttiin.

Tällä kertaa tein kuitenkin jotain aikaisemmista peleistäni poikkeavaa. Pykäsin asuinrakennuksia useampia kappaleita, mikä nosti tuloni jo aikaisessa vaiheessa varsin suuriksi. Lisäksi en tällä kertaa tähdännyt siihen katedraaliin vaan sensijaan rakensin sikalan ja hotellin (vai mikä se nyt olikaan se arvorakennus joka kasvattaa tuloja kahdella).

Lopulta raha ratkaisikin pelin edukseni mutta ei sitä kautta kuin alunperin kuvittelin. Toinen merkittävä tekijä oli, että tällä kertaa pysyttelin koko pelin vuorojärjestyksessä paalupaikalla tai ainakin kakkosena. Erot kasvoivat lopussa selvästi suuremmiksi kuin aikaisemmissa samalla porukalla pelatuissa viiden pelaajan peleissä. Mulla oli noin 85p, hyrskyllä 65p, arilla 57p ja jukalla 40p. jukan peli kaatui muiden jatkuvasti torpattua hänen etupeltoon pelaamansa työläiset. Muutenkin tässä porukassa näyttävät torpedointihalut olevan yleisesti melko suuret ja sitä voikin lähes 100% varmuudella odottaa, että vouti siirtyy aina taaksepäin laudalla.

Vieläkin on siis ottamatta se Caylus-voitto rahalinjan kautta. Piste-, resurssi- ja rakennuslinjat ovat kyllä jo lukuisia kertoja kokeiltuja ja hyväksi havaittuja.

Bridgen puolelta sellainen uutinen, että nyt osaan kuulemma pelata täydellisesti bridgeä - ainakin teoriassa. Luonnollisen systeemin kaikki osat on tullu käytyä läpi mutta siitä onkin vielä pitkä matka niin hyvään rutiiniin, että vois mennä jollekin kerholle pelaamaan.

RSOP-finaali

Männä viikonloppuna oli vuorossa pikavisiitti Kuopioon, jossa pelattiin RSOP-finaali. Palkintona voittajalle oli luvassa 50euroa plus pelimerkkisalkku sekä nimilaatta salkun kylkeen. Maailmanluokkaa siis. Finaalipöydässä oli yhteensä seitsemän pelaajaa: sumo, tumppu, nokka, walttu, adi, tombo ja minä. Pöytään oli varattu paikka myös stigulle mutta hän ei päässyt kuitenkaan paikalle. Pelinä oli Texas hold 'em ja alkustackeina jokaisella 1800 sawonmarkkaa. Ennen peliä spekuloitiin, josko hallitseva mestari adi pystyisi rakentamaan dynastian vai löytyisikö hänelle kaataja.

Alkuarpa suosi minua ja pääsin jakajaksi, sumo vasemmalla ja walttu oikealla puolellani. Käsi ei sitävastoin ollut suosiollinen vaan antoi minulle 4,7 erimaata. Blindit olivat kuitenkin sen verran pienet, että eikun maksua vaan ja muiden peliä tutkailemaan. sumo ja isossa blindissä adi eivät enää korottaneet, joten floppi Q,Q,J irtosi halvalla pöytään. Täysi huti siis eikä edes epätoivoista värin vetoa. Muut kuitenkin vain koputtelivat edelläni, joten ei siinä auttanut kuin esittää kovista ja panostaa kun pottikin oli sen verran pieni (100) ettei kukaan edes odottanukaan isoa korotusta. Tuplasin potin, mitä seurasi neljä foldia ja rahat minulle. Ekan potin voittaminen antoi mulle jatkoa varten hyvän fiiliksen.

Tämän jälkeen alkoikin sitten sumo-show. Mulla ei hyvästä fiiliksestä huolimatta kortti vain tuntunut lainkaan suosivan ja sain koko ajan pelkästään aloituskäden kaltaista roskaa käteen. Siinä ei sitten auttanut kuin seurata sivusta, kun sumo vei lähes kaikki pienet ja vähän isommatkin potit. Kerran pääsin tuikkaamaan väliin, kun olin limpannut flopille jakajan paikalta mukaan roskakädellä 3,9 erimaata. Floppi oli suosiollinen ja sain kahdet parit. Maltilliseen panostukseeni ei kuitenkaan löytynyt kuin yksi maksaja. Turni antoi mulle täyskäden -> koputukset. Riveriä en muista mutta vastapeluri taas koputti, jolloin minun oli pakko pähkinöilläni korottaa. Tein minimikortuksen, sillä arvelin etten all-iniin kuitenkaan saisi maksua ja toivoin että toinen innostuisi korottamaan lisää näin halvan potinostoyrityksen edessä. No enpä saanut tähänkään edes maksua.

Edellinen potti jäi viimeisekseni, kun sumo jatkoi riehumistaan. Ensin sumo pudotti waltun ja vähän myöhemmin minut, kun olin taas kyllästynyt heittelemään roskaa kädestäni pois ja olin 4s,5s:lla mukana. Floppi oli myös kakkaa 3s,4d,8s mutta minä osuin keskipariin ja lisäksi sain värin vedon. Triplasin potin, mihin sumo vastasi menemällä all-in ja minä siinä sitten perässä, sillä arvelin sumon aggressiivisena pelurina kuitenkin riehuvan A,K -kaltaisella kädellä. Vastassani oli kuitenkin persekortteina saatu 9,9-pari, joka kesti loppuun asti.

Lopulta pöydässä olivat enää adi (~3600), tombo (~1800) ja sumo (~7200). sumo hyökkäsi ensimmäisenä adin kimppuun. Mitättömältä näyttävän flopin jälkeen all-in ja adi sitten pitkällisen pohtimisen jälkeen perässä. sumolla oli A,10 erimaata mutta floppi oli osunut kymppiin. adi oli maksanut A,4:lla värin vedolla. Ei onni adia kuitenkaan suosinut vaan hänkin joutui liittymään sivustaseuraajien joukkoon.

Päivän kovin peli nähtiin heti adin putoamisen perään. tombo näki tilanteensa tukalaksi ja meni all-in ennen floppia 3h,4h:lla tarkoituksenaan ryöstää kohtuullisen isot blindit ja hakea henkinen yliote sumosta. vastassa oli kuitenkin minutkin pudottanut 9,9-pari. Flopilla sumo sai setin ja tombo kolmosparin. Tilanne näytti tombon kannalta varsin toivottomalta. Turni oli kolmonen, jolloin sumo sai täyskäden ja kaljanhuuruisena julistin jo sivusta "Mikään ei enää auta... Paitsi TUO!" Riverillä pöytään kääntyi neljäs kolmonen. Kovaa touhua. Kovaa touhua.

sumo ei kuitenkaan tästä häkeltynyt vaan niisti kylmästi kaikki seuraavat potit. Salkkuun kirjoitetaan siis uusi nimi eikä dynastioita päässyt syntymään.

Tuskan parahdus

Jaahas, hopotihoi! Mielenkiintoinen ilta etten sanoisi. Viimeinkin pääsin testaamaan peliä, jonka teemaa minun pitäisi ainakin opiskelualani puolesta rakastaa - Power Gridiä. Näin ensivaikutelman perusteella kuvailisin peli hieman kuivuneeksi ketsuppipulloksi (tuli minulle toinenkin mielikuva pelistä mutta jätettäköön kertomatta, koska se saa pelin kuullostamaan paskalta). Alussa peli on hirveetä ähistämistä ja tikistämistä mutta sitten yht'äkkiä kaikki onkin jo ohi. Sen jälkeen katsotaankin enää menikö tavara sinne minne piti.

Olimme siis eilen mr. pinkyn luona. Muut paikalla olijat olivat maria, juha ja peki sekä meitis. Siinä ensin nautittuamme maittavaa pastaa löimme Power Gridin pöytään. mariaa ja minua lukuunottamatta muut olivat aikaisemmin peliä pelanneet. Säännöt oli kuitenkin suht pian selitetty, mikä näinkin korkean statuksen pelille oli hieman yllättävää mutta ehdottoman hyvä piirrre. Se olikin sitten aivan eri asia tuliko sääntöjä sisäistettyä. Ainakin mulla parin-kolmen ekan kiesin aikana pääsi suusta useammankin kerran "Ainiin!" tai "Eiku joo, tässä oli tuokin juttu!". Vähän sama homma tais käydä mariallakin, sillä oisko ollut toinen vai kolmas kierros, jolla hän unohti säästää rahaa polttoaineisiin. Tämä sinetöikin marian kohtalon, sillä pelissä ei ole näköjään varaa menettää yhdenkään kierroksen tuloja.

Pelinkulusta sen verran, että alussa kaikki muut rynnivät Länsi-/Pohjois-Saksaan ja minä jäin yksinäni keskelle. Jotenkin loogiselta tuntui silloin rakentaa Berliininmuuri ja eristää muut kamppailemaan keskenään mutta myöhemmin tämä osoittautui kuitenkin hyödyttömäksi, sillä blokit pystyi helposti rahalla ohittamaan. Kurasin näin homman menettämällä kohtuuttoman paljon rahaa kallisiin siirtoyhteyksiin. Suurimman mokan tein kuitenkin vuorojärjestyksen kanssa, kun jouduin parilla kriittisellä kierroksella ensimmäisenä valitsemaan tasapaskoista lutkuvoimaloista vähiten huonon, minkä jälkeen myyntiin nousi parempia laitoksia. Säännöt olisivat tarjonneet vaihtoehtona ostamatta jättämisen, mikä näin jälkikäteen olisi ollut fiksumpaa mutta eihän sitä sääntöä nyt voinut muistaa.

Lopulta peli päättyi pohjoisessa ryllänneen mr. pinkyn voittoon 14 pisteellä. 13 pisteessä olikin sitten juha, peki ja meitsi. juha päätyi kakkossijalle tuotettuaan eniten ydinvoimaa (house rule) ja peki oli kolmas minua suuremman rahavarantonsa vuoksi. Rahattomuudestani kiitos kuuluu itselleni. Huusin aluksi mr. pinkyn kanssa erästä voimalaa mutta sitten yhdessä vaiheessa päätin lopettaa, sillä luulin saavani seuraavaksi pöytään nousevan samankokoisen voimalan halvemmalla - VIRHE!! maria keksi jostain ruveta piruillessaan hilaamaan minun tarvitsemani voimalan hintaa pilviin, vaikkei sillä tehnytkään itse mitään ja oli edellisessä huudossa ollut ihan hiljaa. Syynä oli se, että minä olin kuulemma aiheuttanut hänen jäämisensä kierroksella muista jälkeen. Minähän en tapausta muistanut ja, kun en kunnon alibiakaan tai oikeaa syyllistä pystynyt tarjoamaan, niin kyselin vain marialta lopullista hintaa. No huudon päätyttyä peki sitten ilmoitti, että syyllinen olikin hän. No eipä sillä väliä, koska vain voitosta pelataan.

Jälkikäteen spekuloituna loppupelin kuvaan vaikutti eniten, kun peki osti pelin loppupuolella pöydästä kuravoimalan, mikä vapautti markkinoille parempia laitoksia ja hyödytti erityisesti mr. pinkyä. Siitä en osaa sanoa, kuka pelin olisi muuten voittanut mutta ainakin muut olisivat saaneet mahdollisuuden.

Jos en nyt Power Gridiin suinpäin rakastunut, niin ainakin kiva kaveri siitä tuli. Pelin temmossa ja hienouksissa on vähän vielä totuttelemista.

Tiukkaa Caylus-vääntöä

Perjantai-iltana pelattiin jukan luona uusi erä Caylusta Rauman tyyppien kanssa. Paikalla olivat ari, klasu, jukkis, hyrsky, vesa, meitsi ja luonnollisesti illan isäntä jukka. ari ja hyrsky sekä klasu ja jukka pelasivat kimpassa. Etukäteen olin päättänyt kokeilevani rahalinjaa, sillä kyseisellä strategialla en koskaan ollutkaan pelannut ja halusin kokeilla tulisiko siitä lapsi vai paska. Tällä kertaa tuli paska. Rahalinjan pelaaminen aiheutti sen, etten päässyt missään vaiheessa oikein kontrolloimaan peliä kuten rakennuslinjalla. Rahasta ei myöskään saanut pisteitä, kun kirkko ja pankki tulivat pöydälle liian myöhään. Puuttuvat resurssit myös aiheuttivat sen, etten pärjännyt myöskään rakennuskisassa. Viiden pelaajan pelissä ei ylimääräisellä rahalla pystynyt juurikaan riehumaan, sillä kaikki ruudut tuppasivat täyttymään ennen kuin kukaan passasi.

No ei tämä tulos nyt kuitenkaan aivan oma vika ollut, sillä kyllä muutkin hyvin pelasivat. Varsinkin pelin lopussa ari/hyrsky pelasivat ovelasti. Pelin loppupuolella pistelinjaan panostanut jukkis joudutti peliä parilla viimeisellä kierroksella heittämällä voudin etupeltoon. Viimeisellä kierroksella kaikki muut makselivat voutia takaisinpäin mutta ari ja hyrsky yllättivätkin menemällä jukkiksen puolelle, jolloin he pääsivät lopussa nousemaan kakkossijalle. Itselleni tämä ennenaikainen lopetus tarkoitti rakentamatta jäänyttä arvorakennusta ja miinuksia linnasta, sillä olin jättänyt kaiken tämän viimeisen kierroksen varaan. jukkis nappasi voiton 6p marginaalilla ariin ja hyrskyyn, jotka olivat 2p minua edellä. Putosin siis viimeisellä kierroksella kolmanneksi ja voitin klasu-jukka-kombon vaivaisella yhdellä pisteellä. vesakin hävisi 4. sijan vain parilla pisteellä. Todella tiukkaa siis oli. Itseasiassa taisi olla kaikkien aikojen tiukin Caylus-pelini.

Tämän jälkeen hyrsky lähti töihin ja me jatkoimme Fist of Dragonstonesilla. Nopean sääntöselityksen jälkeen aloitimme pelaamaan. Mielenkiintoista oli huomata miten taas eri ihmiset arvottivat kortit aivan eri tavalla. Yksittäisistä kivistä maksettiin huimia hintoja, kun taas Sorcerer ja monet erikoiskortit irtosivat 1-2 rahalla. Lisäksi jukkis esitteli aivan uuden tarjousstrategian, jossa kaikki rahat tarjottiin aina yhdellä kertaa. Homma toimikin kohtuullisen hyvin ja jukkis pääsi kahteen pisteeseen. Lopulta meitsi nappas voiton, mihin vaikutti eniten hyvä tuuri, kun varsinkin klasua vastaan voitin tarjouskilvan useamman kerran pienimmällä mahdollisella marginaalilla.

Jälkeenpäin Caylus keräsi taas kehuja, kun FoD puolestaan jakoi hieman mielipiteitä. FoDia pidettiin aika kaoottisena ja hieman "omituisena". Moni oli myös sitä mieltä, että sokkohuutokauppaa varten pitäisi olla pikku tuubassa. Tajuntaa laajentavat aineet varmasti auttaisivatkin pääsemään kaverin pään sisään.

Tänään sunnuntaina taas treenattiin bridgeä. Pikkuhiljaa sitä alkaa pääsemään hommasta jyvälle. Ei se bridge ehkä aivan niin mekaanista olekaan. Täytyy katella.

Hommat etenee

Viime torstaina esittelin bridge-porukalle Cayluksen. Syy siihen miksi omasta hyllystäni nimenomaan Cayluksen valitsin, oli se, että ari ilmoitti pitävänsä hieman pidemmistä peleistä. Normaalisti en ehkä ensimmäisenä pelinä Caylusta tarjoaisi mutta possella tuntui jo olevan hyvin kokemusta mm. Carcassonnesta, Magicistä ja Warhammerista. Lisäksi oman kokemuksen perusteella voin sanoa, että jokainen yhdenkin bridgen tarjoussysteemin opetellut jamppa jaksaa kyllä minkä tahansa lautapelin ohjeet opetella. Caylus ei sitäpaitsi loppupeleissä ole kovinkaan monimutkainen. Täytyy tosin kiitellä myös Ystarin loistavaa pelisuunnittelua, sillä Cayluksessa säännöt löytyvät tiivistetysti pelilaudalta eikä mitään apulappuja tarvita.

Oma strategiani oli rakentaa heti alkuun pari tuotantorakennusta, joita muut tulisivat ahkerasti käyttämään. Tämän jälkeen keskityin keräämään materiaalia hankkiakseni kuninkaan suosioita, jotka käytin rakennuslinjalle tähdäten katedraaliin. Säästin kaiken kiven ja kullan yksin tätä tarkoitusta varten. Taktisella puolella tahdistin oman pelini muiden peliin siten, että sain linnatyömaalta kuninkaan suosiot mahdollisimman halvalla. Paalupaikalle rynnistin vain silloin, kun minun oli ehdottomasti päästävä tekemään jotain ensimmäisenä.

Itse peli muotoutui lopulta niin korkeatasoiseksi, etten ollut uskoa pelaavani aloittelijoiden kanssa. Omasta mielestäni itse jopa vastasin pelin aikana suurimmasta taktisesta virheestä, kun olin viimeistä edeltävällä kierroksella enää yhden kullan päässä katedraalista mutta en huomannut hankkia riittävän hyvää lähtönumeroa viimeiselle kierrokselle varmistaakseni sen yhden kullan itselleni. Lopulta sen kuitenkin sain, kun muillakin oli kiire maksimoida omat pisteensä. Tätä myöten heilahdin 10p voittoon. Muuten erot olivat melko pienet, kuten 5 pelaajan pelissä yleensäkin.

Huomioita pelistä: ari pelasi oman työläisensä majataloon juuri oikeassa vaiheessa, kun lauta laajeni kaikkein nopeimmin. Tämän jälkeen kaikilla riitti niin paljon tekemistä rahamäärään nähden, ettei kukaan oikein halunnut tuhlata aikaansa häätääkseen aria majatalosta, minkä johdosta ari säästi hyvinkin paljon kähmyä. Mukavasti linnan ja kylän rakentelu tuntui maistuvan ja peli sai varauksettomat kehut kaikilta. Heti virisikin jo uusi keskustelu, milloin otettaisiin uusi matsi. Lisäksi Race for the Galaxyn kokeiluun osoitettiin ainakin lievää kiinnostusta. Hieno homma =)

Eilen sunnuntaina olikin taas puolestaan vuorossa viikottaiseksi muodostunut bridge-iltapäivä, jossa ari ja pauli opettavat ja muut oppivat. Johtui varmaan viikonloppuväsymyksestä, sillä eilen tunnuin olevan ihan pihalla koko touhusta. En millään jaksanu muistaa kaikkia pisterajoja kullekin tarjoukselle ja pelinvientikin tuotti suunnatonta tuskaa. Jotain oppia iltapäivästä jäi kuitenkin päähän mutta en nyt vain muista mitä...

Koittiin tullessani maija oli kutsunu kylään pari työkaveriaan lauran ja jonnin, joiden kanssa otettiin illan päätteeksi erä Menolippua. Meitsillä jatkui sama alzheimer-meininki ja koomasin koko pelin ohi: istuin hiljaa, keräsin välillä aivan tarpeettomia kortteja, en pystynyt millään seuraamaan muiden tekemisiä, en osannut laskea, onko kortteja tarpeeksi jne. jne. Hyvä, että ennen peliä osasin edes itseni esitellä. Sijoitukseni oli täysin oikeutetusti viimeinen, mikä oli oikeastaan aika mukavaa vaihtelua Menolippu-voittojeni sarjaan ja jätti muille hyvän mielen.

Näin sitä pikku hiljaa alkaa ympärille kertymään pieniä, monentasoisia peliporukoita. Täytyy kuitenkin koittaa malttaa keskittyä vähemmän pelanneiden kanssa niihin muutamiin peleihin, ettei heti alkuun vyörytä tarjolle koko pelihyllyä (vaikkei se mikään valtava sinänsä olekaan). Itsekin sitä nimittäin koukuttui harrastuksen pariin vain niitä paria peliä tahkotessaan. Jatkuva vaihtelu sopii jo perusoppimääränsä suorittaneille harrastajille. Peliseuroille hyvä tapa houkutella uusia pelaajia voisikin olla taata jokaiseen peli-iltaan opetusta ja peliseuraa joihinkin tarkkaan valittuihin peruspeleihin, jotka kerhon mainoksissa myös mainittaisiin. Näin se kaverin luona Carcassonnea pelannut, Menolipun kaupassa nähnyt ja Puerto Ricosta huhuja kuullut tulokas joudu heti ensimmäisellä kerrallaan tuntemattomaan porukkaan Die Macheria tai Twilight Imperiumia opettelemaan.

Miltä tuntuisi istua samassa pöydässä tämmöisiin paitoihin pukeutuvien tuntemattomien kanssa?

Kylmä ja kova maa

Vähän venähti Kuopion reissusta kirjottaminen mutta kyllä tämä täältä tullee, kun vähän kakistaa. Reilu viikko sitten tuli siis käytyä Kuopiossa ja suunnitelmissa oli jymy-r:n, panssarimaunun ja manfredin kanssa vähän speelailla. Vein samalla jymylle Agricolan, jonka piti olla viikonlopun pääruokana.

Mutta niinhän siinä sitten kävi, että lauantaina pullonhenki riehui sen verran rajusti ettei Agricola uskaltanut meidän kanssa samaan pöytään. Sensijaan Galaxy Trucker ja 6 nimmt! kestivät menossa paremmin mukana. jymy-r oli oikea rekkamies (myös hymyltään) ja meikäläinen niisti 6 nimmtissä. Jälkimmäiseen saatiin mukavasti 8 pelaajaa, kun panssarimaunun tyttökaveri minna kavereineen liittyi rinkiin. Kaikki tuntuivat tykkäävän. Lopuksi otettiin vielä hauskoja juomapelejä... No ensi kerralla sitten onkin moniverroin nautinnollisempaa nauraa, kun "kokenut" maanviljelijä jymy-r rikkoo selkänsä kivisiä peltoja kyntäessään samalla kun meitsi makaa riippumatossa leipien paistumista odotellen.

On muuten pirun pitkä matka tärryyttää Kuopiosta Raumalle. Täällä sitä ollaan ja nautitaan pienistäkin pelihetkistä. Kerran pelattiin Galaxy Truckeria kaksinpelinä maijan kanssa ja taisi vähän jopa upota. Veikkaan, että kohta mulla ei ole enää mitään mahiksia ku olen niin onneton vähänkin nopeutta vaativissa peleissä.

Bridge-rintamalle kuuluu semmoista, että olen tässä omatoimisesti kirjasta opetellu ns. luonnollista tarjoussysteemiä ja eilen kävin toista kertaa vähän pelailemassa. Toistaiseksi pelattiin vielä helpompaa, niin sanottua sangi-peliä mutta kyllä siinäkin vielä joutuu välillä papereista lunttamaan. Vähän vielä olen epäuskoinen bridgen sisällöstä pelinä. Jotenkin se vain tuntuu kovin mekaaniselta, kun tarjoussysteemi on hyvin tarkkaan ennalta sovittu ja varsinainen tikkipeli on melko yksinkertaista. Ehkä kuitenkin olen väärässä, sillä pelikaverit kovasti muuta vakuuttavat ja pelaajia maailmalla riittää.

Saas muuten nähdä, miten bridge-porukkaan hiukan tujummat lautapelit uppoavat. Jotain Carcassonnen ja Alhambran tyylistä ovat kuulemma pelanneet joten eilen esittelin vähän Caylusta ja samointein sovittiin torstaille peli-ilta. Toivottavasti uppoaa.

Roskabridgeä vai tosipeliä?

Yhtenä iltana kävin paikallisen tyypin luona vähän bridgeä opettelemassa. Mitä olin vähän entuudestaan bridgestä lukenut, niin ihmettelin tosissaan, miten se muka nyt niin vaikeaa voi olla. No nyt se sitten selvisi: ns. roska-bridge on helppoa mutta korkean moraalin bridge hyvinkin hankalaa. Roska-bridgessä parit eivät ole sopineet mitään sen kummempaa tarjoussysteemiä, kun taas tosipeleissä jokaisella tarjouksella viestitään jotain kaverille. Lainasin samalla reissulla 70-sivuisen kirjan, joka keskityy pelkästään yleisimmin käytetyn tarjoussysteemin opetteluun. Kyseessä ei siis tosiaankaan ole kovin helposti lähestyttävä viihdepeli, mistä kertoo sekin, että kansalaisopistolla ohjelmassa oli joulukuuhun kestävä bridge-kurssi. Opeteltavaa siis riittää.

Pelattiin maijan kanssa sunnuntaina kolmas peli Reiskaa. Nopeaa on ollu kehitys, kun jo kolmannessa pelissään maija keräsi hulppeat 62 pistettä. Itelläni kesti huomattavasti pitempään ennen, kuin pääsin edes kolmenkympinkerhoon. No samassa pelissä itsekkin sain 80p rikki, kun Galactic Renaissancella ja SETI:llä nappasin yhteensä vaivaiset 17+12 = 29p ja siihen päälle vielä 21p VP-chipeillä. Ehkä pelitempo oli sillä kerralla hieman hidas mutta se sopi molemmille.

Tänään sitten tuli Saksasta Milan-Spielen paketti. Nopeaa toimintaa oli. Torstai-iltana tilasin ja jo tiistaina päivällä olivat kuulemma käyneet ovella koputtelemassa. Nyt täytyy vielä tarkkaan miettiä, mitä sitä ottaisi Kuopion reissulle mukaan. Ottaisko uuden ja kiiltävän Galaxy Truckerin vaiko jotain pienempää, kun sitä kuiteskin jymy-r:n Agricolaa mätetään? Yksi selkeä parannus tässä saksankielisessä GT:ssä oli aikaisemmin pelaamaani enkkuversioon. Toista ja kolmatta kierrosta osoittava lätkä oli tällä kertaa paksua pahvia normaalin pelikortin sijaan. Toinen pienempi parannus on alusfiguurien tylsemmät kärjet. Aikaisempia ei tehnyt mieli hukata villamaton sisään mutta näillä uusilla tuskin niin pahaa jälkeä ei saa aikaan.

Rauman Chinatown

Tulihan se sieltä -ensimmäinen raumalainen peli-ilta nimittäin. Muutaman työkaverin kanssa pelattiin erät Chinatownia ja Colorettoa sekä syötiin ja juotiin ittemme mukaviksi. Tällä kertaa ei edes meikäläisen tarvinnut sääntöjä selittää, sillä mr. pink hoiti homman. Itse asiassa Chinatownin kohdalla näin oli parempikin, sillä en ollut vielä kertaakaan ehtinyt kyseistä kauppapeliä pelata vaikka se omaankin hyllyyn on löytänyt tiensä.

Competon uudelleen julkaisema Chinatown on kaupankäyntipeli, jossa kaikki on kaupan. Maustoimme ideaa lisäämällä peliin mahdollisuuden myydä mummonsakin. Mikäpä sen hauskempaa olisikaan. Näin ensituntumalta peli vaatii ehdottomasti rennon ehkä jopa hieman suupaltin porukan hieromaan kauppaa, sillä pelissä ei ole lainkaan piilotettua informaatiota joten liian tarkka laskeminen ja uppiniskainen inttäminen pilaa äkkiä kokemuksen. Toki keskeneräisillä kauppaketjuislla tai yksittäisillä tonteilla voi spekuloida mutta niistä saatavien rahavirtojen laskeminen on kohtuullisen suoraviivaista. Jos kaikki osaavat laskea, on pienen tuurielementin jälkeen menestyminen kiinni lähinnä siitä, kuinka hyvin pystyy kaupoissa muille jakamansa hyödyn hajauttamaan.

Chinatownin kaupankäynti muistuttaa monessakin mielessä Bohnanzaa mutta itse pidän jälkimmäisestä enemmän, sillä siinä on mukana myös piilotettua informaatiota ja homma on jotenkin dynaamisempaa kun kaikki eivät yritä huutaa yhtä aikaa. Lisäksi Bohnanzassa joutuu pitämään huolta käsikorteistaan ja välillä on pakotettu huonoihinkin kauppoihin vain välttääkseen tuottamasta turskaa itselleen.

Pelaaminen oli kuitenkin kaikin puolin hauskaa, vaikkakin välillä kaupanhieronta meinasi venähtää. Pelin pysähtymisen estämiseksi voisi olla hyvä idea munakellolla ilmoittaa pörssin sulkeutumisesta. juha voitti lopulta $1170000 varallisuudellaan ja minä tulin kohta $50000 perässä. pate, masa ja mr. pink jäivät sitten hieman miljoonan alle, vaikka varsinkin mr. pink ja pate kävivät hyvinkin tiukkaa kauppaa keskenään.

Hieman pitkäksi venyneen Chinatownin jälkeen otettiin yksi erä Colorettoa, jonka onnistuin hoitelemaan, kun juha lähti tässä vaiheessa koittiin ja tilalle hyppäsi illan isäntä peki. Eipä siitä sen enempää voi todeta, kuin että kyllä sitä vaan aina jaksaa pari peliä pelata.

Tässä kun tuli edellisessä blogimerkinnässä lautapeli-ADHD:sta puhuttua, niin ei se kyllä ole päässyt hellittämään. Sitä piti mennä tilaamaan saksalainen Galaxy Trucker, kun Milan-Spielessä sattu olemaan tarjous päällänsä. Samalla pari kaveria tilasi Wyatt Earpin ja Agricolan, joten ei postikulutkaan päässeet aivan hirmuisiksi nousemaan. Nyt tosin on jo semmonen olo, ettei puutelistalla ole enää mitään muuta kuin se yksi talvilauta siihen yhteen kevytsotaan.

Lautapeli-ADHD

Pari viimeistä viikkoa on eletty ilman säännöllisiä peli-iltoja, mistä voidaan löytää myös hyviä puolia. Nyt on tullut keskityttyä enemmän niihin harvoihin omiin peleihin ja ennen kaikkea olen pelannut kotona. Takana on muutamat pelit Oregonia, Menolippua ja Mykerinosta. Jossain vaiheessa taidettiin pelata myös Fist of Dragonstonesia ja Settlers of Catania. Kaikki muut ovat menneet meikäläisen tahdissa paitsi Catan, jossa ehdin rakentaa vain kaksi pätkää tietä ja ostaa pari kehityskorttia, kun jymy-r jo löi nenän lyttyyn. Kyseessä oli ensimmäinen peli sitten SM-kisojen. Tajusin myös tässä, että isossa pelikerhossa kehittää itselleen helposti lautapeli-ADHD:n, josta varsinkin ei-pelikaverit kärsivät. Ei ihme, jos pelaamisesta ei innostu kun joka kerralla se sama tyyppi pakottaa opettelemaan uuden pelin vaikkei edellisiäkään vielä hallitse. Kun itse vielä muistelen muutaman vuoden takaista tilannetta, niin sitä nimenomaan halusi niissä muutamassa pelissä taitojaan hioa (Illuminati, Catan, Caylus). Kun päälle lisätään vielä se että se sama tyyppi aina voittaa kokemuksensa turvin, niin homma on paketissa.

No ettei nyt tekopyhyyteen sorruta, kerrotaan totuus - käytin tässä Catanin SM-kisoista saamani lahjakortin neljään uuteen peliin... Nyt hyllystä löytyy uusina RftG, Bohnanza Fan Edition, Coloretto ja 6 nimmt - kaikki korttipelejä. Paketti muotoutui korttipelien tarpeesta. Lisäksi hyvä puoli näissä on, että meininki ei ole liian ilkeää joten läheisimmät ihmissuhteet ovat turvassa (ehkä). Uusista Reiskaa ja 6nimmtiä onkin tullu jo pelattua. Reiskaa en aikoinaan parin ensimmäisen pelin perusteella vielä olisi hommannut mutta, kun peliin pääsi sisälle, niin olihan se pakko. Nyt vain haasteena on sinnikkäästi työntää peliä pöytään, jotta ne harvat nykyiset pelikaveritkin pääsevät alkukynnyksen yli.

Bohnanzan faniversion kuvitusta on pakko kritisoida. Jokaisessa kortissa on erilainen kuva ja samaan perheeseen kuuluvat pavut erottaa toisistaan vain papumetrin ja yläkulmissa olevien pikkukuvien avulla. Korteista suurin osa on kyllä nättejä mutta pelaaminen voi olla työlästä varsinkin kokemattomien kanssa. Lopullisen tuomion voi antaa, kunhan pääsee testaamaan.



"Luke Skywalker valaisee iltaansa jedivaloilla."

Taktiikkaa ja Strategiaa

Kirjoitellaanpa hieman taktiikasta ja strategiasta. Määritellään aluksi molemmat termit:

• strategia = pitkän linjan suunnitelma, usein ennen peliä tehty päätös (vrt. linnaan tai kylään panostaminen Cayluksessa)
  
• taktiikka = pelitapahtumiin reagointia lyhyellä aikavälillä (vrt. nostettavan kortin valinta Menolipussa)

Ylivoimaisesti suurin osa peleistä tuntuu keskittyvän tuomaan pelaajan eteen vaihtelevan määrän taktisia valintoja. Yleensä hyvinä pidetyissä peleissä valinnat ovat usein vaikeita ja vaikuttavat moneen asiaan. Tietysti valinnan tiukkuuteen vaikuttaa myös pelin luonne ja vuorovaikutuksen määrä. Paljon suoraa vuorovaikutusta sisältävissä peleissä täytyy yleensä tasapainotella oman hyödyn ja vastustajan torppaamisen välillä. Hyvä pelaaja pystyy yhdistämään molemmat. Hyviä esimerkkejä tällaisista peleistä ovat Caylus, Menolippu ja Blokus. Enemmän yksinäiseen puuhailuun painottuvissa peleissä puolestaan taistellaan usein aikaa tai sattumaa vastaan. Valinnoilla suljetaan ovia eikä paluuta enää ole. Esimerkkejä näistä ovat Race for the Galaxy tai Kadonnet kaupungit.

Taktiikkaan läheisesti liittyy myös pelien psykologinen puoli. Kiistämätön tosiasia on, että vastustajien tuntemus auttaa valinnoissa. Itse luen myös puhumalla pelitapahtumiin vaikuttamisen niin sanotun 'Speaker's Actionin' taktiikan piiriin. Psykologia peleissä on niin vahva takijä, että monet pelit perustuvatkin lähes pelkästään pelaajien mielenliikkeisiin. Kaikkein kuuluisin esimerkki mekaniikaltaan köyhästä mutta silti hermoja raastavasta pelistä lienee pokeri. Nykylautapeleistä tyypillinen pelaajien päiden sisällä käytävä peli on esimerkiksi Fist of Dragonstones. Itse pidän erityisen paljon näistä bluffipeleistä.

Pelkkä loistava taktikointi ei kuitenkaan usein riitä vaan kaiken tekemisen pitäisi olla jonkin strategian mukaista. Muuten sitä vain haahuilee lihapiirakka kädessä ympäri kaupunkia ja eikä pääse mihinkään sisälle. Itte ainakin pyrin ennen peliä päättämään, mihin aion panostaa ja sen jälkeen kaikki onkin paljon selvempää. Hyvissä peleissä voittoisia strategioita on monia ja vastustajista eriävän strategian valinta voi myös olla elinehto. Strategia ei siten pidäkään olla kiveen hakattu vaan sitäkin voi pelinaikana muuttaa. Joka tapauksessa hauskinta ja hedelmällisintä pelaaminen yleensä mielestäni on, kun itsellä on mielessä selvä strategia, jolla pelin asettamaan tavoitteeseen pyrkii. Omasta mielestäni strategia on taktiikkaa tärkeämpi.

"Jos kirjastosta lainaamastasi kirjasta puuttuu sivuja, käy kysymässä sivukirjastosta."

Oregonista

Eräs viimeisimmistä pelihankinnoistani on ollut Lautapelit.fi:n suomeksi julkaisema Oregon. Peli olisi todennäköisesti jäänyt kaupan hyllyyn ellei Kuopion Anttila olisi myynyt sitä kesäalessaan 8 eunukin pilkkahintaan. Pelinä Oregon tuntui ensikokemuksena hieman tyhjänpäiväiseltä, jota ei varsinaisesti vihaa muttei mielellään pelaakaan. Tuolloin ajattelin, että kahdeksan elmeriä on ehdoton maksimihinta, jonka tästä pelistä kehtaa maksaa. Tämän jälkeen kyseinen pizzamauste jäi lojumaan kirjahyllyyn useaksi viikoksi, kunnes Ropeconissa tuli jälleen pelattua yksi erä. Toisella pelikerralla pelistä yllättäen alkoikin löytyä hieman jujua eikä kestänyt kauaakaan, kun Oregon oli jälleen pöydällä mutta tällä kertaa kotona maijan ja elinan kanssa. Kolmas kerta sanoi Oregonin kohdalla toden ja nyt voin todeta, että Orgn ei ole lainkaan hullumpi tapaus. Tiukkoja valintoja pelissä harvemmin joutuu tekemään ja, kun samalla sattuma näyttelee kohtuullista roolia, niin tunnelmaltaan suht kevyt peli on kyseessä. Tiukan analysoinnin sijaan ensiarvoisen tärkeää on hyvien tilaisuuksien oikea-aikainen hyödyntäminen (=loisiminen). Toisaalta näitä tilaisuuksia voi myös itse itselleen rakentaa, joten aina ei ole riippuvainen sopivasta isäntäeläimestä.

Strategiapuolella toimivimmaksi on osoittautunut kaivostoiminta. Kaikki pelaamani pelit ovat päättyneet eniten kultaa ja hiiltä keräneen pelaajan voittoon. Toisaalta tämän ymmärtää helpostikin, sillä kullan odotusarvo on 4p ja hiilellä se on vastaavasti 2p. Rakennuksista vain kirkko voi tuottaa enemmän pisteitä (1-8p) kuin kulta mutta sekin vaatii, että kirkon ympärille on jo pelattu paljon meeplejä. Toisaalta kirkko mahdollistaa myös hirmupisteiden hankinnan:

• rakenna 8 meeplestä donintsi
• läimäse kirkko keskelle

Mikäli olen nyt oikein sääntöjä tulkinnut, tuottaa tällöin jokainen kirkkoa koskettava uudisraivaaja 8p, eli yhteensä 64p. Vaikeaa tämmönen donintsin leipominen kyllä on. Kokemuksen mukaan noin niinku hyvä perusstrategia on pyrkiä sijoittamaan meeplejään kolmen riveihin jonkin jo laudalla olevan rakennuksen viereen, minkä jälkeen rakentaa jokin arvokkaampi rakennus tämän rivin toiselle puolelle. Näin saa mahdollisimman vähillä siirroilla mahdollisimman paljon pisteitä, kun kolmen meeplen ryhmä tuottaa vielä 5p bonuksen. Kirkkoa ei oikein ylipäätään kannatakaan rakentaa ellei rakennuspaikkaa jo valmiiksi ympäröi useampi nappula. Juna-asemaa tai kauppaa ei oikeastaan kannata hyödyntää ellei sitten halua jokeria tai lisävuorolaattaa uudestaan käyttöönsä. Tällöinkin pitäisi mahdollisuuksien mukaan pyrkiä siihen, että saa samalla siirrolla lisäpisteitä jostain muualta.

Kaikenkaikkiaan Orgn on syvällisempi kuin äkkiseltään ajattelisi ja toimii hyvin myös pienemmillä pelaajamäärillä siinä, missä esim. Menolippu on parhaimmillaan 4-5 pelaajalla. Muutenkin Orgn varmasti kilpailee monilla pöytäajasta Menolipun ja Carcassonnen kanssa.

Elämää kivikaudella

Tuli aika kirjoittaa ensimmäiset kuulumiset Raumalta. En siis tänne tullessani tuntenut entuudestaan ketään, joten harrastuksen suhteen ollaan palattu lähtöruutuun. Takana on yksi kierros pelilaudalla ja uudelle pitäisi lähteä. Olen ollut täällä nyt noin viikon ja täällä tosiaankin eletään lautapelien suhteen lähes kivikautta. Täällä ei ole pelikerhoa ja huudeltuani Suomen Lautapeliseuran foorumillakin pelaajien perään sain vain yhden vastauksen ja siinäkin on ainoastaan tyydyttiin haukkumaan Rauma ja Pori harvinaisen kuolleiksi alueksi. Näyttää väistämättä siltä, että pakko on itse potkaista toimintaa tyhjästä käyntiin.

Muutama päivä takaperin kävin kaupungilla tiedusteluretkellä. Riemuni oli rajaton, kun löysin tästä alkumerestä Marsista tulleen meteoriitin, joka sisälsi hieman kehittyneempiä elämänmuotoja. Paikallisesta Pop-Pelistä löytyi StarCraft ja Catan hyllystä (joskin hyvin pölyttyneinä). Tästä rohkaistuneena kysyin sitten myyjältä, josko hän tuntisi pelailusta mahdollisesti innostuneita henkilöitä. Sainkin yhden puhelinnumeron, johon soitettuani minut houkuteltiin Bridgeä pelaamaan. Toisin sanoen hommahan meni varsin hyväsesti. Sain kaipaamani todisteet, että Raumalta löytyy akustisesta pelaamisesta kiinnostunutta porukkaa. Villeimpien huhujen mukaan Carcassonnea ja Alhambraakin täällä on joskus pelattu. Noin kolmen vuoden kokemuksella ja 20 pelin omistajana sitähän tuntee tässä ittensä vallan monisoluiseksi eliöksi.

Kyselin puhelimessa samalla varovaisesti kiinnostusta paikallisen pelikerhon perustamiseen mutta siihen ei ainakaan tällä kaverilla riittänyt aikaa. Hänellä on kuitenkin ilmeisesti ystäviä, jotka voisivat olla enemmänkin kiinnostuneita lautapeleistä. Saapahan nähä, kuinka käy. Toivottavasti siemen alkaa itämään. Pitää nyt kuitenkin viimeinkin opetella se Bridge, sillä sen verran vieraskorea täytyy olla. Ja kuuluhan kyseinen peli jokaisen itseään kunnioittavan pelaajan yleissivistykseen. Mistäpä sen sitäpaitsi tietää, jos sitä vaikka tosissaan innostuisi Bridgeä lätkimään. Monet ainakin kehuvat pelien kuninkaaksi ja älyttömän suosittua maailmalla se tuntuu olevan.

Mainostetaan vielä lopuksi Lautapelaaja.netin vuosiäänestystä vuoden 2008 parhaaksi peliksi. Pelin ei tartte olla viimeisen vuoden aikana ilmestynyt vaan mikä tahansa peli käy. Yksinkertaisesti listaa vain pelit, joista olet viimeisen vuoden aikana eniten nauttinut. Oma listani oli:

1. Galaxy Trucker
2. Memoir '44
3. Race for the Galaxy
4. Bohnanza
5. PitchCar

Hieman itseänikin yllätti Reiskan päätyminen 3-sijalle, sillä aluksi en pelistä juurikaan välittänyt. Nyt kuitenkin useamman pelin jälkeen olen alkanut saamaan juonesta kiinni, kun pakan kortit ovat tulleet tutuiksi ja viimeisimmässä pelissä paransin piste-ennätystäni lähes parikymmentä pistettä 45 pisteeseen.

Kärmespelailua 27.8.2008

Oikein itkettää - nyt oli oikeasti vähään aikaan viimeiset Kärmespelailut mun osaltani. Nyt ei auta muuta kuin toivoa runsaasti vastauksia seuranhakuilmoituksiini raumalaisissa paikallislehdissä. Tämä viimeisin peli-ilta oli kuitenkin mitä mainioin.

Iltahan aloitettiin kuulan kotipolttoisella kaupunginrakennuspelillä, joka kulkee projektinimellä Hamnala. Pelissä oli paljon potentiaalia ja hyvää siinä oli ainakin se, ettei minua ruvennut missään vaiheessa vitjattamaan. Vajaan 60min matsin jälkeen haukuttiinkin sitten kj:n ja jymy-r:n kanssa peliä 30 minuuttia. Kuulemma jotain rakentavaakin kommenttia oli tullut ja odotan jo innolla seuraava testikertaa.

Hamnalan jälkeen iskettiin samalla porukalla yksi erä Reiskaa. Oiskohan minulla ollut nyt 7.-8. peli ja nyt ensimmäistä kertaa omassa pelissä alkoi olla jo edes hiukan tekemisen meinikiä. Sainkin kaikkien aikojen parhaat pisteeni 45, mihin olin äärettömän tyytyväinen, vaikken peliä voittanutkaan. Edellinen ennätys oli 29p. Pääasia on, että nyt pelistä jo osaa nauttia. Kerta kerran jälkeen RftG nousee yhä potentieelisemmaksi hankinnaksi.

Seuraavaan väliin kairattiin jymy-r:n ja tainion kanssa kolmistaan yksi jäälautta täyteen pilkkireikiä Pingwinin merkeissä. Leikkasin itse itseni lillumaan pikkulautoille ja jäin siten ilman kunnon turskasaalista. Oleellista pelissä ei niinkään ole kerätä muiden nenän edestä "2"- tai "3"-laattoja vaan koittaa leikata jäälautasta mahdollisimman isoja siivuja, joihin ei muilla pelaajilla ole enää pääsyä. Kunnon kalansaaliista voi ottaa mallia seuraavasta videosta. Ton edellisen perään on hyvä katsastaaa tämä. Olen varma, ettei mikkään naurata helsinkiläisiä yhtälailla kuin Pila Kampissa.

Reikien porailun päälle saatiinkin sitten pari kunnon joukkotappelua aikaiseksi. Ensin lyötiin peppiksen, anniinan, jymy-r:n, tainion, purman, ollin ja wigginin kanssa PitchCarit, jonka voitin, minkä jälkeen siirryttiin 6nimmtin hakkaamaan. Pääsin nyt ensimmäistä kertaa kunnon porukalla 6nimmtiä testaamaan. Peli on ihanan kaoottista ja välillä epätoivoistakin. Sopivan helppoa ja ehkä pienellä varauksella aivotontakin touhua 6nimmt on. Hyvästä numeromuistista on ilman muuta etua ja puhujan kykyjäänkin pelissä voi testata. Kerrassaan loistava peli helppojen korttipelien kategoriassa.

Tämän jälkeen porukkaa joutui jonkin verran sairastuvalle. Pitkällisen arpomisen ja juupas-eipäs-väittelyn päätteeksi päädyimme peppiksen, purman, rikun ja jymy-r:n kanssa Trans America merkeissä rautateitä rakentamaan. En osaa sanoa kaikkia pelejä, joita Trans Americassa on sotkettu. Teema ja pelin tavoitteet ovat lähes identtisiä Menolipun kanssa mutta mekaniikka poikkeaa merkittävästi. Siinä missä Menolipussa tärkeää on kerätä kortteja ja suunnitella mahdollisimman arvokkaita reittejä, on Transamerika lähes puhtaasti ajoitukseen ja kaverin siivellä ratsastamiseen painottuva peli. Ihan ok räpläilyä tämäkin on ja hieman tyhjempiin hyllyihin varmasti sopiva peli. En tule ostamaan mutta lahjoituksena ilolla hyväksyisin.

Junailut saivat jatkoa hienon pelin hienosta korttipeliversiosta. Kyseessä oli tietenkin Caylus Magna Carta, jota pelasimme jymy-r:n ja rikun kanssa. Aikoinaan tuli itse arvottua Cayluksen ja Magna Cartan välillä, että kummanko sitä hankkisi. Asian ratkaisi maija, antamalla alkuperäisen Cayluksen synttärilahjaksi. Magna Carta osoittautui juuri sellaiseksi kuin luvattiin. Isoveljeensä verrattuna CMG on nopeampi, leppoisempi mutta ei juurikaan joudu häviä pelaajien eteen asettamiensa tiukkojen päätösten määrässä. Strategioiden puolesta aivan yhtä monipuolinen pikkuveli ei ole ja mukaan on ahdettu pieni korttituurielementtikin. Itse ehkä kallistun enemmän alkuperäisen puolelle, vaikka sillä selvät heikkoudet onkin varsinkin pelin temmon suhteen. CMG antoi idean kokeilla tässä joku kerta Caylusta helpotetuilla säännöillä siten, että kaikki saavat rakentaa omalla vuorollaan linnaa Magna Cartan tapaan ja että kuninkaan suosiot on poistettu käytöstä. Myös lääninherran voisi kenties laittaa liikkumaan jokaisen vuoron päätteeksi 2 ruutua eteenpäin. Näin ehkä peliä saisi nopeutettua, jolloin se sopisi paremmin myös kevyemmäksi ajanvietepeliksi. Itse pelissä kävi niin, että Caylus-voittojeni putki sai jatkokseen yhden CMG-voiton.

Illan päätteeksi porattiin vielä yksi pikainen Pingwin-erä, jonka edellisestä pelistä viisastuneena onnistuin hoitelemaan.

Kärmespelailua

Onnistuin kuin onnistuinkin organisoimaan muuttokuorman pakkauksen niin, että pääsin irroittamaan tänään muutaman tunnin Kärmeksen peli-iltaa varten. Blogista on jäänyt itseasiassa päivittämättä viime viikkoinenkin Kärmespelailu, joten tehdään se nyt samalla.

Viime viikolla pelasin varman päälle ja ilmoitin muille pullatarjoilusta ainakin toistaiseksi viimeisen Kärmesiltani johdosta. Leivoin emä hyvät pullat ja kaikki menikin, vaikka paikalla ei niin hirveästi porukkaa ollutkaan. Ihmisiä oli kuitenkin tarpeeksi kahteen pitkään peliin. Toisessa pöydässä pelattiin Italiaa ja meidän pöydässämme Die Macheria. Saksan vaaleihin sijoittuva Die Macher oli aika ristiriitainen tapaus. Vähän etukäteen kauhistelin 15 osaan jakautuvaa vuoroa mutta varsin toimivaksi systeemi lopulta osoittautui. Näin aloittelijana mulla ei ollut käytännössä mitään mahkuja kokeneempia kj:tä ja storvikkia vastaan ja oikeastaan pystyin vain kuulaa vastaan kisaamaan. Paljon tuli virheitä tehtyä ja voittotaistelun karattua jo hyvin aikaisessa vaiheessa vähän intokin peliin laantui. Uskon, että muutaman vakioporukalla pelatun matsin jälkeen Die Macher olisi varmasti hyvin nautittavaa mutta nyt pelkkään opetteluun käytetyt 4 tuntia tuntuivat ajoittain saatanallisen pitkiltä. Piti välillä ihan kunnon otsanoja ottaa pöydän reunasta, jotta jaksoi taas omalla vuorolla keskittyä. Tässä mielessä peli onnistuu mallintamaan politiikkaa varsin mainosti - untuvikkoa pöllytetään. Satunnaispelailuun Die Macher on täysin sopimaton mutta vakiporukalla pelattuna näen paljon potentiaalina enkä missään tapauksessa huonoksi peliksi leimaa. Joskus ehkä jopa pelaan uudestaan.

Tänään sitten alkajaisiksi otettiin Winner's Circle, jota olin foorumilla toivonut. Saavuin Luksalle vähän myöhässä, jolloin peppis, olli, storvik, joose ja tainio olivat jo ehtineet pelaamaan ensimmäisen kolmesta kierroksesta. No ei se mitään, pääsinpä kuitenkin tutustumaan peliin edes kahden kierroksen ajaksi ja oli muuten pirun hauska peli. Pelissä oli mukavasti puhetta ja sitä kautta vuorovaikutusta, jotta peliin pääsi osallistumaan myös muiden pelaajien vuoroilla. Downtimeä ei siis käytännössä ollut lainkaan. Lisäksi laukkakilpailu oli jännittävää alusta loppuun asti. Pelin omistamista ajatellen ehdotonta plussaa on, että säännöt pystyy selittämään muutamassa minuutissa. Miinusta tulee ainoastaan komponenteista. Hevosten värit menivät helposti ainakin mulla sekaisin ja pahvichitit olivat toivottoman ohuet. Laadukkaammilla komponenteilla peli ois ehdottomasti kiitettävän arvoinen mutta nyt mun asteikolla Winner's Circle yltää hyvän tasolle. Eipä silti, kyllä tämänkin voisi hankkia omaan hyllyyn. Onnistuin muuten vielä voittamaankin pelin, vaikka annoin muille yhden kierroksen etumatkaa.

Hevostelun jälkeen odottelimme storvikin kanssa lisää pelaajia Nexus Opsiin. Siinä odotellessamme mätimme kaksinpeleinä erät Battle Linea, 6 Nimmtia ja Genialia. Raumalle muuttoa silmällä pitäen olin miettinyt Battle Linen, 6 Nimmtin ja Nexus Opsin hankkimista, joten olin erittäin tyytyväinen päästessäni ensin testaamaan. Yleisagendana mulla on nyt ollut hieman kevyemmät pelit, joita voi helpommin ajanvietteenä lätkiä ja samalla saan salakavalasti niiden avulla houkuteltua tulevat raumalaiset tutut tarttumaan kovempiin lautapeleihin. Totuus on, että kevyet pelit johtavat kovempiin peleihin ja jo yhdestä kerrasta voi jäädä koukkuun.

Battle Line oli jopa parempi kuin odotin ja sopii nykyagendaani loistavasti. Parasta siinä on vieläpä se, että se on kaksipeli ja helppoudesta huolimatta pelissä riittää syvyyttä ja vaikeita valintoja. Harmi vain, ettei sitä tällä hetkellä ole kaupoissa saatavilla. Todellisuudessahan lähes vastaavaa peliä voisi normaalilla korttipakalla pelata mutta, silloin siitä kuitenkin puuttuisi teeman mukanaan tuoma lisämauste. Sitten se olisi vain yksi tikkipeli toisten joukossa. Täytyy nyt kuitenkin toistaiseksi tyytyä normikorteilla pelaamaan ja tiedäppä häntä, jos sitä vaikka unohtaisi Battle Linen kaipuun.

6 Nimmtistä voin todeta sen verran, että myös tämä peli täyttää kriteerit loistavasti. Valitettavasti peli vaatisi usempia pelaajia ollakseen parhaimmillaan mutta en minä silti kaksinpeliäkään suorilta lähtisi tyrmäämään. Voi sitä huonomminkin käyttää aikaansa. 6 Nimmt on Battle Linea yksinkertaisempi eikä siirtojaan tartte juurikaan miettiä. Uskon, että kokemuksen myötä pelitapa muuttuu melkolailla vakioksi muiden vastaavien pelien tapaan. Sitä vain vähän taktiikkaansa muuttelee käsikorttien ja vastustajien mukaan. Tämä ei tietenkään ole huono juttu, sillä välillä sitä kaipaa tuttuja ja turvallisia pelejä.

Jos Winner's Circle oli nyt se valkoinen voittajasuosikki, niin Genial oli illan musta hevonen. Teeman puute oli tässä abstraktissa laattojenasettelupelissä ainut mikä vähän häiritsi mutta toisaalta päälleliimattu teema olisi todennäköisesti häirinnyt enemmän. Peli toimi erinomaisesti kahdella pelaajalla eikä turhaan tarvinnut kaveria odotella. Näen kaikessa pelin nerokkuudessa kuitenkin sen riskin, että varsinkin useammalla pelaajalla downtime saattaa muodostua melkoiseksi ongelmaksi. Jostakin syystä ihmisillä on tapana ottaa nämä abstraktit pelit hyvin vakavasti. Ehkä se johtuu siitä, että ko pelit mielletään eräänlaisiksi älykkyystesteiksi, joissa häviäminen tarkoittaa tyhmyyttä. Sama ilmiö on nähtävissä muun muassa Blokuksen kanssa. Itse ainakin tällä hetkellä pelaan näitä 'älykkyystestejä' mielelläni mutta kokemukseni mukaan peliseuran löytäminen voi olla välillä nihkeää.

Lopuksi sitten päästiin viimein Nexus Opsin kimppuun. Säännöt ovat tässäkin kiitettävän yksinkertaiset. Teemakin on varsin miellyttävä, komponentit hyvännäköisiä ja peli toimi eteni melko jouhevasti. Jokin tosin pelissä tökki ja se oli todennäköisesti voittopisteiden tienausmekaniikka. Kyllä minun mielestäni kevyessäkin sotapelissä edes suurimman osan tavoitteista pitäisi olla kaikkien tiedossa. Nyt tässä sodassa ei strategialle ollut juurikaan sijaa ja taktiset valinnat olivat yhdentekeviä, sillä pisteitä ropisi porukalle milloin mistäkin. Noppatuurin hyväksyn sotapelissä, sillä todennäköisyyksiä voi yleensä aina muokata. Sitä en kuitenkaan hyväksy, ettei kaverin voittoa voi mitenkään estää kun on täysin mahdotonta arvata, mikä hänellä mahtaa olla tavoitteenaan.

Huomenna käännetäänkin sitten nokka kohti Raumaa.

Ropecon, osa 3

Viimeinkin pääsen kirjoittamaan Ropeconin viimeisen päivän, sunnuntain tapahtumat. On tässä ollut aika melko tiukilla, kun Raumalle muutto painaa päälle. Hmmm... Onkohan muuten Raumalla minkäänlaista lautapeliporukkaa olemassa? Täytyy varmaan henkisesti varautua pelaamaan enimmäkseen tyttökaverin kanssa tai sitten laittaa paikalliseen lehteen 'henkilökohtaista'-osastolle seuranhakuilmoitus: "Haetaan mukavaa porukkaa kaikkeen kivaan. Aloitetaan näin aluksi 2-10 hlöllä mutta eihän sitä tiedä, jos vaikka innostutaan. Vakipäivä ois kiva. P.S. Olethan saksalaisten tuotteiden ystävä."

Mutta nyt itse asiaan. Kahden valvotun yön päälle su-aamuna laiskotti vähän pidempään. Onneksi janskilla alko taas roolipeli melko ajoissa, niin päästiin myökin jymy-r:n kanssa hyvään aikaan ylös. Paikalle päästyämme päivä alkoi heti Galaxy Truckerilla. Olin hehkuttanut peliä sen verran paljon muille, että nyt kun tilaisuus tuli, oli pakko päästä esittelemään ja itse pelaamaan. Vedimmekin samointein kaksi peliä putkeen hieman eri porukoilla, mikä tarkoitti, että pääsin toisen kerran peräkkäin säännöt opettamaan. Tulipahan ittellekin kunnolla selvitettyä, sillä aiemmin olin vain jonkun muun selityksiä kuunnellut. Sanoisin, että reaktiot olivat kutakuinkin odotettuja. Porukka nautti ja minä siinä mukana. On se vaan mainio peli tuo Galaxy Trucker. Saa ainakin nauraa, mitä välillä ainaisen euro-vääntämisen lomassa tulee kaivattua. Sopivasti sähellystä, omaan napaan tuijottamista ja hienoista vuorovaikutustakin on havaittavissa, jotta peli sopii useimmille. Komponentit ovat näyttävät ja teema hulvaton. Harmi vaan, että peli taitaa olla OoP vähän kaikkialla.

GT:n jälkeen oli ruoka-aika, minkä jälkeen toivotimme janskille hyvät kotimatkat. Pääkallolinnaan palattuamme luulimme, että peliaikaa on vielä reilusti joten aloimme lukemaan Amyitiksen sääntöjä. Kohta kuitenkin tuli kuulutus: "Peliaikaa jäljellä 45 minuuttia!". Pakko oli siinä sitten Ystarin mainoksi kehuttu peli haudata ja ottaa jotain lyhyempää. Löysimme sopivasti viisi henkilöä Zoolorettoon, jonka taas opetin porukalle. Peli kesti sääntöselityksineen juurikin pikkusta vajaat reilut 40 minuuttia, mikä oli mun mielestä hyvä saavutus viidellä hlöllä, joista neljä oli ensikertalaisia. Oleellisesti peli ei tuo mitään lisää verrattuna Colorettoon, jota pelaan mielummin sen kompaktin olemuksen takia. Eläintarhateema on tietysti söpö ja ylimääräisten eläinten tallin takana lahtaaminen täydentää teemaa kivasti mutta muuten kuin teeman takia en näe mitään syytä maksaa Zooloretosta 25 euroa enemmän kuin Coloretosta.

Koska aikataulu meni nyt uusiksi ja olin sopinut Kuopioon paluun vasta illaksi, jäi meille jymy-r:n ja markuksen kanssa vielä aikaa pelailla. Väsymyksen takia ei mitään erikoisempaa kuitenkaan jaksanut, joten jymy-r:n luona pelasimme vain yhden erän San Juania. Ylläripylläri jymy-r niisti taas meidän muiden nokat takaraivoon asti. On se vain käsittämätön optimointiguru. Ainoastaan itseni omistamissa optimointipeleissä voin jotenkin pärjätä mutta missään muussa ei ole toivoakaan. Jos firmaa perustaisin, niin jymy-r olisi siinä firmassa taktikkona.

Selkäsaunan jälkeen olikin mukava lähteä tärryyttämmään Kuopiota kohti. Reippa neljä tuntia ratissa teki hyvää, kun ei viikonloppuna oikein ollut ehtinyt istumaankaan. Oli mukavat conit näin ensimmäisiksi coneiksini. Vähän jäi harmittamaan, ettei tullut enempää uusia pelejä pelattua (vain Yspahan ja Agricola). Tosin laatu korvasi tässä ehkä määrän. Opetin kuitenkin muille aika paljon pelejä, joista suurinta osaa en ollut pelannut aikaisemmin kuin 1-2 kertaa, joten ei ihan vanhojen hinkkaamiseen aika mennyt. Sitten vielä päälle tuli menestystä Catan-turnauksessa, joten viikonlopun saldo jäi reilusti plussalle. Ens vuonna uudestaan.

Ropecon 2008, osa 2 - Catanin SM

Ensimmäinen Ropecon päivä venyi pitkälle aamuyöhön ja edes muutaman tunnin yöunet taataksemme köllimme jymy-r:n luona aamulla sen verran pitkään, että lauantaina piti käytännössä heti alkajaisiksi hypätä Settlers of Catanin SM-turnauspöytään. Mitä nyt yhden Pingwinin ehdin jymy-r:lle ja markukselle opettaa ja 10 minuutissa pelata. Juurikin sopivan lyhyt ja kiihkeä peli missä tahansa välissä pöytään kannettavaksi.

Catan-turnauksessa pari ekaa alkusarjan peliä olivat hauskoja, mikä poiki molemmista voitot ja vieläpä ihan kohtuullisilla pisteprosenteilla. Sitten pitkä istuminen löi jalat hapoille ja venytti peräpukamia sen verta pahasti, että oli ihan pakko alkaa irvistää. Kolmas peli olikin siten melko tuskainen ja tulos oli sen mukainen. Pääsin kuitenkin onneksi kahden voiton ja yhden kolmostilan turvin finaaliin, jossa vastassa olivat philippi, mauri ja markus. Vähän kyllä harmitti markusta vastaan pelata, sillä helpompi olisi ollut kisata tuntemattomien tyyppien kanssa.

Tunnelma finaalipöydässä oli alkueriin verrattuna yllättävän tiukka ja keskittynyt, mikä ei puutuneita pakaroitani oikein miellyttänyt. Jos oisin hautautunut omiin ajatuksiini, olisin todennäköisesti vain unelmoinut juoksulenkistä ja kunnon venyttelystä. Ilmapiiriä pitikin siten välillä koittaa keventää kepeällä keskustelulla ja ainakin itseäni onnistuin omilla jutuillani viihdyttämään... hehhheh! Lopulta viihdyin sen verran hyvin, että peli kääntyi edukseni. Ratkaisevalla siirrolla onnistuin ryöstämään markukselta pisimmän tien (tienrakennuskortilla sekä vaihtamalla satamissa viljaa ja lammasta kahden tien edestä), minkä jälkeen paljastin yhden voittopistekortin. Merkittäviä asioita pelini kannalta olivat hyvä aloituspaikka (kolmas), yksi markusta vastaan voitettu taistelu kyläpaikasta sekä maurin, philipin ja markuksen keskittyminen toistensa tormentoimiseen. Se että sain olla enimmäkseen rosvoukselta rauhassa, johtui luullakseni siitä, että jäin alkupelissä vähän jälkeen ja ettei yksikään kylistäni ei ollut 6- tai 8-ruudun vieressä. Nyt sitten voinkin lisätä CV:hen uuden rivin "Catanin Suomen mestari". Tulipahan ainakin vähäksi aikaa Catan-kiintiö täyteen. Saa nähä milloin sitä seuraavan kerran suostuu ko. peliä pelaamaan... Ehkäpä sitten ensi vuonna EM-kisoissa, mikäli mulla nyt sitten sinne se edustusoikeus on.

Turnauksen jälkeen olin niin pahasti nuutunut, etten oikein jaksanut voittoakaan juhlia. Mielessä pyöri vain kaksi asiaa - ruoka ja keijo. Molempia saikin sitten Keltsusta ja kiskalta. Kohta olinkin kuin uudesti syntynyt ja valmiina uusiin peleihin. Seuraavaksi jymyn ja markuksen lisäksi pöytäämme eksyi pari muuta jamppaa, joiden kanssa pyöräytimme Vegas Showdownit. Opetin porukalle tämän todella mainion pelin säännöt. Peli kesti vähän ennakoitua pidempään mutta ymmärrykseni mukaan kaikki pitivät peliä vähintäänkin kelvollisena. Omalta osaltani miinusta tulee ainoastaan paperisten casino-lautojen ja rahachippien laadusta. Seuraava asia ei ole vielä omalla kohdallani ajankohtainen mutta epäilen myös, että ajan mittaan peli saattaa ruveta toistamaan itseään sillä ostettavaksi tulevissa huoneissa on kuitenkin suht' vähän vaihtelua pelistä toiseen. Tässä on se pääasiallinen syy, miksi jonkin aikaa sitten pudotin Vegas Showdownin pois hankintalistaltani. Parempi vain pelata peliä hieman satunnaisemmin.

Lauantain helmi (Catan-voiton lisäksi) oli ehdottomasti Agricola. Lähdin pelaamaan peliä hieman pessimistisellä asenteella, sillä aiemmin olin kokenut todella pahan pettymyksen kun olin BGG-rankingin perusteella odottanut Puerto Ricon kohdalla jotain todella jumalaista. Vielä tervosen sääntöselitystä kuunnellessa ja ensimmäisen varsinaisen pelitunnin aikana olin varma, etten toiste halua Agricolaa pelata. Jossain vaiheessa mieli kuitenkin muuttui ja totesin, että ainakin E-pakalla pelattuna peli olikin varsin hyvä vaikka aikaa menikin yli neljä tuntia. Nyt ymmärrän hyvin pelin suosion. Kaikille optimoinnin ystäville Agricolassa riittää varmasti pelattavaa pitkäksi aikaa, sillä niin monipuolinen peli on. Lisäksi pelikertojen myötä kesto taatusti lyhenee inhimillisemmäksi, jolloin Agricolaa saattaa pelata jopa ilman kalenterimerkintää. Omaan hyllyyn kuitenkaan tuskin tulen tätä farmipeliä ostamaan, sillä epäilen etten kovinkaan helposti löydä peliseuraa harrastajailtojen ulkopuolelta. Pitäisi ehkä päästä ensin perhepeliä testaamaan.

Agricolan jälkeen kello pyöri jo pitkällä sunnuntain puolella. Siitä huolimatta pyöräytimme ehdotuksestani yhden Oregonin, jonka opetin muille. Itsellenikin peli oli vasta toinen, vaikka omasta hyllystäni Oregon löytyykin. Toisella pelikerralla peli olikin huomattavasti paljon mukavampi kuin ensimmäisellä, sillä osasin jo hieman suunnittella siirtojani etukäteen. Nyt pelistä löytyi enemmän sitä kaivattua syvyyttä, vaikka edelleen melko tuuripainotteista kevytlätkintää peli onkin. En vieläkään aivan täyttä vajaan 30 eunukin hintaa tästä maksaisi mutta voin suositella kaikille, jotka tämän pelin mukavasta alennuksesta joskus sattuvat löytämään.