Paikannimiä

Vapun jälkeen jatkettiin mikon kanssa heti BattleLore-kampanjaamme yhdellä pelillä. Nyt skenaariossa oli sitä kaipaamaani pientä driving forcea ja meikäläinen oli strategisesti pakotettu hyökkäämään ennen kuin mikko saisi vahvistuksia puolustajilleen. Tavoitteessa tietysti auttoivat kohtuullisen hyvät kortit, joilla pääsin kaikilla sektoreilla vuoronperään laittamaan porukan liikkeelle ja vieläpä jatkamaan painostusta kaikilla rintamilla. mikon kääpiöt kuitenkin osoittivat olevansa tuimia taistelijoita eikä mitään meikäläisten hyökyaaltoa nähty. Sen verran pääsin kuitenkin niskan päälle, että lopussa koko joukko oli perääntyneenä aivan omaan laitaansa ja koitti siellä koota rivejään. Tässä vaiheessa kotivoimiltakin meinas bensa loppua kun armeijani päävoima hyytyi toiselle laidalle. Pisteitä ei enää tarvittu kuin yksi ja sen metsästys kestikin hiukan aikaa. Lopulta sen kuitenkin saalistin.

 

Tällä kertaa oli hiukan mukavampaa peliä, mutta täytyy nyt vielä päästä sitä lore-ominaisuutta testaamaan.

--- 

 

Eilissäpäivänä testailtiin ex temporé tikun, maijan ja mikon kanssa hieman kevyempiä pelejä, joita kaikkia yhdisti, että pelit oli nimetty jonkin paikan mukaan. Manhattan, Australia ja San Francisco (geekissä nimellä Streetcar) pääsivät testipöytään.

 

Manhattan ja Australia ovat korttivetoisia aluehallintapelejä joskin erilaisia molemmat. Manhattanissa rakennetaan pilvenpiirtäjiä kasaamalla nappuloita päällekkäin. Jokaisella pelaajalla on koko ajan neljä käsikorttia, joista aina omalla vuorolla yksi pelataan. Kortissa osoitettussa paikassa olevaa pilvenpiirtäjää voi sitten korottaa yhdellä nappulalla, joita kaikilla löytyy 1-4 kerroksen korkuisina. Rakennusprojekteissa mukana pysyäkseen on pystyttävä lisäämään oma osuutensa talossa vähintään yhtä suureksi kuin sillä hetkellä eniten rakentaneella on. Toisin sanoen, jos jää jälkeen viidellä kerroksella tippuu automaattisesti projektista pois, koska kertalisäyksenä maksimi on se neljä. Kutakin pilvenpiirtäjää hallitsee sitten se, jonka nappula on päällimmäisenä. Pisteitä jaetaan korkeimman talon hallitsijalle 3p, jokaisen korttelin hallitsijalle (=kenellä eniten rakennuksia hallussaan korttelissa) 2p/kortteli ja sitten yksittäisistä torneista 1p/torni. Pisteytyskierroksia pelissä on aina neljän kiesin välein ja peli päättyy, kaikilta nappulat loppuvat. Aika jees kevytaluehallinta, jossa saa ainakin useammalla pelaajalla varautua siihen, että omat suunnitelmat kustaan muiden toimesta aivan varmasti.

 

Australiassa puolestaan lähetellään rangereita korttien avulla eri puolille Australiaa hommiin. Mantere on jaettu useampaan alueseen, joiden rajoille omat äijät sijoitetaan. Alueilla toteutetaan yhtäaikaa sekä luonnonsuojelu- että teollistamisprojekteja. Luonnonsuojeluprojekti käynnistyy aina, kun kyseisen alueen kaikkiin reunaruutuihin on pelattu vähintään yksi nappula. Teollistamisprojekti puolestaan käynnistyy, kun alueen reunaruuduissa on tarkalleen (ei enempää eikä vähempää) toteutettavan projektin vaatima määrä rangereita. Molempien projektien tapauksessa käynnistäjä saa 3p, minkä jälkeen kaikille pelaajille jaetaan heidän projektiin lähettämiensä rangereiden määrän mukaan pisteitä 1p/ranger. Yksinkertaista siis, mutta taktiikat ovatkin sitten monimutkaisempia. Yhdellä vuorolla pelaaja nimittäin pystyy parhaimmillaan triggeroimaan jopa 4-5 alueella 8-10 projektia. Aika extreme-tapaus mutta mahdollinen kuitenkin. Tuosta sitten kertyy jo melkoisia pistepotteja bonuksina. Koska laudalla tapahtuu monessa paikassa yhtä aikaa, pärjää pelissä, jos pystyy nopeasti löytämään ja käyttämään tilaisuudet jättämättä muille avopaikkoja. Tämäkin oli ihan jees kevytpeli, jossa on kuitenkin lievää analyyshalvauksen riskiä ilmassa.

 

mikko muuten vei molemmat aluehallinthommelit kahden pisteen erolla meikäläiseen... grrr!

 

Viimeisenä pöytään lyötiin tikun San Francisco a.k.a. Streetcar. Välittömästi tuli vahvat assosiaatiot Carcassonneen, Menolippuun, Age of Steamiin ja TransAmericaan, joista löytyy kaikista samoja elementtejä kuin San Franciscosta. Eipä siinä mitään ihmeellistä mutta San Francisco vain on keskimäärin 10 vuotta noita kaikkia vanhempi peli. Mielenkiintoista olisi tietää kuinka suuri vaikutus San Franciscolla on kyseisten pelien kehityksessä ollut.

 

Itse pelissä on tarkoituksena rakentaa raitiovaunurata kahden päätepisteen välille siten, että se vielä kiertää tiettyjen salaisten väliasemien kautta (menolippuassosiaatio). Ratoja rakennetaan neliönmuotoisilla paloilla, joiden täytyy sopia kaikkiin ympäröiviin paloihin (carcassonneassosiaatio). Kaverin asettaman palan voi kuitenkin päivittää itselleen sopivaksi tekemällä siihen esim. risteyksen (AoSassosiaatio). Taktisesti tärkeää on kuitenkin olla tekemättä kaikkea työtä itse vaan hyödyntää sen sijaan mahdollisimman paljon kavereiden ratoja (TransuAmerika-assosiaatio). Lopuksi oma rata täytyy vielä noppaa heittämällä ajella läpi, mutta huonolla tuurilla saattaa päätyäkin umpikujaan, jolloin joutuu rakennushommiin uudestaan. Tämäkin oli kolmas jees, vaikka tiku sen veikin taitavana noppajaana.

 

Kun paikannimet oli saatu alta pois, pelattiin vielä tikun, annikan ja maijan kanssa yksi puolikas Pictionary. Eipä siitä paljon juttua saa revittyä muuta kuin, että kaikkien mielestä täyspitkä peli olisi aivan liian pitkä.

---

Tänään vielä marian ja daven kanssa koitettiin yksi erä Reiskaa. Pelasin varmaan ekan kerran elämässäni Genome Projectin pöytään ja voitin jynkkäämällä alussa kaksi geeniä tuohon edellä mainittuun 6-develiin ja myymällä yhden sinisen tuotteen seitsemään korttiin. Sitten jossain vaiheessa vaihoin 2xVP-linjalle.