Hommat etenee

Viime torstaina esittelin bridge-porukalle Cayluksen. Syy siihen miksi omasta hyllystäni nimenomaan Cayluksen valitsin, oli se, että ari ilmoitti pitävänsä hieman pidemmistä peleistä. Normaalisti en ehkä ensimmäisenä pelinä Caylusta tarjoaisi mutta possella tuntui jo olevan hyvin kokemusta mm. Carcassonnesta, Magicistä ja Warhammerista. Lisäksi oman kokemuksen perusteella voin sanoa, että jokainen yhdenkin bridgen tarjoussysteemin opetellut jamppa jaksaa kyllä minkä tahansa lautapelin ohjeet opetella. Caylus ei sitäpaitsi loppupeleissä ole kovinkaan monimutkainen. Täytyy tosin kiitellä myös Ystarin loistavaa pelisuunnittelua, sillä Cayluksessa säännöt löytyvät tiivistetysti pelilaudalta eikä mitään apulappuja tarvita.

Oma strategiani oli rakentaa heti alkuun pari tuotantorakennusta, joita muut tulisivat ahkerasti käyttämään. Tämän jälkeen keskityin keräämään materiaalia hankkiakseni kuninkaan suosioita, jotka käytin rakennuslinjalle tähdäten katedraaliin. Säästin kaiken kiven ja kullan yksin tätä tarkoitusta varten. Taktisella puolella tahdistin oman pelini muiden peliin siten, että sain linnatyömaalta kuninkaan suosiot mahdollisimman halvalla. Paalupaikalle rynnistin vain silloin, kun minun oli ehdottomasti päästävä tekemään jotain ensimmäisenä.

Itse peli muotoutui lopulta niin korkeatasoiseksi, etten ollut uskoa pelaavani aloittelijoiden kanssa. Omasta mielestäni itse jopa vastasin pelin aikana suurimmasta taktisesta virheestä, kun olin viimeistä edeltävällä kierroksella enää yhden kullan päässä katedraalista mutta en huomannut hankkia riittävän hyvää lähtönumeroa viimeiselle kierrokselle varmistaakseni sen yhden kullan itselleni. Lopulta sen kuitenkin sain, kun muillakin oli kiire maksimoida omat pisteensä. Tätä myöten heilahdin 10p voittoon. Muuten erot olivat melko pienet, kuten 5 pelaajan pelissä yleensäkin.

Huomioita pelistä: ari pelasi oman työläisensä majataloon juuri oikeassa vaiheessa, kun lauta laajeni kaikkein nopeimmin. Tämän jälkeen kaikilla riitti niin paljon tekemistä rahamäärään nähden, ettei kukaan oikein halunnut tuhlata aikaansa häätääkseen aria majatalosta, minkä johdosta ari säästi hyvinkin paljon kähmyä. Mukavasti linnan ja kylän rakentelu tuntui maistuvan ja peli sai varauksettomat kehut kaikilta. Heti virisikin jo uusi keskustelu, milloin otettaisiin uusi matsi. Lisäksi Race for the Galaxyn kokeiluun osoitettiin ainakin lievää kiinnostusta. Hieno homma =)

Eilen sunnuntaina olikin taas puolestaan vuorossa viikottaiseksi muodostunut bridge-iltapäivä, jossa ari ja pauli opettavat ja muut oppivat. Johtui varmaan viikonloppuväsymyksestä, sillä eilen tunnuin olevan ihan pihalla koko touhusta. En millään jaksanu muistaa kaikkia pisterajoja kullekin tarjoukselle ja pelinvientikin tuotti suunnatonta tuskaa. Jotain oppia iltapäivästä jäi kuitenkin päähän mutta en nyt vain muista mitä...

Koittiin tullessani maija oli kutsunu kylään pari työkaveriaan lauran ja jonnin, joiden kanssa otettiin illan päätteeksi erä Menolippua. Meitsillä jatkui sama alzheimer-meininki ja koomasin koko pelin ohi: istuin hiljaa, keräsin välillä aivan tarpeettomia kortteja, en pystynyt millään seuraamaan muiden tekemisiä, en osannut laskea, onko kortteja tarpeeksi jne. jne. Hyvä, että ennen peliä osasin edes itseni esitellä. Sijoitukseni oli täysin oikeutetusti viimeinen, mikä oli oikeastaan aika mukavaa vaihtelua Menolippu-voittojeni sarjaan ja jätti muille hyvän mielen.

Näin sitä pikku hiljaa alkaa ympärille kertymään pieniä, monentasoisia peliporukoita. Täytyy kuitenkin koittaa malttaa keskittyä vähemmän pelanneiden kanssa niihin muutamiin peleihin, ettei heti alkuun vyörytä tarjolle koko pelihyllyä (vaikkei se mikään valtava sinänsä olekaan). Itsekin sitä nimittäin koukuttui harrastuksen pariin vain niitä paria peliä tahkotessaan. Jatkuva vaihtelu sopii jo perusoppimääränsä suorittaneille harrastajille. Peliseuroille hyvä tapa houkutella uusia pelaajia voisikin olla taata jokaiseen peli-iltaan opetusta ja peliseuraa joihinkin tarkkaan valittuihin peruspeleihin, jotka kerhon mainoksissa myös mainittaisiin. Näin se kaverin luona Carcassonnea pelannut, Menolipun kaupassa nähnyt ja Puerto Ricosta huhuja kuullut tulokas joudu heti ensimmäisellä kerrallaan tuntemattomaan porukkaan Die Macheria tai Twilight Imperiumia opettelemaan.

Miltä tuntuisi istua samassa pöydässä tämmöisiin paitoihin pukeutuvien tuntemattomien kanssa?