Foorumilla oltiin ennakkoon sovittu vähän kevyemmistä peleistä, eli Menolippu: Märkliniä ja Mykerinosta. Itte saavuin paikalle kymmenkunta minuuttia myöhässä ja siellä jo anna, tainio ja tervonen odottelivat pöydässä Märklin edessään. Myöhästymisen takia esittämieni mitä nöyrimpien anteeksipyyntöjen jälkeen päästiinkiin käymään läpi sääntömuutoksia muihin versioihin nähden.
Alkuun mulla oli olo, että mitähän tästä tulee sillä en osannut näin ensikertalaisena vielä oikein hahmottaa matkustajien koko merkitystä pisteiden kannalta. Jo alussa kuitenkin päätin, etten lähde tavottelemaan eniten menolippureittejä viimeistelleen pelaajan saamaa 10 pisteen bonusta. Niin mitätön tuo bonus kuitenkin on. Menolippujen kanssa kävi mulla hirmu mäihä, sillä pian ilmeni että olisin reitteineni yksinäni idässä muiden taistellessa elintilasta keskisessä ja läntisessä Saksassa. Toinen hyvä puoli itäisillä reiteillä oli yksittäisten rataosuuksien pituus, jotka toivat hirmu pisteitä. Oikeastaan Itä-Saksa on tässä tapauksessa verrattavissa perus-Menolipun länsi-rannikkoon ja Mehikon vastaiseen rajaan aina Miamiin asti. Keräsin siinä sitten rauhassa ensin puoli pakkaa käteeni, koska minulla ei ollut kiire edes matkustajien kanssa sillä minun kaupunkeihini ei muilla juurikaan ollut yhteyksiä.
Alkuperäisessä Menolipussa länsi ja etelä ovat kovia
Märklin Editionissa puolestaan itä määrää tahdin
Niinhän siinä sitten lopulta kävi, että pitkien yksittäisten yhteyksien rakentaminen palkittiin. Reittikorteista sain 45 pistettä ja matkustajilla keräsin 43 pistettä. Tämä oli vain reilut puolet 183 pisteen kokonaispotistani, jolla irtosi loppujen lopuksi melko kivuton voitto. Muiden pisteet olivat seuraavat: tainio 164, tervonen 150 ja anna 115.
Jälkitunnelma Märklin Editionista oli, että tämä versio on suunnattu erityisesti lautapeliharrastajille. Pelimekaanisesti kyseessä on ehkäpä sarjan paras peli ja itse myös siitä tykkäsin. Perus-Menolippu on kuitenkin huomattavasti käyttäjäystävällisempi, sillä millään ylimääräisillä pahvinattereilla ei tarvitse siinä puljata. Itse en tule vaihtamaan omaa Menolippuani tähän Märklään, sillä alkuperäinen on peli, jota on helppo lähestyä millä porukalla tahansa ja sellaisena sillä on mulle eniten käyttöä.
Rautatiemogulin virasta sitten siirryttiinkin Egyptiin kaivauksia tekemään ja faaraon kirousta uhmaamaan. Historiallisesti peliteemassa aikahyppäys ei ollut edes kovin mahdoton. Mykerinos oli siis pelin nimi. jymy-r oli tuonut muutamaa päivää aikaisemmin minulle tämän pelin vastineeksi minun hänelle hankkimistani peleistä. Kanssani arkeologian saralla kilpailemaan ryhtyivät olli ja tervonen.
Ensimmäinen rundi meni ollilta ja tervoselta hiukan persiilleen pienen sääntösekaannuksen vuoksi. Minä sain näin ollen varaslähdön peliin. Seuraavilla kierroksilla taistelu elintilasta kaivauksilla oli raivokasta. Siinä sivussa olli oli käytännössä ainoa, joka muisti valella myös museoväkeä hunajalla ja mirhalla. Seurauksena tästä oli, että olli valtasi lähes kaikki siivet museosta itselleen. tervoselle ei jäänyt käytännössä mitään ja itsekin sain ainoastaan Sir Brownille 5 pisteen huoneen ja Mrs. Blackmorelle 3 pisteen huoneen. Kun vielä olli onnistui valtaamaan tontteja varsin kiitettävästi, ei voittajasta ollut epäselvyyttä. Minun varaslähtöni valui Saharan hiekkaan. Ainoa hyöty siitä oli, että säilytin sentään toisen sijan mutta ei tervonen kauas taakse jäänyt.
Tästä museosta pitäisi ne huoneet vallata
Mykrä on loppupeleissä varsin mukava dominointipeli, vaikka enemmistöistä joutuukin verisuonet pulleina taistelemaan. Kaaosta on melko paljon ja muut pelaajat vesittävät omat suunnitelmat hyvin nopeasti. Ymmärrän kyllä, miksi jotkut eivät tykkää tämän kaltaisista peleistä. Taisteluväsymys ja turhautuminen voi olla valtavaa. Pelin aikana muutamat muut peli-illassa paikalla olleet kävivätkin lakonisesti totemassa, että kyseessä on susipaska peli. Kukaan ei kuitenkaan haukkunut peliä tunkiksi, eli jos nyt oikein tulkitsin kommentteja, niin mekaanisesti pelissä ei ole mitään vikaa - se vain saattaa olla äärimmäisen stressaava.
Helpommalla hiekan seassa sekä pelin kannalta että henkisesti ehkä selviää, kun rauhassa investoi päältä katsoen arvottomimpiin tontteihin ja antaa muiden harrastaa nenähommia keskenään. Hyvä idea voi olla myös tyytyä kakkossijoihin tonttien valtauksessa. En tiedä onnistuuko tämä mutta pitääpä tätä strategiaa ensi kerralla kokeilla.
Itse pidän peliä hyvänä lisänä kokoelmaani ja uskon, että pelin voi esitellä kenelle tahansa. Pelaajien väliset vuorovaikutuskeinot ovat hyvin selkeitä eikä piilotettuja tai viiveellä ilmeneviä tapoja tormentoida kaveria ole, joten pelitapahtumista on helppo pysyä kärryillä. Lisäksi alle tuntiin jäävä peliaika on iso plussa, sillä 2-3 tuntia näin hermoja raastavaa pelaamista takaisi sen ettei ihan heti perään pystyisi mihinkään.
Huomenna sitten se toinen osa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti