Kunnon nörtteilyä on tullut harrastettua tässä. Peliarvostelujen (Klikky ) lisäksi sitä on pitäny alkaa vielä Geekkiin microbadgeja väsäämään. 16x16 pikselin kokoiselle kankaalle hiirellä maalaaminen vain on jotenkin koukuttavaa ja siinä helposti huomaa aikaa hurahtaneen vähän enemmänkin. Mutta ei sitä pelkkien pikseleiden takia moista jaksaisi vaan jostakin täytyy motivaatiokin kummuta. Mulla se oli se, ettei BGG:stä löytynyt 1960: The Making of the Presidentiin tai Twilight Struggleen hienoja badgeja, jotka eivät tunnustaisi selvästi kumpaakaan pelien osapuolista suosikikseen. Piirsinpä sitten omat, jotka kelpasivat. Lisäksi taiteilin vielä übersiistin koripallo-badgen:
1960: The Making of the President fan
---
Melkoista spektaakkelia oli vapun seutuna. Ehkä se suurin supernova nähtiin vappuyönä, kun annan ja janin luona nepattiin PitchCaria. Pelin aikana yhden kaverin vaimo istuskeli rauhassa ja katteli kisaa sivusta. Yht’äkkiä häneltä höyrystyivät kaikki hermosäikeet kerralla - nousi ylös, käveli pöydän viereen, poimi miehensä auton käteen, nakkasi sen mäkeen ja ilmoitti, että he lähtevät nyt kotiin. Burst!
Sitä ennen ehdittiin vaikka mitä. Muun muassa kuuden hengen Carcassonne kaikilla lisäosalaatoilla mutta pelkillä peruspelin säännöillä. Illan isännät pelin omistajina olivat äärettömän kovia luita ja veivät kaksi ensimmäistä sijaa reippaalla erolla muihin. Näkee tästäkin, että kokemus on voimaa. Häviäjille balsamia haavoihin jaettiin For Salessa, jossa muutkin pääsivät aina vuorollaan voiton makuun. Tän jälkeen otettiin vielä promille-Alias, jossa joka kierroksella huonoimmasta suorituksesta palkintona oli shotti sanaselittäjien kuningasainetta Valdemaria. Onneksi jani otti joviaalina kaverina aina vähän isomman tirpin silloin harvoin, kun pääsi ottamaan. Muuten olisi ollut pullo meikäläisellä lähes yksin tuhottavana.
Seuraava päivä menikin palovammoja hoidellessa. Onneksi mikko herätti illan suussa BattleLorea koittamaan. Muuten sitä olisi nukkunut koko illan ja herännyt puoliltaöin virkeänä pimeyttä ihmettelemään. BLore olikin ehtaa meininkiä. Memoir-veteraanina ei systeemiä tarttenu paljon selittää. Pelien pienet erot tekevät niistä kuitenkin taktisella ja strategisella tasolla todella erilaisia. BLoressa paljon tärkeämpää on pitää muodostelma kasassa battle back-ominaisuuden takia (näin ainakin Medieval-säännöillä). Tämä aiheuttaa sen piirteen, että hyökkääminen on huomattavan paljon vaikeampaa kun edetessään pitäisi pystyä samalla riveistä huolehtimaan. Ihan hienoa, mutta erityisesti silloin skenaarioiden pitäisi olla valmiiksi epäbalanssissa ainakin armeijoiden tai tavoitteiden osalta, jotta toiselle tulisi se pakottava tarve lähteä hyökkimään. Ekassa skenussa tilanne olikin epätasainen mutta minä tein sen selvän virheen, että hyökkäsin jousimiehillä, jotka ovat selkeästi puolustustaisteluun sopivia kavereita. Kuolin. Pari seuraavaa tehtävää olivatkin niin mirror-matcheja, että molemmissa oli melkoinen passivoitumisen uhka ilmassa. Onneksi kummassakin mikko kuitenkin lopulta otti sen aloitteen itselleen ja lähetti miehensä kuolemaan meikäläisen miekkoihin. Kokonaisuudessaan BattleLore on kuitenkin hieno peli ja varmasti tullaan jatkossakin sitä mättämään. Lore-ominaisuuksia ei vielä edes päästy testaamaan.
Vappuviikonloppu jatkui sunnuntaina Rauman Vesitornilla. Aivan alkuun lensimme kaksi kierrosta Galaxy Truckeria jinxterin, typokon ja loraenin kanssa. Nyt kaikki muut jinxteriä lukuun ottamatta jo osasivat jotakuinkin pelata ja tulos olikin sen mukaista. Ainoastaan jinxter jäi ekalla kiesillä matkan varrelle ja kaikki muut keräsivät kohtuulliset rahapotit.
GT toisen kierroksen jälkeen tosiaan lopetettiin, sillä siinä vaiheessa alkoi päivän "päätapahtuma" - Memoir '44 Overlord -matsi. Yipäälliköiksi valittiin mk7 (Saksa) ja meitsi (Liittoutuneet). Kenttäkenraaleiksi arpoutuivat vesa, typoko ja moggman (Saksa) sekä jinxter, tiku ja anselmi (US). Tehtävänä oli Omaha Beachin maihinnousu, joka tuppaa usein olemaan melkoinen Liittoutuneiden teurastus. Saksalla on vain niin perhanan hyvät linnoitteet ja ranta on täynnä esteitä, että sitä tarvitsee hieman tuuriakin läpimurron aikaan saamiseksi.
Puolustajat tosin aloittivat aika raa'asti tuhoamalla heti alkuun parit liittouman tankit veden rajaan. Tästä huolimatta rhoollista miestä ui toinen toisensa perään rantaan ja alkoi määrätietoisesti edetä kohti hietikon toisella laidalla kohoavia jyrkkiä rinteitä. Teurastus jatkui ja miestä kaatui jatkuvalla syötöllä hiekkaan eivätkä nuo urhot koskaan enää niiltä sijoiltaan nousseet. Sama meininki jatkui pelin läpi. Ainoastaan viimeiseksi jääneellä kierroksella oli anselmi oikessa laidassa edes hiukan lähellä puolustuksen puhkaisua mutta aika loppui kesken.
Aika karu meininki oli Omaha Beachilla Overlord-säännöillä. Saksan oikeastaan kannatti vain antaa kenraaleidensa heittää noppia, sillä lipuillakin sai tehtyä hyvin damagea kun jenkit eivät voineet lainkaan perääntyä meressä. Ens kertaa varten täytyy kaivella jostain joku muu skenu. Äärettömän hauskaa overlord-pelimuoto kuitenkin on. Siinä kun saa vielä hyvin 8 pelaajaa saman pelin ääreen. Melkein vois pelkästään näiden overlordin takia toisen kappaleen peruspeliä hommata =)
Memoir-mätöissä ei aikaa mennyt kuin se pari tuntia setuppeineen, sääntöselityksineen ja siivouksineen. Kello ei ollutkaan paljon mitään, joten osa porukasta rupesi pelaamaan Vasco da Gamaa. Aika mielenkiintoisen näköinen tapaus. Ehkä joku peliin osallistuneista osaa paremmin kommentoida?
Myö (anselmi, tiku ja typoko) otimma sillä välillä erän anselmin korttiprotoa. Edelleen ihan ok, vaikka turbaduuriin tulikin reippaasti.
Proton päätyttyä alkoi luolaston holvaaminen eli Dungeon Lords, jota meikäläistä ainakin syyhytti todella päästä pelaamaan. Mukaan lähtivät vesa, tika ja moggmani, joka oli pelin vastikään hommannut. Kukaan ei ollutkaan peliä aikaisemmin pelannut. Mitä nyt omistaja oli säännöt lukenut ja opetusskenaariot kattonu läpi. Nuo opetusskenaariot olivatkin aika vänkiä - enpä ole aikaisemmin nähnyt yhdessäkään lautapelissä erillistä opetusmateriaalia tulevan mukaan =D Äärettömän hyödyllisiä ne kuitenkin olivat, sillä ilman niitä peli olisi todennäköisesti ollut melekosen tikkunen selitettävä. Aika tyypillistä Vlaadaa vissiin. Mutta nyt sääntöselitys meni jouhevasti eikä kysyttävää oikeastaan jäänyt.
Dungeon Lordsissa pelaajat siis rakentavat omaa maanalaista luolastoa virittelemällä sinne ansoja, hankkimalla mostereita sitä vartioimaan, keräämällä pikku pirulaisia sinne töihin jne. jne. Tietyin väliajoin peli sitten lähettää "hyviksiä" luolaa valloittamaan ja heidät pitäisi sitten saada pysäytettyä. Pisteitä pelissä saa vangittujen sankareiden, käytävien, huoneiden, monsujen, pikkupirulaisten jne määristä sekä tietenkin pelaajan yleisestä pahuudesta. Miinuksia tulee sankareiden valloittamista luolaston osista sekä siinä tapauksessa, jos ei pysty luolaverojaan maksamaan. Tilanne on siis käännetty päälaelleen, kun pelaajat ovatkin pahiksia. Metkaa!
Holvauksissa menikin se kaksi ja puoli tuntia. Voittoa ei tullut vaan sen vei tiku mutta pelissä oli toinen Vlaadalle tyypillinen ominaisuus - pelaaminen nimittäin oli huisin hauskaa, vaikkei matsia voittanutkaan. Through the Agesissa, Galaxy Truckerissa ja Space Alertissa kaikissa on meikäläisen kokemuksen mukaan sama homma. Hyvä osoitus siitä, miten pelit voivat olla hyviä hauskuutensa puolesta, vaikka varmasti mekaanisesti paljon parempia pelejä löytyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti