Naisen ylivaltaa

Eilissäpäivänä päästiin kokeilemaan anselmin ja maijan kanssa Veraa kolminpelinä. Pelissä kävi vähän niinkuin ennakkoon arvelinkin - anselmi ja minä kolisteltiin sapeleita ja maija puuhaili rauhassa omiaan. Tällä olikin sitten se seuraus, että maija voitti 89 pisteellä, anselmi oli toinen 39p ja minä jäin kolmanneksi 33 pojolla. Taistelin voitosta vielä aivan loppumetreille mutta sota anselmin kanssa aiheutti sen, että valtakuntani romahti enkä siten päässyt tosissani maijaa haastamaan. Alkuperäinen suunnitelmani oli aivan lopussa parilla terävällä iskulla kaapata tärkeimmät alueet itselleni.

Kolminpelinä Veraan tulikin sitten uutena elementtinä diplomatia, kun kaksi peränpitäjää yleensä liittoutuivat johtajaa vastaan (vaikka tosiasiassa anselmi enimmäkseen möykytti minua, koska asuimme aivan toistemme vieressä ja maija sitten meistä muista hieman erillään). Laudalla oli ahtaampaa ja kahden rintaman sodan uhka oli jatkuvasti päällä. Juuri tämän sosiaalisen aspektin vuoksi pidin itse enemmän kolminpelistä, sillä silloin pääsi kunnolla bluffaamaan ja hämmentämään tilannetta puheilla.

maijan mielipiteeseen saattoi tietysti olla vähän voitollakin vaikutusta mutta Verasta kertoo hyvin paljon se, että hyvin nirsona pelaajana tunnettu maijakin piti pelistä. Vera onkin hyvin tasapainotettu aluehallinta-sotapeli-resurssienhallinta-hybridi (nimenomaan tässä järjestyksessä painottuen), jonka suurin ansio on varsin toimiva Fog of War. Peli on lisäksi sopivan mittainen, sillä sisäänrakennettu kello katkaisee pelin juuri hieman ennen kuin se muuttuu jumiutuneeksi asemasodaksi. Kyllä tätä mielellään pelaa.