Ensimmäiset namut Essenistä 2010

Warconin jälkeen on hommat jatkuneet rykäyksittäin ja yksi Essen-uutuus (Genesis) on jo ehditty testaamaan. Tästä kuitenkin tuonnenpana.

Warconia seuraavana viikonloppuna kovikset olivat Essenin Spielissä mutta myö kurjat vain tykitettiin Suomessa perjantai-illasta sunnuntaiaamuun. Tuohon aikaväliin mahtui 2x Shogun, Amun-Re, Taj Mahal, Railroad Tycoon, Cuba ja Genial. Näistä uusia tuttavuuksia olivat Amun-Re, Taj Mahal ja Cuba.

Amun-Re oli meikäläisen mielestä aika tyhjänpäiväinen peli. Huutokauppa oli ihan hauskaa mutta sitten muu peli ei millään lailla palkinnut pelaajaansa. Tästä täytyy etenkin varoittaa kaikkia pienten lasten omistajia ja miksei myöskin nälkäisiä aikuisia - pelin "tiilet" näyttivät nimittäin erehdyttävän paljon toffeetyynyiltä. sintonic vei.

Taj Mahal sen sijaan tarjosi jo jotain pelattavaakin. Viidellä pelaajalla melko kaoottista meininki oli mutta yhtä kaikki. Huutokauppamekaniikka oli mielenkiintoinen ja tarjosi monta kertaa tiukkaa pähkäilyä - tyytyäkö pieniin voittoihin ja varmistaa hyvä paikka laudalta vaiko yrittääkö rohmuta enemmän. Jos ei nyt tämäkään aivan hitti ole, niin kelvollinen peli, eikä Delhi Bellya tarvitse pelätä. Tämänkin vei sintonic.

Cuba vuorostaan oli todella tyypillinen euroresurssipyöritys, joka katoaa massaan. Kelpo peli, joka varmasti on elegantti hittiklasikko niille, jotka kyseisellä pelillä aloittavat tutustumisen euroihin mutta jo enemmän pelanneille kovin tuttua huttua - lautapelien makaroonilaatikkoa.

Entäs sitten ne tutummat pelit?

Shogunit olivat taattua laatua. Ensimmäinen tosin oli harjoittelupeli kolmen nyypän (lectus, juha ja jani) ollessa mukana. Toiseen Shoguniin liittyivätkin lisäksi vielä mikko ja tiku mukaan joten ensimmäistä kertaa päästiin peliä koittamaan täydellä pelaajamäärällä. Itse keskityin lähinnä mikon lyömiseen, kun hän taas yritti yksinään salakavalasti jäädä yksinään saaren itälaitaan. No mikko tietysti antoi samalla mitalla takaisin ja meidän peli kusikin sitten siihen keskinäiseen torailuun. Muut, totta kai, kävivät kuorimassa kermat sodan runtelemilta alueiltamme. Ei todellakaan taisteltu voitosta, jonka vei tiimissä pelanneet jani ja tiku. Itte jäin viimeiseksi. Viidellä pelaajalla laudalla on todella ahdasta ja yhteen nurkkaan linnoittautuminen alkaa vaikuttaa huomattavasti houkuttelevammalta. Keskellä varsinkin on tukalaa, kun joka puolelta painetaan päälle.



Vähän väljyyttä tunnelmaan toi Railroad Tycoon, johon vielä muun hyvän lisäksi kaikki mahtuivat pelaamaan omaa peliään. Iso kartta on komea ja peli toimii kivasti. Mutta yksi asia kovasti mättää - nimittäin kortit. Teksti on aivan liian pientä ja muutenkin kortteja on vaikea erottaa toisistaan kauempaa vilkaistessa. Peli hidastui suunnattomasti, kun kukin vuorollaan kävi kortteja tihrustamassa ja yritti painaa niitä mieleensä. Muutenhan homma ei olisi iso ongelma mutta peli käytännössä voitetaan korttien avulla, sillä niistä tulevat pistepotit ovat niin merkittäviä.

Itse pelin voitto oli aika täpärällä. Ennen salaisten tehtävien julkistamista juha ja minä olimme tasapisteissä. juha sai salaisesta tavoitteestaan 6p. Meikäläisen tavoitteena oli pelin lopussa olla rikkain, mikä toisi 7p. Jäin kuitenkin 3000 taalalla kakkoseksi. Siinä olisi kannattanut ottaa yksi $5000:n laina, jolloin olisin tietysti menettänyt yhden pisteen mutta tienannut 7 pojoa, mikä olisi siivittänyt tasapisteisiin juhan kanssa. Tie-breakin olisin sitten voittanut useamman linkin turvin. Aikamoista.



Tuttua oli myös Genial, joka vain yksinkertaisesti on loistava abstrakti.

---

Näistä peleistä sitten viikko eteenpäin ohjelmaan mahtui pitkästä aikaa pari erää Agricolaa. Olipa mukava vaihteen vuoksi taas tätäkin pelata. Ei se aivan Le Havren veroinen ole, kun mietitään näitä Uwen pelejä mutta huippupaketti silti. Lisäosista animeeplet kiinnostaisivat itteäni kaikkein eniten. Farmers of the Moorkin on ihan hyvä mutta ihan niin paljon ei nyt maata ole tullut viljeltyä, että peruspeliinkään olisi ehtinyt kyllästyä.

Lisäksi anselmin tuomista Essen-uutuuksista testipenkkiin pääsi Genesis. Teema oli aika metka. Pelaajat olivat enkeleitä, jotka kävivät korjailemassa Jumalan luomistyötä. Tai no ei ne tekijät sitä ehkä näin tarkoittaneet mutta näin minä otin sen vapauden tulkita. Päällimmäisenä pelistä jäi kuitenkin fiilis, ettei se kyllä kovin paljon pelaamista kestä. Kiva idea ja varsinkin musta enkeli oli hyvä oivallus. Mutta kovin mekaanista ajoituksen suunnitelua homma on. Petyin myös, ettei Phil Collins esiintynyt pelissä missään muodossa.

Ja sitten viimeisin testattu peli onkin GMT:n blokkisotapeli Hellenes. Harjoiteltiin vasta hommaa mikon kanssa tutoriaaliskenaariolla, joka kesti sen vaivaiset 7h ennen kuin päätin lopettaa sen illan osalta. Syvemmät kommentit täytyy jättää sitten tosipelien jälkeisiin aikoihin.

Kesälomailua

Kesälomat tuli ja meni. Juhannuksen isommat pelit jäivät pariin Agricola-erään mökillä vasta-alkajien kanssa. Tosin itselläkin peli kävi ihan hyvästä opista, sillä tulin tajunneeksi kahden kortin (Punner & Yoke) oikean käyttötavan. Korteissa sana ”Plow” viittaa auraan eikä suinkaan kyntämiseen… Lisäksi tavallisilla pelikorteilla pelattiin Shanghaita.  

Pääosa lomasta meni Brasiliassa, jossa ei kyllä kaupoissa pahemmin lautapelejä näkynyt. Yhdessä pikkukaupassa oli jotain lapsille suunnattuja opetuspelejä. Laatikot olivat isoja (Power Grid-luokkaa) mutta, kun semmoisen otti käteen, niin painosta päätelle sisältönä oli vain muutama ohuelle paperille painettu lappunen. Ei edes ravistaessa helinää, kolinaa tai rahinaa kuulunut. Tästä ei kuitenkaan kannata vielä liikaa päätellä Brasilian lautapelikulttuurista, sillä eipä tuolla reissulla pelaaminen ollut itsellä ekana mielessä. 6nimmt oli kuitenkin mukana ja yhtenä sadeiltana Ilha Grandella erään pousadan terassilla Kambodzan ukon ja muutaman muun suomalaisen kanssa pari tuntia sitä pelattiinkin.

Reissun jälkeen suuntasin vielä Kuopioon, jossa pitkästä aikaa käväisin Kärmeksen peleillä. Aluksi testailimme kuulan omaa, aikaisemmin Hamnala nimellä kulkenutta peliprojektia, joka olikin kehittynyt talven aikana todella paljon. Tavoitteena pelissä on siis rakentaa heksalaatoista kaupunkia ja sitä kautta hankkia itselleen lisää työvoimaa ja pisteitä. Omalla vuorollaan kaikki saivat rakentaa kaupunkia yhden heksan edestä, minkä jalkeen sai tehdä vielä vapaaehtoisena toimintoja rakentaa kaupunkiin oman toimistonsa. Jokainen rakennus sitten antoi rakentajalleen jonkin edun muihin nähden. Peli loppuu, kun kaupunkiin on rakennettu riittävästi arvokkaita rakennuksia tai kun tila laudalta loppuu. Oikeastaan peli alkoi grafiikkoja lukuun ottamatta olla valmis ja siltä se tuntuikin. Pelitestaajien yrityksistä huolimatta peli ei tuntunut olevan mitenkään pahasti rikki. Sääntöselityksineen pelissä meni noin 60min, mikä tuntui varsin sopivalta pituudelta (varsinkin kun voitin itsensä pelisuunnittelijan). Kiinnostuneet voivat testata peliä Ropeconissa, jonne kuula lupasi pelinsä tuoda. 

kuulan projektin loputtua siirryimme pelaamaan Railroad Tycoonia, johon poppatohtori oli hommannut Etelä-Amerikan kartan. Peli muistutti hyvin paljon Age of Steamia mutta oli pari astetta leppoisampi pelata. Suurin tekijä tässä oli se, että RT:ssa sai lainoja ottaa missä vaiheessa tahansa. Näin pelikierroksen kaikkia vaiheita ei tarvinnut suunnitella kokonaan etukäteen, mikä nopeutti peliä huomattavasti. Muutenkin Tycoonissa monia sääntöjä oli hieman yksinkertaistettu. Näistä kahdesta pelistä ehkä Age of Steamin mekaniikka on mielenkiintoisempi, sillä siinä aloitusvuorosta käytävällä huutokaupalla oli paljon suurempi merkitys. Railroad Tycoonissa huutokaupalla oli merkitystä vain, kun kilpailtiin siitä, kuka pääsee rakentamaan ratojaan ekana. Muuten pieniä yksityiskohtia lukuun ottamatta pelit ovat lähes identtiset. Jos valita pitäisi, niin itse ehkä kokeilisin Age of Steamia house rulella siten, että lainoja voi ottaa muulloinkin kuin vuoron alussa. Mutta jos peliseurassa olisi yksikin non-gameri, niin silloin löisin pöytään mielummin Railroad Tycoonin. 

Kärmes-illan päätteeksi testimme vielä Dominionin lisäosaa Hovin Juonia. Ihan mielenkiintoisia kortteja tuntui nyt pelistä löytyvän. Yhdessä pelissä syntyi vain todella kettumainen kombo, kun pöytään tiensä löysivät yhtäaikaa Tihulainen, Kiduttaja, Noita ja Naamiaiset. Siinä oli neljä peliä hidastavaa korttia ja siten kiesi kestikin pitkälle toista tuntia. Ei oikein kukaan tykännyt ko. setupista.

Loman lopuksi käytiin vielä panssarimaunun kanssa hoitamassa lautapelivieroitusoireita Nilsbyssä jymy-r:n kotiseudulla. Vähän kevyemmin otettiin Menolippu Märkliniä ja Galaxy Truckeria. Näistä jälkimmäisessä olikin harvinaisen tiukka vääntö, kun viimeiselle reissulle lähdimme jymiksen kanssa käytännössä tasatilanteessa ja lopulta eroa syntyi vaivaiset pari rahaa meikäläisen eduksi. Näissä merkeissä loma sitten menikin. 

Nyt ollaan taas Raumalla ja seuraavia pelejä.