Juhannussatoa

Juhannuksen aikana tuli ihan kivasti pelattua. Tosin juhannus on nyt tässä tapauksessa hieman venytetty aikamääre. Ensin yhtenä iltana Hollanti-Romania peliä seuratessa paiskittiin kain kanssa siinä sivussa Lost Citiesiä. Opettaessani kaille pelin sääntöjä hän muisteli kenties pelanneensa joskus aikaisemminkin muttei ollut täysin varma. Otteet olivat joka tapauksessa hyvät ja molemmissa pelaamissamme erissä sain turpaani. Ensin niukasti ja sitten vähän reippaammin, kun vuoristomatkani jäi 48 pistettä pakkaselle. Mitäpä siinä muutakaan tekemään kuin riskillä matkaan, kun heti alkujaossa sain kaikki kolme valkoista sijoituskorttia käteeni.

Seuraavana iltana sitten jymy-r oli matkalla Espoosta Nilsiään juhannuksen viettoon. Kuopio sattui mukavasti matkan varrelle ja aikaakin pikku visiitille kuulemma oli, joten kutsuin vielä pujon ja kain lainaamaani Citadelsia mätkimään. Itselleni ja pujolle kyseessä oli ensikosketus peliin mutta minä sentään olin lukenut säännöt. Onneksi ennakkoarvailujeni mukaisesti säännöt olivat helpot opettaa eikä pujonkaan tarvinnu olla täysin ulapalla pelin alussa. Itte en ollu jaksanu sen kummemmin strategioita miettiä vaan ajattelin siinä pelin tiimellyksessä opetella virheistäni ja seurata kahta kokeneempaa kaveria.

pujo vanhimpana sai kruunun ja puolusti sitä valitsemalla roolikseen kunkun varsinkin alkupelissä aina kun mahdollista. Minä puolestani valitsin useampaan kertaan arkkitehdin, koska silloin sain sekä rahaa että kortteja, mikä vaikutti tehokkaalta idealta. Pikku paranoia iski kuitenkin varsin pian, kun mieleeni palautui taikurin kyky pihistää kortit toisen kädestä ja kun huomasin olevani ainoa, jonka käsi suorastaan pursui kortteja. Mikäpä olisi sen mukavampaa kuin vainoharhat.

Peli päättyi lopulta pujon voittoon 34 pisteellä. kai ja minä jaoimme 2. sijan 30 pisteellä ja jymy-r otti peräpaikan 21 pisteellä. Syntyneitä eroja näin yhden pelin kokemuksella jälkeenpäin tarkasteltaessa tulee väkisinkin mieleen, että tulojen ollessa koko ajan keskimäärin samanlaiset saavat kaikki pelaajat rakennettua suunnilleen yhtä arvokkaat kaupungit. Näin kävi ainakin tällä kertaa, kun pujo, kai ja minä rakensimme kaikki 27 pisteen kaupungit ja ratkaisevat pisteet tulivat bonuksista. jymy-r kärsi huonosta paikasta ja muiden torpedoinnista. Citadelsin tuntuu lopulta ratkaisevan se, että onnistuuko kurmoottamaan muita pelaajia ja tuleeko itse lyödyksi. Toivottavasti asia ei ole näin vaan pelitavallakin olisi merkitystä, ettei kaikki jää bluffin varaan.

jymy-r:n tuloon liittyi pieni takaiskukin. Olin pyytänyt häntä tuomaan mulle Lautapelit.fin myymälästä Vegas Showdownin. Liikkeessä myyjä oli sanonut, että peli löytyy ja alkanut etsimään. No myyjä oli ensin etsinyt peliä 10 minuuttia, minkä jälkeen hän oli lähettänyt apulaisen varastoon tonkimaan. Sieltäkään tyyppiä ei yli viiteen minuuttiin kuulunut, jolloin jymy-r:n oli pakko lähteä, jotta ehtisi junaan. Jäi peli saamatta.

Varsinainen juhannusaika tuli oltua porukoiden mökillä, jonne otin mukaan Citadelsin, Kadonneet kaupungit, Menolipun ja Settlers of Catanin. Citadels jäi maijan kanssa kaksistaan höylättäväksi, koska en jaksanut yli kuuskymppisille vanhemmilleni opettaa sääntöjä. Ei sillä etteikö olisi menny jakeluun mutta epäilen vain bluffipelien hauskuutta siinä seurassa. Normaalien kaksinpelisääntöjen vastaisesti Citadels tuntui paremmalta, kun ennen valintaa osa roolikorteista poistettiin käytöstä nelinpelin tapaan ja molemmat valitsivat vain yhden roolin. Näin ei voinut aina valita samoja hahmoja ja joutui tekemään tiukempia valintoja. Kokeilin erilaisia strategioita mutta edelleen vastapelaajan tormentointi tuntui olevan avain onneen varsinkin, kun useinkaan haluamiaan rooleja ei ollut saatavilla. Toisaalta kaksinpelissä myös vastustajaa nopeampi kaupungin rakentaminen ja siitä saatava bonus on iso tekijä.

Menolippu ja Catan ovat puolestaan pelejä, jotka sopivat porukoidenkin kanssa veivaamiseen. Molemmissa on suht looginen mekaniikka ja maanläheinen teema. Menolipussa aina aikasemmin olen pyrkinyt rakentamaan kaikki reitit yhdellä ainoalla yhtenäisellä radalla ja samalla kaapata pisimmin radan bonuksen itselleni. Parissa viimeisimmässä pelissä pisimmällä radalla ei ole kuitenkaan ollut merkitystä vaan eniten kuuden vaunun rataosuuksia rakentanut pelaaja on voittanut, vaikkeivat kaikki reitit olisikaan onnistuneet. Itsekin niistin nyt mökillä pelatun matsin kyseisellä strategialla, vaikka sainkin 20p miinuksia.

ukolle lahjaksi ostamaani Catania tuntuvat vaivaavan painotetut nopat. Useampi peli on tullut pyöräytettyä mutta nopista ei kaseja tunnu millään irtoavan. Kuutosia kyllä vilisee mutta kasit on aina ollu tiukassa. Taas tuhouduin sijoittamalla tuohon pedon lukuun - kahdeksikkoon. Ensi kerralla uskon kohtaloni siunatulle kuutoselle.

Mökillä ollessani keksin myös viimeinkin tavan voittaa maija Kadonneissa kaupungeissa. Hänelle ei vain pidä yksinkertaisesti antaa yhtään korttia. Mielummin otan miinukset, kuin luovun pienestäkään kortista. Tällöin tulee väkisinkin pelattua vähintään neljää mutta useimmiten kaikkia viittä tutkimusretkeä. Yksittäisten matkojen pisteet kohoavat tällä strategialla harvoin korkealle mutta eipä vastapelurikaan saa pisteitä.

Lopuksi pieni varoitus: Ei kannata pelata ainakaan Kadonneita kaupunkeja suorassa auringonpaisteessa varsinkaan, jos alustakin tuppaa lämpiämään. Omat korttini ja pelilautani käyristyivät juhannusauringon lämmössä noin tunnissa.