Sivilisaatioita ja presidenttejä

Seuraavassa pikku raportit ja ensitunnelmat Rise of Empiresistä ja 1960: The Making of the Presidentistä.

---

Rise of Empires:

Viime lauantaina kirjastolla otettiin eeron ja arin kanssa tyypit Wallacen Rise of Empiresistä. Uskallettiin tarttua haasteeseen kirjaston rajallisessa aikaikkunassa, sillä ohjeissa lupailtiin että sivilisaatiot ehtisivät saavuttaa loistonsa n. kolmessa tunnissa. Liikutaan siis täysin eri maailmassa Civilizationiin tai Through the Agesiin verrattuna.

Pelistä sen verran, että RoE:ssa on käytössä kartta mutta pelaajat ovat ennemminkin vaeltavia johtajia, sillä oman kansansa voi milloin tahansa hylätä ja aloittaa uuden mistä päin maailmaa tahansa. Kansan rakentamat kaupungit ja ihmeet sekä kehittämät keksinnöt kuitenkin säilyvät tuottamassa voittoon tarvittavia pisteitä johtajalleen, vaikka hän alamaisensa hylkäisikin. Valloitetut alueet ja niistä saatava hyöty tietysti menetetään.  

I. Aikakausi 

Kaikkien kansat aloittivat köyhinä ja piskuisina. Ensimmäisenä Välimeren syvänteistä maailmankartalle ryömivät eerolaiset. Kohta perässä laskeutuivat arilaiset vuorilta Pyhään maahan. Kauaa he eivät kuitenkaan ehtineet olostaan nauttimaan, sillä meikäläiset purjehtivat salaisilta saarilta rantaan ajoivat arilaiset pois. Ensimmäisen aikakauden loppupuoliskolla tilanne ei juurikaan muuttunut muuten kuin kehitys kehittyi ja arilaiset keksivät kalenterin, eerolaiset tiet ja meikäläiset terävän keihään.  

II. Aikakausi 

Heti toisen aikakauden alkajaisiksi huomasimme, että jumalat olivat rankaisseet kaikkia kansoja liiankin kovalla kädellä (eikä muuten jäänyt ainoaksi rankaisuksi pelin aikana). Kenellekkään ei nimittäin oltu muistettu antaa ensimmäisen aikakauden alussa matkaan lainkaan kultaa tai muita resursseja, joita olisi tarvittu kaupunkien rakentamiseen tai kaupankäynnin välineeksi. Siitä huolimatta militaristic expansionistit eli meikäläiset lähtivät navigaation keksimisen myötä ensimmäisenä merta uhmaamaan ja löysivät tiensä Uuteen Maailmaan. Laivarottien mukana sinne matkasivat myös eerolaiset leviten pohjoiseen jättäen meikäläisille etelän. arilaiset puolestaan löysivät silkkitien ja thai-hieronnan idästä. Meikäläisten aika meni merillä seilatessa ja palkkasotureita värvätessä. Eerolaiset ja arilaiset sentään solmivat diplomaattisuhteita keskenään.

 

III. Aikakausi 

Meikäläiset kun oli viettänyt tähän asti pari tuhatta vuotta sotien ja muut jo virittelivät avaruusohjelmiaan, oli viimeinkin aika panostaa kulttuuriin. Kansakunnan terävimmät päät löivät yhteen ja tuloksena syntyivät - TADAA!... tykit. Sentään televisiosta päästiin seuraamaan kehitystä, kun eerolaiset ampuivat sputnikin kuuhun ja pelasivat jalkapalloa maankamaralla. Ei tainnut olla voittajasta epäselvyyttä, kun kerran avaruuteenkin asti pääsivät. Arilaisten kaupunkikulttuuri pääsi toiselle sijalle ja meikäläiset saivat painua pylväikköön ja istua miekkaan.

 

Peli jäi historiaan eniten sääntövirheitä sisältäneenä pelinä. Ei siten vielä uskalla lopullista arviota pelistä antaa mutta lupauksia kasin arvosanasta on ilmassa. Pelataanhan nyt ensin ainakin yksi peli oikeilla säännöillä. Joka tapauksessa mielenkiintoinen sekoitus sivilisaatiopeliä ja El Grande-tyyppistä aluehallintaa on kyseessä. Ehkä sivilisaatiopeli tulee erityisesti siinä esiin, ettei aluehallintataisteluun osallistuminen ole välttämätöntä.

---  

1960: The Making of the President: 

Nixon vai Kennedy? Siihen kysymykseen lähdimme rokulipäivänä mikon kanssa etsimään vastausta.  

Kampanjan ensimmäiset viikot molemmat ehdokkaat viettivät lähellä omia kannattajiaan. Nixon (mikko) reissasi lännessä ja Kennedy (meitsi) idässä. Salakavalasti Nixon hurmasi valtakunnallisen median puolelleen ja pääsi siten helposti murentamaan Kennedyn asemaa idässä. Harvardin kasvatti Kennedy kuitenkin oli täyttä rautaa oikeista asioista puhuttaessa ja sai sitä kautta vauhtia kampanjalleen. Erityisen hyvin argumentointikyvyt tulivat esiin 6. viikon televisioväittelyssä, jonka Kennedy vei puhtaasti 9-0. Ja kas kummaa tilanne oli jälleen täysin auki. 

Vaaleihin oli enää pari viikkoa ja kampanjoiden viimeiset rutistukset alkoivat. Vielä viikkoa ennen vaaleja Kennedy näytti marssivan Valkoiseen taloon riemusaattueessa, kun itä, etelä ja keskilänsi olivat kaikki hänen vahvaa kannatusaluettaan. Viimeisellä viikolla Nixon kuitenkin teki sen, mihin kukaan ei uskonut - käytti pikkukaupungin charmiaan New Yorkissa ja samalla voitti talouslupauksillaan koko idän puolelleen. Samanaikaisesti Kennedy epäonnistui Nixon-median Kaliforniassa.  

Vaalipäivänä valitsijamiehet menivät Nixon 274 - Kennedy 263. Kennedykannattajien kannalta ratkaiseva virhe kampanjassa oli Nixonin hallitsemaan Kaliforniaan meneminen, sillä osavaltion 32 valitsijamiestä ei suinkaan ollut se vaa'ankieli vaan jokin pienempi 6-8 valitsijamiehen osavaltiokin olisi riittänyt kääntää puolelleen.  

The Making of the President jos mikä oli herkkua. En tiedä vaikuttiko Twilight Struggle -tausta jotain mutta presidenttipeliin tuntui pääsevän jo heti ensimmäisellä yrittämällä todella hyvin mukaan. Nyyppäkynnys ei siis ole näissä usein toisiinsa verratuissa peleissä aivan yhtä iso. Komponenttien puolesta (kuutiot vs. counterit) voiton vie The Making of. Teema ja ahdistuskerroin puolestaan ovat Twilight Strugglen puolella. 

Tästä tuli suoraan yksi henkilökohtaisista suosikeista mutta ei nyt vielä yhden pelin jälkeen ihan listan parhaille paikoille uskalla nostaa. Aika näyttää mihin rahkeet riittävät.

Kinkkucon 2010

KinkkuCon 2010 käytännössä käynnisti pelivuoden. Seuraavassa raporttia:

Lämmittelyt:
Conin alla pelattiin alkulämpimiksi Raumalla marian, anselmin ja daven kanssa erä Le Havrea. Koska mariaa lukuunottamatta muut olivat ensikertalaisia, kehoitin heitä pelaamaan intuitiolla sen kummemmin miettimättä. Le Havre jos joku on peli, jossa hyötyy, mikäli vuoron pituus rajoitetaan. Esimerkiksi nelinpelissä pelataan 20 kierrosta, joista jokaisella 7 vuoroa+harvest =140 vuoroa + 20 harvestia. Siitä voi sitten helposti laskea, kuinka kauan peli kestää, kun vuoron pituus on tiedossa. Tällä kertaa kokemus oli voimaa.

Perjantai 8.1.2010:
Saavuimme anselmin kanssa paikalle hieman klo 16 jälkeen. Porukkaa ei vielä kovin mahottomasti ollut mutta sanoisin 20-30 henkeä. anselmi kävi ensimmäisenä poimimassa hyllystä Condottierin ja houkutteli samaan pöytään jussin sekä Tampereelta tulleet yllatyksen ja helin. Pelin nimi toi ikävästi mieleen Colonian, joten en ollut etukäteen kovinkaan innoissani pelivalinnasta. Nomen est omen ei pitänyt paikkaansa ja pienessä pakkauksessa tuleva Condottier paljastui kuitenkin kelpo bidauspeliksi. Jos en nyt valtavasti innostunut, niin en kyllä kadu peliin käytettyä aikaakaan. Todennäköisesti peli on parhaimmillaan 5-6 pelaajalla, sillä yleensä näihin huutokauppoihin tarvitaan vähän enemmän porukkaa luomaan kaaosta. jussi vei lopulta pelin.

Seuraavaksi jätin muut vähäksi aikaa arpomaan sopivaa peliä, kun opetin Le Havren toisessa pöydässä pelanneelle porukalle. Neuvoni ensimmäisen pelin nopeuttamiseksi olivat samat kuin aikaisemminkin: intuitio ja spiidi. Oli muuten yllättävää nähdä miten tasaisesti KinkkuConissa Le Havrea pelattiin, sillä jotenkin mulla on ollut semmoinen kuva että porukka aika helposti sen ohittaa. Raumalla satamalaivailu on puolestaan pienen hitin asemassa.

Selitysten aikana jymy-r:kin saapui vahvistamaan pöytää, johon leviteltiin Politixia. anselmi poikkeuksellisesti suostui pelaamaan samassa tiimissä meikäläisen kanssa Keskustaa. Hän oli Matti ja meikä Tanja. Ensimmäisen pelin aikana huumori puri todella hyvin ja meikäläisellä ainakin oli hauskaa blondeille argumentoidessa ja hipeille nyrkkiä tarjotessa, vaikkemme onnistuneetkaan voittamaan vaaleja. Innostuttiin pelistä sen verran, että otettiin samoin tein toinenkin peli putkeen. Nyt huumori ei enäaa jaksanut samalla tavalla naurattaa mutta peli itsessään piti vielä mukavasti otteessaan. Päällimmäiseksi jäi kuitenkin pieni pettymys johtuen pelin teeman lyhytikäisyydestä. Mekaanisesti Politix kyllä kestää enemmänkin pelaamista mutta teemaan kyllästyy nopeasti. En tiedä auttaisivatko monipuolisemmat kansanryhmät tai poliitikot tilannetta (paikka lisäosalle) vai kärsisikö pelin pelattavuus ja idea siitä.

Politikoinnin jälkeen päätimme anselmin kanssa vetäytyä saunaan ja yöpuulle, sillä pelien lisäksi takana oli jo useamman tunnin matka Raumalta Kuopioon. Pääpaukut poksauteltaisiin lauantaina. Lähtiessämme conitila näytti olevan aika lailla optimaalisesti täynnä.

Lauantai 9.1.2010:
Täräytimme paikalle kymmenen aikoihin aamulla ja pääsimme suoraan testamaan anselmin ja teron kanssa uusinta kehitysversiota kuulan Mööbelistä (aikaisemman version tainio kehui foorumilla aivan hirveäksi tekeleeksi). Tän kertainen ei minusta ollut lainkaan hassumpi joskin aika "TÄ?"-fiiliksiä herättävä. Oikeastaan mieleen tuli Container, sillä pelissä samalla tavalla tapahtui joka puolella lautaa yhtäaikaa monia asioita ja lopussa oli vaikea ymmärtää miksi voitti tai hävisi. Kunhan vielä säännöt selkiytyvät ja kehitys kehittyy, niin ilolla testaan uusiksi.

Väliin tuli seuraavaksi päivystäjän nakki, jonka tuskaa helpottamaan tuli touko. Vierimme aikakausien läpi pelaten Roll Through the Agesia. Lähtökohtaisesti odotukset olivat korkealla, sillä olen aina tykännyt sekä Yatzysta että sivilisaatiopeleistä, jotka ovatkin todella lähellä toisiaan... Ja eipä tarvinnut pettyä. Yhdistelmä toimi erinomaisesti, vaikkakin peli loppui turhan nopeasti sivilisaatio-osuutta ajatellen. Hävisin molemmat matsit toukolle mutta tämä oli silti conin paras uusi peli - oikea superraskas gamer's game.

Pitääkseni testauksen maun suussa annoin päivystyshommeleiden jälkeen aikaa Tikalille, jonka jymy-r oli kirpparilta 2,5 eurolla napannut. Ei hassumpi löytö. Ensinnäkin peli näytti ulkoisesti oikein viihdyttävältä ja toisekseen toimi erinomaisesti. Tikal muistuttaa Carcassonnea siinä mielessä, että todennäköisesti se on parhaimmillaan kaksinpelinä. Nyt pelattiin kolmestaan anselmin ollessa mukana, ja anaalihalvaus hyydytti peliä välillä aika tavalla. Ensi kerralla sitten ehdottomasti kaksinpelinä.

Jottei ihan pelkästään kevytpeleillä reissua puskettaisi läpi, pullisteltiin jymy-r:n ja timon kanssa kolomestaan alkuperäinen Through the Ages. Vajaan viiden tunnin väännön jälkeen päähäni painettiin mualiman piällysmiehen kukkaseppele. Nuo kukat poimittiin puhtaalla sotilaallisella voimalla timon kulttuuripuutarhoista, kun juuri sopivasti viimeisellä kierroksella sota raivosi välillämme aiheuttaen 36p svingin meikäläisen suuntaan. Nousin näin voittoon jymiksen ohi timon jäädessä kolmanneksi. Nyt toisella pelillä TtA oli vielä entistäkin parempi kokemus, josta löytyi entistä enemmän strategista syvyyttä. Ehdoton hitti, mikäli vain on aikaa pelata.

Joku saattaisi olla moisen väännön jälkeen väsynyt (ja niinhän myö oltiinkin) mutta silti timon kanssa pelattiin erä Memoiria. timon Saksa näytti aluksi vyöryvän Ranskalaisten vastarintalikkeen ylitse mennen 3-0 johtoon. Puntit kuitenkin tasoittuivat 3-3:een, minkä jälkeen käytiin muutama todella eeppinen kierros, joiden aikana molemmilla oli mahis ratkaista taistelu edukseen. Tällä kertaa Saksa oli kuitenkin taidokkaampi vieden voiton.

Memoirin aikana mazikainen kävi vittuilemassa, että heittäkää moinen Yatzy mäkeen ja pelatkaa oikeita pelejä (ehkä viitaten ASL:iin). No, seuraavaksi pelitasolle pääsikin legendaarinen Space Crusade. mazikainen valittiin dungeon masteriksi, riku pelasi Sky Terminatoreita, poppatohtori Avaruusjutkuja (Space Judges) ja meitsi Blood Angelseita. Otin pojille kaikki mahdolliset lähitaisteluvehkeet matkaan, sillä halusin väkisellä lähikontaktia. Siinä vain kävi silleen, että kjuu ja poppis putsasivat käytävät plasma- ja ohjusvehkeillään sen verran tehokkaasti, ettei mulle jäänyt muuta mätkittävää kuin poppatohtorin squadi. Harmikseni johtaja karkasi takaisin emäalukseen ja raportoi esimiehille tekosistani, mistä seurasi mulle piiskaa ja kotiarestia.

Tällä setillä saavutettiin kellotaulussa aika 03:00, joten oli sopiva hetki lähteä koittiin ja nukkumapuuhiin. Väkeä jäi kuitenkin vielä kohtuullisen paljon pelaamaan. Lauantaina ei yllättävästi kokonaisuutena tainnut olla aivan samanlaista tungosta kuin perjantaina mutta olisiko johtunut perjantai-illan MtG-turneesta. Eipä silti, porukkaa oli aivan lauantainakin riittämiin.

Sunnuntai 10.1.2010:
Voi kun uni maistui sen verran hyvin, ettei Lukemalle enää taipunut kun edessä oli vielä ajomatka Raumalle. Kotioloissa kuitenkin vielä yksi Carcassonne: Huntteri pelailtiin anselmin kanssa, mistä kirjattiin voitto selmalle.

Vuosikatsaus 2009

Vuoskymmen vaehtu ja sitä rattaa. Tässä voisi ensin kirjata viime vuoden lopun pelailut ja sitten käydä läpi viime pelivuosi ja oikeastaan samoin tein vuosikymmen ja tsekata missä mennään. Tälleen voi jo pohjustaa tulevaisuuteen perinteikkään vuosikymmenkatsauksen.

Vuodenvaihteen kovimmalla käytöllä on ollut For Sale, jota välipäivinä ja Uuden Vuoden kännipäivinä yhtäläisesti hakattiin maijan, ellun, ellan, merkun, jannen, sumon, adi, tumpun, jymy-r:n ja tombon kanssa. Kaverit kehuivat jopa hyväksi peliksi, kun on helppo tajuta eikä kestä pitkään (ehoton edellytys pikku hönössä).

Ainut kinkumpi tappaus oli Kärmeksessä kuulan ja timon kanssa pelattu Through the Ages. tainio varotteli etukäteen, että kannatta ottaa evästä ja varata aikaa niin ettei ole minnekään kiire. En täysin uskonut vaan aattelin reipan 4h kyllä riittävän kolminpeliin (todellisuus=5h30min). Onneksi ei ollut mikään mahoton kiire mihinkään, mutta nälkä tuli sikäli mikäli kuin kynsien jyrsimiseltä jouti ruokaa ajattelemaan. Meikä tietysti lähti panostamaan kybällä armeijaan siinä sivussa parhaani mukaan tiedettä kehittäen eikä lainkaan huonompi ratkaisu ollut. Tappelin nimittäin voitosta aivan viime metreille asti. Voittaminen vain olisi vaatinut jossakin pelin vaiheessa yhden lyönnin enemmän kuulaa kohti. timon kyllä nuijin, ryöstin ja raiskasin aika tyydyttävästi. Mutta-mutta, sotiminen ei ole kulttuuria eikä fysiikka taidetta, joten kuula vei voiton.

Through the Ages on täysin maineensa veroinen erinomaisena sivilisaatiopelinä. Vaihtoehtoisia voittostrategioita on monia mutta pelkästään yhteen juttuun keskittymisellä ei pärjää - tasapainoinen paketti on koitettava saada kasaan. Peli samalla ohjauu itsestään varsin mukavasti, sillä yksikin sotilasvaltio aiheuttaa välittömän kilpavarustelun, minkä jälkeen kaikki onkin taas tasapainossa. Tykkäsin myös kartattomuudesta ja korttivetoisuudesta. Näin ei oma peli ole liikaa sidottu aloituspaikkaan ja naapureihin. Vaikea näin yhden pelin perusteella keksiä mitään isompaa valittamista.

---

Koska viime vuonna julkaistuja pelejä en kuitenkaan niin hirvittävää kasaa päässyt testamaan, Vuosikatsaus 2009 koskee pelejä, joihin sain ensikosketuksen tai sitten käytännössä ovat saaneet peliaikansa nimenomaan viime vuonna.

Kunkku (paras):

Twilight Struggle

Paskiainen (huonoin):

Colonia

Ravuri (ajallisesti eniten pelattu):

Agricola

Prinsessa (kova kaipaus):

Through the Ages

Ritarit (luotettavat):

Le Havre, Power Grid

2009 on yllä olevasta listasta päätellen ollut mainio pelivuosi, sillä suurin osa sijoittuu myös TopKymppiini. Siitä huolimatta Memoir '44:n syrjäyttäjää listan kärjessä ei löydy.

Muuta mainittavaa viime vuodesta voisi olla Rauman pelikerhon käyntiin potkaiseminen. Vakiporukkaa jo jonkin verran paikalla pyörii mutta varianssi kävijämäärissä on aika suurta. Vakkarinaamojen määrän kun saisi suunnilleen vielä tuplattua, niin tulevaisuus olisi melko hyvissä kantimissa. Siinäpä onkin tavoitetta tulevalle vuodelle. Mitäs muuta sitä odottaisi vuodelta 2010... Pelimaku on pikku hiljaa jalostunut ja nyt tekisi ennen kaikkea mieli paneutua muutamiin jo erinomaisiksi todettuihin peleihin. Testipenkkitavoitteiksi voisi kuitenkin laittaa 18xx-sarjan, jonkin raskaamman sotapelin sekä BGG:n TOP-20:stä vielä testaamatta olevat 6 peliä. No noissa kuudessa pelissä (Brass, War of the Ring, C&C Ancients, Battlestar Galactica, Paths of Glory ja Hannibal: Rome vs. Carthage) onkin sopivasti sotaa, joten kaksi viimeistä tavoitetta saa helposti täytettyä yhdellä sipasulla. Niin, ja ehdoton tavoite jo alkuvuodelle on saada Space Hulkin napit maalattua ja peli viimeinkin pöytään.

---

Entäs sitten vuosikymmen? Joskus alkupäässä tuli pelailtua Carcassonnea mutta into ei vielä siitä syttynyt. Käytännössä aloitin totisemman lautapeliharrastuksen 2000-luvun puolivälin paikkeilla opiskelijakavereista koostuneessa peliporukassa. Sisäänheittopelinä oli niinkin hyvä porttipeli kuin Illuminati, jota pelattiin ilta toisensa jälkeen koko opiskelujen ajan =) Siitä samalla Catanin ja Cayluksen kautta lähdettiin laajentamaan kaikkiin mahdollisiin suuntiin ja aikamoisia paskahazardeja sitä alkumatkalle mahtuu (mm. Fluxx ja Maelstrom). Kärmeksessä tutustuin sitten organisoidumpaan pelaamiseen ja nyt sitä sitten ollaan Raumalla ja koitetaan kavereiden kanssa itse leikkiä pelikerhoa. Samalla lahjoittelen BGG:lle rahaa sekä tuhlaan sitä lähettämällä pelejä tuntemattomille ihmisille toiselle puolelle maailmaa. Hullun puuhaa sanois joku. Saapa nähä menneekö vieläkin hullummaksi tulevaisuus...