Ylikansoituksesta huolimatta ensimmäisenä pelinä halusivat kaikki pelata Stone Agea, jonka ari oli aiemmin viikolla hommannut. Siinä sitten maria ja vesa pelasivat tiiminä, paulin, arin ja meikäläisen ollessa omillamme.
Ensimmäinen ajatus oli "Täähän on Taivaan Pilareita!" mutta pian selvisi, ettei nyt aivan kloonista ollutkaan kyse. Ukkoja pistetään kyllä samalla tavalla töihin mutta sitten heitetäänkin yhtä noppaa jokaista työläistä kohden. Erityinen oivallus pelissä tuntui olevan se, että noppatulos jaetaan aina eri luvulla riippuen resurssista, jota yritetään saada. Lisäksi työkaluilla pystyi noppatulokseen vaikuttamaan, mikä vähensi suuresti noppatuurin merkityksen tuntua. Hieno nähdä noppapeli, jossa onnensa voi kuitenkin itse hyvin pitkälle hallita. Muuten Stone Age on periaatteessa perus "kerää resursseja - muuta ne pisteiksi" -myllytys. Noppamekaniikka on kuitenkin tämän pelin pelastus, mikä nostaa teoksen keskivertopyörityksen yläpuolelle.
Voiton vei tietenkin ari - kuinkas muutenkaan.
ari vastasi myös seuraavan pelin pöytään nostamisesta, kun vuoron sai Endeavor. Kesäkauden päättäjäisissä tätä tuli testattua ja tuolloin lopputunnelmaksi jäi pelko, että peli alkaisi kovin äkkiä toistaa itseään. No niinhän siinä nyt kävi jo toisella pelillä. Kaikki uutuudenviehätys oli kadonnut ja kovin tutunoloiselta peli tuntui. Ei sillä, että Endeavor olisi huono mutta opeteltavaa ei nyt niin mahottomasti ole. Eli kyllä tätä edelleenkin kohtuu mielellään pelaa mutta niin joo niin... Toki paransin edellisestä pelistä ja nappasin voiton.
Kun ari oli vauhtiin uusien pelien esittelemisessä päässyt, niin päivän kolmaskin ja samalla viimeinen mättö oli arin kolmas uutuushankinta Bock Rock. Kiva nopea tikkifilleri, joka menee hyvin pitkälti samaan kategoriaan Coloreton ja 6nimmtin kanssa. Pitää toki vielä päästä enemmän pelaamaan, jotta pystyy sanomaan, kestääkö Pukkikivestely kulutusta yhtä hyvin.
---
Muuten tässä on useampi erä tullut Reiskaa pelattua mm. mariaa, hyrskyä ja maijaa vastaan. Meikäläisen tilasto hyrskyä vastaan muuttuu peli peliltä vain kammottavammaksi, kun mikään ei tunnu onnistuvan. Muille kyllä pärjään.
Toinen peli, jossa mulla on karmiva tilasto (mutta tällä kertaa vastustajasta riippumatta), on Twilight Struggle. Taannoin otin jo neljännen peräkkäisen selkäsaunan, jonka tällä kertaa tarjoili mikko. Tappio heti Mid Warin alussa, kun mikko pelasi CCCP:n headlinena OPEC:n ja heti perään pisteytti Lähi-idän, jota hän kontrolloi. Ja minä kun jo luulin, että tällä kertaa selvisin USA:lla Early Warista kohtuullisesti... (,_,) - nyyh!
Jatkuvista tappioista huolimatta Twilightin arvostus vain nousee. Ilmiselvästi kynnys peliin on pakan oppimisen vaatiman ajan takia melko korkea mutta sisään päästyään pelissä näkee todella paljon syvyyttä. Lyhyellä tähtäimellä tarjolla on valtavasti taktisia valintoja samalla, kun pakan hallinnalla ja lyhyellä aikavälillä ei-kiinnostaville alueille pelaamalla voi toteuttaa isompia strategioita. Saapa nähdä, kuinka paljon tässä pelissä on potentiaalia. Ainoa nillityksen aihe löytyy oikeastaan ärsyttävän ohuesta pelilaudasta, joka ehdottomasti vaatii pleksiä tai kunnon prässäystä ennen peliä, koska muuten lauta ei levity pöydälle tasaisesti. Toivottavasti korjauksen tilanteeseen suo Deluxe Editionin mukana tuleva "mounted board", jonka tietenkin menin ennakkotilaamaan.
---
Viimeinkin olen myös aloitellut BSW-pelejä. Viime viikolla harjoiteltiin käyttistä RA:n merkeissä muistaakseni lectuksen ja jonkun toisen kanssa. En nyt valitettavasti muista kuka hän oli. Itse peli meni päin haitaria käyttisongelmien vuoksi, joten ei voi oikein RA:sta mielipidettään muodostaa.
Eilen kuitenkin tuli pelattua hieman paremmalla menestyksellä Power Gridiä tainion, siirtolan ja sathin kanssa. Kun peli on tuttu, niin käyttöliittymä on huomattavan paljon helpompi lennosta opetella. Alkuhuutokaupassa tavoittelin voimaloita numero kolme ja neljä mutta hinnat nousivat turhan paljon, joten päädyin viitoseen (hybridi), jonka sain lähtöhinnalla. Rakentamaan pääsin siis vasta kolmantena mutta se ei nyt välttämättä tällä kertaa ollut ihan paska juttu. siirtola ja tainio menivät Ruhriin ja minä tyhjään pohjoiseen. Sath tuli tietenkin perässä mutta mulla oli kuitenkin hyvin tilaa levitä joka suuntaan riippumatta hänen tekemisistään.
Pelin mieleenpainuvin vaihe nähtiin pari kierrosta myöhemmin, kun voimalamarketti oli täynnä shaibaa eikä kukaan halunnut ostaa mitään eikä kenelläkään ollut valmista kapasiteetia laajentaa niin paljoa että kakkosvaihe olisi alkanut. Siihen sitten jäimme kyttäilemään useammaksi kierrokseksi. Itse pääsin aina suht halvalla kakkostuulivoimalan (22) ansiostani ja ilmeisesti sain näin jälkeenpäin ajateltuna jonkin verran muita enemmän rahaa kassaan. Kun tainio lopulta kakkosvaiheen käynnisti, oli mulla hitusta vaille 400 elkkua tilillä. Siinä oli sitten hyvä maksella voimaloista hirmuhintoja (7-hybridi = yli 100e ja 6-roska = yli 70e).
Erikoista hommassa oli kuitenkin se, että pelasin toiseksi viimeisellä kierroksella pelkästään kakkossijasta kun olin varma siirtolan lopettavan pelin. Kun näin ei sitten käynytkään oli mulla mahis tavoitella voittoa tosissani. Klikkasin kuitenkin tärkeässä kuutosnuken huutokaupassa vahingossa PASS-nappia, minkä jälkeen jouduin tyytymään viitosöljyyn. Kapasiteetin puolesta homma oli selvä: siirtola 19, minä 18, sath 17 ja tainio 16. Hämmästyksekseni siirtolalla ei kuitenkaan rahat blokkailun vuoksi riittäneet kuin 17 kaupunkiin, mikä auttoi meikäläisen voittoon.
\(^_^)/ - oujee!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti