Rauman kirjasto la 2.5.

Kuten vähän etukäteen ounastelinkin, oli tänään kirjastolla vähän hiljaisempaa Vapun verottaessa osallistujamäärää. Oli meitä kuitenkin parhaimmillaan kuusi pelaajaa paikalla (anselmi, ari, ari-pekka, eero, kaide ja minä). Tällä porukalla sitten alkuun pelattiin yksi Bang. Jälleen kerran peli oli lähellä loppua ekalla kierroksella, kun minä lainsuojattomana istuin mukavasti sheriffi-eeron vieressä ja käteeni sattui Volcanic ja 5 bangiä. eero kuitenkin sopivasti väisteli luodit ja kosti pahasti. Kohtalonani oli siis siirtyä viereiseen pöytään pelaamaan Eläinpyramidia anselmin leikkikouluikäisten tyttärien kanssa. Sen pelin sentään voitin! Bang päättyi luopio-ari-pekan voittoon, kun hän viimeisenä tappoi sheriffin.

Päivän pihvinä olikin sitten Knizian parhaana luomuksena pidetty Tigris & Euphrates, jonka anselmi oli kaveriltaan lainannut. Pelaamaan asettuivat anselmi sekä ensikertalaiset eero, kaide ja meitsi. arit-pekat seurasivat vierestä ja pelasivat muita kevyempiä mättöjä samalla. Jälleen kerran lähdin liikenteeseen enemmän kokeilemaan kaikennäköistä ja sitä kautta oppimaan, kuin jo alusta alkaen tarkasti analysoimaan tilanteita. No, oppia tulikin sitten paljon. Pelissä kävi lopulta niin, että voitto meni tie-breakiin anselmin, eeron ja meikän välillä. Tie-breakissa (=toiseksi vähiten kerätty laattatyyppi) eero voitti, anselmi oli kakkonen ja meikä kolmas.

Itse tykkäsin T&E:n pisteytyssäännöstä, että loppupisteet määräytyvät vähiten kerätyn laattatyypin perusteella. Tämä tuntui tasapainottavan peliä loistavasti ja ehkäisevän runaway leader -ongelman. Jos jotain suurempaa kritisoitavaa pelissä on, se on sitten ulkonäkö. Peli on yksinkertaisesti tylsännäköinen. Jos pitäisi pelkän ulkonäön perusteella valita esimerkiksi BGG:n TOP10:stä löytyvien Cayluksen, Agricolan, Power Gridin ja Tigris & Euphratesin välillä, niin varmasti viimeksi mainittu jäisi kokeilematta. Ulkonäkö kuitenkin pettää.

T&E:n jälkeen puolet porukasta lähti koittiin ja ari-pekka, eero ja minä jäimme vielä pikapelinä testaamaan toista Knizian suunnittelemaa peliä Aavikon karavaanit. Juuri kun olimme saanet pelin pöytään, niin paikalle saapui vielä mikko, joka sopivasti ehti sääntöselityksille. Jo sääntöjä kuunnellessa huomasin kuinka peli muistuttaa Pingwiniä vaikkakin hieman monimutkaistettuna. Pelifiiliskin oli hyvin samankaltainen sillä erotuksella, että Aavikon karavaaneilla on suurempi todennäköisyys jumittaa ylianalysoinnin takia. Loppupeleissä kyse on lähinnä makuasiasta, jos näiden kahden pelin välillä pitäisi valita. Sutjakkaasti pelattuna Pingwin on hitusen nopeampi (~15 min) mutta Aavikon karavaanit (~30 min) hiukan monipuolisempi. Hauskana yksityiskohtana mainittakoon, että Aavikon karavaaneissa käytettävät kamelit näyttävät ihan Åhlensin Bilar-karkeilta.