Kärmespelailua 6.8.2008 - Memoir '44 Fog of War

Nyt onkin paljon kirjoitettavaa. Tässä välissä oon ehtinyt pelaamaan Kärmeksen peli-illassa, 8-v kummipojan kanssa ja sitten vielä kolme päivää Ropeconissa ilman mahdollisuutta päivittää blogia. Mukaan mahtuu reilu määrä mitä erilaisempia pelejä ja muutamia todella mukavia uusia tuttavuuksia. Settlers of Catanin SM-turnaukseenkin tuli osallistuttua. Pitää taas jakaa jutut useampaan osaan ja palaan vielä muun muassa turnauksen tapahtumiin myöhemmin. Aloitetaan Kärmeksen peli-illasta.

Viimeinkin koitti se hetki, jolloin pääsin testaamaan Memoir '44:sta Fog of War-systeemillä. Idea tuli eräästä Lautapeliseuran foorumilla käydystä keskustelusta. Säännöt olivat lyhykäisyydessään seuraavat:

1. Yksiköt näkevät avomaastossa 3 ruudun päähän
2. Metsässä/pusikossa/kylässä ollessaan yksiköt pysyvät piilossa niin pitkään kunnes avaavat tulen tai vihollinen yrittää siirtyä samaan ruutuun
3. Vihollisyksiköiden vahvuutta ei tiedä vaan ne merkitään laudalle ainoastaan yhdellä kappaleella vastaavia yksikkömerkkejä
4. Ennen ensimmäistä vuoroa molemmat osapuolet saivat siirtää kahta yksikköään
   

Kärmeksessä sitten kuulan kanssa asetuimme selät vastakkain kj:n ja storvikin tuomaroidessa meininkiä. Tunnelma oli kyllä mahtava ja mekaniikka sopi aukottomasti Fog of War-sääntöihin. Tuomarointia tosin hieman vaikeutti pöydässä olleiden painosten hieman toisistaan poikkeavat värit mutta itse kyllä nautin pienistä hankaluuksista huolimatta todella paljon. Suosikkipelini paljasti aivan uuden puolen itsestään ja ponkaisi arvosanojen yläpuolelle. Hmmm... pitäistköhän hommata toinen kpl Memoiria omaan hyllyyn. Suuruudenhulluako? Ilmanmuuta. Teinirakkauden huumaako? Ei, sillä tiedän, että hän on minulle se oikea.

Realistisesti mietittynä Fog of War toimii tietokoneella paremmin, sillä kaikkien näkyvyyksien tarkistaminen vie aikaa eikä systeemissä ole oikeastaan muutenkaan varsinaisesti mitään ennennäkemätöntä. Kyseessä on loppujen lopuksi vain mukava pelivariaatio, jota tosin suosittelen kaikkia Memoir-veteraaneja varauksetta kokeilemaan.

Memoirin jälkeen läiskittiin vielä kuulan, kj:n ja humerin kanssa pari erää Race for the Galaxya. Nyt oli ensimmäistä kertaa pelatessa jokin haju strategiastakin. Kovin tehokkaaksi se ei vain vielä osoittautunut, sillä jäin molemmissa peleissä kauaksi kärjen taakse. Pelissä tuntuu olevan suht' jyrkkä ja pitkä oppimiskäyrä ja peliä täytyy vain sitkeästi hakata oppiakseen. Tästä syystä peli jää ehkä itseltäni hankkimatta, koska peli-illoissa RftG on kuitenkin jollakin mukana ja satunnaispelaajilla pelit tosiaankin ovat liian satunnaisia Reiskan todelliseen opetteluun.

Huomenna koitankin sitten päästä jo käsittelemään aimo annoksen tämän vuotisen Ropeconin satoa lautapelien osalta.