lauantai 28. kesäkuuta 2008

Neppistä á la PitchCar

Pari päivää sitten tuli kannettua uusi peli kotiin, kun Kuopion Anttilassa, tuossa tuulipukukansan viimeisessä turvasatamassa, oli oikein kunnon kesäale päällä. PitchCar maksoi vaivaiset 20 elttonia. Olin jo aikaisemmin vähän himoinnut kyseistä peliä mutta olin pitänyt normaalia 60 eunon hintaa turhan paksuna, joten oli jäänyt ostamatta. Hyllyssä oli aika paljon muutakin halvennettua tavaraa ja nappasinkin jymy-r:lle pelit Taistelu Roomasta ja Menolippu: Eurooppa. Ei jymy-r:kään paljoa köyhtynyt, sillä yhteensä noille kahdelle pelille tuli hintaa 27 rahaa.

Eilen sitten päästiin neppaamaan ensimmäiset kaksi kisaa. Paikalla olivat ella, ellu, tumppu, tombo, adi ja minä. Ensimmäinen lyhyempi rata tehtiin pienelle sohvapöydälle. Ennen aika-ajoja olivat vapaat harjoitukset, joissa parhaat kiersivät koko radan 3-4 näpyllä. Aika-ajoissa paineet kuitenkin olivat kovemmat ja paalupaikka irtosi tombolle 7 napsulla. Seuraavina tulivat meitsi, tumppu, ellu, adi ja ella. Varsinainen kisa osoittautui varsinaiseksi romuralliksi. Radalla oli ahdasta, kaveria tönittiin ja neppaussormet vapisivat. Oli aivan turha kuvitellakkaan pääsevänsä koko kierrosta alle 10 lyönnin. Ensimmäisenä ruutulipulle pääsi meikäläinen ja adi nousi kakkoseksi. tombo tipahti kolmanneksi, kun viimeistä edellinen neppaus jäi maaliviivan päälle eikä auto ylittänyt viivaa kokonaan, jolloin adi pääsi kuittaamaan takaa. ellu neppaili ittensä neljänneksi, tumppu viidenneksi ja ella otti kuutospaikan.


Välillä katsomossa oli ahtaampaa kuin radalla ja pakokaasut polttivat huumaavasti.

Toisen radan ratamestarina toimi adi. Viimeistä mutkaa edeltävästä takasuorasta tuli sen verran pitkä, että piti kantaa keittiön pöytä olohuoneeseen kun sohväpöydästä loppui pituus kesken. Tällä kertaa paalupaikan nappasi edellisestä kisasta sisuuntunut tumppu. tombo jatkoi vahvoja esityksiään ja starttasi vierestä. ellu oli aika-ajojen kolmas, adi neljäs ja ella viides. Itte hyydyin viimeisen lähtöruutuun, kun pitkä takasuora osoittautui yllättävän vaikeaksi ajettavaksi. Lensin ratamestarin hyppyristä 4 kertaa kaiteen yli. Parilliset lähtöruudut olivat muutenkin varsin pirulliset, koska silloin heti ensimmäiseen shigaaniin joutui ajamaan sisäkaarteessa eikä ollut mitään mahdollisuuksi ottaa suoraa linjaa koko hässäkän läpi.

Toinen kisa oli huomattavasti haastavampi ja jopa vaiherikkaampi kuin ensimmäinen. Takasuora koitui monen kohtaloksi, kun se houkutteli ajamaan liian kovaa viimeiseen mutkaan. Itse lensin samassa paikassa vähintään puolen tusinaa kertaa kaiteen yli. Taitavaakin ajoa nähtiin. Illan upeimmasta yksittäisestä suorituksesta vastasi ellu, joka vetäisi kovalla neppauksella ensin lyhyen suoran kiinni ja sitten tiukan u-mutkan sisäkaarteeseen nojaten ja siitä kovalla vauhdilla takasuoran puoliväliin. Siinä mentiin koko matka kahdella renkaalla. tombo hoiti voiton kotiin mutta kisa muista sijoista oli äärimmäisen tiukkaa, kun viimeistä mutkaa lähestyttiin aivan rengas rankaassa kiinni. tumppu ja minä taistelimme tiukasti 2. sijasta, jonka tumppu lopulta parilla kypsällä sormen heilautuksella nappasi itselleen. minä olin siten kolmas. ella oli neljäs ja ellu viides, kun adilla kaasusormesta katosi kontrolli ratkaisevalla hetkellä ja tytöt pääsivät kuittaamaan.

Lopullinen pistetaulukko muotoutui seuraavanlaiseksi:
tombo: 6+10=16p
adebisi: 10+6=16p
tumppu: 4+8=12p

adi: 8+3=11p
ellu: 5+4=9p
ella: 3+5=8p


Kisan jälkeen kaikilla oli hymy herkässä ja totisimmillakin suupielet nykivät. Rata nimettiin eversti Sandelsin nimikkoradaksi.

tombon
kanssa ajettiin sitten vielä tie-breakkina aika-ajot. Ensimmäinen yritys päättyi tasatulokseen 6-6. Myös toinen tie-breakki päättyi samoihin lukuihin 6-6. Tämän jälkeen vaihdoimme tie-breakin yhden neppauksen kisaksi. Lähtö oli takasuoran päässä ja tarkoituksena oli ajaa suora ja viimenen mutka. Voittaja olisi se, jonka auto pääsisi lähemmäksi maaliviivaa. tombo vetäs mallikelpoisen suorituksen alle ja minä tuikkasin jälleen pihalle. tombosta leivottiin näin hallitseva mestari.

PitchCar on hauskaa vaihtelua muuhun strategisempaan lautapelaamiseen. Valintojen määrää rajoittavat vain omat taidot ja pelissä riittää tapahtumia koko ajan. PitchCar sopii erinomaisesti kaljapeliksi. Keijo kun mukavasti rentouttaa sormet ja kerrankin saa ajaa pikku seipäässä eikä mielessä pidettäviä asioita ole liikaa, jolloin ei haittaa vaikka enemmänkin tankkaisi. Toisaalta tämä peli sopisi vakavaksi kilpalajiksi paremmin kuin moni muu lautapeli, sillä kaikki on vain ajajan taidoista kiinni ja säännöt ovat tasapuoliset kaikille. Varsinkin urheilijoiden ajatusmaailmaan tämmöinen asetelma sopii. Tätä tullaan varmasti pelaamaan lisää.

Ei kommentteja: