Alkajaisiksi luvattu nakkikeitto viivästyi sen verran, että panssarimaunu, jymy-r, stubbe ja minä odotellessamme lätkimme erän Colorettoa. On se vaan hieno peli. Yksinkertaista ja nopeaa mutta silti viihdyttävää täytettä, joka ei loppupeleissä edes tunnu ajantäytepelille vaan ihan oikealle ajanvietteelle. Vein pelin nimiini ja ahmin sen mukaisen voittajan annoksen erinomaista nakkisoppaa.
Syönnin loppuessa HH ei ollut vieläkään saapunut eivätkä vieraat juuri vähään aikaan kaivanneet isäntäväen passausta, joten tilaukseen pistettiin sopiva viiden hengen peli Carcassonne. Edellisestä pelistä olikin jo vierähtänyt 7kk aikaa ja itse ainakin olin vallan onnesta muikeana. Pelistä tuli todella vähäpisteinen, kun suurin osa kaupungeista jäi valmistumatta eivätkä peltonapitkaan päässeet täten pisteitä tuottamaan. Edellisenä iltana alkanut voittoputkeni sai jatkoa 51 pisteellä stuben ja jymy-r:n hiillostaessa tiukasti pyllyn takana (49,48). panssarimaunulla ja minnalla peli kärähti peltopeliin tai oikeammin sanottuna sen puutteeseen.
Carcassonnen aikana HH:kin oli saatu paikalle. Mikäpä olisi tilanteeseen paremmin sopinut kuin Fearsome Floors 10 sekunnin paniikkisäännöillä. Vaikeutimme peliä vielä ottamalla laudalle kaksi hirviötä. Alussa nimesimme kumpaa aina liikutettaisiin ensimmäisenä. Monsterit liikkuivat siten, että ne lähtivät ensimmäisellä vuorolla eri suuntiin mutta etenivät molemmat yhtä monta askelta. Lisäksi mörököllit eivät nähneet toistensa läpi.
Kahdella nälkäisellä hirviöllä peli osoittautui jo varsin haastavaksi eikä tie-breakiin jouduttu turvautumaan. jymy-r loi loistavan strategian ja dominoi alusta asti peliä. Hän oli päättänyt jättää yhden hahmoistaan sokkelon alkupäähän varmistamaan, etteivät monsut poistuisi sieltä ja että kaksi muuta hahmoa saisivat rauhassa juosta toiseen päähän. Strategia oli voitokas ja jymy-r oli ainoa kaksi nappia linnasta ulos saanut pelaaja. HH:kin aloitti pelit väkevästi valtaamalla toisen sijan minnan ja panssarimaunun seuratessa heti perässä. stubbe ja minä menetimme kaikki ukkomme. Palautus maan pinnalle oli sopivan raju, sillä mulla alkoikin jo olemaan voittamaton olo.
Paniikkijuoksentelun jälkeen meininki muttui astetta psykologisempaan suuntaan. Vuorossa oli vedonlyöntiä Colossal Arenan malliin. Edellisen kerran peliä tuli pelattua touko-kesäkuun vaihteessa, kun suunnilleen samalla porukalla mätettiin kokonainen viikonloppu Espoossa menemään. Silloin Colossal Arena nousi heti suosikkieni joukkoon. Olen huomannut, että pidän itse kovasti peleistä, joissa pyritään pääsemään vastustajan pään sisään ja vuorovaikutusta pelaajien välillä syntyy myös laudan ulkopuolella. Tämänkään kertainen peli ei muuttanut ajatuksia. Peli piti koko ajan otteessaan ja ainakin tuhat erilaista salaliittoteoriaa käväisi mielessä.
Lauantai-iltapäivän Colossal Arena päättyi neljännellä kierroksella nostopakan loppumiseen. Hengissä säilyi yhteensä 5 taistelijaa, mikä tarkoitti useiden vetojen osumista kaikkien pelaajien kohdalla. HH jatkoi vakuuttavaa menoaan ja niisti minut pisteen erolla. stubbeen ja jymy-r:ään eroa tuli pari pistettä enemmän. HH:n voitto tuli kieltämättä hieman puskista, sillä jostain syystä olin keskittynyt lähes kokonaan jymy-r:n kyttäämiseen (kuten lähes aina yhdessä pelatessamme). Tulipahan hyvä oppitunti siitä, että useimmissa peleissä mukana on muitakin. Tuo oppi vain oli vähällä huuhtoutua mielestä, sillä niin hyvää boolia isäntäväki pelin aikana taikoi nautittavaksemme.
Kyttäystä - "humhumhum... I'm inside your head now"
Harmittavasti 6+ pelaajalle sopivat pelit olivat vähissä. Piti sitten jakautua kahteen kolmen porukkaan. San Juan ja Settlers of Catan olivat seuraavien pelien nimet. HH, jymy-r ja minä siirryimme Karibian maisemiin rakentamaan San Juanin uljasta kaupunkia. minna, panssarimaunu ja stubbe puolestaan lähtivät uudisasuttamaan Catanin saarta. Teemallisesti emme siis kovin kaukana toisistamme olleet.
San Juan oli täysin jymy-r:n heiniä. Ei meistä muista ollut pienintäkään vastusta. Menestykseni San Juanissa on toistaiseksi ollut samanlaista kuin sen isoveljessä Puerto Ricossa. Peleillä vain on se ero, että ensiksi mainittua on mukava pelata paremmin esille tulevan teeman ja kauniimpien komponenttien ansiosta. Isoveli kärsii vaikeasti käsiteltävistä/rumista osasista ja liian pitkästä peliajasta niin heikkoon teemaan. Onhan Puerto Ricon mekaniikka loistava mutta minua ei pelkällä mekaniikalla voidella.
Ensimmäisen perään otettiin uusi San Juan mutta nyt neljällä pelaajalla. Isäntämme siirtyivät sillä välin valmistelemaan jo entuudestaan hemmoteltujen vieraidensa ruokkimista. Uutena ruokalajina olivat kotikutoiset hampurilaiset. stubenkaan liittyminen peliin ei tuonut mitään uutta auringon alle vaan jymy-r jyräsi tälläkin kertaa ylivoimaiseen voittoon. Itse kuuluin pohjasakkaan, vaikka sainkin tuotantokoneiston mukavasti käyntiin. Hyvä maku pelistä kuitenkin suuhun jäi eikä vähiten hampurilaisten ansiosta.
Der König
Kunhan olimme saaneet pyyhittyä suumme rasvasta ja saatettuamme emäntämme minnan kaupunkikierroksen alkuun, mäiskästiin väliin uusi erä Colorettoa. Peli auttoi minut palaamaan voittokantaan. stubbe, panssarimaunu ja HH ottivat sitten seuraavat sijat. jymy-r:llä ei tänä päivänä Coloretto selvästikään kulkenut, sillä hän jäi toistamiseen imemään tuppea penkin päähän
Ilta oli jo pitkällä ja edellisen illan malliin itse kunkin liikeradoissa saattoi havaita melkoista satunnaisuutta. Tästä huolimatta iskimme jostain syystä todella pitkään hyllyssäni seisseen Cayluksen tulille, mikä nostatti porukassa nostalgiatunnelmaa. Olimme näet peliporukkamme alkuaikoina pelanneet ko peliä hyvinkin paljon. Caylus osoittautui kuitenkin kellonaikaan nähden pieneksi virheeksi, sillä varsinkin viidellä pelaajalla peli vaatii pituutensa takia hyvää vireystilaa. Mekaniikka ei sinänsä ole erityisen vaativa mutta peli on niin täynnä tiukkoja päätöksiä ja kaaosta, että pikku flänägänissä ote katoaa helposti.
Itselläni peli meni loistavasti ja jotenkin tunsin pystyväni elämään kaaoksen kanssa. En tehnyt kovinkaan pitkän tähtäimen suunnitelmia vaan tyydyin vain ottamaan parhaan vaihtoehdon tarjolla olleista. Näin säilytin tyyneyden koko pelin ajan eikä turhautuminen päässyt hiipimään tukan alle. Voitinkin pelin lopulta kohtuullisella erolla panssarimaunuun ja stubbeen. jymy-r:n alavire jatkui ja hän joutui taipumaan myös HH:lle jääden omille kymmenluvuilleen.
Pelin aikana esiin nousi kokeilemisen arvoinen sääntövariantti, kun maijakin oli päässyt töistä ja liittyi seuraamme (kuulemma seurue haisi kohtuullisen tumakalle viinalle). Kilpailuun kuninkaan suosiosta ei enää päässyt mukaan, joten pistimme sitten maijan kanssa muutaman kierroksen ajaksi tiimin pystyyn. Ideana oli, että lähettäisimme työläisiä töihin vuoronperään mutta emme saisi keskustella taktisista valinnoista keskenämme. Tiimipelivariantti osoittautui todella hauskaksi vaikka olimmekin pöydän ainut joukkue. Ensi kerralla kenties kokeillaan tätä systeemiä.
Toinen sääntömuutos, jota aion kokeilla ensi kerralla, on lääninherran siirtäminen eteenpäin kaksi ruutua kerrallaan riippumatta viskaalin sijainnista, sillä nyt viidellä pelaajalla ongelmaksi muodostui pelin pituus. jymy-r varsinkin kritisoi peliä kovasti pituuteen nähden suuren kaaoksen takia. Jos homma pysyisi koko ajan tiukasti pelaajien hallinnassa, pitkäkin peli pitäisi otteessaan alusta loppuun. Puerto Ricon ja Cayluksen ongelmat johtuvat siis eri asioista mutta aiheuttavat helposti saman fiiliksen - peli rupeaa viimeistään puolentoista tunnin jälkeen tökkimään pahasti. Itse kuitenkin pidän Cayluksesta huomattavasti enemmän.
Kello olikin matsin päättymisen jälkeen jo niin paljon, että kapakkiin siirtyminen tehtiin pikavauhtia. Ehdimme ottamaan vain yhdet, kun valomerkki jo lopetti Cayluksen jälkeisen uuden nousumme. Vähän pettyneet tunnelmat oli siinä vaiheessa mutta, kuten huomenna ilmestyvästä raportin 3. osasta selviää, tämä ehkä pelasti sunnuntain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti