Ropecon 2008, osa 2 - Catanin SM

Ensimmäinen Ropecon päivä venyi pitkälle aamuyöhön ja edes muutaman tunnin yöunet taataksemme köllimme jymy-r:n luona aamulla sen verran pitkään, että lauantaina piti käytännössä heti alkajaisiksi hypätä Settlers of Catanin SM-turnauspöytään. Mitä nyt yhden Pingwinin ehdin jymy-r:lle ja markukselle opettaa ja 10 minuutissa pelata. Juurikin sopivan lyhyt ja kiihkeä peli missä tahansa välissä pöytään kannettavaksi.

Catan-turnauksessa pari ekaa alkusarjan peliä olivat hauskoja, mikä poiki molemmista voitot ja vieläpä ihan kohtuullisilla pisteprosenteilla. Sitten pitkä istuminen löi jalat hapoille ja venytti peräpukamia sen verta pahasti, että oli ihan pakko alkaa irvistää. Kolmas peli olikin siten melko tuskainen ja tulos oli sen mukainen. Pääsin kuitenkin onneksi kahden voiton ja yhden kolmostilan turvin finaaliin, jossa vastassa olivat philippi, mauri ja markus. Vähän kyllä harmitti markusta vastaan pelata, sillä helpompi olisi ollut kisata tuntemattomien tyyppien kanssa.

Tunnelma finaalipöydässä oli alkueriin verrattuna yllättävän tiukka ja keskittynyt, mikä ei puutuneita pakaroitani oikein miellyttänyt. Jos oisin hautautunut omiin ajatuksiini, olisin todennäköisesti vain unelmoinut juoksulenkistä ja kunnon venyttelystä. Ilmapiiriä pitikin siten välillä koittaa keventää kepeällä keskustelulla ja ainakin itseäni onnistuin omilla jutuillani viihdyttämään... hehhheh! Lopulta viihdyin sen verran hyvin, että peli kääntyi edukseni. Ratkaisevalla siirrolla onnistuin ryöstämään markukselta pisimmän tien (tienrakennuskortilla sekä vaihtamalla satamissa viljaa ja lammasta kahden tien edestä), minkä jälkeen paljastin yhden voittopistekortin. Merkittäviä asioita pelini kannalta olivat hyvä aloituspaikka (kolmas), yksi markusta vastaan voitettu taistelu kyläpaikasta sekä maurin, philipin ja markuksen keskittyminen toistensa tormentoimiseen. Se että sain olla enimmäkseen rosvoukselta rauhassa, johtui luullakseni siitä, että jäin alkupelissä vähän jälkeen ja ettei yksikään kylistäni ei ollut 6- tai 8-ruudun vieressä. Nyt sitten voinkin lisätä CV:hen uuden rivin "Catanin Suomen mestari". Tulipahan ainakin vähäksi aikaa Catan-kiintiö täyteen. Saa nähä milloin sitä seuraavan kerran suostuu ko. peliä pelaamaan... Ehkäpä sitten ensi vuonna EM-kisoissa, mikäli mulla nyt sitten sinne se edustusoikeus on.

Turnauksen jälkeen olin niin pahasti nuutunut, etten oikein jaksanut voittoakaan juhlia. Mielessä pyöri vain kaksi asiaa - ruoka ja keijo. Molempia saikin sitten Keltsusta ja kiskalta. Kohta olinkin kuin uudesti syntynyt ja valmiina uusiin peleihin. Seuraavaksi jymyn ja markuksen lisäksi pöytäämme eksyi pari muuta jamppaa, joiden kanssa pyöräytimme Vegas Showdownit. Opetin porukalle tämän todella mainion pelin säännöt. Peli kesti vähän ennakoitua pidempään mutta ymmärrykseni mukaan kaikki pitivät peliä vähintäänkin kelvollisena. Omalta osaltani miinusta tulee ainoastaan paperisten casino-lautojen ja rahachippien laadusta. Seuraava asia ei ole vielä omalla kohdallani ajankohtainen mutta epäilen myös, että ajan mittaan peli saattaa ruveta toistamaan itseään sillä ostettavaksi tulevissa huoneissa on kuitenkin suht' vähän vaihtelua pelistä toiseen. Tässä on se pääasiallinen syy, miksi jonkin aikaa sitten pudotin Vegas Showdownin pois hankintalistaltani. Parempi vain pelata peliä hieman satunnaisemmin.

Lauantain helmi (Catan-voiton lisäksi) oli ehdottomasti Agricola. Lähdin pelaamaan peliä hieman pessimistisellä asenteella, sillä aiemmin olin kokenut todella pahan pettymyksen kun olin BGG-rankingin perusteella odottanut Puerto Ricon kohdalla jotain todella jumalaista. Vielä tervosen sääntöselitystä kuunnellessa ja ensimmäisen varsinaisen pelitunnin aikana olin varma, etten toiste halua Agricolaa pelata. Jossain vaiheessa mieli kuitenkin muuttui ja totesin, että ainakin E-pakalla pelattuna peli olikin varsin hyvä vaikka aikaa menikin yli neljä tuntia. Nyt ymmärrän hyvin pelin suosion. Kaikille optimoinnin ystäville Agricolassa riittää varmasti pelattavaa pitkäksi aikaa, sillä niin monipuolinen peli on. Lisäksi pelikertojen myötä kesto taatusti lyhenee inhimillisemmäksi, jolloin Agricolaa saattaa pelata jopa ilman kalenterimerkintää. Omaan hyllyyn kuitenkaan tuskin tulen tätä farmipeliä ostamaan, sillä epäilen etten kovinkaan helposti löydä peliseuraa harrastajailtojen ulkopuolelta. Pitäisi ehkä päästä ensin perhepeliä testaamaan.

Agricolan jälkeen kello pyöri jo pitkällä sunnuntain puolella. Siitä huolimatta pyöräytimme ehdotuksestani yhden Oregonin, jonka opetin muille. Itsellenikin peli oli vasta toinen, vaikka omasta hyllystäni Oregon löytyykin. Toisella pelikerralla peli olikin huomattavasti paljon mukavampi kuin ensimmäisellä, sillä osasin jo hieman suunnittella siirtojani etukäteen. Nyt pelistä löytyi enemmän sitä kaivattua syvyyttä, vaikka edelleen melko tuuripainotteista kevytlätkintää peli onkin. En vieläkään aivan täyttä vajaan 30 eunukin hintaa tästä maksaisi mutta voin suositella kaikille, jotka tämän pelin mukavasta alennuksesta joskus sattuvat löytämään.