---
Ensin keskiviikkona eksyin EM-kisoihin treenaavien pillarin, tryytyn ja petrin kanssa kanssa samaan Power Grid-pöytään BSW:ssä. Pelasimme kaksi peliä EM-kisasetupilla, jossa Saksan kartalla kaksi pohjoisinta aluetta ovat poissa käytöstä.
Ensimmäisessä pelissä ostin hybridivoimalan 2 fuel -> 1 sähkö ja aloitin Ruhrista kahdella tönöllä. petri tuli neljäntenä kylkeen myöskin kahdella. Muutaman kiesin jälkeen peli sitten stallasi tyypilliseen tapaan 2-vaiheen rajalle, kun pakasta ei noussut kunnon voimaloita eikä kukaan halunnut aloittaa seuraavaa vaihetta. Olin ok-asemissa vuorojärjestykessä ensimmäisenä odottelemassa, että pääsisin halvimmalla laajenemaan. tryytty kehitteli kuitenkin hirmu hämyn hoardamaalla polttoainetta, joten ajattelin hänen aloittavan seuraavan vaiheen ja menin rakentamaan yhden tönön. Kun hän ei sitten laajentanutkaan, oli tällä se seuraus, että tipahdin vuorojärjestyksessä toiseksi ja menetin halvat alueet. Kun lisäksi voimalamarkkinat tekivät tepposet ja jättivät mut kapasiteetissa jälkeen, jäin viimeiseksi tryytyn viedessä voiton.
Uusintaerään lähdin sillä mielellä, että nyt ei kapasiteetista peli ainakaan jää kiinni. No eihän se jäänytkään, kun huusin jo hyvissä ajoin tosi hyvin voimaa. En kuitenkaan malttanut pitää päätä kylmänä vaan ostelin jatkuvasti polttoainetta varastoonkin, millä oli se seuraus, että laajenemishetkellä mulla ei ollut tarpeeksi rahaa. Tulot jäivät näin huomattavasti pienemmiksi kuin olisi ollut mahdollista tuolla kapasiteetilla. Lopulta petri lopetti pelin voittoon. Me muut kolme tie-breakasimme kakkostilaa, joka meni tryytylle ja mulle jäi kolmas paikka.
Opettavaiset kaksi peliä olivat.
---
Lauantaina oli Rauman kirjaston pelipäivä, joka nykyisellään pyörii joka viikko. Startti päivään oli todella hidas, sillä ensimmäiseen 20 minuuttiin paikalle ei ollut tullut muita kuin maija ja minä. Pingwiniä siinä sitten liu'uimme yhden erän. Toiseen erään arikin jo tuli mukaan. Reilun puolen tunnin jälkeen jukka ja hembbakin ilmestyivät paikalle, joten oli Puerto Ricon aika. Pelin aikana anselmi soitteli ja pakkohan sitä oli naljailla, että kerrankin pelaamme hänen suosikkiaan ja silloin hän ei edes ole paikalla. No, juoksujalkaahan se herra sieltä sitten saapui seuraavaa erää varten. Alkulämmin oli ilmeisen hyvä, kun anselmi pesi kolostaan esiin kaivautuneen vesan ja meikäläisen mennen tullen muiden pelaillessa sillä välin MtG:tä. Kirjaston mentyä kiinni kävin itsekin vielä jukan luona yhden erän Magickia ottamassa lainapakalla.
---
Eilisen illan ja samalla viikon pihvi oli kuitenkin Twilight Struggle anselmin kanssa. Halusin taas välttämättä pelata USA:lla, sillä olin jo niin monta kertaa ottanut kuonoon että vaihtaminen olisi tuntunut luovuttamiselta.
Early War meni tyypilliseen tapaan neukkukomennossa. Olisi voinut mennä vielä paljon pahemminkin, sillä pelasin alkusetupissa/1. headlinessä todella riskillä. Mulla oli nimittäin käsi täynnä 1 ja 2 opsin kortteja lukuunottamatta 4 opsin Red Scare/Purgea. Tästä huolimatta pelasin Länsi-Saksaan jo setupissa 4 influencea sekä Red Scare/Purgen headlineen toivoen, ettei anselmilla vain ole Blockadea* kädessään (=US poistaa kaiken influencen Länsi-Saksasta, ellei heitä pois 3+ Opsin korttia). Tällä kertaa riskipeli kannatti. Kun anselmi ei myöskään ensimmäisellä vuorollaan coupannut missään, couppasin itse heti puolestani Lähi-Idässä aiheuttaen defconin laskemisen. Näin varmistin, ettei Euroopan vaa'ankielivaltioihin kuuluvassa Italiassa ainakaan vähään aikaan coupattaisi USSR:n toimesta. Italia on nimittäin todella helposti napattavissa, eikä sen takaisin valtaaminen ole helppoa defcon-levelin laskemisen vuoksi.
Pahimmillaan taisin olla noin 15p perässä ja Mid Wariin lähdettäessä ero oli jonkusen pisteen pienempi. Tässä vaiheessa eletään pelissä aika kriittisiä hetkiä, sillä poistopakka on sekoitettu uudelleen 3. turnilla ja mikäli sieltä jokin kriittinen Early Warin pisteytyskortti nousee lyhyen ajan sisällä kahdesti peräkkäin, voi swingi olla todella iso. Tällä hetkellä tuntuu, että tämä onkin ehkä nyt ainoa kohta, jossa tuurilla voi olla ratkaisevan iso merkitys. Eilen niin ei kuitenkaan käynyt vaan USA pääsi Etelä- ja Keski-Amerikan avulla peliin mukaan.
Mid Warissa ja juuri hieman ennen sitä USA:lla tuntuu olevan erityisen hyödyllistä edetä Afrikassa ja Keski-Amerikassa suht' nopeasti napsien stability-1 valtioita kontrolliin. Näin dominationiin oikeuttavan jalansijan saaminen muodostuu NL:lle huomattavasti kalliimmaksi. Toki sama pätee toisinpäinkin mutta USA:lla on lähtökohtaisesti paremmat edellytykset onnistua Etelä-Afrikkaan ja Panamaan setupattavien influence-pisteiden ansiosta. Todella kiero NL-pelaaja tosin saattaisi coupata molemmat maat itselleen jo Early Warin alkukierroksilla.
Yhden hienon liikkeenkin onnistuin tekemään: Viritin ensin Bear Trapin* (=USSR:n täytyy kortin pelaamisen sijaan omalla vuorollaan discardata 2+ opsin kortti ja heittää nopalla 1-4, mikä jatkuu jokaisella vuorolla kunnes onnistuu). Kun anselmi jäi ansaan, pelasin How I learned to stop worryingin* (=aseta defcon mille tahansa tasolle) ja asetin defconin viitoseen. Koska NL joutui vielä seuraavallakin kiesillä discardaamaan kortin, pääsin vapaasti tekemään sotilasoperaatioita Euroopassa, minkä ansiosta ajoin sosialistit pois sekä Ranskasta että Itä-Saksasta. Ja kas kummaa... yht'äkkiä Eurooppa olikin putossa minun syliini. Toki mulla oli tuuria rolleissakin mutta hieno oli korttikombokin!
Neuvostoliitto johti kuitenkin peliä vielä Mid Warin lopussa mutta enää vain parilla pisteellä. Tilanne laudalla oli Euroopan operaatioiden myötä muuttunut merkittävästi. Onnistuin myös pitämään kommunismin suurimmaksi osaksi pois Amerikoista ja Late War näyttikin olevan toivoa täynnä.
Late Warin toisella ja samalla koko pelin toiseksi viimeisellä turnilla olin 4p voitolla ja lisäksi mulla oli selkeä domination Keski-Amerikassa, Euroopassa ja Lähi-Idässä sekä control Etelä-Amerikassa. Afrikka ja Aasia olivat menossa suunnilleen tasan. Ainoastaan Space Racessa olin selkeästi jäljessä, kun keskisodassa Sojuzit veivät monen monta kivaa korttiani kuuta kiertävälle radalle. Tässä vaiheessa anselmi nosti käteensä kolme pisteytyskorttia juurikin pahoista alueista ja päätti luovuttaa. Olisi mulla ollut myös kädessä Wargames (=anna vastustajalle 6VP ja lopeta peli), joten yksikin aluepisteytys olisi riittänyt minulle jos vain olisin saanut siitä vähintään 3VP:tä.
.
.
.
Mitä pelin jälkeen keskusteltiin, niin 6,5h tuntui melko pitkälle ajalle. Ruokaa ja brandya täytyy varata kunnon satsi. Nyt meillä oli vain brandya. Varmasti peli menisi nopeammin, jos ei kortteja tarvitsisi niin tarkkaan ta-va-ta mutta sama homma se on kaikissa peleissä. Nukkumaan mennessä tuli mieleen hauska idea vanhasta kunnon shakkikellosta, joka sopisi erityisen hyvin teemaankin.
Twilight Strugglen tuuripitoisuudesta nillittäminen on mun mielestä vain yhdessä kohdassa täysin aiheellista - aikaisemmin mainitsemani pisteytyskorttien nouseminen poistopakan reshufflen jälkeen. Noppatuuri on ehkä vähän rajatapaus. Pelissä heitetään sen verran vähän noppaa, että tuuri ei välttämättä ehdi tasautumaan. Toisaalta samalla noppaa heitetään sen verran vähän, ettei se yleensä ratkaise peliä. Käsikorteilleen ei tietenkään voi mitään, mutta paskan määrän voi aina yrittää minimoida ja tätäkin sitten pa(s)kan oppimisen myötä on helpompi hallita.
Kyllä minä tykkään mutta täytyy tosissaan jatkossa harkita tuota shakkikelloa. Mutta ennenkaikkea... VIHDOINKIN pääsin voiton makuun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti