Viime päivien pääuutinen omalta kannaltani on ollut Space Hulkin 20-vuotisjuhlapainoksen tuleva julkaisu. Games Workshop on tehnyt figujen kanssa todella hienoa työtä ja pitkällisen 10 sekunnin mietinnän jälkeen ennakkotilaus lähti menemään. Samalla löytyi taas uutta motivaatiota Doomin figujen maalausprojektin jatkamiseen. Raumalle muuttamisen jälkeen eli aika lailla tasan vuoteen ei olekaan pensseliä pidetty kädessä kertaakaan. Tänään sitten kuitenkin siihen taas tartuin =) Jospa samoin tein saisi Space Crusadenkin maalattua, niin voisi sen viimeinkin joskus kummipojalle synttärilahjaksi antaa.
Muuten pelaaminen on parina viime viikkona vähän vähäisempää tiukan ohjelman vuoksi. Oikeastaan ainoat pelit (Small Worldia lukuunottamatta) ovat olleet Rauma-Kuopio junamatkalla marian kanssa pelatut muutamat Reiska-erät. Noissa peleissä löysin oikeastaan ensimmäistä kertaa Diversified Economy kortin, joka on todella kova. Se että produce-vaiheessa saa vetää kortteja käteen on hirmu iso etu. Ensi kerralla hyrskyn kimppuun tällä strategialla (jos vain kortti käy).
---
Mutta sitten pääasiaan, eli Small Worldiin. Boardgamegeekissä ja SLS:n foorumilla peliä on hehkutettu ja mehusteltu minkä ehditty. Jopa uusiin peleihin yleensä kriittisesti suhtautuva anselmi esitteli tässä taannoin Small World -videota tietokoneeltaan. Mulla kuume ei kuitenkaan ollut päässyt nousemaan mutta, kun Kuopion reissulla siunaantui tilaisuus testata, ei mua tarvinnut kauaa houkutella.
Kyseessähän on siis eräänlainen aluehallintapeli, jossa jokaisen oman vuoronsa päätteeksi saa pisteitä hallitsemiensa alueiden mukaan. Tähän sitten lisätään erilaisia bonuksia pelaamansa rodun perusteella. Homman juju on kuitenkin siinä, että yksi pelaaja pelaa pelin aikana useammalla eri rodulla aina hyläten edellisen oman onnensa nojaan kun niin katsoo parhaaksi. Uudet laudalle tulevat rodut syövät sitten pikku hiljaa edelliset pois.
En nyt sen tarkemmin käy sääntöjä lävitse vaan keskityn pelin tunnelmaan. Aivan ensimmäiseksi on kiitetävä selkeää ulkoasua ja mukavia värejä. Tämmöistä peliä on ilo pelata, kun tilanteesta saa yhdellä silmäyksellä kohtuullisen käsityksen toisin kuin pastellinsävyisissä Alean peleissä. Toinen hyvän pelisuunnittelun merkki löytyi rotu-/ominaisuuslaatoista. Ei nimittäin tarvinnut reference cardia jatkuvasti vilkuilla, että mitkä ominaisuudet säilyvät vielä rodun nukkumaan asettamisen jälkeenkin sillä pysyvät ominaisuudet oli painettu laattojen kääntöpuolelle.
Itse pelitunnelma oli aluehallintapeliksi suhteelisen letkeä. Sitä kun tiesi että tulee oman rotunsa kuitenkin jossain vaiheessa hylkäämään ja kun pisteytys tapahtui aina oman vuoron päätteeksi, niin naapureiden tekemiset eivät herättäneet hirveää "in your face"-tunnelmaa. Myös se, että ylimääräiset joukot sai aina oman vuoronsa aluksi kerätä laudalta käteen ja sitten hyökätä vaikka koko voimalla naapurin kimppuun, oli hyvä jutu rentoa pelaamista ajatellen. Ei tarvinnut liikaa taktikoida ja miettiä, miten omat joukkonsa vuoron päätteeksi aikoo hajauttaa.
Small World on rento peliRotu-ominaisuuskomboista on sanottava sen verran, että ei ainakaan tällä pelillä löytynyt mitään aivan überrikkinäistä yhdistelmää. Kombot olivat kyllä selkeästi jakautuneet niihin, joilla itse tehdään pisteitä, ja niihin, joilla lyödään kaverin aktiivista rotua. Mutta niinhän se taitaa yleensä mennä.
Loppusanomana voisi todeta, että Small World on varsin mukava peli. Ei nyt mikään tajunnanräjäyttäjä mutta hyvä silti. Harrastuksen alkuvaiheessa varmasti hommaisin pelin hyllyyn ja sitä tulisi paljon pelattua mutta tällä hetkellä elän vaihetta, jossa mielummin syvennyn hyllystä jo löytyviin peleihin. Hulkki on tietysti uutena tulossa mutta se tuleekin Space Crusaden tilalle.
Itse pelin voitti maija tie-breakin jälkeen 99 pojolla. Mulla oli samat 99p mutta vähemän ukkoja laudalla. kai ja henna olivat hiukkasen alle 90 pisteessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti