Vihdoinkin

Kuluneella viikolla on pelattu niin BSW:ssä, Rauman kirjastolla kuin kotipelejäkin.

---

Ensin keskiviikkona eksyin EM-kisoihin treenaavien pillarin, tryytyn ja petrin kanssa kanssa samaan Power Grid-pöytään BSW:ssä. Pelasimme kaksi peliä EM-kisasetupilla, jossa Saksan kartalla kaksi pohjoisinta aluetta ovat poissa käytöstä.

Ensimmäisessä pelissä ostin hybridivoimalan 2 fuel -> 1 sähkö  ja aloitin Ruhrista kahdella tönöllä. petri tuli neljäntenä kylkeen myöskin kahdella. Muutaman kiesin jälkeen peli sitten stallasi tyypilliseen tapaan 2-vaiheen rajalle, kun pakasta ei noussut kunnon voimaloita eikä kukaan halunnut aloittaa seuraavaa vaihetta. Olin ok-asemissa vuorojärjestykessä ensimmäisenä odottelemassa, että pääsisin halvimmalla laajenemaan. tryytty kehitteli kuitenkin hirmu hämyn hoardamaalla polttoainetta, joten ajattelin hänen aloittavan seuraavan vaiheen ja menin rakentamaan yhden tönön. Kun hän ei sitten laajentanutkaan, oli tällä se seuraus, että tipahdin vuorojärjestyksessä toiseksi ja menetin halvat alueet. Kun lisäksi voimalamarkkinat tekivät tepposet ja jättivät mut kapasiteetissa jälkeen, jäin viimeiseksi tryytyn viedessä voiton.

Uusintaerään lähdin sillä mielellä, että nyt ei kapasiteetista peli ainakaan jää kiinni. No eihän se jäänytkään, kun huusin jo hyvissä ajoin tosi hyvin voimaa. En kuitenkaan malttanut pitää päätä kylmänä vaan ostelin jatkuvasti polttoainetta varastoonkin, millä oli se seuraus, että laajenemishetkellä mulla ei ollut tarpeeksi rahaa. Tulot jäivät näin huomattavasti pienemmiksi kuin olisi ollut mahdollista tuolla kapasiteetilla. Lopulta petri lopetti pelin voittoon. Me muut kolme tie-breakasimme kakkostilaa, joka meni tryytylle ja mulle jäi kolmas paikka.

Opettavaiset kaksi peliä olivat.

---

Lauantaina oli Rauman kirjaston pelipäivä, joka nykyisellään pyörii joka viikko. Startti päivään oli todella hidas, sillä ensimmäiseen 20 minuuttiin paikalle ei ollut tullut muita kuin maija ja minä. Pingwiniä siinä sitten liu'uimme yhden erän. Toiseen erään arikin jo tuli mukaan. Reilun puolen tunnin jälkeen jukka ja hembbakin ilmestyivät paikalle, joten oli Puerto Ricon aika. Pelin aikana anselmi soitteli ja pakkohan sitä oli naljailla, että kerrankin pelaamme hänen suosikkiaan ja silloin hän ei edes ole paikalla. No, juoksujalkaahan se herra sieltä sitten saapui seuraavaa erää varten. Alkulämmin oli ilmeisen hyvä, kun anselmi pesi kolostaan esiin kaivautuneen vesan ja meikäläisen mennen tullen muiden pelaillessa sillä välin MtG:tä. Kirjaston mentyä kiinni kävin itsekin vielä jukan luona yhden erän Magickia ottamassa lainapakalla.

---

Eilisen illan ja samalla viikon pihvi oli kuitenkin Twilight Struggle anselmin kanssa. Halusin taas välttämättä pelata USA:lla, sillä olin jo niin monta kertaa ottanut kuonoon että vaihtaminen olisi tuntunut luovuttamiselta.

Early War meni tyypilliseen tapaan neukkukomennossa. Olisi voinut mennä vielä paljon pahemminkin, sillä pelasin alkusetupissa/1. headlinessä todella riskillä. Mulla oli nimittäin käsi täynnä 1 ja 2 opsin kortteja lukuunottamatta 4 opsin Red Scare/Purgea. Tästä huolimatta pelasin Länsi-Saksaan jo setupissa 4 influencea sekä Red Scare/Purgen headlineen toivoen, ettei anselmilla vain ole Blockadea* kädessään (=US poistaa kaiken influencen Länsi-Saksasta, ellei heitä pois 3+ Opsin korttia). Tällä kertaa riskipeli kannatti. Kun anselmi ei myöskään ensimmäisellä vuorollaan coupannut missään, couppasin itse heti puolestani Lähi-Idässä aiheuttaen defconin laskemisen. Näin varmistin, ettei Euroopan vaa'ankielivaltioihin kuuluvassa Italiassa ainakaan vähään aikaan coupattaisi USSR:n toimesta. Italia on nimittäin todella helposti napattavissa, eikä sen takaisin valtaaminen ole helppoa defcon-levelin laskemisen vuoksi.

Pahimmillaan taisin olla noin 15p perässä ja Mid Wariin lähdettäessä ero oli jonkusen pisteen pienempi. Tässä vaiheessa eletään pelissä aika kriittisiä hetkiä, sillä poistopakka on sekoitettu uudelleen 3. turnilla ja mikäli sieltä jokin kriittinen Early Warin pisteytyskortti nousee lyhyen ajan sisällä kahdesti peräkkäin, voi swingi olla todella iso. Tällä hetkellä tuntuu, että tämä onkin ehkä nyt ainoa kohta, jossa tuurilla voi olla ratkaisevan iso merkitys. Eilen niin ei kuitenkaan käynyt vaan USA pääsi Etelä- ja Keski-Amerikan avulla peliin mukaan.

Mid Warissa ja juuri hieman ennen sitä USA:lla tuntuu olevan erityisen hyödyllistä edetä Afrikassa ja Keski-Amerikassa suht' nopeasti napsien stability-1 valtioita kontrolliin. Näin dominationiin oikeuttavan jalansijan saaminen muodostuu NL:lle huomattavasti kalliimmaksi. Toki sama pätee toisinpäinkin mutta USA:lla on lähtökohtaisesti paremmat edellytykset onnistua Etelä-Afrikkaan ja Panamaan setupattavien influence-pisteiden ansiosta. Todella kiero NL-pelaaja tosin saattaisi coupata molemmat maat itselleen jo Early Warin alkukierroksilla.

Yhden hienon liikkeenkin onnistuin tekemään: Viritin ensin Bear Trapin* (=USSR:n täytyy kortin pelaamisen sijaan omalla vuorollaan discardata 2+ opsin kortti ja heittää nopalla 1-4, mikä jatkuu jokaisella vuorolla kunnes onnistuu). Kun anselmi jäi ansaan, pelasin How I learned to stop worryingin* (=aseta defcon mille tahansa tasolle) ja asetin defconin viitoseen. Koska NL joutui vielä seuraavallakin kiesillä discardaamaan kortin, pääsin vapaasti tekemään sotilasoperaatioita Euroopassa, minkä ansiosta ajoin sosialistit pois sekä Ranskasta että Itä-Saksasta. Ja kas kummaa... yht'äkkiä Eurooppa olikin putossa minun syliini. Toki mulla oli tuuria rolleissakin mutta hieno oli korttikombokin!

Neuvostoliitto johti kuitenkin peliä vielä Mid Warin lopussa mutta enää vain parilla pisteellä. Tilanne laudalla oli Euroopan operaatioiden myötä muuttunut merkittävästi. Onnistuin myös pitämään kommunismin suurimmaksi osaksi pois Amerikoista ja Late War näyttikin olevan toivoa täynnä.

Late Warin toisella ja samalla koko pelin toiseksi viimeisellä turnilla olin 4p voitolla ja lisäksi mulla oli selkeä domination Keski-Amerikassa, Euroopassa ja Lähi-Idässä sekä control Etelä-Amerikassa. Afrikka ja Aasia olivat menossa suunnilleen tasan. Ainoastaan Space Racessa olin selkeästi jäljessä, kun keskisodassa Sojuzit veivät monen monta kivaa korttiani kuuta kiertävälle radalle. Tässä vaiheessa anselmi nosti käteensä kolme pisteytyskorttia juurikin pahoista alueista ja päätti luovuttaa. Olisi mulla ollut myös kädessä Wargames (=anna vastustajalle 6VP ja lopeta peli), joten yksikin aluepisteytys olisi riittänyt minulle jos vain olisin saanut siitä vähintään 3VP:tä.

.

.

.

Mitä pelin jälkeen keskusteltiin, niin 6,5h tuntui melko pitkälle ajalle. Ruokaa ja brandya täytyy varata kunnon satsi. Nyt meillä oli vain brandya. Varmasti peli menisi nopeammin, jos ei kortteja tarvitsisi niin tarkkaan ta-va-ta mutta sama homma se on kaikissa peleissä. Nukkumaan mennessä tuli mieleen hauska idea vanhasta kunnon shakkikellosta, joka sopisi erityisen hyvin teemaankin.

Twilight Strugglen tuuripitoisuudesta nillittäminen on mun mielestä vain yhdessä kohdassa täysin aiheellista - aikaisemmin mainitsemani pisteytyskorttien nouseminen poistopakan reshufflen jälkeen. Noppatuuri on ehkä vähän rajatapaus. Pelissä heitetään sen verran vähän noppaa, että tuuri ei välttämättä ehdi tasautumaan. Toisaalta samalla noppaa heitetään sen verran vähän, ettei se yleensä ratkaise peliä. Käsikorteilleen ei tietenkään voi mitään, mutta paskan määrän voi aina yrittää minimoida ja tätäkin sitten pa(s)kan oppimisen myötä on helpompi hallita.

Kyllä minä tykkään mutta täytyy tosissaan jatkossa harkita tuota shakkikelloa. Mutta ennenkaikkea... VIHDOINKIN pääsin voiton makuun!

Kesän päätös

Viikko on ehtinyt vierähtää (lautapeli)kesän päätöksestä, jolloin pelattiin viimeiset Vesitornipelit. Huittisistakin tuli autollinen pelaajia paikalle (tarkkaan ottaen vain yksi oli Huittisista), joten saimme todella hyvät pelit pyörimään.

Aloituksena lectus levitti pöytään Endeavorin, jonka säännöt olin edellisenä iltana netistä vilkuillut. Tai no itse asiassa en sääntöjä lukenut vaan pelin kuvauksen mutta sen verran mekaniikaltaan yksinkertainen peli on kyseessä, että kuvaus riittää sääntöjen opetteluun. Yksinkertaisesta mekaniikasta huolimatta pelissä kuitenkin riittää mukavasti taktisia valintoja ja sen verran syvyyttä, ettei peliä ihan yhdellä kerralla opi. Toisin sanoen perheklassikon ainekset ovat kasassa.

Mukaan siirtomaiden valloittamiseen lähtivät escobar, ari, lectus, ari-pekka ja meitsi. Itse lähdin taas tyypilliseen tapaan sen kummemmin miettimättä peliin tutustumaan. Nopeat siirrot hämmensivätkin vähän porukkaa, kun vaikutin kovin määrätietoiselta vaikkei mulla todellisuudessa mitään varsinaista suunnitelmaa ollutkaan =) Toisaalta ei pelissä kyllä mitään hirveää analysis paralysis-vaaraa olekaan. Lopulta kävin niin, että escobar voitti 48 pisteellä. Minä olin kakkonen 45p ja muut 30-44 pisteen välillä.

Endeavor on melkoinen sekoitus mekaniikkoja. Ehkä ensimmäisinä tulee mieleen Puerto Rico ja Caylus, mutta resurssien pyörittämisen sijaan hankitaan tuotantovoimaa, jota kuvataan Kniziamaiseen tyyliin. Rakentaminen ei kuitenkaan tuota pisteitä vaan sen sijaan ne hankitaan alueita valtaamalla ja tuotantokoneistoa kehittämällä eli oikeastaan Endeavor on jonkinlainen aluehallinta- tai sivilisaatiopeli. Mutta kaverin kimppuun hyökätään kuitenkin tykein eli olisiko kyseessä sittenkin sotapeli... Todellinen sekamelska siis.

Tutti fruttimaisuudesta huolimatta Endeavor toimii todella hyvin ja sillä tuntuu olevan oma identiteettinsä. Mutta ennen kaikkea peli on viihdyttävä, mikä on tietenkin tärkeintä. Yksi pelko mulla pelin suhteen kuitenkin on, mikä todennäköisesti estää peliä päätymästä hyllyyni. Pelkään nimittäin pelin käyvän paljon pelattuna hieman tylsäksi. Ikääntymisen estämiseksi kaipaisi mukaan esimerkiksi salaisia tavoitteita, jottei peli tuntuisi joka kerta hyvin samanlaiselta. Mutta hälyttäväähän tässä on se, että tämmöisiä ajatuksia herää jo ensimmäisen pelikerran jälkeen!!! Eli kaikenkaikkiaan mainio peli, jota mielelläni pelaan mutta en omaan hyllyyn tule hankkimaan. Reittasin geekissä 8:ksi.

Päivän toisena pelinä pelattiin Containerit lähes samalla porukalla mutta escobar jäi ottamaan toista kiesiä Endeavoria ja hänen tilalleen kontteja liikuttelemaan tuli pauli. Edelleenkin pidän peliä aika häsmäisenä twistauksena, jonka hyvin pelaaminen ei ole todellakaan helppoa. Viihdyttävä peli silti on. Tällä kertaa pauli voitti ja mulle päivän toinen kakkossija.

Container jäi samalla kesän viimeiseksi Rauman pelikerholla pelatuksi peliksi. Ensi viikolla siirrytäänkin talviaikaan, kun pelejä jatketaan  joka toinen lauantai kirjastolla.

P.S. Tänään tuli vielä pari erää Magic the Gatheringia pelattua lainapakalla. Suurin viehätys pelissä selvästi on sen oman pakan kokoamisessa...

Oma arki kullan kallis

Loman jälkeen koitti paluu arkeen. Jos arjessa jotain hyvää on, niin lautapelit kuuluvat ehdottomasti niihin.

Viikolla pelattiin hyrskyn kanssa pari erää Reiskaa advanced-säännöillä. Ensimmäisessä pelissä pelasin alien-militarya, johon sopivat 6-develitkin olivat kädessä. Harmikseni hyrsky lopetti pelin yhtä vuoroa liian aikaisin pelaamalla ensin Improved Logisticsin ja sitten settlaamalla kaksi planeettaa. Näin en saanut molempia pöytään. Tai oli mulla siis mahdollisuus mutta tavoittelin ahneuksissani täydellistä komboa, joten viimeisen kierroksen develop-vaiheessa tein jotain muuta. hyrsky voitti muutamalla pisteellä.

Toisessa Reiska-erässä yritin produce-2xVP-taktiikkaa Tourist Worldiin nojaten. 6VP:tä kierroksessa (yhteensä 4x6p=24p) + korttien pisteet eivät kuitenkaan riittäneet, sillä hyrsky ehti saavuttaa sen verran monta goalia ennen VP-chippien loppumista että toinenkin erä meni kaverille. Ilman goaleja olisin ollut selvä voittaja mutta näin vain lisäosa uudet säännöt veivät voiton multa pois.

---

Myöhemmin viikolla pelattiin savarin, arin ja vesan kanssa Puerto Ricoa kaksi matsia. Molemmissa pelasin alkupelin lähes identtisesti ja molemmat pelit sitten voitinkin.
Alussa sain maissipellon, joten sillä lähdettiin. Rakentaminen meni seuraavasti:
-pieni tori pöytään (+1 rahaa myydessä)
-construction hut pöytään (louhos plantaasin sijasta)
-iso tori pöytään (+2 rahaa myydessä)
-laituri pöytään (oma laiva)

Ensimmäisessä pelissä mulla oli kolme maissipeltoa ja neljä louhosta. Toisessa pelissä 2x maissi, 2x indigo, 3x louhos. Molemmissa peleissä mulla kävi niin hyvä tuuri, etteivät muut saaneet oikein itselleen maisseja. Näin sain varattua suurimman laivan maissille mutta shipattua myöhemmillä kierroksilla kaiken tuottamani maissin omalla laivalla. Siinähän sitten muilla oli vain kaksi laivaa käytössään. Näin muun muassa arillakin oli toisen pelin yhdessä vaiheessa pelin lähes kaikki tupakat omassa varastossaan. Lisäksi torit tuottivat sen verran hyvin rahaa, että välillä oli jopa järkevää itsekin valita kauppiaan rooli.

Tämän kertaisen myötä mielipide Puerto Ricon suhteen nytkähti hieman positiivisemmaksi, sillä nyt jo alkoi muistamaan ulkoa, mitä eri rakennukset tekevät. Siitä huolimatta edelleenkin minua häiritsee suunnattomasti rakennuslaattojen tylsä ulkoasu ja pikavilkaisulla tunnistamisen vaikeus. On se vaan nihkeetä kurkoitella toiselle puolelle pöytää tutkiakseen kaverin lautaa.

---

Viikonloppuna olikin sitten vuorossa pelit Rauman vesitornilla. Paikalla olivat lisäkseni kaide, vesa, mikko ja pauli, jonka toivomuksesta aloitettiin pitkästä aikaa Cayluksella. Jo pelin alussa päätin ryhtyä rikkaaksi ja kokeilla jälleen rahalinjaa suosioiden osalta. Edellisillä yrityksillä homma oli mennyt vähän metsään...

Tällä kertaa rahastrategia puri kuitenkin paremmin ja parhaimmillaan minulla oli hallussani valuuttaa lähes 30 yksikön edestä. Ei tarvinnut paljon huolehtia työläisten palkoista. Rahalla sai myös pankista kultaa ja kirkosta aneita sekä mahdollisuuden hyvin agressiiviseen viskaalin liikutteluun. Aloitinkin kullan keräämisen hyvin aikaisessa vaiheessa juoksuttamalla viskaalia parhaimmillaan 6 pykälää eteenpäin kultakaivosta aktivoidakseni. Mulla olikin pian katedraalin ainekset varastossani. Kun vielä viimeistä edellisen kierroksen alussa varasin itselleni myös viimeiselle kierrokselle aloituspaikan, olin menossa selvään voittoon, sillä haluamani arkkitehtikin oli turvallisen tuntuisesti melko kaukana takana. Yllätys oli kuitenkin lähellä, kun viimeisellä kierroksella pojat siirsivät viskaalia oikein urakalla taaksepäin (12 pykälää). Itse pukkasin luonnollisesti kolme pykälää eteenpäin. Lopulta vesa istui ratkaisijan pallilla, sillä hän pystyi pystyi estämään voittoni jättäytymällä itse neljänneksi tai sitten taistelemaan kakkospaikasta. Reilun pelin hengessä vesa lähti hakemaan kakkospaikkaa.

Lopulta Cayluksessa kävi niin, että minä voitin (~70p), pauli toinen (~60p), vesa jäi pisteen paulista ollen kolmas, mk7 oli neljäs (~55p) ja kaide viides (~40p). kaiden peli kosahti, kun muutamalla kierroksella hän pelasi yksin työläisiään etupeltoon, muiden pelatessa linnaa/takaosan rakennuksia. Näin ollen viskaalia liikutellessa tilanne oli 1vs4 -> ei hyvä.

Cayluksen päälle pelasimme vielä paulin ja vesan kanssa yhden Agricolan I-pakalla. Mulle sattui aivan muihin verrattuna hävyttömän hyvä korttikombo käteen:
Market Crier: (Take 1 grain ruudussa yhden viljan sijasta 2 viljaa + 1 porkkana + muille 1 vilja)
Gardener (harvestissa porkkanat pysyvät pellolla ja sato kerätään pankista)
Schnaps Distillery (harvestissa 1x porkkana -> 4 ruokaa)
Hand Mill (harvestissa 2x vilja -> 4 ruokaa)
Slaughter House (muiden teurastaessa yksi ruoka minulle)

Ei tarvinnut paljon strategiaa miettiä, kun porkkanaa ja viljaa oli heti alusta asti reilusti luvassa eikä uuniakaan välttämättä tarvittu. Tuloksena oli varsin kelvolliset 57p. vesa ja pauli tekivät hekin parhaansa jääden kuitenkin pitkälle toistakymmentä pistettä jälkeen. Jos joskus korttituurilla on Agricolassa ollut merkitystä, niin nyt ainakin.

Rauman kirjasto la 18.4.

Rauman kirjastolla pelailtiin taas. Nyt olikin porukkaa oikein mukavasti paikalla, noin 20, ja pelit pyörivätkin monessa pöydässä. Kirjaston väkeäkin kävi ovellakin ihmettelemässä pelaajamäärää ja toteamassa, että hyvältä näyttää. Mutta sitten itse peleihin:

Mulla oli tähän asti ollut Alhambran kokoinen aukko yleissivistyksessäni, joten pelasin ensimmäiseksi kaiden, paulin ja tonin kanssa sitä yhden pelin. Ihan mukava sekoitus tuuria ja taktiikkaa on kyseessä, mistä johtuen peli etenee suht' rivakasti eikä puuroudu pahasti missään vaiheessa. Skorausmahdollisuuksiakin on sen verran mukavasti tarjolla, ettei kukaan ainakaan tällä kertaa päässyt kovin pahasti peliä dominoimaan vaikka pauli aika guru olikin ja hiihteli voittoon. Itselläni Alhambra menee siihen Menolippu/Carcassonne-kategoriaan, jota on kiva silloin tällöin pelailla mutta ei tarjoa sen kummempaa haastetta.

Alhambran jälkeen pelaajista toni vaihtui ariin ja vesaan, joten päätettiin pelata yksi pikainen Bang ilman kaljakortteja. No eipä niitä kaljoja paljoa tarvinnutkaan, kun vesa heti ekalla kierroksella pelas pöytään vulcan cannonin ja ryttyytti sheriffi paulin reikää täyteen. Itsekin olin lainsuojaton ja pääsin näin nauttimaan voitosta, vaikken asian edistämiseksi mitään tehnykkään. Tässä tuli hyvin esille Bangin kaltaisten pelien suurin heikkus: suuret peliajan vaihtelut. Edellisellä kerralla nööhättiin melkein tuskastuttavan pitkään ja tällä kertaa peli päättyi jo ekalla kiesillä.

Päivän päätteeksi täytettiin toinen aukko yleissivistyksestäni Princes of Florencen muodossa. anselmi pääsikin pelaamaan kolmen nyypän marian, kaiden ja minun kanssa. Itse lähdin peliin vähän samoilla otteilla kuin Alhambraan eli sen kummemmin tilanteita analysoimatta vain opettelemaan ja ihmettelemään. No siinä sitten ostelin kaikkea mahdollista sekaisin ja keskityin anselmin sanoin sub-optimointiin. anselmi itseoikeutetusti ounasi pelin ja ihmetteli miten muut pääsivätkään loppupisteissä niin lähelle, kunnes hän muisti kaivaa parit prestige-kortit esiin ja sai revittyä sopivan kaulan.

PoF on hyvä peli. Tässä vaiheessa näytti siltä, että tasavertaisia strategoita on monia eikä peli ole miltään osin rikki. Ehkä pieni analyysiparalyysin vaara väijyy varjoissa mutta ei ainakaan tällä porukalla siitä koitunut ongelmia. Valinnat eivät nyt ole joihinkin muihin peleihin verrattuna aivan yhtä tiukkoja mutta riittävän haastavia kuitenkin. Huonoakin kuitenkin löytyy: värit, kuvitus ja fontit. Värit ovat taas niitä ärsyttäviä Alean pastellisävyjä, joita löytyy Puerto Ricosta. Kuvituskin on tylsää eikä esimerkiksi eri ammattikortteja erota nopeasti toisistaan siinä vaiheessa, kun haluaisi recruitata kaverilta jonkun tyypin tekemään töitä itselleen. Tekstifonttikaan ei hirveästi tässä vaiheessa auta, sillä se on aivan hirveää luettavaa vaikka teemaan sopiva onkin. No ei siinä mitään. Kyllä tätä oikein mielellään pelaa.

Näiden lisäksi kirjastolla pelattiin ainakin Agricolaa, Galaxy Truckeria, Chinatownia, Reiskaa ja Carcassonnea jollakin ihme lohikäärmelisäosalla.

Pari päivää pelkkää peliä

Pelillisesti viime viikonloppu lähenteli superia, kun perjantaina Espoon poijjat HH, slaikkari ja stubbe tulivat viikonlopuksi kylään. Tuliaisena taloon heillä oli Twilight Struggle. Aika mahtavaa! Sääntöjä ei vaan harmittavasti ehditty opetella siinä määrin, että oltaisiin saatu pelit pystyyn. Täytyy sitten kesällä kerätä porukka taas kasaan ja pistää kylmän sodan tapahtumat uuteen järjestykseen.

Perjantaina ehdittiin yleisen turinoinnin ja saunomisen lisäksi pelaamaan tosin vain yksi erä Agricolaa mutta siinä panokset olivatkin sitäkin kovemmat. Ratkaisimme nimittäin nukkumapaikat pelaamalla ja voittaja sai valita ensimmäisenä parisängyn, sohvan ja lattian väliltä. Koska muut pelasivat ensimmäistä kertaa, otimme käyttöön E-pakan. Peli oli varsin kilttiä eikä sen pahempia kurmuutuksia nähty. Itse sain kerättyä mukavan tasaisesti kaikkea ja nappasin voiton. HH:n peli kopsahti yhdellä kierroksella saatuihin kolmeen Begging Cardiin. Minä tietysti valitsin nukkumapaikakseni oman sänkyni ja yllättäen viereeni ei ollut hirveää tunkua vaan slaikkari ja stubbe varasivat seuraavina sohvan ja lattian =)

Lauantaina heräsimmekin sitten huippuvirkeinä kirjastolle, jonka tapahtumista kirjoitinkin edellisessä blogimerkinnässä. Mainittakoon kirjastosta vielä sen verran, että stubbe voitti vesaa ja savaria vastaan yhden sillä hetkellä legendaksi muodostuneen Galaxy Trucker erän pistein 1-0-0. Kuullostaa varsin rankalta reissulta…

Tjoo, kirjaston jälkeen kävimmekin syömässä ja ainakin oma pippuripihvini Vanhan Rauman Kellarissa oli sen verran topakka, ettei illalla enää juuri ruokaa kaivannut joten aikaa pelaamiselle jäi hyvin. Kotiin palattuamme tiensä pöytään löysi ensimmäisenä Puerto Rico, jonka HH oli ystävällisesti tuonut mukanaan. Kukaan ei hirvittävän kokenut pelissä ollut eivätkä säännötkään täysin selvät olleet. Itsekään en tähän asti ole ollut kyseisestä pelistä kovinkaan innostunut. Suurin syy on varmaan laimeassa tunnelmassa, jonka pastellinsävyiset kaupunkilaatat luovat. Itse kaipaisin peliin vähän komeampaa ulkoasua ja, että rakennuslaatoissa olisi tunnistusta helpottava kuva. Peli kuitenkin soljui eteenpäin ja keijo maistui. Puerto Rico-konkari anselmi saapui vielä sopivasti pelin loppuvaiheilla brandypullo kädessään vittuilemaan, kun amatöörit kämmäilivät oikein urakalla. Jos jotain hyvää huutelussa oli, niin se esti ehkä pahimmat mokat. Lopputulosta pelistä en kyllä enää muista.

PR:n aikana myös savari oli ehtinyt liittyä porukkaan, joten meitä oli juurikin sopivasti kuusi henkilöä pelaamaan kahdella pöydällä anselmin suunnittelemaa Veraa. Toisessa porukassa olivat anselmi, HH ja stubbe ja toisessa savari, slaikkari ja minä. Molemmissa pöydissä ensikertalaiset veivät pelit nimiinsä, kun HH ja ville sotivat voitokkaasti. Itse jäin omassa pöydässämme viimeiseksi. Yleisesti Veraa taidettiin pitää varsin mukavana tapauksena.

Rankan optimoinnin ja sotimisen päälle tarvitsimme vähän kevennystä, joten oli PitchCarin aika. Kisasimme kaksi tiukkaa kisaa aika-ajoineen. Kokemus kallisti kupin molemmilla kerroilla hiukan minun suuntaani, sillä nousin kahteen voittoon. Tämä onkin todella peli, jota voi kenties loputtomiin treenata ja jossa voi aina voi kehittyä. Muista sijoituksista en nyt ole enää varma, sillä illan tuosta vaiheesta muistikuvani ovat jo hiemat hatarahkot. Aika lailla tasaisen sekaisin taisivat mennä

Tässä vaiheessa kello näytti jotain kahden ja kolmen väliin. HH siirtyi unimaailmaan ja anselmi lähti kotiinsa valmistautumaan seuraavana aamuna klo 08:00 alkavaan Eläinpyramidi peliin. Jäljelle jääneet väsymättömät ottivat vielä yhden kierroksen Agricolaa. stubbe ja slaikkari olivat yhden pelatun pelin perusteella oppineet maanviljelyksen metkut sen verran hyvin, ettei muista ollut heille enää mitään vastusta. Kun nuo kaksi traktoria kisasivat voitosta, savari ja minä kuokimme kivistä peltoamme ratkoen kolmannen sijan kohtalon. Yllättävää kyllä erot eivät venähtäneet lopussa kovin mielettömiksi. Lopullinen järjestys taisi olla slaikka-stubbe-minä-ville.

Viimeisen pelin loputtua kello oli noin 05:00. Siitä sitten pojat ottivat kolmen tunnin yöunet ja lähtivät aamutuimaan kohti Espoota. Olipa mukava viikonloppu.

Hommat etenee

Viime torstaina esittelin bridge-porukalle Cayluksen. Syy siihen miksi omasta hyllystäni nimenomaan Cayluksen valitsin, oli se, että ari ilmoitti pitävänsä hieman pidemmistä peleistä. Normaalisti en ehkä ensimmäisenä pelinä Caylusta tarjoaisi mutta possella tuntui jo olevan hyvin kokemusta mm. Carcassonnesta, Magicistä ja Warhammerista. Lisäksi oman kokemuksen perusteella voin sanoa, että jokainen yhdenkin bridgen tarjoussysteemin opetellut jamppa jaksaa kyllä minkä tahansa lautapelin ohjeet opetella. Caylus ei sitäpaitsi loppupeleissä ole kovinkaan monimutkainen. Täytyy tosin kiitellä myös Ystarin loistavaa pelisuunnittelua, sillä Cayluksessa säännöt löytyvät tiivistetysti pelilaudalta eikä mitään apulappuja tarvita.

Oma strategiani oli rakentaa heti alkuun pari tuotantorakennusta, joita muut tulisivat ahkerasti käyttämään. Tämän jälkeen keskityin keräämään materiaalia hankkiakseni kuninkaan suosioita, jotka käytin rakennuslinjalle tähdäten katedraaliin. Säästin kaiken kiven ja kullan yksin tätä tarkoitusta varten. Taktisella puolella tahdistin oman pelini muiden peliin siten, että sain linnatyömaalta kuninkaan suosiot mahdollisimman halvalla. Paalupaikalle rynnistin vain silloin, kun minun oli ehdottomasti päästävä tekemään jotain ensimmäisenä.

Itse peli muotoutui lopulta niin korkeatasoiseksi, etten ollut uskoa pelaavani aloittelijoiden kanssa. Omasta mielestäni itse jopa vastasin pelin aikana suurimmasta taktisesta virheestä, kun olin viimeistä edeltävällä kierroksella enää yhden kullan päässä katedraalista mutta en huomannut hankkia riittävän hyvää lähtönumeroa viimeiselle kierrokselle varmistaakseni sen yhden kullan itselleni. Lopulta sen kuitenkin sain, kun muillakin oli kiire maksimoida omat pisteensä. Tätä myöten heilahdin 10p voittoon. Muuten erot olivat melko pienet, kuten 5 pelaajan pelissä yleensäkin.

Huomioita pelistä: ari pelasi oman työläisensä majataloon juuri oikeassa vaiheessa, kun lauta laajeni kaikkein nopeimmin. Tämän jälkeen kaikilla riitti niin paljon tekemistä rahamäärään nähden, ettei kukaan oikein halunnut tuhlata aikaansa häätääkseen aria majatalosta, minkä johdosta ari säästi hyvinkin paljon kähmyä. Mukavasti linnan ja kylän rakentelu tuntui maistuvan ja peli sai varauksettomat kehut kaikilta. Heti virisikin jo uusi keskustelu, milloin otettaisiin uusi matsi. Lisäksi Race for the Galaxyn kokeiluun osoitettiin ainakin lievää kiinnostusta. Hieno homma =)

Eilen sunnuntaina olikin taas puolestaan vuorossa viikottaiseksi muodostunut bridge-iltapäivä, jossa ari ja pauli opettavat ja muut oppivat. Johtui varmaan viikonloppuväsymyksestä, sillä eilen tunnuin olevan ihan pihalla koko touhusta. En millään jaksanu muistaa kaikkia pisterajoja kullekin tarjoukselle ja pelinvientikin tuotti suunnatonta tuskaa. Jotain oppia iltapäivästä jäi kuitenkin päähän mutta en nyt vain muista mitä...

Koittiin tullessani maija oli kutsunu kylään pari työkaveriaan lauran ja jonnin, joiden kanssa otettiin illan päätteeksi erä Menolippua. Meitsillä jatkui sama alzheimer-meininki ja koomasin koko pelin ohi: istuin hiljaa, keräsin välillä aivan tarpeettomia kortteja, en pystynyt millään seuraamaan muiden tekemisiä, en osannut laskea, onko kortteja tarpeeksi jne. jne. Hyvä, että ennen peliä osasin edes itseni esitellä. Sijoitukseni oli täysin oikeutetusti viimeinen, mikä oli oikeastaan aika mukavaa vaihtelua Menolippu-voittojeni sarjaan ja jätti muille hyvän mielen.

Näin sitä pikku hiljaa alkaa ympärille kertymään pieniä, monentasoisia peliporukoita. Täytyy kuitenkin koittaa malttaa keskittyä vähemmän pelanneiden kanssa niihin muutamiin peleihin, ettei heti alkuun vyörytä tarjolle koko pelihyllyä (vaikkei se mikään valtava sinänsä olekaan). Itsekin sitä nimittäin koukuttui harrastuksen pariin vain niitä paria peliä tahkotessaan. Jatkuva vaihtelu sopii jo perusoppimääränsä suorittaneille harrastajille. Peliseuroille hyvä tapa houkutella uusia pelaajia voisikin olla taata jokaiseen peli-iltaan opetusta ja peliseuraa joihinkin tarkkaan valittuihin peruspeleihin, jotka kerhon mainoksissa myös mainittaisiin. Näin se kaverin luona Carcassonnea pelannut, Menolipun kaupassa nähnyt ja Puerto Ricosta huhuja kuullut tulokas joudu heti ensimmäisellä kerrallaan tuntemattomaan porukkaan Die Macheria tai Twilight Imperiumia opettelemaan.

Miltä tuntuisi istua samassa pöydässä tämmöisiin paitoihin pukeutuvien tuntemattomien kanssa?

Ropecon 2008, osa 2 - Catanin SM

Ensimmäinen Ropecon päivä venyi pitkälle aamuyöhön ja edes muutaman tunnin yöunet taataksemme köllimme jymy-r:n luona aamulla sen verran pitkään, että lauantaina piti käytännössä heti alkajaisiksi hypätä Settlers of Catanin SM-turnauspöytään. Mitä nyt yhden Pingwinin ehdin jymy-r:lle ja markukselle opettaa ja 10 minuutissa pelata. Juurikin sopivan lyhyt ja kiihkeä peli missä tahansa välissä pöytään kannettavaksi.

Catan-turnauksessa pari ekaa alkusarjan peliä olivat hauskoja, mikä poiki molemmista voitot ja vieläpä ihan kohtuullisilla pisteprosenteilla. Sitten pitkä istuminen löi jalat hapoille ja venytti peräpukamia sen verta pahasti, että oli ihan pakko alkaa irvistää. Kolmas peli olikin siten melko tuskainen ja tulos oli sen mukainen. Pääsin kuitenkin onneksi kahden voiton ja yhden kolmostilan turvin finaaliin, jossa vastassa olivat philippi, mauri ja markus. Vähän kyllä harmitti markusta vastaan pelata, sillä helpompi olisi ollut kisata tuntemattomien tyyppien kanssa.

Tunnelma finaalipöydässä oli alkueriin verrattuna yllättävän tiukka ja keskittynyt, mikä ei puutuneita pakaroitani oikein miellyttänyt. Jos oisin hautautunut omiin ajatuksiini, olisin todennäköisesti vain unelmoinut juoksulenkistä ja kunnon venyttelystä. Ilmapiiriä pitikin siten välillä koittaa keventää kepeällä keskustelulla ja ainakin itseäni onnistuin omilla jutuillani viihdyttämään... hehhheh! Lopulta viihdyin sen verran hyvin, että peli kääntyi edukseni. Ratkaisevalla siirrolla onnistuin ryöstämään markukselta pisimmän tien (tienrakennuskortilla sekä vaihtamalla satamissa viljaa ja lammasta kahden tien edestä), minkä jälkeen paljastin yhden voittopistekortin. Merkittäviä asioita pelini kannalta olivat hyvä aloituspaikka (kolmas), yksi markusta vastaan voitettu taistelu kyläpaikasta sekä maurin, philipin ja markuksen keskittyminen toistensa tormentoimiseen. Se että sain olla enimmäkseen rosvoukselta rauhassa, johtui luullakseni siitä, että jäin alkupelissä vähän jälkeen ja ettei yksikään kylistäni ei ollut 6- tai 8-ruudun vieressä. Nyt sitten voinkin lisätä CV:hen uuden rivin "Catanin Suomen mestari". Tulipahan ainakin vähäksi aikaa Catan-kiintiö täyteen. Saa nähä milloin sitä seuraavan kerran suostuu ko. peliä pelaamaan... Ehkäpä sitten ensi vuonna EM-kisoissa, mikäli mulla nyt sitten sinne se edustusoikeus on.

Turnauksen jälkeen olin niin pahasti nuutunut, etten oikein jaksanut voittoakaan juhlia. Mielessä pyöri vain kaksi asiaa - ruoka ja keijo. Molempia saikin sitten Keltsusta ja kiskalta. Kohta olinkin kuin uudesti syntynyt ja valmiina uusiin peleihin. Seuraavaksi jymyn ja markuksen lisäksi pöytäämme eksyi pari muuta jamppaa, joiden kanssa pyöräytimme Vegas Showdownit. Opetin porukalle tämän todella mainion pelin säännöt. Peli kesti vähän ennakoitua pidempään mutta ymmärrykseni mukaan kaikki pitivät peliä vähintäänkin kelvollisena. Omalta osaltani miinusta tulee ainoastaan paperisten casino-lautojen ja rahachippien laadusta. Seuraava asia ei ole vielä omalla kohdallani ajankohtainen mutta epäilen myös, että ajan mittaan peli saattaa ruveta toistamaan itseään sillä ostettavaksi tulevissa huoneissa on kuitenkin suht' vähän vaihtelua pelistä toiseen. Tässä on se pääasiallinen syy, miksi jonkin aikaa sitten pudotin Vegas Showdownin pois hankintalistaltani. Parempi vain pelata peliä hieman satunnaisemmin.

Lauantain helmi (Catan-voiton lisäksi) oli ehdottomasti Agricola. Lähdin pelaamaan peliä hieman pessimistisellä asenteella, sillä aiemmin olin kokenut todella pahan pettymyksen kun olin BGG-rankingin perusteella odottanut Puerto Ricon kohdalla jotain todella jumalaista. Vielä tervosen sääntöselitystä kuunnellessa ja ensimmäisen varsinaisen pelitunnin aikana olin varma, etten toiste halua Agricolaa pelata. Jossain vaiheessa mieli kuitenkin muuttui ja totesin, että ainakin E-pakalla pelattuna peli olikin varsin hyvä vaikka aikaa menikin yli neljä tuntia. Nyt ymmärrän hyvin pelin suosion. Kaikille optimoinnin ystäville Agricolassa riittää varmasti pelattavaa pitkäksi aikaa, sillä niin monipuolinen peli on. Lisäksi pelikertojen myötä kesto taatusti lyhenee inhimillisemmäksi, jolloin Agricolaa saattaa pelata jopa ilman kalenterimerkintää. Omaan hyllyyn kuitenkaan tuskin tulen tätä farmipeliä ostamaan, sillä epäilen etten kovinkaan helposti löydä peliseuraa harrastajailtojen ulkopuolelta. Pitäisi ehkä päästä ensin perhepeliä testaamaan.

Agricolan jälkeen kello pyöri jo pitkällä sunnuntain puolella. Siitä huolimatta pyöräytimme ehdotuksestani yhden Oregonin, jonka opetin muille. Itsellenikin peli oli vasta toinen, vaikka omasta hyllystäni Oregon löytyykin. Toisella pelikerralla peli olikin huomattavasti paljon mukavampi kuin ensimmäisellä, sillä osasin jo hieman suunnittella siirtojani etukäteen. Nyt pelistä löytyi enemmän sitä kaivattua syvyyttä, vaikka edelleen melko tuuripainotteista kevytlätkintää peli onkin. En vieläkään aivan täyttä vajaan 30 eunukin hintaa tästä maksaisi mutta voin suositella kaikille, jotka tämän pelin mukavasta alennuksesta joskus sattuvat löytämään.

Kesäviikonlopun kovat pelit, osa 2

Perjantai-ilta oli venynyt pitkälle lauantaiaamuun. Tästä huolimatta polte pelipöydän ääreen oli niin kova, että revimme jymy-r:n ja stuben kanssa itsemme ylös sängystä jo yhdentoista kantturoissa. Nopeat suihkut, aamukalja ja paistetut munat virvoittivat siinä määrin, että kävimme ensin vähän pyörähtelemässä Kuopion torilla ja sitten suuntasimme kohti panssarimaunun ja hänen tyttöystävänsä minnan residenssiä, jonne myös HH:n oli määrä saapua. Virallisena nimikkeenä lauantain tapahtumalle oli tuparit, joten lahjoimme isäntämme ruhtinaallisesti.

Alkajaisiksi luvattu nakkikeitto viivästyi sen verran, että panssarimaunu, jymy-r, stubbe ja minä odotellessamme lätkimme erän Colorettoa. On se vaan hieno peli. Yksinkertaista ja nopeaa mutta silti viihdyttävää täytettä, joka ei loppupeleissä edes tunnu ajantäytepelille vaan ihan oikealle ajanvietteelle. Vein pelin nimiini ja ahmin sen mukaisen voittajan annoksen erinomaista nakkisoppaa.

Syönnin loppuessa HH ei ollut vieläkään saapunut eivätkä vieraat juuri vähään aikaan kaivanneet isäntäväen passausta, joten tilaukseen pistettiin sopiva viiden hengen peli Carcassonne. Edellisestä pelistä olikin jo vierähtänyt 7kk aikaa ja itse ainakin olin vallan onnesta muikeana. Pelistä tuli todella vähäpisteinen, kun suurin osa kaupungeista jäi valmistumatta eivätkä peltonapitkaan päässeet täten pisteitä tuottamaan. Edellisenä iltana alkanut voittoputkeni sai jatkoa 51 pisteellä stuben ja jymy-r:n hiillostaessa tiukasti pyllyn takana (49,48). panssarimaunulla ja minnalla peli kärähti peltopeliin tai oikeammin sanottuna sen puutteeseen.

Carcassonnen aikana HH:kin oli saatu paikalle. Mikäpä olisi tilanteeseen paremmin sopinut kuin Fearsome Floors 10 sekunnin paniikkisäännöillä. Vaikeutimme peliä vielä ottamalla laudalle kaksi hirviötä. Alussa nimesimme kumpaa aina liikutettaisiin ensimmäisenä. Monsterit liikkuivat siten, että ne lähtivät ensimmäisellä vuorolla eri suuntiin mutta etenivät molemmat yhtä monta askelta. Lisäksi mörököllit eivät nähneet toistensa läpi.

Kahdella nälkäisellä hirviöllä peli osoittautui jo varsin haastavaksi eikä tie-breakiin jouduttu turvautumaan. jymy-r loi loistavan strategian ja dominoi alusta asti peliä. Hän oli päättänyt jättää yhden hahmoistaan sokkelon alkupäähän varmistamaan, etteivät monsut poistuisi sieltä ja että kaksi muuta hahmoa saisivat rauhassa juosta toiseen päähän. Strategia oli voitokas ja jymy-r oli ainoa kaksi nappia linnasta ulos saanut pelaaja. HH:kin aloitti pelit väkevästi valtaamalla toisen sijan minnan ja panssarimaunun seuratessa heti perässä. stubbe ja minä menetimme kaikki ukkomme. Palautus maan pinnalle oli sopivan raju, sillä mulla alkoikin jo olemaan voittamaton olo.

Paniikkijuoksentelun jälkeen meininki muttui astetta psykologisempaan suuntaan. Vuorossa oli vedonlyöntiä Colossal Arenan malliin. Edellisen kerran peliä tuli pelattua touko-kesäkuun vaihteessa, kun suunnilleen samalla porukalla mätettiin kokonainen viikonloppu Espoossa menemään. Silloin Colossal Arena nousi heti suosikkieni joukkoon. Olen huomannut, että pidän itse kovasti peleistä, joissa pyritään pääsemään vastustajan pään sisään ja vuorovaikutusta pelaajien välillä syntyy myös laudan ulkopuolella. Tämänkään kertainen peli ei muuttanut ajatuksia. Peli piti koko ajan otteessaan ja ainakin tuhat erilaista salaliittoteoriaa käväisi mielessä.

Lauantai-iltapäivän Colossal Arena päättyi neljännellä kierroksella nostopakan loppumiseen. Hengissä säilyi yhteensä 5 taistelijaa, mikä tarkoitti useiden vetojen osumista kaikkien pelaajien kohdalla. HH jatkoi vakuuttavaa menoaan ja niisti minut pisteen erolla. stubbeen ja jymy-r:ään eroa tuli pari pistettä enemmän. HH:n voitto tuli kieltämättä hieman puskista, sillä jostain syystä olin keskittynyt lähes kokonaan jymy-r:n kyttäämiseen (kuten lähes aina yhdessä pelatessamme). Tulipahan hyvä oppitunti siitä, että useimmissa peleissä mukana on muitakin. Tuo oppi vain oli vähällä huuhtoutua mielestä, sillä niin hyvää boolia isäntäväki pelin aikana taikoi nautittavaksemme.


Kyttäystä - "humhumhum... I'm inside your head now"

Harmittavasti 6+ pelaajalle sopivat pelit olivat vähissä. Piti sitten jakautua kahteen kolmen porukkaan. San Juan ja Settlers of Catan olivat seuraavien pelien nimet. HH, jymy-r ja minä siirryimme Karibian maisemiin rakentamaan San Juanin uljasta kaupunkia. minna, panssarimaunu ja stubbe puolestaan lähtivät uudisasuttamaan Catanin saarta. Teemallisesti emme siis kovin kaukana toisistamme olleet.

San Juan oli täysin jymy-r:n heiniä. Ei meistä muista ollut pienintäkään vastusta. Menestykseni San Juanissa on toistaiseksi ollut samanlaista kuin sen isoveljessä Puerto Ricossa. Peleillä vain on se ero, että ensiksi mainittua on mukava pelata paremmin esille tulevan teeman ja kauniimpien komponenttien ansiosta. Isoveli kärsii vaikeasti käsiteltävistä/rumista osasista ja liian pitkästä peliajasta niin heikkoon teemaan. Onhan Puerto Ricon mekaniikka loistava mutta minua ei pelkällä mekaniikalla voidella.

Ensimmäisen perään otettiin uusi San Juan mutta nyt neljällä pelaajalla. Isäntämme siirtyivät sillä välin valmistelemaan jo entuudestaan hemmoteltujen vieraidensa ruokkimista. Uutena ruokalajina olivat kotikutoiset hampurilaiset. stubenkaan liittyminen peliin ei tuonut mitään uutta auringon alle vaan jymy-r jyräsi tälläkin kertaa ylivoimaiseen voittoon. Itse kuuluin pohjasakkaan, vaikka sainkin tuotantokoneiston mukavasti käyntiin. Hyvä maku pelistä kuitenkin suuhun jäi eikä vähiten hampurilaisten ansiosta.


Der König

Kunhan olimme saaneet pyyhittyä suumme rasvasta ja saatettuamme emäntämme minnan kaupunkikierroksen alkuun, mäiskästiin väliin uusi erä Colorettoa. Peli auttoi minut palaamaan voittokantaan. stubbe, panssarimaunu ja HH ottivat sitten seuraavat sijat. jymy-r:llä ei tänä päivänä Coloretto selvästikään kulkenut, sillä hän jäi toistamiseen imemään tuppea penkin päähän

Ilta oli jo pitkällä ja edellisen illan malliin itse kunkin liikeradoissa saattoi havaita melkoista satunnaisuutta. Tästä huolimatta iskimme jostain syystä todella pitkään hyllyssäni seisseen Cayluksen tulille, mikä nostatti porukassa nostalgiatunnelmaa. Olimme näet peliporukkamme alkuaikoina pelanneet ko peliä hyvinkin paljon. Caylus osoittautui kuitenkin kellonaikaan nähden pieneksi virheeksi, sillä varsinkin viidellä pelaajalla peli vaatii pituutensa takia hyvää vireystilaa. Mekaniikka ei sinänsä ole erityisen vaativa mutta peli on niin täynnä tiukkoja päätöksiä ja kaaosta, että pikku flänägänissä ote katoaa helposti.

Itselläni peli meni loistavasti ja jotenkin tunsin pystyväni elämään kaaoksen kanssa. En tehnyt kovinkaan pitkän tähtäimen suunnitelmia vaan tyydyin vain ottamaan parhaan vaihtoehdon tarjolla olleista. Näin säilytin tyyneyden koko pelin ajan eikä turhautuminen päässyt hiipimään tukan alle. Voitinkin pelin lopulta kohtuullisella erolla panssarimaunuun ja stubbeen. jymy-r:n alavire jatkui ja hän joutui taipumaan myös HH:lle jääden omille kymmenluvuilleen.

Pelin aikana esiin nousi kokeilemisen arvoinen sääntövariantti, kun maijakin oli päässyt töistä ja liittyi seuraamme (kuulemma seurue haisi kohtuullisen tumakalle viinalle). Kilpailuun kuninkaan suosiosta ei enää päässyt mukaan, joten pistimme sitten maijan kanssa muutaman kierroksen ajaksi tiimin pystyyn. Ideana oli, että lähettäisimme työläisiä töihin vuoronperään mutta emme saisi keskustella taktisista valinnoista keskenämme. Tiimipelivariantti osoittautui todella hauskaksi vaikka olimmekin pöydän ainut joukkue. Ensi kerralla kenties kokeillaan tätä systeemiä.

Toinen sääntömuutos, jota aion kokeilla ensi kerralla, on lääninherran siirtäminen eteenpäin kaksi ruutua kerrallaan riippumatta viskaalin sijainnista, sillä nyt viidellä pelaajalla ongelmaksi muodostui pelin pituus. jymy-r varsinkin kritisoi peliä kovasti pituuteen nähden suuren kaaoksen takia. Jos homma pysyisi koko ajan tiukasti pelaajien hallinnassa, pitkäkin peli pitäisi otteessaan alusta loppuun. Puerto Ricon ja Cayluksen ongelmat johtuvat siis eri asioista mutta aiheuttavat helposti saman fiiliksen - peli rupeaa viimeistään puolentoista tunnin jälkeen tökkimään pahasti. Itse kuitenkin pidän Cayluksesta huomattavasti enemmän.

Kello olikin matsin päättymisen jälkeen jo niin paljon, että kapakkiin siirtyminen tehtiin pikavauhtia. Ehdimme ottamaan vain yhdet, kun valomerkki jo lopetti Cayluksen jälkeisen uuden nousumme. Vähän pettyneet tunnelmat oli siinä vaiheessa mutta, kuten huomenna ilmestyvästä raportin 3. osasta selviää, tämä ehkä pelasti sunnuntain.

Peliviikonloppu Espoossa

Iski peijooni flunari päälle, joten jää tältä illalta Kärmeksen peli-iltakin käymättä. Pitänee tyytyä kirjoittamaan menneistä.

Tuossa männä viikonloppuna otettiinkin oikein urakalla matsia Espossa, kun kokoonnuimme kaveriporukalla perjantai-illan ja sunnuntai-iltapäivän väliseksi ajaksi lautapelejä pelaamaan, grillaamaan ja olutta hörppimään. Ensimmäisenä iltana minun lisäkseni paikalla olivat Jymy R, Hartza, Stubbe ja Slaikkari.

Pääpaino oli tällä kertaa uusilla peleillä, joita porukka oli hankkinut ja suurinta osaa peleistä vain yksi tai ei kukaan ollut entuudestaan pelannut. Heti kärkeen lyötiin Thurn und Taxis pöytään neljällä pelaajalla, koska kaikki eivät olleet vielä saapuneet. Itse pelasin ko. peliä ensimmäistä kertaa. Vaikka voitinkin pelin valloittamalla Baijerin ja rakentamalla 7-vankkurit ensimmäisenä, niin minä en paljoakaan pelille lämmennyt. Mielestäni pelissä on liian vähän pelaajien välistä vuorovaikutusta toisin kuin mekaniikaltaan TuT:ia muistuttavassa Menolipussa. Nyt ainoaksi tavaksi kommunikoida pelin kautta jäi toiselle tärkeiden korttien pihistäminen.

TuT:in aikana porukka olikin jo ehtinyt nauttimaan kiitettävästi olutta ja itse ainakin aloin olla pikku seipäässä. Nälkähän siinä sitten tuli ja eikun vaan grilli tulille. Odotellessa Stubbe opetti meille muille Coloreton säännöt. Coloretto osoittautui varsin mainioksi pikku peliksi, jota koko porukka lievässä nousukännissä mielellään pelasi samalla, kun tunki bratwurstia naamariin. Innostuimme lyömään kameleonttikortteja siinä määrin pitkään, että Hartza, Stubbe ja Slaikkari päättivät lähteä koteihinsa paupaamaan. Me jäimme sitte Jymy R:n kanssa kahdestaan.

Viskilasit kouraan vaan ja kaksinpeleistä Dungeon Twisteriä eli Tyrmävääntäjää sekä Lost Citesiä mylläämään. DT on hauska peli mutta kärsii mielestäni peliin huonosti sopivista komponenteista. Pelilaudasta on nykyisellään vaikea kunnolla hahmottaa kaikkia ansoja, ovia ja seiniä (humalatilalla ei ole mitään vaikutusta). BGG:ssä on näköjään kuvia jonkun fanin väsäämästä 3D-sokkelosta, joka yhdessä peliin tarkoitettujen figujen kanssa varmasti toisi lisää tunnelmaa.

Knizian Lost Cities on puolestaan yksi tämän hetken pelatuimpia pelejä listallani. Pelin syvyyteen verrattuna äärimmäisen helpot säännöt ja nopea pelattavuus ovat mahdollistaneet monet ottelut vähäisenkin luppoajan tai satunnaisen pelikaverin siunaannuttua. Mikäli saan houkuteltua lisää kavereitani lautapelien maailmaan, on Lost Cities Memoir '44:n ohella toinen peli, joka sen tekee.

Yö jäi lyhyeksi, kun aamulla heräsin hirveeseen tysoniin. Kourallinen särkylääkkeitä, suihku ja tunnin uudet unet tekivät kuitenkin ihmeitä ja päivä oli pelastettu. Hartza ja Slaikkari vaihtuivat HH:on ja Jukkaan. Jos en nyt väärin muista, niin toisen päivän ohjelmassa oli Puerto Rico, lisää Colorettoa, The Great Dalmuti, Illuminati (Y2K-/Bavarian Fire Drill -lisäosilla) sekä Colossal Arena. Parin pelin kokemuksella voin sanoa, että Puerto Rico on kyllä ollut minulle suuri pettymys. Pelissä on liikaa pieniä ja rumia osia ja suhteellisen vähän vuorovaikutusta muun tekemisen määrään nähden. Mielummin pelaan San Juania, vaikka siinä pelaajien välinen kanssakäyminen on ehkä jopa vähäisempää mutta kortit ovat sentään kauniita eikä siinä tartte jatkuvasti olla säätämässä pikku neeker... anteeksi työläisiä paikasta toiseen. Dalmuti on välipelinä ihan OK ja yleinen mielipide taisi paikanpäällä olla jotakuinkin samansuuntainen.

Illan eeppisimmästä tapauksesta vastasi viiden hengen Illuminati. Lisävariaationa kaikki pelaajat pelasivat tällä kertaa UFOina, mikä oli omiaan lisäämään vainoharhaisuutta. Itse valitsin Cthulhun palvojat ja strategianani oli vain kerätä pari voimakasta korttia käsikassaroiksi, yksi kortti tuottamaan rahaa ja kenties tilaisuuden tullen yksi toimintaa tukeva kortti. Kaikki olivat vuorollaan lähellä voittoa ja minäkin onnistuin hyvin ja olin etenemässä tasaisen varmasti tuhoamistavoitteeseeni mutta Stubbe ehti kuitenkin ensin. Ennen viimeistä Stubben vuoroa minulle tarjottiin mahdollisuus kaapata Jukalta kokonainen neljän kortin haara priviledge-hyökkäyksellä, jonka onnistuminen olisi tarkoittanut voittoa. Apollon oli kuitenkin minua vastaan ja pyöräytin nopilla luvun 12.

Lauantaina viimeisenä pelasimme Colossal Arenaa, joka osoittautui ainakin minun mielestäni koko reissun helmeksi. Vedonlyöntiä, bluffaamista, psykologiaa - kaikkia asioita, joista pidän. En pärjännyt mutta hauskaa silti oli. Fantasiahahmoihin nojaava teema ehkä karkottaa joitakin pelaajia pois mutta itselleni ne uppoavat toisin kuin mokkakikkelit Viiviin.

Sunnuntaina porukasta jäljellä olivat enää Jymy R, Stubbe, Jukka ja minä. Otettiinpa siinä sitten San Juanit, uusi erä Colossal Arenaa, vähän Colorettoa sekä yksi peli Menolippua. Täytyy kyllä sanoa, että runsaasta pelaamisesta huolimatta Menolippu on kaverin kurmuutusmahdollisuuksien vuoksi varsin mainio peli, joka on myös helppo opettaa ja hahmottaa. Tässä onkin kolmas ase lautapelien pariin houkuttelemiseen.

Tähän se viikonloppu sitten päättyikin ja edessä oli vain kotimatka.