Omaha Beach

Viime sunnuntai-iltana amerikkalaiset tekivät maihinnousun Normandiassa Omaha Beachillä komentajanaan kenttäpullonsa kolmen tähden jallulla täyttänyt neljän tähden kenraali jymy-r. Ensimmäistä aaltoa vastassa olin ottamassa minä, neljän sormen panzergrenadier adebisi (kuusi menetin Pohjanmeren rannalla kranaatinheittoa harjoitellessani).

Kun ilkeät jenkit olivat vielä kiväärini kantomatkan ulkopuolella, tykistö jauhoi vedenrajassa pelokkaina seisovia jymy-ärräläisiä verisiksi parin gramman lihasuikaleiksi numeroin 3-0. Muutamat rohkeat ja onnekkaat kuitenkin selvisivät ja kokosivat melkoisen nyrkin minusta katsottuna oikeanpuoleisella sektorilla, jota liittouma nimitti leikkisästi foxiksi. Oli ikävää katsoa, kuinka puolustuksemme laidalla mureni ja vihollisen jalkaväki pääsi murtoon. Murrosta ei kuitenkaan ollut paljoakaan lohtua niille monille jotka kuolivat toisaalla armottoman tykkitulen alla. Tilanne oli 5-4 hyväkseni. Olin kuitenkin pakkoraossa. Seuraavan hyökkäykseni oli onnistuttava tai jymis olisi vallannut seuraavana siirtonaan kaksi kylääni. Saksalainen on kuitenkin paineen alla parhaimmillaan ja raavin sen puuttuvan pisteen viimeisellä mahdollisella hetkellä päättäen pelin tilanteeseen 6-4.

jymy-r oli todella lähellä voittoa mutta ratkaisuksi muodostui, se että pääsin heti maihinnousun alussa jauhamaan tykeilläni tarvittavan kaulan. Vaihdoimme vielä osia ja minusta tuli Manhattanin möllykkä ja jymiksestä Günhackelin Otto.

Kyllä se vain tilanne näytti huomattavan paljon toivottamammalta sieltä vesirajasta. Murkulaa tuli niskaan niin pirusti. Olin kuitenkin muistanut ottaa salaisen aseeni - perunasäkin (Barrage). Ennen kuin kukaan huomasi mitään, nopeimmat poikamme juoksivat säkin kanssa Charlie-sektorin bunkkeriin ja työnsivät ehtoja brittiläisiä pottuja haupitsien putket täyteen. Oli se vaan komea näky, kun seuraavan laukauksen jälkeen bunkkerista törrötti vain nauravia nakkeja. Nopea ja oikeaoppinen perunoiden hyödyntäminen olikin ratkaisevaa, sillä pääsin melkein heti murtoon ja jyräämään panssareilla kyliin. Lopputuloksena oli 6-4 voitto myös näinkin päin.

Kyseessä oli muuten ensimmäinen kerta, kun voitin Omaha Beachin liittoumalla. Taitaa olla yksi Memoir '44 peruspelin epätasaisimmista skenaarioista Pointe du Hocin ohella. Tälläkin kertaa erityisen ratkaisevaa oli se perunasäkkihomma, jolla sain heti ensimmäisellä vuorollani tykit tuhottua. Saapa nähdä vielä miten peli muuttuu, kun hommaa lisätään Air Pack + muut lisurit, jotka tuli tuossa kaikki hommattuakin. Nyt vain kun Kuopiossa olin käymässä, niin en jaksanut kuljettaa pelejä mukanani.