Ensimmäiset namut Essenistä 2010

Warconin jälkeen on hommat jatkuneet rykäyksittäin ja yksi Essen-uutuus (Genesis) on jo ehditty testaamaan. Tästä kuitenkin tuonnenpana.

Warconia seuraavana viikonloppuna kovikset olivat Essenin Spielissä mutta myö kurjat vain tykitettiin Suomessa perjantai-illasta sunnuntaiaamuun. Tuohon aikaväliin mahtui 2x Shogun, Amun-Re, Taj Mahal, Railroad Tycoon, Cuba ja Genial. Näistä uusia tuttavuuksia olivat Amun-Re, Taj Mahal ja Cuba.

Amun-Re oli meikäläisen mielestä aika tyhjänpäiväinen peli. Huutokauppa oli ihan hauskaa mutta sitten muu peli ei millään lailla palkinnut pelaajaansa. Tästä täytyy etenkin varoittaa kaikkia pienten lasten omistajia ja miksei myöskin nälkäisiä aikuisia - pelin "tiilet" näyttivät nimittäin erehdyttävän paljon toffeetyynyiltä. sintonic vei.

Taj Mahal sen sijaan tarjosi jo jotain pelattavaakin. Viidellä pelaajalla melko kaoottista meininki oli mutta yhtä kaikki. Huutokauppamekaniikka oli mielenkiintoinen ja tarjosi monta kertaa tiukkaa pähkäilyä - tyytyäkö pieniin voittoihin ja varmistaa hyvä paikka laudalta vaiko yrittääkö rohmuta enemmän. Jos ei nyt tämäkään aivan hitti ole, niin kelvollinen peli, eikä Delhi Bellya tarvitse pelätä. Tämänkin vei sintonic.

Cuba vuorostaan oli todella tyypillinen euroresurssipyöritys, joka katoaa massaan. Kelpo peli, joka varmasti on elegantti hittiklasikko niille, jotka kyseisellä pelillä aloittavat tutustumisen euroihin mutta jo enemmän pelanneille kovin tuttua huttua - lautapelien makaroonilaatikkoa.

Entäs sitten ne tutummat pelit?

Shogunit olivat taattua laatua. Ensimmäinen tosin oli harjoittelupeli kolmen nyypän (lectus, juha ja jani) ollessa mukana. Toiseen Shoguniin liittyivätkin lisäksi vielä mikko ja tiku mukaan joten ensimmäistä kertaa päästiin peliä koittamaan täydellä pelaajamäärällä. Itse keskityin lähinnä mikon lyömiseen, kun hän taas yritti yksinään salakavalasti jäädä yksinään saaren itälaitaan. No mikko tietysti antoi samalla mitalla takaisin ja meidän peli kusikin sitten siihen keskinäiseen torailuun. Muut, totta kai, kävivät kuorimassa kermat sodan runtelemilta alueiltamme. Ei todellakaan taisteltu voitosta, jonka vei tiimissä pelanneet jani ja tiku. Itte jäin viimeiseksi. Viidellä pelaajalla laudalla on todella ahdasta ja yhteen nurkkaan linnoittautuminen alkaa vaikuttaa huomattavasti houkuttelevammalta. Keskellä varsinkin on tukalaa, kun joka puolelta painetaan päälle.



Vähän väljyyttä tunnelmaan toi Railroad Tycoon, johon vielä muun hyvän lisäksi kaikki mahtuivat pelaamaan omaa peliään. Iso kartta on komea ja peli toimii kivasti. Mutta yksi asia kovasti mättää - nimittäin kortit. Teksti on aivan liian pientä ja muutenkin kortteja on vaikea erottaa toisistaan kauempaa vilkaistessa. Peli hidastui suunnattomasti, kun kukin vuorollaan kävi kortteja tihrustamassa ja yritti painaa niitä mieleensä. Muutenhan homma ei olisi iso ongelma mutta peli käytännössä voitetaan korttien avulla, sillä niistä tulevat pistepotit ovat niin merkittäviä.

Itse pelin voitto oli aika täpärällä. Ennen salaisten tehtävien julkistamista juha ja minä olimme tasapisteissä. juha sai salaisesta tavoitteestaan 6p. Meikäläisen tavoitteena oli pelin lopussa olla rikkain, mikä toisi 7p. Jäin kuitenkin 3000 taalalla kakkoseksi. Siinä olisi kannattanut ottaa yksi $5000:n laina, jolloin olisin tietysti menettänyt yhden pisteen mutta tienannut 7 pojoa, mikä olisi siivittänyt tasapisteisiin juhan kanssa. Tie-breakin olisin sitten voittanut useamman linkin turvin. Aikamoista.



Tuttua oli myös Genial, joka vain yksinkertaisesti on loistava abstrakti.

---

Näistä peleistä sitten viikko eteenpäin ohjelmaan mahtui pitkästä aikaa pari erää Agricolaa. Olipa mukava vaihteen vuoksi taas tätäkin pelata. Ei se aivan Le Havren veroinen ole, kun mietitään näitä Uwen pelejä mutta huippupaketti silti. Lisäosista animeeplet kiinnostaisivat itteäni kaikkein eniten. Farmers of the Moorkin on ihan hyvä mutta ihan niin paljon ei nyt maata ole tullut viljeltyä, että peruspeliinkään olisi ehtinyt kyllästyä.

Lisäksi anselmin tuomista Essen-uutuuksista testipenkkiin pääsi Genesis. Teema oli aika metka. Pelaajat olivat enkeleitä, jotka kävivät korjailemassa Jumalan luomistyötä. Tai no ei ne tekijät sitä ehkä näin tarkoittaneet mutta näin minä otin sen vapauden tulkita. Päällimmäisenä pelistä jäi kuitenkin fiilis, ettei se kyllä kovin paljon pelaamista kestä. Kiva idea ja varsinkin musta enkeli oli hyvä oivallus. Mutta kovin mekaanista ajoituksen suunnitelua homma on. Petyin myös, ettei Phil Collins esiintynyt pelissä missään muodossa.

Ja sitten viimeisin testattu peli onkin GMT:n blokkisotapeli Hellenes. Harjoiteltiin vasta hommaa mikon kanssa tutoriaaliskenaariolla, joka kesti sen vaivaiset 7h ennen kuin päätin lopettaa sen illan osalta. Syvemmät kommentit täytyy jättää sitten tosipelien jälkeisiin aikoihin.

Messinki tuli, messinki meni...

Jos joku peli on tehnyt meikäläiseen vaikutuksen, niin se on Brass. Miniconissa lainasin sen siirtolalta ja pariin viikkoon sitä ehti sen neljä peliä tahkoamaan. Kolme ensimmäistä peliä voitin melko selvästi ja rupesin jo yhdellä aivosolulla ajattelemaan, että tämä luu on kaluttu. Mutta sitten paikalle ilmestyi a-p, joka näytti miten Messinkiä taotaan. Tuloksena selkeä tappio ja osoitus, että pelissä sittenkin riittää sitä syvyyttä ja vaihtoehtoisia strategioita. Koetun selkäsaunan jälkeen oli haikeaa luopua pelistä ja lähettää se takaisin oikealle omistajalleen, sillä revanssia olisi tehnyt mieli niin kovasti hakea...

Jännä homma muutenkin tuli tuon Brässitappion jälkeen huomattua, kun kaikissa muissakin peleissä sai sinä päivänä kyytiä. Meikäläisellä voitot ja tappiot tuntuvat tulevan purskeittain. Jos voitan päivän ekan pelin, on odotettavissa lisää voittoja suurella todennäköisyydellä. Jos taas niskaansa saa tappion, niin sit usein koko loppupäivä otetaan kunnolla trubaduuriin. Onko se sit sitä, että kun saa flown päälle, niin mikään ei pysäytä? Vai onkohan sitä täysin mielialapelaaja ja masentuu tappioista? Jaa'a, vaikea sanoa. Se vissiin lautapelailussakin näyttää pätevän samat lait kuin urheilussakin. Toisin sanoen itseluottamus on se tärkein avain voittoon.

Seuraavaksi parit raportit Rauman Vesitornilta, minkä jälkeen lopuksi muuta löpinää uusista pelihankinnoista ja muutamasta pelatusta pelistä.

---

29.8.2010

Brassi aloitettiin sääntöselityksellä, joka ei nyt aivan mutkattomasti menny, ku ittelläkin oli vielä hiukan vähän kaukana selkärangasta pelin kulku. Riittävän hyvin kuitenkin, kun kerran peli saatiin käyntiin. jinxteri ja moggman aloittivat satamilla/puuvillatehtailla, kun taas mk7 ja meikäläinen tykittivät Boltoniin hiilikaivosta pystyyn. No se oli se eka virhe mk7:lla ja meitsillä, sillä' eihän sieltä päässyt oikein mitenkään pois. Siinä hämäsi, kun paikka on keskellä lautaa mutta uloskäynnit ovat kanaalivaiheessa rajatut pelkästään idän suuntaan... Molemmilla tais jäädä nuo ykköstason hiilikaivokset kokonaan tyhjenemättä.

Kanaalivaiheen lopussa johdossa oli jinxteri ja vieläpä suurimmilla tuloilla mutta hänellä oli laudalla pelkästään "Tech Level 1"-rakennuksia, joten rautatievaiheeseen startti ei ollut ihan yhtä kova. Mulla puolestaan oli laudalla aika paljon kakkostason rakennuksia, mikä antoi hyvät lähtöasetelmat jälkipuoliskolle, vaikka olin sekä pisteissä että tuloissa hännillä. Lopussa homma menikin juurikin niin, että jinxteri ja meikä vietiin kärkipaikat. Elikkä pelissä voi näköjään pärjätä sekä kovalla aloituksella tai pitkällä kiihdytyksellä, mikä on hienon pelin merkki.

Brassin jälkeen pelailtiin vielä yhdet Bohnanzat. Lopputulokset: adebisi 19 - pool 15 - loraen 15 - moggman 12 - tiku 11.


5.9.2010

Aamulla aloitettiin apnien, anselmin, loraenin ja meikäläisen voimin Brässäämään. Porukka jakautui selkeästi kahteen porukkaan: loraen ja anselmi pykäs laudalle kaikkea minkä vain kerkesivät, kun taas apnie ja minä developpailimme. Itse lähdin tähtäämään pariin rautatievaiheen telakkaan, joista kilpailuun toivoin saavani Liverpoolin ja Ellsmere Portiin rakentamieni Tech Level 2:n satamilla pienen etulyöntiaseman. Telakoiden kehittämisen ohella kehitin tietysti niitä satamia ja muutaman puuvillan (kaikki Tech Level 2:een). apnie puolestaan kehitteli vain puuvillojaan (ja oisko ollut muutaman sataman). Kanaalivaiheen lopussa laudalle jäi vain apnien ja meitsin rakennuksia. apnie johti (43p), mulla oli 34p ja sit anselmin ja loraenin pisteitä en muista.

Rautatievaiheeseen lähdettäessä mulla olikin tosiaan hyvät asemat parin laivan rakentamiseen ja ne molemmat sieltä poksautinkin pöytään. Hyvä homma. En kuitenkaan saanut arvokkaimpia valimoitani enkä puuvillatehtaitani laudalle apnien tapaan, joten telakoista tulleet 2x18p eivät riittäneet kuromaan eroa umpeen. Kun vielä apniella oli varsin vakuuttava >50p rautatieverkosto vs. meikäläisen n. 15p, repesi ero lopussa entisestään. Loppujärjestys oli apnie 160p - adebisi 130p - loraen 100p - anselmi 90p (pisteet noin sinnepäin suurinpiirtein suunnilleen lähimain karkeat).

Jälkiviisastelua:
-apnie onnistui keskittämään rakentamisen arvokkaisiin valimoihin ja puuvillatehtaisiin, joten hänen ei tarvinnut lainkaan telakoita miettiä
-vaikka sainkin pelin toisella puoliskolla kärkeä hiukan rakennuspisteillä kiinni, niin homma ratkesi meikäläisen auttamattoman surkeaan rautatieverkostoon (kokonaiset kolme rakennettua rautatiepätkää)
-anselmi ja loraen putosivat kilvasta, kun heille ei jäänyt rakennuksiä kanaalivaiheen lopussa lakaisseen ison luudan jälkeen (vaikka muuten ihan ok pelasivatkin)



Seuraavaksi testailtiin sääntömuuteltua anselmin protoa. Ehkä hiukan parempaan suuntaan ollaan menty. Pistelasku on nyt hiukan monimutkaisempaa mutta pelaaminen toisaalta vähän jännittävämpää. Trade off, trade off. Sitä se on.


Sitten anselmi ja apnie häippäsivätkin ja myö jäätiin vesan kanssa kahdestaan pelivaillisiksi. Koklasimmepa siten Leaping Lemmingsin 2-pelin. Vaan olipa erilainen fiilis, kun nyt muistimme ottaa special cardit heti alkuun mukaan. Viimeksihän joskus alkukesästä peliä testattiin useamman pelaajan voimin, mutta tuolloin kortit unohtui jakaa. Pakko myöntää, että peli on toki parhaimmillaan oikein kaoottisena moninpelinä mutta näinkin oli hauskaa ja kortit toimivat kivasti. Tuli ainakin naurettua, kun sopulit yksi toisensa jälkeen jäivät kotkien kynsiin.


Ilta päätettiin sitten Vasco da Gamalla (vesa, pool, saarinen, adebisi). Kellään ei oikein säännöt tuoreessa muistissa olleet ja koko peli menikin jatkuvaksi sääntökirjan selaamiseksi ja tulkintojen muutteluksi. No tietysti homma oli sama kaikille, mutta vei vähän makua pelistä. pool purjehti Intian valtameren aalloilla parhaiten vieden pelin lopulta kohtuu selkeästi noin kymmenellä pisteellä, kun me muut puolestamme olimme muutaman pisteen päässä toisistamme.

Jälkiviisastelua
Peli oikeastaan ratkesi siihen, että pauli pelasi hyvin konservatiivisesti eikä ottanut juuri lainkaan riskejä vuorojärjestysnappeja valittaessa. Muut puolestaan pelasivat enemmän tai vähemmän upporikasta tai rutiköyhää. Kun toimintojen hinnat vain nousivat nousemistaan koko pelin ajan, menettivät paulia lukuunottamatta kaikki muut melkoisen kasan toimintoja. Pelissä, jossa actionit ovat muutenkin kortilla, on moinen melkoisen fataalia.


---

Juuri kun tyhjensin pelihyllyä myymällä kasan laatupelejä, tuli näköjään riittävän hyvä omatunto, jotta saattoi lisää pelejä hommata. Puolustuksekseni sanon, että toimin täysin spontaanisti ja Carpe Diem ja elin hetkessä ja muita koottuja selityksiä. Ensimmäisenä tartuin foorumilta tarjoukseen War of the Ringistä. Se tulikin jo postissa kotiin ja sääntöjä opetellaan parhaillaan. Seuraavaksi vuorossa olivat Shogun, Princes of Florence, Aavikon karavaanit ja toinen kopio Kivikausi Carcassonnesta. Näistä ainakin kahta jälkimmäistä kaavailin lahjoiksi, vaikka käytettyjä ovatkin. Shogun puolestaan saa yrittää täyttää Japani-aiheisten pelien aukon meikäläisen hyllyssä, sillä Jotenkin se oli pakko hankkia kun muutenkin niin paljon japsitavaraa iteltä löytyy. Florence... En oikeastaan tiedä miksi sen ostin. Kerran olen pelannut, joten ehkä sille pitää antaa se mahis. Tämä jälkimmäinen paketti ei ole vielä tullut mutta toiveikkaana odotellaan.

Muita pelattuja pelejä ovat Fairy Tale ja Bohnanza kanukkien ja maijan kanssa sekä yksi kolmen jaon matsi Lost Citiesiä maijan kaa.

Lisäksi mikon (mk7) kanssa väännettiin yksi matsi Dungeon Twisteriä, jonka aikoinaan hyllytin omasta hyllystäni (hmm... toimiikohan tämä suomenkieli ihan oikein näin). Voitin DT:n mutta kumpikaan ei sitä tajunnut ja peli jatkui, kunnes luovutin kun mitään ei ollut enää tehtävissä. Vasta seuraavana päivänä tajusin, että meikäläinenhän saavutti voittoehdon mutta samaan aikaan synkistyneet jatkonäkymät pimensivät silmät eikä tuota tullut huomattua. Edelleenkin pidän Dungeon Twisteriä vähän turhan shakkimaisena meikäläisen makuun, mutta odotan innolla mikolla olevien lisäosien testaamista. Vähän lisää kaaosta tuohon pakettiin, niin uskoisin homman uppoavan paremmin.

Myös Memoir Campaign Bookista pelattiin mikon kanssa yksi minikampanja testimielessä. Murskasin kaiken tuhannen pullan päreiksi. Täytyy kyllä ehdottomasti kirja hankkia, sillä kampanjat ovat sen varran maukkaan oloisia.

Suut messingillä

Tähän mennessä on noita pelejä testattuna jo kolmatta sataa. Matkaan mahtuu tietenkin mahtimuksia, yllättäjiä, surkimuksia ja vaikka mitä. Moni mahtipeli on saattanut ensiyrityksellä jopa vähän tympästä mutta sitten on näyttänyt kyntensä myöhemmin. Esimerkkeinä Agricolassa ja Twilight Strugglessa oli aluksi ärsyttäviä piirteitä. Ja entäpä El Grande, jonka jo tuomitsin kertaalleen kuivaksi. Se on tehnyt uskomattoman paluun haudan takaa aivan kärjen tuntumaan.

Toki muutama harva huippupeli on uponnut heti alusta alkaen. Miten sitten erottaa siinä alkuihastuksessa onko luvassa todennäköisesti pidempi rakkaustarina vaiko vain satunnainen seikkailu? Meikäläisen kohdalla sen ainakin huomaa, jos jossain kohden tajuaa pelaavansa ihme euforinen virne naamallaan ja pelin jälkeen alkaa hirmuinen tapahtumien spekulointi. Viimeksi tämmöisen sai aikaan Through the Ages. Nyt saman teki siirtolalta lainattu Brass.

Odotettavissa oli, että Brass voisi olla hyväkin peli mutta näinkin koukuttava, sitä en uskonut. Säännöt olivat himpun sekavat mutta vielä kohtuudella ymmärrettävissä. Itse pelin dynamiikka sen sijaan oli vaikeasti analysoitavissa eikä sitä auttanut kuin lähteä kokeilemaan kaikenlaista. Ahaa-elämyksiä tuli jatkuvalla syötöllä, ja aivot saivat kutoa mitä monimutkaisempia juoniverkkoja, joita sitten tilanteen mukaan sovellettiin. Ja sama homma jatkui vielä pitkään pelin jälkeenkin, mikä kielii siitä, että Brassissa riittäisi syvyyttä. Myös pelin mekaniikka toimi todella intuitiivisesti ja ainoat hieman mielivaltaiselta vaikuttaneet asiat olivat korttien tuoma rajoitus rakentamiseen ja vuorojärjestyksen määräytyminen edellisellä kierroksella käytetyn rahamäärän mukaan. Mutta kai tuon vuorojärjestyksenkin voi selittää oman firman kuormittumisella.

Jos olisin vähänkin äkkinäisempi kaveri, lätkäisisin tikun ja mikon kanssa pelatun opettelupelin perusteella samoin tein kymppiä pöytään BGG ratingiin. Pistetään nyt kuitenkin vielä konservatiivinen 9 ja ruuvataan sitten myöhemmin ylöspäin, sillä pari pientä valittamisen aihetta löytyy. Sääntökirja voisi olla himpun parempi (vaikka ajaa kyllä asiansa). Lisäksi pelin rahat ovat onnettomia muovilätkiä mutta onneksi ne on helppo korvata kunnon pelimerkeillä.

Tässä sitä ollaan suut messingillä. Myös peliseura tuntui pitävän pelistä ja koko porukalla jossittelua riitti.

---

Rauma Minicon oli tässä viime sunnuntaina. Ittellä harmittavasti iski flunari juuri tapahtuman alla päälle ja alunperin meikäläisen ei pitänyt jäädä lainkaan pelaamaan. Siinä sit kuitenkin tapahtumaa vähän sivusta seuratessa olo alkoikin yht'äkkiä parantua. Mitään isompaa ei kuitenkaan uskaltanut ottaa, joten jäi vähän kevyiden pelien pelailuksi koko päivä mutta olen kyllä ihan tyytyväinen siihenkin. Pelattua tuli Dominionia, Bohnanzaa, Stone Agea, Reiskaa, Notre Damea (jossa runtu ja jaarinen näyttivät mallia) ja For Salea. Jos jokin harmittaa, niin Memoir Overlord -matsin ja Indonesian missaaminen luettaneen niihin.

Mielenkiintoista oli myös tavata conissa kanadalaisia kolleegoita. Tyypit ottivat alunperin BGG:n kautta yhteyttä ja kertoivat olevansa muutaman kuukauden Rauman suunnalla. Ensimmäinen kerta, kun jonkun netin sosiaalisen yhteisön kautta tällä tavalla porukkaan tutustui ja mikäpä siinä jos jatkossakin näin mukavaa peliseuraa sieltä saa. Käytiin vielä jopa pelien jälkeen vähän iltapalaa haukkaamassa yksissä tuumin. Niin se vain interwebbi pienentää maailmaa.

Tän linkin takaa löytyy vielä muutamia kuvia Conista.
http://www.lautapeliseura.fi/foorumi/viewtopic.php?f=67&t=8743

---

Kauhun hetkiäkin on eletty, kun Raumahorror heräsi. Vaikka kuinka yritettiin, ei myö tikun, typokon ja mikon kanssa saatu estettyä suuren muinaisen heräämistä. Kyse on siis Arkham Horrorista lähes kaikilla mausteilla.

Yhdessä vaiheessa oltiin jo kahden vuoron päässä voittoa, kun typoko ja minä oltiin tulossa ulos portaaleista ja meidän tarvitsi enää onnistua sinetöimään ne. Meistä kahdesta minä onnuin ensimäisenä ulos mutta todella heikolla hapella. Fysiikka meinasi pettää ja roikuin tässä todellisuudessa enää todella ohuiden järjen säikeiden varassa. Onnistuin kuitenkin sulkemaan portin, minkä jälkeen sniikkasin paniikissa Cultistia ja Soggothia pakoon. Tajusin siinä sitten, että se perhanan kultisti olisi pitänyt koittaa tappaa sillä nyt se poistaisi heti seuraavassa mythos-vaiheessa vaivalla asetetun sinetin portin päältä. PRKL. No eipä se typokokaan onnistunut sulkemaan omaa porttiaan, joten ei jäänyt tappio pelkästään meikäläisen virheestä kiinni.

Sitten saatiinkin kaikki toivo heittää. Dunwich Horror heräsi, riftit lähtivät liikkeelle ja lopulta itse muinainenkin tuli ja söi. Karmaiseva tarina kertakaikkiaan mutta sellaistahan se meno Arkhamissa on...

Paikannimiä

Vapun jälkeen jatkettiin mikon kanssa heti BattleLore-kampanjaamme yhdellä pelillä. Nyt skenaariossa oli sitä kaipaamaani pientä driving forcea ja meikäläinen oli strategisesti pakotettu hyökkäämään ennen kuin mikko saisi vahvistuksia puolustajilleen. Tavoitteessa tietysti auttoivat kohtuullisen hyvät kortit, joilla pääsin kaikilla sektoreilla vuoronperään laittamaan porukan liikkeelle ja vieläpä jatkamaan painostusta kaikilla rintamilla. mikon kääpiöt kuitenkin osoittivat olevansa tuimia taistelijoita eikä mitään meikäläisten hyökyaaltoa nähty. Sen verran pääsin kuitenkin niskan päälle, että lopussa koko joukko oli perääntyneenä aivan omaan laitaansa ja koitti siellä koota rivejään. Tässä vaiheessa kotivoimiltakin meinas bensa loppua kun armeijani päävoima hyytyi toiselle laidalle. Pisteitä ei enää tarvittu kuin yksi ja sen metsästys kestikin hiukan aikaa. Lopulta sen kuitenkin saalistin.

 

Tällä kertaa oli hiukan mukavampaa peliä, mutta täytyy nyt vielä päästä sitä lore-ominaisuutta testaamaan.

--- 

 

Eilissäpäivänä testailtiin ex temporé tikun, maijan ja mikon kanssa hieman kevyempiä pelejä, joita kaikkia yhdisti, että pelit oli nimetty jonkin paikan mukaan. Manhattan, Australia ja San Francisco (geekissä nimellä Streetcar) pääsivät testipöytään.

 

Manhattan ja Australia ovat korttivetoisia aluehallintapelejä joskin erilaisia molemmat. Manhattanissa rakennetaan pilvenpiirtäjiä kasaamalla nappuloita päällekkäin. Jokaisella pelaajalla on koko ajan neljä käsikorttia, joista aina omalla vuorolla yksi pelataan. Kortissa osoitettussa paikassa olevaa pilvenpiirtäjää voi sitten korottaa yhdellä nappulalla, joita kaikilla löytyy 1-4 kerroksen korkuisina. Rakennusprojekteissa mukana pysyäkseen on pystyttävä lisäämään oma osuutensa talossa vähintään yhtä suureksi kuin sillä hetkellä eniten rakentaneella on. Toisin sanoen, jos jää jälkeen viidellä kerroksella tippuu automaattisesti projektista pois, koska kertalisäyksenä maksimi on se neljä. Kutakin pilvenpiirtäjää hallitsee sitten se, jonka nappula on päällimmäisenä. Pisteitä jaetaan korkeimman talon hallitsijalle 3p, jokaisen korttelin hallitsijalle (=kenellä eniten rakennuksia hallussaan korttelissa) 2p/kortteli ja sitten yksittäisistä torneista 1p/torni. Pisteytyskierroksia pelissä on aina neljän kiesin välein ja peli päättyy, kaikilta nappulat loppuvat. Aika jees kevytaluehallinta, jossa saa ainakin useammalla pelaajalla varautua siihen, että omat suunnitelmat kustaan muiden toimesta aivan varmasti.

 

Australiassa puolestaan lähetellään rangereita korttien avulla eri puolille Australiaa hommiin. Mantere on jaettu useampaan alueseen, joiden rajoille omat äijät sijoitetaan. Alueilla toteutetaan yhtäaikaa sekä luonnonsuojelu- että teollistamisprojekteja. Luonnonsuojeluprojekti käynnistyy aina, kun kyseisen alueen kaikkiin reunaruutuihin on pelattu vähintään yksi nappula. Teollistamisprojekti puolestaan käynnistyy, kun alueen reunaruuduissa on tarkalleen (ei enempää eikä vähempää) toteutettavan projektin vaatima määrä rangereita. Molempien projektien tapauksessa käynnistäjä saa 3p, minkä jälkeen kaikille pelaajille jaetaan heidän projektiin lähettämiensä rangereiden määrän mukaan pisteitä 1p/ranger. Yksinkertaista siis, mutta taktiikat ovatkin sitten monimutkaisempia. Yhdellä vuorolla pelaaja nimittäin pystyy parhaimmillaan triggeroimaan jopa 4-5 alueella 8-10 projektia. Aika extreme-tapaus mutta mahdollinen kuitenkin. Tuosta sitten kertyy jo melkoisia pistepotteja bonuksina. Koska laudalla tapahtuu monessa paikassa yhtä aikaa, pärjää pelissä, jos pystyy nopeasti löytämään ja käyttämään tilaisuudet jättämättä muille avopaikkoja. Tämäkin oli ihan jees kevytpeli, jossa on kuitenkin lievää analyyshalvauksen riskiä ilmassa.

 

mikko muuten vei molemmat aluehallinthommelit kahden pisteen erolla meikäläiseen... grrr!

 

Viimeisenä pöytään lyötiin tikun San Francisco a.k.a. Streetcar. Välittömästi tuli vahvat assosiaatiot Carcassonneen, Menolippuun, Age of Steamiin ja TransAmericaan, joista löytyy kaikista samoja elementtejä kuin San Franciscosta. Eipä siinä mitään ihmeellistä mutta San Francisco vain on keskimäärin 10 vuotta noita kaikkia vanhempi peli. Mielenkiintoista olisi tietää kuinka suuri vaikutus San Franciscolla on kyseisten pelien kehityksessä ollut.

 

Itse pelissä on tarkoituksena rakentaa raitiovaunurata kahden päätepisteen välille siten, että se vielä kiertää tiettyjen salaisten väliasemien kautta (menolippuassosiaatio). Ratoja rakennetaan neliönmuotoisilla paloilla, joiden täytyy sopia kaikkiin ympäröiviin paloihin (carcassonneassosiaatio). Kaverin asettaman palan voi kuitenkin päivittää itselleen sopivaksi tekemällä siihen esim. risteyksen (AoSassosiaatio). Taktisesti tärkeää on kuitenkin olla tekemättä kaikkea työtä itse vaan hyödyntää sen sijaan mahdollisimman paljon kavereiden ratoja (TransuAmerika-assosiaatio). Lopuksi oma rata täytyy vielä noppaa heittämällä ajella läpi, mutta huonolla tuurilla saattaa päätyäkin umpikujaan, jolloin joutuu rakennushommiin uudestaan. Tämäkin oli kolmas jees, vaikka tiku sen veikin taitavana noppajaana.

 

Kun paikannimet oli saatu alta pois, pelattiin vielä tikun, annikan ja maijan kanssa yksi puolikas Pictionary. Eipä siitä paljon juttua saa revittyä muuta kuin, että kaikkien mielestä täyspitkä peli olisi aivan liian pitkä.

---

Tänään vielä marian ja daven kanssa koitettiin yksi erä Reiskaa. Pelasin varmaan ekan kerran elämässäni Genome Projectin pöytään ja voitin jynkkäämällä alussa kaksi geeniä tuohon edellä mainittuun 6-develiin ja myymällä yhden sinisen tuotteen seitsemään korttiin. Sitten jossain vaiheessa vaihoin 2xVP-linjalle.

Vappenspel

Kunnon nörtteilyä on tullut harrastettua tässä. Peliarvostelujen (Klikky ) lisäksi sitä on pitäny alkaa vielä Geekkiin microbadgeja väsäämään. 16x16 pikselin kokoiselle kankaalle hiirellä maalaaminen vain on jotenkin koukuttavaa ja siinä helposti huomaa aikaa hurahtaneen vähän enemmänkin. Mutta ei sitä pelkkien pikseleiden takia moista jaksaisi vaan jostakin täytyy motivaatiokin kummuta. Mulla se oli se, ettei BGG:stä löytynyt 1960: The Making of the Presidentiin tai Twilight Struggleen hienoja badgeja, jotka eivät tunnustaisi selvästi kumpaakaan pelien osapuolista suosikikseen. Piirsinpä sitten omat, jotka kelpasivat. Lisäksi taiteilin vielä übersiistin koripallo-badgen:

 

Twilight Struggle fan 

1960: The Making of the President fan 

Basketball – Air Jordan fan 

 

---

 

Melkoista spektaakkelia oli vapun seutuna. Ehkä se suurin supernova nähtiin vappuyönä, kun annan ja janin luona nepattiin PitchCaria. Pelin aikana yhden kaverin vaimo istuskeli rauhassa ja katteli kisaa sivusta. Yht’äkkiä häneltä höyrystyivät kaikki hermosäikeet kerralla - nousi ylös, käveli pöydän viereen, poimi miehensä auton käteen, nakkasi sen mäkeen ja ilmoitti, että he lähtevät nyt kotiin. Burst!

 

Sitä ennen ehdittiin vaikka mitä. Muun muassa kuuden hengen Carcassonne kaikilla lisäosalaatoilla mutta pelkillä peruspelin säännöillä. Illan isännät pelin omistajina olivat äärettömän kovia luita ja veivät kaksi ensimmäistä sijaa reippaalla erolla muihin. Näkee tästäkin, että kokemus on voimaa. Häviäjille balsamia haavoihin jaettiin For Salessa, jossa muutkin pääsivät aina vuorollaan voiton makuun. Tän jälkeen otettiin vielä promille-Alias, jossa joka kierroksella huonoimmasta suorituksesta palkintona oli shotti sanaselittäjien kuningasainetta Valdemaria. Onneksi jani otti joviaalina kaverina aina vähän isomman tirpin silloin harvoin, kun pääsi ottamaan. Muuten olisi ollut pullo meikäläisellä lähes yksin tuhottavana.

 

 

Seuraava päivä menikin palovammoja hoidellessa. Onneksi mikko herätti illan suussa BattleLorea koittamaan. Muuten sitä olisi nukkunut koko illan ja herännyt puoliltaöin virkeänä pimeyttä ihmettelemään. BLore olikin ehtaa meininkiä. Memoir-veteraanina ei systeemiä tarttenu paljon selittää. Pelien pienet erot tekevät niistä kuitenkin taktisella ja strategisella tasolla todella erilaisia. BLoressa paljon tärkeämpää on pitää muodostelma kasassa battle back-ominaisuuden takia (näin ainakin Medieval-säännöillä). Tämä aiheuttaa sen piirteen, että hyökkääminen on huomattavan paljon vaikeampaa kun edetessään pitäisi pystyä samalla riveistä huolehtimaan. Ihan hienoa, mutta erityisesti silloin skenaarioiden pitäisi olla valmiiksi epäbalanssissa ainakin armeijoiden tai tavoitteiden osalta, jotta toiselle tulisi se pakottava tarve lähteä hyökkimään. Ekassa skenussa tilanne olikin epätasainen mutta minä tein sen selvän virheen, että hyökkäsin jousimiehillä, jotka ovat selkeästi puolustustaisteluun sopivia kavereita. Kuolin. Pari seuraavaa tehtävää olivatkin niin mirror-matcheja, että molemmissa oli melkoinen passivoitumisen uhka ilmassa. Onneksi kummassakin mikko kuitenkin lopulta otti sen aloitteen itselleen ja lähetti miehensä kuolemaan meikäläisen miekkoihin. Kokonaisuudessaan BattleLore on kuitenkin hieno peli ja varmasti tullaan jatkossakin sitä mättämään. Lore-ominaisuuksia ei vielä edes päästy testaamaan.

 

 

Vappuviikonloppu jatkui sunnuntaina Rauman Vesitornilla. Aivan alkuun lensimme kaksi kierrosta Galaxy Truckeria jinxterin, typokon ja loraenin kanssa. Nyt kaikki muut jinxteriä lukuun ottamatta jo osasivat jotakuinkin pelata ja tulos olikin sen mukaista. Ainoastaan jinxter jäi ekalla kiesillä matkan varrelle ja kaikki muut keräsivät kohtuulliset rahapotit.

GT toisen kierroksen jälkeen tosiaan lopetettiin, sillä siinä vaiheessa alkoi päivän "päätapahtuma" - Memoir '44 Overlord -matsi. Yipäälliköiksi valittiin mk7 (Saksa) ja meitsi (Liittoutuneet). Kenttäkenraaleiksi arpoutuivat vesa, typoko ja moggman (Saksa) sekä jinxter, tiku ja anselmi (US). Tehtävänä oli Omaha Beachin maihinnousu, joka tuppaa usein olemaan melkoinen Liittoutuneiden teurastus. Saksalla on vain niin perhanan hyvät linnoitteet ja ranta on täynnä esteitä, että sitä tarvitsee hieman tuuriakin läpimurron aikaan saamiseksi.

Puolustajat tosin aloittivat aika raa'asti tuhoamalla heti alkuun parit liittouman tankit veden rajaan. Tästä huolimatta rhoollista miestä ui toinen toisensa perään rantaan ja alkoi määrätietoisesti edetä kohti hietikon toisella laidalla kohoavia jyrkkiä rinteitä. Teurastus jatkui ja miestä kaatui jatkuvalla syötöllä hiekkaan eivätkä nuo urhot koskaan enää niiltä sijoiltaan nousseet. Sama meininki jatkui pelin läpi. Ainoastaan viimeiseksi jääneellä kierroksella oli anselmi oikessa laidassa edes hiukan lähellä puolustuksen puhkaisua mutta aika loppui kesken.

Aika karu meininki oli Omaha Beachilla Overlord-säännöillä. Saksan oikeastaan kannatti vain antaa kenraaleidensa heittää noppia, sillä lipuillakin sai tehtyä hyvin damagea kun jenkit eivät voineet lainkaan perääntyä meressä. Ens kertaa varten täytyy kaivella jostain joku muu skenu. Äärettömän hauskaa overlord-pelimuoto kuitenkin on. Siinä kun saa vielä hyvin 8 pelaajaa saman pelin ääreen. Melkein vois pelkästään näiden overlordin takia toisen kappaleen peruspeliä hommata =)

Memoir-mätöissä ei aikaa mennyt kuin se pari tuntia setuppeineen, sääntöselityksineen ja siivouksineen. Kello ei ollutkaan paljon mitään, joten osa porukasta rupesi pelaamaan Vasco da Gamaa. Aika mielenkiintoisen näköinen tapaus. Ehkä joku peliin osallistuneista osaa paremmin kommentoida?

Myö (anselmi, tiku ja typoko) otimma sillä välillä erän anselmin korttiprotoa. Edelleen ihan ok, vaikka turbaduuriin tulikin reippaasti.

Proton päätyttyä alkoi luolaston holvaaminen eli Dungeon Lords, jota meikäläistä ainakin syyhytti todella päästä pelaamaan. Mukaan lähtivät vesa, tika ja moggmani, joka oli pelin vastikään hommannut. Kukaan ei ollutkaan peliä aikaisemmin pelannut. Mitä nyt omistaja oli säännöt lukenut ja opetusskenaariot kattonu läpi. Nuo opetusskenaariot olivatkin aika vänkiä - enpä ole aikaisemmin nähnyt yhdessäkään lautapelissä erillistä opetusmateriaalia tulevan mukaan =D Äärettömän hyödyllisiä ne kuitenkin olivat, sillä ilman niitä peli olisi todennäköisesti ollut melekosen tikkunen selitettävä. Aika tyypillistä Vlaadaa vissiin. Mutta nyt sääntöselitys meni jouhevasti eikä kysyttävää oikeastaan jäänyt.

Dungeon Lordsissa pelaajat siis rakentavat omaa maanalaista luolastoa virittelemällä sinne ansoja, hankkimalla mostereita sitä vartioimaan, keräämällä pikku pirulaisia sinne töihin jne. jne. Tietyin väliajoin peli sitten lähettää "hyviksiä" luolaa valloittamaan ja heidät pitäisi sitten saada pysäytettyä. Pisteitä pelissä saa vangittujen sankareiden, käytävien, huoneiden, monsujen, pikkupirulaisten jne määristä sekä tietenkin pelaajan yleisestä pahuudesta. Miinuksia tulee sankareiden valloittamista luolaston osista sekä siinä tapauksessa, jos ei pysty luolaverojaan maksamaan. Tilanne on siis käännetty päälaelleen, kun pelaajat ovatkin pahiksia. Metkaa!

Holvauksissa menikin se kaksi ja puoli tuntia. Voittoa ei tullut vaan sen vei tiku mutta pelissä oli toinen Vlaadalle tyypillinen ominaisuus - pelaaminen nimittäin oli huisin hauskaa, vaikkei matsia voittanutkaan. Through the Agesissa, Galaxy Truckerissa ja Space Alertissa kaikissa on meikäläisen kokemuksen mukaan sama homma. Hyvä osoitus siitä, miten pelit voivat olla hyviä hauskuutensa puolesta, vaikka varmasti mekaanisesti paljon parempia pelejä löytyy.

Kevään raikas tuulahdus

Käsitelläään ensin parit kirjastopelit ja sitten lopuksi hieman muuta. Lopusta löytyy myös se kevään raikastaja.

Kirjasto 10.4.

Pelejä aloiteltiin innokkaimpien toimesta jo hieman ennen kymmentä. Muita odotellessamme tikun ja typokon kanssa otimma yhden eränCarcassonne - Kivikautta. Kuppaamisen, ryöstelyn, loisimisen yms. veljellisen toiminnan sävyttämä peli päättyi lopulta typokon pisteen voittoon.

Toiseen pöytään alettiin virittelemään Galacticaa ja pelaajia odotellessa vedimme yhden erän For Salea vl4tku vielä liittyessä porukkaan. Melkoinen kiinteistövälittäjä vl4tku olikin, kun nappas ylivoimaisen voiton. Meikäläinen jäi puolestaan toiseksiviimeistäkin sijasta aika kauas. Ei oikein voi mitään taktikoida, kun kädessä tontit ovat sarjassa 15-20. ja siihen vielä joku pahvilaatikko päälle.

Galactican pyörähti sitten käyntiin. Itte jouduin kuitenkin sen jättämään väliin, sillä iltapäivällä oli Karhuviestiin lähtö. Niinpä meillä typokon ja anselmin kanssa kävi maailma kovin pieneksi (Small World). Alkuun valloitin hieman tilaa mäkiläisamatsooneilla. typokon lohikäärmevarpahaiset möyrivät koloissaan toisella laidalla anselmin rikkaiden jättiläisten kanssa. Painuin ensimmäisenä declineen ja toin laivoilla maailman vitsaukseksi luurankoarmeijan, jolla onnistuin leviämään kaikille kolmelle merelle. Lurkkien aikakaudella nähtiin myös sielukkaita velhoja ja perkeleen ghouleja sekä ryösteleviä peikkoja, jotka porukalla hakkasivat amatsoonien rippeet kartalta livakkaan pois. Laajalle levinneiden luurnakojen jälkeen sain ittelleni kolme kierrosta ennen loppua melkein erinomaisen lopetusrodun - lentävät tontut. Heitä ei tapettaisi ja voisin rauhassa lennellä aina sinne, missä tilaa on ja erityisesti koittaa suojella arvokasta declinerotuani. Lihaisat skeletonini pysyisivät vähintään kolmella merialueella turvassa pelin loppuun saakka mutta maalla he olivat helppoa saalista katalille kovis rottamiehille ja muille pahuuden synnyttämille limakasoille. Voitto ei lopulta ollut iso mutta kohtuullinen yhden pisteen niisto. typoko ja minä vedettiin peli läpi kolmella rodulla ja anselmi käytti neljää, joista yksi tosin oli stoutti.

Kirjasto 17.4.

Alkuviritys oli poolin Modern Art. Ehottoman hauskaa ja tulipa samalla ittelle todistettua se, ettei se kuitenkaan ole niin matemaattinen peli kuin pahasti kielitään. Jos muu porukka suostuu maksamaan tauluista "ylihintaa", on itsekin siihen peliin jossain määrin pakko lähteä mukaan. Varsinkin viisinpelissä itse pääsee myymään niin harvoin, ettei pelkästään sen varaan voi jättää. Ylihinnalla tarkoitan sitä, että taulun myyjä tienaa ostajaa enemmän. Loraen tykitti reiluun voittoon yli puolen miljoonan omaisuudella, pool oli kakkonen (400k+), vl4tku ja minä jaettiin kolmospalli (350k+) ja kalle oli neljäs. Kolmossijan kanssa oli semmonen hauska episoodi, että koko pelin viimeisenä tauluna minä ostin juurikin vl4tkulta 70k taulun 56k hintaan yrittäessäni tavoittaa hieman poolia ja loraenia. Reippaasti reilun kaupan hintojen yli siis.

Perään höyryttiin jinxterin, mk7:n ja vl4tkun kanssa Steamia. Muille peli oli ensimmäinen mutta onneksi meikäläinen nyt osasi jo suurinpiirtein säännöt, niin päästiin nopeasti matkaan. Koko pelissäkään ei mennyt kuin se vähän reilut 2,5h, mikä on sääntöselityksineen, setuppeineen ja siivouksineen aika kohtuullinen aika nelinpelille. Ruhrin kartalla pelattiin ja tietenkin siinä tapahtui se muutamassa pelissä klassiseksi muodostunut tapaus: yksi pelaajista menee koilliseen Münsterin nurkille pyörimään ja muut kuristelevat toistensa kurkut verille lännessä/etelässä. Lopputuloksissa tämä koilisen kaveri sitten lopulta voittaa vahvimman takapenkkikuristajan parin pisteen erolla kahden viimeisen jäädessä hiukan kauemmaksi taakse. Tällä kertaa tuo yksinäinen kaveri oli jinxteri ja meikä pääs siihen parin pisteen tuntumaan. Aika kinkkistä tosiaan on - pitäis sinne nurkkaan yhden pelaajan muiden keskustalaisten puolesta uhrautua. Viidellä pelaajalla tämä saattais käydä jo luonnostaan.

Lopuksi vielä ehdittiin poolin ja kallen kanssa Himalayaa testaamaan 2/3-peliä. Avoimin mielin lähdin tutustumaan ja ainakin paketti näytti varsin virkistävältä. Ei se niin paha pelinäkään ollut kuin olin kuullut - ajoittain jopa hauska. Tuuripitoinen mutta niin on moni muukin. Kyllä sitä ainakin itte voi vielä pari peliä pelata. pool tietysti ruletti.

---

Kirjastotouhujen lisäksi anskun, arin, tikun ja vesan kanssa on tullu pelattua erät Rise of Empiresiä ja Thebesiä. Näistä ensimmäinen meni viidellä pelaajalla yllättävän sutjakasti n. 3,5 tuntiin mutta kaikki olivatkin jo entuudestaan sitä pelanneet. Itteä vähän siinä nyppii pelin tietynlainen sotkuisuus. Se ei ole oikein kunnon aluehallintaa, ei resurssioptimointia, ei kaupankankäyntiä, ei sotaa, ei diplomatiaa mutta kuitenkin vähän kaikkea. Nämä ovat kaikki olennaisia sivilisaatiopelin osia ja paketti on niin iso, että alkaa hyvin ymmärtämään miksi civ-pelit ovat niin massiivisia tapauksia. Ehkä se on mahdotonta tehdä keskipitkää civ-peliä. Parempi vain mennä reilusti lyhyeksi Roll Through the Agesin tai Peloponnesin (jota en kyllä ole testannut) tyyliin tai sitten paukuttaa kunnolla pitkäksi. Ei peli nyt kuitenkaan aivan haitarista ole mutta ei siltä kannata odottaa liikoja. Taisin voittaa parilla pisteellä, vaikka lopussa jouduinkin pahaan ruokapulaan ja sitä kautta tuli muutama miinus.

Thebes puolestaan toi pitkästä aikaa oikein tuoreen tuulahduksen ilmaan - juurikin sopivasti kevään kynnyksellä. Hassuinta tässä on tietysti se, että Thebes on vuodelta 2007. Itse pelihän on kohtuullisen tuuripitoinen eikä muutenkaan niin kovin kummoinen syvyydessään mutta se miten peli käsittelee aikaa tuntui todella mukavalta systeemiltä. Eipä vastaavaa ole tullut aiemmin vastaan. Tuon aikamekaniikan vuoksi peliä pelasi oikein fiiliksissä kevyenä ajanvietteenä. Mulla Thebes meni siihen luokkaan pelejä, joihin ei missään tapauksessa tartte pakottaa mukaan mutta joita ei välttämättä aina itse ole ehdottamassa. Silloin tällöin pelattavaksi ok.

Rauma Invitational

Noniin, Rauma Invitational tuli ja meni. Turkulaisille esittämäämme haasteeseen vastasivat dhyai, jaarinen ja siirtola. Alkuperäistä turnausformaattia vähän kevennettiin ja kaksinpelien sijasta pelattiin nelinpelit Agricolaa ja Le Havrea.Maanviljelys oli yhtälailla hanskassa sekä Raumalla että Turussa ja Agricola päättyi tasapeliin. Le Havressa puolestaan turkulaiset kyykyttivät kokonaispisteissä Raumaa, vaikka pauli pelin voittikin. Omalta osaltani Havre meni penkin alle, kun en onnistunut käynnistämään rahakoneistoani. Lähdin nimittäin sillä mielellä peliin, että en rakenna ainuttakaan laivaa vaan ostan ne. Sitkeästi yritin tahkota rahaa mutta lopulta oli pakko vaihtaa strategiaa ja silloin oli jo liian myöhäistä kamppailla voitosta. Epäonnistumiseen vaikutti erityisen paljon sopivien erikoisrakennusten puuttuminen pakasta. Kokonaisvoitto meni siis Turkuun.

Alussa turnausilmeet olivat tiukat

Virallisen osuuden päätyttyä vaihdoimme vapaalle. Toisessa pöydässä alettiin rutistamaan Age of Steamia samalla, kun maija, siirtola, pauli, kaide ja minä rahtasimme kontteja Containerin merkeissä. Oli se vaan hämärä kaupankäyntiviritys, jossa sopivan hinnan määrittäminen tuntui olevan todella vaikeaa ainakin näin noviisille. Pelin dynamiikkakin oli hyvin mielenkiintoinen. Heti alussa porukka osti tehtaita ja varastoja, jolloin pelistä poistui paljon rahaa. Kun siirtola vielä dumppasi hintoja, oli muidenkin pakko laskea hinnat pohjaan. Huutokaupoissa peliin kuitenkin virtasi pikkuhiljaa lisää rahaa ja hinnat pääsivät ajan myötä nousemaan. Ja ne huutokaupat vasta villejä olivatkin. Aivan järkyttäviä summia huudettin lasteista. Olisi se pitänyt itsekin siinä tajuta, että tämä peli voitetaan toimittamalla tavaraa huutokauppaan. Vaan eipä leikannut, kun siinä vain räimi menemään. Lopputulos oli se, että pauli nappasi päivän toisen voittonsa 166$, kaide oli kakkonen 138$, siirtola kolmas 127$, maija neljäs 109$ ja meitsi ylivoimainen jumbo 84$. Eipä tähän mennessä oikein pelit lähtenyt =)

Mutta vapaalle vaihdettaessa hymykin jo irtosi

Hieman balsamia haavoille sain seuraavassa jaarisen, arin ja vesan kanssa pelatussa Metropolys-pelissä. Loppupisteet olivat hyväkseni 27 - 20(vesa) - 18(jaarinen) - 18(ari). Cayluksen ja Mykerinoksen kaltaisten jäkityspelien jäljiltä mulla oli vähän ennakkoluuloja Ystaria kohtaan. Vielä kaupungin rakennus teemana huomioon ottaen oli yllätys Metropolyksen kohdalla melkoinen. Ei resurssien pyöritystä eikä rahan keräämistä. Pelihän oli jopa leppoinen pelattava. Bidaaminen oli hauskaa ja liikkuvia osia oli mukavan vähän. Täytyykin korjata mielikuvaa Ystarin peleistä.

No ettei vain olisi päässyt neste nousemaan hattuun, niin päivän kolmas turparalli tuli, kun yritin nousta maihin siirtolan hallitsemalla Omaha Beachilla. Saksalainen tehokkuus näytti todellisen luontonsa hautaamalla jenkit rantahietikkoon noin 20 minuutissa. Tuloksena aina tyylikäs 6-0 tappio Memoir '44:ssa.

Tässä vaiheessa päivä jo läheni loppuaan ja väki oli harventunut neljään. Sinetiksi mukavalle päivälle pelasimme vielä yhden erän Colorettoa kokoonpanolla dhyai-jaarinen-siirtola-minä. Onnistuin voittamaan tämänkin kevytpelin. Lauantaina tuli siis oikein urakalla turpaan kaikessa vähänkin raskaammassa ja voitot keveissä pyörityksissä.

Coloreton jälkeen vielä jutskailimme niitä näitä tovin ja tuumimme, että päivä oli varsin onnistunut vaikkei alkuperäistä ideaa turnauksesta päästykään toteuttamaan. Puheissa välähteli yhteistyön säännöllistäminen ainakin vuositasolla, joten saapa nähdä mitä aika tuo tullessaan. Onko se HulluCon, VesitorniCon, HämäräCon vai mikä. Mukavaa oli kuitenkin tutustua siihen porukkaan, jotka tähän asti ovat vain olleet nickejä foorumilla. Kenties HelConissa pääsee jälleen saman pöydän ääreen.

---

Hullu peliviikonloppu jatkui sunnuntaina normaalissa pelipäivässämme. Edellisen päivän turnajaisista sunnuntaihin asti jaksoivat dhyai, pauli ja minä. Vahvistamaan porukkaa paikalle tulivat anselmi ja tällä hetkellä intissä viihtyvä tiku anskun kanssa. Olisi helposti voinut olettaa, että koko edellisen päivän pelailun jälkeen olisi tehnyt mieli pelata jotain kevyempää mutta eijei. Pöytään levitettiin Steam, joka tietenkin on kevennetty versio Age of Steamista mutta ei kuitenkaan mistään aivan keveimmästä päästä. tiku ja ansku muodostivat tagteamin muiden joutuessa tyytymään yksin pohtimaan kuvioitaan.

Ensimmäisen kierroksen vuorojärjestyksestä käydystä huutokaupasta tuli aika erikoinen. anselmi maksoi 1. sijasta 6 rahaa, kun sijat 2-3 menivät seitsemällä rahalla. Tähän vaikutti ilmiselvästi se, että kartan keskellä oli vähintään kahdelle pelaajalle hyvin vahva aloituspaikka, jonne kaikki halusivat. Kilpailu vain kärjistyi jäännössijoista. Itse jättäydyin suosiolla lopulta viimeiseksi, sillä kun huomasin ettei keskelle olisi asiaa, bongailin muutaman vaihtoehdon reuna-aloituksiksi. Tämä saattoi lopulta olla pelin ratkaiseva tekijä, kun selvisin huutokaupasta ilman ainuttakaan lainaa ja sain vieläpä laudalta oma rauhallisen nurkkauksen.

Tästä eteenpäin strategia oli selvä: muutamalla ensimmäisellä kierroksella toinen kuljetus käytettäisiin aina parempaan engineen ja toisella sitten tehdään edellistä pidempi kuljetus. Kun muut pelajaatkaan eivät rakentelussa aiheuttaneet uhkaa, mulle riitti alkupuoliskolla valita joko 1.- tai 2.-rooli.

Pelin osittainen sijoitusten ratkaisu nähtiin kierroksilla neljä ja viisi. Ulottelin siinä vaiheessa lonkeroitani (keltainen) kohti länttä/pohjoista. dhyai (punainen) lähestyi pohjoisesta ja yritti blokata pääsyni sinne. tiku (violetti) hyppäsi blokkausporukkaan sulkien pohjoisen kokonaan. Edellisellä kierroksella anselmi (vihreä) oli aloittanut keskutaan pienen kehäradan poikasen rakentamisen, mikä romuttui kun minä valitsin ensimmäisen rakentaja roolin ja suljin viimeisen sisäänkäynnin violetista kaupungista.

Steamin ratkaisualue

Mulla oli vielä tiedossa mukavia 5-6 arvoisia kuljetuksia, joten kohtuullisen kivasti pääsin jatkamaan. Muut toki virittelivät blokkauksia mutta aika ei riittänyt vaan pääsin voittoon. Lopputulokset olivat minä 38, pauli 32, tiku 31, dhyai 28 ja anselmi noin 20. Vaan olipa kaksijakoinen viikonloppu. Pelkkiä voittoja ja jumbosijoja.

Kommenttini Steamista pelinä on, että on se kyllä parempi kuin Age of Steam. Tai no itseasiassa AoS on kyllä parempi peli harrastajille mutta Steam taipuu paremmin monenlaiseen käyttöön. Mun mielestä se vain on tuskallista laskeskella AoS:ssä jo vuoron alussa, kuinka paljon aikoo rahaa käyttää. Ja jos saa oman laskutoimituksensa tehtyä nopeasti, niin joku toinen kuitenkin miettii pitkään. Kokemus tietysti auttaisi paljon, mutta Steamin suoma mahdollisuus ottaa lainaa missä tahansa pelin vaiheessa nopeuttaa uskomattoman paljon. Steam sijoittuu  raskaudessa AoS:n ja Railroad Tycoonin välimaastoon ollen samalla ehdottomasti jäljessä mainittua parempi.

---

Kaikkien näiden pelien lisäksi viikonloppuna tuli pelattua marian ja maijan kanssa erät Taru Sormusten Herraa ja Blokusta. Jälkimmäisestä ei ole mitään sen erikoisempaa mainittavaa mutta Taru Sormusten Herrasta jätti kyllä ihmetyksen. Miten ko. peli voi olla geekissä edes top-1000:ssa? Taitaa johtua herra Knizian nimestä kannessa. Pelin sääntökirja on aivan haitarista ja sitä myöten pelaaminen ei houkuttele yhtään. Mullakin peli pölyttyi 1,5 vuotta hyllyssä ennen ensimmäistä peliä. No eihän se nyt aivan paska ollut mutta kohtuullisen kertakäyttöinen. Jotenkin ei vain hontsita käydä samoja kirjasta tuttuja tapahtumia kerta toisensa jälkeen läpi.

Super Savari

13.6. oli lauantai, jolloin savarin olisi kannattanut pelata lottoa. Ilta aloitettiin Reiskalla, jota pelaamassa olivat savarin lisäksi maija, hyrsky ja minä. Minä rupesin melkein heti alussa pyörittämään Alien Toyshopin avulla 2xVP-myllyä. Mitä nyt välillä myin jotain ja sitten developpasin/settlasin muiden pelatessa ko. rooleja. 6-developeista lähdin Terraformin Guildia rakentamaan ja se kombottikin aika hyvin Terraforming Robotsin kanssa. Suoraviivaisen VP-pyörityksen seurauksena peli katkesi VP-chippien loppumiseen, minun kerätessä enemmistön. savari kuitenkin väänsi ittensä jollain ihme keinolla tasapisteisiin (56p) ja vei voiton suuremmalla käsikorttien määrällä. Voittaakseni, tuohon Alien Toyshopin kylkeen olisin tarvinnut toisen alien- tai geenimaailman, jottei myydessä olisi tarvinnut sitä Toyshopin korttia hävittää.

Reiskan jälkeen tikukin vielä tuli paikalle. Päätettiin sitten kokeilla Agricolaa viisinpelinä. Haastetta riitti, sillä hyrskyn oli lähdettävä töihin joten meillä oli vain 1,5h aikaa - aika vähän viisinpelille mielestäni. No eihän siinä sitten. Peli pelattiin sen kummemmin miettimättä ja ehdimme kuin ehdimmekin pyöräyttää matsin alusta loppuun. Käytössä oli K-pakka. Pikapeli teki sen, että itseltäni jäi occupationeista Weaver (2 lammasta tuottaa 1 ruuan jokaisen kierroksen alussa) huomaamatta. Löysin sen kädestäni vasta jossain 10. kierroksen paikkeilla. Jos tuon olisin aikaisemmin huomannut, niin se olisi ollut selvä suunnannäyttäjä pelille. Nyt mitään muuta vastavaa ei oikein mulla ollut, joten päädyin koittamaan power-pelaamista, eli hamstraan resursseja ja teen kaiken valmiiksi sitten kerralla. Ei se oikein 5-pelissä toiminut, sillä melkein kaikki muodostui pullonkaulaksi, kun niitä ei vain ehtinyt hankkimaan ajoissa. Lopputulokset olivat savari 44p, maija 42p, hyrsky 40p, minä 35p ja tiku 18p.

Tämän jälkeen jäimme savarin ja tikun kanssa kolmistaan pelaamaan pitkästä aikaa Fearsome Floorsia, jonka savari vei taas ja vieläpä ylivoimaisesti. tikulla kuoli kolme neljästä ukosta ja minullakin kaksi savarin viedessä kaikki nappulansa ulos. 

Kolme voittoa putkeen alkoi olla jo liikaa =) Onneksi vuorokausi oli juuri vaihtunut, joten meillä saattoi olla toivoa. Haastoimme savarin sitten vielä yhteen Reiska-matsiin, sillä revanssi oli pakko saada. Alku ainakin näytti hyvälle, sillä juurikaan parempaa Doomed World-aloitusta en olisi voinut toivoa. Käteen sattui nimittäin Lost Species Arc World, joka löysi tiensä pöytään heti ensimmäisellä kierroksella. Kun vielä muille ei Produce-Trade tuonut vastaavaa hyötyä kuin minulle, kuvion nimi oli selvä. Mulla oli lähes koko pelin ajan käsi limitissä ja Lost Species Arc Worldin jälkeen kaksi seuraavaa pöytäämääni korttia olivat molemmat 6-developpeja (Merchant Guild ja Alien Tech Institute). Lost Species ja Merchant Guild ovat yhdessä aika myrkyllinen kombo: Produce -> 4 lappua käteen, Trade -> 4 lappua käteen. Meinasin näin ollen heti perään jopa pöydätä kolmannenkin 6-develin (Galactic Federation) mutta päätin kuitenkin vain keskittyä noiden kahden aikaisemman suomiin mahdollisuuksiin ja monipuolistaa omaa engineä.

Ja tulihan se revanssi sieltä - piti vain odottaa sunnuntaita. Mulla 66p, tikulla 56p ja savarilla ~35p. Oli hyvin erilainen taktiikka kuin edellisessä pelissä, sillä tällä kertaa mulla oli VP-chippeinä vain 3 pistettä. Potti kertyi kokonaan arvokkaista korteista.

Operaatio Cobra

Viime tiistaina elettiin tiukkoja hetkiä Memoir-tantereella. Skenaariona oli Operation Cobra ja vastassa saksalainen sika-anselmi. Jo ennakkoasetelmat näyttivät mielenkiintoisilta - liittoutuneilla olisi selvästi enemmän joukkoja käytössään mutta ne kaikki olivat supussa aivan alueen laidalla. Saksalaisilla puolestaan oli valmiiksi erinomaiset asemat puolustustaistelua ajatellen. Meikäläisen oli siis oltava aloitteellinen. Katselin alussa korttejani ja niiden perusteella paras vaihtoehto oli iskeä suoraan keskeltä läpi. Sakemannit kuitenkin onnistuivat pidättelemään aaltoa niin pitkään, että apujoukot ehtivät keskustaa tukemaan. Se tankkien jyrinä peloitti rohkeimmankin liittoumataistelijan sydäntä valaen samalla hurjaa rohkeutta jokaiseen paikalla olleeseen fasistisieluun. Tilanne oli 1-1. Keskusta oli siis tukossa, joten ei sitä auttanut kuin siirtyä vyöryttämään molemmilta laidoilta. Sieltä tulikin haettua kivoja pisteitä ja liittouma siirtyi 3-2 johtoon. Tässä vaiheessa tapahtui kuitenkin jotain täysin odottamatonta jumittuneessa keskustassa - fasu-anselmi runttasi heikoimmatkin joukkonsa eturintamaan teurastaen kaiken edellään. Yht'äkkiä tilanne olikin 3-4 ja Saksa oli vain pisteen päässä skenaarion voitosta. Kaiken kukkuraksi minulla oli ikävästi helppoja maaleja huonojen komentoyhteyksien päässä aivan anselmin piippujen edessä. Onnistuin kuitenkin perääntymään ja ostamaan sen verran lisää aikaa, että sain hankittua tasoitukseen vaadittavan pisteen ja sitten juoksemaan toiseen tavoitteenani olleeseen kylistä. 5-4. Tiukka taistelu. anselmin yllätyshyökkäys oli parasta näkemääni Memoiria. Olin jo täysin varma, ettei hän käyttäisi heikkoja joukkojaan tilanteessa, jossa minä tarvitsin enää 2 pistettä voittoon. Mutta niin vain jätkä tuli ja meinasi voittaa. Oli kiva matsata.

---

Mitäs muuta... Yhtenä iltana pelattiin anskun, tikun, hyrskyn ja savarin kanssa Märklin Menolippua. Just olin päässyt kehumasta, että on todella harvinaista jos jään en sijuitu vähintään kolmen sakkiin Menolipussa. No nyt sitten ajelin -pitkillä reiteillä vääriin kaupunkeihin ja tuloksena oli viimeinen sija. Tiku ehti jo juhlia voittoa mutta sitten annika muisti saavansa 10p bonuksen eniten menolippuja suorittaneena pelaajana. Lopputulokset olivat annika 141p, tiku 134p, hyrsky 132p, ville 94p ja minä 89p.

Menolipun jälkeen tuli pelattua (pitkästä aikaa) Reiskaa neljällä, kun ansku lähti. Sekä voitosta että kolmossijasta väännettiin raskaasti eikä nopealla silmäyksellä ollut lainkaan selvää, kuinka lopussa käy. Viimeisellä kierroksella olisin halunnut tehdä sekä developin että settlen. Minun piti vain arvata mitähän muut olisivat tekemässä ja tietenkin tuplasin väärin. Pöytään tuli neljä developpia. Jäi sitten 7p (bonareilla 8p) arvoinen Rebel Homeworld valloittamatta. Lopulta hyrsky voitti 53p, minä kakkonen 47p, ville kolmas 33p ja tiku neljäs 32p.

Lisäksi on tullut maijan kanssa useampi Genial kaksinpelinä pelattua. Tää on kyllä oikein mukavaa ajanvietettä. Nopea setuppi, yksinkertaiset säännöt ja nopea pelata mutta silti riittävän haastellinen ja viihdyttävä.

Su 17.5. - Rauman Vesitorni

No eihän se tietenkään yhdet kirjaston pelit riitä viikonlopulle. Sunnuntaina sitten jatkettiin Rauman Vesitornilla. Ensimmäisenä ohjelmassa oli Le Havrea ja olipa harvinaisen nihkeä peli. Kaikilla peli meni hirveeksi jumittamiseksi, kun kukaan ei halunnut siirtyä pois rakennuksista, joita muut ehdottomasti tarvitsisivat. Tuloksena oli sitten varsin vähäpisteinen ja lainojen sävyttämä peli, jonka ari voitti 60 frangilla, minä olin lainaruhtinaana kakkonen 54 frangilla, pauli kolmas 47 f ja tiku neljäs 38 f. Vähäpisteisyyttä kuvastaa hyvin se, että myöhemmin eri porukka pelasi uuden nelinpelin ja siinä voittajalla oli pitkälle päälle 110 f ja kolmossijaankin vaadittiin 90 f.

Tämän jälkeen kokeiltiin erä Geniali hyrskyn, mikon ja arin kanssa. Ilmeisesti minä olin ainut, joka pelistä vähän enemmän tykkäsi. Kaipa minä tykkään sitten häviämisestä, sillä jäin viimeiseksi hyrskyn voittaessa, mikon ollessa kakkonen ja arin kolmonen.

Lopuksi vielä mäiskästiin tikun, hyrskyn ja savarin kanssa yksi peli Reiskaa lisäosalla. Mulla peli rullasi kivasti ja rushasin Improved Logisticsin avulla pöydän täyteen pikkuplaneettoja. Korteista ei tullutkaan juurikaan pisteitä mutta onnistuin hommaamaan ison osan lisäosan mukana tulleista special goaleista, joiden avulla voitin sitten 41 pisteellä. Ero ei siis ollut mikään merkittävä toiseksi tulleeseen tikuun (30+ pistettä), vaikka hällä oli jopa 6 korttia vähemmän pöydässä kuin minulla.

Vesitornin ja kirjaston pelien lisäksi viikonloppuna tuli elinan ja maijan kanssa pelattua yksi peli Galaxy Truckeria. Harvinaisen helpot reissut sattuivat kohdalle ja vähän turhaan tuli jokaisessa keskityttyä lasereiden ja thrustereiden hommaamiseen. Lastiruumalle olisi ollut enemmän käyttöä. 

