Kesäviikonlopun kovat pelit, osa 3

Sunnuntai valkeni kauniina. Aurinko paistoi ja lämmintä oli. Edellinen ilta oli jäänyt vähän torsoksi mutta herätessä ei enää juurikaan harmittanut. Tysonista ei kenelläkään ollut tietoakaan ja niinpä olimme jo klo 10 liepeillä ylhäällä. Loistava keli houkutteli lähtemään aamupala-/brunssipaikan etsintään. Valitettavasti paikan löytäminen Kuopiosta osoittautui hyvin vaikeaksi, Suomessa kun ei oikein tuoretta leipää ja ulkona syömistä arvosteta. No käppäiltiin siinä sitten stuben ja jymy-r:n kanssa käsi kädessä reilu tunti pitkin Kallaveden rantoja, minkä jälkeen nälkäisinä päädyimme pizzalle. Romanttisesti kaikki tilasivat samanlaiset annokset. Ai kun vielä joku olisi lausunut runoja.

Ruokailun jälkeen poijilla oli vielä reippa puolitoista tuntia aikaa junan lähtöön, eli juurikin sopivasti Mykerinokselle sääntöselityksineen. Fiilis pelissä muistuttaa hyvin pitkälti toista Ystari Gamesin julkaisua, Caylusta. Pelaajat vääntävät verenmaku suussa, kun kaaos pelissä tuntuu saavan yliotteen eikä mikään suunnitelma ota onnistuakseen. Mykerinos on vain huomattavan paljon nopeampi peli, mikä tekee siitä paremmin tilanteeseen kuin tilanteeseen sopivan (tämä ei tietenkään tarkoita paremmuutta).

Juurikin Mykerinos on opettanut minulle, kuinka näitä kaaoksen täyttämiä pelejä kuuluu pelata. Kovin montaa vuoroa pidemmälle suunnittelu on lähes turhaa, sillä homma kusee kuitenkin. Parempi vain optimoida lyhyellä tähtäimellä. Kokeneempi pelaaja pystyy tietenkin tuottamaan valmiiksi muutaman varasuunnitelman, jolloin pidempikin juoniminen voi tuottaa hedelmää ilman valtavaa stressiä. Samaa filosofiaa koitan noudattaa elämässäkin. Nimeäisikö tätä sitten kaaos-Zeniksi.

Itse peli meni stubelta ja jymy-r:ltä opettelun merkeissä ja aloittelijalle tyypillisesti unohtivat museon. Meitsi valloitti museon parhaat paikat ja sitä myöten voitto oli selviö. Mykrä loppui juuri sopivasti, jotta etelän miehet ehtivät kevyesti junaan. Oli kuulemma täyttä ja kuumaa - ihanteelliset olostuhteet väsyneille miehille.

Samalla kun poikien juna upposi syvälle Pönttövuoren pimeään tunneliin, panssarimaunun ja HH:n kanssa siirryimme rakentelemaan rautateitä Menolipun merkeissä. Alkujaossa en saanut kovinkaan erikoisia reittejä käteeni - kaikki olivat keskilännen lyhyitä/keskimittaisia pätkiä. Sain kuitenkin touhuta yksinäni, kun HH ja panssarimaunu kilpailivat Trans-Amerika-radoillaan. Suora vuorovaikutus jäi minun osaltani siten varsin vähäiseksi. Yhdistin omat määränpääni melko nopeasti, minkä jälkeen sitten vain nostelin uusia menolippuja käteeni keräten niitä yhteensä 8 kappaletta. Tuloksena olivat voitto ja ennätyspisteeni tavallisessa Menolipussa - 169 pistettä. Pelin aikana oikeastaan mielenkiintoisinta oli usuttaa HH:ta ja panssarimaunua toistensa kimppuun. Varsinkin panssarimaunu onnistui kurmuutuksessaan aiheuttaen HH:lle 44 pisteen miinukset.


panssarimaunu kettuilee HH:lle

Näihin tunnelmiin peliviikonloppu sitten päättyikin. Mukavaa oli ja kiitokset kaikille paikallaolijoille.