Pyynnöstämme kj valkkasi suht haastavan tehtävän, vaikkei kukaan meistä Descentiä aikaisemmin ollutkaan pelannut. Minä ainakin halusin tuntea voimattomuutta ja lopulta ottaa kenties turpaani. Nakkikiskalle kun ei viitti mennä voimattomuudesta kärsimään. riku ja meitsi olimme tosin pelanneet Descentin sisarpeliä Doomia, joka kuuluu omiin suosikkeihini. Yhtäläisyyksiä peleillä onkin hyvin paljon. Perusmekaniikka on molemmissa sama ja osoittautui, että myös menestyvien sankaripelaajien strategia on samankaltainen. Erot löytyvät teemoissa (fantasia vs. scifi-kauhu) ja Descentin hieman hienostuneemmissa säännöissä.
Emme toki tienneet strategiasta mitään, kun astuimme luolastoon. Ensimmäiset 4-6 vuoroa meillä kului siihen, että jäimme lahtaamaan hirviöitä heti ensimmäisen mutkan taakse. Pian kuitenkin selvisi, että tämä ei johtaisi mihinkään muuhun kuin omaan kuolemaamme. Oikea tapa olisi vain juosta käytävien läpi ja syöttää miekkaa ainoastaan tehtävän suorittamisen kannalta olennaisten mostereiden kurkusta alas sekä jättää suosiolla osa varusteista hakematta. Tämän läksyn opittuamme tehtävä alkoikin etenemään aivan eri tavalla. Valitettavasti rikun muutenkin heikolla jousipyssykaverilla ei ollut kunnon haarniskaa, joten hän oli helppo maali. Jälleensyntymisestä huolimatta, jokainen kuolema vei meitä lähemmäksi lopullista kadotusta. Kun siihen päälle muutkin kuolivat kertaalleen, ei pelin päättyminen kj:n voittoon kestänyt kauaakaan. Edes salamamoiva ejakulaatio ei auttanut asiaa.
Varsinkin Doomia on arvosteltu, että pelinjohtaja on ylivoimainen muihin pelaajiin nähden. Oma mielipiteeni on toinen ja sama mielipide pätee Descentiin. Ensimmäinen yritys menee yleensä alueen tutkimiseen ja lopulta turmioon. Toisella yrityksella onkin sitten helppo juosta tutun maaston läpi. Mikäli tehtävät haluaisi suorittaa heti ensimmäisellä yrityksellä, vaatisi se kokeneiden pelaajien saumatonta yhteistyötä. Tällöin pitäisi samalla peliporukalla tahkota kunnon kampanjaa aloittaen helpommista tehtävistä. Kampanjapelaamista voi muutenkin suositella, sillä monet parhaista varusteista ovat saatavissa vasta tehtävien loppupuolella, jolloin niistä ei enää ehdi nauttia.
Maalatut figut tuovat peleihin lisää fiilistä. Kuva on omasta Doomistani.
Descent on Doomin tavoin loistava peli. Monipuolisempien sääntöjen ja lukuisten erilaisten varusteiden vuoksi ensiksi mainitussa on kuitenkin hiukan korkeampi kynnys. Toisaalta tämä taas sitten palkitsee pelaajat hienostuneemmalla pelimekaniikalla. Itse päädyn kuitenkin Doomin kannalle värisyttävämmän teemansa vuoksi. Tämä on vain makuasia. Näissä peleissä teema näyttelee kuitenkin erittäin suurta osaa ja iso vastuu pelikokemuksen luomisessa on pelinjohtajalla ja pelaajien eläytymisellä. Ilman vahvaa teemaa voisi yhtä hyvin pelata shakkia.
Peli-ilta tihkui muutenkin vahvoja teemoja. Toisaalla otettiin ASL-matsia ja toisaalla Arkham Horroria parilla lisäosalla. Yhteistyöpeleistä Arkham ilmeisesti päättyi pelaajien tuhoon Suuren Muinaisen herätessä. Lopuksi mainittakoon vielä kj:n hämmästyttävä kyky hallita pelikomponenttien suurta kaaosta. Kaikki pelisälä oli sikinsokin pitkin pöytää mutta niin vain kj kaivoi kaiken tarvittaessa esiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti