Suut messingillä

Tähän mennessä on noita pelejä testattuna jo kolmatta sataa. Matkaan mahtuu tietenkin mahtimuksia, yllättäjiä, surkimuksia ja vaikka mitä. Moni mahtipeli on saattanut ensiyrityksellä jopa vähän tympästä mutta sitten on näyttänyt kyntensä myöhemmin. Esimerkkeinä Agricolassa ja Twilight Strugglessa oli aluksi ärsyttäviä piirteitä. Ja entäpä El Grande, jonka jo tuomitsin kertaalleen kuivaksi. Se on tehnyt uskomattoman paluun haudan takaa aivan kärjen tuntumaan.

Toki muutama harva huippupeli on uponnut heti alusta alkaen. Miten sitten erottaa siinä alkuihastuksessa onko luvassa todennäköisesti pidempi rakkaustarina vaiko vain satunnainen seikkailu? Meikäläisen kohdalla sen ainakin huomaa, jos jossain kohden tajuaa pelaavansa ihme euforinen virne naamallaan ja pelin jälkeen alkaa hirmuinen tapahtumien spekulointi. Viimeksi tämmöisen sai aikaan Through the Ages. Nyt saman teki siirtolalta lainattu Brass.

Odotettavissa oli, että Brass voisi olla hyväkin peli mutta näinkin koukuttava, sitä en uskonut. Säännöt olivat himpun sekavat mutta vielä kohtuudella ymmärrettävissä. Itse pelin dynamiikka sen sijaan oli vaikeasti analysoitavissa eikä sitä auttanut kuin lähteä kokeilemaan kaikenlaista. Ahaa-elämyksiä tuli jatkuvalla syötöllä, ja aivot saivat kutoa mitä monimutkaisempia juoniverkkoja, joita sitten tilanteen mukaan sovellettiin. Ja sama homma jatkui vielä pitkään pelin jälkeenkin, mikä kielii siitä, että Brassissa riittäisi syvyyttä. Myös pelin mekaniikka toimi todella intuitiivisesti ja ainoat hieman mielivaltaiselta vaikuttaneet asiat olivat korttien tuoma rajoitus rakentamiseen ja vuorojärjestyksen määräytyminen edellisellä kierroksella käytetyn rahamäärän mukaan. Mutta kai tuon vuorojärjestyksenkin voi selittää oman firman kuormittumisella.

Jos olisin vähänkin äkkinäisempi kaveri, lätkäisisin tikun ja mikon kanssa pelatun opettelupelin perusteella samoin tein kymppiä pöytään BGG ratingiin. Pistetään nyt kuitenkin vielä konservatiivinen 9 ja ruuvataan sitten myöhemmin ylöspäin, sillä pari pientä valittamisen aihetta löytyy. Sääntökirja voisi olla himpun parempi (vaikka ajaa kyllä asiansa). Lisäksi pelin rahat ovat onnettomia muovilätkiä mutta onneksi ne on helppo korvata kunnon pelimerkeillä.

Tässä sitä ollaan suut messingillä. Myös peliseura tuntui pitävän pelistä ja koko porukalla jossittelua riitti.

---

Rauma Minicon oli tässä viime sunnuntaina. Ittellä harmittavasti iski flunari juuri tapahtuman alla päälle ja alunperin meikäläisen ei pitänyt jäädä lainkaan pelaamaan. Siinä sit kuitenkin tapahtumaa vähän sivusta seuratessa olo alkoikin yht'äkkiä parantua. Mitään isompaa ei kuitenkaan uskaltanut ottaa, joten jäi vähän kevyiden pelien pelailuksi koko päivä mutta olen kyllä ihan tyytyväinen siihenkin. Pelattua tuli Dominionia, Bohnanzaa, Stone Agea, Reiskaa, Notre Damea (jossa runtu ja jaarinen näyttivät mallia) ja For Salea. Jos jokin harmittaa, niin Memoir Overlord -matsin ja Indonesian missaaminen luettaneen niihin.

Mielenkiintoista oli myös tavata conissa kanadalaisia kolleegoita. Tyypit ottivat alunperin BGG:n kautta yhteyttä ja kertoivat olevansa muutaman kuukauden Rauman suunnalla. Ensimmäinen kerta, kun jonkun netin sosiaalisen yhteisön kautta tällä tavalla porukkaan tutustui ja mikäpä siinä jos jatkossakin näin mukavaa peliseuraa sieltä saa. Käytiin vielä jopa pelien jälkeen vähän iltapalaa haukkaamassa yksissä tuumin. Niin se vain interwebbi pienentää maailmaa.

Tän linkin takaa löytyy vielä muutamia kuvia Conista.
http://www.lautapeliseura.fi/foorumi/viewtopic.php?f=67&t=8743

---

Kauhun hetkiäkin on eletty, kun Raumahorror heräsi. Vaikka kuinka yritettiin, ei myö tikun, typokon ja mikon kanssa saatu estettyä suuren muinaisen heräämistä. Kyse on siis Arkham Horrorista lähes kaikilla mausteilla.

Yhdessä vaiheessa oltiin jo kahden vuoron päässä voittoa, kun typoko ja minä oltiin tulossa ulos portaaleista ja meidän tarvitsi enää onnistua sinetöimään ne. Meistä kahdesta minä onnuin ensimäisenä ulos mutta todella heikolla hapella. Fysiikka meinasi pettää ja roikuin tässä todellisuudessa enää todella ohuiden järjen säikeiden varassa. Onnistuin kuitenkin sulkemaan portin, minkä jälkeen sniikkasin paniikissa Cultistia ja Soggothia pakoon. Tajusin siinä sitten, että se perhanan kultisti olisi pitänyt koittaa tappaa sillä nyt se poistaisi heti seuraavassa mythos-vaiheessa vaivalla asetetun sinetin portin päältä. PRKL. No eipä se typokokaan onnistunut sulkemaan omaa porttiaan, joten ei jäänyt tappio pelkästään meikäläisen virheestä kiinni.

Sitten saatiinkin kaikki toivo heittää. Dunwich Horror heräsi, riftit lähtivät liikkeelle ja lopulta itse muinainenkin tuli ja söi. Karmaiseva tarina kertakaikkiaan mutta sellaistahan se meno Arkhamissa on...