Mykerinoksen jälkeen tervonen häippäs koittiin ja kaikissa muissa pöydissä oli pelit kesken, joten jäimme siinä sitten ollin kanssa kaksinamme tilannetta ihmettelemään. Piti keksiä jotain kivaa, jota kaksi miestä voisi keskenään harrastaa. Onneksi Kärmeksen hyllystä löytyi storvikin omistama Mr. Jack.
Tiesin pelin entuudestaan ja olin aina halunnut tutustua siihen. Nyt kun tilaisuus koitti, olin kieltämättä aika innoissani ja halusin päästä heti Viiltäjä-Jackin rooliin. Kuulemma pahiksena peli on vaikeampi mutta en paljoa asialla päätäni vaivannut. Peli pyörähti käyntiin ja sopivasti alkuperäiselle tarinalle uskollisesti Mr. Gull oli Ripper. Minulla ei ollut hajuakaan taktiikasta ja alussa meinasi paniikki iskeä, kun etsivä-olli paljasti jo ekalla vuorolla puolet hahmoista. Pian kuitenkin tajusin, että kyseessä on ilmeisesti varsin normaali tilanne.
Minun osaltani lähes koko peli meni taktiikoita ja hahmojen ominaisuuksia opetellessa. Yritin alussa päästä karkuun mutta jossain viidennen kierroksen paikkeilla vaihdoin strategiani siihen, että koittaisin ainoastaan pysytellä piilossa. Kahdeksannen kierroksen lopussa laudalla oli vielä kaksi hahmoa, joita ei oltu paljastettu. Kummallakin osapuolella oli siis 50% mahikset voittaa. Onnekseni olin tehnyt viimeisenä siirtonani liikkeen, jolla luulin pääseväni syyttäjien ulottumattomiin mutta todellisuudessa liike näytti siltä, että asetin Herra Gullin oikein tarjottimelle. Itse en tätä tajunnut mutta olli teki omat johtopäätöksensä ja päätyi ottamaan väärän hahmon kiinni. Tuurilla voittoon!
Mr. Jackin alkuasetelma - kuka tunnistaa William Gullin
Täytyy vielä muutama peli saada lisää ennen kuin voi kunnollista mielipidettä muodostaa. Näin äkkiseltään tuntuu, että pahiksen pelaajalla ei ole kuin voitettavaa ja etsiväpelaajalla vain hävittävää. Oletusarvohan on, että raakimukset saadaan kiinni ja lyödään jalkapuuhun.
Poliisi ja rosvo-leikkien jälkeen mietin jo kotiutumista. Ennen kuin ehdin ovesta ulos kuulin kuitenkin taikasanat: "Haluukko pelata?". Täyskäännös ovella ja löysin itseni taas kj:n ja kuulan kanssa saman pöydän äärestä. Tällä kertaa kj:n taikalaukusta nousi esiin hulvaton Techno Witches. kj kertoi pelin olevan lähes yksi yhteen kopio jostain toisesta pelistä (en nyt millään muista mistä) mutta teema oli vain vaihdettu. No nyt ainakin idea pölynimurilla lentelevistä noidista oli sen verran kutkuttava, että julistin pelin hyväksi ennen pienintäkään kokemusta. Iloinen yllätys oli, etten edes joutunut syömään sanojani. Pelatessa pystyi oikein kuvittelemaan, kuinka sitä kaivaa kotona sen Siemensin ensimmäistä kertaa vapaaehtoisesti esiin, asettaa putken jalkojen väliin, käynnistää imurin ja lennähtää taivaalle.
Noidat lennolla
Näin ensikertalaiselle pelaaminen oli äärettömän hauskaa, koska luutaimurin ohjaaminen kahdessa ulottuvuudessa oli yllättävän vaikeaa. Epäilen tosin, että pelin käyttöikä tässä suhteessa ainakin perussäännöillä on melko lyhyt sillä suunnan arvioimisen oppii melko nopeasti. Lisää hauskaa voisi tulla, jos ohjauspalat pitäisi nostaa sokkona. Jokin tämmöisessä täysin vapaassa liikkumisessa miellyttää. Pitäisköhän viimeinkin hommata se Warhammer 40K - armeija, jolla on tullu joitakin vuosia mehusteltua. Itse peli tuloksellisesti päättyi kj:n ja minun tasapeliin.
Ilta päätettiin PitchCar-kisoihin. Ilmeisesti Kuopion Anttilan 20 eunukin hinta oli tuntunut Kärmeksen hallituksestakin sopivalta, sillä peli oli kirjastoon hankittu. Viivoille asettuivat kj, mazikainen, kuula, junnu ja minä. kuula oli kuulemma koko viikon treenannut kotonaan ja niin hän nappasikin paalupaikan varsin pomppuisella radalla. Oma kokemukseni hyödytti sen verran, että pääsin starttaamaan toisesta ruudusta. Sitten taisivat tulla mazikainen, junnu ja kj.
Pomput radalla osoittautuivat yllättävän pahoiksi ja koko porukalla oli todella suuria vaikeuksia pysyä radalla. kuula oli ainoa, jota töyssyt eivät tuntuneet haittaavan. Hän meni siis menojaan. Itsekin pääsin sen verran muista irti, ettei kakkospaikkani oikeastaan ollut missään vaiheessa uhattuna. Tämä oli myös tässä kahden kierroksen kisassa maaliintulojärjestys kärjen osalta. kj taisi ottaa 3. sijan, mazikainen oli neljäs ja junnu 5. Korjatkaa, jos muistan väärin.
Mielenkiintoista oli myös huomata kaikki erilaiset neppaustekniikat. kuulalla ja minulla oli varsin konservatiiviset oikean käden keskisormea hyödyntävät tyylit. Toiset sitten löivät välillä nyrkillä ja välillä ties millä. Oisko ollut vaikutusta perinteisellä hiekkalaatikkoneppiksellä, jossa autoa pukattiin nyrkkiä vasten tuetulla peukalolla voiman tullessa koko kädestä. Keskustelua käytiin myös, josko autoja voisi nepata peniksellä mutta hallitus päätti, että Kärmeksen PitchCarilla pelattaessa ko tyyli kiellettäisiin.
PitchCariin liittyi myös suuria tunteita:
mazikainen: "Hei kj. Syö munas!"
kj: "En pysty."
mazikainen: "Ahaa! Olet siis yrittänyt."
kj: "Pitkä selkä."
Nyt tässä odotellaankiin tätä iltaa, jolloin muutama alkuperäisistä lautapelikavereista tulee Kuopioon. Päästään taas pitkästä aikaa koko viikonloppu pelaamaan ja keijoo ottamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti