---
Ensimmäinen
WarConini oli kaikin puolin positiivinen kokemus. Aiempi sotapelikokemukseni on
rajoittunut pääasiassa Memoir 44:seen, joten kokeneemmille
pelaajille luvassa oli lähinnä helppoa tykinruokaa. Pelaamaan ehdin vain
lauantaina, mutta onnistuin ujuttamaan tiukkaan aikatauluun kaksi
testauslistallani jo pitkään ollutta peliä.
Aluksi
vuorossa oli CC Ancients -turnaus, missä Marko antoi mainion
oppitunnin pelistä ja kuinka sitä pelataan. Pelattava skenaario turnauksen
alkukierroksissa oli Bagradas. Arvonnassa sain roomalaiset, joka on
aloittelijalle kenties kiitollisempi puoli pelata. Kiitollisempi sen vuoksi,
että karthagolaisilla on skenaariossa enemmän erilaisia joukkoja, ja näin ollen
enemmän sääntöjä muistettavana.
Sääntöjen
lukemisen perustella kuvittelin Karthagon norsuja erityisen vahvoiksi ja
suhtauduin niihin varovaisella kunnioituksella. Nostin rintamalinjaa ja vedin
keskustassa kevyttä jalkaväkeä pois parempien yksikköjen edestä odottamaan
norsujen rynnistystä. Oikealla Karthago kävi ärsyttämässä joukkojani kevyen
jalkaväen keihäillään. Nostin oikeaa sivustaa ja vastasin samalla mitalla
aiheuttaen mukavasti tappioita. Karthago veti tappiota kärsineet joukkonsa
parempaan suojaan ja kävi kovaan rynnistykseen keskeltä norsuillaan ja oikealta
ratsuväellään. Norsujen mylvintä päättyi huonosti. Vastaiskussa heitin lähes
yksinomaan kypäriä ja keskustan johtajan ansiosta ne laskettiin Karthagon
tappioiksi. Kolme norsuyksikköä luhistui kuolleena taistelutantereelle.
Oikealla sivustalla Karthago menestyi paremmin lyöden yhden roomalaisjalkaväen
ja hajottaen muiden tuet. Pelitilanne oli Roomalle 3-1.
Menestyksestä
huumaantuneena jatkoin aggressiivista linjaa. Hyökkäsin oikealla sivustalla,
vaikka joukot olivat huonosti organisoituneina. Tämä kostautui Karthagon
lyödessä kovaa takaisin nujertaen osan oikean sivustan kevyestä jalkaväestä ja
apujalkaväestä. Jäljelle jääneet yksiköt yritin pelastaa keskustaan vahvempien
yksiköiden suojaan. Oikea sivustani oli kuitenkin käytännössä halvaantunut ja
Karthago onnistui napsimaan heikentyneitä joukkoja kuin kypsiä marjoja.
Pelitilanne taisi tässä vaiheessa olla Karthagolle 4-6.
Tilanteen
rauhoituttua oikealla siirsin pelin painopisteen vasemmalle, jonne pääosa
kädessä olevista korteistani oli. Siirsin toisen keskustan johtajista oikeaan
sivustaan. Seuraavalla vuorolla hyökkäsin Karthagon kevyen ja warrior-jalkaväen
kimppuun vahvalla erikoiskortilla. Tällä kertaa nopat eivät kuitenkaan olleet
suosiollisia ja sain aikaiseksi vain vähäisiä tappioita. Karthago pelasi
vastaiskukortin tuhoten kaksi roomalaisyksikköä. Peli päättyi Karthagon
voittoon 4-8.
Pelkästään
yhden pelin perusteella voi todeta, että CC Ancients on
erinomainen peli. Peli vaatii enemmän strategista suunnittelua kuin Memoir
44, koska linjasta irtautuneet joukot ovat vastustajalle helppoja
pisteitä. Lisäksi johtajat ovat merkittävä apu joukoille ja niiden tehokas
käyttäminen on tärkeää. Pelin lisäominaisuuksista huolimatta peliaika on Memoir
44:n luokkaa.
Alkupalan
jälkeen siirryin päivän pihviin, eli Britanniaan. Arvonnassa
sain keltaisen. Koska keltainen on aloittelijalle vaikea väri, päätimme vaihtaa keken kanssa värejä. Pelasin siis vihreää, eerom
sinistä ja Vesa (?) punaista. Keken ohjaissa peli lähti
nopeasti käyntiin. Ennen kuin ehdin kissaa sanomaan, oli roomalaisten keltainen
vyöry pyyhkäissyt yli Britannian vieden mukanaan suuren osan belgeistä ja
briganteista. Kyllä walesilaisilta taidettiin retorisesti kysyä haluavatko he
alistua, johon katsoin parhaaksi vain nyökyttää päätäni toivoen että kartalle
jäisi edes yksi vihreä laatta.
Peliä
pelasin ilmeisesti niin kuin sitä vihreällä pitääkin, eli passiivisesti
puolustaen. Roomalaisten poistuttua 5.kierroksen lopussa jäi kartan eteläosaan
paljon tyhjää tilaa, jota olisin voinut walesilaisilla vallata enemmänkin.
Pelkäsin kuitenkin, että irlantilaiset hyökkäävät selustaan ja tyydyin luomaan
vain vasallialueen lähelle Yorkia. Yritin vallata eteläisiä alueita juuteilla,
mutta passiivinen pelaaminen walesilaisilla teki juuteista sakseille helpon
heimon tuupata mereen.
Myöhemmin
pelissä yritin tanskalaisilla kerätä pisteitä parhaani mukaan. Jotenkin
epähuomiossa kuitenkin suuntasi valtaukseni liiaksi pohjoiseen enkä päässyt
keräämään parhaita mahdollisia pisteitä. Huonosti suunnatut valtaukseni
hyödyttivät erityisesti punaista ja haittasivat sinistä. Sininen läimittiinkin
pelissä oikeastaan vähän puolivahingossa siihen kuntoon, että eerom järjesti itselleen ajankulua pelaamalla toista peliä viereisessä pöydässä.
Vasta lopussa hän pääsi normanneilla takaisin pelipöytään, mutta silloin peli
oli jo hänen osaltaan ratkennut. Lopputulos punainen 247pistettä, keltainen 240
pistettä, vihreä 217 pistettä ja sininen 130 jotain pistettä. Suoritukseni oli
ilmeisesti täydellinen keskiarvo pisteistä mitä yhdellä värillä keskimäärin saa
kerättyä.
Pelikokemuksena Britannia oli kaksijakoinen. Peliä voisi kuvailla
raskaansarjan versioksi Smallworldistä. Itse en ole Smallworldin
erityinen ystävä, mutta Britannia oli huomattavasti
miellyttävämpi kokemus. Teema ja pelin historiallinen ulottuvuus tekevät siitä
kiinnostavan. Peli kuvastaa hyvin kuinka eurooppalaiset heimot ovat
vuoronperään käyneet Brittein saarilla ryöväämässä kuin lomamatkalla konsanaan.
Pelin pituus (meidän peli 4,5 tuntia) tekee pelistä kuitenkin hieman
puuduttavan. Vihreä väri ehkä lisää tätä puuduttavuutta, koska sillä pääasiassa
pidetään tiukkoja puolustuslinjoja. Muilla väreillä on enemmän aaltoilua pelin
kuluessa. Tiivistettynä, 3-4 kierrosta lyhyempänä, Britanniaa pelaisi varmasti
useamminkin.
Kiitokset
järjestäjille ja kanssapelaajille hienosta conista.
