Pelaajan marraskuu

Kootaanpas tässä nyt marraskuu yhteen pakettiin kerralla. Tässä välissä kun on ollut kaikennäköistä puuhaa ja menoa, niin blogipäivityksiä ei aivan äskettäin ole ehtinyt tekemään, vaikka pelaamiselle on kuitenkin aikaa löytynyt. Koska en nyt muista milloin ja kenen kanssa on tullu mitäkin pelattua, niin pistelläähään vähän ajatuksia pelatuista peleistä.

Yspahan:
Tämä tuli hommattua ketjuvaihdossa. Aikoinaan ekan pelin pelasin 2007 Ropeconissa ja siitä asti jäi peli mieleen pyörimään mukavan leppoisana ja erilaisena. Itse ainakin fanitan Yspahanin noppasysteemiä. Mielestäni tässä on kevyiden, 60min-pelien ehdotonta parhaimmistoa.

Tichu:
Tichun ostin puoliherätteenä, kun olin kuullut siitä paljon kehuja. En ollut kuitenkaan vaivautunut etukäteen tutustumaan peliin vaan ihan kylmästi nappasin paketin vain hyllystä kouraan ja marssin tiskille. Pakko on nyt myöntää, että hieman petyin sillä kyseessä oli periaatteessa täysin sama peli, jota 10 vuotta aikaisemmin Japanissa vaihdossa ollessa kaikilla välitunneilla pelattiin. Silloin peli nimi vain oli Daifugou. Pettymys koski siis sitä, että odotin jotain uutta ja mullistavaa eikä niinkään sitä että Tichu olisi huono peli. Päinvastoin. Tässäkin on vain vähän sama homma kuin Bridgessä, että aina pitäisi päästä saman parin kanssa pelaamaan.

Primordial Soup:
Olipa kova pettymys tämä alkukeitto. Teemansa ja ideansa puolesta äärimmäisen mielenkiintoinen mutta itse pelaaminen ei vain ollut hauskaa. Osasyyllinen voi tietysti löytyä käytössä olleesta lisäosasta, joka ainakin meikäläisen mielestä toi peliin aivan liikaa kortteja. Nyt kun kaikki olivat käytännössä aloittelijoita, kesti matsi aivan turkasen pitkään jokaisen vuorollaan pällistellessä papereita. Ehkä jos kaikilla olisi se 10+ peliä alla, voisi hommaan tulla vähän sitä mielekkyyttä.

Dominion - Kaukaiset rannat:
Tulipahan testattua yksi peli Dompan uusinta lisäosaakin. Aika mielenkiintoisia kortteja näytti olevan. Useamman pelaajan pelissä mm. Merirosvolaiva osoittautui aika eteväksi vehkeeksi. Vaan kyllä sitä kahden lisäosan myötä alkaa Dominionissa kortteja riittämään. Aika kätevästi näyttivät kuitenkin humerilla pysyvän järjestyksessä minigripeissä ja niiden avulla setuppikin oli helppo arpoa, kun vain nosteli laatikosta satunnaiset pussit pöytään.

Memoir '44:
Mualiman parrain peli ei petä koskaan =) Kolme tiukkaa matsia, joista tiukimmat käytiin jymy-r:n kanssa Saverne Gapissa. Oli muuten harvinaisen pirullinen maasto ylitsepääsemättömän vuoriston vuoksi. Tämä skenaario osoittaa todella hienosti mihin kaikkeen Memoirin pelisysteemi taipuu, vaikka hyvin kevyt onkin.


Pelailujen lisäksi BGG:n secret santa on liikkeellä. Itse pistin pakettia menemään itänaapurin suuntaan, mikä osoittautui melekosen kalliiksi. Venäjällä kun ei noita pelikauppoja liikaa näytä olevan, niin ostin sitten kaupasta erään junapelin ja laitoin postilaitoksen asialle. Pelkälle postitukselle tuli hintaa noin 27e, mikä paisutti kokonaisbudjettia 67%. Melekosta sanon minä, mutta tulipahan hyvä mieli.

Niin, ja koppasinpa Kuopion Anttilasta Menolippu-korttipelin mukaan, kun oli kohtuullinen halvennus päällä. 5,70e jäi pelille hintaa.

Hyvä Coni, sairas hevonen

Viikonloppuna saapui se pitkään odotettu HelCon. En tosin päässyt paikalle kuin lauantaina ja sitten sunnuntaina pariksi tunniksi. Mukavasti ehti kuitenkin kaikenlaista testaamaan. Sikäli erikoinen testipatteri sattui kohdalle, että päälimmäisenä mieleen jäi lähinnä hevonpaska.

Colonia oli viikonlopun ehdoton luuska. Mikäänhän ei tässä ole varsinaisesti rikki, mutta pelaaminen ei ole hauskaa. Peli on mekaniikkakokoelma, joka on kuitenkin paljon vähemmän kuin osiensa summa. Eniten pelissä häiritsi se, että kaikissa vaiheissa toistetaan hyvin pitkälle samoja "vehkeet -> kaluihin"-konverttauksia. Ensin hankitaan laudalta resursseja (5 tyyppiä). Toiseksi resursseista tehdään tuotteita (5 tyyppiä). Kolmanneksi tuotteet shipataan, mistä tienaa eri maiden valuuttoja (4 tyyppiä). Rahalla sitten lopuksi hommataan voittopisteitä käyttäen juuri sopivaa valuuttaa. Kun pakettiin vielä lisätään aivan haitarista olevat paperirahat voin todeta, että tätä en tule enää koskaan pelaamaan. En ainakaan täyttä kuutta kierrosta - korkeintaan kolme ja silloinkin on pakko olla vähintäänkin kovassa kännissä. Kiitos kuitenkin kajasteelle, että jaksoi pelata ja selittää pelin runnulle, runnun emännälle, samille ja mulle. Niin ja sekin vielä: Pelattiin 3-4 tuntia ja loppupisteet olivat vaivaiset 18(runtu)-17(minä)-13(kajaste)-12(emäntä)-12(sami). Tuommoisen pyörityksen jälkeen olisin halunnut nähdä voittajalla ainakin 1 000 000p. BGG-arvosana: 2

Gonzaga oli toinen heikko hevonen. Pelin palikat muistuttivatkin nyrkkirautoja, mikä kirvoitti ainoat hymyt pelin aikana. Ehkä pelin heikkous on nimenomaan onnen ja kaaoksen yhteensovittaminen. Sinänsä minulla ei ole peleissä mitään satunnaisuutta ja kaaosta vastaan, sillä tykkäänhän minä esim. Memoirista (satunnainen, vähän kaaosta) ja Fist of Dragonstonesista (kaaosmainen, vähän satunnaisuutta). Mutta yhdessä näistä muodostuu peli, jossa onneaan/muita pelaajia ei voi yrittääkkään hallita. Gonzaga ei nyt ole mikään ääriesimerkki tästä mutta uskoisin, että peli olisi paljon parempi jos pelattavan palikan saisi valita ja samalla tulisi bidattua vuorojärjestyksestä. Näin peliin muodostuisi huomattavan paljon syvempiä strategisia tasoja. Tällä hetkellä Gonzaga on vain taktisen tason "Go with the Flow"-viritys. Mielenkiintoisena sivuseikkana voisi muuten mainita, että pelin suunnittelija Guglielmo otti minuun geekmailin kautta yhteyttä pian sen jälkeen kun olin reitannut ja kommentoinut pelin. Muutaman meilin mittaisesta kirjeenvaihdosta selvisi, että testivaiheessa tuota meikäläisen pohtimaa house rulea oli myös mietitty mutta siitä oli luovuttu laajemman perheyleisön toivossa. Kiitokset kajasteelle myös tämänkin pelin esittelystä. Lopputulokset 85(emäntä)-83(minä)-82(runtu)-57(kajaste). BGG-arvosana: 5

Neuroshima Hex: Duel pääsi conipeleistä alimmalla arvosanalla kelvolliselle osastolle. kuulan kanssa otettiin erä lauantaiyön sydämessä. En ole perus Neuroshimaa pelannut mutta ainakin Duelista mulle tuli mieleen joku heksashakki scifi-teemalla ja monimutkaisemmilla säännöillä. Ja tätähän peli periaatteessa onkin. No ei siinä mitään. Ei erityisiä heikkouksia muttei nyt mitenkään eirtyisesti jäänyt mieleen muuten kuin, että ihmeellisen reilusti voitin 20-2. BGG-arvosana: 6

Sit päästäänkin HelCon TOP-3:een:

3. sija - Ubongo 3D

Tykkään perus-Ubongosta pelin erilaisuuden ja puzzle-luonteensa vuoksi. Perusversio on kuitenkin turhan helppo jo pienen harjoittelun jälkeen mutta homma kyllä totisesti korjaantuu 3D-version myötä. Ei ainakaan mulla aivot vääntyneet yhdellä pelillä vielä kolmeen tasoon ja vähintään puolet helpoistakin laudoista jäi ratkaisematta. Varmasti mut saa houkuteltua jatkossakin mukaan peliin. Ainoat pienet miinukset tulevat kömpelöstä setupista ja isohkosta lootasta. Tämä oli myös ainoa, joka jäi todella kaivelemaan, kun ei peli oikein sujunut. kajaste sen sijaan ei olisi halunnut pelata mutta kyykytti veljeään ilaria, minua ja tommia mennen tullen. BGG-arvosana: 7

2. sija - Wings of War Deluxe Set

Ainoa Helcon peleistä, jota ei ole julkaistu vuonna 2009. Tällä kertaa vanha kaakki näytti kuitenkin jaksavansa edelleen kyntää. Säännöt ovat helpot ja pelaaminen hauskaa. En tosin varmasti suosittele yhdenkään sääntöfriikin tai pelit kovin tosissaan ottavan ihmisen kanssa pelaamaan. Matsin aikana lentokoneet siirtyvät väkisinkin aina silloin tällöin millin pari eikä liikuttaminen tai kantaman mittaus varmasti mene koskaan mikromillilleen oikein. Onneksi peliseuraksi eksyneet iraklis, hannu ja sin nombre hombre olivat sopivan rentoja tyyppejä. Oma lentoni päättyi pöydältä ulos ajatumiseen. BGG-arvosana: 7

1.sija - Factory Manager

Friedemannin uusin vihreäverinen ori oli jo ennen conia ehdottomalla testilistalla. FM pääsi pöytään jopa kaksi kertaa. Ensiksi lauantaina ellanopun, tryytyn ja pillarin kanssa ja sitten sunnuntaina Turun simppojen siirtolan, jaarisen ja runnun kanssa. Lauantaina minä nyyppänä tein setupin, joka oli tuskainen mutta selkeän apulapun kanssa helppo. Peliin lähdin ilman sen kummempaa strategiaa keskittyen pelkästään taktiseen pelaamiseen. Ihan kivasti se menikin ja peli loppui juuri sopivalla hetkellä, kun muut olivat painelemassa rahassa ohi mutta mun alkupelissä haettu kaula riitti. Loppupisteet olivat 240(meitsi)-227(ryytty)-207(ellanoppu)-206(pillar). Ensimmäisen pelin jälkeen jäi päällimmäiseksi hieman pettynyt fiilis, kun olin odottanut jotain todella hienoa. Peli toimi, pyöri ja sitä oli kiva pelata mutta tietty jännitys ja vuoroangsti kuitenkin puuttui.

Sunnuntain FM-erässä ei peli luistanut omalta osaltani aivan yhtä hyvin, kun pelasin toisen kierroksen heikosti. Loppupisteet olivat 242(siirtola)-217(minä)-210(jaarinen)-206(runtu). Toisen pelin jälkeen tuli mieleen, että on yleisesti ottaen hieno idea käyttää voittopisteitä myös resursseina. Eli tässä tapauksessa rahalla rakennetaan omaa myllyä mutta samalla rahalla myös peli voitetaan. Tulee tiukkoja valintoja. Hienoa on myös noin tuntiin puristettu peliaika. Ei löydy montaa peliä, jotka tarjoavat saman sisällön samassa ajassa.

En nyt vielä näillä näytöillä omaan hyllyyn ole Factory Manageria hommaamassa ellei nyt sitten halua tuommoista tunnin aikaslottiin sopivaa pakettia mutta todella mielellään tätä pelaa. Pelattiin tosin molemmat pelit ehkä hieman väärin mutta se selvinnee tässä ennen seuraavia pelikertoja. Ehkä näen tässä jo tiettyä kaavamaisuutta, minkä vuoksi pelkään FM:n kokevan Endeavorin kohtalon ja jäävän lyhytikäiseksi mutta kahden pelin jälkeen ei vielä pysty sanomaan. BGG-arvosana: 7 (potentiaalinen 8, jos todellakin pelasimme väärin ja korjatuilla säännöillä peliin tulee enemmän angstia)