Oregon tuli myytyä elinalle.

Rauman kirjasto la 16.5.

Tämään kevään viimeisen Rauman kirjaston lautapelikerhon lauantaipelipäivän ohjelmaan kuului Age of Steam. ari-pekka oli lainannut pelin kaveriltaan ja ystävällisesti ohjasti Rauman pelaajia tämän hienon pelin saloihin. Todellinen nyyppäporukka olikin kasassa, sillä ei anselmi, kaide, pauli, tiku tai minäkään ollut peliä koskaan pelannut. aa-pee tyytyi tuomarin/opettajan rooliin, kun myö viisi rakentelimme ratojamme.

Pyrin lähtemään peliin sen kummemmin strategiaa miettimättä ja vain opettelemaan peliä omien ja muiden pelaajien tekemien oivallusten kautta. Parin kierroksen jälkeen kävi kuitenkin selväksi, että oma vuoro on pyrittävä laskemaan mahdollisimman pitkälle etukäteen. Itse nimittäin otin pikku takapakit ja melkein kuolin, kun rahani eivät riittäneetkään osinkojen maksuun ja vetureiden ylläpitoon. Tilanteesta olisin selvinnyt myymällä kierroksen alussa yhden osakkeen enemmän (osakkeita ei siis enää myöhemmin kierroksella saa myydä). Nyt noustakseni oli minun oltava hyvin aggressiivinen, joten jouduin myymään seuraavilla kierroksilla lisää osakkeita. Muiden pelaajien tekemisiä ei tietenkään voinut täysin ennakoida mutta mahdollisuksien mukaan oli laskut pennin päälle tehtävä.

Age of Steam on siis todella anteeksiantamaton peli. Varsinkin alussa mokaamalla voi jopa ajautua konkurssiin ja takapakit ottamalla putoaa helposti muiden kyydistä. Tässä olikin syy, miksi ari-pekka vetäytyi suosiolla pelistä, sillä hän epäili että kuuden pelaajan pelissä saattaisi tulla hyvinkin paljon ruumiita - eihän se nytkään kaukana ollut.

Itse tykkäsin kyllä pelistä. Ulkonäkö oli ok, mekaniikka uskottava ja teema mielenkiintoinen. Ainoa vähän arveluttava asia oli armoton laskeminen ja hinta, jonka virheistä joutuu maksamaan. Tämä aiheutti melkoista downtimeä ja mekin jo yhdessä vaiheessa aloimme viritellä toista peliä vierekkäiseen pöytään. AoS ei todellakaan sovi kevyeen pelailuun tai kovin kärsimättömille ihmisille, jotka mielummin tarttuvat nopeasti ilmaantuviin tilaisuuksiin kuin laskelmoivat. Peli on kokeneille pelaajille tai optimoijaluontoisille hyvä valinta mutta muille en välttämättä ihan heti ole suosittelemassa.

Niin, lopputulokset olivat:

1. kaide, 72p
2. anselmi, 71p
3. minä, 50p
4. pauli, 48p
5. tiku, 38p

Tiukille siis meni. kaide ja anselmi etenivät pelin aikana tasaista vauhtia johdossa vuorotellen. He joutuivat luopuomaan suht' pienestä määrästä osakkeita ja saivat joka kierroksella lähes parhaat mahdolliset tavarat kuljetettua. Voiton kannalta ratkaisevaksi muodostui lopulta rakennettujen ratojen määrä.

tiku ja minä olimme ainoat, jotka ottivat pelin aikana takapakkia, mikä näkyi suurena myytyjen osakkeiden määränä. Ero tikun ja minun välille syntyi ehkä siitä, että tiku muutti peliään aggressiiviseksi vähän myöhässä eikä siten saanut aivan yhtä pitkiä reittejä aikaiseksi. pauli puolestaan myi vähiten osakkeita mutta jäikin sitten vähän jumimaan lyhyille radoille.

Sodissa selkäsaunoja

Taannoin pelattiin tikun ja hyrskyn kanssa matsit Twilight Strugglea. tikun kanssa päästiin jo 6. kierrokselle asti mutta sitten loppui aika kesken ja minun oli lähdettävä tilanteen ollessa USA:lle (tiku) neljä pistettä plussalla. tikulle siis voitto siitä. Vaikea kyllä sanoa miten pelissä olisi käynyt, sillä minä puolestaan olin Euroopassa hyvin vahvoilla ja vain Länsi-Saksa puuttui Euroopan kontrolliin oikeuttavasta hallinnasta. hyrskyä vastaan puolestaan tuli taas turpiin jo neljännellä kierrokselle. Puuuhhhh....

maijan kanssa käytiin myös anselmin luona testailemassa Veran uusia sääntöjä. Itse lähdin täysin tarkoituksella pelaamaan cutthroat-peliä asettumalla laudalla anselmin linnan viereen. Tämä sai maijan näyttämään vahvalta, joten teimme muutaman kierroksen mittaisen hyökkäämättömyyssopimuksen anselmin kanssa. En alunperin ajatellut sopimuksen kestoa sen tarkemmin, kunnes tajusin että se loppuisi kierroksella, jolla anselmilla olisi aloite minuun nähden. Jouduin siis pakon edessä tekemään juuri edeltävällä kierroksella ennaltaehkäisevän iskun. Tästä syttyi täysimittainen sota, jossa murenin täysin. UUuuuhhh. Turpiin vaan jälleen. anselmi voitti.

Wyatt Earpiakin otettiin. anselmi voitti taas.

Pikkupikku pelailua

Viikon mittaan on taas pelailtu monenmoista. Muun muassa useammat erät Colorettoa monella eri porukalla. Viimeksi eilen Earth Hourin aikaan pyöritettiin Colorettoa kynttilän valossa. Vähän meinasi olla vaikeuksia erottaa oranssia ja pinkkiä sekä sinistä ja vihreää toisistaan. Hommaa ei varmaan yhtään helpottanu se, että oli pätkässä. Hienointa illassa oli kuitenkin se, etten joutunut tarjoamaan kaljoja kuuluvaiselle. Lupauduin nimittäin aikaisemmin tarjoamaan keijot, jos hän suostuu kokeilemaan valitsemaani lautapeliä ja rehellisesti sanoa että peli on aivan haitarista. Alunperin olin ajatellut Menolippua tai 6nimmtiä mutta tällä kertaa molemmat olivat lainassa, joten Coloretto oli seuraava valinta.

Pelaaminen on muutenkin ollut enemmänkin pelailua, kun sitä vain on ollut kaikennäköistä muuta puuhaa ja SM-liigan playoffit ovat vieneet monta iltaa. Mitä nyt yhtenä iltana tikun ja hyrskyn kanssa vähän Reiskaa otettiin ja siihen päälle lyhennetty peli Naval Battlesia. Viimeksi mainittu oli oikein kiinnostava idealtaan ja teemaltaan mutta kärsi muutamista pelisuunnitteluun liittyvistä ongelmista. Muun muassa ilmahyökkäykset olivat pelin luonteeseen nähden turhan voimakkaita. Taktiset ja strategiset mahdollisuudet jäivät myös hiukan ohkaisiksi. Lisätyöstöllä Naval Battles olisi varmasti kelpo peli.

Varmaan raskainta osastoa kahteen viikkoon ovat edustaneet muutamat Le Havren yksinpelit. Jaksaa muuten ihan kivasti tätä yksin pelata, sillä pelissä on mukavasti vaihtelua ja sääntöselvennyksen myötä myös uutta haastetta. Aikaisemmin olin enkkuohjeiden perusteella käsittänyt, että Shipping Linessa tavaramäärän suhteen laivakohtaiset rajoitteet koskevat nimenomaan tavaratyyppejä. Oikean säännön mukaan rajoitetaan kappalemääriä, Onneksi näin, sillä olin jo ollut pikku hiljaa valmis hylkäämään koko pelin koska tuntui typerältä aina pelata saman kaavan mukaan ollakseen mukana voittotaistelussa. Nyt vaihtoehtoisia strategioita on huomattavasti enemmän ja final actionina Luksusjahdin rakentaminen alkaa olla jopa järkevää.

Tuli muuten hommattua Le Havren velipuoli Agricolakin. Maija on sen verran innostunut ko pelistä, että tilaisuuden tullen herätehuutelin sen huuto.netistä. Olin jo kerran päättänyt, etten Agricolaa osta sillä se löytyy jo niin monelta kaverilta mutta näin sitä vain heikko sortuu.

Mitäs muuta... Niin, Eläinpyramidia pelattiin anselmin tyttöjen kanssa. Vastus oli kova eikä ollut lainkaan selvää, että aikuinen selviäisi leikkikoululaisia vastaan voittajana. Oikein näppärä, vakaata kättä vaativa peli on kyseessä, josta saisi oikein hulvattoman juomapelin. Pyräääämidin jälkeen matsattiin anselmin kanssa oikein kunnolla sotatantereella. Ensin kaksi kaksinpeliä Veraa, jotka kumpainenkin päättyivät ennen aikojaan valtakuntien luhistumiseen. Päälle vielä Memoirin ykkösskenaario kahteen kertaan. Molemmilla kerroilla Liittouma oli voitokas numeroin 4-3. anselmillekin historian ensimmäinen Memoir voitto ja olihan se jo aikakin, sillä kiroilua oli tähän asti riittänytkin.

Lopuksi on vielä mainostettava pikkusia viehelaatikoita pelien palikoiden järjestyksessä pitämiseen. Varsinkin Le Havressa on oikein kunnolla ottanut pattiin alkusetuppia tehdä, kun minigrip-pusseja on miljoonia. Nyt riittää, kun sitä vain levittää laudan ja aukaisee laatikon kannen, niin heti on peli käynnissä.