Pari päivää Kuopiosta Raumalle paluun jälkeen pelattiin arin, jukan, vesan ja hyrskyn kanssa jottain. Ajatuksena oli ottaa vähän kevyempiä pelejä, kun viime aikoina on aika ahkerasti tullut Caylusta matsattua. Taas meitä oli se 5+ pelaajaa, joten jouduin jättämään Race for the Galaxyn kotiin vaikka sitä tässä on jo monesti yritetty. Tästä virisikin ajatus, että parempi ehkä hommata se Gathering Storm kylkeen, niin pääsis Reiskaakin joskus taas mätkyttämmään.
Bohnanzaan sitä vastoin kaikki mahtuivat mainiosti. Jo pian kortit jaettuani huomasin, mikä vika omistamassani Fan Editionissa on. Varsinaiset papujen kuvat ovat hyvin pienet eikä papujen nimiä löydy mistään. Minua lukuun ottamatta kaikki muut olivat ensikertalaisia ja, kun esimerkiksi Blue Bean oli "länkkäri" ja Red Bean "Mulkosilmä", niin jokainen voi kuvitella tunnelmat kaupankäyntivaiheessa. Yhteistä kieltä ei meinannut millään löytyä. Noh, nitkuteltiin siinä sitten kuitenkin peli loppuun. Toinen merkittävä huomio oli pelin huomattavasti lyhyempi kesto perus suomi-bohnanzaan verrattuna. Suomen versiossahan on jo ensimmäinen lisäosa valmiiksi mukana. Fan Edition on siis totisesti nimensä veroinen eikä sovellu muille.
Pavunvarsien yläpäästä Jaakot päätyivätkin avaruuteen, josta löytyi saarinen ja 80-luvun Star Traders. hyrsky oli kaivanut pelin isäukkonsa kätköistä. Paketin kyljessä komeili oikein Isaac Asimovin nimi, mikä sai ainakin kiinnostuksen heräämään, että minkähänlaiseen peliin sitä herra Asimov on nimensä oikein lainannut.
Pettymys oli suuri. Scifi-teemaan oli keksitty liittää perus nopanheittelypeli, johon oli vielä lisätty kaoottisuutta toisten peliä sotkevilla korteilla. Tarkoituksena pelissä oli päästää keisarin suosioon rahtaamalla tavaroita planeetalta toisella. Tavarat ja niiden tilaajat ilmestyivät satunnaisiin paikkoihin aina sitä mukaa, kun edellinen lasti oli heitetty. Planeettojen välillä liikuttiin noppaa heittämällä siten, että matkan pituudesta riippuen piti saada riittävän suuri silmäluku jotta hyppäys onnistuisi. Välillä sitten joku kanssapelaajista 'zäppäsi' pelaamalla kortin ja hyppy epäonnistui tai sitä päätyi aivan väärälle puolelle galaksia.
No ei pelin tuuripainoitteisuus tai kaottisuus kuitenkaan kokemusta pilannut vaan se kesto ja downtime. On äärimmäisen turhauttavaa odotella omaa vuoroaan pitkään ja sitten heittää pöytään nopalla parit ykköset ja hävitä peli huonoon noppatuuriin. Näin tuuripainotteisten pelien pitää olla todella lyhyitä ja täynnä toimintaa. Minä en sitä paitsi edes hävinnyt vaan voitin ja silti jaksan narista. Näin ainakin kuudella pelaajalla. Teema ja ajatus olivat kyllä hyviä.
Pettymys oli suuri. Scifi-teemaan oli keksitty liittää perus nopanheittelypeli, johon oli vielä lisätty kaoottisuutta toisten peliä sotkevilla korteilla. Tarkoituksena pelissä oli päästää keisarin suosioon rahtaamalla tavaroita planeetalta toisella. Tavarat ja niiden tilaajat ilmestyivät satunnaisiin paikkoihin aina sitä mukaa, kun edellinen lasti oli heitetty. Planeettojen välillä liikuttiin noppaa heittämällä siten, että matkan pituudesta riippuen piti saada riittävän suuri silmäluku jotta hyppäys onnistuisi. Välillä sitten joku kanssapelaajista 'zäppäsi' pelaamalla kortin ja hyppy epäonnistui tai sitä päätyi aivan väärälle puolelle galaksia.
No ei pelin tuuripainoitteisuus tai kaottisuus kuitenkaan kokemusta pilannut vaan se kesto ja downtime. On äärimmäisen turhauttavaa odotella omaa vuoroaan pitkään ja sitten heittää pöytään nopalla parit ykköset ja hävitä peli huonoon noppatuuriin. Näin tuuripainotteisten pelien pitää olla todella lyhyitä ja täynnä toimintaa. Minä en sitä paitsi edes hävinnyt vaan voitin ja silti jaksan narista. Näin ainakin kuudella pelaajalla. Teema ja ajatus olivat kyllä hyviä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti