Jumalainen Kärmes, Mikro-Kärmes, Mix-Kärmes, Galaktinen Kärmes 25.6.2008

Tänään Kärmeksen peli-illassa vaihdeltiinkiin mittakaavaa ja ympäristöä laidasta laitaan. Koko ilta meni samojen naamojen (kuula, humer, kj) kanssa pelatessa, vaikka paikalla olikin kesäillaksi yllättävän paljon porukkaa (10).

Olin toivonut aiemmin foorumilla kj:n kokoelmista paria peliä pelattavaksi. Ensimmäisenä käsittelyyn otettiin Age of Gods, jota pelattiin illassa edellisen ja samalla ensimmäisen kerran kaksi viikkoa aikaisemmin. Tuolloin näin pelissä paljon potentiaalia mutta suurin osa ajasta meni häslätessä, joten halusin päästä muodostamaan paremman kuvan pelistä. Nyt uudemmalla kerralla mulla ainakin oli oikein hauskaa ja tällä hetkellä vaikutelma pelistä on reilusti plussan puolella. Bluffailin todella paljon antamalla erikoisbonuksia monille roduille lähes sattumanvaraisesti ja samalla varoin tarkkaan paljastamasta omia suunnitelmiani. Moneen kertaan nauratti oikein kunnolla, kun boostasin jotain kansaa ja heti pöydän ääressä alkoi hirvittävä spekulointi ja tämän kansan kimppuun hyökättiin. Peli meni vielä silleen kivasti, että kaverit pitivät meikäläisen rodut hengissä samalla kun itte yritin parhaani mukaan sekoittaa pakkaa. Semmoinenkin erikoisuus nähtiin, että kaikki pienimmät rodut tuhottiin kartalta heti alussa. Myöhemmin Ogret ryömivät kuitenkin jumalaisen vihan myötä ylös haudoistaan ja tietenkin viimeisessä Destiny-vaiheessa mulle napsahti tämä ainoa elossa oleva pikkukansa käteen. Tuntuivat olevan kaikki pelin neljä jumalaa minun puolellani. Voitin pelin.

Seuraavaksi kj löi yllärina pöytään Fantasy Flight Gamesin julkaiseman kirppupelin Micro Mutantsin - luonteva siirtymä jumalasta kirpuksi. Kyllä hindulaisena voisi olla tyytyväinen edelliseen elämäänsä. Alkuodotukset esittelyä kuunnellessani ja pelin nähdessäni olivat korkealla. Olisi mukavaa päästä puolivaloilla roiskimaan kirppuja sinne tänne. Säännöt olivat kuitenkin yllättävän monimutkaiset:

• jokainen pelaaja edusti yhtä neljästä kirppurodusta
• roduilla oli omat erikoisyksikkönsä (eri kokoisia ja näköisiä kirppuja)
  
• jokaisella yksiköllä ja rodulla oli omat erikoissääntönsä

Se siitä roiskimisesta... Tiedossa oli siis varsin taktista tarkkuusammuntaa. Mulla ainakin puolet säännöistä katosi muistista 5 sekuntia kuulemisen jälkeen ja sitä myöten peli-ilo muutaman kierroksen jälkeen. Yritin kyllä tosissani loppuun asti mutta en pistänyt pelin päättymistä humerin voittoon ja itselleni langennutta viimeistä sijaa lainkaan pahakseni. Hyvä idea oli mielestäni pilattu liioilla säännöillä. Pari erilaista yksikköä olisi aivan hyvin kirppujen hyppyyttämiseen riittänyt. En kuitenkaan vielä täysin tyrmää Micro Mutantsia, sillä uskon että luvassa saattaisi hyvinkin olla hauskoja hetkiä, mikäli kaikki pelaajat tuntisivat säännöt läpikotaisin ja liipaisinpeukalo olisi timmissä kunnossa. Nykyisellään kynnys peliin on kuitenkin genreen nähden yllättävän korkea.

humer kiirehti tässä välissä linikkaan. Jäimme siis kj:n ja kuulan kanssa kolmestaan, kun Luksa oli mystisesti tyhjentynyt kaikista muista. Ennen illan kohokohdaksi mielessäni maalailemaa kj:n Galaxy Truckeria kj soi meille jälleen uuden yllärin - Flix Mixin. Kyseessä on pieneen pakettiin mahtuva reaaliaikainen korttipeli, jossa on tarkoituksena latoa kilpaa kortteja osittain toistensa päälle hieman dominopeliä muistuttavilla säännöillä. Voittaja olisi se, joka tyhjentäisi kädestään kaikki 16 korttia pöytään. Tällä kertaa yllätys oli mukava. Flix Mix osoittautui nopeasti pelattavaksi välipalaksi, jossa on aineksia hyväksi kännipeliksi. Paljon toimintaa, ei odottelua. Yleensä haisen todella pahasti näissä nopeuspeleissä mutta en tiedä olinko tällä kertaa tulessa vai mikä iski mutta 1. kierroksella käteeni jäi vain 2 korttia ja 3. kierroksen voitin. Toisella rundilla tosin sain pöytään yhteensä vain 4 korttia. kj väitti, että korttien väreillä (väreillä erotetaan pelaajat toisistaan) olisi merkitystä pelaamisen kannalta. Oisko sitten näin, sillä jokaiselle kiesille vaihdoimme pakkoja keskenämme ja menestyskin vaihteli todella paljon.

Lopulta vuorossa olikin sitten odottamani Galaxy Trucker. Tyhjyyttään kaikuva Lukema loi autenttista tyhjän avaruuden tuntua. Valitettavasti oli jo sen verran myöhä, että pelasimme vain lyhennetyn kahden kierroksen pelin II- ja Enterprise-aluksilla. Strategiani oli vain latoa alukseni täyteen lasereita ja koittaa mahduttaa vähän miehistöä, rahtitilaa, akkuja ja moottoreita sinne tänne. Alieneja ja kilpiä en vaivautunut lainkaan käyttämään. Ensimmäinen startti meni oikein mukavasti ja nettosin 54 yksikköä mitä lie avaruusshillinkejä nyt ovatkaan. Tällä irtosi piikkipaikka reippaasti, kun muiden alukset posahtelivat matkan varrella tai jäivät ajelehtimaan tyhjyyteen miehistön kuoltua. Toinen lähtö ei sitten mennytkään yhtä hyvin. Kämmäilin aluksen rakentamisessa ja Rough Road Ahead-lisurista nostettu räjähtävä lasti aiheutti alukseni lähes totaalisen tuhoutumisen. Saldona -22 rahaa sakkoa, millä tiputtiin kärkipaikalta koko pahnan pohjalle. kj tyhjensi pankin. Eipä siinä - äärimmäisen hauska peli on kyseessä.

Luulen, että syy mieltymykseeni Galaxy Truckeria kohtaan johtuu kahdesta asiasta - dynaamisesta mekaniikasta ja mielettömän hauskasta teemasta. Mekaniikassa miellyttää vähäinen odottelu ja loputtoman suunnittelun turhuus. Rakentaessa joku toinen kuitenkin ehtii viemään tarvittavat palaset nenän edestä ja itse matkan aikana tehtävät optimointilaskut ovat hyvin yksinkertaisia ja valinnat yleensä ilmeisiä. Analyysihalvaus ei siis pääse pilaamaan kenenkään pelikokemusta. Itselläni on taipumusta tähän jäätymiseen enkä aina nauti siitä itsekkään. En voisi lisäksi kuvitella hauskempaa ideaa, kuin kaahata romukasalla pitkin avaruutta, poimia matkalta kaikki irtain kyytiin, väistellä samalla asteroideja, möykyttää avaruuspiraatteja ja koittaa pitää miehistö järjissään. Onhan tämä ehkä hieman nörttiteema mutta minkäs teet.

Sitten pelien jälkeen piti vain äkkiä laittaa paikat kuntoon ja polkasta rivakasti takaisin koittiin kattomaan EM-jalkapalloa. Lautapelaajat kannattavat kaikki Saksaa.