Rauman kirjastolla pelailtiin taas. Nyt olikin porukkaa oikein mukavasti paikalla, noin 20, ja pelit pyörivätkin monessa pöydässä. Kirjaston väkeäkin kävi ovellakin ihmettelemässä pelaajamäärää ja toteamassa, että hyvältä näyttää. Mutta sitten itse peleihin:
Mulla oli tähän asti ollut Alhambran kokoinen aukko yleissivistyksessäni, joten pelasin ensimmäiseksi kaiden, paulin ja tonin kanssa sitä yhden pelin. Ihan mukava sekoitus tuuria ja taktiikkaa on kyseessä, mistä johtuen peli etenee suht' rivakasti eikä puuroudu pahasti missään vaiheessa. Skorausmahdollisuuksiakin on sen verran mukavasti tarjolla, ettei kukaan ainakaan tällä kertaa päässyt kovin pahasti peliä dominoimaan vaikka pauli aika guru olikin ja hiihteli voittoon. Itselläni Alhambra menee siihen Menolippu/Carcassonne-kategoriaan, jota on kiva silloin tällöin pelailla mutta ei tarjoa sen kummempaa haastetta.
Alhambran jälkeen pelaajista toni vaihtui ariin ja vesaan, joten päätettiin pelata yksi pikainen Bang ilman kaljakortteja. No eipä niitä kaljoja paljoa tarvinnutkaan, kun vesa heti ekalla kierroksella pelas pöytään vulcan cannonin ja ryttyytti sheriffi paulin reikää täyteen. Itsekin olin lainsuojaton ja pääsin näin nauttimaan voitosta, vaikken asian edistämiseksi mitään tehnykkään. Tässä tuli hyvin esille Bangin kaltaisten pelien suurin heikkus: suuret peliajan vaihtelut. Edellisellä kerralla nööhättiin melkein tuskastuttavan pitkään ja tällä kertaa peli päättyi jo ekalla kiesillä.
Päivän päätteeksi täytettiin toinen aukko yleissivistyksestäni Princes of Florencen muodossa. anselmi pääsikin pelaamaan kolmen nyypän marian, kaiden ja minun kanssa. Itse lähdin peliin vähän samoilla otteilla kuin Alhambraan eli sen kummemmin tilanteita analysoimatta vain opettelemaan ja ihmettelemään. No siinä sitten ostelin kaikkea mahdollista sekaisin ja keskityin anselmin sanoin sub-optimointiin. anselmi itseoikeutetusti ounasi pelin ja ihmetteli miten muut pääsivätkään loppupisteissä niin lähelle, kunnes hän muisti kaivaa parit prestige-kortit esiin ja sai revittyä sopivan kaulan.
PoF on hyvä peli. Tässä vaiheessa näytti siltä, että tasavertaisia strategoita on monia eikä peli ole miltään osin rikki. Ehkä pieni analyysiparalyysin vaara väijyy varjoissa mutta ei ainakaan tällä porukalla siitä koitunut ongelmia. Valinnat eivät nyt ole joihinkin muihin peleihin verrattuna aivan yhtä tiukkoja mutta riittävän haastavia kuitenkin. Huonoakin kuitenkin löytyy: värit, kuvitus ja fontit. Värit ovat taas niitä ärsyttäviä Alean pastellisävyjä, joita löytyy Puerto Ricosta. Kuvituskin on tylsää eikä esimerkiksi eri ammattikortteja erota nopeasti toisistaan siinä vaiheessa, kun haluaisi recruitata kaverilta jonkun tyypin tekemään töitä itselleen. Tekstifonttikaan ei hirveästi tässä vaiheessa auta, sillä se on aivan hirveää luettavaa vaikka teemaan sopiva onkin. No ei siinä mitään. Kyllä tätä oikein mielellään pelaa.
Näiden lisäksi kirjastolla pelattiin ainakin Agricolaa, Galaxy Truckeria, Chinatownia, Reiskaa ja Carcassonnea jollakin ihme lohikäärmelisäosalla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti