maanantai 7. heinäkuuta 2008

Maailman surkein sääntökirja ja PitchCar kaksinpelinä

Sunnuntai-illansuussa kai tuli pyörähtämään viimeistä kertaa ennen kuin hän siirtyisi suorittamaan asepalvelustaan. Millekään isommalle pelille ei ollut aikaa, joten otettiin siinä sitten pari erää Lost Citiesiä. Molemmissa erissä kumpikin lähti pelamaan melkolailla upporikasta tai rutiköyhää. Ensimmäisessä pisteet jäivät molemmilla hyvin vaatimattomiksi mutta toisella kierroksella onnistuin tekemään yhden 65 pisteen matkan. Erävoitot menivät 1-1. Oma strategiani on nyt viimeisten pelien aikana muotoutunut sellaiseksi, että annan vastustajalle kortteja hyvin vähän. Edelleenkin mielummin vaikka otan ne miinukset, kuin annan vastustajalle pistettäkään.

Kadonneiden kaupunkien jälkeen pöytään iskettiin PitchCar. kaille kyseessä oli eka pelikerta ja mulle toinen. Kaksinpeliä pelasimme siten, että molemmilla oli käytettävissään kaksi autoa, jolloin radalle saatiin vähän enemmän ruuhkaa. Aika-ajot ajettiin yhdellä autolla ja voittaja otti ruudut 1 ja 3 sekä häviäjä vastaavasti ruudut 2 ja 4.

Ensimmäisen radan suunnitteli kai ja hän teki rataan pitkän suoran. Itselleni nämä vauhtiradat ovat osoittautuneet kaikkein vaativimmiksi. Vetäisin raskaita lyöntejä ties miten monta kertaa valovuoden verran pitkäksi tai sitte liikutin autoani ujot puoli senttiä. Paalupaikasta huolimatta toinen autoistani jäi kierroksella jälkeen ja toisella saavutin toisen sijan. kai hoiteli homman kotiin. Hän selvästikin tiesi omat vahvuutensa, vaikkei aikaisemmin ollutkaan pelannut.

Toisen radan tein sitten minä. Nyt rata oli vähän kimurantimpi ja vaati tarkkoja suoria lyöntejä sekä hyvää laitojen käyttöä. Tällä kertaa meitsi sitten ottikin suvereenin voiton nappaamalla molemmat kärkisijat. Ittelläni ei ilmeisesti näpysormen voimanhallinta ole oikein kohdallaan, sillä tarvitsen aina laidan pysäyttämään ja pitkillä suorilla tuppaan täräyttämään oikein kunnolla pitkäksi ja laitojen yli.

Myöhemmin illalla neppailtiin vielä pari kisaa maijan kanssa. Tällä kertaa molemmilla oli käytössään vain yksi auto. Oikeastaan yhdellä autolla kisaaminen oli hauskempaa. Ei tarvinnut jakaa mieltänsä kahden eri suorituksen välillä ja siltikin meno radalla oli riittävän tasaista. Ruuhkaa ja sitä kautta pelaajien välistä suoraa vuorovaikutusta oli tietysti vähemmän mutta toisaalta ei se nyt välttämättä ole hyvä, jos pelaaja pystyy yksinään tukkimaan koko radan omilla napeillaan. Vein molemmat kilpailut niukasti itselleni.

Kaksinpelinä PitchCar osoittautui hieman valjummaksi kuin isommalla humalaisella porukalla, mikä oli odotettavissakin. Hauskaa pelaaminen kahdellakin pelaajalla on ja
sen verran party-pelistä on kyse, että vuorovaikutusta syntyy helposti myös pelin ulkopuolella mutta silti radalle pitää mielestäni saada enemmän kaaosta useamman pelaaja muodossa. Kaksinpeli voi tulla kysymykseen, jos molemmat ovat todella kokeneita ja tasaväkisiä kuskeja. Silloin otettaisiin todella kuskista mittaa. Hyvin urheiluhenkinen peli.

Olen tässä muuten lueskellut Rainer Knizian suunnittelemaa ja Tacticin julkaisemaa suomenkielistä painosta Taru Sormusten Herrasta - lautapelin sääntöjä. Tuli hommattua kyseinen peli huuto.netistä 5 euron hintaan. Niin mutta sääntökirjasta piti sanomani, että on kyllä yksi huonoimmista. Olen lukenut sen läpi kahteen kertaan eikä minulle ole vieläkään pelin kulku täysin selvinnyt. Minkään muun pelin sääntöjen kanssa minulla ei ole ollut vastaavia vaikeuksia, vaikka hyvin paljon monimutkaisemmista peleistä on ollut kyse. Jopa hankalista sääntökirjoistaan tunnetun Fantasy Flight Gamesin pelien säännöt olen yleensä yhdellä lukemisella pääpiirteissään sisäistänyt. TSH:n sääntökirja hyppii asiasta toiseen muodostaen epäloogisen kokonaisuuden eikä asiaa auta yhtään esimerkkien puute. Taitaa olla pakko ensimmäistä kertaa demottaa peliä ensin yksinään ennen kuin kutsuu ketään kaveria saman pöydän ääreen. Itse peliin minulla on kuitenkin vahva luotto, sillä onhan suunnittelijana itse herra Knizia ja BGG:ssäkin peli on arvostettu kohtuullisen korkealle. Itse pelistä sitten lisää, kunhan saadaan ensimmäinen peli pelattua.

Ei kommentteja: