Pikkupikku pelailua

Viikon mittaan on taas pelailtu monenmoista. Muun muassa useammat erät Colorettoa monella eri porukalla. Viimeksi eilen Earth Hourin aikaan pyöritettiin Colorettoa kynttilän valossa. Vähän meinasi olla vaikeuksia erottaa oranssia ja pinkkiä sekä sinistä ja vihreää toisistaan. Hommaa ei varmaan yhtään helpottanu se, että oli pätkässä. Hienointa illassa oli kuitenkin se, etten joutunut tarjoamaan kaljoja kuuluvaiselle. Lupauduin nimittäin aikaisemmin tarjoamaan keijot, jos hän suostuu kokeilemaan valitsemaani lautapeliä ja rehellisesti sanoa että peli on aivan haitarista. Alunperin olin ajatellut Menolippua tai 6nimmtiä mutta tällä kertaa molemmat olivat lainassa, joten Coloretto oli seuraava valinta.

Pelaaminen on muutenkin ollut enemmänkin pelailua, kun sitä vain on ollut kaikennäköistä muuta puuhaa ja SM-liigan playoffit ovat vieneet monta iltaa. Mitä nyt yhtenä iltana tikun ja hyrskyn kanssa vähän Reiskaa otettiin ja siihen päälle lyhennetty peli Naval Battlesia. Viimeksi mainittu oli oikein kiinnostava idealtaan ja teemaltaan mutta kärsi muutamista pelisuunnitteluun liittyvistä ongelmista. Muun muassa ilmahyökkäykset olivat pelin luonteeseen nähden turhan voimakkaita. Taktiset ja strategiset mahdollisuudet jäivät myös hiukan ohkaisiksi. Lisätyöstöllä Naval Battles olisi varmasti kelpo peli.

Varmaan raskainta osastoa kahteen viikkoon ovat edustaneet muutamat Le Havren yksinpelit. Jaksaa muuten ihan kivasti tätä yksin pelata, sillä pelissä on mukavasti vaihtelua ja sääntöselvennyksen myötä myös uutta haastetta. Aikaisemmin olin enkkuohjeiden perusteella käsittänyt, että Shipping Linessa tavaramäärän suhteen laivakohtaiset rajoitteet koskevat nimenomaan tavaratyyppejä. Oikean säännön mukaan rajoitetaan kappalemääriä, Onneksi näin, sillä olin jo ollut pikku hiljaa valmis hylkäämään koko pelin koska tuntui typerältä aina pelata saman kaavan mukaan ollakseen mukana voittotaistelussa. Nyt vaihtoehtoisia strategioita on huomattavasti enemmän ja final actionina Luksusjahdin rakentaminen alkaa olla jopa järkevää.

Tuli muuten hommattua Le Havren velipuoli Agricolakin. Maija on sen verran innostunut ko pelistä, että tilaisuuden tullen herätehuutelin sen huuto.netistä. Olin jo kerran päättänyt, etten Agricolaa osta sillä se löytyy jo niin monelta kaverilta mutta näin sitä vain heikko sortuu.

Mitäs muuta... Niin, Eläinpyramidia pelattiin anselmin tyttöjen kanssa. Vastus oli kova eikä ollut lainkaan selvää, että aikuinen selviäisi leikkikoululaisia vastaan voittajana. Oikein näppärä, vakaata kättä vaativa peli on kyseessä, josta saisi oikein hulvattoman juomapelin. Pyräääämidin jälkeen matsattiin anselmin kanssa oikein kunnolla sotatantereella. Ensin kaksi kaksinpeliä Veraa, jotka kumpainenkin päättyivät ennen aikojaan valtakuntien luhistumiseen. Päälle vielä Memoirin ykkösskenaario kahteen kertaan. Molemmilla kerroilla Liittouma oli voitokas numeroin 4-3. anselmillekin historian ensimmäinen Memoir voitto ja olihan se jo aikakin, sillä kiroilua oli tähän asti riittänytkin.

Lopuksi on vielä mainostettava pikkusia viehelaatikoita pelien palikoiden järjestyksessä pitämiseen. Varsinkin Le Havressa on oikein kunnolla ottanut pattiin alkusetuppia tehdä, kun minigrip-pusseja on miljoonia. Nyt riittää, kun sitä vain levittää laudan ja aukaisee laatikon kannen, niin heti on peli käynnissä.