Kaikenlaista Galaksihomma

Pe 23.4.

Perjantaina käytiin yksi vaalitaistelu (1960: The Making of the President). Meitsi oli Kennedy ja Nixonin saappaisiin astui hyrsky, jolle peli oli ensimmäinen. Twilight Strugglessa ollaan kyllä muutama matsi otetettu, joten perusteet korttivetoiseen peliin olivat hallussa. Alussa media ja endorsementit menivät Nixonille mutta puolivälin paikkeilla Kennedykin alkoi parantaa sillä rintamalla. Väittelyt menivät Kennedylle 5-4. Vaalipäivään tultaessa tilanne oli kohtuullisen sininen. Kolmen osavaltion äänet kuitenkin hylättiin ja Nixon kovisteli vielä pari osavaltiota itselleen viime hetkillä. Loppu meni jännemmäksi mutta silti Kennedy valittiin noin 20 valitsijamiehen erolla.

Alkaa pää näköjään lahota, sillä säännöt olivat osittain jo ehtineet vaipua unohduksiin. Ei mitään dramaattista mutta pikku asioita. Pitää ehdottomasti päästä pelaamaan lisää. Tarvii vain sen sopivan tilanteen. Nyt onkin hyvä, kun suosikkipelejä löytyy moneen tarpeeseen. Reilun tunnin slottiin menee Memoir, 2,5h väliin mahtuu 1960 ja Twilight Strugglen pelaa sitten 4 tunnissa. Kaikki ovat muuten korttivetoisia kaksinpelejä...

Kirjasto 24.4.

Päivä meni kevyempien pelien merkeissä. Itse aloittelin kaiden, jinxterin ja vl4tkun kanssa Race for the Galaxylla. Eipä ihan vähään aikaan tätä ollukkaan tullu pelattua. Vähän pakon sanelemana ajauduin military-linjalle ja sillä mentiin tappiin saakka. Onneksi sentään se New Galagtic Order napsahti sieltä käteen, niin sai 11p bonusta. Ilman tuota oiskin voitto jäänyt saamatta. Military on muuten hyvä ja suoraviivainen strategia mutta vaatii ehdottomasti pientä kortti tuuria 6-developpien sekä arvokkaimpien Rebel- ja Alien-maailmojen kanssa.

Seuraavaksi hyppäsin typokon, poolin ja vesan seuraan Small Worldia mättämään. Peli oli aika mielenkiintoinen, kun voimasuhteet vaihtelivat pelin aikana aika rajusti. Alussa typoko jyräsi mäkien isoilla naisillaan ja ryöstelevillä jäteillä pari 11-13p vuoroa, sitten Vesa alkoi perhanan Ghouleillaan ja luola-örkeillään repimään 15-16p vuoroja. Peli oli tässä vaiheessa hieman yli puolivälin ja Vesa selvässä johdossa. Luonnollisesti kaikki tuuttasivat vesaa oikein urakalla ja häneltä lyötiin käytännössä yhdellä kierroksella sekä decline- että aktiivinen rotu lähes kokonaan laudalta. Suurinta vahinkoa saivat aikaan meikäläisen raivokkaat rottamiehet, jotka (erinomaisella noppatuurilla) hakkasivat seitsemän aluetta haltuunsa heti ensimmäisellä vuorollaan. Tästä meikäläinen lähtikin uuteen nousuun, joka ei kuitenkaan lopussa riittänyt kuin kakkossijaan. Kaikessa hiljaisuudessa pool oli hiipinyt ja napsinut omenat alaoksilta. Aikamoista. Loppusijoitukset ja -pisteet olivat: pool-minä-typoko-vesa, 104-98-93-86. Vesaan kohdistunut joukkoviha ja siitä seurannut nollakierros pudotti hänet kokonaan vauhdista.

Seuraavaksi saatettiin karavaani liikkeelle samalla porukalla ja pöytään levitettiin Yspahan. Eipä tätäkään ihan äskettäin ole tullut pelattua, vaikka meikäläisen mielestä pelissä on mitä mainion noppamekaniikka. Tällä kertaa ei itsellä tullut juuri kameleita haalittua tai rakennuksia rakennettua vaan suurin panostus suuntautui karavaaniin ja kortteleihin. Karavaani tuottikin kolmessa pisteytyksessä 10+12+21= 43 pistettä plus sitten välittömästi kameleiden lastauksen yhteydessä saadut 9p. Toisin sanoen aika iso potti (52p), kun loppupisteet olivat 78. Oisko sitten pool ollut kakkonen, Vesa kolmas ja typoko jäi lähtösuoralle.

Lopuksi oli vielä aikaa yhdelle Kivikausi Carcassonnelle. Meitsillä kävi aika mieletön lappumäihä, kun kaikki mitä yritin onnistui sitten kuitenkin jossain vaiheessa. Pelasinkin kyllä isolla riskillä, kun pariinkin kertaan tuli laitettua viimeinen äijä laudalle. Mutta niin vain pian perään nousi juuri sopiva laatta. Luonnollinen voitto.

Melkoinen pullapäivä ittellä - Reiska, Small World ja Carcassonne kaikki tuurituloksia (vaikkeivat kaikki voittoja olleetkaan).

Vesitorni 25.4.

Viikonloppu jatkui sitten seuraavana päivänä Vesitornilla, jonne päästiinkin nyt talven jälkeen ensimmäistä kertaa. Oli hienoa, kun on hyvät näköalat,. kahvila ja ruhtinaallisen kokoiset pöydät.

Peleinä avajaisissa oli anselmin korttiproto, Battlestar Galactica ja For Sale. Lisäksi peluutin yhden erän Galaxy Truckeria. Mainittavimpia huomioita:

-Korttiproto on kehittynyt parempaan suuntaan taistelukentän pienentymisen myötä.

-BSG:ssä ihmiset voittivat harvinaisen helposti, kun cyloneita neljällä pelaajalla oli vain yksi + yksi cylon leader, jota kaide pelasi. Ei ehkä tartte tätä enää neljällä pelata ainakaan, jos joku välttämättä haluaa olla kuningasleivänpaahdin (vaikka onhan se Caprica Six pirun kuuma paahtimeksi). Jinxteri oli muuten tehnyt hienoa työtä osien maalaamisessa. Loi hyvin tunnelmaa.

-Galaxy Truckerissa opastin poikia pelaamaan kantapään kautta. En alkuun kertonut kaikkia sääntöjä vaan käskin vain pelata. Vaikka peli on hyvin yksinkertainen pohjimmiltaan, on se perhanan ärsyttävä selitettävä. Taitaa olla tyypillistä Vlaadaa. Ainoastaa Reiska on uittumaisepi selittää.

Arkhamin Kauhu

Viikonloppuun mahtui pelejä kelepo annos. Uusina testipenkkiin pääsivät Arkham Horror ja Carcassonne – Kivikausi. Tutummista peleistä peliaikaa saivat Memoir ’44, Dominion, Yspahan, Galaxy Trucker ja Power Grid.

---

Arkham Horror:

Pitkällisen odottamisen ja monen yrityksen jälkeen pääsin viime perjantaina kokemaan Cthulhun kauhun. Olin toki aikaisemmin tyypännyt tekelettä mutta loppuun asti saatettua peliä en vielä ollut päässyt kokemaan. Nyt nostan mikolle hattua kuuhun asti, kun hommasi pelin lisäosineen.

Ensimmäiselle matkalle mukaan lähtivät mikon ja minun lisäkseni maija ja hyrsky. Puolen tunnin jälkeen tilanne näytti aivan toivottomalta – hirviöitä ryömi Arkhamin kaduille joka kolosta ja portteja aukeili sinne tänne. Tässä vaiheessa saimme kuitenkin pari porttia sinetöityä ja yht’äkkiä alkoikin tuntua, että meillä on jopa mahkuja pysyä hengissä / järjissämme. Missään tapauksessa helppoa se ei ollut ja varsinkin meikäläisellä oli parikin kertaa kuuppa levitä, mutta onneksi pahimpien mörköjen kohtaamiseen löytyi rohkeutta viskipullosta ja Arkhamin mielisairaalassa oli aina tarvittaessa pehmeitä huoneita vapaana. Lopulta nelituntisen taistelun jälkeen muurasimme tarvittavan määrän portteja umpeen ja saatoimme huokaista… ainakin toistaiseksi.

Ensikommentteina sanottakoon, että Arkham Horror on pelimekaanisesti keskinkertainen mutta tarinana ja ajanvietteenä ykkösluokkaa. Ehdoton vaatimus onnistuneelle pelikokemukselle on vähintään yksi säännöt todella hyvin osaava henkilö sekä kertomukseen eläytyvä peliseura. Säännöissä on sen verran paljon muistettavaa ja häsmäisyyksiä, ettei 100% noboporukan kannata yrittää opetella lennosta sääntökirjaa selaamalla. Onneksi yksi säännöt hyvin taitava henkilö (=tässä tapauksessa mikko) voi kuitenkin opettaa pelin sen aikana tarinankerronnan lomassa. Myös englanninkielen taito on aika pakko olla hyvissä kantimissa.

Mulle ainakin pelin mörököllien kohtaaminen aiheutti sen luokan aivovaurion, että Arkham Horroria tekee mieli pelata lisää. Tässä vaiheessa BGG-arvosana: 9

---

Lauantaiaamun valkeudessa kirkkaimpana kimalsi pelipäivä Rauman kirjastolla. Itse heilahdin paikalle jo hyvissä ajoin setuppaamaan itsenäisyyspäivän kunniaksi Suomussalmen taisteluita (Memoir ’44). Tällä kertaa kävi niin ikävästi, että tikulla oli komennettavana Russkaja Stealth-mallia ollut T-34:n joka katosi jäljettömiin ja vei samalla jalkaväen turvaan motin keskeltä Suomussalmen pohjoispuolelta. Kun kapt. Mäkisen joukot tuhosivat idästä lähestyneen Neuvostoliiton 44. panssaridivisioonan, jäi voiton hakeminen Suomussalmen kirkolle linnoittautuneiden joukkojen tuhoamisen varaan. Ei ollut helppoa, kun murkulaa satoi taivaalta niskaan ja ryssien asemat olivat vankat sekä komentoyhteydet kunnossa. Seurauksena oli Suomen tappio.

Kirjaston muita pelejä olivat Yspahan ja Dominion. Näistä ensiksi mainittu on edelleen äyhäkkä paketti. Jälkimmäinen puolestaan on viimeisten pelikertojen perusteella selvästi nostanut statustaan meikäläisen silmissä. Tulee oikeastaan mieleen toinen parin viimeisen vuoden suosituimmista korttipeleistä – aluksi en tykännyt aivan mahottomasti mutta pikku hiljaa on peli alkanut löytää sijansa tämän pelaajan sydämessä.

Illalla vielä pikku seipäässä maria, maijan ja daven kanssa rekkailtiin galaksissa kunnon hirvipaistien päälle. Meni oikeastaan hämmentävän hyvin, kun reissujen aikana multa kosahti yksi ainoa pala irti aluksesta. Näköjään kannattaa vain suunnata tykit eteen ja pari sivuille sekä ottaa pyrstö täyteen suuttimia.

---

Seuraavana päivänä maijan kanssa otettiin valoisaan aikaan pari erää Carcassonne - kivikautta, jota tavoittelin SLS:n ketjuvaihdossa mutta löysin nyt sitten Raumalta myyjän. Muuten peli on perus Carcassonnea mutta peltojen pisteytys paljon loogisempi ja peli muutenkin monipuolisempi. Ainoa miinus tulee huonommasta ulkoasusta. Hienommilla graffoilla peli saattaisi saada originaaliin verrattuna pykälää korkeamman arvosanan. Mutta paras kokeilemistani Carcassonneista kuitenkin.

Sunnuntain itsenäisyyspäivän iltaa vietettiin Power Grideilemällä kuudella pelaajalla (maria, maija, dave, anselmi, juha, minä), ja olipa raskas kokemus. Peli stallasi heti kakkos-/kolmoskierroksilla täysin, kun kaikki yläpään voimalat työntyivät heti alussa markkinoille eikä kenelläkään ollut varaa niihin. Vastaavasti varallisuuden kartuttua, ei hyviä voimaloita enää ollut tarjolla. Omatkin mahikset voittotaisteluun murenivat näin alkumetreillä, kun odottelin ykkösvoimalan kaveriksi itselleni mukavaa kolmosta mutta peli tarjosi vain kalliita 5-7 tehoja. Ei oikein houkuttanut ostaa kahta ykkösvoimalaa mutta lopulta jouduin tähän nöyrtymään odoteltuani liikaa voimaloiden kanssa, kun samalla kuitenkin koitin pitää puoliani pelilaudalla. Neljän tunnin pelin jälkeen maria päätti lopettaa leikin rakentamalla 14 kaupunkiin, vaikka se samalla tarkoittikin sitä että hän jäi itse viimeiseksi. Ilman lopetusta peli olisi vielä jatkunut pitkään, sillä kaikki kaupungit olivat täynnä eikä Step 3 ollut aivan kulman takana. juha vei voiton tie-breakin anselmin edestä house rulella (vähiten CO2-päästöjä).

Nyt kun Gridiä on jo vähän useampi peli takana, on pelin yksi parhaista puolista (vaihtelevuus) osoittautunut kaksiteräiseksi miekaksi. Joillakin setupeilla peli vain tuppaa kestämään ja kestämään.

Pelaajan marraskuu

Kootaanpas tässä nyt marraskuu yhteen pakettiin kerralla. Tässä välissä kun on ollut kaikennäköistä puuhaa ja menoa, niin blogipäivityksiä ei aivan äskettäin ole ehtinyt tekemään, vaikka pelaamiselle on kuitenkin aikaa löytynyt. Koska en nyt muista milloin ja kenen kanssa on tullu mitäkin pelattua, niin pistelläähään vähän ajatuksia pelatuista peleistä.

Yspahan:
Tämä tuli hommattua ketjuvaihdossa. Aikoinaan ekan pelin pelasin 2007 Ropeconissa ja siitä asti jäi peli mieleen pyörimään mukavan leppoisana ja erilaisena. Itse ainakin fanitan Yspahanin noppasysteemiä. Mielestäni tässä on kevyiden, 60min-pelien ehdotonta parhaimmistoa.

Tichu:
Tichun ostin puoliherätteenä, kun olin kuullut siitä paljon kehuja. En ollut kuitenkaan vaivautunut etukäteen tutustumaan peliin vaan ihan kylmästi nappasin paketin vain hyllystä kouraan ja marssin tiskille. Pakko on nyt myöntää, että hieman petyin sillä kyseessä oli periaatteessa täysin sama peli, jota 10 vuotta aikaisemmin Japanissa vaihdossa ollessa kaikilla välitunneilla pelattiin. Silloin peli nimi vain oli Daifugou. Pettymys koski siis sitä, että odotin jotain uutta ja mullistavaa eikä niinkään sitä että Tichu olisi huono peli. Päinvastoin. Tässäkin on vain vähän sama homma kuin Bridgessä, että aina pitäisi päästä saman parin kanssa pelaamaan.

Primordial Soup:
Olipa kova pettymys tämä alkukeitto. Teemansa ja ideansa puolesta äärimmäisen mielenkiintoinen mutta itse pelaaminen ei vain ollut hauskaa. Osasyyllinen voi tietysti löytyä käytössä olleesta lisäosasta, joka ainakin meikäläisen mielestä toi peliin aivan liikaa kortteja. Nyt kun kaikki olivat käytännössä aloittelijoita, kesti matsi aivan turkasen pitkään jokaisen vuorollaan pällistellessä papereita. Ehkä jos kaikilla olisi se 10+ peliä alla, voisi hommaan tulla vähän sitä mielekkyyttä.

Dominion - Kaukaiset rannat:
Tulipahan testattua yksi peli Dompan uusinta lisäosaakin. Aika mielenkiintoisia kortteja näytti olevan. Useamman pelaajan pelissä mm. Merirosvolaiva osoittautui aika eteväksi vehkeeksi. Vaan kyllä sitä kahden lisäosan myötä alkaa Dominionissa kortteja riittämään. Aika kätevästi näyttivät kuitenkin humerilla pysyvän järjestyksessä minigripeissä ja niiden avulla setuppikin oli helppo arpoa, kun vain nosteli laatikosta satunnaiset pussit pöytään.

Memoir '44:
Mualiman parrain peli ei petä koskaan =) Kolme tiukkaa matsia, joista tiukimmat käytiin jymy-r:n kanssa Saverne Gapissa. Oli muuten harvinaisen pirullinen maasto ylitsepääsemättömän vuoriston vuoksi. Tämä skenaario osoittaa todella hienosti mihin kaikkeen Memoirin pelisysteemi taipuu, vaikka hyvin kevyt onkin.


Pelailujen lisäksi BGG:n secret santa on liikkeellä. Itse pistin pakettia menemään itänaapurin suuntaan, mikä osoittautui melekosen kalliiksi. Venäjällä kun ei noita pelikauppoja liikaa näytä olevan, niin ostin sitten kaupasta erään junapelin ja laitoin postilaitoksen asialle. Pelkälle postitukselle tuli hintaa noin 27e, mikä paisutti kokonaisbudjettia 67%. Melekosta sanon minä, mutta tulipahan hyvä mieli.

Niin, ja koppasinpa Kuopion Anttilasta Menolippu-korttipelin mukaan, kun oli kohtuullinen halvennus päällä. 5,70e jäi pelille hintaa.

Ropecon, osa 3

Viimeinkin pääsen kirjoittamaan Ropeconin viimeisen päivän, sunnuntain tapahtumat. On tässä ollut aika melko tiukilla, kun Raumalle muutto painaa päälle. Hmmm... Onkohan muuten Raumalla minkäänlaista lautapeliporukkaa olemassa? Täytyy varmaan henkisesti varautua pelaamaan enimmäkseen tyttökaverin kanssa tai sitten laittaa paikalliseen lehteen 'henkilökohtaista'-osastolle seuranhakuilmoitus: "Haetaan mukavaa porukkaa kaikkeen kivaan. Aloitetaan näin aluksi 2-10 hlöllä mutta eihän sitä tiedä, jos vaikka innostutaan. Vakipäivä ois kiva. P.S. Olethan saksalaisten tuotteiden ystävä."

Mutta nyt itse asiaan. Kahden valvotun yön päälle su-aamuna laiskotti vähän pidempään. Onneksi janskilla alko taas roolipeli melko ajoissa, niin päästiin myökin jymy-r:n kanssa hyvään aikaan ylös. Paikalle päästyämme päivä alkoi heti Galaxy Truckerilla. Olin hehkuttanut peliä sen verran paljon muille, että nyt kun tilaisuus tuli, oli pakko päästä esittelemään ja itse pelaamaan. Vedimmekin samointein kaksi peliä putkeen hieman eri porukoilla, mikä tarkoitti, että pääsin toisen kerran peräkkäin säännöt opettamaan. Tulipahan ittellekin kunnolla selvitettyä, sillä aiemmin olin vain jonkun muun selityksiä kuunnellut. Sanoisin, että reaktiot olivat kutakuinkin odotettuja. Porukka nautti ja minä siinä mukana. On se vaan mainio peli tuo Galaxy Trucker. Saa ainakin nauraa, mitä välillä ainaisen euro-vääntämisen lomassa tulee kaivattua. Sopivasti sähellystä, omaan napaan tuijottamista ja hienoista vuorovaikutustakin on havaittavissa, jotta peli sopii useimmille. Komponentit ovat näyttävät ja teema hulvaton. Harmi vaan, että peli taitaa olla OoP vähän kaikkialla.

GT:n jälkeen oli ruoka-aika, minkä jälkeen toivotimme janskille hyvät kotimatkat. Pääkallolinnaan palattuamme luulimme, että peliaikaa on vielä reilusti joten aloimme lukemaan Amyitiksen sääntöjä. Kohta kuitenkin tuli kuulutus: "Peliaikaa jäljellä 45 minuuttia!". Pakko oli siinä sitten Ystarin mainoksi kehuttu peli haudata ja ottaa jotain lyhyempää. Löysimme sopivasti viisi henkilöä Zoolorettoon, jonka taas opetin porukalle. Peli kesti sääntöselityksineen juurikin pikkusta vajaat reilut 40 minuuttia, mikä oli mun mielestä hyvä saavutus viidellä hlöllä, joista neljä oli ensikertalaisia. Oleellisesti peli ei tuo mitään lisää verrattuna Colorettoon, jota pelaan mielummin sen kompaktin olemuksen takia. Eläintarhateema on tietysti söpö ja ylimääräisten eläinten tallin takana lahtaaminen täydentää teemaa kivasti mutta muuten kuin teeman takia en näe mitään syytä maksaa Zooloretosta 25 euroa enemmän kuin Coloretosta.

Koska aikataulu meni nyt uusiksi ja olin sopinut Kuopioon paluun vasta illaksi, jäi meille jymy-r:n ja markuksen kanssa vielä aikaa pelailla. Väsymyksen takia ei mitään erikoisempaa kuitenkaan jaksanut, joten jymy-r:n luona pelasimme vain yhden erän San Juania. Ylläripylläri jymy-r niisti taas meidän muiden nokat takaraivoon asti. On se vain käsittämätön optimointiguru. Ainoastaan itseni omistamissa optimointipeleissä voin jotenkin pärjätä mutta missään muussa ei ole toivoakaan. Jos firmaa perustaisin, niin jymy-r olisi siinä firmassa taktikkona.

Selkäsaunan jälkeen olikin mukava lähteä tärryyttämmään Kuopiota kohti. Reippa neljä tuntia ratissa teki hyvää, kun ei viikonloppuna oikein ollut ehtinyt istumaankaan. Oli mukavat conit näin ensimmäisiksi coneiksini. Vähän jäi harmittamaan, ettei tullut enempää uusia pelejä pelattua (vain Yspahan ja Agricola). Tosin laatu korvasi tässä ehkä määrän. Opetin kuitenkin muille aika paljon pelejä, joista suurinta osaa en ollut pelannut aikaisemmin kuin 1-2 kertaa, joten ei ihan vanhojen hinkkaamiseen aika mennyt. Sitten vielä päälle tuli menestystä Catan-turnauksessa, joten viikonlopun saldo jäi reilusti plussalle. Ens vuonna uudestaan.

Ropecon 2008, osa 1

Sitten päästäänkin purkamaan järjestyksessään ensimmäistä Ropecon-reissuani. Vaikka aikaisemmin tulikin Otaniemessä asuttua, niin olin kyllä tehokkaasti onnistunut väistämään edelliset conit.

Reissuun lähdin jo päivää ennen Ropeconin alkua, koska oli aika käydä sukuloimassa. Lahjoitin kummipojalle Menolipun aiemmin antamani Bohnanzan jatkoksi. Näitä sitten pelattiin muutamat pelit. Bohnanzaa pelatiin kummipojan osalta helpotetuilla säännöillä siten, että hän sai istuttaa papukortteja vuoronsa alussa mistä kohdasta kättä tahansa. Minulla oli tietenkin kovan jätkän maine puolustettavanani, joten en voinut antaa 7-v kummipojan tai kahden muutamaa vuotta vanhemman isoveljensä voittaa. Kovia suorituksia poijjat kuitenkin tekivät ja varmasti on piakkoin jo kovia matseja tiedossa.

Perjantaina sitten koitti Ropeconin ensimmäinen päivä. Alkuperäisenä suunnitelmana oli pelata Carcassonnen SM-kisojen alkusarjan pelit alta pois ja sitten siirtyä muiden pelien pariin. Turnaussysteemi oli kuitenkin hyvin turhauttava, sillä pelaajat olivat itse vastuussa vastustajien löytämisestä samalla kun pelilaatikoita oli vain yksi kpl paikalla. Sai Carcassonne jäädä, vaikka voitinkin sen yhden matsin, jonka pelasin. Sen sijaan keskityimme jymy-r:n ja hänen veljensä markuksen sekä kaverin janskin kanssa muihin peleihin. Perjantaina tuli opetettua muulle porukalle tuntemattomia pelejä kuten Ubongo ja Race for the Galaxy. Ubongo taisi saada lähes varauksettoman hyvän vastaanoton. Ei peliä oikein voi kritisoida mistään. Tietysti ainahan peli voisi olla hienompi ja monimutkaisempi mutta sitten se ei enää toimisi siinä, missä Ubongo on nyt hyvä, eli sekalaisen porukan viihdyttämisessä pienellä vaivalla. RftG puolestaan aiheutti puolestaan hieman narinaa San Juanissa kunnostautuneelta jymy-r:ltä. Itsekin olen jymyn kanssa samaa mieltä, eli Reiskassa on liikaa sekalaisia kortteja ja epäintuitiiviset säännöt aloittelijaa ajatellen. Kokemuksestani huolimatta olen edelleen kyllä täysin pihalla tästä kilpajuoksusta. Ei vain millään ota upotakseen minun kaaliini, kuinka tätä pitäisi pelata menestyäkseen. Pitäisi ehkä pystyä seuraamaan enemmän muiden peliä sen sijaan, että keskityn vain ittekseni hitsailemaan.

Perjantain parasta antia oli kuitenkin minulle uusi tuttavyys Yspahan. Omistan jo entuudestaan kaksi Ystari Gamesin julkaisemaa peliä, Mykerinoksen ja Cayluksen. Yspahan jatkoi laatunsa puolesta samalla linjalla ja peli nousi hyvin lähelle hankintalistalleni päätymistä. Pelissä on hieman kevyempi tunnelma kuin kahdessa muussa mainitsemassani Ystari-pelissä, mikä tekee Yspahanista miellyttävän kokemuksen. Optimointia ja tiukkoja valintoja pelissä edelleen on runsaasti mutta samanlaista verenmaku suussa vääntämistä ei ole tiedossa. Ehkä syynä on noppien kohtuullinen merkitys varsin kekseliäässä pelimekaniikassa, jolloin huonosta pelistä voi syyttää huonoa tuuria. Kerrankin pystyimme jymy-r:n kanssa pelaamaan jotain Ystarin julkaisua ilman, että jatkuvasti olimme toisiamme kurmuuttamassa. Noin 40 eunon hinta on kuitenkin melko suolainen, vaikka erittäin laadukas paketti onkin kyseessä mutta jospa jostain tän pelin halvemmalla onnistuis löytämään.

Tuli sitä perjantaina yksi peli Bohnanzaakin Ropeconissa mätettyä storvikin ehdotuksesta. Kun ei peliä itse omista, niin sitä näköjään väkisin haluaa aina tilaisuuden tullen pelata. Pitääkin jatkossa miettiä aina tarkkaan kehtaako sitä kaikkia hyviäkään pelejä itselleen hankkia. Kun peli löytyy omasta hyllystä, pieni osa sen viehätyksestä nimittäin tuntuu katoavan.