Rauman Chinatown

Tulihan se sieltä -ensimmäinen raumalainen peli-ilta nimittäin. Muutaman työkaverin kanssa pelattiin erät Chinatownia ja Colorettoa sekä syötiin ja juotiin ittemme mukaviksi. Tällä kertaa ei edes meikäläisen tarvinnut sääntöjä selittää, sillä mr. pink hoiti homman. Itse asiassa Chinatownin kohdalla näin oli parempikin, sillä en ollut vielä kertaakaan ehtinyt kyseistä kauppapeliä pelata vaikka se omaankin hyllyyn on löytänyt tiensä.

Competon uudelleen julkaisema Chinatown on kaupankäyntipeli, jossa kaikki on kaupan. Maustoimme ideaa lisäämällä peliin mahdollisuuden myydä mummonsakin. Mikäpä sen hauskempaa olisikaan. Näin ensituntumalta peli vaatii ehdottomasti rennon ehkä jopa hieman suupaltin porukan hieromaan kauppaa, sillä pelissä ei ole lainkaan piilotettua informaatiota joten liian tarkka laskeminen ja uppiniskainen inttäminen pilaa äkkiä kokemuksen. Toki keskeneräisillä kauppaketjuislla tai yksittäisillä tonteilla voi spekuloida mutta niistä saatavien rahavirtojen laskeminen on kohtuullisen suoraviivaista. Jos kaikki osaavat laskea, on pienen tuurielementin jälkeen menestyminen kiinni lähinnä siitä, kuinka hyvin pystyy kaupoissa muille jakamansa hyödyn hajauttamaan.

Chinatownin kaupankäynti muistuttaa monessakin mielessä Bohnanzaa mutta itse pidän jälkimmäisestä enemmän, sillä siinä on mukana myös piilotettua informaatiota ja homma on jotenkin dynaamisempaa kun kaikki eivät yritä huutaa yhtä aikaa. Lisäksi Bohnanzassa joutuu pitämään huolta käsikorteistaan ja välillä on pakotettu huonoihinkin kauppoihin vain välttääkseen tuottamasta turskaa itselleen.

Pelaaminen oli kuitenkin kaikin puolin hauskaa, vaikkakin välillä kaupanhieronta meinasi venähtää. Pelin pysähtymisen estämiseksi voisi olla hyvä idea munakellolla ilmoittaa pörssin sulkeutumisesta. juha voitti lopulta $1170000 varallisuudellaan ja minä tulin kohta $50000 perässä. pate, masa ja mr. pink jäivät sitten hieman miljoonan alle, vaikka varsinkin mr. pink ja pate kävivät hyvinkin tiukkaa kauppaa keskenään.

Hieman pitkäksi venyneen Chinatownin jälkeen otettiin yksi erä Colorettoa, jonka onnistuin hoitelemaan, kun juha lähti tässä vaiheessa koittiin ja tilalle hyppäsi illan isäntä peki. Eipä siitä sen enempää voi todeta, kuin että kyllä sitä vaan aina jaksaa pari peliä pelata.

Tässä kun tuli edellisessä blogimerkinnässä lautapeli-ADHD:sta puhuttua, niin ei se kyllä ole päässyt hellittämään. Sitä piti mennä tilaamaan saksalainen Galaxy Trucker, kun Milan-Spielessä sattu olemaan tarjous päällänsä. Samalla pari kaveria tilasi Wyatt Earpin ja Agricolan, joten ei postikulutkaan päässeet aivan hirmuisiksi nousemaan. Nyt tosin on jo semmonen olo, ettei puutelistalla ole enää mitään muuta kuin se yksi talvilauta siihen yhteen kevytsotaan.