Monen viikon vatvomisen jälkeen saimme viimeinkin aikaiseksi lähteä puhdistamaan galaksia Kaaoksen joukoista Space Crusaden merkeissä. Ensimmäisenä tehtävänä meidän piti puhdistaa äklöolentojen valtaamaan avaruusaluksen yksi sektori. Ensisijaisena kohteena oli aluetta vartioivan Destructorin tuhominen.
Kaaoksen armeijaa komensi luopio riku. Avaruusmariiniryhmiä johtivat kersantti kuula, kersantti mazikainen ja kersantti adebisi. Ensimmäisenä kosketuksen viholliseen sai adebisin ryhmä. Montaakaan sekuntia ei ehtinyt kulua, kun käytävillä jo makasi kasa savuavia örkkien ja gretchinien ruumiita. kuulan ja mazikaisen ryhmätkin liityivät omilla tahoillaan taisteluun ja pian joka puolella käytäviä kaikuivat laukaukset ja huudot. Adrenaliini virtasi teroittaen aistit terävimmilleen.
Kaaosluopio riku näytti pääsevän niskan päälle, kun adebisin Blood Angelseista kaatui kolme ja mazikaisen Space Judgeistakin pari soturia. Ryhmät olivat kuitenkin tottuneet näkemään kuolemaa eivätkä olleet millänsäkään ja painoivat vain päälle. Pian alueella ei ollutkaan jäljellä kuin hirmuinen Destructor, jonka panssari oli paksu ja katse kauhistuttava. Ryhmänjohtajat katsoivat parhaaksi lähettää kokemattomammat soturinsa takaisin emäalukseen jääden itse katsomaan kuolemaa silmästä silmään.
Taistelu oli pitkä ja tuskallinen. mazikainen ja adebisi pysyttelivät hyvän matkan päässä Destructorista varoen tiukasti lähitaisteluun joutumista ja antoivat samalla vuoronperään heavy bolttereidensa laulaa mutta tuloksetta. Toivo lepäsi kersantti kuulassa, joka oli varustautunut lähitaisteluun tarkoitetuilla voimanyrkillä ja kalmamiekalla. kuulan vain oli juostava alueen toiselta laidalta asti.
kuulan ollessa enää vain parin askeleen mitan päästä tuosta karmaisevasta kuolemankoneesta kersantti adebisin laukaus löysi heikon kohdan panssarissa. Destructor hyytyi siihen paikkaan. adebisi näki silmissään ylennyksen ja kasan kunniamitaleita mutta yhtä asiaa hän ei nähnyt - mazikaisen ja kuulan naamoilla kiehuvaa suunnatonta kateutta. Nyt he joutuisivat palaamaan takaisin alukseen lähes tyhjin käsin. Varsinkin kuulan turhautuminen oli valtaisaa. Hän oli juossut koko matkan aluksen toiselta puolelta asti vain nähdäkseen vihollisensa kaatuvan 1 sekuntia ennen kuin itse ehtisi asiaan mitenkään vaikuttaa. Turhautuminen purkautui tulivuoren lailla. kuula ryntäsi kohti adebisia, kohotti miekkansa ja leikkasi tältä pään irti yhdellä sivalluksella. Vain kaksi ryhmänjohtajaa palasi takaisin emäalukseen. Päällikolle toimitetussa raportissa todettiin adebisin ajautuneen liian lähelle Destructoria...
Saumattoman tiimityöskentelyn jälkeen yhteishenki oli sen verran hyvä, että saatoimme kokeilla kaikille uutta peliä Oregonia. Olin käynyt hakemassa pelin Kuopion Anttilasta kohtuullisen siedettävään 8 eemelin hintaan. Vähän itsekin ihmettelin, miten tänä keväänä julkaistu peli jo nyt oli 70% alessa mutta minua asia ei haitannut. Mitä olin kotona peliä katellut, olivat ennakko-odotukset kaksijakoiset. Joko peli olisi täysi tunkki tai sit mukavan kevyttä läpsyttelyä.Oregon osoittautui mukavan kevyeksi läpsyttelyksi.
Vaikka peli kesti alle tunnin, oli myös pienelle strategialle tilaa ja omalla vuorollaan joutui välillä miettimään taktisia valintojaankin. Tuurilla on tosin sen verran pelissä merkitystä, ettei hirmu tarkkaan analysointiin kannata tuhlata aikaa. Kaiken kaikkiaan leppoista läiskintää, josta 8 johnin elttonia ei ole paha kustannus. Paljoa enempää en tästä teemasta heittäisi tiskiin, sillä entuudestaan vastaavaan tarpeeseen sopivia, minuun enemmän vetoavalla teemalla varustettuja pelejä mulla löytyy mutta vaikkapa ensimmäiseksi peliksi tai tutuille lahjaksi Oregon on oikein sopiva. Eipähän tartte heti pistää kiertoon. Niille, jotka inhoavat tuuripelejä ja hieman abstrakteja mekaniikkoja, ei Oregon ole hyvä valinta.
Itse peli meni osaltani aika heikosti. Olin suunnilleen tasapisteissä muiden kanssa ennen loppupisteytystä, mikä ei tiennyt hyvää, sillä minulla oli vain pari hiili-/kultalaattaa kun muilla niitä oli melkein kattoon asti ylettyvät pinot. mazikainen voitti, kuula oli kakkonen, riku kolmas ja meitsille jäi sitten pelkät kurat lahkeille.
Lopuksi vielä teki mieli jotain kevyttä ottaa. Race for the Galaxy pöytään siis. Jos nyt en ihan väärin muista, niin kolmatta kertaa lähdin tähän kisaan mukaan. Vieläkin olen käytännössä täysi nyyppä pelin kannalta, sillä mulla ei ole juuri hajuakaan mitä kaikkea pakasta voi nousta. Lähdin pelaamaan San Juanista tuttua tuottamis-/myymiskoneistoa. Ihan kivasti taas meni mutta kavereilla meni vielä paremmin. mazikainen hoiti sotilaallisella Spartallaan homman. kuula oli niukasti kakkonen, minä kolmas ja riku neljäs. Ehkä sitä tätäkin oppii joskus pelaaman ja samaa toivon San Juaninkin kohdalla.
Reiska on mielestäni parhaimmillaan, kun kukaan ei kaipaa pahoja konflikteja (esim. Cayluksen tai Mykerinoksen jälkeen). Peli on loppupeleissä monen pelaajan pasianssia ja hyvä sellainen. Ehkä sitä voisi yhden tämmöisen vähemmän ilkeän pelin hommata itselleenkin, vaikken muuten hirveästi pidäkään vuorovaikutuksettomista peleistä. San Juan olisi selkeämpi kaikille pelaajaryhmille, RftG puolestaan monipuolisempi ja teema mielenkiintoisempi. Muitakin ehdotuksia otetaan vastaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti