torstai 6. marraskuuta 2008

Tuskan parahdus

Jaahas, hopotihoi! Mielenkiintoinen ilta etten sanoisi. Viimeinkin pääsin testaamaan peliä, jonka teemaa minun pitäisi ainakin opiskelualani puolesta rakastaa - Power Gridiä. Näin ensivaikutelman perusteella kuvailisin peli hieman kuivuneeksi ketsuppipulloksi (tuli minulle toinenkin mielikuva pelistä mutta jätettäköön kertomatta, koska se saa pelin kuullostamaan paskalta). Alussa peli on hirveetä ähistämistä ja tikistämistä mutta sitten yht'äkkiä kaikki onkin jo ohi. Sen jälkeen katsotaankin enää menikö tavara sinne minne piti.

Olimme siis eilen mr. pinkyn luona. Muut paikalla olijat olivat maria, juha ja peki sekä meitis. Siinä ensin nautittuamme maittavaa pastaa löimme Power Gridin pöytään. mariaa ja minua lukuunottamatta muut olivat aikaisemmin peliä pelanneet. Säännöt oli kuitenkin suht pian selitetty, mikä näinkin korkean statuksen pelille oli hieman yllättävää mutta ehdottoman hyvä piirrre. Se olikin sitten aivan eri asia tuliko sääntöjä sisäistettyä. Ainakin mulla parin-kolmen ekan kiesin aikana pääsi suusta useammankin kerran "Ainiin!" tai "Eiku joo, tässä oli tuokin juttu!". Vähän sama homma tais käydä mariallakin, sillä oisko ollut toinen vai kolmas kierros, jolla hän unohti säästää rahaa polttoaineisiin. Tämä sinetöikin marian kohtalon, sillä pelissä ei ole näköjään varaa menettää yhdenkään kierroksen tuloja.

Pelinkulusta sen verran, että alussa kaikki muut rynnivät Länsi-/Pohjois-Saksaan ja minä jäin yksinäni keskelle. Jotenkin loogiselta tuntui silloin rakentaa Berliininmuuri ja eristää muut kamppailemaan keskenään mutta myöhemmin tämä osoittautui kuitenkin hyödyttömäksi, sillä blokit pystyi helposti rahalla ohittamaan. Kurasin näin homman menettämällä kohtuuttoman paljon rahaa kallisiin siirtoyhteyksiin. Suurimman mokan tein kuitenkin vuorojärjestyksen kanssa, kun jouduin parilla kriittisellä kierroksella ensimmäisenä valitsemaan tasapaskoista lutkuvoimaloista vähiten huonon, minkä jälkeen myyntiin nousi parempia laitoksia. Säännöt olisivat tarjonneet vaihtoehtona ostamatta jättämisen, mikä näin jälkikäteen olisi ollut fiksumpaa mutta eihän sitä sääntöä nyt voinut muistaa.

Lopulta peli päättyi pohjoisessa ryllänneen mr. pinkyn voittoon 14 pisteellä. 13 pisteessä olikin sitten juha, peki ja meitsi. juha päätyi kakkossijalle tuotettuaan eniten ydinvoimaa (house rule) ja peki oli kolmas minua suuremman rahavarantonsa vuoksi. Rahattomuudestani kiitos kuuluu itselleni. Huusin aluksi mr. pinkyn kanssa erästä voimalaa mutta sitten yhdessä vaiheessa päätin lopettaa, sillä luulin saavani seuraavaksi pöytään nousevan samankokoisen voimalan halvemmalla - VIRHE!! maria keksi jostain ruveta piruillessaan hilaamaan minun tarvitsemani voimalan hintaa pilviin, vaikkei sillä tehnytkään itse mitään ja oli edellisessä huudossa ollut ihan hiljaa. Syynä oli se, että minä olin kuulemma aiheuttanut hänen jäämisensä kierroksella muista jälkeen. Minähän en tapausta muistanut ja, kun en kunnon alibiakaan tai oikeaa syyllistä pystynyt tarjoamaan, niin kyselin vain marialta lopullista hintaa. No huudon päätyttyä peki sitten ilmoitti, että syyllinen olikin hän. No eipä sillä väliä, koska vain voitosta pelataan.

Jälkikäteen spekuloituna loppupelin kuvaan vaikutti eniten, kun peki osti pelin loppupuolella pöydästä kuravoimalan, mikä vapautti markkinoille parempia laitoksia ja hyödytti erityisesti mr. pinkyä. Siitä en osaa sanoa, kuka pelin olisi muuten voittanut mutta ainakin muut olisivat saaneet mahdollisuuden.

Jos en nyt Power Gridiin suinpäin rakastunut, niin ainakin kiva kaveri siitä tuli. Pelin temmossa ja hienouksissa on vähän vielä totuttelemista.

Ei kommentteja: